Keski-ikä aiheuttaa outoja ajatuksia

Joku saisi kyllä kirjoittaa opaskirjan keski-ikäisyyteen, jotta osaisin varautua näihin tuleviin tuntemuksiin. Tänään olen jälleen yllättänyt itseni. Tai ehkä suorastaan pelästyttänyt itseni.

Olen vähitellen sopeutunut siihen, että lempiharrastukseni on ulkoilu. Erityisesti rakastan talviulkoilua. Lumi, kirkas auringonpaiste ja pari pakkasastetta - voisiko olla parempaa? Viikonlopun kicksit tulivat ehdottomasti siitä, kun sunnuntaina pääsin jäälle auringonpaisteeseen kävelylenkille. Siinä kävellessäni huomasin mietiskelleeni pitkään, että mitäköhän mahtaisi maksaa pilkkivälineet. Haaveilin, kuinka mukavaa olisi istua pilkkijakkaralla auringonpaisteessa eväitten kera odotellen, että tulisiko kenties saalista. Se, että en kykene irrottamaan edes ahventa mato-ongesta ei haitannut haaveilua, eikä sekään, että syystä ostan kalani fileinä kaupan kalatiskiltä.

Yritin karistaa kaikki älyttömät pilkkimiseen liittyvät ajatukset aivoistani, mutta turhaan. Selvästi pilkkihaaveet olivat vallanneet pääni. Mitä minulle on tapahtumassa? Onko nämä muutokset pysyviä ja mihin kehityskulku johtaa? Ei kai vaan siihen, että minulla on kohta tuulipuvun lisäksi myös pilkkihaalari?

Kuvat olen ottanut Helsingistä Ison Kallalahden rannalta.

Kuuba - retki Sikojenlahdelle

Olimme maksaneet Sikojenlahden päiväretken etukäteen netissä. Hotellin ulkopuolella meitä odotti sovittuun aikaan siisti valtion autovuokraamon jeeppi sekä niukkasanainen kuljettaja-oppaamme Louis. Ensin piti kuulemma käydä Varaderossa selvittämässä jotain asiaa. Louis kaahasi sinne kuin viimeistä päivää ja ehdimme jo hetken miettiä, että millainen päivästä mahtaa tulla.

Louis palasi asioiden hoidosta jätesäkin ja ison rantapyyhkeen kanssa. Kuljettajan puolen penkki oli niin märkä, että Louisin housut olivat jo peffasta kostuneet ja häntä oli etukäteen harmittanut päivä märällä penkillä istumista. Toista autoa ei tietenkään ollut, mutta onneksi löytyi jätesäkki ja pyyhe. Penkkiepisodin jälkeen Louis rentoutui ja hänen sanainen arkkunsa avautui. Sen jälkeen puheesta ei tullut hetkeksikään loppua, Louis puhui meille melkein puoli vuorokautta. Paitsi, että Louis jututti meitä, niin hän jututti kaikki paikalliset ja puolet muista turisteista. Häntä piti päivän aikana käydä aina etsimässä ja hoputtamassa ja jossain se ukkeli oli suustaan kiinni tai laulaen opettamassa salsaa muille turisteille. Ihan viihdyttävä tapaus ja opimme päivän aikana hyvin paljon Kuuban historiasta ja nykypäivästä. Ystäväni tosin tuumasi, että vähempikin puhe olisi riittänyt ;)

Kuubalainen sosialistinen malli on sellainen, että tänä päivänä valtio omistaa tai on mukana lähes kaikessa liiketoiminnassa. Majoituimme espanjalaisen Melia-ketjun hotellissa ja siinäkin bisneksessä valtio on sopimusosapuolena ja on osallistunut investointiin. Hotelli saa määräaikaisen toimiluvan ja liiketoimintaa verotetaan 40% veroasteella. Korkeasta verotuksesta huolimatta uusia hotelleja nousee jatkuvasti Varaderon upeille rannoille ja niitä on tällä hetkellä n. 70. Myös palkat ovat valtion säännöstelemät. Aurinkomatkojen opas sanoi, että kuubalaisten virallinen keskipalkka olisi n. 20 CUC eli noin 20€ kuukaudessa. Netti antaa tähän erilaista tietoa, esimerkiksi lääkäreiden ja sairaanhoitajien palkkaa on viime vuosina korotettu prosentuaalisesti huikeasti. Louis mukaan keskipalkalla pärjäilee sinnitellen ja kituuttaen, koska terveydenhuolto ja koulutus ovat ilmaisia ja asuminen, sähkö ja vesi tuettua. Suurin osa keskipalkkaa ansaitsevista tekee myös toista työtä. Peruselintarvikkeita ostetaan valtion myymälöistä kuukausittaisella ruokakortilla. Esimerkiksi Havannassa suurin osa kaupoista on hyvin tyhjiä, niissä ei ole juuri mitään ostettavaa.

Suurimmasta osasta tavaraa on kauppasaarrosta johtuen pulaa. Kaikkea korjataan ja kierrätetään. Kuulimme, että eniten vaikeuksia on hankkia pienille pojille käyttövaatteita. Kauppasaarron takia niitä ei tuoda maahan juurikaan eikä oma tuotanto pysy kysynnän perässä. Kylläpä harmitti, etten tiennyt tätä etukäteen. Olisin voinut tuoda ison pinon uusia poikien vaatteita. Välillä joku tuikitärkeä tuote voi loppua, kuten naisten deodorantit, jotka olivat pari kuukautta Havannasta loppu. Räikeimmiten pula näkyy teknologian suhteen: ei ole autoja eikä traktoreita ja siksi hevonen on edelleen hyvä kulkupeli ja maatyöt hoituvat myös hevosen ja oman lihasvoiman avulla. Omituisesti kännyköitä ei kauppasaarto tunnu koskevan. Mahtavatkohan olla kaikki käytettyjä?

Louisin mukaan perheen elämiseen tarvitaan kuitenkin vähintään 100€, jotta ruokavalio käsittäisi riittävästi tuoretuotteita ja vaatetuksen. Keskiluokkaiselta perheelta kuluu kuulemma helposti jopa 400€ kuussa elämiseen. Miten sitten ansaita lisätuloja? Moni tekee kahta työtä. Suurin osa kuubalaisista haluaa työskennellä turismin parissa, koska se tarkoittaa tippejä. Illallistarjoilija saattaa hyvinkin olla lääkäri, joka työpäivänsä päätteeksi heittää tarjoilijan keikkaa lisäansioiden vuoksi. Jos omistat auton, jolla voit ajaa taksia, pääset helposti varakkaiden joukkoon. Yrittäjyys on pikkuhiljaa vapautumassa Kuubassa, esim. yksityisen kampaamon voi perustaa ja hinnoitella itse palvelunsa. Samoin ravintolatoimintaan on tulossa lisää vapauksia. Maalaiskylien pääraitilla maanviljelijät saavat itse myydä tuotteitaan.

Traktori, moottoripyörä, auto ja bussi samassa paketissa maalaiskylän raitilla

Maalaiskylän päätien hedelmäkauppa

Meidän retkipäivimme meni niin, että ajelimme maaseutureittiä pitkin ensimmäiselle "yllätyskohteelle" Fiesta Campesinalle. Toki kävimme matkalla moikkaamassa Louisin ystävää hänen rakennustyömaallan ja kyselemässä toisen ystävän kuulumiset ravintolabisneksestä. Ravintolamamman kävimme kättelemässä ja Louis tiedusteli, että olisiko alligaattoria tarjolla. Alligaattori-illallista varten meidän olisi kannattanut tulla paluumatkalla uudestaan ravintolaan. Harmillisesti alligaattori oli loppu (jee!) Fiesta Campesina oli pienen ja vaatimattoman eläinpuiston ja kultturipuiston sekoitus. Kohde ei ollut sellainen, jossa olisimme halunneet vierailla. Kävimme kuitenkin kohteliaasti katsastamassa paikkoja ja pelasimme elämämme ensimmäisen kerran marsurulettia, joka olikin vierailun kohokohta.

Paikassa oli kauniita kukkia

Marsuruletissa marsu laitettiin keskelle rulettia pyörivälle osalle ja koppi päälle. Sitten marsua pyöriteltiin kunnes asiakas sanoo stop. Sen jälkeen koppi otettiin pois marsun päältä ja marsu lähti tallustelemaan rulettipöydälle. Jos marsu meni koppiin, jonka numeron asiakas oli valinnut, asiakas voitti. Ostimme aika runsaasti numeroita, mutta rommipullo meni sivu suun :D

Marsulla alkaa duunivuoro

Nyt on marsua pyöritelty ja aika nostaa koppi pois 

Marsu suorittaa harkintaa, että mihin koppiin menisi.

Olimme ostaneet paljon koppeja ja marsu mokoma ei valinnut niitä. Uhkailimme marsua perulaisella kohtalolla, eli grilliin päätymisellä, ilman vaikutusta :D :D

Marsuruletin ja virkistävän sokeriruosta puristetun juoman ja salsan kuuntelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Sikojenlahtea. CIA koulutti Kuuban vallankumouksen jälkeen kuubalaisia maasta muuttaneita sotilasjoukoiksi, joiden tarkotuksena oli tehtä vallankaappaus Kuubassa. Nämä joukot nousivat maihin Sikojenlahdella 1961. Maihinnousu epäonnistui, Kuuba torjui hyökkäyksen ja oli muun maailman silmissä myös moraalinen voittaja. Sikojenlahden episodi ajoi Kuuban tiiviimpään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja johti osaltaan Kuuban ohjuskriisiin. Matkalla näimme useita muistomerkkejä maihinnousussa kuolleiden kuubalaisten muistoksi.

Me kävimme ihastelemassa maihinnousurantaa ja uimassa siellä. Ranta oli ihana. Ihmisiä oli meidän lisäksi ehkäpä vain viisi, kuin koko ranta olisi ollut vain meitä varten. Vesi oli ihanan lämmintä, koska ranta oli hyvin suojainen.

Sikojenlahden maihinnousupaikka

Seuraavaksi oli vuorossa retken päähomma eli snorklaus. Retkeemme kuului snorklausvarusteet, mutta meillä oli omat maskit ja putket ja olimme vain vaille räpylöitä. Ensimmäisessä snorklauskohteessa räpylät olivat loppuneet, joten jatkoimme seuraavaan paikkaan nimeltään Playa Perdiz. Alueelle oli 15€ sisäänpääsymaksu ja siihen sisältyi buffet lounas ja open bar. Kuubalaisen turvallisuuskäsityksen mukaan Louis huolehti, että olimme juoneet ainakin kaksi drinkkiä tyhjään vatsaan ennen snorklaamaan menoa.

Playa Perdiz

Veteen meno kiviseltä rannalta räpylöillä ei ollut helppoa, mutta meikäläinen kankea jalkakin suoriutui veteen. Hyvin lähellä rantaa oli kivat korallit ja paljon värikkäitä kaloja. Pienen pelästyksen koin, kun näin useampia meduusoja vedessä. Nämä olivat kuitenkin niin pieniä, että ne eivät polta. Kuuban rannikolla vain ne meduusat joille on kasvanut perässä roikkuvat lonkerot tai värikkäät kuviot selkään ovat polttavia. Snorklausolosuhteet olivat erinomaiset ja olisimme viihtyneet vedessä vaikka kuinka kauan.

Koralleja

Lisää koralleja

Nuo siniset pikkukalat olivat aivan ihania

Kuvassa vasemmalla korallin edessä näkyy yksi meduusa

Playa Perdizissä toimi sukelluskoulu ja sieltä tehtiin myös paljon lyhyitä introsukelluksia. Introsukelluksen hinta oli yllättävän edullinen ja se tehtiin turvallisesti matalassa vedessä. En silti vieläkään ole uskaltautunut sukeltamaan. Söimme vielä lounaan ja jatkoimme matkaa siihen snorklauskohteeseen, jossa jäimme ilman räpylöitä.

Tällä kertaa saimme räpylät ja ne tulivat todella tarpeeseen, koska rannalla kävi aikamoinen aallokko. Korallit olivat kauempana rannasta ja aallot tekivat snorklauksesta vaikeampaa ja raskaampaa. 

Korallit olivat muhkeammat ja monipuolisemmat kuin Playa Perdizissä

Joku snorklaaka ruokki kaloja

Snorklaajan vasemman käden kohdalla näkyy jälleen meduusa

Tuulisella rannalla meduusoja oli huomattavasti enemmän. Oli pieniä henkisiä vaikeuksia jatkaa snorklausta, kun meduusoja tuli vastaan entistä enemmän. Siinä vaiheessa, kun meduusoja oli niin paljon, että näkyvyys kärsi oli pakko kääntyä pois.

Meri täynnä meduusoja

Ystäväni nousi vedestä aikaisemmin ja kun minä nousin vedestä, oli ystäväni jo löytänyt suomalaista juttuseuraa. Olivat kuulemma kuullet, kuinka kirosin ystävälleni sitä, että jostain syystä maskini vuoti. Aika yllättävissä paikoissa törmää suomalaisiin! Herroille oli käynyt niin, että snorkkelit olivat loppuneet ja olivat jonossa. Jos siis aiot snorklata Kuubassa, suosittelen omia välineitä.

Kävimme vielä uimassa vedellä täyttyneessä luolassa ja sitten lähdimme märissä uikkareissa kohti Varaderoa. Paluumatkalla saimme kuulla Louisin ylistäviä arvioita Fidel Castrosta ja sosialismista, joka on taannut kaikille mahdollisuuden koulutukseen, terveydenhuoltoon, ruokaan ja asumiseen. Louis on entinen toimittaja ja matkustellut ulkomailla ja nähnyt muunkinlaisia yhteiskuntajärjestelmiä kuin paikallisen ja silti kunnioitus ja arvostus Kuuban sosialismia kohtaan oli hyvin korkealla, vaikka elämä on jatkuvaa temppuilua kaiken puuttuvan tavaran kanssa. Lousin käytännön haasteista saimme pian pienen esimerkin. Hän tiedusteli kohteliaasti, että haluaisivatko rouvat ostaa banaaneja. Emme olisi millään halunneet ponnistaa jeepistä ulos märissä uimapuvuissa kylänpääraitille banaaniostoksille ja yritimme välttää sen. Louis joka tapauksessa pysäytti pääraitille ja me punkesimme hiukan ärtyneinä pakollisille banaaniostoksille. Sitten tajusimme, että ei Louis yrittänytkään pakkomyydä meille banaaneja, vaan hänellä oli käynnissä tuoretavaran haalinta omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Siinä sitä kierrettiin muutamat hedelmäkojut muutamassa eri kylässä tekemässä ostoksia. Välillä piti kilauttaa kaverille, että mitä hän haluaisi. Jeepin takakontti täyttyi tuomisista kotiin ja Louis oli hyvin tyytyväinen, koska ei muistanut milloin olisi viimeksi pystynyt ostamaan tuoreita guavia. Pitihän meidänkin tehdä ostoksia ja sain elämäni makeimmat pikkubanaanit.

Oli varsin antoisa retkipäivä. Lähdimme vain snorklaamaan, mutta saimme paljon enemmän. Jos olisimme olleet Kuubassa pidempään olisin palkannut Louisin kierrättämään meitä salsaklubeilla. Sekin olisi häneltä sujunut.

PS. Toivottavasti en turruttanut kaikki lukijoita tällä pitkällä retkipostauksella

Loma Kuubassa

Palasin aika rytinällä arkeen. Torstaina oli ensimmäinen työpäivä ja myös ensimmäinen hätäpalaveri. Ei ollut vaikeuksia orientuitua työntekoon ;) mutta vielä sentään muistan olleeni lomalla ja peiliin katsoessa kevyt päivetys myös muistuttaa siitä. Pieni jetlag muistuttaa öisin siitä, että aikavyöhykkeiden yli on menty ja iltaisin ei nukuttaisi millään.

Olin ystäväni kanssa viikon Kuubassa pakettimatkalla. Alkuperäisenä suunnitelmana oli mennä Havanaan ja tehdä sieltä käsin retkiä. Päädyimme kuitenkin Kuuban tunnetuimpaan rantakohteeseen Varaderoon. Valinta oli onnistunut. Varaderon ranta ja turkoosina hohtava meri olivat kertakaikkiaan lumoavat ja muutama rento rantapäivä retkeilyn ohessa teki todella hyvää.

Hotellin edustalla oli rantatuolit. Rantaa riitti käveltäväksi kilometreittäin

Varadero oli mukava pikkukaupunki, jossa oli kivasti palveluita turisteille. Sinänsä emme olisi niitä palveluita välttämättä tarvinneet, koska kuubalaisittain superlaadukas rantahotellimme oli all inclusive paikka ja tarjosi riittävän mukavat puitteet lomailuun useine ravintoloineen. Meitä oli varoiteltu siitä, että ajoittain hotelleista saattaa loppua tietyt ruuat, puhtaat astiat, pyyhkeet, hehkulamput tai jopa veden- ja sähkönjakelussa voisi olla katkoksia. Kaikki toimi moitteettomasti. Jos ei oteta sitä lukuun, että yöpalaa tarjoilevaan ravintolaan piti suunnistaa läpi huonosti valaistun uima-allasalueen, jonka portaat olivat ihan pimeät.

Hotellin tie rannalle. Laiskoja turisteja kyyditettiin sähkögolfautollakin sinne.

Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta huvivenesatamaan

Parvekenäkymä toiseen suuntaan satamaa auringon noustessa

Hotellin uima-allasalue

Ravintoloissa oli aina jotain hyvää ruokaa tarjolla, joskin osa ruuista maistui erilaiselta kuin odotin. Säännöstelyn maassa on aikamoinen tehtävä pyörittää länsimaalaisia ruokia tarjoavia ravintoloita. Alkoholitarjoilussa hotellimme voitti kaikki aiemmat AI-kokemukset. Heidän Pinacoladansa olivat aivan täydellisiä :D Hotelissa oli satsattu iltaohjelmaan, oli salsabändiä, tanssiesityksiä, miimikkoja ja oopperalaulajiakin.

Jos olisimme siis pysyneet hotellialueella, olisimme voineet olla melkein missä tahansa päin maailmaa. Meillä oli tarkoituksena nähdä muutakin kuin Varadero ja hotelli ja varasimme etukäteen netin kautta kaksi 12 tunnin retkeä. Varausten kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja varatut retket vastasivat kuvauksia. Toisen jopa maksoimme etukäteen netissä. Teimme retket Havanaan ja Sikojen lahdelle. Jälkimmäisen kohteen varasimme siksi, että siinä pääsi matkalla näkemään kuubalaisia maalaiskyliä ja onhan Sikojen lahti myös hyvin historiallinen paikka amerikkalaisten maihinnousun takia ja se on myös yksi maan parhaista snorklauspaikoista. Ajattelin kirjoitella kuubalaisesta elämänmenosta tulevan retkipostaukseni yhteydessä.

Kahden pitkän retken lisäksi ostimme vielä rannalta yhden minikatamaraani-snorklausretken lisää. Sillä retkellä tapasimme todella mukavan suomalaisen miehen ja myöhemmin hänen vaimonsa. Juttu sujui niin hyvin, että kävimme yhdessä shoppailemassa ja illastamassakin. Snorklausretkikin oli onnistunut, vaikka tuuli tyyntyi menomatkalla niin, että minikatamaraanin kippari joutui melontahommiin. Keskivertoa vaatimattomattomimpien korallien kohdalla oli runsaasti kaloja, etenkin kun kipparimme heitteli niille ruokaa. Sen jälkeen kävi sellainen kuhina, että minulla on useita kuvia joissa on vain kalanpyrstö tai peräti mulkosilmä, vaikka yritin ottaa mukavia yleiskuvia. Kipparin huvituksena oli heitellä ruokaa meidän matkalaisten päälle.

Olen taas saanut ruokaa kohdalleni ja joukkio tulee suu auki paikalle :D

Ystäväni snorklaa

Kippari järjesti minulle erityisshown. Uimme vähän kauempana oleville koralleille ja kipparimme sukelsi pohjaan ruuan kanssa. Aivan mahdoton kuhinahan hänen ympärillään alkoi hetken päästä käymään, kuten seuraavasta kuvasarja näkyy.

Matkasäämme oli vaihtelevainen. Loma alkoi hyvissä hellelukemisessa 28-30 astetta, mutta sitten onnemme kääntyi ja jäätävä tuuli puhalsi läpi koko Kuuban. Havanan retkipäivänä jouduimme jäätävän tuulen takia vaihtamaan tarkkaan valitun avoautomme umpimalliin. Onneksi oli vaihtoehto tarjolla. Sinänsä kylmempi sää Havanassa oli hyvä, jaksoimme kävellä reippaasti pitkiä lenkkejä. Viimeisenä lomapäivänä jouduin kaivamaan välikausitakkini esille.

Vaikka lomasää ei ollutkaan täydellinen, reissu oli hieno. Kuuba tarjosi meille ihania rantoja, uimista, snorklausta hienoilla koralleilla, autenttisia maalaiskyliä ja musiikkia sykkivän rappioromanttisen Havanan.

Työteliäs uudenvuodenaatto ja -päivä

Kävimme uudenvuodenaattona vaarin luona auttamassa häntä uuden älykännykän käyttöönotossa. Nostan hattua humanisti-isälleni, joka vielä 79-vuotiaana pystyy itse ylläpitämään tietokoneensa. Vaari on asennellut tarvitsemansa ohjelmat, palomuurit ja virustorjunnat. Vaari osti jouluna elämänsä ensimmäisen kosketusnäyttökännykän ja tarvitsi hiukan apua sen kanssa. Odotan, että milloin vaarilta alkaa tulla kuvia instaan ja videoita snappiin (tämä on haaste!). Mutta takaisin asiaan. Vaarille mennessä pitää aina tsekata Pokémon maastot, lähistöllä on hyvä pokepaikka. Mitä ihmettä?? Siellä oli kauan kaivattuja Charmandereita ja Bulbasaureja. Uuden vuoden pokespesiaali oli alkanut. Iski pieni pokemon-kuume sillä hetkellä.

Osa Töölönlahden upeaa ympäristövaloteosta

Uudenvuodenaaton illallisen jälkeen lähdin vielä innokkaimman lapsen kanssa uudelle pokemon-reissulle. Poika meinasi, että voitaisiin huntata koko aatto ja ampua raketit vasta aamulla :D Ehdimme tehdä ison kierroksen ja silti ampua raketit puolilta öin.

Uudenvuodenpäivänä olikin vuorossa The Grande Metsästys. Varustauduimme matkalaturilla, autopiuhalla ja matkalla hankituilla eväillä. Aloitimme kiertämällä Itä-Helsingin vakiopaikat ja saimme samalla mukavasti kävelykilometrejä. Seuraavana kohteena oli Töölönlahti. Siellä saimme nauttia upeasta ympäristövaloteoksesta. Valoteos korvasi kevyesti sen, että Töölönlahti oli odotettua huonompi. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Töölönlahden sininen satumetsä.

Seuraavaksi kävelimme Sonera Stadiumin ja Jäähallin ympäristössä. Sieltä autoilimme Etu-Töölöön, mutta houkuttelevaa kävelypaikkaa ei enää löytynyt. Niinpä siirryimme Tikkurilaan, sieltä Puistolaan ja lopulta kotiin.

Teoksen on Kari Kolan käsialaa

Sininen satumetsä on kuin tehty pokehunttaukseen

Minä olisin voinut lopettaa jo paljon aikaisemmin, mutta pojalla oli loistava tuuri koko illan. Hän sai napsittua pokeja hyvin autostakin ja olemattoman liikenteen seassa oli helpohko pysähtyä kadunreunaan. Huippuhetkenään poika totesi "Äiti, kohta minulta saattaa valua onnen kyyneleet". Aikuinen nainen ei ihan yhtä tunteelliseksi heittäytynyt katsellessaan uutta Venosauriaan, ehkä minäkin olisin, jos olisin saanut sen ikuisesti kaipaamani Lapraksen. Siis pakkohan meidän oli urakoida.

Ehkä tämä(kin) homma on lähtenyt lapasesta, mutta hurjan kiva reissu minulla ja pojalla oli. Melkein 6 tuntia hurahti nopeasti. Saimme hyvin liikuntaa, raitista ilmaa ja taidetta yhdellä iskulla. Ja varmasti muistoissa tämä uusi vuosi erottuu niistä muista tavanomaisemmista ;)

Tänään on hyvä päivä, koska LOMA. Lähden ystäväni kanssa reissuun ja suurin osa lomastani mennee aikalailla nettipimennossa, instaan yritän päivittää viikon aikana pari lomakuvaa.

Mukavaa viikkoa!

Hunttausretken parhaat saalit