Aikaisemmin kirjoittelin kyllästymisestäni naistenlehtiin, koska niiden käsitys naisten elämästä on hyvin suppea ja läpikotainen kaupallisuuskin alkoi tympiä. Vaihtoehtoina naistenlehdille minulla oli kirjat sekä valtalehtien ulkopuolella kirjoittelevat kolumnistit ja poliitikkojen kolumnit sekä muut kirjalliset kannanilmaisut. Ja tietenkin sosiaalinen media. Olen nyt muutaman kuukauden lueskellut pääosin muiden kuin ammattitoimittajien kirjoituksia.
Mitä mieltä olen? Olenko saanut parempaa ja pohdiskelevampaa luettavaa?
Tilasin Annan. Ihan koko vuodeksi.
Eläköön kaupallisuus.
Eläköön "korrektius".
Eläköön välimerkit ja käsitys lauserakenteesta.
Minkälainen oli lukemieni "vapaiden ajatttelijoiden ja kirjoittajien" näkemys naisten elämästä? Se oli sellainen, että olen antanut palautetta (jos olen tulkinnut kirjoittajan omaavan riittävästi aivokapasiteettia sen käsittämiseenä ja jos tavoitteena on ollut muu kuin puhdas provosointi) ja harkinnut, että voiko jonkun haastaa oikeuteen kaikkien yli 40v naisten puolesta herjaamisesta.
Ihan omiin sfääreihinsä kipuaa sosiaalinen media. Sosiaalinen mediaa otta rajuimmat lausahdukset viikkoja kestävän repostelun kohteeksi. Mitä "pahempi herja" sitä enemmän kannattajia ja kiihkeämpi keskustelu.
Teemoja keväältä:
-Naiset hankkivat lapset aivan liian vanhoina. Jokaista yli 30v äitiä sopii herjata mummoäidiksi ja epäillä kyvykkyyttä kasvatustehtävään. (Miesten kohdalla herjausikäraja tuntuu menevän siinä 60v paikkeilla.)
-Vanhat naiset hankkivat lapsensa myös liian lihavina. Syntymättömän lapsen oikeuksiin kuuluu äiti normaali BMI:lla. Hedelmöityshoitojen kriteerejä pitää ehdottomasti kiristää etenkin lihavien mummoäitien osalta. Ongelmaan pitäisi pystyä puuttumaan, jo ennen raskautumista (ehkäpä massaseulonta?).
-Naiset pakoilevat palkkatyötä tekemällä lapsia. Aika moni on keksinyt pirullisen suunnitelman, että jos tekee pari lasta putkeen ei tarvitse mennä välillä töihin. Kotihoidontuki mahdollistaa kotona sluibailun -kohtuuton etuus.
-Suomalaiset lapset joutuvat liian aikaisin päivähoitoon, koska rahan ahneet mummoäidit eivät viitsi hoitaa itse lapsiaan, kun töissä on niin paljon helpompaa.
-Iso osa 40+ naisista on lihavia ja rapistuneita. Jos joku tavallisen ja ikäisensä näköinen kehtaa väittää olevansa sinut ulkonäkönsä kanssa, niin sitten ulkonäkö on loukkaus muita kohtaan. (Kauniille ihmisillekään ei suoda poikkeusta, koska he taas ovat ulkonäkönsä vankeja). Koska onhan jokainen oikeutettu saamaan palvelunsa ulkoisesti parhaimmillaan olevalta naiselta. Kukaan 20+ ei aio ikinä näyttää 40+ tantalta
-40+ naiset eivät satsaa vaatetukseensa / pukeutuvat tanttamaisesti / tai yrittävät epätoivoisesti näyttää itseään nuoremmilta.
-Mummoäidit ovat viheliäisiä työntekijöitä, koska pienet lapset ovat koko ajan sairaana.
-Isojen lasten äidit ovat viheliäisiä työntekijöitä, koska he ovat olleet aikoinaan niin monta vuotta poissa töistä, että pakostakin jossain kohtaa osaamista on oltava aukko (se ettei pysty osoittamaan aukkoa, ei tarkoita sitä ei olisi).
-Äidit ovat huonoja työntekijöitä, koska heiltä puuttuu kunnianhimo. Lapset ja perhe on tärkein.
-Äidit luovat uraa lastensa kustannuksella. Äidit kehtaavat ja uskaltavat pyrkiä johtotasolle saakka (onneksi heidät hyvin usein kuitenkin torpataan), vaikka lasten pitäisi olla etusijalla.
-40+ naiset ovat liian kalliita työntekijöitä. Juuri koulusta valmistuneen saa halvemmalla.
-40+ naiset kaivavat kaikille naisille kuoppaa suostumalla tekemään palkattomia ylitöitä ja tyytymällä liian pieneen palkkaan. 40+ naisen pitäisi arvostaa osaamistaan ja kokemustaan.
-40+ naiset ovat aivan kaavoihinsa kangistuneita töissä, koulutuskaan ei ole enää fressi. Eikä niitä työvuosiakaan enää ole tarpeeksi jäljellä (Eläkeikä 68v?).
***
Tähän loppuu osaltani "vapaiden ajattelijoiden" (=vapaiden puusilmäisten solvaajien) seuraaminen. Screw you! Olen nainen hyvässä iässä!
Sapettaa jälleen keskustelun tasottomuus. Aion muistaa pahimmat ylijyöjät. En aio äänestää puoluetta, joka huolii ylilyöjän listoille. Yritys, jota ylilyöjä edestaa, ei pysty myymään minulle enää yhtään mitään. Mielipiteensä saa toki jokainen ilmaista, yllättävän monelle ilmaisijalle tuntuu olevan hyvin vaikeaa tehdä se väheksymättä tai mustamaalaamatta.
Pikkasen jää mietityttämään, että millaista olisi kuulua johonkin ihan oikeaan vähemmistöön ja seurata yleistä keskustelua siitä viitekehyksestä.
Olkoon sitten lukemistonani syysmeikit, -takit ja laihdutusvinkit. Enpä jaksaisi noistakaan lukea vuodesta toiseen, mutta niistä lukeminen sentään v*ttaa vähemmän.
Siirryn itsekin seuraavaksi positiivisempiin asioihin - tulossa kurkistus koululaisen vaatekaappiin. Annan positiiviset vaikutukset elämässäni alkavat jo näkyä: olen myös harkinnut postausta "Sama paita - kaksi erilaista tyyliä".
t: se riivinrauta edelleen
Iiiiih, no tuossa syy miksi olen valinnut blogikuplassa ja facebookissa höttöilyn: uutisissa on liikaa roskaa ja lapsille tapahtuneita kauheuksia. naistenlehtiä en pysty lukemaan, enkä kyllä enää perhe/vauvalehtiä. Ei pysty. Vertaistuki rulettaa ja just nyt olen aivan liian väsynyt ollakseni yhteiskunnallisesti valveutunut.
VastaaPoistaTänään neuvolan odotusaulassa luin uutta perhelehteä ja heti keitti: jotain lässytystä taas äitien uhrautumisesta. Haloo! Postaisin tästä jos jaksaisin: mikä hemmetin uhraus äitiys nyt on, kun itseä varten niitä lapsia hommataan ja muutenkin perhe-elämä on kokonaisuus, jossa kaikki joustavat tilanteen mukaan. Minusta ei ole uhrauksia vaan kompromisseja, eikä välttämättä ole huono juttu, ettei ihan kaikkea saa.
Äh ja pyh siis!
-Ja varmain jotain muuta lisäksi, mutta ei ny jaksa. Kyllä tuon kolmosen syntymän jälkeen väsyttää ihan eri tavalla ku kahden kanssa, vaikka ihan oma syyhän tääkin on. ;) "Oma valinta" kihhihhi.
Naiskuvalle syvä huokaus ja ehkä ihan pakko kertoa kaksi juttua, jotka saivat minut juurtumaan tähän kylään entistä syvemmin:
1. perhekerhon valokuvaus, ryhmäkuva: KUKAAN äideistä EI käynyt vilaisemassa peiliin. Me like!
2. Jumppa nuorisotalolla, ikähaitari 10-80vee naisia, vetäjä ketjupolttava duunari, musiikki taattua ysäriä. Me like!
Olen tullut kotiin.
Niiiin totta!!!!
VastaaPoistaNiin valitettavan totta. Tuollaisia juttuja pukkaa joka tuutista. Tunnen kiukkua ja myötähäpeää.
VastaaPoistazirk:
VastaaPoistaVertaistuki on minusta etenkin pienten lasten äideille todella tärkeää. Elämä pyörii tietyssä vaiheessa niin tiukasti lasten ympärillä ja kotona. Päivän menestyksen määrää jonkun alle metrisen yöunet tai vatsan toiminta.
Sen verran pitää kyllä blogikuplaa kuitenkin täältä törkkäistä, että välillä siellä lasten vaatettaminen saa järkyttäviä mittasuhteita. Äidit suhaavat pitkin kyliä etsimässä vaikkapa niitä juuri täydellisiä hanskoja talvipukuun. Parhaimmillaan edessä on pitkäaikainen jännitysnäytelmä :)
Tokihan tuo on "söpöä" ja täysin harmitonta hommaa.
Olen niin täysin samaa mieltä tuosta, että perhe-elämä on kompromisseja täynnä. Kaikilta vaaditaan jossain kohtaa joustoa. Tuntuu, että Suomessa on äänekäs (toivottavasti kuitenkin pieni) ryhmä, joka haikailee paluuta 50-luvulle. Naiset hoitavat kodin ja lapset (pitkälle kouluikään saakka), miehet käyvät töissä ja elättävät perheen. Joillekin perheille ratkaisu sopii, itseäni yhtälössä pelottaisi oma ja lasten taloudellinen turvallisuus mikäli puolisolle sattuisi jotain tai hän päättäisi vaihtaa minut säyseään ja kauniiseen 2-kymppiseen. On myös paljon naisia, jotka pitävät työstään tai työyhteisöstään ja parhaillaan se tarjoaa rahan lisäksi voimavaroja perhe-elämään.
Olisi outoa, jos kolmen pienen kanssa ei väsyttäisi. Vähän unet, jatkuvat keskeytykset ovat raskas yhtälö. Kumman nopeasti muuten nuo vuodet unohtuu :) Meillä on reilut pari vuotta nukuttu täydet yöt ja tuntuu, että yövalvomisista olisi jo ikuisuus.
Hyvä kylä siellä!
Työkaverin kanssa olemme naureskelleet, että joku hyvä puoli on pitkästä työmatkasta. Eipä juuri tule ketään työkavereita esim. kaupassa vastaan. Sujuu kauppareissu tehokkaasti eikä mun tarvitse ikinä kammata tai meikata sitä varten, että puoli toimistoa on samassa Prismassa ostoksilla :)
Buhaha, hyvin tuuletettu Kepponen! :-D
VastaaPoistaMä olen niin laiska ja saamaton, että en jaksa edes kunnon kierroksia enää vetää noista tasapäistävistä jutuista, saatikka mitään palautteita lähettää. Joten pisteet sulle!
Olet oikeassa siinä, että lastenvaatehörhöily voi saada järkyttäviä mittasuhteita. Mulla on itse asiassa tässä ristiriitaisia paineita: blogistanian hypetys vs. maanläheinen kylä. Näissä live-ympyröissä lastenvaatteet ovat mun salainen pikkutuhma paha, josta yritän pitää matalaa profiilia. Viime keväänä nolotti kerhotuttujen kommentit molon rainbow-talvihaalarista, kun tuntui piiloviesti olevan, että emäntä on sitten törsänny ökyhaalariin. Ja minusta se kun on ihanan värikäs ja teknisesti loistava! Väittäisin siis omaksi ja lasteni iloksi noita hommailevani, enkä leveilläkseni, siksi nolottaa huomio.
VastaaPoistaHuomio on tosin ymmärrettävää, koska täällä ei todellakaan erikoisempia vaatteita näy. Toisaalta hyvä, hillitseepä vaateövereiden syntymistä. :D
Hyvä pointti tuokin, että Suomessa ON pieni ryhmä, joka haikailee paluuta 50-luvulle. Pelottavaa on se, että kerhoympyröissä olen törmännyt nuoriin (parikymppisiin) äiteihin, jotka koulutustaustasta riippumatta tekevät KAIKKI kotityöt. Olen ollut asiasta aidosti järkyttynyt, koska ystäväpiirissäni kaikki miehet (pariskunnan koulutuksesta riippumatta) tekevät tasapuolisesti kotitöitä.
Kas näin se maailma avartuu perhekerhossa. Ihan käsittämätöntä.
Naiskuva huolettaa minua muuten enemmän, mitä haluaisin myöntää. Jos ja kun tavoitteenani on opiskella uuteen ammattiin ja alkaa luomaan uraa 35+ perheenäitinä, ovat näkymät murehdittavat. Yritän kuitenkin sysätä ajatukset syrjään ja uskoa asioiden lutviutuvan jotenkin. Ei niitä paineita silti voi kokonaan unohtaa.
Lopulta tulen kuitenkin aina siihen lopputulokseen, että on ihanaa olla yli 30-vuotias. Oli niin kauhean raskasta kasvaa aikuiseksi, tasapainoiseksi ja varmaksi, ettei voi kadehtia niitä, joilla kaikki tämä on vielä edessä. :D
Nainen parhaassa iässä, kuten sanoit! -Vaikka eri-ikäisiä ollaankin.
Kyllä sinä vaan osaat pukea sanoiksi taas olennaisen, olet kaikessa NIIIN oikeassa! Valitettavasti.
VastaaPoistaEi mitään lisättävää! (ja hihittelen täällä samalla myös zirkin kommenteille, joten ei ihan turha ilta siis tämäkään...)
VastaaPoistaMä olen myös tehnyt monen monituista valintaa, jotka ovat ns. vääriä. Eniten eivät ärsytä ne tai se, että niistä kirjoitellaan pitkin maita ja mantuja, VAAN SE, että huomaan puolustautuvani, vaikkei tarvitsisikaan.
-Jassu-
VastaaPoistaVälillä on ihan pakko antaa palautetta etenkin "aloitteleville poliitikoille", jotka eivät esim. tunnu ymmärtävän, mikä osa lainsäädännöstä turvaa yksilön oikeuksia ja mikä taas määrittelee niistä aiheutuvia kuluja. Ehkä munkin kannattaisi kanavoida ylimääräinen ketutusenergia kodin järjestämiseen. Saisi ainakin jotain (hetkellisesti) näkyvää tulosta :)
Mirka:
Se on ihan luontevaa, että haluaa perustella muille (tai itselleen) miksi on omat ratkaisunsa tehnyt. Joskus se on erittäin hyödyllistä. Etenkin jos on taipuvainen jälki"viisauteen" tai analysointiin. Päätökset kun joutuu tekemään sen hetkisillä tiedoilla ja reunaehdoilla, jotka saattaakin sitten olla tulevaisuudessa aivan toisenlaiset.
zirk:
VastaaPoistaOlipa ihanasti sanottu, että lastenvaatteet ovat pikkutuhma salainen pahe :) Tokihan sitä ihmiset hurahtavat vaikka minkä keräilyyn, miksei sitten lastenvaatteiden. Mutta ehkä se on ihan hyväkin, jos on joku, mikä hillitsee övereitä. Minä pynttäsin keskimmäistä aikoinaan jo vauvana: esikoinen oli puklu/oksennustykki ja oli niin ihmeellistä, että samaa vaatekertaa pysyi pitämään vaikka päiviä ja kädet eivät olleet rikki sappisaippualla hinkkaamisesta.
Minulla on itseäni nuorempia tuttavia ja olen muuten hiukan kateellisena seurannut, kuinka heidän perheissään toteutuu paremmin tasa-arvo kotitöissä. Oman ikäisistä kavereista useampi on minun kanssa samassa suossa, että puoliso tekee kotihommia lähinnä vain käskytettynä. Toisaalta enpä tavallisena arkiviikkona ehdi niitä itsekään kovin paljoa tekemään.
Uuden uran aloittaminen 35+ vuotiaana on huomattavasti vaikeampaa kuin vaikka 25+. Mutta ihmiset aloittavat uusia työuria myös huomattavasti vanhempana. Minäkin uskon, että asioilla on tapana järjestyä. Tosin mitä vanhemmaksi tulee sen kauemmin se saattaa kestää ja vaatia pidempää pinnaa.
*riikka* & anonyymit:
Aina välillä toivon, että itse olisin aiheen osalta kovin herkkänahkainen tai moni asia olisi totta vain omalla toimialallani tai pääkaupunkiseudulla. Ei se taida vaan niin mennä :(
Sä kirjoitat kyllä iskevästi näistä asioista =)
VastaaPoistaMä tunnen yhden miehen joka on oikeasti katkera sen äidille siksi että tämä on saanut hänet niin "vanhana". Kuulemma elämä mennyt pilalle kun on joutunut kasvamaan niin vanhassa kohdussa! Ja tämä mies oli sentään eka kolmesta lapsesta, luoja paratkoon millaisen alun elämälleen ne toiset kaksi saivat =D
Vera:
VastaaPoistaEi voi olla totta tuo, jonka elämää kärsiin liian vanhassa kohdussa kasvusta! Voihan sitä kaikenlaisesta kohtaloaan syyttää.
Meikäläisellä olisi mennyt elämässä selvästi paremmin, jos sää olisi ollut kevyesti kumpupilvinen ja tuulen suunta olisi ollut etelästä. Tähtien asennosta puhumattakaan... ;)
Voi että sä osaat kirjoittaa niin hyvin tästä kiinnostavasta aiheesta!!!
VastaaPoistaNää on näitä hassuja ikuisuuskysymyksiä. Miten onkin mahdollista et tekee niin tai näin, niin aina se on väärin.
Mutta onneksi ME tehdään oikein. Lapset riittävän kypsässä iässä, et ymmärretään nauttia lapsista ja on jo iän antamaa perspektiiviä. Tai jotain. hehhe! :)
pinkki
Kiitos Pinkki.
VastaaPoistaSe on ihan sama miten päin asiat tekee, niin aina siinä on jotain rakentavan laatuista vikaa. Vika alkaa täsmälleen siinä vaiheessa, kun naisesti tulee äiti :( Välillä asenneilmapiiri kiukuttaa, välillä masentaa ja onneksi usein jaksan olla välittämättä siitä ympärillä ja porskutan eteenpäin.