Lomamuistoja talteen - Naantali ja Turun linna

Se on nyt sillä lailla, että loma on enää muisto vain :(  Takana on ensimmäinen työpäivä.

Mutta palaanpa vielä hetkeksi viimeiseen lomareissuun.

Majoituimme Naantalissa Palon vierashuoneella, joka on pieni kesäisin toimiva bed&breakfast paikka. Varasin majoituksen viime tingassa ja jäljellä oli vain yksi yö aittamajoitusta (wc ja pesutilat viereisessä rakennuksessa - mikä ei haitannut yhtään, vaikka etukäteen emminkin sitä).

Pojille majapaikka sinänsä oli elämys. Vanhassa pihapiirissä riitti tutkimista, oli monta rakennusta ympäri juostavaksi, pupuja, koira ja leikkipaikkakin. 200 vuotta vanha aitta oli kaksikerroksinen ja sisustettu vanhoilla huonekaluilla. Hämärässä yläkerrassa nukkuminen ja narisevia portaita ylös kiipeäminen oli kaupunkilaispojista jännittävää.

Aittahuoneemme alakerta

Kamera ei tallentanut ikkunasta näkyvää merimaisemaa 

Leikkipaikka

Sauna se vasta jännittävä (ja erikoinen) olikin. Siinä oli nimittäin kaksi kerrosta. Alakerran kivimuuratussa osassa oli suihkut. Leveät avoportaat veivät toiseen kerrokseen, jossa oli löylypuoli. Siellä kelpasi makoilla leveillä lankkulauteilla. Kiuaskin oli erikoinen. Seinässä oli kontrollit kiukaalle: kahvasta aukesi kiukaan luukku, eteen oli integroitu vesihana jota myöskin säädettiin seinästä. Oli hyvät löylyt ja kovatkin, koska jokaisen piti kokeilla vesihanaa vuorollaan :)

Saunan pukuhuone 

Portaat oikealla vievät ylös löylytilaan 

Minä pidin Palon vierashuoneesta. Siinä oli tunnelmaa, lattiat suloisesti hiukan vinossa ja rouheaa hirttä näkyvissä. Monesta kohtaa oli näköala merelle ja palvelut aivan vieressä. Muumimaailmasta ajoimme illalla Turkuun. Seuraavana aamuna suuntasimme Turun linnaan. Päivä alkoi aamupalalla linnan kahvilassa.

Sitten alkoi pikkuritareiden kierros, johon aseenkantajatkin (=vanhemmat) saivat osallistua. Kierroksella opas kertoi ritarin koulutuksesta, elämästä ja vaatimuksista. Pieniä osallistujia oli paljon, mutta kierros oli varsin sujuva ja opas todella hyvä ja ulkoisestikin kuin upea linnanneito.

Pikkuritarikierroslaisia viitoissaan

Toki pikkuritarit harjoittelivat myös hovitaitoja, kuten tanssia ja kuinka kuningasta tervehditään.

Kumarruksen harjoittelu tulikin tarpeen, koska pikkuritarikierros päättyi kuninkaan tapaamiseen.

Esikoinen ja kuopus tervehtivät kumartaen: 

"Hyvää päivää teidän majesteettinne".

Koska pikkuritarikierroslaiset olivat osoittaneet opinhalua ja hyvää käytöstä, kuningas löi heidät Turun linnan pikkuritareiksi.

Kuningas lyö keskimmäisen pikkuritariksi

Pojat olivat täysillä mukana pikkuritarikierroksella. Keskittyivät, kuuntelivat. Kuninkaan tapaaminen oli ihan superjännittävää ja hienoa. Pojat myös muistivat peruuttaa pois kuninkaan luota, koska kuninkaallehan ei saa ikinä näyttää pyllyä :)

Loistokierros!! 

Todella mahtavaa, että lapsille tarjotaan tällaisia elämyksiä museossa.

Kierroksen jälkeen menimme askartelemaan ja sitten sovittelemaan ritarivarusteita. Sen jälkeen pojat halusivat vielä lähteä katsomaan vankisellejä ja jaksoivat sen päälle kiertää nopeasti puoli linnaa. Minähän olisin hyvin voinut jäädä päiväksi haahuilemaan pitkin linnaa.

Lomamuistoja talteen - Kepposia muumeille!

Olimme ensimmäistä kertaa Muumimaailmassa. Pojat eivät ole hinkuneet sinne aikaisemmin vaan ovat pitäneet paikkaa pienten lasten juttuna. Tänä keväänä nousi yllättävä Muumimaailma-kuume. Koska esikoinen on koululainen, ajattelimme tämän olevan ehkä viimeinen kesä, kun paikka kiinnostaa ja niinpä suuntasimme auton nokan kohti Naantalia.

Päivä oli kuuma. Muumimaailma oli täynnä väkeä. Poikia se ei haitannut. He solahtivat satuun saman tien. Jännimpiä paikkoja oli noidan talo ja mörön luola. Toisen polun pojat kiersivät kahdesti ja toisella aikaa kului pitkään vesileikeissä. Suurin osa ajasta kuitenkin kului Muumitalon ympärillä. 

Pojilla nimittäin oli agenda matkalle: "Tehdään mahdollisimman paljon kepposia muumeille!"

Listalla oli Hemulin kukkien tuhoaminen, Mamman lettujen syöminen, hillokellarin tyhjentäminen. Nuo jäivät suunnitelun asteelle, mutta keskimmäinen iski kuitenkin kepposvaihdetta sisään. 

Ainakin seuraavat episodit todistimme (sitä mitä tapahtui keskimmäisen ollessa kateissa en halua tietää):
-veti Nipsua hännästä niin pitkään, että Nipsu kanteli Myylle ja poistui paikalta
-yritti irrottaa Niiskulta silmät päästä ja Niisku pakeni paikalta
-muumitalon musiikkiesityksen aikana yritti kampata esiintyjiä
-karkasi ja eksyi 5 kertaa, joista kahtena pojan löytäminen vei aikaa sen verran paljon, että lapsi löytyi hillittömästi itkemästä
-kasteli vaatteensa läpimäriksi puuveneitä uittaessa

Poikien ehdoton suosikkihahmo oli tietenkin Haisuli. Keskimmäinen huusi aina Haisulin nähdessään: "Haisuli, me ollaan sun tiimissä". Lisäksi hän kävi innoissaan raportoimassa muumeille tekemänsä kepposet Haisulille. Joko Haisuli ei ymmärtänyt suomea tai sitten hänen tilannetajunsa oli hiukan heikko, koska Haisuli kannusti poikia peukuttamalla ja taputtamalla heille. Ja sitten sai taas muumit kyytiä ja vanhemmat perässä...

Ensin halataan viattomasti.

Kun silmä välttää, niin vetäistään hännästä.

Sitten nauretaan voitonriemuisesti päälle:

"Vedin sua hännästä, koska mä oon Haisulin tiimissä"

Ja sitten raportoimaan Haisulille

Aikaa meni ihan koko päivä. Pojat tykkäsivät todella paljon. Kesäloman paras juttu!

No, entäs äiti?

Korrektisti ensin totean, että lasten riemua oli toki ilo seurata. Sen suhteen ihan kympin arvoinen reissu.

Noin muuten oli kesäloman toiseksi raskain, turhauttavin ja vmäisin päivä (heti synttäripäivän jälkeen). Vierailijoita oli liikaa. Mielestäni "puuhapaikatkaan" eivät ole kovin hääppösiä. Hermo meinasi mennä kokonaan kaitsiessa lapsia ihmisvilinässä - etenkin kun keskimmäisellä ei ollut aikomustakaan pysytellä perheen mukana. Keppostelu sucks.

Sen lisäksi joudun toteamaan, että hermoni eivät tungoksen lisäksi myöskään kestä suuria määriä muiden lapsia. Sen lisäksi, että yrität siirtää omat lapsesi eteenpäin pitää yrittää kytätä, että milloin jonkun toisen heikosti liikkuva natiainen lakoaa jalkoihin. Tai joku innokas leikki-ikäinen juoksee päin klähmäinen muumitikkari ojossa. 

Koska paikka oli aivan liian täynnä, monessa kohtaa piti jonottaa. Pari kertaa meinasi tulla käsirysy: sain omat lapseni jonottamaan aika asiallisesti kohteisiin, niin eikös sieltä jonkun 2v yritä kiilata ohitse. Meidän pojat olivat varsin tomerasti tukkimassa kiilaajan tien ja kiilaaja tietenkin yrittää voimalla ohi. Tai sitten se vajaa 2v on jämähtänyt siihen liukumäen yläpäähän ja äiti maanittelee alhaalla minuuttitolkulla, että laske nyt vaan. Takana yli 10 kärsimätöntä lasta suunnittelevat vauhdin tuuppaamista. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja omani (ja pari muuta) seuraavat sellaista esimerkkiä välittömästi. Esimerkiksi yksi näppärä keksi kivuta kahlaamaan veneiden uittopaikkaan. Omaani ehdin ottamaan tylysti niskasta. (Olisin ehtinyt nappaamaan sen viereisenkin yritteliään, mutta en kehdannut). Istumapaikkoja on aivan liian vähän. Etenkin sellaisia, jotka olisivat naama merelle ja selkä lapsiin päin.

Meidän perheeltä sisäänpääsy oli 115€. Sillä hinnalla näkee mykkiä muumeja, pääsee katsomaan muumitaloa jos kunto kestää saunassa oleilun, voi kuunnella parit megafoniin lauletut lastenlaulut, voi jonottaa muutamaan liukumäkeen ja katsella teatteriesityksen, jossa on säästetty lavastuksessa. Huono diili. Mikäli minusta riippuu, niin tämä oli once in a lifetime experience.

Lomamuistoja talteen - Herra Hakkaraisen talo

Sateen takia mustamakkara ja mansikat Tammelan torilla ja arboretum vaihtuvat sisätilaretkeen (ja varmaan pojille mieluisampaan). Hurautimme Vammalaan Herra Hakkaraisen taloon. Meillä on luettu ahkerasti Hakkarais-kirjoja, ne ovat Tatun ja Patun ohella kestosuosikkeja. 

Herra Hakkaraisen talo oli symppis paikka. Kierros alkaa Hakkaraisen asunnolla. Poikia kiinnosti eniten "ullakko", jossa on seikkailureitti ja kummituksiakin. Samassa kerroksessa on myös ritarisali. Alakerrassa on huone, joka pohjautuu Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruus -kirjaan sekä Koiramäkeen perustuva huone.

Tilat ovat pienet ja varsinainen tekeminen pitää keksiä itse. Pojilla ei ollut sen suhteen vaikeuksia. Vauhdin ja leikin hurmaa riitti muutamaksi tunniksi. Hakkaraisen huoneita ja etenkin ullakkoa pojat kiisivät ympäri. Isän kanssa oli hurjat pehmomiekkataistelut ritarisalissa. Alhaalla pojat olivat avaruusmiehiä ja matkustivat avaruuskoulubussilla. Koiramäen kyläkauppa inspiroi kauppa- ja kokkausleikit. Pojat näkivät ja halailivat unissaan kulkevan Hakkaraisenkin. 

Kiva retkikohde lähiympäristössä liikkuville, mielestäni sopii parhaiten leikki-ikäisille ja pienille koululaisille. Mukavinta on jos lapsella on leikkiseuraa. Aikaa kuluu leikkijöiden innokkuudesta riippuen noin 1-3 tuntia. Siinäkin mielessä kiva kohde, että aikuinen ei ole retken jälkeen aivan puhki eikä tuonne pysty hukkaamaan lapsiaan :)  Kahvilapalvelut puuttuivat kokonaan, mutta viereisessä korttelissa oli pari lounasravintolaa. Pääsymaksu oli säädyllinen 5€/nenä ja perhelipulla pari euroa alennusta. Lisää tietoa täältä.

Hakkarainen katsoo televisiota ja silmät lupsottaa jo

Pyöreän pöydän ritarit

Valmiina taisteluun!

Vapise Herra Kepponen!

Ritarisalia vartioi lohikäärme

Avaruusmatkailijat kraaterissa

Koulubussissa

Koiramäkeläiset

Sekatavarakauppiaat

Tavara valikoimaa

Tapasimme tietenkin itsensä Herra Hakkaraisen

Lomamuistoja talteen - Virrat ja Tampere

Olimme reilun viikon poikien kanssa kesälomareissussa. Ensimmäinen kohde oli mökki Virroilla. Leppoisasta rantalomasta ei ollut tietoakaan, koska joka päivä satoi. Esikoinen, joka on uinut kylmässä ja sateessakin, kävi kokeilemassa vettä ja jopa hän totesi sen liian kylmäksi. Kalaa tuli hyvin ja oma mieli lepäsi kauniissa maisemissa.

Sateisesta säästä johtuen retkeilimme paljon lähiseudulla: Tuurin kyläkaupassa, Killinkoskella nauhatehtaan museossa, Virtojen keskustassa ja kuopuksen kummien mökillä. Pieniä elämyksiä tarjosi läheinen kyläkauppa, jonka pihalla on kanala ja pieni tipula.

Virtojen komea kirkko

Tuurissa, kuten jo kirjoitin, pojat viettivät päivän tivolissa sateessa. Kivaa oli säästä huolimatta. Reissu oli itselleni hyvä, koska alueella oli kiva vaatekauppa ja sain täydennystä työvaatetukseen. Ja Vesalta löytyi pojille pelastusliivit (Helsingissä ne olivat lähimmistä jättimarketeista loppu).

Keskisten "logo"

Tivolin akrobatianäytös. 

Mua huimasi, koska akrobaatilla ei ilmeisesti ollut mitään turvajärjestelmää.

Killinkosken nauhatehtaan museo ei poikia juuri kiinnostanut. Kahvilan kotitekoiset munkkirinkilät sentään maistuivat. Itseäni tuollaiset paikat kiehtovat paljon. (Interiöörien lisäksi olen alkanut tuntemaan kovaa vetoa vanhoihin tehtaisiin ja koneisiin.) Kuinka näkemyksellistä väkeä on Suomessa ollutkaan 1800-luvun lopulla! Mistä he keksivät bisnesideansa? Ovat hankkineet koneet ja osaamista Saksasta ja kasvattaneet Killinkosken nauhatehtaasta pohjoismaiden suurimman. Koko vierailun ajan tunsin suorastaan tuskaa siitä, että mitä on jäljellä enää? Vanhat koneet hylättynä kellarilta tuoksuvaan entiseen tehdashalliin. Missä on nyt se näkemys ja halu yrittää? Eikö tässä maassa enää missään pärjätä halpatuotannolle?

Tämän olisin voinut vaikka ostaa kotiin askartelukäyttöön :)

Mononnauhaa

Tällaista reikäkorttikonetta en ollutkaan nähnyt

Kotona ilahduin kuvia tarkemmin katsoessa, kun opastetaulu kertoi nauhatehtaan olevan yhä busineksessa tuotenimellä Inka. Osaaminen on johtanut erikoistumiseen. Alakuvan kaltaisia suloisuuksia ei enää valmisteta. Mutta hyvä Inka joka tapauksessa!

Pojista kivoin päivä oli kuopuksen kummien mökillä. Pojat ilahtuivat seurasta ja tietenkin legoista ja esikoinen hullaantui täysin hoidossa olleisiin kissoihin. Ne taisivat olla siamilaisia. Ruskea kissa, Miska, oli varsin seurallinen ja erittäin kaunis vaaleansinisine silmineen. Esikoinen halusi jatkuvasti oleskella kissojen tilassa (myös lounaan ajan) ja sen verran esikoinen ja kissat tutustuivat toisiinsa, että Miska oli sitä mieltä, että esikoisen spagetit pistetään jakoon :)

Tässä luetaan Lego Heroican ohjeita. Pojat innostuivat siitä älyttömästi.

Virroilta lomareissu jatkui Tampereelle ja sieltä Nokian Edeniin. Tampereelta teimme retken Vammalaan Herran Hakkaraiseen taloon, josta ajattelin tehdä oman postauksen. 

Minä kävin Amurin työläismuseokorttelissa ja pidin siitä paljon. Suosittelen käymään! Amurin Helmi-kahvilaa suositeltiin minulle, mutta en ehtinyt katsastamaan. Amuri suorastaan huusi minua kuvaamaan ajan käyttöesineitä. Amuri voi tutustua myös netissä.

Yhden vuorokauden vietimme Edenissä. Väkeä oli paljon, mutta meillä kaikilla oli erittäin kivaa. Treffasimme hotellilla esikoisen kummitädin poikineen. Edenin "superior"-huone oli niin tilava, että jokaiselle riitti sänkypaikka samasta huoneessa - ja hyvin nukutti.

Karatemestarit lähdössä pulikoimaan

Asuntomessut

Kävin viime keskiviikkona asuntomessuilla. Se oli lomareissun ainoa aurinkoinen päivä ja väkeä oli sen mukaisesti. Suurimman ruuhkahuipun aikaa moniin taloihin oli pitkät jonot ja sisällä kuljettiin jonossa. Jonottaminen ja paha tungos vie kyllä idean asuntomessuilta. Dekon messulehtikin jäi kotiin, joten etukäteen en ehtinyt tutustua asuntoihin.

Talot olivat liian pieniä <135m2 aivan="" hulppeita="" kivilinnoja="" liian="" sitten="" tai="">200.

Oman perheen tarpeisiin sopivia taloja oli ällistyttävän vähän. 5-henkinen perhe tarvitsisi neljä makuuhuonetta ja etätöitä tekevä vähintäänkin työpisteen. Kuraprinssien kanssa kodinhoitohuoneen neliöistä on turha tinkiä. Koska tulevaisuudessa haluaisin lasten edes joskus pysyvän poissa jaloistani, lastenhuoneet eivät voisi olla ihan onnettomia koppeja. Emme tarvitse saunaan pukuhuonetta, johon mahtuu vaivaisesti pari tuolia. Saman kokoisella takkahuoneellakaan ei ole virkaa. Emme tarvitse jätti-isoa master bedroomia emmekä asuinneliöihin laskettavaa talvilämmintä viherhuonetta. Walk-in-closet neliötkin ovat meille tarpeettomia toistaiseksi.

Parasta messujen antia olivat keittiöt ja pesutilat. Keittiöt vaikuttivat mukavan tilavilta, paljon työtasoa ja laatikostoja. Tosin keittiöt olivat hyvin avonaisia muihin tiloihin. Tyypillisin väritys oli korkeakiiltovalkoiset ovet ja hyvin tummat tai mustat tasot. Kuten kuvista näkyy:

Villa Pärssinen

 Passiivikivitalo Ideal

Deko-talon hyvinvointikoti

Pesutiloja taloissa oli riittävästi, saunat fiksun kokoisia. Muutamia aivan upeita pesutilojen materiaalivalintoja. Kauniita struktuurikaakeleita. Värityksenä useasti myös tumman ja vaalean yhdistelmää. Bongasin myös muutamia upeita kodinhoitohuoneita. 

Villa Pärssinen

Estelle

Mutteri

Passiivikivitalo Ideal

Sisustukset olivat lähinnä minimalistisia tai retroa, joista kumpikaan ei ole minun juttuni. Täysin poissa muodista olevaa kapinetta nimeltä kirjahylly en nähnyt yhdessäkään talossa. Erilliset tv-tilat ovat selvästi menossa pois muodista, tosin telkkarit olivatkin sitten ilmaantuneet makuuhuoneeseen, keittiöön ja integroituna saunaan.

Minulle uusin sisustusjippo oli tapetit, jotka peittävät myös kattoa. Tapetit ovat suurikuvioisia, osa myös hyvin värikkäitä kuten lilaa. Muodikkain seinäpintamateriaali on eläväpintainen "epätasainen" maalaus.

Passiivikivitalo Ideal

Tervakukka

Mutteri

Olohuoneissa on edelleenkin huiman korkeaa tilaa ja suuria tai ylisuuria ikkunoita. Takka kuuluu olohuoneeseen ja näyttää kasvattavan kokoaan varsin muhkeaksi.

Estelle

Lastenhuoneet olivat täysin mitäänsanomattomia tylsyyksiä. Sininen huone alla oli ihan parhaasta päästä :( Kuvassa on muuten messujen trendihuonekalu (sopii joka huoneeseen), kirkkaan väriseksi maalattu pinnatuoli. Ne kannattaa nyt dyykata roskalavoilta talteen.

HausKaks

Aurinko-Tuulia

Pihat olivat pieniä, ja täytetty terasseilla. Osa terasseista oli todella kutsuvia, osa pinta-alaltaan sellaisia että nurmikkoa jäi pieni pläntti. Kattoterassit olivat varsinainen muoti-ilmiö, niitä oli todella monessa talossa. Itseäni rakenteena epäilyttää kattoterassit, kuvittelisin lisäävän hurjasti kosteus- ja lumivaurioiden riskiä. 

Mutteri

Katolla jotain super trendikästä kasvustoa, sammalta ja varpuja?

Villa Hesse

Mitään sellaista taloa ei ollut, että haluan tämän heti minulle. Villa Ilo oli luksustaloista tyylikkäin, Villa Hesse minusta yksityiskohdistaan hienostunein. Eniten omaan makuun varmaan olisi kuitenkin Mutteri, Mustikka tai Tervakukka.

Ja hei ne järkyttävät sillat joita pitkin muutama vuosi sitten kuljettii yläkerrassa ovat kadonneet.

Tontit ja pihat olivat käsittämättömän pieniä tilkkuja ottaen huomioon, että messualue oli keskellä metsää.

***

Mitä sain messuilta itselleni?
Hyötyliikuntaa. Olihan niitä taloja kiva tiirailla.

Nousiko talokuume?
Tarvitsisimme lisäneliöitä. Velkataakan lisäyshalukkuus on tällä hetkellä nollassa. Rakentamiseen tuskin ikinä riittää voimavaroja. En silti voi kieltää, etteikö talokuume välillä nousisi, mutta realiteetit torppaavat sen tällä hetkellä.

Tuliko sisustusideoita?
Eipä juuri. Muutama mukava seinäidea jäi mieleen muhimaan. Tyhjien seinien vähäinen määrä saattaa torpata toteutuksen.

Meillä suurimpaan tarpeeseen tulisi tehokkaat ja helppokäyttöiset säilytysjärjestelmät ja lastenhuoneiden viihtyvyyden lisäys. Työtilat lähes olemattomiin tiloihin olisi myös tarpeen. Nämän loistivat poissaolollaan.