Sivut

8. helmikuuta 2012

Mikä tyyli? Toimistoklassinen tietenkin!

Aiemmin olen kirjoitellut muutamasta "ulkonäkökriisistä" ja vastareaktiostakin. Vastareaktio on toiminut hyvin, ehkäpä jopa liian hyvin. Ystäväni, joka on tuntenut minut pari vuotta, sanoi viikonloppuna, että on nähnyt minut hyvin pukeutuneena ja meikattuna kerran. Kai hän sentään on välillä nähnyt minua toimistolookissakin vaikka yleisin on vapaa/etäpäivän pukeutumiskoodi. Eli vanhat farkut, t-paita, crocsit (talvella joudun antamaan periksi lämpimämmille jalkineille) eikä meikkiä.

Toimistopukeutuminen on ajoittain tuottanut päänvaivaa. Työnantaja auttoi ongelman ratkaisussa. Tällä kertaa ei tullut vuokramekko dirdnliä vaan muutto eri kerrokseen. Siellä "pukukoodi" on farkut, neule ja terveyssandaalit ... and I absolutely love it :)

Joka tapauksessa olen yrittänyt pukeutua siististi toimistoon ja kehitellä asuja. Olen viime aikoina lukenutkin tosi paljon tyyliblogeja. Osaa vakituisesti ja osaa kerran. On nimittäin vaikea löytää tyyliblogia, josta voisin soveltaa juttuja itselleni. Mieleeni on jäänyt hyvin eräs kirjoittaja, joka mietti trenssistään, että onkohan se liian tätimäinen. Olisi katastrofaalista, jos hän näyttäisi aivan nelikymppiseltä menossa Silja Linelle.

En sitten viitsinyt kysellä, että miltä hänen mielestään nämä katastrofit näyttävät. Mä oon 40v ja käyn Siljalla, joten tyylin pelastusoperaatio olisi ollut varmaan turhan työläs ;) Olen muutenkin huomannut, että ne toimistovaatteet joista mä tykkään ja käytän, ovat sellaisia, jotka tyyliniekat listaavat vältettävän tätityylin puolelle:
  • suorat housut (mulla on ne parjatut prässitkin)
  • paitapuserot (enkä ikinä laita niitä housujen sisään, koska siellä on perhemallin pelastusrengas)
  • tunikat
  • ruutubleiserit (koska niihin voi yhdistää melkein minkävärisen alaosan tahansa)
Koska nämä ovat minusta kaikki varsin kelpoja vaatekappaleita, julistan että niitä kutsutaan tästä eteenpäin toimistoklassikoiksi. TOIMISTOKLASSIKOIKSI. Kysymykseen miten kuvaan omaa pukeutumistyyliäsi, voin vastata että toimistoklassinen. Tai klassinen, toimisto flavourilla ;)

Jotta kaverikin uskoisi mun pukeutuvan johonkin muuhun kuin niihin ihanan kuluneisiin farkkuihin, niin tulen julkaisemaan teille sarjan toimistoklassikoiden helmiä. Tai ainakin yhden.

Sen aineksena ovat villasekoitekankaiset suorat prässihousut. Tällä kertaa olen suorastaan irroitellut ja yläosana on musta t-paita ja sen päällä todella ohut pitkä neule (jotain oppia on jäänyt tyyliniekoilta, ei kaikki toimistoklassikoita yhtäaikaa päälle). Kaulassa kolme hopea ketjua. Lisukkeena housujen harmaan sävyinen käsilaukku.

Toimistoklassikkokampaus: polkkatukka

Kannattaisiko mun kokeilla uusia tyylejä? No, mikä ettei.
Mutta kaikenlaista olen kokeillut, jopa tätä:


15 kommenttia:

  1. Ruutubleiseri kuulostaa kyllä tosi pahalta. Isoäitiäni ne pukevat kyllä ihan hyvin, mutta hän onkin pian 80 v.

    VastaaPoista
  2. Rouva on tyylikäs! Molemmissa kuvissa :D
    Klassinen kuullostaa minusta oikein hyvältä.

    VastaaPoista
  3. Sä olet TRENDSETTER, ENNAKOIJA, TUULENHALKOJA!!! Mä niin fanitan sua, kun uskallat olla rehellisesti Siljalle menossa! :)

    Oikeesti nuo kuvat on huippuja ja mitä ylempään toimistoklassiseen (MAHTAVA TERMI!) tulee, niin yllättävän pienillä asioilla, kuten nyt tuo ohut neule t-paidan päällä, luo kivan, omanlaisen lookin, joka tuntuu hyvältä. ME LIKE.

    VastaaPoista
  4. Anonyymille piti vielä lisätä, että huomasin justiinsa mummoruutujen olen tällä hetkellä kuuminta hottia. Merkkitavaroita myyvässä sisustusliikkeissä ruudut oli tuotu nyt kodintekstiileihin vähän sellaiseen englantilaistyyliin (?) ja uusimmat NUORTEN vaatteet sisälsi ruutuja. Mäkin olin vähän tukka pystyssä, että nytkö on taas kilttihameiden aika.

    VastaaPoista
  5. Anonyymille: No mutta tilannehan on sitten kannaltani varsin hyvä. Nyt kun panostan rakastamiini ruutubleisereihin, niin mä voin käyttää niitä seuraavat 40 vuotta :)
    Voi olla, että mä räväytän sulle joku päivä kuvan ruutubleiseriklassikosta. Sinua on varoitettu :D

    Laura: Kiitos.

    Mirka: Kiitos tsempistä :) Jos multa katoaisi tästä varresta yllättäen -20kg niin mä voisin yrittää teeskennellä trendikkäämpää ja nuorekkaampaa. Mutta toistaiseksi mä olen päättänyt näyttää nelikybäseltä toimistoklassikolta PYSTYPÄIN.

    Olet muuten ihan oikeassa tuon ruudun suhteen. Viikonloppuna oikein pisti silmään lumilautakurssilaisten vaatetus. Niillä oli vähintään jokatoisella ruutua päällä. Eikä mitään toimistoklassikkoa vaan isohkoja ruutuja kirkas väri yhdistettynä tummaan, kuten kirkas punainen + musta. Tai keltainen + valkoinen. Tuota pitää toimistoklassisen hetki sulatella ja varmaan kuitenkin skipata :)

    Mun täytyy sanoa, että musta skottiruutuinen (ei punainen) lyhyt hame on upea vaate.

    VastaaPoista
  6. Toimistoklassinen! Loistotermi. Ja sä näytät toimistoklassisena hyvältä. Ne korut asua vielä "särmittää".
    Mä haluaisin osata pukeutua toimistoklassisesti niin, etten näyttäisi omasta mielestäni aikuisten vaatteisiin pukeutuneelta lapselta. Mutta vielä ei ole aika harjoitella. Enhän ole toimistossa töissä edes :)
    Mutta sinä voit jatkaa hyvällä linjallasi :) Lisää kuvia kiitos. Ehkä vielä erillinen asupostaus vois olla jees.

    VastaaPoista
  7. Oletko itse tuossa geishakuvassa? Saako noita Suomesta?

    VastaaPoista
  8. Toimistoklassinenhan toimii =) jos olisin toimistossa töissä, niin pukeutuisin varmasti tunikaan ja farkkuihin, vai saako siellä pukeutua edes farkkuihin?
    Hieno toi sun geishatyyli muuten =)

    Mulla on tällä hetkellä päällä jonkinlainen Kontula-tyyli, harmaameleerattu pitkähihainen t-paita lastenosastolta (on iso mulle ja roikkuu päällä), me&i magic knickersit= eli polven alapuolelle ulottuvat trikoohousut ja pitkät villasukat mitkä on vedetty housujen lahkeisiin asti.

    VastaaPoista
  9. Pinkki: Kiitos :)
    Mulla ei ole pitkään aikaan ollut ongelmaa, että näyttäisin aikuisten vaatteisiin pukeutuneelta lapselta. Muistan kyllä joskus alle 30v oli jakkupuvussa just sellainen fiilis. Toisaalta silloin tuli pidettyä paljon jakkupukua, kun jossain rennommissa vaatteissa tunsin näyttäväni liian nuorelta.

    Anonyymi: geishakuva on omakuva. Se on otettu Kiotossa. Siellä on sellainen paikka (varmaan useampiakin), jossa voi pukeutua kimonoon ja otattaa valokuvat. Kimono on ihan oikea, aluskimonot vähän helpotetut versiot kuten kimonon vyökin. Eipähän tuhraantunut tuntia pukemiseen.

    Vera: Voi kuule Kontula-tyyliin kuuluu ehdottomasti ihan liian hyvin istuvat farkut ja paitasi ei kiristä rintojen kohdalta, sekin on väärää mallia :)

    Meillä saa töissä pukeutua melkein miten haluaa -ainakin jos ei tapaa asiakkaita. Tuossa lähellä istuu miehiä terveyssandaalit ja farkut jalassa. Itse en kehtaa mennä tilaisuuteen huonosti pukeutuneena, jos vieraat ovat puku päällä. Voisi olla että terveysssandaaleista tulisi jotain palautetta. Jos mä vaan oon töissä oman pöydän ääressä, niin mulla on useinmiten silloin farkut (mutta ne ehjät :) ).

    VastaaPoista
  10. Mä en tarkoita että NÄYTTÄISIN aikuisten vaatteisiin pukeutuneelta lapselta. Musta vaan tuntuis siltä. En vaan osaa käyttää "siistejä" vaatteita=aikuisia vaatteita enkä niitä helmikoruja :)

    VastaaPoista
  11. Pinkki:
    Ota kohteliaisuutena: mä kyllä oikeasti ajattelin, että sä voisit näyttää liian nuorelta "aikuisten siisteihin vaatteisiin" ;)

    VastaaPoista
  12. Hyvät kuvat, hyvä toimistoklassikkotyyli. Niin ja hyvä geishatyyli! Näytin kuvaa tässä vieressä miehelle ja arvuuttelin, että kuka siinä on...

    Minulla on töissä sama pukukoodi kuin Kepposkalla, jos ei tapaa asiakkaita. Rentoa menoa siis. Tunika, leggingsit ja saappaat rules, jos mahaa turvottaa...

    Mutta kyllä edelleen itseäni kaihertaa hankkia aina vain isompia nelikymppisen täti-ihmisen vaatteita, koska sisimmässäni pukeutuisin hyvin eri tavalla kuin nykykoossani.

    Voisi jopa sanoa, että jätesäkkikin voisi olla vaatekaapissani, jos varrestani karisisi vaikkapa 15 kg.

    Mutta sitä päivää odotellessa täytyy kulkea vaatteet päällä (en harrasta naturismia), ja yrittää näyttää tilanteeseen sopivalta.

    Olen muuten miettinyt, että missähän iässä sitä hyväksyy itsensä niin, ettei kaihoaisi jotain hoikempia aikoja. Missä vaiheessa turhamaisuus karisee?

    Ai niin, lisää asukokonaisuuksia tänne näytille. :)

    VastaaPoista
  13. Ihanaa toimistoklassista tyyliä. Olen töissä toimistossa jossa pyörii sen sata rouvaa. Suosikkini on eräs jolla kynsilakka mätsää aina asuun ja kengät myös. Hän kuulemma ensin lakkaa kynnet, ja sitten valitsee kaapista jotakin väriin sopivaa. Selvästi toimistopukeutumisen konkari suorissa housuissaan, kynähameissaan ja valtavassa korkokenkien repertuaarissaan.

    VastaaPoista
  14. Leonida: Tämän ajan ilmiö on ylettömän hoikkuuden ja nuoruuden tavoittelu. Että sinänsä homma on monelta lähtenyt lapasesta, mutta täytyy kuitenkin todeta, että mielestäni sellainen sopusuhtainen vartalo, joka sallii jonkun armollisen pienen makkaran tai ylimääräisen siellä täällä, on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen :) Etenkin niitä vanhoja päiviä ajatellen, jolloin askel painaa ja kroppa kremppaa, olisi hyvä olla sopivasti massaa. Itse en vaan pysty suorittamaan mitään ryhtiliikettä, vaikka syytä olisi.

    Tanjus: Ooh, teidän työpaikalla jaksaa joku panostaa kynsiä myöden. Edellisessä paikassa, misä istuin, oli myöskin muutama tyylikonkari rakennekynsineen. Usein miten ihailin heitä, mutta jos rehellisiä ollaan, niin välillä harmitti. Tunsin nimittäin itseni aika nukkavieruksi heidän lähellään :(

    VastaaPoista
  15. Juuri niin, sopusuhtainen vartalo, ei erityisen täydellinen, mutta sellainen jossa viihtyy ja jossa jaksaa puuhata niin paljon kuin haluaa.

    Minua harmittaa se, että niin monta "nuoruuden" vuotta olen tuhlannut sen verran makkaraisena, että olisi kivaa kokea edes jossain iässä (siis parikymppisyyden jälkeen) sellainen hyvältä tuntuva vyötärönympärys. Nuorempi en oikeasti haluaisi olla, mieleltäni, mutta olisihan hienoa tietää kaikki, mitä nyt tiedän ja elää tätä vaihetta vaikka 25-vuotiaan kropassa. :P

    Siinä vaiheessa, kun ne krempat ilmestyvät, ei varmaan niin enää kiinnosta, montako makkaraa mahassa on, tai millaiset olisi unelmavaatteet, kun sitä toivoo vain terveyttä.

    Että nyt juuri neljänkympin kynnyksellä alkaisi olla viimeiset ajat vielä keskittyä tuohon painonhallintaan ja niihin vaatteisiin, joista unelmoi...

    VastaaPoista