Elämäni ensimmäinen ikäkriisi iski jo ennen synttäreitä. Ei ole enää kivaa vanheta eikä olla keskimääräisen elinikäennusteen puolivälissä. Ei ole kivaa olla rupukuntoinen 4-kymppinen elämän ruuhkavuosissa. Työelämässä alallani 40v iästä ei ole mitään etuutta, päinvastoin haittaa -ainakinkin naiselle. Ainoa mieleeni tuleva positiivinen asia 40 vuoden täyttämisessä on se, että parempi täyttää 40 kuin vaikka 49. Joka tapauksessa homma on nyt hoidettu, eikä maailma(ni) suistunutkaan radaltaan. Ihan samalta tuntuu kuin 39-vuotiaana :)
Jos kerran pitää täyttää 40, niin mielestäni sitä pitäisi juhlistaa kunnolla. Pitämällä bileet. Tai vaikka hemmottelemalla ja hoitamalla itseään. Hankkimalla jotain luksusta tai tekemällä joku ikimuistoinen matka. Yritin.
Ajattelin, että hankin jonkun upean korun. Edellisetkin ovat käyttämättä -ei kannata. Hankinpa uusia vaatteita, jotain vähän parempaa. Mitään kivaa ei löytynyt, ja lopulta piti keskittyä akuuttiin hätään ja ostaa shortsit (ja nekin löytyivät Prismasta). Miltä kuulostaa -täytin 40v ja ostin sen kunniaksi Prisman alesta shortsit :)
Laukku -joku upea luksuslaukku. Siinäpä olisi hyvä hankinta. Mulla on aika pelkistetty ja konservatiivinen laukkumaku. Nykymuodin mukaiset rouheat jättikassit eivät vaan miellytä. Ei löytynyt kivaa ja sitten alkoi hinnat mietityttämään -olisi pitänyt olla täydellinen. Minulla oli akuutti tarve uudelle vaalealle kesälaukulle. Kaunis laukku löytyi aivan sattumalta - käytettynä.
Viimeinen oljenkorsi -upea matka. Vaikka Aasiaan. Tai Islantiin tai Azoreille. No kenen kanssa? Mies ei pääse, koska jonkun on hoidettava lapset. Kavereiden kanssa suunnitelmat eivät edenneet. Yksin. Siis yksin 40v matkalle? Sitten välähti, onhan mulla yksi lapsi, jolla on syyslomaa ja se pitää jotenkin viettää. Niinpä varasin meille kahdelle syyslomaksi edullisen pikkureissun. Esikoinen tosin olisi mieluummin ostanut silläkin rahalla legoja. Kiittämätön lapsi.
Valasshowlla aion kiristää (ja legoilla lahjoa) marisevan 6v
istumaan jossain rantakahvilassa tuntitolkulla, jotta
äiti voi ihailla maisemia ja nautti kahvinsa (siis viininsä) rauhassa.
Mulla on siis melkein laukku ja melkein matka. Oli vielä melkein juhlat varsinaisena merkkipäivänä. Mies käytti mut lounaalla paikallisessa ja osti ruusut. Melkein jutuista muodostui hyvä kokonaisuus.
Vielä haluaisin pitää kavereiden kanssa bileet, vaikka sitten melkein bileet. Ehdotuksia vastaanotetaan! Tukkikaa please kommenttiboxi!
t: eräs keski-ikäinen (vastoin tahtoaan)
Tsihih :). Nauratti rutkasti. ONNEA nyt ensin kuitenkin tosi paljon. Onneksi on joko toinenkin 40v kolmen pojan äiti olemassa. En ole yksin.
VastaaPoistaHyviä ideoita sulla oli rutkasti. Jos toteutus oli melkein, niin eikö se riitä? :)
Mä samaistun noihin vaikeuksiin. Vois vaikka mitä, mutta raha, lastenhoitajat, lomat jne. puuttuu. Pidä vaikka bileet meille blogilaisille ;)
Eikö ole kauheeta olla vanhempi kuin minkä omaksi iäkseen kokee?
Tiitu: Koska mä tunnen itseni max 32-vuotiaaksi, niin musta on ihan kauheeta olla 40v ja vielä kauheampaa näyttää 45 vuotiaalta :(
VastaaPoistaMutta mä en hanki uusia silmälaseja, sillä lailla pysyy rypyttömämpänä.
Hihih, voi sua...nytkò se sitten tuli, ikàkriisi! Minà pohdin hetki sitten kun tuli vuosia lisàà, ettà missàs on ikàkriisi...Toivottavasti ei tule vastaan minullakin sitten 4-kymppisenà. Onnea kuitenkin tosi paljon ja voi ne shortsitkin olla kivat, vaikka kuinka prisman alesta olisikin, hih! Kiva laukku myòs, ja hei...tulishan se kàytetyksi sullakin, joten mità sitten ettà oli jo valmiiksi vàhàn kàytetty :D
VastaaPoistaKaikki on lomilla...bloggailu on hiljaisempaa...se nàkyy ikàvà kyllà myòs kommenttiboxissa. Onnea vielà hurjasti :D
Hih, hauskasti kirjoitettu. Ja sun synttärithän olivatkin melkein täydelliset! Paljon ONNEA!
VastaaPoista:D
VastaaPoistaPaljon onnea Äiti Kepponen.
:) Meni kahvit väärään kurkkuun, kun naureskelin tälle jutulle. Mulla on jokunen vuosi vielä armonaikaa, en ihan tarkkaan (halua) muistaa montako, mutta pientä paniikkia pukkaa. Paljon Onnea joka tapauksessa:)
VastaaPoistaKauniit ruusut! Lämpöiset onnittelut ja oikein mukavaa elämän toista puoliskoa! ;) Uusi aika alkamassa ja silleen. Lapset alkaa olla itsenäisempiä ja on aikaa ottaa omaa tilaa, kuulostaa hyvältä :)
VastaaPoistaKuulostaa kovin tutulta nuo mietteesi :)
Onnea sinne! Voin sanoa, että ei se elämä ainakaan huonommaksi ole tullut tuon rajapyykin ohitettuani : )
VastaaPoistaOnnea! Ite koin ensimmäisen ikäkriisini kun täytin 25. Jostain syystä se oli mulle aivan kauhee paikka. Kolmikymppiset meni jo ihan sujuvasti ja pidin maailman ihanimmat bileet - kutsuin kaikki ihanat ihmiset, käskin pukeutumaan joko juhla- tai naamiaispukuun, vuokrasin mökin ja avasin suuni oikeessa paikassa niin sain bändinkin :D. Nelikymppiset kyllä pelottaa, voi olla että siinä kohtaa tulee kriisi numero kaksi.
VastaaPoistaSä oot hei paras mun tuntema nelkytvee!
VastaaPoistasun rinnalla meikäkin paranee!
Ei se luku vaan se asenne ja tatsi!
Vedetään naamaan kakkua satsi!
Vaik ei poltellakkaan kaivarissa junnujen kanssa kukkaa kun usein lastenhuolto ja muu aikataulu sukkaa,
Olet silti melkoisen cuuli muija ja susta tykkään kun nuorempana sua eläkevuosina rollaattorissa lykkään!
onnea! <3
Onnittelut!
VastaaPoistaAsutteko omakotitalossa? Miten olisi pienimuotoiset puutarhajuhlat: kakkua ja kahvia ja jotain suolaista pöytään ja lähimmät ystäväperheet/pariskunnat mukaan :) Sitten vaan peukkuja että osuu päivälle aurinkoinen sää...
Onnea, muru, onnea! Päivän parhaat naurut tarjosit, eikä vain melkein! : D
VastaaPoistaKuulosti kyllä hienolta kokonaisuudelta nuo melkein toteutuneet ideat! Heinäkuun vimoisella viikolla sitten skoolataan neljänollan kunniaksi, jookos?
Ja hei, samassa veneessä ollaan noiden kuntomietteiden ja tosiasioiden kanssa, vaikka tässä vuoden perässä tulenkin...
Kiitos teille kaikille onnitteluista
VastaaPoistaSini: Bändi omissa bileissä -ihanaa.
Hanna: Mahtava runo! You made my day.
Jonna: Yksi ajatus on ollut juhlat kotona. Puutarhajuhlat saisi käyttäen lasiterassia yhdessä ruokailutilan kanssa. Mietin vaan, että tuleeko liikaa stressiä kodin siivouksesta? Meillä joka paikka pursuaa tavaraa :(
Leonida: Skoolataan kun tavataan. Nyt se onnistuukin, kun jään yökylään.
Onnea 4KYMPPIselle!!!
VastaaPoistaMäkin podin/poden järkkyä kriisiä, hekinen ikä ei todellakaan ole (reilusti)yli 40!!!
Juhlia vihaan- ei vietetty; podin sen päivän syvää masennusta...joka jatkuu aina kun muistan ikäni.
Vaikkakin onneksi pienet lapset saavat välillä unohtamaan vanhuuteni...paitsi KÄÄKS, Tessa saa jo toisen vuoden vaihteessa eli oon jo kahden mummo, IHANAA; mutta ikäännyttävää!!!
Ja tosiaan peilikuva muistuttaa myöskin jostain kadonneesta tai ehkä se on jotain saavutettuakin...mutta kaiken kaikkiaan voisko tota ajan kulua hidastaa tai voisko vanheneminen edes olla armollisempaa...hmmmm....
:))
VastaaPoistaIsosti onnea!!
Perässä tullaan ja lujaa:( Poden etukäteen jo jonkinlaista kriisiä, ekaa kertaa elämässäni. Minulla on aina ollut suunnitelmia, nyt ne on saavutettu ja uusia ei ole samaan tahtiin tullut, pelkään, että jos se elämä loppuukin neljänkympin jälkeen. Onneksi ei kuitenkaan taida:)
Voi Kepposka minkä teit :) Itsehän olen vasta nippa nappa päälle kolmenkymmenen, niin nyt en tiedä lainkaan mistä puhut. Tosin, itse selvisin ihanasti 30v juhlista, mutta kun 31. syntymäpäivä koitti, niin kriisi vyöryi kun tsunami. Mitä kaikkea ihmisen olisikaan pitänyt tehdä elämässään ennen kolmeakymmentäyhtä ikävuottaan, ja miten monta asiaa minulla olikaan tekemättä. En kuitenkaan piillottanut teräaseita ja pyykkinaruja, vaan katsoin youtubesta erään iltapäivälehdistön suosiman, suomalaisen, vaalkaistun vaaleaverikön jumppavideon, ja olin ylpeä sekä onnellinen itsestäni. Uskon sen tehoavan nelikymppisenäkin.
VastaaPoistaSkål! :)
riikka: Sama homma noiden suunnitelmien ja tavoitteiden kanssa. Minullakin on ollut aina niitä ja suurin osa rastilistasta on tehty. Ja tosiaankaan samalla tavalla ei ole tullut uusia. Nyt tässä pitäisi varmaan hetken aikaa nauttia hetkestä ja sitten alkaa tehdä suunnitelmia siihen aikaan, kun lapset eivät enää sido 24/7. Ehkä niitäkin ajatuksia alkaa vähitellen tulla. Mutta täytyy tunnustaa, että on käynyt mielessä, että elämän kohokohdat saattavat olla takanapäin ei edessäpäin :(
VastaaPoistaTämä sattui!!! Täytin tuossa toissa päivänä kymmenen vuotta enemmän kuin sinä ja ikäkriisi on kova, kovin samoja juttuja on mullakin pyörinyt mielessä ja aivan samalta kuitenkin tuntui kuin päivää ennen. Yritin sivuuttaa "juhlat"(mitä helvetin juhlimista vanhenemisessa on???), mutta kovasti ovat ystävät ja sukulaiset muistaneet ja se onkin tuntunut ihan mukavalta. Kaipa tässä täytyy vielä vaikka skumppaa ja mansikoita tarjota! Onnittelut sinulle, olethan vasta 4 ja 0 ;)!!!!!!mari
VastaaPoistaHulvaton, ihana Rva Kepponen! Onnea nyt kuitenkin, vaikka vastentahtoisesti vastaanotatkin :D
VastaaPoista... ja tuo "mikälie" laukku on nätti kuin mikä!
Onnea onnea!! Sama lukema paukahti mittariin pari viikkoa sitten täälläkin. Aika jäätävää, seuraava täyskymppi on 50... Vaan ikähän on vaan numeroita ja ihminen on juuri niin vanha kuin itsensä tuntee, plaaplaa... (mutta kun mä tunnen itseni aika usein noin satavuotiaaksi, hmmm.)
VastaaPoistaVirtuaalionnitteluhalit siis kuitenkin:-)
Hei.. voin kertoa, että täällä neljänkypmin paremmalla puolella on ihan turvallista...vaikka sitä vähän kriiseilee, niin voin sanoa, että se kriisi on vain hyvästä ja saa aikaan ihan positiivisia asioita. Onnea yhdeltä yli nelikymppiseltä! Luin juuri hiljattain lohduttavan aforismin: Älä murehdi vanhuutta - onnellisia ne, jotka saavat sen kokea. Vanhuus ei ole vielä täällä, tilalle voisi vaihtaa yhtä hyvin "älä murehdi vanhenemista...". Ja juhlia kannattaa ehdottomasti, vaikkei sitten rehkisikään itseään henkihieveriin niiden takia - se ei kannata :).
VastaaPoistaKiitos vielä kerran onnitteluista.
VastaaPoistaEloisen kirjoittama aforismi on ihan oikeassa. Vanhemista ei pidä murehtia. Se nyt etenee omaa tahtiaan murehti tai ei.
Toisaalta nyky-yhteiskunnassa, jossa ihannoidaan mahdottomia kokonaisuuksia kuten nuoruutta höystettynä iäkkäämmän taidoilla ja kokemuksialla (tai sileää ihoa ja painovoimaa uhmaavia rintoja) vanheneminen tuntuu karulta. Mutta ehkä ikä tuo mukaan jotain muuta pääomaa...
Juhlasuunnittelu jatkuu edelleen, se ainoa hyvä idea ei näytäkään toteutuvan. Plääh.
Myöhästyneet onnittelut. 40 on oikeastaan ihan kiva ikä. Ei ole vielä vanha mutta ei enään teinikään.
VastaaPoista