Lämmön loppu

Voimme lasten kanssa tarkkailla luonnon kiertokulkua omalla pihallamme. Selkeiden merkkien, kuten kaakattavien hanhiparvien muuttolennon ohella, voimme vuodesta toiseen todistaa hieman epätavallisempia ilmiöitä.

Alkukesästä joka vuosi koemme lentomuurahaisten invaasion. Parin päivän ajan taloyhtiön piha on mustanaan ISOJA lentomuurahaisia. Joka kesä pelkään, että nyt ne tekevät pesän kotimme rakenteisiin. Toistaiseksi ne ovat onneksi olleet vain läpikulkumatkalla. Olemme ilmeisesti lentoreitillä.

Loppukesän viimeisinä päivinä - niissä viimeisissä auringon lämmön lämpäreissä tulevat sudenkorennot pihallemme. Ne paistattelevat raukeina päivää. Niiden siivet hohtavat auringossa. Niiden lento on surumielistä katsottavaa.

Sudenkorennot nimittäin tulevat pihallemme vain kesän lopuksi - yhtenä tai kahtena kauniina päivänä jolloin huokaisten totean, että ihanaa, vielä on yksi päivä kesää. Silloin sudenkorennot lentelevät pihallemme ja muistuttavat, että tämä päivä on todennäköisesti viimeinen kesältä tuntuva. Tämä on lämmön loppu.

Sellainen päivä oli maanantai. Luulin jo aikaisemmin heittäneeni hyvästit kesälle. Sain bonuspäivän.

Tästä eteenpäin on luvassa lisääntyvässä määrin sadetta ja pimeyttä. Hartiat painuvat pelkästä päälle hyökkäävän syksyn ajatuksesta lysyyn ja mieli sumentuu.

Voih, tulkaa vielä edes kerran sudenkorennot!