Kesäloman ateriankorvikekuurin aikana tuli luonnollisesti karkkilakko. Jo etukäteen olimme miehen kanssa päättäneet, että yritämme rutistaa karkinsyönnin kuurin jälkeen minimiin: joihinkin satunnaisiin herkkuhetkiin, ei edes viikottaiseen karkkipäivään. En siis ole päättänyt, että en söisi lainkaan karkkia. Olen päättänyt syödä sitä vähän ja harvoin.
Yli pari kuukautta on mennyt lähes karkitta. Muutaman suklaapalan olen syönyt. En enää riudu karkkituskassa ja pystyn ohittamaan kaupan karkkihyllyn ilman taistelua :)
Taistelu on ajoittain siirtynyt pullatiskin kohdalle, mutta tässä kohtaa usein käyttämäni Prisma palvelee addiktiasiakastaan loistavasti. Tiskissä on päivästä toiseen vain ne samat Dallaspullat ja Texaspullat, joita tulee jo korvista. Stockkalla joudun kiertämään kauppaa väärään suuntaan halutessani varmasti välttää lankeemuksen :)
Olen hämmästynyt, että pystyin katkaisemaan karkkikierteen suhteellisen helposti. En olisi etukäteen uskonut, että pystyn olemaan näin kauan ilman karkkia. Olo on tosin kuin toipuvalla alkoholistilla. En ole varma, että pystynkö enää ikinä ostamaan suklaalevyä kaupasta ilman, että siitä seuraa totaalinen ratkeaminen tai peräti useamman päivän putki.
Joulusuklaasesonki pelottaa jo näin syyskuussa :(
Sopiva kerta-annos addiktiosta toipuvalle?
(kuva lainattu http://www.madeinhollywood.ie/portfolio/marketing/)
Itsellä ennen samantyylinen addiktio karkkien suhteen. Viime maaliskuussa kuitenkin päätin että nyt loppuu karkin mässäily. Alku oli vaikeaa mutta nyt ei enää karkkeja tee edes mieli." Pikkurilliäkään" en uskalla karkeille enään antaa, vaan koitan pysyä täysin karkittomalla linjalla jatkossakin. Olen onnellinen siitä että karkkihyllyn ohi on nykyisin niin helppo kulkea :D
VastaaPoistaKarkeista tulee aina huono olo! Silti joskus olisi niitä saatava. Minulla tuntuu toimivan rahka tms. proteiinipitoinen mässy himon karkottajana. onneksi appivanhemmat ovat innokkaita marjastajia, niin marjoja on pakastimet täynnä.
VastaaPoistaOletko muuten kokeillut s-marketeista saatavaa kuningatar-marja sekoitusta, vai millähän nimellä se oli, anyway, siinä on vadelmia ja pensasmustikoita sekaisin, pakaste, aivan taivaallista!
Onko se teidän pussikeittokuuri sitä ekxtravaganzaa? ja oletteko siis siirtyneet nyt tavisruokiin ja miten siirtyminen on onnistunut/miltä se on tuntunut kuurin jälkeen?
AnniK:
VastaaPoistaOnneksi olkoon. Maaliskuusta on pitkä aika. Ymmärrän hyvin tuon, että karkille ei voi antaa "pikkurilliäkään", harkitsen itsekin aivan samanlaista ratkaisua. Pelkään repsahtamista ja sitä tunnetta, että karkkia olisi taas pakko saada.
Toisaalta olen myös miettinyt sitä, että suklaa on kuitenkin niin iso nautinto elämässä, että olisihan se aika kurjaa olla kokonaan ilman.
Olen vähän harkinnut sellaista, että voisin muutaman kerran vuodessa yrittää suorittaa itseni johonkin niistä Helsingin keskustan suklaakaupoista ja ostaa siellä muutaman konvehdin ja syödäkin ne siellä. Mielellään vielä hyvän kahvin kansa. Eikä sitten mitään kotiintuomisia.
zirk:
Mulle kehittyi karkkiin sellainen toleranssi, että se yleensä loppui kesken ennenkuin ehti paha olo tulemaan. Yhtenä jouluna vetäisin 500g Vihreitä Kuulia kirjaa lukiessa, ihan tuosta vaan.
En ole kokeillut tuota kuningatarmarjapakastetta, täytyypäs testata. Meillä pakasteessa on lähinnä mansikkaa. Tänä vuonna lähes kaikki mustikat tuli syötyä ennenkuin sain ne pakastettua.
Siirryimme jo elokuun alkupuolella normaaliin ruokaan. Jos olen etätöissä saatan syödä lounaaksi pari leipää ja proteiinipatukan. Olemme yrittäneet muuttaa ruokailutottumuksiamme reippaasti: ei pastaa ei perunaa, hirveästi kasviksia. Perunaa syömme ainoastaan keitoissa ja joskus riisiä. Paino jatkoi kuurin jälkeen vielä laskuaan niin, että yhteensä kevennyin reilut 10 kg. Nyt painonlasku on pysähtynyt lähes kokonaan. Yritän tsempata, että paino ei ainakaan lähtisi nousemaan, tavoitteena olisi vielä rutistaa jouluun mennessä pari kiloa lisää pois. Todennäköisesti ensi kesälomakin menee EasyDiet kuurilla.
ok. Onnea! 10kg on jo hurja määrä. En aio varsinaisesti karpata, mutta meidän ei yleensä vaan tule syötyä perunaa tai pastaa. useimmiten syömme kukkakaali-parsakaali pakastetta uunissa tehtynä (munamaidolla) tai uunijuureksia ja raejuustoa tms. maustamaton jogurtti on päivittäinen juttu. Eli runko olisi kunnossa, mutta määrät ja repsahdukset...no, pikku hiljaa.
VastaaPoistaTsempit sinne urakan jatkumiseen!
zirk:
VastaaPoistaMe olimme aikaisemmin kovia syömään pastaa ja minä tykkään perunasta. Kun jättää ne pois, on pakko alkaa syömään kasviksia :) Kasvisten kulutus on suorastaan räjähtänyt.
Onnea melkein karkittomuudesta. Itse en aikaisemmin edes juuri karkkia syönyt, mutta esikoista odottaessa suklaa oli satsumien ohella ainut ruoka-aine, joka meni ensimmäisten kuukausien aikana kurkusta alas. Siitä lähtien on kyllä tullut vedettyä napaan levy jos toinen. Ja ihan viime aikoina sitä karkkiakin on kulunut useampi pussi. Äh, mistä löytää sen tahdonlujuuden minkä se vaatii? Kun tiedän, ettei se ole kuin muutama viikko korkeintaan, niin ei tekisi enää mieli koko ajan karkkimässyä.
VastaaPoistaCeraci:
VastaaPoistaPakkotilanteessahan se on syötävä sitä, mikä pysyy sisällä. Itselläni oli taas toisin päin noin viikolla 20 saakka en voinut syödä mitään karkkia. Viimeisessä raskaudessa jouduin tosi tarkalle ruokavaliolle ja se oli tuskaa.
Sinä sentään tiedät, että normaalioloissa on mahdollista lopettaa karkinsyönti ja päästä mieliteosta eroon :) Sekin on jo hyvä alku. Itse voin sanoa, että oma addiktioni oli niin voimakas, etten uskonut karkinsyönnin lopettamisen olevan lainkaan mahdollista. Nytkin aikaa on kulunut vielä niin vähän (ainakin verrattuna vuosien karkkiputkeen) että repsahtaminen tai uskon loppuminen on ajoittain lähellä.
Kyllä se tahdonlujuus pulpahtaa sinulla joku päivä pintaan. Toisaalta kannattaa olla itselleen myös "armollinen", kaikkea ei voi saavuttaa yhtä aikaa ja pitää miettiä, että mihin voimavaransa käyttää. Minusta tuntuu, että minä tarvitsin kotiäitiaikana pienten kanssa niitä herkkuhetkiä. Näin jälkikäteen harmittaa se, että määrät pääsi lipsumaan kohtuuttomaksi. Pitikö joka ilta vetäistä suklaata 100g olisiko ehkä yksi rivi riittänyt tai välillä joku kevyt jälkiruoka.
Tsemppiä makeahimoa vastaan.
entinen karkkihiiri tsempittää täältä!
VastaaPoistaSillä aloitin, että jätin vähäksi aikaa kaiken sokerin pois. Tilalle kasviksia ja pähkinöitä. Vähäksi aikaa kokonaan pois pastat, perunat ja riisit, vaalea leipä...
Sinä aikana makuaisti jotenkin muuttui, ikään kuin puhdistui, eikä makea maistunut johonkin aikaan ollenkaan. Tulin ihan huonovointiseksi, jos söin jotain kovin sokerista. Karkkia ja suklaata ei tehnyt yhtään mieli. (Se oli kumma tunne)
Pikkuhiljaa normalisoin elämääni hyvin maltilliset annokset pastasta ja kumppaneista. Tosi tumman ja laadukkaan suklaan taisin päästää listalleni sen vuoden jouluna - sitä kun ei pysty syömään paljoa.
Nyt, pari vuotta myöhemmin, tämän remppakesän aikana tuli kauhottua lohtukarkkia napaan, mutta ei se oikein samalla tavalla enää maistunut, se oli enemmänkin sellainen patologinen pakkomielle.
Vaalea leipä (myös siis pulla ymv.) on se, mitä en voi syödä yhtään, siitä tulee heti kauhea makeanhimo ja samalla todella huono olo. (jos syön vaaleaa leipää, silaan päivän yleensä jollain muullakin herkulla.)
eli kyllä voi, karkkihimosta voi tokeentua, ja voi oppia kohtuukäyttäjäksi.
Tsemppiä!!
Marikan polut:
VastaaPoistaKannustavaa kuulla, että herkun kohtuukäyttö on mahdollista. Minä en tiedä uskallanko ikinä ottaa pastaa viikottaiseen käyttöön - olen nimittäin kova pastansyöjäkin.
Mulla on vielä matkaa kohtuukäyttöön karkinkanssa. Tänään taas koin sen kantapään kautta. Olin meidän showroomilla hommissa ja siellä on aina Fazerin suklaata kipoissa ja kahvin kanssa jotain erikoiskonvehteja. Mun piti maistaa vain yksi. Ei sitten jäänyt siihen yhteen. Ensi viikolla on pakko vetää ihan natsilinja ja ei edes sitä yhtä :(
Good for you! Olet oikein hyvällä tiellä!
VastaaPoistaMinullakin näitä kokeiluja on ja olo on ehdottomasti paljon parempi, jos on ilman karkkia sun muuta höttöä. Mutta nyt mulla on niin paljon lohdunkaipuuta, että toukokuinen hyvä vire terveellisemmän syömisen tiellä on pelkkä muisto vain...
Parempia henkisiä voimia odotellessa katselen, kun ystäväni kutistuu kutistumistaan. Tosi mahtavaa!
makeanhimoa vastaan taistellaan täälläkin, joinakin päivinä olen vahvoilla, toisina vie makea voiton. Ihan kokonaan en haluaisi loppuelämäkseni makeasta luopua, kuuluhan se jotenkin nykyihmisen oloon, eloon ja juhlaan. Vaan tasapainon löytäminen on niin vaikeaa, niin vaikeaa...
VastaaPoistaLeonida:
VastaaPoistaAina ei pysty toteuttamaan asioita, joita haluaisi, kun voimat vie täysin muut jutut. Se on niin tuttua minullekin. Monta vuotta on mennyt siten, että aikaa ja voimia ei vaan ole.
Itsekin pelkään, että syksyllä tulee takapakkia, koska vuosi vuodelta tunnun kärsivän Suomen kaamoksesta enemmän ja enemmän.
Toivottavasti se liikuntaharrastus alkaa jonkin ajan päästä lisätä sinulle voimia.
Eloise:
Minäkin toivon, että joskus pystyn käyttämään makeaa hallitusti ja hillitysti. Nytkin tekisi aivan mielettömästi mieli leipoa, mutta eihän sitä uskalla. Päivällä jaettaisiin jokaiselle säädyllinen annos, ja yöllä äiti söisi salaa loput :)
Tsemppiä tasapainon etsintään.
Mä olen ihan kammottava karkkiaddikti. Pakko saada melkein päivittäin suklaata, salmiakkia, irtokarkkeja. Sokeri on kyllä todella koukuttava aine =( Enkä ole oikeastaan edes yrittänyt irroittautua sen voimasta, mutta varmasti tulisi vieroitusoireita ja jotain yrittäisin keksiä tilalle.
VastaaPoistaVera:
VastaaPoistaValokuvien perusteella olet niitä onnekkaita, jolla herkut eivät mene suoraan vyötärölle.
Wou, mahtavaa! Voin vaan kuvitella miten iso juttu toi on. Oltuani viikolla monta päivää sairaalan eväillä hoksasin kuinka paljon minunkin ruokavaliossa on herkkuja :p Ja itseasiassa, lääkärikin kysyi että olenko laihduttanut, kun verikokeet näyttivät siltä... Eipä voinut muuta todeta että kiva kun jossain näkyy, vaikkei vaa'assa tai ruokavaliossa näykkään. (voi miten noloooooo.....) Joten hattuni nostan tiimi Kepposille holismista parantuvan tien johdosta, hyvä hyvä! :)
VastaaPoistaHaltiakummi:
VastaaPoistaOn tämä tosiaan pitkä aika minulle. Saavutus sinänsä.
Nyt juuri riudun karkkituskan kourissa. Väsyttää, vähän tympiikin ja herkut kohottaisivat mielialaa -ainakin hetkellisesti. Mutta hampaat irvessä tsemppaan täällä.
mulla teki viime viikonloppu stopin, oon kiskonut limsaa välillä 1,5k päivässä pari kolme vuotta..
VastaaPoistaylä+alaviisurit samalta puolelta superpahasti tulehtuneet, valvoin koko yön ja vedin 11 kpl särkylääkkeitä ilman mainittavaa tulosta. Synnyttäminenkin oli ilman epiä ja spinaalia kivuttomampaa kuin tuo yö..
Hammaslääkärikammoisena itkin siellä tuolissa ilman että muhun edes koskettiin ja silmät tiukasti kiinni.
Jatkoa seuraa kolmen viikon päästä rtg+leikkuri, ja siihen huomenna loppuu särkylääkkeet pitäisi uskaltautua lisää pyytämään.
Kippuralla:
VastaaPoistaHammassärky on inhottavaa. Minä koen hammaslääkärissä käymisen erittäin epämiellyttäväksi. Olen saanut Aasiassa asuessani paikallista hammashoitoa, joka oli erittäin kivuliasta. Nykyisin olen toipunut jo jonkin verran tuosta kokemuksesta, mutta pitkään se kummitteli.
Juon paljon cocista (sokeritonta) ja minun hampaani on pelastanut xylitol-hammaspastillit.
Toivottavasti saat hammashomman kuntoon. Minulle jouduttiin siihen "Aasian-hampaaseen" lopulta tekemään juurihoito ja yksityinen hammaslääkäri antoi jonkun rauhoittavan lääkkeen ennen hoitoa ja minä katselin tyytyväisenä sitä niin mielenkiintoista kattolamppua :)
There is аbsolutely nο hasѕle; there are nо other itemѕ to
VastaaPoistaԁo aside frοm plаcіng it about уour waist.
my web sіte - flex belt review
My web site: prnewswire.com