Äiti: Mitäs ostetaan lahjaksi? Mistä M tykkää?
Poika: Ihan eniten prinsessamekosta.
Äiti: Ei taida äiti löytää sopivaa mekkoa. Kävisikö paita?
Poika: Paita käy hyvin, jos se pinkki ja kimalteleva.
Äiti: Entäs lelu?
Poika: Kaikkein eniten hän tykkää Barbeista. Osta sellainen.
Äiti: Entäs hiuspompulat? Pinnit? Korut?
Poika: Pompulat ei käy, koska M ei pidä ponnaria. Pinnit on hyvät, jos ne kimaltaa. Ja korut myös. Kaikki sellaiset tyttömäiset jutut käy. M tykkää vain tosi tyttömäisistä jutuista. Ja arvaa mitä äiti, mä olen joka päivä päiväkodissa M:n ritari, joka suojelee sitä. Sitten N tulee sotkemaan leikit, kun mun pitäisi olla senkin ritari. Mutta ritarilla voi olla vaan yksi prinsessa kerrallaan.
Tänään soitin kaupasta ja kysyin, että jos ei löydy sopivaa barbia kävisikö käsilaukku tai Hello Kitty kassi. Selkeä vastaus oli, että käsilaukku :)
Keskimmäisemme on iloinen, joustava, kova halimaan ja pussaamaan. Aika hyvää poikaystävämateriaalia (ainakin toistaiseksi). Treffipyynnöt voi laittaa sähköpostiini ;)
Elämäänsä tyytyväisen kohta 4v lisäksi meillä on myös angstinen 6v. En olisi etukäteen voinut arvatakaan, kuinka vaikeaa on olla 6v. Tyylikkäin mielenilmaus on elämään kyllästynyt katse höystettynä tympääntyneellä äänellä tokaistulla "just joo". Välillä kommunikointi on pelkkää suoraa huutoa. Ja jo nyt äiti ei ymmärrä mistään mitään.
Esikoisen tyttöystävä sai tällä viikolla tarpeekseen, koska nuorta miestä kiinnosti ainoastaan tietokoneella Star Wars kuvat ja peli. Tyttö patisteli aikansa poikaa leikkimään -tuloksetta. Leikkihetki päättyi loukkaantuneeseen lauseeseen "Mä lähden nyt kotiin, kun sua ei kiinnosta mikään muu kuin Star Wars" ja ulko-oven suurieleiseen pamaukseen.
Esikoisen kanssa juttelimme jälkeen päin, että ei ole kivaa käytöstä olla vain tietokoneella, kun kaveri tulee kylään. Silloin pitää leikkiä kaverin kanssa tai sitten jo heti ulko-ovella sanoa, että ei ehdi leikkimään tänään. (Vikaa oli tietenkin myös minussa, mutta oli pakko tehdä töitä) Sanoin pojalle, että nyt voi mennä pitkään ennen kuin tyttö tulee meille uudestaan. Esikoinen totesi "Ei mene kuin pari nukkumaa, niin hän tulee taas". Ja oli oikeassa.
Vaikka ihan vakavalla naamalla emme aina pysty olemaan poikien säätäessa tyttöystäviensä kanssa (mistä ne oppivat?), meistä on oikeasti hienoa, että pojilla on myös tyttöjä kavereina. Etenkin miehestä, joka ei lapsuudessaan lainkaan leikkinyt kenenkään tytön kanssa päiväkodin tai koulun ulkopuolella. Onko teidän pojillanne tyttöjä kavereina? Tai tytöillä poikia?
Kuvien tyttö ei liity tekstiin.
Hänellä kyllä on kaverinaan ainakin kaksi poikaa.
Hänellä kyllä on kaverinaan ainakin kaksi poikaa.
Kiitos hyvistä nauruista. Ihania poikia. Ihan käsittämättömän hyvin ritari tuntee neitonsa :)
VastaaPoistaKuusi vuotiaat on maailman pahimpia. Mä kuulin sen jo silloin kun mun esikoinen syntyi. Ja kyllä se paikkansa pitää. Erityisen paha on se ikä kuulemma tytöillä lohdutteli tarhantädit. Äidit vääntää itkua kun tytön niin kamalia :). Meilläkin oltiin äkkipikaisia ja sellaisia "ihan sama" tyyppisiä nenällehyppijöitä. Kerran esikkoa patistin tekeen jotain, tyyliin takki naulakkoon ja se totes ylimielisesti "tee itse, kun se sua enemmään kiinnostaa". ARGH!
Meillä esikolla on aina ollut tyttöjä kavereina myös, mutta ekaluokkalainen vääntää itkua et hänen pitäis kaveritytön kanssa kävellä koulusta kotiin. Kun kaikki kiusais ja naurais. Et salaa se voi olla kaveri mun kaverin tytön kanssa :)
Voi apua! Kyllàpàs on ihanat pojat sulla ja nuorena ne nàkòjààn oppii. Etenkin tuo nuorimmainen niin selkeàsti tiesi mistà toinen tykkàà....eikà ole pettàjàtyyppiàkààn, kun vain yksi prinsessa voi ritarilla olla kerrallaan...niiiiin sòpò!!! Meillà on angsti melkein 8 vuotias. Kaikki on tosi tyhmàà ja minà eikà ilmeisesti kukaan muukaan aikuinen ymmàrrà yhtààn mitààn ikinà mistààn, eh.....olispa tàmà kausi jo ohi!
VastaaPoistaNiin joo ja Benjaminilla on tyttòjà kavereina....ehkà hieman minunkin takia, koska poika tulee minne minà vien ja heillà on tyttòjà.....tààllà kun ei voi mennà itse ovelta ketààn hakemaan, kuten suomessa ja sehàn poikaa harmittaa...ja muaki!
Voi että miten ihanat pojat!
VastaaPoistaTuo 6-veen angsti kuulostaa niin tutulta. Meillä on tyttölapsi joka nakkelee niskojaan, paiskoo ovia ja mussuttaa vastaan joka asiassa. on myös omasta mielestään teini, haluaa meikata ja farkut jalkaan joka päivä.
Myös poikaystävät ovat kuvioissa.
Välillä vuotta vanhempi, ja välillä vuotta nuorempi.Nuoremman kanssa ovat samassa pk-ryhmässä ja piirtelevät sydämiä toisilleen :)
Menevät kuulemma isona naimisiinkin!
Ei se mitään, kiva poika on ja hyvästä perheestä. Että siitä vaan ;)
Tiitu: olin kyllä kuullut huhuja, että joihinkin 6v olisinko-iso-vai-pieni-tuska-uhma iskee voimalla, mutta kenelläkään tuttavista ei ole ollut näin voimakasta kuin meillä. Omaa tilannetta helpotti se, kun rauhalliseksi ja hyväkäytöksiseksi tiedetty poika kieri itkien lumisohjossa ja vannoi ettei ikinä enää pelaa kenenkään kanssa fudista, kun ei arvonnassa saanutkaan ensimmäistä maalivahtivuoroa. Poika ei oikein tiennyt miten suhtautus, kun mä en voinut muuta kuin todeta, että ihanaa kun säkään en pysty yhtään käyttäytymään kuin isot pojat.
VastaaPoistaCiacy: toivottavasti teillä angsti helpottaa pian. Minusta on kyllä kiva, kun lapset voivat omatoimisesti mennä hakemaan kaveria ulos. Meillä jo viime kesänä esikoinen ja keskimmäinen leikkivät pihalla keskenään ja hakivat itse naapurin tyttöä ulos.
Ihanaa! Young love :D
VastaaPoistaPoitsussasi on selvästi unelmavävyn ainesta...
Mutta olihan minulla asiaakin: tulin kertomaan että pääsit yllätyspalkintopallille arpajaisissani. Onnea!
On ne niin ihania <3
VastaaPoistaMeidän 5-vee neidillä on ollut jo kolme vuotta sama "poikakaveri" tarhassa, välillä on ollut ryppyja rakkaudessa ja välillä on ollut veristä kolmiodraamaa mutta edelleen tää vauhtikaksikko viihtyy tiukasti yhdessä =)