Meidän juhannus sujui leppoisissa merkeissä. Aattona olimme kotona. Sää oli niin sateinen ja tuulinen, että päätimme jäädä kotiin Netflixin ja oman sängyn piiriin. Toki juhannusta piti sentään juhlia paremmalla ruualla ja viinillä. Meillehän jokainen kalenterin juhlapyhä on tietysti syy hyvään ruokaan ;)
Aattona söimme lopultakin viimeiset kanttarellit pakastimesta ja kunnon sisäfileepihvit. Kylläpäs maistui kanttarellikastike hyvältä! Toivottavasti pääsen tuoreiden kanttarellien makuun pian. Jälkiruuaksi söimme kotimaisia mansikoita ja jäätelöä. Mikään ei voita kotimaisia mansikoita. Ne ovat ihan paras kesäherkku.
Uusia perunoita, sisäfileepihvi ja kanttarellikastiketta.
Pihvien paistamisesta vastaa meillä aina Hra Kepponen
Juhannuspäivänä rentoiltiin. Kävin keskimmäisen kanssa pelaamassa Pokemon Gota ja saimme heti ensimmäisenä päivänä uudet legendaariset pokemonit. Keskimmäisellä olisi taas peli-innostus korkealla uusien ominaisuuksien vuoksi. Päivän varsinainen aktiviteetti oli tavaroiden pakkaus maalaismummolareissua varten,
Sunnuntain vietimme maalaismummolassa järven rannalla. Ystäväni Laura tuli perheensä kanssa sunnuntaina maalaismummolaan. Sää oli ihan kiva. Paistelimme ulkona vohveleita, lämmitimme saunan ja suurin osa meistä kävi uimassakin ja vielä lopuksi grillailimme makkaraa. Mukavaa ja rentoa yhdessäoloa. Ja tietenkin pelasimme Torakkapokeriakin.
Vielä löytyi muutama lupiini koristamaan vohvelipöytää
Täysi-ikäiseksi juhannuksena tuli avioliittomme. Yhteisiä vuosi on takana noin 23. En meinaa pysyä perässä siinä, että olen melkein puolivuosisataa vanha enkä siinäkään, että olen ollut melkein neljännesvuosisadan saman miehen kanssa. Meidän on ollut helppo olla yhdessä. Helppo keskustella, helppo kannustaa. Yhteiseloa on varmasti molempien joustavan luonteen lisäksi helpottanut paljon se, että meillä ei ole ollut elämän perustuksia järisyttäviä vaikeuksia. Toki kohtalo on tarjoillut meillekin sitruunoita, mutta olemme olleet riittävän terveitä koko perhe ja riittävällä toimeentulolla. Hienoa olisi nähdä parisuhteen koko kaari yhteiseen vanhuuteen saakka.
Olipas kuulkaas taas hermoja kiristävä viikko töissä ennen juhannusta. Nimittäin Windows 10 asennus.
Tammikuun kaikkien aikojen riesaputkessahan kävi niin, että työläppärini omin lupineen imaisi hiukan Latte-kahvitetrastani ja päätyi rakeiseen ja rouheaan kuntoon. Sitkeästi olen käyttänyt läppäriä puoli vuotta, kunnes esimies painosti tilaamaan uuden ja työkaveri vielä konsultoi tilauksen teossa. Arvasin, että uuden koneen käyttöönotto vie hermoni.
Olin aivan oikeassa. Heti ensimmäiseksi asennus tökkäsi siihen, että asennuspaketti ei edes lataudu. Pyörin siinä selvittelyloopissa 4 viikkoa. Oikeasti! Kolmen ensimmäisen viikon aikana syötiin vieruskaverini kanssa suklaalevy puoliksi konetta ihmetellessä. Viimeisellä eli neljännellä viikolla alkoi hermo kiristymään todella pahasti. Työkaverit kannustivat koko ajan, että soita taas sinne help deskiin. Heitä olisi kiinnostanut kuunnella lisää keskustelujani. Help deskhän ehdotti viikon kolme päätteeksi, että poistan vanhan läppärini tuotannosta ja sen jälkeen tilaan uudestaan asennuspaketin. Minä jäätävällä äänellä kysyin, että milläköhän tilaisin sitten sen asennuspaketin, kun minulla ei ole enää tuotantoverkkoon konetta. Tässä yhteydessä kerroin myös, että kärvällisyyteni on käytetty aivan loppuun ja aion toimittaa reklamaation täydellä tapahtumakuvauksella ja jatkossa kanssani voi asioida vain yksi henkilö tai suomainen (ilmeisen kallis) help desk.
Tässä kohtaa olinkin jo aivan valmis uudenlaisiin keinoihin tyynenä pysymiseen. Työnantajallani oli tarjota ainutlaatuinen mahdollisuus muuttua todella zeniksi. Euroopan parlamentin kutsumana Intian pyhä mies Sri Sri Ravi Shankar kiertää Eurooppaa ja vieraili myös Suomessa eduskunnassa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin verenpainettani nosti hiukan tämäkin, että EU maksaa jonkun meditaatiohemmon ja hänen valtuuskuntansa lentelyä pitkin Eurooppaa. Pientä kansalaista kiinnostaa, että miksi ihmeessä? Normitilanteessa olisin boikotoinut tilaisuutta, mutta nyt lähdin kuulemaan meditaation ilosanomaa.
Toki kunnioitan Sri Sri Ravi Shankarin vakaumusta aseettomuuteen, konfliktien ratkomiseen rauhanomaisesti ja työtä jota hänen organisaationsa tekee mm. koulutuksen järjestämiseen vähävaraisille lapsille.
Pyhä Mies Sri Sri Ravi Shankar
Pientä taukojumppaa
Ilosanoma oli aika lyhyt. Esitettyihin kysymyksiin Pyhä Mies lähinnä vastasi joko että meditaatio auttaa tai katso meidän webbisivuilta. Tämä "katso webistä vastaus" oli minusta jotenkin pyhyyttä vastaan, pitäisihän tuollaisen tyypin ammentaa myös sanoillaan voimaa kuulijoihin. Tilaisuus sisälsi energisoiva liikkeitä ja 25min meditaation. En onnistunut meditaatioharjoituksessa, koska nukahdin kevyeen uneen. Mutta 20min power nappien jälkeen olo oli pirteä ja hermo niin löysällä, että jaksoin taas vitsaillakin läppäristäni. Että ehkä se meditaatio kuitenkin toimi :) En kuitenkaan tämän kokemuksen perusteella vielä osta lentolippuja Intiaan meditoimaan.
Minun meditoidessani ulkoistetun it-tuen alihankkijan alihankkijan alihankittu Win10-experttiimi Malesian sademetsissä oli arponut keskuudestaan raukan, joka joutuu hoitamaan asennukseni. Alihankittu expert-raukka soittaa minulle tietenkin työajan päätyttyä 4 tuntia sovittua myöhemmin. Sovimme, että hän soittaa minulle seuraavana aamuna tasan klo 9.
Seuraavana aamuna ei kuulu soittoa. Päivitän vikatikettiäni, että odotan yhteydenottoa välittömästi, lähettelen chattiviestejä ja sähköpostia. Experttini on kadonnut. Lähdemme työporukalla juhannuksen kunniaksi talon ulkopuolelle lounaalle. Koko lounasseura on sitä mieltä, että minun pitää ottaa jälkiruoka. Olin kuulemma hyvin onnellisen näköinen siemaillessani jälkiruokaani raikkaassa merituulessa :)
Mitkä maisemat!
Muikkuja lounaaksi - NAM!
Jälkiruoka
Henkilökohtainen sademetsän Win10-asiantuntijani soittaa minulle 7 tuntia myöhässä. Tuli jälkiruoka tarpeeseen :) Vihdoin sitten torstaina alkaa hommat toimimaan. Oli se vekkulia katsella, kun Malesian sademetsistä asiantuntija käytti läppäriäni etänä ja teki uudet softatilaukset. Klo 15 mennessä paketti on ladattu ja asennusskripti onnistuneesti käynnistetty. Koska asennusaika on vaihdellut 4 ja 24 tunnin välillä jätin koneen sitten asentumaan yksikseen juhannukseksi.
Maanantaiaamuna kaikkia kukonlaulun aikaan toimistolle kömpineitä tietenkin kuumotti kysymys siitä, että asentuiko kone jussina. En ehtinyt edes vessassa käymään, kun piti kirjautua sisään. Ja kyllä! Ihmeiden aika ei ole ohitse. Asennus oli valmis.Vain 4 vkoa :)
Läppärihän ei tietenkään ole vielä käyttövalmis. Pitää siirtää datat vanhasta koneesta ja asennella sitä sun tätä. Tiedä, että mitä koukeroita tässä joutuu vielä tekemään ja kokemaan, ennen kuin kaikki on kunnossa.
En ole tyytyväinen alihankittuihin palveluihin ainakaan odottamattomissa vikatilanteissa. Odottamattomissa vikatilanteissa näiden ketjutetusti alihankittujen tuhansien kilometrien ja eri aikavyöhykkeillä toimivien palvelujen kanssa on asiakas heikoilla. Jotkuthan visioivat, että terveydenhuoltoakin voisi ulkoistaa halvempiin maihin ja sieltä joku intialainen tai malesialainen lääkäri hoitaisi nettiyhteydellä ja käännössoftalla oirekartoituksen ja analyysin, ehkä labrat jossain sairaanhoitajapisteessä. Sanon kuulkaas, että shamaanipalvelut Afrikasta ovat varmaan ihan yhtä toimivia. Tai ehkäpä voitte ottaa luottamuksella etäyhteyden Rva Kepposen Manaus ja Voodoohoon eksoottisessa Itä-Helsingissä ;) Sieltä saa henkistä apua vaivaan kuin vaivaan :)
Viime sunnuntaina vietimme keskimmäisemme kummisynttäreitä Herttoniemen kartanon vehreässä puistossa. Puiston upea puusto tarjosi mukavasti varjoa helteiseen päivään.
Ihana vehreys
Puistossa on aivan mahtava puusto
Kartanon mailla on myös ihania kukkia
Pikniktarjoilu koostui täytetyistä croissanteista, kaupan lihapullista, nachoista, salsasta, sipseistä, mansikkaisesta hedelmäsalaatista, vesimeloonista, suklaacookeista, giflareista, mehusta ja pullollisesta kuohuvaa.
Viihteenä oli seurustelua, syömistä, flossausta, pöhköselfietä, itsekseen puhkevia ilmapalloja ja mölkkyä. Mölkkyturnaus sai odottamattoman käänteen. Sorsaäiti toi kaikki poikasensa ja todennäköisesti myös jonkun toisenkin poikaset katsomaan, että liikenisikö heillekin eväitä. Yhtäkkiä mölkkypulikoiden takana olikin sorsapoikue :)
Mayday, mayday - sorsat mölkkyradalla!
Sorsille syötettiin eväitten ylijäämiä ja kyllä ne olivat söpöjä, kun nappasivat croissantpalan sormien välistä. Lapset olivat ihanan tohkeissaan sorsista. Sorsat olisivat mielellään jäänet kanssamme viettämään aikaa puistoon lisäruuan toivossa. Halusimme kuitenkin pelata mölkyn loppuun. Onneksi Hra Kepponen keksi houkutella poikueen ruualla takaisin kotilätäkölleen.
Sorsasöpöläiset
Näissä vehreissä ja sorsaisissa tunnelmissa toivotan teille kaikille
Vietimme kesäkuun ensimmäisen viikon lomalla Turkissa. Se oli meidän ensimmäinen "rantalomamme" Turkkiin. Minä olen käynyt useamman kerran Istanbulissa sekä työn puolesta että myös kerran lomalla.
Turkin viimeaikainen kehitys ei miellytä minua. Olen seurannut lehdistä maan tilannetta ja etenkin toimittaja Ayla Albrayrakin syytteitä ja tuomiota. Mietin, että kantaisin rahani jonnekin muualle. Poikien toiveena oli All Inclusive, runsaasti uima-allas neliömetrejä sekä vesiliukumäkiä. Muita vaatimuksia oli, että koko perheen on mahduttuva samaan huoneistoon tai perhehuoneeseen ja minulle pitäisi löytyä jokin mielenkiintoinen retkikohde. Näillä vaatimuksilla moni matkavaihtoehto rajautui pois hinnan takia ja Turkin matkojen edullisempi hintataso alkoi houkuttelemaan.
Valitsimme meille uuden matkanjärjestäjään Nazarin ja Pegasos World hotellin, jonka yhteydessä hehkutettiin Välimeren suurinta 10000 neliömetrin allasaluetta. Nazar ei erottunut muista matkanjärjestäjistä mihinkään suuntaan -ei hyvässä eikä huonossa. Kaikki toimi niin kuin pitikin. Turkkilainen lentoyhtiökin oli ihan ok, vaikka minä lentäisin mieluummin Finnairilla. Menomatkan ruoka oli aika heikko ja ne loppuivat myös kesken. Hra Kepposesta tosin tuli ihan nettovoittaja, koska korvauksena puuttuvasta, maksetusta ateriasta hän sai valita mieluisensa tuotteet snack-menusta.
Pegasos Worldin allas-alue oli lupauksien mukainen, kerrassaan mahtava! Altaaseen mahtui halukkaat vesileluineen tai pallopeleineen ja uintiin jäi silti vielä hyvin tilaa. Allasalue oli hyvin siisti ja vesi ihanasti 28-29 astetta. Me vietimme päivät melkein kokonaan vedessä.
Esikoinen pallottelemassa
Kuopus ja keskimmäinen sukeltavat
Merirosvolaiva olisi aivan mahtava leikki-ikäisten kanssa
Parhaimmat paikat altaan reunalla varattiin jo kukonlaulun aikaan, mutta me löysimme kivat paikat tosin pisimmän mahdollisen kävelymatkan päästä myöhemminkin päivällä. Allasalue täytti kaikki odotuksemme ja samoin teki myös hotellin oma vesipuisto. Liukuja oli ihan joka makuun, leppoisasta hurjaan ja jopa suuntavaistot sekoittavaan. Liukuihin oli 120cm pituusraja ja ilmeisesti osaan myöskin 10 tai jopa 12 vuoden ikäraja. Meidän pitkä 9-vuotias pääsi melkein kaikkiin liukuihin. Olimme toki etukäteen treenanneet, että jos vesiliukujen yhteydessä häneltä kysytään ikää, niin sehän on tietysti 10v. Hotellilla oli myös oma ihana ranta. Merivesi oli mukavat 25 astetta. Aalloissa kelluminen on yhä edelleen minun ja esikoisen yhteinen juttu :)
Tässä videopätkä meidän perheen suosikkilaskusta:
Esikoinen ja Hra Kepponen
Huone oli kiva perushuone, hyvin siisti, joskin pientä kuluneisuutta näkyvissä. Minusta huoneet olivat aika tilavat. Keskimmäinen valitti, että heidän sänkynsä oli todella kova. Minä en tykkää nukkua kovalla, mutta minusta meidän sänkymme oli hyvä. Varausta tehdessä ei käynyt ilmi, että perhehuoneistossa oli yksi ainoa wc. Meidän jengillämme niitä saisi olla kaksi.
Ensimmäisenä iltana meitä odotti kivat koristelut
Ruuan suhteen pari ensimmäistä lomapäivää meni totutellessa. Hotellin kapasiteetti on ilmeisesti 3000 vierasta, mikä tietenkin näkyy siten, että ruokailussa on väkeä ja noutopisteitä todella monia. Ensin piti oppia, että mikä piste tarjoilee mitäkin, miten vaikuttaa illan teema ja mitkä ruuat ovat ylipäänsä meidän makuumme. Osa ruuista oli aika mauttomia, mutta aina löytyi kuitenkin jotain mieluista ruokaa. Jälkiruuat eivät olleet lainkaan meidän makuumme, mutta vaihtoehtoina oli hedelmiä. Juomia piti jonottaa yhdestä ainoasta juomapisteestä tai odottaa, että tarjoilija toi ne pöytään. Juomahomma oli kyllä Pegasos Worldin huonoin kohta. Illallisella juomia, siis jopa sitä cocista, siis joko odotettiin tai jonotettiin. Puolen litran muovisia vesipulloja oli sen sijaan saatavilla ihan joka paikassa, joka sitten johti siihen, että niistä hörpättiin vähän ja jätettiin roskiin. Se muovijätteen määrä harmitti! Alkoholijuomat olivat meistä heikkoja. Kaikkiaan ruoka jäi alle keskitason, etenkin kun jäätelö oli meistä kehnoa. Parhaiten hotellin keittiö valmisti turkkilaisia ruokia ja meidän esikoinen ja keskimmäinen löysivät niistä usein illan suosikin. Kuopus söi koko loman ranskalaisia ja kananugetteja, välillä hiukan pizzaa :D
Hotellin viheralueet olivat hienot
Palmukuja rantaan
Palvelu oli ihan hyvää. Baarissa tosin pieni tippi sai tarjoilijaan ihan eri lailla vauhtia ;) Lasten kanssa matkustaessa on erityisen mukavaa se, että turkkilaiset suhtautuvat mukavasti lapsiin ja usein lapset saavat heiltä erityishuomiota. Hotelli järjesti paljon erilaista ohjelmaa sekä lapsille että aikuisille. Meidän keskimmäinen kävi useamman kerran jousiammunnassa ja kävimmepä rantabileiden ulkoilmadiscossakin flossaamassa.
Säät olivat aivan älyttömän hyvät, mutta vähän liian lämpimät meidän makuumme. Heti aamusta oli +32 ja iltapäivisin mittari näytti +37-39. Hyvistä säistä huolimatta minä palasin Suomeen lähes yhtä valkoisena kuin lähtiessäkin. Noissa asteissa ei meikäläinen pysty ottamaan aurinkoa.
Pegasos World sijaitsee n. 10 minuutin taksimatkan päässä Sidestä. Kävimme siellä keskimmäisen kanssa ihailemassa Rooman valtakunnan aikaisia raunioita. Piskuinen Side yllätti kauneudellaan, siellä kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Minua hermostuttaa turkkilaisen kaupankäynnin kiihkeys, joten meille oli ihan hyvä vaihtoehto pysytellä kauempana turistikylästä. Minun lomani kruunasi retki Cappadociaan.
Meillä oli kiva loma Turkissa. Minun on helppo ymmärtää, että miksi moni palaa Turkkiin yhä uudestaan. Voisin kuvitella palaavani sinne itsekin johonkin vähemmän kuumaan aikaan, jos vastaan tulisi reissu hyvällä hintalaatusuhteella. Minun sydämeni ei alkanut sykkimään erityisesti Turkille, vaikka se ihan kiva matkakohde olikin.
