Lomamuistoja talteen - Virrat ja Tampere

Olimme reilun viikon poikien kanssa kesälomareissussa. Ensimmäinen kohde oli mökki Virroilla. Leppoisasta rantalomasta ei ollut tietoakaan, koska joka päivä satoi. Esikoinen, joka on uinut kylmässä ja sateessakin, kävi kokeilemassa vettä ja jopa hän totesi sen liian kylmäksi. Kalaa tuli hyvin ja oma mieli lepäsi kauniissa maisemissa.

Sateisesta säästä johtuen retkeilimme paljon lähiseudulla: Tuurin kyläkaupassa, Killinkoskella nauhatehtaan museossa, Virtojen keskustassa ja kuopuksen kummien mökillä. Pieniä elämyksiä tarjosi läheinen kyläkauppa, jonka pihalla on kanala ja pieni tipula.

Virtojen komea kirkko

Tuurissa, kuten jo kirjoitin, pojat viettivät päivän tivolissa sateessa. Kivaa oli säästä huolimatta. Reissu oli itselleni hyvä, koska alueella oli kiva vaatekauppa ja sain täydennystä työvaatetukseen. Ja Vesalta löytyi pojille pelastusliivit (Helsingissä ne olivat lähimmistä jättimarketeista loppu).

Keskisten "logo"

Tivolin akrobatianäytös. 

Mua huimasi, koska akrobaatilla ei ilmeisesti ollut mitään turvajärjestelmää.

Killinkosken nauhatehtaan museo ei poikia juuri kiinnostanut. Kahvilan kotitekoiset munkkirinkilät sentään maistuivat. Itseäni tuollaiset paikat kiehtovat paljon. (Interiöörien lisäksi olen alkanut tuntemaan kovaa vetoa vanhoihin tehtaisiin ja koneisiin.) Kuinka näkemyksellistä väkeä on Suomessa ollutkaan 1800-luvun lopulla! Mistä he keksivät bisnesideansa? Ovat hankkineet koneet ja osaamista Saksasta ja kasvattaneet Killinkosken nauhatehtaasta pohjoismaiden suurimman. Koko vierailun ajan tunsin suorastaan tuskaa siitä, että mitä on jäljellä enää? Vanhat koneet hylättynä kellarilta tuoksuvaan entiseen tehdashalliin. Missä on nyt se näkemys ja halu yrittää? Eikö tässä maassa enää missään pärjätä halpatuotannolle?

Tämän olisin voinut vaikka ostaa kotiin askartelukäyttöön :)

Mononnauhaa

Tällaista reikäkorttikonetta en ollutkaan nähnyt

Kotona ilahduin kuvia tarkemmin katsoessa, kun opastetaulu kertoi nauhatehtaan olevan yhä busineksessa tuotenimellä Inka. Osaaminen on johtanut erikoistumiseen. Alakuvan kaltaisia suloisuuksia ei enää valmisteta. Mutta hyvä Inka joka tapauksessa!

Pojista kivoin päivä oli kuopuksen kummien mökillä. Pojat ilahtuivat seurasta ja tietenkin legoista ja esikoinen hullaantui täysin hoidossa olleisiin kissoihin. Ne taisivat olla siamilaisia. Ruskea kissa, Miska, oli varsin seurallinen ja erittäin kaunis vaaleansinisine silmineen. Esikoinen halusi jatkuvasti oleskella kissojen tilassa (myös lounaan ajan) ja sen verran esikoinen ja kissat tutustuivat toisiinsa, että Miska oli sitä mieltä, että esikoisen spagetit pistetään jakoon :)

Tässä luetaan Lego Heroican ohjeita. Pojat innostuivat siitä älyttömästi.

Virroilta lomareissu jatkui Tampereelle ja sieltä Nokian Edeniin. Tampereelta teimme retken Vammalaan Herran Hakkaraiseen taloon, josta ajattelin tehdä oman postauksen. 

Minä kävin Amurin työläismuseokorttelissa ja pidin siitä paljon. Suosittelen käymään! Amurin Helmi-kahvilaa suositeltiin minulle, mutta en ehtinyt katsastamaan. Amuri suorastaan huusi minua kuvaamaan ajan käyttöesineitä. Amuri voi tutustua myös netissä.

Yhden vuorokauden vietimme Edenissä. Väkeä oli paljon, mutta meillä kaikilla oli erittäin kivaa. Treffasimme hotellilla esikoisen kummitädin poikineen. Edenin "superior"-huone oli niin tilava, että jokaiselle riitti sänkypaikka samasta huoneessa - ja hyvin nukutti.

Karatemestarit lähdössä pulikoimaan