Voihan Halloween

Ennen nukahtamista en ole miettinyt töitä, ruokalistaa tai edes palmurantoja vaan Halloweeniä. Muutaman vuoden ajan Halloween on ollut todella korkealla juhlalistallamme. Heti kakkosena joulun jälkeen. Tekisi mieli järjestää juhlat, mutta kiireinen syksy ja järkyttävässä kaaoksessa oleva koti jarruttelevat heittäytymistä ihanan kamalaan Halloweeniin. Aina kannattaa kuitenkin tehdä suunnitelmia, koska eihän sitä ikinä tiedä, milloin äkillinen tarmonpuuska yllättää ja katastrofialue muuttuu ihmiskodin näköiseksi...

Jos tarjoaisin ruokaa valintani voisi olla tämä netistä löytämäni helppo silmämunapasta. Ohje ja kuva täältä: eyeball-pasta

Annokseen on käytetty vihreää tagliatellea ja valmista pastakastiketta. Annos koristellaan silmillä. Silmät tehdään kirsikkatomaateista ja pienistä mozzarellapalloista. Halkaistusta kirsikkatomaatista poistetaan siemenet ja sisälle laitetaan puolikas mozzarellapallo. Basilikanlehdestä voi askarrella silmän pupillin.

Vielä helpommin valmistuu peikonsisälmykset. Pari vuotta sitten ne olivat pojista liian vakuuttava annos ja ainoastaan aikuiset ruokailivat. Annos koostuu keitetyistä kaupan tuoretortelliineista, kinkkuleike paloista ja runsaasta määrästä punaista elintarvikeväriä. Aika etovan näköinen vai mitä.

Peikon sisälmyksiä ja viereissä kupissa annoksen koristeluun jauhomatoja

Ruokana voisi olla hodareitakin. Sinne sopisi erinomaisesti väliin sorminakit. Pienissä kulhoissa voisi olla karmeita lisukkeita kuten verta ja vauvankakkaa.

Veriset sormentyngät

Minun jälkkärisuosikkini on räkäleipä. Hra Kepponen valmistaa mitä herkullisinta pistaasi-valkosuklaatahnaa joka sopii Digestive-keksien päälle erinomaisesti.

Räkäleipien lisäksi Digestivejä voisi päällystää myös lakritsikinuskilla, johon käytetään Kick-patukoita. Ohje löytyy Kinuskikissalta. 

Joka vuosi olemme tarjoilleet myös noidan sormia. Ne ovat varsin näyttävän näköisiä, mutta jostain syystä niiden menekki on ollut varsin vaatimaton, mikä tarkoittaa sitä, että minä olen päätynyt syömään melkein pari pussia omareita yksikseni. Ehkä sormet voisi jättää väliin.

Aivan täydellinen huipentuma Halloween-tarjoilulle olisi Noidan kuplivat muffinsit. Valmistaminen vaikutti sopivan simppeliltä, mutta tuollaisten karkkikuulien löytäminen on varmasti se hankalin osa. Noh, perinteisen hämähäkkimuffinit toivat aina.

http://houseofyumm.com/witches-brew-cupcakes/

Minusta koristepuolen ehdoton kingi on oksentava kurpitsa. Tuollaisen yksinkertaisen naaman kaivertaa itseasiassa aika nopeasti. Ainakin meilläpäin suurempi ongelma on sopivan kurpitsan löytäminen. 

Veikkaan, että kurpitsaa ei tulisi juhlapöytään tänäkään vuonna. Onneksi pääkalloa voi varioida melkein loputtomasti. Alla oleva on ehkä suosikki asetelmani.

Pääkallo, hämähäkkejä ja hiekkakärpäsiä

Pakko tunnustaa, että vähän Halloweenittää :) 

Juhliako vai eikö juhlia, siinä pulma. 

Aiotko sinä juhlia Halloweeniä?

PS. Tästä postauksesta löytyy linkkejä aikaisempien vuosien Halloween-postauksiini

Lauantai

Lauantaina pakkauduimme hirmuisella tohinalla viime tingassa koko perhe autoon ja suuntasimme auton nokan kohti Lahden seutua. Päivä alkoi lounaalla serkkuni kotona.

Olen jo pidempään halunnut maistaa nyhtökauraa ja se toive toteutui serkkuni kotona. Hänen vaimonsa oli leiponut pitaleipiä ja tehnyt maukasta jogurttikastiketta. Tykötarpeina oli kasviksia ja lime-inkivääri-nyhtökauraa. Minusta nyhtiksen suutuntuma oli mukava ja se oli kivasti maustettua. Se sopi pitaleipien täytteeksi erinomaisesti. Tällä hetkellä hyvin ongelmainen ruuansulatukseni ei ollut moksiskaan nyhtiksestä. Kunhan nyhtistä ilmaantuu lähikauppaan, niin otan ainakin tämän maustetun version kotikäyttöön.

Nyhtökaurapitaleipä -NAM!

Lounaan jälkeen ajelimme Lahden keskustaan. Lapset menivät pokehunttaamaan Pikku-Vesijärven puistoon. Setäni vaimonsa kanssa tulivat paimentamaan laumaa. Pojat ovat hyvin harvoin nähneet setääni ja on aina yhtä jännittävää nähdä vaarin pikkuveli, joka on itsekin vaari.

Me aikuiset kävimme pelaamassa huonepakopelin. Lahtelainen peli oli mukavasti toteutettu ja haastetaso oli juuri sopiva meille. Ehkäpä neljä vihjettä jouduimme pyytämään ja aikaa jäi jäljelle alle 2 minuuttia. Eli siis todella hyvä mitoitus! Puitteiltaan lahtelainen versio oli ehkä hiukan InsideOut Room Escapea vaatimattomampi, koska siellä ei auennut mitään salahuoneita/käytäviä, mutta samanlaista oivaltamisen riemua ja jämähtämisen tuskaa pääsi tuntemaan molemmissa ja tehtävät olivat hyviä. Ei siis tarvitse matkustaa Helsinkiin pakopelien perässä. Me voisimme hyvin mennä Lahteen uudestaankin pelaamaan :)

Päivä oli ihanan aurinkoinen ja kävelimme ihastelemassa Pikku-Vesijärven kaunista puistoa sekä satamaa. Minusta on siellä otettu lapsena useita kuvia, joten paikassa on lapsuuden nostalgiaa.

Sataman tyylikäs kahvila. Tänne olisi kiva tulla kesällä

Sibeliustaloon pitäisi ehdottomasti päästä sisälle

Palasimme vielä serkkuni kotiin kahvittelemaan koko jengi. Siinä istuessa iltapäivä vaihtui illaksi ja aurinko laski. Olipas jälleen komea auringolasku!

Oli ihana lauantai! Sunnuntai menikin sitten ihan rentoillessa kotona. Se tulikin ihan tarpeeseen, koska perjantaikin oli todella tiivis. Silloin ehdin työpäivän keskellä käydä katsomassa Kansallismuseon Renesenssinäyttelyn. Siitä lisää seuraavaksi, kunhan aika antaa myöden. 

Ihan hurjaa, että työviikosta on jo taas puolet takana!

Transilvania = vuoristo ja Dracula?

Vietin viikko sitten pitkän viikonlopun Romaniassa. Matka oli hyvin mielenkiintoinen ja erilainenkin verrattuna moneen tunnetumpaan matkakohteeseen. Romaniasta riittää pohdiskeltavaa ja pureskeltavaa vielä pitkään. Aloitan matkapostaukset Romanian suurimmasta matkailuvaltista eli Transilvaniasta.

Transilvania kiinnosti minua ja ystävääni hienon luonnon ja upeiden linnojen takia. Päädyimme ottamaan paikalliselta retkijärjestäjältä yksityisretken. Retki bussilla olisi toki tarjonnut sen etuuden, että korkeammalta olisi nähnyt upeat maisemat vielä paremmin, mutta yksityisretki tarjosi vapauden räätälöidä retkisuunnitelmaa. Järjestelyt olivat sujuvat ja opastus hyvä. Yleisin Transilvanian retki käsittää kaksi linnaa Pelesin ja Draculan linnaksi nimetyn Branin sekä Brasovin kaupungin ja retki vie aikaa noin 12t.

Karpaatien luonto ja maisemat olivat kauniit. Alkava ruska korosti kauneutta entisestään. On helppo uskoa, että Karpaatit ovat ihana vaellus- sekä laskettelukohde. Tunkkaisen Bucharestin jälkeen vuoristoilma tuntui niin raikkaalta. Jos jostain syystä palaisin Romaniaan, niin syy voisi olla Transilvania. Olisi mukava viettää siellä terveellistä ulkoilmaelämää pidempäänkin nauttien maisemista. Jos Burcharestiin olisi suorat lennot ja näppärä kuljetus vaikka Brasoviin, voisin hyvinkin palata vaikka laskettelemaan alueelle.

Ensimmäisenä pidempänä pysähdyskohteena oli Pelesin linna, joka sijaitsee Sinaian pikkukaupungin ulkopuolella. Romania ensimmäinen kuningas Karol I rakensi sen kesäasunnokseen henkilökohtaisilla varoillaan. Rakennustyöt alkoivat 1873 ja kestivät kolmisenkymmentä vuotta. Karol I oli kotoisin Saksasta ja hänet kutsuttiin kuninkaaksi Romaniaan. Karol I oli hyvin pidetty kuningas. Upea Pelesin linna on saksalaistyylinen johtuen kuninkaan taustasta.

Palatsi sisältä on varsinainen puusepän taitojen mallinäyte. Kuvia palatsin upeista yksityiskohdista kertyi nopeasti huikea määrä. Opastettu kierros kesti noin tunnin. Ryhmäkoko oli varmaan yli 40 henkeä ja pulina se mukaista, kun osa turisteista tulkkasi perheelleen englannin kielistä opastusta. Linnan upeus ja kierros kärsi suuresta määrästä turisteja.

Pelesin linnalta matka jatkui keskiaikaiseen Branin linnaan. Branin linnan on Bram Stokerin novellin mukaan Draculan koti. Draculan esikuvana oli Vlad Tepes. Vlad oli Valakia alueen hallitsija 1400-luvun puolivälissä. Siihen aikaan alueella oli hyvin levotonta ja veriset konfliktit seurasivat toisiaan. Vlad kunnostatui taisteluissa, tiukassa kurinpidossa maassaan ja erikoistui uhriensa seivästykseen. Vladin isä oli valittu Lohikäärmeiden ritarikuntaan, joka vannoi puolustavansa kristinukoa etenkin islamilaisia ottomaaneja vastaan. Tästä seurasi isälle liikanimi Dracul ja pojalla puolestaan Dracula. Näistä aineksista Stoker kehitti vampyyritarinansa.

Linnan sisäpiha

Aika autenttiseen keskiaikaiseen fiilikseen pääsi kiipeämällä 

tätä käytävää pitkin ensimmäisestä kolmanteen kerrokseen.

Meikäläisen vähän paksuko ahteri sentään vielä mahtui käytävään.

Paloturvallisuusmääräykset lienevät viitteellisiä...

Linnan makuuhuone. Sisutuksesta ei vastannut Vlad Tepes vaan kuningatar Maria

Linnan tämän hetkinen omistajuus on mielenkiintoinen yksityiskohta. Linna jäi jossain vaiheessa paikallisen aluehallinnon omistukseen ja alkoi ränsistymään. Niinpä se lahjoitettiin kuninkaan käyttöön 1920 ja kuningatar Maria korjautti linnan ja käytti sitä asuntonaan. Linna perityi Marian tyttärelle Ileanalle. Kommunismin aikana kaikki tällainen omaisuus siirtyi valtiolle. Kommunismin romahdettua alkuperäisillä omistajilla oli mahdollisuus vaatia omaisuutta itselleen. Ileanan jälkeläiset USAn Massachusetsista ilmestyivät Romaniaan ja käynnistivät pitkän oikeusprosessin saadakseen linnan itselleen ja voittivat oikeudessa. Linna pantiin välittömästi myyntiin 80 miljoonan hintapyynnöllä. Varteenotettavia tarjouksia ei kuitenkaan tullut, joten perhe restauroi linnan museoksi ja Romanian valtio operoi sitä ja tilittää osan tuloksesta takaisin perheelle. Linnan palauttaminen takaisin Ileanan jälkeläisille on aiheuttanut rankkaa kritiikkiä. Tavallaanhan linna kuului valtiolle ja Maria restauroi sen valtion rahoilla, miksi se olisi hänen jälkeläistensä omaisuutta. 

Mielenkiintoista tulee olemaan myös Pelesin linnan kohtalo. Karol I rakensi sen henkilökohtaisilla varoillaan, jotka hän toi mukanaan Saksasta. Linna on hänen 9-kymppisen romanialaismielisen jälkeläisensä hallussa. Perikunta on pitänyt mielipiteensä linnan tulevaisuudesta salassa. Onko kohta Peleskin myyntilistalla?

Branin pikkukaupungissa oli sadonkorjuujuhlat. Katselimme linnasta käsin juhlameinikiä. Paikalla oli ihmisten lisäksi kymmeniä lampaita ja lehmiäkin. Hirvittävästi ruokakojuja ja musiikki raikasi. Sadonkorjuujuhlilla oli sellainen ikävä vaikutus, että liikenne tukkeutui täysin. Kuljettajamme päätti ajaa kiertoreittiä. Ajelimme aivan hirvittävän pitkän lenkin pieniä kyläteitä pitkin. Saimme mittavan katsauksen Romanian maaseutuun. Väistelimme tiellä vapaana kulkevia hevosia ja lehmiä. Useamman kerran liikenne eteni matelemalla kunnes kaikki autot olivat ohittaneet heinää kuljettavat hevoskärryt. Kylien kohdalla näimme enemmän hevoskärryjä kuin autoja. Tiellä olivat myös hampaattomat mummot, jotka taluttivat narusta lehmää kotia kohti. Rikkaammat mummot hätyyttelivät kahta lehmäänsä kepillä kotia päin. Lehmättömät hampaattomat mummot myivät omenia portin pielessä. Matkalle sattui kyliä, joissa ei selvästikään ollut viemäröintä ja vesi tuli kaivosta. Hiukan epäilytti, että oliko kaikkialla edes sähköä. Rakennukset olivat vaihtelevassa kunnossa eli hyvästä sortumisvaarassa olevaan. Mielenkiintoinen kokemus, vähän kuin olisimme päätyneet mustavalkoisten suomi-filmien maalaiskuvauksiin. 

Kuva lainattu käyttämältämme retkifirmalta http://www.unzipromania.com/

Pari inspiroivaa tarinaa

Olimme viime viikonloppuna häissä ja hääpärin tarina oli minusta niin ihana. Sulhanen on mieheni serkku, joka muutti Keski-Eurooppaan 5 vuotta sitten työn takia. Hänellä on aika erikoinen osittain käsityöläisammatti. Moni varmasti puisteli uravalinnalle lähipiirissäkin päätään, mutta sulhanen löysi oppisopimuspaikan itselleen ja sai sitä kautta ammattin. Ammattipiireissä hän tapasi muutaman kerran alan isomman keski-eurooppalaisen toimijan ja rohkaistui kysymään töitä. Työpaikka järjestyi välittömästi, hän päätti tarttua mahdollisuuteen ja aloittaa elämän uudessa kotimaassaan. Sulhanen on edennyt urallaan nopeasti ja nauttinut siitä, että pystyi tekemään rakkaasta harrastuksestaan itselleen työn.

Sulhasen työhön sisältyy paljon työmatkoja ja yksi niistä suuntautui Kiovaan. Kiovaa kohtaan ei kuulemma ollut mitään odotuksia, mutta se matka olikin käänteen tekevä. Kioavassa sulhanen tapasi yhteistyökumppanin kauniin juristin työtapaamisessa ja he salamarakastuivat. Siitä alkoi seurustelu välimatkasta huolimatta. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelu aloitettiin aika nopeasti ja noin vuodessa suhde eteni avioliittoon. Rakkaus voi kolahtaa siis aivan missä vaan ja myös nelikymppisellekin poikamiehelle.

Saimme osallistua parin häävastaanottoon Helsingissä. Oli ihana katsoa umpirakastuneita ihmisiä. Ihastuimme välittömästi kielitaitoiseen, eläväiseen, huumorintajuiseen ja kuvankauniiseen morsiameen. Juhlat olivat intiimit ja hauskat. Morsian piti hauskan ja koskettavan puheen suomeksi, sulhasen veli vastasi musiikista, sulhasen isä puheen sijasta soitti hääparille ja Ekbergin ruuat olivat erinomaiset. Juhliin osallistui myös morsiamen vanhemmat ja veli. Toivomme paljon onnellisia vuosia heidän rakkaustarinaansa sekä voimia rakentaa yhteistä tulevaisuutta kummallekin vieraaseen ja aika sisäänpäin lämpiävään maahan.

Kaunotar

 Lohipastrami oli niin hyvää

Samoin brie-viikunasalaatti

Tämä ankkakin oli sikahyvää

Etualalla ukrainalainen pullakakku, joka jaetaan vieraille poislähtiessä

Toinen inpiroiva tarina on tuttavani uravaihdos. Paljon on hänenkin matkalleen sattunut: on ollut avioero ja taloudellisesti niukkoja vuosia ja elämä on ollut työ- ja perhepainotteista. Kolme vuotta sitten hänen oli mahdollista lähteä tavoittelemaan omia unelmiaan. Hän alkoi opiskelemaan taidetta ja erityisesti grafiikkaa. Nyt ensimmäinen osa opintoja on valmis ja hänellä oli oma näyttely. Vaikka väliin on mahtunut taiteen tekimisen kannalta varsin paljon tyhjiä vuosia, taidot ovat palautuneet hyvin ja into on korkealla. Minusta tuttavani teokset ovat hienoja. Näyttävät aivan oikean taitelijan töiltä! Omasta mielestäni kauneimmat -tai ainakin helposti lähestyttävimmät- oli jo myyty. Jopa tauluista tehdyt postikortitkin oli myyty. Ihan älyttömän inspiroivaa, että vielä 4-kymppisenä pystyy palaamaan ja toteuttamaan nuoruuden haaveita.

Vielä kolmas inspiroiva tarina on sulhasen veljestä. Hän lopetti teinivuosinaan viulun soiton kokonaan ja palasi sitten aikuisena opintojensa jälkeen viulun pariin. Nyt hän on soitellut 7 vuotta erilaisissa kokoonpanoissa ja tehnyt vähän keikkojakin. Uusi asuinpaikka on mahdollistanut harrastuksen viemisen pidemmälle. Tällä hetkellä hän harjoittelee harrastelijasinfoniaorkesterissa. Ehkä minä voisin vielä oppia rämpyttämään kitaraa :)

Tänään lähden toteuttamaan omaa inspiraation lähdettäni eli matkailua. Sunnuntaina seikkailemme ystäväni kanssa Transsylvanissa. Huimaa! Palaan lukemaan blogeja pienen tauon jälkeen taas ensi viikolla. Mikäli wi-fiä löytyy, niin insta päivittyy matkaltakin. https://www.instagram.com/kepposet/

Ihanaa viikonloppua!