Pojat innostuivat rytmittelemään heti ja päätimme koristella soittimet afrikkalaiseen keppostyyliin. Tässä teille ihanaiset lukijat keppostervehdys.
Ei löytynyt akryylimaaleja eikä lasten pensseleitä, niinpä käytimme kangasvärejä ja pensseleiden sijasta grillitikkuja.
Valitettavasti tuliaiset tuonut rouva ei tiennyt,
minkä puun hedelmiä nämä soittimet ovat.
Tulipas niistä hienot!
Keskimmäinen ja esikoinen maalasivat aivan itse.
Minua jo pelottaa, että milloin poikien innostus äidin pöhköihin askarteluhommiin laantuu. Nyt pojat lähtevät ihan täysillä mukaan hommaan. Soittimilla on pidetty pieni pihakonserttikin. Miten kestän sen, kun sohvalla lojuu kolme sälliä, jotka kehottavat äitiä askartelemaan keskenään?? Nyyh.
No tulipa kyllä tosiaan hienot! Eikä löydy moisia soittimia kaikista kodeista.
VastaaPoistaKiitos samoon sinne :)
Kiitos, hauskaa vappua teillekin!
VastaaPoista-minulla on sama pelko. Pohdin enemmän tai vähemmän jatkuvasti miten saisin askarteluinnostusta lannoitettua. Toivon, että teinikin löytää vielä oman tapansa toteuttaa itseään ja käsillä tekeminen jatkuu. Jos ei enää askartelemalla niin jollain muulla puuhalla. Vaikka omia vaatteita stailaamalla.
Olipas hauskat soittimet ja hyvä idea maalata ne! Meillä askartelu-ura on vasta alussa, joten ajatuksetkin ovat sen mukaisia... :) Äkkiä se aika kuluu!
VastaaPoistaAah ihana! Hyvää vappua sinne Suomeen! Ihanat soittimet. :) Tästä tuli hyvä mieli.
VastaaPoistaSanna-Mari: Kiitos :)
VastaaPoistaLaura: Mä olen jo miettinyt, että jos nyt alkaisi hankkimaan kotiin vaikka pienoismalleja, niin kantaisiko niiden harrastaminen pitkälle. Katselin kyllä myös arkkitehtuurilegoja sillä mielellä, että ne toimisivat varmaan teinilläkin.
Zirk: Teillähän pojat ovat kohta, mitä parhaimmassa sormiväri-iässä. Just heitin meidän kuivaneet purkinjämät roskiin ja itsekseni mietin, että olihan se kiva noilla puuhailla, mutta kyllä siinä sotkua syntyi :) ei ollut mieli haikea ;)
Merja: Kiva, että pystyimme ilahduttamaan sinua :)
Hienot soittimet, upeat koristelut!
VastaaPoistaHarmi, etten vielä voi katsella tuota tervehdystä - ipanat yrittävät nukahtaa...
Arvaan kyllä, että etukäteen mietityttää, kuinka pitkään saa tuota näpertelyintoa ylläpidettyä, mutta ehkä se on jotain sellaista, mistä jää lapseen jälki, joka aktivoituu jossain myöhemmässä vaiheessa. Ja siinä välillä on sitten sitä kaikenlaista muuta.
Ja varmasti lapset aikuisena muistavat joka tapauksessa, kuinka kivaa äidin kanssa oli askarrella. <3
Arghhhh, mä olen nyt liki 1,5tuntia yrittänyt muistaa mistä puusta tuo palko on, mutta kun ei niin ei tule mieleen! Kyä sää ny mua rienasit... Lupaan kertoa heti kun sen muistan, tai mörökölli minut viekööt.
VastaaPoistaJa mitä nää äiti-ihiminen tommosta murehdit, että joskus vielä koittaa aika, kun pojat ei innostu äiskän askarteluista??? Kaikki lapset ei lainkaan innostu askartelemisesta, joten kyllä pojilta varmasti jatkossakin löytyy geeneistä vimmaa tuunailla ja maalailla ties vaikka mitä! :D Teillähän voi kehittyä vaikkasta kuinkasta upeita grafiitti-taiteilijoita taikka sarjakuvan piirtäjiä. Myös valokuvaus kiehtoo harjaantunutta silmää.
Teijän pojista tulee vielä kuules puuhastelevia lego-insinöörejä, jotka arvostaa kaikkea kaunista. Uso pois ♥
Leonida: Kiitos. Toivon vaan kovasti, että voisin istuttaa lapsiin käsillä tekemisen kipinän ja innon. Niin moni työ tänä päivänä on sellaista, että sen tulokset eivät ole konkreettisesti nähtävillä tai työssä ei ole mitään varsinaista alkua ja loppuakaan edes. Sille olisi hyvää vastapainoa konkreettinen tekeminen. Ei sen tarvitse olla askartelua, hyvä ja etenkin ahkera kokki olisi erittäin tervetullut kotiimme :) Tai muusikko. Toki toivon myös urheilullisia nuorukaisia, mutta toivoisin silti kiinnostusta itse tekemiseen. Noh, kaikkein eniten toivon onnellisia lapsia.
VastaaPoistaHaltiakummi: Kiitos ihanasta kommentistasi! Äiti-ihmisen pitää aina välillä surra, että jos ne ei enää askartelekaan tai jos niistä vaikka tulee huumeidenkäyttäjiä (ihan vaan sen takia, että lopettavat askartelun). Kaksi vanhinta on jo kiinnostuneita valokuvauksesta, pitääkin taas muistaa taas antaa vanha pokkari pojille käyttöön.
Puuksi on jo veikattu liekkipuuta. Pikaisesti googletin, mutta ei löytynyt kuvaa sen hedelmistä.
Söpöistä :) Toivottavasti oli mukava vappu.
VastaaPoistaLinnéa: Kiitos. Meillä oli mukava kotivappu. Laittelimme ilmapalloja, söimme vappuherkkuja ja otimme rennosti -siinä ihan sopiva ohjelma :)
VastaaPoistaMä etsin ja etsin googlen, ja kun en löytänyt niin tein sen mitä pitää tehdä kun google ei löydä - soitin äidille. Äiti selaili vanhemman Afrikan valloittajan silmin kasvikirjojaan, ja vastasi;
VastaaPoista"Apinanleipäpuun siemenet ovat ISOJA ja samoin Johanneksenleipäpuun. Selvitin ja katsoin ja päädyin; siispä Johanneksenleipäpuu on veikkauksemme. Äiti"
Että se on sitten Johanneksenleipäpuun siemenkota, kyllä äitit tietää :)
Haltiakummi: Hyvän teitin äiti :)
VastaaPoistaIhana vapputervehdys! Ja hienosti on koristeltu soittimet =)
VastaaPoistaJyskissä myytiin pari vuotta takaperin erilaisia kuivattuja hedelmäsoittimia, yhden päärynän taisin ostaa silloin. Se päätyi kylpyleluksi eikä soinut sen jälkeen =(
Ihana rytmitrio :)!
VastaaPoistaJoo, munkaan askartelijapiirtelijäpoju ei enää askartele... mutta siihen tottuu . Sen sijaan hän saattaa kokkailla jotain :)