Sivut

16. marraskuuta 2011

Poikkeusjärjestelyitä

Aikamoinen alkuviikko. Maanantaina kotona oli kaksi pikku potilasta ja töissä meni aivan kaikki pieleen. Tiistaina töissä alkoi tuotteiden esittely showroomissa ja asiakkaita oli saapunut kauempaakin paikalle. Minulla oli edessä kaksi päivää showroom-keikkaa. Miehellä oli eilen ihan pakollinen työpäivä. Olimme tilanneet MLL:n kautta hoitajan kotiin, koska esikoinen ei ollut vielä riittävän terve kouluun.

Tiistai alkoi siten, että väsynyt mies nukkui pommiin. Huomasin sen herätessäni itse viimetingassa. Kun mies kömpi sängystä, hän huomasi tekstarin puhelimessaan. Lastenhoitaja ilmoitti pari tuntia ennen pestin alkua, että anteeksi vaan olen kipeä ja en pääsekään tulemaan.

Paniikki. Kohta on pakko olla matkalla. Tukiverkko apuun? Mikä se sellainen on? Ei meillä ole sellaista. Eikä ollut vielä auki MLL:n hoitajavälityskään. Töissä työkaveri sijaistamaan? No eipä meillä kummallakaan ole sijaistakaan. Miten voi olla taas näin huono tuuri? Kumpi heittää työtä hukkaan?

Sängystä kömpivä esikoinen oli hyväkuntoisen oloinen. Mutta ei niin hyväkuntoinen, että jaksaisi pitkän päivän koulussa ja ip-hoidossa, joka sisälsi ulkoliikuntaakin. Pikainen viestittely showroomille. Ja sitten uusi strategia.

Äiti: Hyvää syntymäpäivää rakas.
Poika: Mä olen nyt 7v.
Äiti: Äidillä on nyt sinulle todella jännä syntymäpäiväyllätys! Pääset tänään koko päiväksi äidin työpaikalle.
Poika: Tosi kivaa, mä olen aina halunnut päästä sun työpaikalle.... Onko mitään tavaralahjoja?

Niinpä sitten lähdimme esikoisen ja uusien synttärilahjalegojen kanssa matkaan. Showroomilla on onneksi mukavat toimistotilat, jonne esikoinen meni kokoamaan uusia legojaan. Tauolla olevat työkaverit olivat välillä autelleet poikaa legojen kanssa. Lisäksi showroomin puolelta tuotiin tietenkin toipilas-päivänsankarille limsaa, hedelmiä, keksejä ja lounastakin. Kun poikaa alkoi väsyttämään, hän siirtyi takahuoneen sohvalle katsomaan leffaa videotykillä.

Itselleni päivä oli raskas. Tauot ovat tarpeeen, voi lepuuttaa jalkoja, syödä ja vähän tyhjentää päätä hälinästä. Tällä kertaa kaikki tauot menivät pojan kanssa puuhaillessa ja pakollisten asioiden hoitamisessa. Esikoisen kunniaksi pitää sanoa, että hän käyttäytyi koko päivän erittäin hyvin. Jopa niin hyvin, että kävimme vielä kiertämässä varsinainen showroomin puolella. Senkin tilanteen, kun pojalla tuli verta nenästä, hän hoiti todella mallikkaasti. Raskas (mutta kiva ja jännäkin) oli päivä pojallekin, hän sammui hetkessä autoon. Fiaskosta sukeutui siedettävä päivä kaikille osapuolille.

Tänään kaikki pojat ovat lepäilleet kotona hra Kepposen hyvässä hoidossa. Itse heitin vielä toisen showroom-päivän. Hirvittävä väsymys iski, kun pääsin kotiin. Sänky kutsuu. Harkitsen, että menisin nukkumaan klo 20.

1 kommentti:

  1. Voi siellä pieni kipeä synttärisankari. Hyvä että kuitenkin lastenhoito "järjestyi". Ja hienoa että lapsi osasi olla rauhaksiin työpaikallasi =)

    Meillä esikoinen on aina osannut käyttäytyä ja hänet on voinut ottaa mukaan ihan mihin vaan. Sellaisetkin ihmiset jotka eivät yleensä pidä lapsista, ovat hänestä tykänneet. On sosiaalinen, jutustelee mukavia kaikille (jopa pultsareille), on hyväsydäminen ja kiltti.
    Sitten on tämä pienempi riiviö, jota en todellakaan veisi edes kylään ihan joka paikkaan. On vaan lapset niin erilaisia, ihan samanlainen kuri on kuitenkin molemmille ja samoja käytöstapoja opetettu.

    VastaaPoista