Kirjavuoteni 2011

Lukeminen on aina ollut minulle tärkeää. Nautin paljon hyvästä kirjasta ja saatan miettiä päiviä ja viikkoja myöhemmin kirjan henkilöitä ja tapahtumiakin. Vielä nykyisinkin saatan joskus nipistää yöunistani hyvän kirjan takia (ne yöunet on jo nipistetty minimiin).

Aloin 2 vuotta sitten pitää lukupäiväkirjaa blogin muodossa. Veikkaan, että ensimmäisen vuoden aikana luettujen kirjojen määrä tuplaantui. Vuosi oli sinänsä merkittävä, koska silloin luin yhden lempikirjoistani Westön "Missä Kuljimme Kerran". Rakastan tuota kirjaa. Samana vuonna aloin myös seuraamaan paria kirjablogia enemmmän tai vähemmän säännöllisesti.

Viime vuosi oli määrällisesti hyvä lukuvuosi. Samanlaista kirjarakkautta ei osunut kohdalle, mutta monta hyvää kirjaa. Luin 40 kirjaa viime vuonna. Olen aivan hämmästynyt itsekin (koska minullahan ei ole vapaa-aikaa).

Itselleni avain lukemiseen on se, että kirjoja pitää olla kotona saatavilla. Olenkin siirtynyt lähinnä pokkareihin. Tiedän, että en todellakaan lue uusinta tuotantoa lukemalla pääosin pokkareita ja odottamalla niidenkin kohdalla alennusmyyntiä tai kirppistä :) Ei haittaa minua. Kovakantisille tarkoitetut hyllyt ovat täyttyneet jo vuosia sitten ja pokkareitakaan ei enää mahdu minnekkään.

Edessä on raju pokkarityhjennys. Olen miettinyt tapoja. Yksi ajatus on valita kirjoja lukeville ystävilleni hyllystäni. Pokkarit kulkisivat mukavasti postitsekin. Tai kantaa pokkarit kirppikselle. Sytykkeeksi en kuitenkaan oikein henno käyttää edes sitä 3€ pokkaria (isä opetti ehkä liiankin hyvin arvostamaan kirjoja). Pokkarivaihdot olisivat kova juttu. Olisikohan kukaan kiinnostunut?

Joulukuussa löysin kirjaston 7vrk lainat. Sillä tavalla voi saada luettavakseen niitä himoitumpia uutuuksia heti. Perjantai-iltana voi netistä katsoa löytyykö mitään kivaa ja lauantaina olla oven takana kytiksellä.

Sitten lukuvuoden huippuihin.

Kirjailijat:
-Löysin Ian McEwanin. Laadukasta kerrontaa, usein vielä hyvä tarina. Luin vuoden aikana 4 kirjaa, joista mielestä paras oli Ikuinen Rakkaus.
-Kotimaiset naiskirjailijat Riikka Pulkkinen ja Pirjo Hassinen nousivat "luen kaiken tältä kirjailijalta"-listalleni.
-Jussi Valtonen teki minuun vaikutuksen novellikokoelmallaan. Lisää tuotantoa on lukupinossa.

Kirjat:
Tämän lukuvuoden parhaita on hankala laittaa järjestykseen. Niinpä listaan top 5 sattumanvaraisesssa järjestyksessä

-Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
Hyytävä tarina seksuaalisuuden etsimisestä ja muuttumisesta kauppatavaraksi. Tästä on herkät hetken suuren teini-iän rakkauden kanssa kaukana. Antaa ajattelemisen aihetta. Jännittävä.

-Jonas Gardell: Kummajainen astuu kehiin
Sydänverellä kirjoitettu tarina teini-iän vaikeuksista. Niin osuva ja koskettava. Samalla myös selviytymiskertomus.

-Ian McEwan: Ikuinen rakkaus
Loisteliasta tekstiä ja hyvä tarina.

-Jussi Valtonen: Vesiseinä
Tarinoita ihmisistä vaikeissa tilanteissa. Onnistunutta kuvausta. Täydellisiä tilanneväläyksiä.

-John Verdon: Numeropeli
Yksi parhaimmista ja näppärimmistä dekkareista pitkään aikaan. Omaperäinen ja tuore juoni.

Siinä top 5. Ja kuudes olisi ollut ehdottomasti Hassisen "Mansikoita marraskuussa" tai Donna Tarttin "Jumalat juhlivat öisin" tai ...

(Kaikista kirjoista on lyhyt kuvaus lukupäiväkirjassani.)

Odotukset tulevalle lukuvuodelle? Haluaisin tutustua uusiin hyviin kirjailijoihin ja kirjoihin. Haluatko auttaa? Laita oma kirjavinkkisi minulle. Lupaan ainakin aloittaa kyseisen kirjan ;)

Hyviä lukuhetkiä ensi vuoteen!

Vuoden parhaat kuukausittain

Vuoden viimeiset päivät ovat olleet hieman hermoja koettelevia. Lasten piti päästä mummolaan hoitoon ja minun piti sinä aikana hoitaa tehokkaasti yksi isompi työjuttu valmiiksi ja sitten loppu sillisalaatti. Mummolasta meni sähköt Tapaninpäivänä ja siten myöten vedetkin, kun kaivon pumppu ei saa sähköä. Tässä sitä on nyt sitten yritetty miehen kanssa vuorotellen tehdä hommia ja paimentaa nahistelevaa katrasta. Muutaman päivän päästä lähdemme reissuun ja kesäkamojen sijainnista ei ole vielä edes arvausta.

Hermo kireällä on hyvä muistella viime vuoden parhaita juttuja kuukausittain.

Tammikuu
Tammikuun huippujuttu oli helppo valita. Se oli Teneriffan perheloma. Ensi viikolla suuntaamme täsmälleen samaan paikkaan. Toivottavasti sää suosii meitä tänäkin vuonna. Tammikuun toinen unohtumaton juttu oli nielurisaleikkaus.

Helmikuu
Helmikuun parhaimmaksi jutuksi valitsimme kaikki lumen. Vanhemmat myös pahimmaksi, koska lumitöitä riitti ja riitti ja olimme tosi ongelmissa lumen sijoittamisen kanssa. Helmikuu oli varsinainen ulkoilukuukausi. Kuvista muistimme, että esikoiselta lähti ensimmäinen maitohammas, joka oli suuri juttu.

Naapurin kanssa ulkoleikeissä

Maaliskuu

Maaliskuu oli sairastelukuukausi. Pelkkää flunssaa. Kuukauden parhaaksi valitsimme Kaapelitehtaan tapahtuman fillarikyydin. Loppusuoralla perheen materialisteilla oli ensimmäiset Ninjago-legot. Minulla oli myös oma paras juttu, olin askartelutapahtumassa.

Huhtikuu

Huhtikuussa tapasimme pitkästä aikaa ystävääni. Ensimmäistä kertaa tapasimme hänen poikansakin. Leikit sujuivat hyvin, vaikka lapsilla ei ollut yhteistä kieltä. Kovana kakkosena oli Sea Lifen retki.

Toukokuu

Omasta valinnasta ei ole epäilystäkään: Kroatian reissu. Lasten mielestä parasta oli keskimmäisen 4v synttärit. Etenkin kun veljetkin saivat pienet lahjat :) Kovana kolmosena oli esikoulun päättyminen.

 

Eskarin todistus

Kesäkuu

Ihan selvästi perheemme herää horroksesta kesäisin. Kesät ovat niin täynnä kaikkea ihanaa, että on vaikeuksia valita kuukauden kivointa. Kesäkuussa poltimme juhannuskokkoa mummolassa, esikoinen myi mehua pururadalla, uimme ja teimme esikoisen kanssa retken Porvooseen. Juryn puheenjohtajana valitsen Porvoon.

Heinäkuu

Suloinen lomakuumme oli täynnä lämpöä ja aurinkoa. Ihania kesämuistoja. Oli ihan huippuloma.

Keskimmäisen suosikki oli Savon reissu. Valinta mökin alla piilotelleen käärmeen ja autoradalla ajon välillä on tiukka. Ehkä sittenkin autorata.

Esikoisen suosikki oli Virtojen reissu. Sielläkin on erittäin vaikea valita, että oliko ehdoton kohokohta se iso ahven vai päivä kuopuksen kummeillä. Tiukan mittelön jälkeen Iso Ahven on voittaja :)

Kuopuksen suosikki oli päivä kuopuksen kummeilla. Legot ja kalastus.

Äidilläkin on vaikeus valita. Ihania rauhallisia tuokioita rannalla, lasten riemua. Ehkä kuitenkin kärkeen kipuaa hetket ilman huoltovelvollisuutta, koska ne ovat niin harvinaisia. Lomaan mahtui tällaisia vuorokausia kaksi: Kätsyjen 24t askartelut Leonidalla ja 24t vapaa miehen kanssa, jolloin kävimme Suokissa kesäteatterissa ja ulkona syömässä.

Loman kurjimpia juttuja oli se, että mummilassa oli aivan järkyttävästi hyttysiä.

Elokuu

Kesä jatkui vielä elokuussa. Kuukauden paras yökyläily hyvällä ystävällä lasten kanssa. Paitsi esikoisen mielestä kuukauden paras oli ehdottomasti oma kännykkä.

Hauska juttu oli myös naapurin järjestämät lettukestit taloyhtiö lapsille. Pikaisen laskennan mukaan paikalla oli ainakin 28 innokasta herkuttelijaa.

Syyskuu

Syyskuussa vietimme perusarkea. Oma kohokohta oli Oktoberfest. Lasten varmaan tuliaiset :)

Lokakuu

Lokakuu oli kiireinen ja täynnä tapahtumia. Muun perheen ehdoton suosikki oli tietenkin Halloween. Esikoisen mielestä Halloween ja Joulu ovat yhtä hyvät juhlat. Äidin mielestä parasta oli reissu esikoisen kanssa Nizzaan. Aurinkoa ja valoa. Hyviä olivat myös metsäretket ja lyhyt askartelusessio Kätsyjen kanssa.

Marraskuu

Marraskuussa alkoi flunssaputki, joka jatkuu edelleen. Vilkas lokakuukin vaati veronsa ja olo alkoi olla nuutunut. Parasta lasten mielestä oli tietenkin esikoisen ja kuopuksen synttärit. Toki ne oli äidistäkin kivat, mutta äiti olisi voinut viettää marraskuun talviunilla. Ehkä kuitenkin kaikken paras juttu oli se, että kuopus vihdoin puhumaan. Saman tien sijamuodoilla :)

Joulukuu

Kahdet marraskuisista synttärijuhlista jäivät joulukuulle, ne tietenkin olivat pojista kivoja. Ja ehdottomasti jouluaatto ja ne lahjat. 

Itse olen ollut koko joulukuun niin väsynyt, että tämä alkaa olla jo epätodellista. Meillä ei aikuisilla ole vielä ollutkaan joululomaa vaan se alkaa heti, kun saan viimeisen homman tehtyä. Ensi viikolla lähdemmekin sitten lämpimään lataamaan aivan tyhjää akkua. Ensin pitäisi varmaan ammuskella muutamat raketit.

Tervetuloa Endoriin

Endor on metsäinen kuu, jossa asuu ewokeja, noita suloisia, karvaisia pikkuotuksia.

"Moi, tervetuloa Endoriin!"

"Me voitais näyttää teille vähän paikkoja täällä"

"Tää tässä on mun koti, mä oon toi vaalea kaveri, kiivetkää narutikkaita ylös vaan"

"Mä nukun ylätasolla, untuvapatjalla lehtikaton alla"

"Meidän kaverin kotipuussa on grillauspaikka."

"Kaveri ei ole itse kotona, mutta sekin on ewok ja ihan ruskea."

"Tuossa etualalla näkyy mun koti"

"Mä on siis se vihreä heppuli ja nukun untuvissa"

"Me ewokit ollaan rauhaa rakastavia, mutta meillä on

viime aikoina ollut hankaluuksia. Se v* Imperiumi".

"Me ollaan vähän ansoitettu paikkoja ja vihulaiset joutuu virtaan".

"Tässä se syy. Imperiumin joukot rakensivat tänne tuollaisen

bunkkerin, siellä on joku niiden voimakeskus"

"Droidit vahtivat sitä koko ajan"

"Että tällanen paikka meillä on. Kiva kun kävit"

...

Tästä kaikki lähti liikkeelle. Esikoinen sai kummeiltaan

lahjaksi ihanan Star Wars Ewok-pakkauksen.

Tarvikkeet: legoukkeleita ja vähän palikoita, pahvilaatikko, vessapaperirullia, vihreää ja sinistä pahvia, pari kangastilkkua, liimaa, teippiä, cocktailtikkuja, lankaa ja sakset. 

Lisäksi mielikuvitusta ja leikin riemua.

Joulun yltäkylläisyyttä

Aattoaamuna on vielä säkkipimeää, on varmaan vielä tosi aikaista. Vierestäni kuuluu ääni: "Äiti, voiko jo nousta?" "Ei kulta, ei ole vielä aamu, mene nukkumaan" vastaan perheemme kovimmalle unikeolle.

...äiti nukahtaa...

Poika seisoo taas vieressäni: "Äiti, mä en pysty nukkumaan".
Uninen äiti: "Miksi et pysty nukkumaan".
Poika: "No kun eilen oli puhetta, että tonttu voisi tuoda yhdet lahjat ennakkoon. Nyt mua jännittää ihan hirveästi, että onko kuusen alla paketteja. Ja jos on paketteja, niin mitä niissä on.

Meidän porukkamme toipui sopivasti joulun viettoon. Ukkiin valitettavasti iski flunssa, joten kotonamme oli suunniteltua vähemmän juhlijoita. Lahjoja piti avata vielä toiset ennakkoon, jotta aikuiset saivat edes jonkinlaisen joulu/ruokarauhan. Kaksi pienempää poikaa pystyivät jännitykseltään syömään vuorokauden aikana pari palaa leipää. Pyöriviä ja jännittyneitä väkkäröitä oli turha edes yrittää istuttaa pöydässä. Kaukana ovat siis ajat, jolloin lapset istuvat kauluspaidoissaan juhlapöydässä tukat suittuna ja kuuntelevat hartaina joululauluja.

Kaukana ovat myös ajat jolloin joulun sanomamme olisi rauha (ja yhdessäoleminen). Joulun sanomamme on kovin kaupallinen. Se on lasten innostusta lahjojen ääressä, loistavia silmät ja riemukkaat kiljahdukset. Se on leikin hurmaa ja uusien lelujen huumaa. Kääntöpuolena on tavaran himo, kitinät pakettien määrästä/saajasta/sisällöstä. Lasten ilo on toki tarttuvaa, mutta tunnen silloin tällöin piston sydämessäni tästä yltäkylläisyydestä.Vähempikin olisi riittänyt.

Yhdessäolo toteutuu, pojat leikkivät porukalla uusilla leluilla -edelleen silmät loistaen. Leikit sujuvat hämmästyttävän sopuisasti. Vanhemmille on luvassa useita tunteja legojen kasausta ja lautapelejä.

Pojat saivat siis todella paljon lahjoja: runsaasti lautapelejä, kirjoja, autorata ja pikkuautoja, vähän vaatteita ja niitä pitkään himoittuja legoja. Suuret kiitokset vielä kaikille perhettämme muistaneille!

Montako eri Legosarjaa on kuvassa?

Entäs äidin oma joulu? Jouluaatto oli täynnä tohinaa ja ruokahommia. Joulupukki muisti minua myös lahjoilla, joista ehdottomasti parhaat ovat lastenhoitolahjat :) 

 

Rauha lasketui jouluyönä, kuuntelin YouTubesta suosikkijoululaulujani. Tässä teillekin vielä muutama makupala.

Tämä saa aina hymyn huulille. Siis suorastaan hekottelemaan ;)

Tänä jouluna tonttulaulujen ja 80-mahtikaman sijasta nämä ovat koskettaneet:

Olen kuunnellut kaikki löytämäni Andrea Bocellin laulamat joululaulut. Yksi suosikeistani on O Holy Night, alla toinen yllätyshyvä tulkinta.



Lapsuuteni joululaulusuosikki on ehdottomasti Katri-Helenan Joulumaa. Alla Katri-Helena esittää sen joulupalloksi pukeutuneena, taustalla ihan kauhea tanssiryhmä ja nänänäänäää-kuoro eikä sovitustakaan pysty kehumaan. Voi Katri-parka, mutta musta tässä on aineksia kulttikamaksi.



Rauhallisia ja tunnelmallisia joulunpyhiä!

Joulu tulla jollottaa, äiti kohta vollottaa

Sairasteluputken päätä ei näy. Maanantaina vielä korvaani särki pahasti, mutta yritin siitä huolimatta tehdä töitä. Jäi yritykseksi, koska päiväkodista soitettiin. Keskimmäinen oli oksentanut paljon. Oksensi vielä kotonakin. Minulla ja miehellänikin oli vatsat kipeinä koko illan. Yö meni onneksi rauhallisesti.

Aamulla oli olo kuin junan alle jäänyt ja jäimme koko jengi kotiin. Tässä klo 17 söimme päivän ensimmäistä ateriaa (pari paahtoleivän siivua sentään meni aamulla). Kotipäiväksi menee kyllä huominenkin.

Itkuksi kyllä pistää jos menee joulu haliessa vessanpönttöä. Harmittaa muutenkin, kun joulusuunnitelmat ja -haaveet jäävät toteutumatta. Muuten kyllä näen tässä sellaisen positiivisen puolen, että vaatimus taso joulun "täydellisyydelle" laski kerta heitolla. Yritetään nyt saada koti siihen kuntoon, että ei ihan hirveästi ahdista sotkukasat. Ja jotain ruokaa pöytään, vaikka sitten kaupan antimia. Nyt ei enää tarvitse miettiä kalaterriinin valmistusta, valkata viinejä ja suunnitella omatekoisia konvehteja (ihan kuin olisin ikinä ehtinyt tekemään niitä).

Eilen olimme saaneet hienojen joulukorttien lisäksi muutakin postia. Ja se sai meidät kaikki iloiksiksi. Lomamatkan Bamse-kerho tavarat saapuivat.

Bamsekerholaiset ovat valmiina. Matkapäiväkirjan täyttö aloitettiin heti.

Äiti aikoo viettää loman makaamalla aurinkotuolissa palmun alla. Kuopus demonstroi.

Koiraa uidaan näin

Näin sukelletaan

Viikonloppuna leivoimme sentään pullaa:

Kuopus on innokas pikkuleipuri

Keskimmäinen on innokas syömäri

Ei todellakaan mikään tyylikäs korvapuusti, mutta erinomainen. 

Välissä on kanelin ja tomusokerin lisäksi reilusti piparkakkutaikinan murusia. 

Suosittelen!

Känkkäränkät askartelee

Minulla on haavekuva päässäni jouluvalmisteluista. Siinä haaveessa on mukava puuhailla kaikkea pientä lasten kanssa: leipoa, askarrella ja laitella joulukoristeita. Lapsilla posket hehkuvat ja silmät loistavat innostuksesta. Taustalla soi joululaulut. Kaikkialla tuoksuu ja näkyy joulu.

Haavekuvani jäänee toteutumatta ainakin tämän joulun osalta.

Meille on tullut kylään känkkäränkän hankalampi muoto eli joulukänkkis. Pojat tappelevat jatkuvalla syötöllä. Pieni verbaalinen ärsytys leimahtaa hetkessä nyrkkitappeluksi. Kaikki ruoka on kategorisesti pahaa tai sikapahaa. Jokainen vastoinkäyminen on korvia vihlovan ulinan arvoinen. En muista milloin meillä olisi tapeltu näin paljon yhteen putkeen -ei varmaan ikinä aikaisemmin. Tosin päiväkodissakin hoitajat huokailivat kaikkien lapsien olevan tavallista levottomampia.

Joulukänkkis voitanee laittaa suurimmaksi osaksi esikoisen edelleen jatkuvan ja vahvistuvan uhma-angstin, marraskuusta saakka perhettämme vaivanneen flunssan ja yleisen väsymyksen piikkiin. Varmaan osuutensa on näillä kehnoilla säilläkin, kun ulkoilu jää vähäiseksi. Ja omalla korvasärylläni. Tuleehan se joulu sieltä, vaikka ei sen kummemmin mitään puuhailisikaan. Ja kai nyt joulumieli ylettyy perheeseemme viimeistään siinä vaiheessa, kun kuusi kannetaan sisään?

Tänään tappelussa oli sen verran taukoa, että saimme hiukan askarreltua. Meidän tonttumme nimittäin antoi tälle päivälle jouluisen askartelutehtävän. Esikoisen kanssa teimme lumihiutaleita ja koristelimme niillä pienen ikkunan.

 

http://www.perhekerho.net/joulu/lumihiutaleet.htm 

Lumihiutaleet ovat kiinni ikkunassa sinitarralla ja sen jälkeen ikkunaan on suihkuteltu lumisprayta. Myös hiutaleiden päälle kevyesti.

Aikaisemmin tekaisin noin kahdessa minuutissa samaisella lumispraylla toiseen ikkunaan pienen maiseman.

Pienemmät pojat värittelivät jouluisia värityskuvia. Esikoinen jaksoi kyllä tsempata todella hyvin ja hän väritti tämä paperisen seimen (minä väritin eläimet ja Josefin). Poika oli kyllä itsekin lopputulokseen tyytyväinen.

http://dailycoloringpages.com/images/nativity-diorama-christmas-coloring-pages-01.png

Meidän printterillä ei voi tulostaa kuin A4-kokoa, joten tästä tuli miniatyyriversio. A3 olisi sopinut paremmin. Mielestäni söpö pienenäkin.

Tässä näkyy seimen koko

Rentoa ja leppoisaa joulun odotusta!

Kuin karpalosuklaata

Mietin pitkään, että mikä sana kuvaisi parhaiten sinua kuopukseni. Voisin kirjoittaa pitkästi valoisasta ja leikkisästä luonteestasi. Tai äidin ja isän mieltä lämmittävästä hellyydenkaipuustasi, mikä saa sinut kiepsahtamaan syliin ja nukkumaan liiskana vanhemman selkää vasten. Voisin kirjoittaa sisälläsi olevasta sisukkuudesta, mikä saa sinut yrittämään melkein kaikkea samaa kuin isommat veljet. Voisin kirjoittaa sinua vaivaavasta "pienen koiran syndroomasta", joka saa sinut uskomaan että metrin sijasta oletkin yli 130cm kuten isoveli ja kolmen sijasta seitsemän vuotias. Voisin jopa vähän manatakin tuota syndroomaa, koska se saa sinut luulemaan, että olet oikeutettu kaikkiin koululaisten etuihin. Voisin kertoa myös näyttelijänlahjoistasi, joilla esität pientä ja sorrettua, jotta saisit tahtosi läpi veljiisi. Voisin kirjoittaa tuhat adjektiivia valovoimaisesta hymystäsi.

Mutta pystyisinkö kiteyttämään persoonasi yhteen ainokaiseen sanaan. Sellaiseen josta minulle tulisi mieleen kaikki piirteesi.

Valitsen sanaksesi karpalosuklaan. Olet täydellisen samettista, herkullista ja nautinnollista. Saat minut hyvälle tuulelle. Joskus kitkerä karpalo tekee täydellisyyteen pienen särön peittyäkseen taas suklaan pehmeyteen. Huonolla tuurilla karpaloita sattuu joskus klimppiin, ja tekisi mieli kirota kitkeryyttä. Mutta tiedän pian kitkeryyden väistyvän samettisuuden alle.

Juuri niin lapseni, äitisi kuvaa sinua suklaana. Oikeastaan toivisinkin, että olisi suklaata. Koska silloin voisin säilöä sinut purkkiin sellaisena kuin juuri nyt olet. Voisin nautiskella sinusta juuri tällaisena aina. Pysyisit ikuisesti äidin hurmaavana pikkupallerona. Kuin karpalosuklaana.

Onnea vielä kerran 3-vuotiaalle!

(Juu-u, meillä eletään syödäksemme).

***
Vihdoin juhlaputki on saatettu loppuun ja voimme keskittyä jouluvalmisteluihin. Muistiin vielä muutama kuva naapureiden lapsille järjestetyistä tuplakekkereistä.

 

Nyt kun cocktailsiilit ovat menneet pois muodista,

niin näihin on hyvä palata. Helppoa, hyvää ja hauska :)

 

 Vaahtokarkkitikkuja

Leikkinä eritasoisia pingispallon puhallusratoja

Osa juhlaväestä

Angry birdsiä tabletilla

Karpalosuklaa

Ekat aleostokset

Ticket to Heavenin joulukalenterissa on ollut muutamia hyviä tarjouksia. En pystynyt vastustamaan. Ostin esikoiselle ensitalveksi housut ja takin. (Melkein sorruin myös toppahaalaritarjoukseenkin) Veikkaan, että esikoiselle saattaa mennä vielä jompi kumpi tämän talven takeista ensi talvenakin, joten aleostoslistalle jää vain toppahousuja.  Ticktin tilauksen postikuluilta vältyin kokonaan, kun otin tilaukseen mukaan keskimmäiselle plain rainin kevättä varten.

Satsi maksoi 138€ kotiin kannettuna. Mun mielestä tässä olisi ihan oikea hintataso lasten ulkovaatteille. Olen katsellut talven uutuuksien hintoja ja kauhistellut, että toppahaalarit 150€. Minusta hinnat tuntuvat niin kiskurimaisilta, että maksuhalukkuuteni on nollassa. Vakaasti harkitsen kokonaan siirtymistä edullisempiin merkkeihin.

Oudolta tuntuu, kun talvivaatteessa ei olekaan väriä :(

Tähtitakki oli keskimmäisen päällä tosi kaunis

Esikoisen tämän kauden topat näyttävät tältä:

Minymon raitatakin ostin vuosi sitten alesta jemmaan. Siinä on minusta aivan ihanat värit. Kaverina Jonathanin toppahousut tämän talven mallistosta. Pipona North Facen tupsupipo, joka on alunperin ollut isoisän (kutistui pesussa). Tämä on niin äidin mieleen oleva kokonaisuus.

Toinen setti on tämä: Lennen vedenpitävä toppis käytettynä ja mustat H&M toppahousut. Tämä oli tarkoitettu kakkkossetiksi ja ajatuksena oli ostaa toinen parempi setti tämän vuoden alesta. No, tässähän kävi niin, että kakkossetti on se mieluinen. Raitatakki kelpaa vain, jos toinen on likainen. H&M toppahousuissa on jo nyt selvästi kulumaa, joten ne pitää korvata kestävämmillä.

Mitään siistimpää takkia esikoisella ei ole, raitatakki saa hoitaa sellaisenkin virkaa. Kiva duffeli kelpaisi meille. Muuten ulkovaatteiden aleostoslistalle hanskojen ja toppahousujen lisäksi jää vain uusi haalari keskimmäiselle mietintään (tai sitten vedetään omaa kierrätyskampetta päälle vaan).

Sisävaatteessa olisi taas edessä varsinainen housutäydennys. Ajattelin, että tuollainen 20 paria paikkaisi akuuteimman tarpeen. Oikeasti.