Sivut

▼

6. huhtikuuta 2011

Kettuskepponen

Puhun puhelimessa. Silmäkulmastani huomaan, että kuopus ja keskimmäinen istuvat ruokapöydän alla varsin onnellisen näköisenä. Kun keskimmäinen huomaa minun vilkaisevan, hän singahtaa salamana lattialta tuolille.

Äiti: Mitäs pojat tekevät pöydän alla?
Keskimmäinen: Ei mitään. En ole.
Kuopus näyttää viattomana pikkuautoaan.


Äiti kuopukselle: Mitäs sinulla on suussa? Mitäs sinulla on selän takana?
Hengitys salmiakilta haisten ja vienosti hymyillen kuopus kaivaa esille karkkipussin, josta äiti on jo aikaisemmin syönyt hedelmäkarkit.


Äiti keskimmäiselle: Mitäs nämä paperit lattialla ovat? Mitä olette syöneet?


Keskimmäinen: Se oli KETTUSKEPPONEN! Äiti, me syötiin kaikki kettuskarkit. Ne oli NIIN hyviä!


Äiti teeskentelee vihaista.
Keskimmäinen: Äiti on ihana ja rakas.
Äiti ei pysty olemaan vihainen.



Näin minua vedätetään...
klo

12 kommenttia:

  1. Unknown6. huhtikuuta 2011 klo 21.02

    Ihanaa! Meilläkin on esikoinen huomannut, että taikasanoilla "rakas äiti olet ihana" saa anteeksi käytännössä kaiken :D

    VastaaPoista
  2. Annika6. huhtikuuta 2011 klo 21.20

    Ihania poikia <3

    VastaaPoista
  3. Mirka6. huhtikuuta 2011 klo 21.30

    Oijoi, miten suloinen vastuunpako!!! Ei mitään, en ole! :D

    Meillä Isoveli harrastaa nykyään aamusta iltaan pieruhuumoria ja takapuolen vilauttelua. Ja ei voi mitään, naurattaahan se, kun toinen on niin onnessaan hyvästä huumorintajustaan... :D

    VastaaPoista
  4. Rva Kepponen6. huhtikuuta 2011 klo 21.42

    Mirka: tuo takapuolen vilauttelu huumori kuuluu tiettyyn kehitysvaiheeseen (5v, 15v, 20v ja joillakin jääkiekkolijoilla se on jäänyt pysyvästi päälle). Meilläkin yhdessä vaiheessa se oli esikoisen paras (ja ainoa) vitsi. Kaksi pienempää marakattia seurasivat mallia ja olivat myös housut nilkoissa ja koko jengi hihitti vitsilleen hysteerisinä. Minua jännitti usein, että milloin pilan kohteeksi joutuu vaikkapa naapuri. Vitsi pysyi, vaaria ja naapurin tyttöjä lukuunottamatta, perheen sisäisenä.

    VastaaPoista
  5. Hilkka6. huhtikuuta 2011 klo 21.46

    Kukas nyt kettukarkkeja vois vastustaa:):):)

    VastaaPoista
  6. Anna6. huhtikuuta 2011 klo 22.29

    Mua nauratti jo toi poikien kepponen, mutta nyt Rouva kun luin ton sun vastauksen Mirkalle niin piti ihan silmàkulmia pyyhkià kun nauroin niin...

    VastaaPoista
  7. Wiltsu6. huhtikuuta 2011 klo 22.39

    Hih =) Kyllä ne vaan tietää, mistä narusta kannattaa vetäistä ;)

    VastaaPoista
  8. Haltiakummi6. huhtikuuta 2011 klo 23.39

    Sä olet niiiiiin vietävissä! :D Ja hei, se on käsittääkseni yksi äitien vastuullisista tehtävistä. Mutta mitä sanoi esikoinen, jäikö hän vallan paitsi veljiensä kepposesta? Mahto tulla sota... :)

    VastaaPoista
  9. Ciacy7. huhtikuuta 2011 klo 0.01

    Ihana toisia. Màki haluisin olla ihana ja rakas....tuntuu ettà olen nykyààn vaan se àrsyttàvà ilonpilaaja, yhyy.

    VastaaPoista
  10. Rva Kepponen7. huhtikuuta 2011 klo 0.37

    Haltiakummi: esikoinen on meidän geenipoikkeus -hän ei syö juurikaan karkkia eikä pidä lainkaan suklaasta. Karkit voi ihan huoletta jättää esikoisen saataville, hän saattaa maistaa pari. Keskimmäinen syö (ja ottaa), jos karkkia on näkyvillä tai kiipeämällä saatavilla. Kuopus kuulee eri kerrokseen karkkipussin rapinan ja on tikkana paikalla vaatimassa osuuttaan. Ja kuopus myös haistaa vanhempien hengityksestä, jos olemme salaa syöneet karkkia :)

    Esikoisen ehdotuksesta vain hän sai jälkiruuan :)

    VastaaPoista
  11. Niina7. huhtikuuta 2011 klo 7.45

    Voi kuinka suloiset keppostelijat.
    Olipa hyvä ehdotus esikoiselta.

    VastaaPoista
  12. Leonida9. huhtikuuta 2011 klo 21.49

    Siis teidän pojat on kyllä niiiin ihania ja mainoita tapauksia! Teillä kyllä riittää naurua joka päivään! : D

    VastaaPoista