Maitohappoviikot ja lomasuunnittelua

Kyllä huomaa, että käynnissä on taas puolivuosittaiset maitohappoviikot. Yleensä joululomaa edeltävät maitohappoviikot on pahemmat, nyt on nämä kesälomaa edeltävät ylittää joulun. Töissä on ruuhkaa, koska kaikki haluavat selvittää pöytänsä ennen lomaa: "Puolen vuoden rästit pois". Viimetingan kuningattarena syyllistyn tuohon samaan - aina entistä näyttävämmin suorituksin mm. matkalaskuja ...kröhöm... viime vuodelta.

Asiakkaiden mielestä on näppärää laittaa tarjouspyynnöt vetämään ennen kesälomia ja palata sitten levänneenä vertailemaan niitä. Pari sellaista maitohappoviikoille ja nopeimmatkin ravurit alkavat hyytyä - puhumattakaan tällaisesta vanhasta kehäraakista, joka on hyytynyt takakaarteeseen jo pelkästään siviilielämän synttäri- ja kevätjuhlakurimuksella. Soppaan kun nakkaa sitkeän flunssan kurkkukipuineen, niin jopa kehäraakkia itseäänkin hirvittää, että pääseekö maaliin lainkaan.

Olen miettinyt uutta toimintamallia. En anna rästien kertyä ja ennakoin. Hyvin nopeasti aloin etsiä helpompaa ratkaisua, nimittäin uutta lomailustrategiaa. Jos alkaisin jäämään lomalle totuttua aikaa myöhemmin (olen siis niitä onnekkaita, jotka voivat valita lomansa ajankohdan melkein joka vuosi). Toisiko lisäviikko tai kaksi apua lomalle valmistautumispaineeseen? Vai vitkuttaisinko vaan hommien aloittamista? Toimisiko yksi viikko heti kesäkuun alusta ja sitten 3 viikkoa heinä-elokuun vaihteeseen? Jos tuon yhden viikon voisi viettää etelän hiekkarannalla, niin uskoisin sen olevan unelmaratkaisu.

Tilanne ei ole vielä katastrofaalinen. Uskon selviäväni lomalle heinäkuun alussa suht kunniallisesti. Näyttää siltä, että jotain rästiä jäänee, mutta tuskin sellaista, että kenellekään tulee oikeasti paha mieli. Mikäpä tämän sepustuksen pohjimmiltaan kirvoitti? Se, että meillä on miehen kanssa ensimmäistä kertaa yli 6 vuoteen useampi päivä lomaa lapsista. Kauan odotettu!

Tarkoituksena oli lähteä ulkomaanreissuun kahdestaan. Syödä hyvin ja nautiskella luontonähtävyyksistä. Minä rakastan lomamatkoja ja niiden suunnittelua. Olen niin maitohapoilla, että en vaan jaksa järjestää lomamatkaa enkä kestä ajatusta pakkaamisesta. Enkä oikeastaan mistään aktiivisesta tekemisestä aikataulun mukaan.

Meidän lomasuunnitelmana on tällä hetkellä maata kotona ja katsoa telkkaa. Siis tällä lomalla, jota olen yli 6 vuotta odottanut. Lähes kaikki, joille olen kertonut lomasuunnitelmastamme, pitävät sitä jonkinasteisena haaskauksena. Keskustelu jatkuu tyylii  "Loma menee kuin huomaamatta ohitse noin..." "Pitäisihän siihen parisuhteeseen vähän enemmän panostaa..." "Lomasta kotisohvalla ei jää mitään muisteltavaa..."

Totta tuokin puoli. Mutta aina ei jaksa.

Toki kesäinen pääkaupunkiseutu tarjoaa vaikka mitä mahdollisuuksia. En silti olisi yllättynyt, vaikka  lyhyt kuvaus lomasta jälkikäteen olisi: "rillattiin mulle kämpinkiä ja miehelle kapanossia, katottiin telkkaa, luettiin kirjoja ja kiroiltiin hyttysten määrää".

Jos ei voi downshiftata elämäänsä, niin lomansa (tai ainakin osan) voi ;)

Kuvat Tunisiasta Sidi Bousaidista.