Naisena pikkupoikien maailmassa

Minulla on paljon selkeitä muistoja noin 4-vuotiaasta alkaen. Muistan, mitä leikin ja mistä tekemisestä pidin. Olen yrittänyt siirtää omia mieluisia juttuja omille lapsilleni. Välillä onnistuu. Välillä lapseni tuntuvat aivan oudoilta -miksi he noin tekevät? Ja vastaus on yleensä: he ovat poikia.

Vaikka olen viettänyt viimeiset 20 vuotta miesten keskellä, olen pienten poikien maailmassa olen suht uusi tulokas, jolla on opittavaa.

Episodi 1
3v on puistossa laskemassa pulkkamäkeä. Näytän hänelle, että siellä on pari hyppyriä ja kerron, että voi pudota pulkasta ja peppuun voi sattua, jos laskee sellaisesta. Muutaman laskun jälkeen poika laskee vahingossa hyppyriin. Lasku päättyy kovaan itkuun, peppuun sattui. Poika haluaa kotiin.

Muutaman päivän päästä olemme samassa pulkkamäessä. Isot pojat laskevat hyppyreistä. 3v haluaa mennä myös, äiti muistuttaa että edellisellä kerralla se sattui kovin.

Poika laskee kiellosta huolimatta. Aluksi menee hyvin, mutta vauhtia pitää ottaa joka laskulla enemmän. Lasku päätyy karjahdukseen "Ai mun muniin sattuu". Äiti on hämmentynyt terminologiasta, mutta säntää hädissään paikalle. Poika on jo menossa takaisin ylös ja selittää "Äiti isot pojat laskee hyndeistä täysii."

Episodi 2
Äidillä on vaikeuksia motivoida 6-vuotiasta luisteluharjoituksiin.  Kentän vahtimestari tulee paikalle.
Vaksi : "Pistä se tuki pois, et tarvitse sitä, osaat luistella ilmankin.
6v: "En mä osaa luistella."
Vaksi "Ihan varmasti osaat. Osaat kiellosta huolimatta juosta sisällä luistimet jalassa. Jos juoksee niin kovaa kuin sinä, osaa myös luistella".

Poika pistää tuen pois ja lähtee haparoivasti luistelemaan. Äiti pahoittelee juoksua sisätiloissa ja kiittää vaksia. Vahtimestari toteaa "noi pienet pojat on välillä just tollasia". Poika toteaa myöhemmin, että "se mies tietää nää luistelujutut".

Episodi 3
6v jalkoja särkee luistelun harjoitteminen. Aika menee lähinnä lepäämiseen. Paikalle tulee kaveri isänsä kanssa pelaamaan jääkiekkoa. Jalkasärky unohtuu välittömästi. Tunnin päästä saan neuvoteltua pojan pois jääkiekkokaukalosta.

Samaan aikaan 3v kieltäytyy kaikesta luisteluun liittyvästä, ei edes seiso luistimilla. Lainaan samaiselta vahtimestarilta mailan ja kiekon. 3v alkaa hutkia kiekkoa ja yrittää luistella. Kaatumiset eivät haittaa lainkaan. 3v kieltäytyy lähtemästä kotiin, koska "poikien pitää pelata jääkiekkoa".

Episodi 4
Leikin vauhdikkaan 3-vuotiaan kanssa muovieläimillä. Ne nukkuvat, hankkivat ruokaa ja leikkivät. Äiti on ylpeä, onpas rauhallinen ja fiksu leikki. 3v asettelee eläimet ympyrään.
3v: "Nyt alkaa suuri koitos"
Äiti: "Lähteeko eläimet etsimään juotavaa?"
3v: "Nyt taistellaan! Viimeinen eläin pystyssä on voittaja"
Se siitä kehittävästä leikistä... olisihan se pitänyt muistaa kaikki taistelee - jopa popcornit.

Episodi 5
2v pyörii lattialla.
Äiti: "kylläpäs sinä olet oppinut hienosti pyörimään"
3v tulee paikalle "ei se ole pyörimistä, se on spinjitsua"
2v huitoo näyttävästi käsillään.
3v: "Pojat on ninjoja. Äiti sä voit olla prinsessa. Istu sä tonne niin me ninjat suojellaan sua"
 Äiti unohdetaan sohvan nurkkaan, kunnes hetken päästä on nälkä. Silloin prinsessan tulee kääriä hihat ja tehdä ruokaa hetkessä.

Mistä ne oppii nämä? Onko ne ihan oikeesti koodattuna siihen kuuluisaan y-kromosomiin?

Pojat saivat eilen uusia Ninjago legoja. Meidän 2v ei tosiaan puhu mitään. Mutta osasi heti käyttää spinneriä ja osaa myös koota aluksia pikkulegoista.