Pikku Kepponen

Oikeus perhevapaisiin

2012-02-01T16:43:00.000+02:00

Suomen lainsäädäntö takaa jokaiselle työntekijälle oikeuden perustaa perheen ja oikeuden perhevapaisiin. Vakinainen työsuhde säilyy äitiys/vanhempainvapaan aikana ja myös senkin aikana, jos vanhempi hoitaa alle 3-vuotiasta kotona. Hienoa, vai mitä?

Omalla alallani työntekijän oikeuksia koetellaan jatkuvasti. Etenkin niitä perhevapaisiin liittyviä. Monien oikeudet tulevat poljetuksi, harva lähtee taisteluun. Miksikö?

Aina ei ole juridisesti selvää, mikä riittää työnantajan velvollisuuksien täyttöön. Selvitykseen voi tarvita lakimiestä. Oman alani liitoissa on ollut viimeaikoina nousevaa kiinnostusta ottaa mittaa asioista. Minusta tuntuu, että naiset ovat liian kainoja vaatimaan oikeuksiaan juristin kanssa.

Pelätään ikävän ihmisen mainetta. Kuka haluaisin työskennellä hankalan (=oikeuksistaan kiinnipitävän) tyypin kanssa. Etenkin kun monessa työpaikassa työ on projektiluonteista, mikä tarkoittaa sitä, että työntekijä etsii uutta työtehtävää säännöllisen epäsäännöllisesti.

Monelle paluu takaisin työelämään on jännittävä ja stressaava kokemus. Sitä helposti sortuu omien taitojensa vähättelyyn. Etenkin jos ilmapiiri on sellainen, että vapailta palaavien kyvykkyyttä voivat kaikki avoimesti / kriittisesti / avoimen vihamielisesti arvioida.

Ehkä nuorena sinkkuna omakin näkemys saattoi olla sen verran kapea, että en ole suhtautunut perhevapailta palaaviin kannustavasti. Miesvaltaisella alallani saattoi olla ihan tavallista heittoa, että kaikki perhevapailta palaavat pitää laittaa uudelleenkoulutukseen, kun ne EIVÄT ENÄÄ OSAA MITÄÄN. "Tervetuloa takaisin tuore äiti, olemme kaivanneet sinua".

En tietenkään voi kiistää, etteikö kertaus- tai lisäkoulutus olisi tarpeen, etenkin pitkältä vapaalta palatessa. Mutta kunnollinen ammattitaito harvoin haihtuu vuodessa tai muutamassa. Vai meinaatteko, että vuoden äitiysvapaalla ollut kampaaja pitäisi vuosien uran jälkeen passittaa kampaajakouluun? Tai pari vuotta kotona ollut kokki ei osaakaan enää paistaa pihviä? Tai 5 vuotta kotona ollut opettaja ei osaa enää lukea? Moni ammatillinen homma on kuin pyörällä ajaminen, sitä ei voi kokonaan unohtaa. Taito palautuu nopeasti.

Miesvaltaisilla aloilla on usein voimakas mentaliteetti "tieto on valtaa". Koska et tiedä juuri kaikkein uusimpia detaljeja, olet täysin nobody. Moni alahan luo itsensä muutamassa vuodessa täysin erilaiseksi. Yes, sure. Kumma juttu on, miten organisaatiossa sallitaan toisten pantata tietoja ja olla neuvomatta muita. Tyhmä ei ole se joka kysyy, vaan se joka ei neuvo!

Yksityisaloilla tuntuu olevan tavallista, että hoitovapaalta palatessa "sijainen" jatkaa toimessasi ja saat itse etsiä jotain muuta. Kolmelle ystävälleni on käynyt näin lyhyen ajan sisään. Yksi heistä hoiti toimeaan vuosia (varmaan lähemmäs 10), omistautuen, huolellisesti ja menestyksellä. Hän oli vuoden poissa. Hän hankki itse itselleen sijaisen firman sisältä ja koulutti tämän. Naisen palatessa takaisin ja vaatiessaan paikkaansa, hänelle todettiin valitellen, että eihän nyt hyvää sijaista voi siirtää pois. Mieshän kokisi, että hyvästä työstä hänet alennetaan -ei olisi reilua, ei. Tuoreelle äidille kelpaa vähän vähemmän vaativa työ, saahan hän saman palkan ja samat edut edelleen. Riittää, että työ on riittävän samankaltainen. Kaksi ystävää antoivat tuollaisessa tilanteessa periksi. Jotta elämä olisi reilua sijaiselle, voi heidät alentaa. Ymmärrän ratkaisun -voimat eivät aina riitä. Hattua nostan tälle kolmannelle, joka päätti taistella oikeuksistaan. Minun oikeustajuni mukaan hänen on ehdottomasti saatava paikkansa takaisin. Kanssani samaa mieltä on luottamusmies ja hänen liittonsa juristi.

Itse luulin ensimmäistä töihin paluutani vaikeaksi. Moniin muihin tarinoihin verrattuna siinä oli vain pikkuinen mutka/kupru. Esikoisen jälkeen palasin töihin vuoden päästä. Hyvissä ajoin kävin keskustelut esimieheni kanssa siitä, mitä tulisin tekemään. Valitsimme minulle homman ja minun olisi pitänyt aloittaa se aiemmin kuin mitenkään pystyin. Saimme kompromissin aikaiseksi, sovimme aloituspäivän.

Järjestelin perheenasiat valmiiksi, ilmoitin töihin kun olin saanut hoitopaikan. Vajaata kahta kuukautta ennen paluutani kolleegani soittaa ja kysyy, että enkö palaakaan. Hänelle oli tarjottu minulle "varattua" projektia. Aloituspäivä kuukautta ennen paluutani. Soitan esimiehelle, hän on vaihtamassa työpaikkaa. Ex-pomo korostaa "Luonnollisesti se, että kyseinen työpaikka olisi minun, oli ehdotus ja sen hetken suunnitelma. Ehdotukset ja suunnitelmathan eivät aina toteudu, kai nyt sen ymmärrän -etenkin jos tulee uusi esimies?". Noh, minä se nyt olin niin tyhmä, että suunnittelin perheeni elämän sopimaan työnantajan projektiaikatauluun.

Uusi esimies ei myöskään katsonut olevan perusteita sille, että päätös pyörrettäisiin. Hänhän ei ollut luvannut minulle mitään. Olin toki tervetullut takaisin töihin luomaan itselleni työnkuvaa. "Eiköhän sitä jotain aina löydy" uusi pomo totesi.

Istuin 2 viikkoa toimistolla tekemättä mitään. Join paljon kahvia. Pomolla ei ollut aikaa paneutua "ongelmaani", se kuulemma ratkeaisi parhaiten siten, että kävisin tiedustelemassa työkavereiltani, että onko heillä ylimääräisiä hommia. Kävin kyselemässä, työkaverit neuvoivat odottamaan tiimiesimiehen paluuta työreissulta. Olimme työskennelleet aikaisemmin yhdessä ja se oli paitsi tehokasta myös mukavaa. Palattuaan hän jakoi mielellään hommia pinostaan minullekin. Tilanne normalisoitui.

Jos koet itse olevasi samantyylisessä tilanteessa, haluan antaa sinulle 5 neuvoa
1. Tilanne ei johdu sinun kyvyistä, osaamisestasi tai persoonastasi. Älä suhtaudu tilanteeseen henkilökohtaisesti. (helpommin sanottu kuin tehty)
2. Se, mihin sinun pitää suhtautua henkilökohtaisesti, ovat oikeutesi. Pidä kiinni niistä. Hanki tarvittaessa apua.
3. Älä sotke asiaan muuta työyhteisöä. Tilanne on sinun ja työnantajasi välillä. Työantajaa edustaa esimies ja henkilöosaston esimies. Mikäli keskustelut ovat hankalia, ota mukaan tukea kuten luottamusmies, liiton edustaja / juristi.
4. Älä häpeä tai salaile tilannetta. Sinulla ei ole siihen mitään syytä. Kerro siitä asiallisesti.
5. Älä tee mitään typerää, kuten jätä töihin tulematta ilman asianmukaista lupaa tai irtisano itseäsi (ellet ole löytänyt uutta paikkaa).

Kun työkaverisi palaa perhevapaaltaan, tarjoa apua. Kerro, mitä muistat muuttuneen vaikka viimeisen vuoden aikana. Näytä, miten se uusin tietokoneohjelma toimii. Tee lista tärkeistä nimistä, osoitteista, organisaatiosta etc. Tai juo edes kahvit yhdessä. Lopeta vitsit siitä, että äitiys vastaa lobotomialeikkausta ;)

Tämä kirjoitus on kannustukseksi ystävälleni hänen taistelussaan oikeuksistaan.

Kepposia ja p*skartelua

2012-01-30T20:45:00.000+02:00

Välillä ei voi kun huokaista.
... ja arjen sujumiseksi kaikelle pitää hankkia varakappale ja varakappaleen varakappale.

***
Mies herättää minut aamulla ennen seitsemää huolestuneen oloisena.
mies: Onhan sinulla jotkut muutkin talvikengät kuin ne ruskeat? Olitko aikeissa laittaa ne?
minä: Olin aikeissa laittaa, kun on niin kylmä. Mutta on mulla muitakin.
mies: Hyvä, nimittäin kaadoin juuri niistä vettä ulos.

Keskimmäinen kävi eilen ilman lupaa suihkussa. Lattiakaivon kohdalla oli minun lumiset talvikengät kuivamassa. Tekee hyvää mokkanahkaisille villavuorisille kengille täyttää ne vedellä.

***
Keskimmäinen juoksee minua vastaan päiväkodin pihalla kädet levällään. Tavanomaisen halin sijasta hän niistää röyhkeästi ja tehokkaasti takkini rinnuksille.
minä: Mitä ihmettä oikein teet? Ei saa niistää äidin takkiin!
poika: Mutta kun hanskat ovat niin kovat niistää, että nenään sattuu.

***
Näin sitä mennään jatkuvasti alaspäin. Ensin oli tyyli hukassa ja nyt on puhtaat vaatteetkin hukassa. Ymmärrätte varmaan, että askarteluterapia tulisi usein tarpeeseen. Lähestyn uhkaavasti sitä pistettä, jolloin arjen tuskan lieventämiseksi tarvitsen suurehkon stanssitilauksen, toisesta talvitakin puhumattakaan ;)

Jossain vaiheessa tein kukkakortteja. Se oli hyödyllinen vaihe, niitä oli helppo antaa ystäville. Nyt olen siirtynyt outoilu- ja sotkemisvaiheeseen. Se ei todellakaan ole hyödyllinen vaihe! Olen tehnyt gessopääkortin, multipääkortin ja läträyskortteja. Jos on käyttänyt vaikka 2 tuntia erilaisten pintakerrosten luontiin ja tuloksena on jotain himmeästi näkyvää ja vapaasti tulkittavaa, niin voi olla kynnys korkealla antaa korttia kenellekään.

Alla olevalla kortilla osallistun p*skarteluhaasteeseen 126. Haasteena oli luonnos. Tämä kortti edustaa läträysvaihetta.

Pullon taustan tein alkoholimusteilla. Pullon ja lasin täytin hirveällä määrällä glossya. Kakkupaperin värjäsin alkoholimusteella. Papereiden reunat ressasin rajusti ja sivelin crackle accentilla. Koristeena rusetti narusta.

Juhlaa ja ulkoilua

2012-01-29T10:47:00.000+02:00

Lauantai oli tapahtumia täynnä. Sain nukkua yhdeksään -mitä luksusta.

Aamupalan jälkeen lähdimme esikoisen kanssa laskettukouluun. Tämä oli ensimmäinen kerta esikoiselle laskettelusuksilla. Äitiä varmaan jännitti enemmän. Poikaa ei jännittänyt yhtään. Syynä varmaan oli se, että ensimmäisessä harjoittelupaikassa vauhtia tuli vähemmän kuin oman pihan mäessä murtsikoilla :)

Kivaa oli. Päivä oli aivan täydellinen, pikkupakkanen ja aurinko paistoi. Tänään tulee sitten huomattavasti kylmempää kyytiä aurausharjoituksiin, sillä mittari näyttää -15.

Taikamatto

Päivän ensimmäinen aurausharjoitus alkamassa "isossa mäessä"

Näppärä ope laittaa sukset auraan tarvittaessa

Tauolla

Miehellä on ensi viikolla synttärit. Joululahjaluuseruuden lisäksi olen aikamoinen synttärilahjaluuseri. En keksi kivoja lahjoja ja saatan jopa unohtaa synttärit kokonaan. Lahjatoimitus tulee yleensä aina myöhässä, jopa kuukausia. Nyt ryhdistydyin. Hommasin lapsenvahdin ja vein miehen ulos syömään.

Söimme kolmen ruokalajin illallisen Lyonissa. Mies viinien kera, minullehan jäi autokuskin osa. Ruoka oli hyvää, keittiö sopivan nopea, viinisuositukset erinomaisia, palveluakaan ei pääse muuten moittimaan kuin laskun tuomisen hitaudesta.

Illalla ehdimme miehen kanssa vielä katsomaan elokuvan ja tuhoamaan säkillisen irtokarkkeja. What a day!

Keittiön tervehdys: kurpitsapyreetä ja mustatorvisienihilloketta

Miehen alkuruoka: vuohenjuustomoussea, pähkinäsalaattia ja bataattia.

Aivan mielettömän hyvää.

Oma alkuruokani: hummeria, nieriää ja latva-artisokkaa.

Pidin, mutta johtuen kastikkeista maku oli jotenkin "etikkainen"

Miehen pääruoka: metsäkauriin filettä pekoniin käärittynä,

palsternakkamuhennosta ja hapankaalia.

Todella mureaa ja maukasta lihaa. Hapankaali -NAM!

Oma pääruoka: paistettua meribassia, basilikavoi kastiketta, punaista riisiä.

Todella hyvää. Kalan nahka oli niin rapeaa ja itse liha pehmeää.

Miehen jälkkäri: uuniomena Creme Brulee.

Superherkkua

Oma jälkkäri: Sitruuna-tuorejuusto piiras, lakritsijäätelöä, vadelmaa.

Yllättävä yhdistelmä, mutta toimi hyvin.

Taivaallinen aamuherätys

2012-01-27T16:49:00.000+02:00

Inhoan aikaisia aamuherätyksiä pimeänä vuodenaikana. Kännykkä piippaa monta kertaa, elimistö huutaa lisää unta, vaikka olisin mennyt ajoissa nukkumaan. Kamalaa!

Tänä aamuna oli ihana aamuherätys, kännykän sijasta minut herätti nahkavekkari. Hän tassutteli ihan hiljaa sänkyni viereen. Uneen kuulin askeleet. Sitten hän tuli peittoni alle selkää vasten liiskaksi. Haeskeli hyvää uniasentoa. Ei tullut enää uni pienelle. Kohta pienet sormet rapsuttelivat minua hellästi niskasta.

Teeskentelin vielä nukkuvaa. Sitten hän kiepsahti kasvojeni puolelle. Tarkkaili minua hiljaa ja sitten nuolaisi nenästä. Kun silmäni aukesivat, huoneen täytti kupliva (ja hiukan voitonriemuinen) nauru. Sitten hän käpertyi hetkeksi kainalooni niin pehmeänä ja lämpöisenä. Mutta vain hetkeksi, koska olihan jo aamun aikana tullut mieleen yhtä sun toista kerrottavaa. Iloinen puheenpulputus täytti huoneen. Aamu tuntui aurinkoiselta, melkein kuin kesältä. Voi, miksi aikaa ei pysäyttää (onneksi sen voi tallenttaa vaikka tänne).

Miten ihmeessä joku voi olla noin hyvällä tuulella ja täynnä virtaa jo heti aamusta?

Onko salaisuus terveellisessä ruokavaliossa?

... Vaiko nokkaunissa sohvannurkassa?

Vai onko se vaan asennekysymys?

PS: Miksi ne aurinkoiset aamuvirkut muuttuvat väsyneiksi isoiksi pojiksi, jotka karjuvat, kun heitä pitää väkisin raastaa aamuisin sängystä?

Tammikuun käsityöt

2012-01-26T11:31:00.000+02:00

Päätin aloittaa käsityötsempin - joka kuukausi yritän tehdä edes yhden käsityön. Niin vähäiseen on vapaa-aika ja voimat huvenneet, että tuohonkin pitää tsempata. Olisi kuitenkin kiva ylläpitää perustaitoja ja saada itsetehtyä vaatetta pojille. Ihania uutuuskankaita tulee jatkuvasti myyntiin ja niiden ostoonhan aina riittää aikaa...

Tammikuun käsityönä on Jofotexin unelman pehmeästä raitavelourista tehdyt housut koossa 130cm. Kaava lainattu Hannalta. Hyvin istuva malli. Raitahousut huusivat kaverikseen jotain mustaa, harmaata tai valkoista. Valkoinen perustrikoo sai rintaansa mustia ja harmaita legoukkoja sekä yhden värikkään ukkelin. Mieleinen työ sekä äidille että pojalle. Poika tykkää kaikista legojutuista ja minulle tämä oli helppo ja nopea toteuttaa. Hihat ovat niin pahasti pitkät, että taidan joutua lyhennyshommiin.

Legoukoista jokatoinen on harmaa vaikka se ei kuvasta erotukkaan.

Trikoo oli varsinaista venyvää lirua ja sen kyllä huomasi painaessa.

Ja näkyyhän tuo valmiissa työssäkin läheltä tarkasteltuna.
Etenkin rajusti suurrennetussa kuvassa.

Kärsivällisyys ja aika kankaanpainantaan on vielä enemmän kortilla kuin ompeluun. Edellisen työn olen tehnyt 5. syyskuuta ja senkin yksinkertaisesti ja nopeasti yhdella sabluunalla ja pelkällä mustalla. Seulan hankkiminen on ollut to-do-listalla kesästä saakka. Saas nähdä milloin sen saan sen hankittua vai jääkö se odottamaan eläkepäiviä :)

Teneriffa : Monkey Park

2012-01-24T19:44:00.000+02:00

Montako kirjoitusta voi tehdä viikon lomasta? Aika monta, ainakin sellainen nainen, jolla on seuraava loma heinäkuussa *huoh*. Monkey Parkista haluan kirjoittaa ihan itsellenikin muistiin, retkemme sinne oli tosi onnistunut.

Monkey Park ei paljoa itseään mainosta, se on selvästi jäänyt uudempien, isompien ja monipuolisempien huvitusten jalkoihin. Nimensä mukaisesti puistossa on vain apinoita. Noh, pari kilpikonnaa, isoa liskoa ja käärmettä höysteenä. Paikan vetonaulana on se, että isoa osaa apinoista saa syöttää. Niille voi antaa hedelmiä tai kassalla myytävää pähkinäsekoitusta. Monkey Park sijaitsee moottoritien varressa Los Cristianosin kupeessa. Puistossa aikaa kuluu 1-2 tuntia.

Osa apinoista on perinteisissä häkeissä, niitäkin pystyy syöttämään häkin raoista. Rauhallisimmat ja vähiten vierailijoista häiriintyvät apinat ovat "jättihäkeissä", jonne kävellään sisään. Häkkien pinta-ala on kymmeniä neliöitä ja siellä voi kävellä eläinten joukossa.

"Jättihäkit" ovat ensimmäisenä Monkey Parkiin tullessa. Kun me saavuimme apinat olivat viettämässä ylhäällä siestaa ja tyytyivät raukeina tarkkailemaan meitä.

Apinatrio viettää siestaa puussa.

Englanniksi lemur, Wikipedian mukaan suomeksi kissamaki.

Kepposkolmikko houkuttelee apinakolmikkoa banaanilla.

"Äiti, miksei ne tule meidän luokse?"

Onneksi oli kilpikonna taputeltavaksi

Nämä apinat olivat varsin näppäriä syömään banaania häkin läpi.

Nappasivat banskun paloja sievällä sormiotteella.

Kun tulimme takaisin jättihäkkeihin oli sielläkin vilskettä, siesta oli päättynyt ja eläimet olivat liikkeellä.

"Tsot tsot tsot -ei saa vetää apinoida hännästä"

"Mä vaan kokeilin, se on ihanan pehmeä"

Mä olen niin söpö

Siestan jälkeen maistuu välipala.

Tämä söpöläinen oli pitänyt kaverin tytärtä kädestä kiinni.

Rohkea kuopus. Äitiä ainakin pelottaa tuollaiset

Komea omalla tavallaan

Alla olevaan puuhun pojat ehtivät jonkin matkaa kiivetä. He vain halusivat leikkiä apinoiden kanssa, vaikka hippaa. Pieni marakatti pelästyi (tai suuttui) ja pisassi kuopuksen päähän. Onneksi oli pieni apina, pieni pissa sekä huono sihti. Ja tämähän oli kuopuksen Kanarian matkan kohokohta, josta on kerrottu ihan jokaiselle :)

Esikoisen diagnoosi oli vesirokko. Näpyt eivät onneksi ole perinteisiä vesikelloja vaan pelkkiä näppyjä, jotka kuivavat nopeasti ruvelle. Kutisevat kyllä. Ei kuumetta, eikä muitakaan oireita. Kotihoitoa tartuntavaaran takia. Sitten odottelemme, että koska vesirokko iskee kuopukseen, joka on ainoa rokottamaton.

Henkinen pyjamapäivä

2012-01-22T15:13:00.000+02:00

Lauantai oli toiminnan täytteinen päivä. Tänään päädyin henkiseen pyjamapäivään. Vaatteet sain päälle, mutta siihen homma hyytyi. Henkisenä pyjamapäivänä olla möllötetään. Tai vetäistään överit, yleensä telkulla. Överit tuli tänäänkin. Ensin sokerista, alla aamiaiseni

Seuraavat överit tuli halvasta tavarasta. Parissa blogissa oli tilailtu Crocsin alekamaa hyödyntäen ilmaiset postit yli 49€ tilaukselle ja 10€ alennuksen yli 50€ tilaukselle. Pitihän sitä vilkaista. Vilkaisun tuloksena klikkasin kaikkiaan 7 paria kenkiä tulemaan. Ollaan Crocsi-juntteja -säälittävää. Pojat pitävät crocseja kesällä pihakenkinä, esikoinen koulussa sisäkenkinä, vanhemmat pihakenkinä ja minä jopa julkisesti. Itse käytän Mary Jane mallia ja omasta mielestäni näillä ei tarvitse Prismassa nolostella ;)

Mokkanahkainen Mary Jane (about 26€)

Kuopukselle ja keskimmäiselle pihaleikkeihin (22,50€)

Mokkaa. Punainen muoviosa ei innosta, mutta kelpaavat kuraan ja varalle

Esikoinen joutui siirtymään aikuisten kokoihin. Nahkatennarit hänelle löytyi naisten valikoimasta, mutta perinteiset sandaalit piti ottaa miesten valikoimasta. Saas nähdä miten istuvat kapeaan pojan jalkaan. Alekampanja voimassa vielä tänään.

Nauhattomat nahkatennarit esikoiselle kevääseen (29,20)

Övereiden päätteeksi olikin aika vetäytyä päikkäreille lasten ulkoillessa.

Övereiden jälkeen oli aika ihmetellä, että onko seuraava sairausputki todellakin alkanut jo nyt?

Esikoinen on kahdesti välttynyt päiväkotiaikana vesirokolta ja sen jälkeen olen rokottanut hänet. No eikös vaan pojalla on näppyjä, jotka näyttävät aivan samalta kuin vesirokko. Näppyjä ja niiden kutinaa lukuunottammatta esikoinen on aivan terve. Mutta jos tuo on vesirokkoa, niin kotikaranteeni siitä seurannee, minkä järjestäminen on aina hankalaa. Kuopusta ei ole rokotettu, joten varmaan meillä on vielä ihan oikea vesirokkopotilaskin. *Huoh* Mitenköhän tämän kaiken taas sumplisi?

Leppoisaa sunnuntaita!

Aika huippu ilta

2012-01-21T01:25:00.000+02:00

(Mikäli haluat nähdä vain Lauran korttihaasteen kortin scrollaa reilusti alas)

Tänään työpäivän jälkeen menin Piiloon pikasurauttamaan uusista (siis viime vuoden puolella hankituista) kankaista paidan. Ompelutaitoni olivat vähän ruosteessa, samoin kuin maestron peitetikkikone, mutta kyllä siitä paita tuli.

Seuraavaksi suuntasin päiväkodille, edessä oli ilta lasten kanssa ilman isiä. Pihalla kävimme sivistyneen perhepalaverin siitä, että lähdemmekö kotiin askartelemaan Piilosta hankituilla Pokemon-tarroilla vai kauppakeskukseen ostamaan esikoisen säästöillä Lego Minotaurus peliä. Äänestimme - kauppakeskus voitti. Ilman ensimmäistäkään riitaa, jokainen lapsi riisui ulkovaatteensa, kävi päiväkodin vessassa ja puki taas ulkovaatteet.

Olimme kuulleet huhua (valitettavasti perätöntä), että peli olisi tarjouksessa. Toppavaatteet päällä kävimme ensin kaksi lähekkäin olevaa kauppaa ja sitten kävelimme aika matkan BR-leluun (Ihan vain sen takia, että peli oli siellä euron halvempi ja päälle sai keräilymerkit -esikoisen päätös). Ei kitinää, ei tappelua, ei riehumista. Pienemmät pojat halusivat katsella leluja sillä välin, kun esikoisen kanssa maksoimme 27,95 pojan säästämillä kolikoilla. Sitten vikinättä lähdimme lompsimaan takaisin autolle. Keskimmäinen tiedusteli, että olisiko mahdollista ostaa pillimehut, kun on jano ja kuuma. Kiersimme vielä neljännen kaupan kautta.

Kotona esikoinen kokosi pelin valmiiksi. Kaikki söivät lautasensa tyhjäksi. Ja sitten pelasimme. Oli kyllä hyvä ja jännittävä peli. Hämmästyttävää on se, kuinka 3-vuotias, joka ei osaa itse siirtää ukkeliaan nopan silmälukujen määrää, osaa kyllä laittaa muille esteitä kierosti. Kuopus voitti. Kukaan ei tapellut. Kaikki osat ovat vielä tallessa.

Pikaisen iltapalan jälkeen pojat menivät tappelutta nukkumaan. Ja äiti pääsi askartelemaan.

Sunnuntaina tyhjentelin yhtä romulaatikkoa, siellä lojui pohjalla vaatteesta irtileikattu Puuha-Pete. Ajatuksena oli alunperin ommella se takaisin vaatteeseen, mutta meillä ei ketään enää kiinnosta Puuha-Pete. Ehdin jo nakata se roskiin. Sitten luin Lauran tämän viikon korttihaasteen. Siinä piti käyttää kortissa jotain vanhasta vaatteesta. Superkiva haaste! Kävin heti dyykkaamassa Puuha-Peten roskiksesta ja nyt se onkin sitten kortissa.

Kortissa ei ole mitään sen kummempia kikkailuja, paitsi että ruskea paperi on itse värjättyä. Reunat ovat vielä voimakkaammin ressattu kuin skannattu kuva näyttää. Oikeaan yläkulmaan ajattelin laittaa iän mukaisen pahvinumeron, kunhan tiedän minkä ikäiselle sankarille kortti menee.

Voi, olisipa arki aina tällaista meillä!

Tämän ostimme:

Luistelukoulu

2012-01-19T13:40:00.000+02:00

Veimme viime talvena kaksi isointa poikaa luistemaan (juuri 6v täyttänyt ja 3,5v). Tarkoituksena oli, että miehen kanssa itse opettaisimme poikia luistelemaan. Oli vaikeuksia motivoida poikia jäälle ja harjoitteluun :( Taisin joutua lahjomaan legoilla ja suurin motivoija oli kentän vahtimestari (pari muistijälkeä treeneistä löytyy tästä kirjoituksesta).

Minulla ei meinaa työpäivän jälkeen pinna venyä hirveään motivointitsemppiin eikä väninän kuunteluun. Niinpä ilmoitin pojat syksyllä luistelukouluun. Ensisijainen toive oli paikat poikien luistelukoulussa, mutta aikoja oli vain yksi ja se ei sopinut. Valitsemamme luistelukoulu oli yleisiltä puitteiltaan hyvin organisoitu ja nuoria ohjaajatyttöjä oli riittävästi. Pojat olivat aloittelijoiden ryhmässä ja välillä ihmettelin, että mitä ne siellä oikein opettavat, kun meno näytti pelkältä ympyrässä tapahtuvalta hataralta yksin luistelulta. Tuloksia kuitenkin tuli: molemmat pojat osaavat luistella kovaa (tyyli on vielä hakusessa, mutta pojille pääasia onkin vauhti). Esikoinen osaa vähän jarruttaakin ja keskimmäinen osaa melkein tehdä piparkakkuja.

Pojat innostuivat luistelukoulusta ja menivät sinne mielellään. 15 opetuskerrasta kävimme varmaan 12. Pitkän matkan takia päätin lopettaa luistelukoulun jouluun ja toivoin meidän pääsevän lähikentälle, jossa käy paljon lasten koulu- ja päiväkotikavereita. Esikoinen ehti jo kaivata luistelukoulua, mutta hänellä alkaa nyt koulussakin luistelut.

Eilen olimme ensimmäistä kertaa luistelemassa lähikentällä. Esikoinen löysi heti kaverin ja häipyi omille teilleen. Esikoisen kaverit osasivat luistella jo viime talvena ja se oli aika kova paikka. Nyt taitoero näytti olemattomalta ja kivaa oli. Keskimmäinen pelasi jääkiekkoa isän kanssa.

Kaiken kaikkiaan siis seesteinen luistelureissu ilman kiukkurähinää?

In my dreams!
Kuopus nimittäin itki luistelureissun ajan harmiaan (kentälle saakka suorituminen oli myös raskas episodi). Kuopuksella ei ole luistimia ja se on ihan epäreilua eli epää. Suorastaan SIKAEPÄÄ. On vissiin pakko lähteä hankkimaan juuri 3v täyttäneelle luistimia. Akuutilla ostoslistalla on luistinten teräsuojat (jo huomiseksi), hiihtomonot, sukset+sauvat, talvikengät ja nyt ne luistimet. Välillä tämä tarvikkeiden haalinta käy jo työstä.

Upea sää oli eilen. Täydellinen talvipäivä. Lumikuorrutteiset puut olivat niin kauniita. Tänään lunta sataa hurjasti ja tuulee. Tuohon säähän en uskaltanut lähteä tunkemaan Suomen ruuhkaisimmille kilometreille vaan jäin etätöihin. Naapuri jaksoi suhtautua positiivisemmin lumentuloon -onhan taloyhtiöllämme vihdoinkin lumilinko :)

Kolme ensimmäistä kuvaa ovat kotoa kadun toiselta puolelta pururadalta, kun vielä oli vähän päivänvaloa.

Luistelemassa

Kävelin kotiin kentältä ja kentän valoissa tiellä näytti tältä

Korttiluovuutta houkuttelemassa

2012-01-17T22:53:00.000+02:00

Taas on kulunut yli kuukausi korttien teosta. Oli jo korkea aika houkutella korttiluovuutta pilkistämään esiin.

Ystävieni kannattaa olla Facebookissa varovaisia. Mirka paljasti olevansa lomalla. Toki jo päiviä sitten, mutta Suomen lähes viimeisenä Facebookiin liittyneenä satunnaiskäyttäjänä tajusin sen vasta eilen illalla. Oli luvassa tosi hiljainen tiistai töissä ja lyhennetystä työajasta kertyneet vapaatunnit polttelivat. Pikaisen tekstittelyn tuloksena kampesin itseni tänään muutamaksi tunniksi Mirkalle.

Olen jo pidempään halunnut kokeilla feikki-akvarellien tekoa. Mutta en ole jaksanut niidenkään tekotapaa selvittää, mutta Mirka tietää. Mirkan kanssa läträttiin ensin vedellä. Ja sitten vielä seuraavana harjoitteena gessolla. Oli ihanaa! Yksi feikki-akvarelleista valmistui kortiksi saakka. Se on nimeltään Pyörre. Itse tykkään tästä :)

Tämä on siinä mielessä merkittävä pelinavaus, että tällä kertaa muistin perheemme omistavan skannerin ja pimeiden yökuvien sijasta eka skannaukseni.

All inclusive hotelleista

2012-01-15T20:04:00.000+02:00

Olen ollut muutaman kerran all inclusive hotellilomalla, osa kerroista kaksin miehen kanssa ja osa lasten kanssa. Matkat ovat olleet Aurinkomatkojen ja Finnmatkojen. Ensimmäinen all inclusive matka valikoitui sen takia, että olimme häämatkalla Meksikossa ja hotelli oli niin houkutteleva kokonaisuus. Pakettihomma siis toimii aikuisillekin, vaikka todennäköisesti valitsisin aikuisten reissulle jonkin muun vaihtoehdon. Pienten kanssa matkustaessa olen erittäin tykästynyt näihin all inclusiveihin. Pääasiallinen syy on helppous! Haluan päästä lomallani mahdollisimman vähällä vaivalla ihan kaikessa. Jos lapset viihtyvät, niin äitikin viihtyy :)

Alla on kuvia Gran Canarian Puerto Ricon lomalta. Hotelli oli maisemien puolesta aivan upea. Mutta tästä kerrasta opin tarkastamaan, että ovatko uima-altaat lämmitetyt vai ei.

Lasten kanssa matkustaessa olemme siirtyneet Finnmatkojen asiakkaiksi. Valintamme on Blue Village hotelli Etelä-Teneriffalla. Olemme olleet täällä kahdesti *klik*. Hotelli on kauempana kaupungista, kauniilla ja aurinkoisella paikalla.

Kyseisen paikan plussat:

+Lapsialennus ja isot huoneet
Meidän 5-henkinen perhe ei mahdu kaikkiin hotellihuoneisiin, monesti vaihtoehdoksi jää huone/huoneisto neljälle ja yksi lisävuode. Tuolloin kahdesta lapsesta menee täysi hinta. Monissa Blue Villageissa on isoja perhehuoneita, joissa lapset saavat -50% alennusta. Valitsemassani hotellissa on tosi tilavat perhehuoneet: 1mh, olohuone, wc ja kylpyhuone (wc, amme, suihkukoppi). Valitettavasti kunnon merinäköalaa ei saanut lisämaksustakaan.

+Ruokaa ja juomaa on saatavilla lähes aina
Lasten kyvyt ravintolan ja ruuan valintaan ja annoksen odotteluun ovat vielä heikot. Buffet pöydästä he voivat maistella mielensä mukaan. Meillä armeija marssii vatsallaan, eikä vielä voida kierrellä ravintoloissa -eikä Kanaria mikään kulinarismin mekka olekaan. Kaksi isointa osaavat hakea itse limsan baarista. Näppärää. Ruoka hotellissa on hyvää. Toisen viikon kohdalla voisi kyllä jo alkaa tympimään ikuinen buffet.

Lettuja aamupalaksi :)

+Lämmitetyt altaat
Poikien kanssa ei vielä voi olla turvallisesti tuulisilla, aaltoisilla ja täysillä rannoilla. Siksi hyvät uima-altaat ovat meille aivan must. Ja niiden on oltava lämmitettyjä. Plussaa lomakohteellemme vielä allasvahdista, mikä lisää turvallisuutta ja katkaisee isompien lasten mahdolliset hölmöilyt. Hyvä lastenallas.

+Ei autoliikennettä
Rauhallinen rantabulevardi kävelyyn, mutta ei autoliikennettä

+Lastenkerhot
Pojat ovat molemmilla reissuilla käyneet lastenkerhossa. Vanhemmat kiittävät 10 vapaasta tunnista. Pojat ovat viihtyneet hyvin ja löytäneet nopeasti kerhosta kavereita, joiden kanssa leikit jatkuvat altaalla tai leikkipaikalla

Super Kids kerholaisia

+Leikkipaikka ja lastenohjelmat
Jos energia ei kokonaan purkaudu uimalla, tarjolla on leikkipaikka ja erilaisia aktiviteetteja etenkin lapsille: pelejä, jalkapalloa, laseraseammuntaa, pellejä ja tietenkin Bamse-hahmot.

Köydenvetokisa: lapset vastaan Bamse

+Ei kauppoja eikä sisäänheittäjiä. Ei tarvitse montaa kertaa päivässä jankata, että nytkään ei osteta mitään :)

+Muita lapsia

+Lähellä upeat kalliot, joiden koloista löysimme merisiilejä, kaloja ja pikkurapuja

+ Mielenkiintoisia retkikohteita: Teiden tulivuori, La Gomeran saari, eläintarhoja ainakin kolme. Paljon kauniita paikkoja.

Näkymä Los Gigantesista kun aurinko laskee La Gomeran saaren taakse

Tokihan tällaisessa lomailussa on omat huonotkin puolensa:

- Ruokailuissa paljon ihmisiä, kova meteli.

Ruokasali tyhjänä

- Hotelliloma. Ostoksille, huvituksiin, nähtyvyyksiin jne on erikseen lähdettävä.

- Ei varsinaista yöelämää. Toki hotellissa on baarit, mutta ymmärtääkseni meno siellä on hiljaista. Itse en tiedä siitä mitään, koska olen ollut aina klo 22 viimeistään sängyssä.

- Asiakaskunta koostuu pääosin lapsiperheistä ja eläkeläisistä. Jos olisin menevä sinkku, niin mua ei ehkä saisi moiseen seuraan edes maksamalla

- Pitkä lento (6t/6,5t). Siinä on vilkkaille pojille istumista. Tänä vuonna matka meni suht kivasti Nintendojen, Star Wars puuhakirjojen ja legojen voimalla.

- Sää voi olla epävarma. Tosin itselleni ei ole ikinä sattunut huonoa säätä. Lämmintä on aina ollut 20-23 ja aurinko on paistanut.

***

Kaksi ystävääni on lomaillut Rhodoksella Blue Villagessa *klik* ja ovat kehuneet kovasti. Jos itse lomailisin kesällä ulkomailla valitsisin ehdottomasti all inclusiven ja hotellin, josta saa lapsille uimakoulun. Me lomailemme kesäisin kotimaassa, joten keskityn haaveilemaan talvimatkoista. Ehkäpä tänne parin vuoden päästä: *Hurghada*.

Itselläni on Tjäreborgin tarjonta kokonaan läpikäymättä, enkä ole heidän matkoillaan käynyt sitten 80-luvun. Tjäreborg tärpit olisivatkin tervetulleita.

Rytkyt, popot, daijut

2012-01-13T16:30:00.000+02:00

...että tällainen perjantai 13. päivä aihe.

Koska en ehtinyt talvivaatealeen ja uudet toppapuvutkin roikkuvat vielä neitseellisenä kaapissa, niin raportoin onnistuneista kesävaateostoksista. Kyllä, lumisateen keskellä kesävaatteista :) Joulun jälkeen tein paniikkikierroksen (olin varma, että mitään ei löydy) kauppakeskukseen, koska esikoiselle oli saatava kesävaatetta matkalle. Koin Stadiumissa varsin iloisen yllätyksen: kaikki loput kesärytkyt olivat vähintään -50%, osa jopa -70%. Adidaksen ja Puman t-paitoja oli hyvin jäljellä 10€ kappalehintaan. Shortsitkin löytyivät. Keskimmäinen on toivonut toista jalkapallopukua ja sellaisiakin löytyi samaan 10€ hintaan (shortsit, t-paita ja sukat).

Nämä yhteensä 37€

Sitten pitkästä aikaa kuvamateriaalia omasta pukeutumisesta. Kesällä ostin khakin-värisen trikoisen paidan, josta on tullut yksi suosikeistani. Olen pitänyt sitä tumman oliivin väristen housujen ja pinkin paidan kanssa. Minulla on jopa hopea-pinkki kaulakorukin asua täydentämään (oooh -hyvä rytkyreeta). Välillä käytän paitaa koko mustan kanssa, kuten kuvissa alla. Tällä kertaa asuusteksi jäi kaulaan henkilökortti, mutta siinä onkin uusi nauha, jossa on kivoja metallihelmiä. Paita näyttäisi tietenkin paremmalta silitettynä, mutta joku pieni poika oli eilen illalla käyttänyt sitä sohvalla istuessaan torkkupeittona.

Keskiviikkona totesin nilkkurieni vuotavan pahasti. Olin jo aikeissa rynnätä kauppaan, kunnes muistin, että viimeksi kun ostin nilkkurit, niin kaapin perukoilta löytyi ennestään käyttämätön pari. Nilkkureita löytyi vain yksi pari, mutta löysin myös pari kertaa käyttämäni Todds'in avokkaat sekä käyttämättömät Naturinon nupukkiset talvikengät. Siis tämähän on ihan selvää säästöä!!

Sitten daijuihin.

Voi jestas mitä urpoja aikuiset miehet osaavat olla!

Tilanne: klo 15.30 perjantaina pahin ruuhkahuippu alkamassa. Kehä I. Lunta sataa p*, tie on vähän liukas ja näkyvyys surkea.

Ennen valo-ohjattua risteystä, jossa on 3 samansuuntaista kaistaa (ja kunnon metallikaiteet keskialueella) 2 aikuista miestä päättää ylittää kehän juoksemalla kaikkien kolmen kaistan ylitse. Luonnollisesti ylitettävien kaistojen autoille palaa vihreä ja nopeusrajoitus kohdalla on 70. Olen ehkä 200m päässä risteyksestä, reilu 70 vauhtia, kun tajuan äijät keski-alueella. Aikaa daijujen tempauksen tajuamiseen ei jää paljoa. Aivot raksuttivat pikaisesti, että jos auto ei pysähdy, niin yritänkö kurvata hitaan rekan eteen viereiselle kaistalle vai ajanko päälle (toinen juoksi kovempaa ja oli jo lähes penkalla). Jäin siinä miettimään, että kumman äijän päälle sitä olisi turvallisempi ajaa. Auto onneksi pysähtyi eikä tullut ketjukolaria. Että osaa olla tyhmiä ihmisiä!

Huomenna lähdemme ostamaan pulkat pojille, pitäisiköhän ostaa yksi itsellenikin?

Hyvää viikonloppua!

PS Matkatunnelmista postaan lisää myöhemmin, ehkäpä jo viikonloppuna

Levänneenä

2012-01-11T19:02:00.000+02:00

Loma on takana päin. Loma tuli todella tarpeeseen ja olisi se voinut kestää vielä toisenkin viikon. Viikko aurinkoa, valmiiseen pöytään astumista ja aikaisin nukkumaanmenemistä tekee ihmeitä. Päivän kruunaa auringonlaskussa siemaillut cavat ;) Samalla tuli viikon mediatauko. Hotellissa nimittäin ei ollut wlania edes maksullisena muualla kuin aulassa, jossa ei edes ollut tarjoilua.

Helpoissa puitteissakin lomailu kepposkolmikon kanssa käy välillä työstä. Pojat olivat niin innoissaan ja riemuissaan kaikesta, että joka paikkaan piti kulkea juosten ja kaiken olisi pitänyt tapahtua mieluiten heti. Ja kun vahdittavia on enemmän kuin vahteja, niin kaikenlaista meinaa melkein tapahtua. Onneksi sentään vaan melkein.

Sää suosi meitä jälleen. Päivän lämpötilat olivat noin 22 ja aurinko paistoi. 26 asteissa altaassa kelpasi perheen polskia. Uiminen ja vesileikit olivatkin matkan pääasiallinen ohjelma. Illalla altaasta nousi kurttuisia lapsia. Poistuimme hotellialueelta kävelyretkien verran ja kerran kävimme läheisessä kaupungissa rannalla ja apinapuistossa. Muuten pötköttelimme "eristyksissä" hotellialueella. Pojat kävivät matkanjärjestäjän maksullisessa lastenkerhossa ja tykkäsivät.

Poikien matkat kohokohdat:
Yleisesti: vesileikit ja apinatarha

-Esikoinen oppi uimaan. Taito on ollut pitkään lähellä ja nyt se sitten aukesi.
-Kuopus: apinatarhassa pojat innostuivat kesyistä eläimistä niin, että retken päätteeksi kiipesivät apinoiden seuraksi puuhun (luonnollisesti kielloista huolimatta). Pieni marakatti pelästyi isoja kavereita ja pissasi kuopuksen päälle. Onneksi oli pieni apina. Mutta tämä oli matkan kohokohta.
-Keskimmäinen: parasta oli se pallontökkimispeli (eli biljardi)

Isän:
10 tuntia lapsivapaata aikaa, lumumbat ja apinatarha.
Isän loman antikliimaksi oli kuopuksen hetkellinen katoaminen täydellä rannalla ja veljien täysin virheellinen tieto, että kuopus oli vedessä viimeksi.

Äidin:
Upeat merelliset maisemat, kuoharit, 10 tuntia lapsivapaata aikaa ja apinatarha
Antikliimaksi oli ehkä se rantakävelyreissu, jolla pojat päätyivät uimaan vaatteet päällä mereen ja laavahiekan poisto vaatteista osoittautui varsin tympeäksi ja pitkäksi urakaksi.

Kiinnostaako lukea enemmän hotellista ja all inclusive lomapaketeista? Apinatarhasta pitänee joka tapauksessa kirjoitella itselleni muisiin.

Hotelli vastapäisiltä kallioilta kuvattuna

Viimeinen kerta kellukkeilla

Jos ui vaan 5 tuntia päivällä, pitää polskia vielä 1 tunti ammeessa

Rannalla

Kieli poskessa pallontökkimispeliä :)

Iltadrinkkimaisemat

Rantakatu

Ulkonäköjurputusta

2012-01-02T17:04:00.000+02:00

Uuden Vuoden kynnyksellä moni miettii tavoitteita seuraavalle vuodelle: mitä haluaisi saavuttaa ja millaiseksi haluaisi tulla. Listalla on usein parempi kunto, vähemmän kiloja, nuorekkaampi olemus ja uudistettu vaatekaappi. Kaikki olisivat minullekin tarpeen ja mieluisia. Mutta mulla on ulkonäköpaine-vastareaktio, se iski kovaa matkaan valmistautuessa.

-Muista ajella sääri- ja kainolokarvat
-Valkoiset sääret eivät kaunista ketään, ota kuuri itse ruskettavaa
-Samalla voikin käsitellä koko kropan ja kasvot itseruskettavalla
-Iho kannattaa kuoria, jotta väristä tulee tasainen
-Lakatut kynnet antavat huolitellun vaikutelman
-Kulmiin kannattaa laittaa hyvä muoto ja väri
-Rantakampaus syntyy helposti pinneillä ja vaikka kuivashampoolla
-Panosta uima-asusteisiin
-Rannallakin voi käyttää koruja

Mä olen metsäläinen. Mä olen laiska. Nyt just mua huvittaa maata hotellin uima-altaalla vanhassa kokouimapuvussani mainoslippalakki päässä jalat karvaisina. Mua ei jaksa mietityttää millaista Suomi-kuvaa ruokkoamaton ulkomuotoni viestittää.

Juuri tällä hetkellä verenpainettani nostaa se, että naisen pitäisi näyttää tietyltä ollakseen hyväksyttävä tai työssään uskottava. Surullista on se, että paine tulee suurimmaksi osaksi toisilta naisilta. Mulle on jäänyt takaraivoon useampiakin kolumneja ja blogi-kirjoituksia siitä, että miksi naiset eivät voi rakastaa ja kunnioittaa itseään huolehtimalla ulkonäöstään. Meikata, käydä kampaajalla ja pukeutua. Kunnioittaa toisia ihmisiä tekemällä näin.

Kunnioitanko tosiaan muita sillä töissäni, että pukeudun paremmin? Vai toimisiko paremmin se, että kuuntelen muita, arvostan, tuen ja kannustan. Olen aidosti läsnä. Helpommalla pääsen kyllä panostamalla irtoripsiin. Vai onko huoliteltujen naisten kanssa parempi työskennellä?

Entä jos nauttii ulkonäköönsä satsaamisesta? Go for it! Mutta miksi sillä pitää jokaista mitata? Jos mä nyt vaan nautin vaikka hyvästä kirjasta enemmän? Miksi joku ei haluaisi olla ulkoisesti parhaimmillaan? No, miksi pitäisi, jos se vaatii vaivaa ja aikaa? Jos haluankin käyttää sen energian johonkin muuhun?

Ryhdynkö yhden naisen kapinaan? Pidän muutamaa samaa vaatekertaa töissä, lopetan meikkaamisen ja hiusten föönauksen? Vai jurputanko vain? Mä ryhdyn passiiviseen vastarintaan.
-Mulla ei ole tarvetta yrittää näyttää alle 4-kymppiseltä, koska en sitä ole.
-Mä voin kulkea tuulitakissa kaupassa. Ei ne myyjien asut sen kummempia ole. Tuskin pahastuvat.
-Mun ei tarvitse pitää siroja, korkeakorkoisia avokkaita, koska useimmat ovat jaloilleni tuskaa

-Mä voin kasvattaa talvikarvan halutessani
-Mun ei tarvitse piristää vaatekaappiani millään in-jutulla, jos ei huvita
-Mä aion toistaiseksi hyväksyä lättätukkani.
-Mun ei tarvitse ketään arvostaakseni meikata

Mä aion vapauttaa itseni tästä ja käyttää vapautuvan energian (koska tämä harvoin tuo mulle mitään latausta) vaikka neppailemalla pikkuautoilla.

Hei ihana tuulipukukansa - Täältä tullaan -kunhan eka saan säärikarvat ajeltua ;)

Kirjavuoteni 2011

2011-12-31T12:02:00.000+02:00

Lukeminen on aina ollut minulle tärkeää. Nautin paljon hyvästä kirjasta ja saatan miettiä päiviä ja viikkoja myöhemmin kirjan henkilöitä ja tapahtumiakin. Vielä nykyisinkin saatan joskus nipistää yöunistani hyvän kirjan takia (ne yöunet on jo nipistetty minimiin).

Aloin 2 vuotta sitten pitää lukupäiväkirjaa blogin muodossa. Veikkaan, että ensimmäisen vuoden aikana luettujen kirjojen määrä tuplaantui. Vuosi oli sinänsä merkittävä, koska silloin luin yhden lempikirjoistani Westön "Missä Kuljimme Kerran". Rakastan tuota kirjaa. Samana vuonna aloin myös seuraamaan paria kirjablogia enemmmän tai vähemmän säännöllisesti.

Viime vuosi oli määrällisesti hyvä lukuvuosi. Samanlaista kirjarakkautta ei osunut kohdalle, mutta monta hyvää kirjaa. Luin 40 kirjaa viime vuonna. Olen aivan hämmästynyt itsekin (koska minullahan ei ole vapaa-aikaa).

Itselleni avain lukemiseen on se, että kirjoja pitää olla kotona saatavilla. Olenkin siirtynyt lähinnä pokkareihin. Tiedän, että en todellakaan lue uusinta tuotantoa lukemalla pääosin pokkareita ja odottamalla niidenkin kohdalla alennusmyyntiä tai kirppistä :) Ei haittaa minua. Kovakantisille tarkoitetut hyllyt ovat täyttyneet jo vuosia sitten ja pokkareitakaan ei enää mahdu minnekkään.

Edessä on raju pokkarityhjennys. Olen miettinyt tapoja. Yksi ajatus on valita kirjoja lukeville ystävilleni hyllystäni. Pokkarit kulkisivat mukavasti postitsekin. Tai kantaa pokkarit kirppikselle. Sytykkeeksi en kuitenkaan oikein henno käyttää edes sitä 3€ pokkaria (isä opetti ehkä liiankin hyvin arvostamaan kirjoja). Pokkarivaihdot olisivat kova juttu. Olisikohan kukaan kiinnostunut?

Joulukuussa löysin kirjaston 7vrk lainat. Sillä tavalla voi saada luettavakseen niitä himoitumpia uutuuksia heti. Perjantai-iltana voi netistä katsoa löytyykö mitään kivaa ja lauantaina olla oven takana kytiksellä.

Sitten lukuvuoden huippuihin.

Kirjailijat:
-Löysin Ian McEwanin. Laadukasta kerrontaa, usein vielä hyvä tarina. Luin vuoden aikana 4 kirjaa, joista mielestä paras oli Ikuinen Rakkaus.
-Kotimaiset naiskirjailijat Riikka Pulkkinen ja Pirjo Hassinen nousivat "luen kaiken tältä kirjailijalta"-listalleni.
-Jussi Valtonen teki minuun vaikutuksen novellikokoelmallaan. Lisää tuotantoa on lukupinossa.

Kirjat:
Tämän lukuvuoden parhaita on hankala laittaa järjestykseen. Niinpä listaan top 5 sattumanvaraisesssa järjestyksessä

-Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
Hyytävä tarina seksuaalisuuden etsimisestä ja muuttumisesta kauppatavaraksi. Tästä on herkät hetken suuren teini-iän rakkauden kanssa kaukana. Antaa ajattelemisen aihetta. Jännittävä.

-Jonas Gardell: Kummajainen astuu kehiin
Sydänverellä kirjoitettu tarina teini-iän vaikeuksista. Niin osuva ja koskettava. Samalla myös selviytymiskertomus.

-Ian McEwan: Ikuinen rakkaus
Loisteliasta tekstiä ja hyvä tarina.

-Jussi Valtonen: Vesiseinä
Tarinoita ihmisistä vaikeissa tilanteissa. Onnistunutta kuvausta. Täydellisiä tilanneväläyksiä.

-John Verdon: Numeropeli
Yksi parhaimmista ja näppärimmistä dekkareista pitkään aikaan. Omaperäinen ja tuore juoni.

Siinä top 5. Ja kuudes olisi ollut ehdottomasti Hassisen "Mansikoita marraskuussa" tai Donna Tarttin "Jumalat juhlivat öisin" tai ...

(Kaikista kirjoista on lyhyt kuvaus lukupäiväkirjassani.)

Odotukset tulevalle lukuvuodelle? Haluaisin tutustua uusiin hyviin kirjailijoihin ja kirjoihin. Haluatko auttaa? Laita oma kirjavinkkisi minulle. Lupaan ainakin aloittaa kyseisen kirjan ;)

Hyviä lukuhetkiä ensi vuoteen!

Vuoden parhaat kuukausittain

2011-12-30T16:57:00.000+02:00

Vuoden viimeiset päivät ovat olleet hieman hermoja koettelevia. Lasten piti päästä mummolaan hoitoon ja minun piti sinä aikana hoitaa tehokkaasti yksi isompi työjuttu valmiiksi ja sitten loppu sillisalaatti. Mummolasta meni sähköt Tapaninpäivänä ja siten myöten vedetkin, kun kaivon pumppu ei saa sähköä. Tässä sitä on nyt sitten yritetty miehen kanssa vuorotellen tehdä hommia ja paimentaa nahistelevaa katrasta. Muutaman päivän päästä lähdemme reissuun ja kesäkamojen sijainnista ei ole vielä edes arvausta.

Hermo kireällä on hyvä muistella viime vuoden parhaita juttuja kuukausittain.

Tammikuu
Tammikuun huippujuttu oli helppo valita. Se oli Teneriffan perheloma. Ensi viikolla suuntaamme täsmälleen samaan paikkaan. Toivottavasti sää suosii meitä tänäkin vuonna. Tammikuun toinen unohtumaton juttu oli nielurisaleikkaus.

Helmikuu
Helmikuun parhaimmaksi jutuksi valitsimme kaikki lumen. Vanhemmat myös pahimmaksi, koska lumitöitä riitti ja riitti ja olimme tosi ongelmissa lumen sijoittamisen kanssa. Helmikuu oli varsinainen ulkoilukuukausi. Kuvista muistimme, että esikoiselta lähti ensimmäinen maitohammas, joka oli suuri juttu.

Naapurin kanssa ulkoleikeissä

Maaliskuu

Maaliskuu oli sairastelukuukausi. Pelkkää flunssaa. Kuukauden parhaaksi valitsimme Kaapelitehtaan tapahtuman fillarikyydin. Loppusuoralla perheen materialisteilla oli ensimmäiset Ninjago-legot. Minulla oli myös oma paras juttu, olin askartelutapahtumassa.

Huhtikuu

Huhtikuussa tapasimme pitkästä aikaa ystävääni. Ensimmäistä kertaa tapasimme hänen poikansakin. Leikit sujuivat hyvin, vaikka lapsilla ei ollut yhteistä kieltä. Kovana kakkosena oli Sea Lifen retki.

Toukokuu

Omasta valinnasta ei ole epäilystäkään: Kroatian reissu. Lasten mielestä parasta oli keskimmäisen 4v synttärit. Etenkin kun veljetkin saivat pienet lahjat :) Kovana kolmosena oli esikoulun päättyminen.

Eskarin todistus

Kesäkuu

Ihan selvästi perheemme herää horroksesta kesäisin. Kesät ovat niin täynnä kaikkea ihanaa, että on vaikeuksia valita kuukauden kivointa. Kesäkuussa poltimme juhannuskokkoa mummolassa, esikoinen myi mehua pururadalla, uimme ja teimme esikoisen kanssa retken Porvooseen. Juryn puheenjohtajana valitsen Porvoon.

Heinäkuu

Suloinen lomakuumme oli täynnä lämpöä ja aurinkoa. Ihania kesämuistoja. Oli ihan huippuloma.

Keskimmäisen suosikki oli Savon reissu. Valinta mökin alla piilotelleen käärmeen ja autoradalla ajon välillä on tiukka. Ehkä sittenkin autorata.

Esikoisen suosikki oli Virtojen reissu. Sielläkin on erittäin vaikea valita, että oliko ehdoton kohokohta se iso ahven vai päivä kuopuksen kummeillä. Tiukan mittelön jälkeen Iso Ahven on voittaja :)

Kuopuksen suosikki oli päivä kuopuksen kummeilla. Legot ja kalastus.

Äidilläkin on vaikeus valita. Ihania rauhallisia tuokioita rannalla, lasten riemua. Ehkä kuitenkin kärkeen kipuaa hetket ilman huoltovelvollisuutta, koska ne ovat niin harvinaisia. Lomaan mahtui tällaisia vuorokausia kaksi: Kätsyjen 24t askartelut Leonidalla ja 24t vapaa miehen kanssa, jolloin kävimme Suokissa kesäteatterissa ja ulkona syömässä.

Loman kurjimpia juttuja oli se, että mummilassa oli aivan järkyttävästi hyttysiä.

Elokuu

Kesä jatkui vielä elokuussa. Kuukauden paras yökyläily hyvällä ystävällä lasten kanssa. Paitsi esikoisen mielestä kuukauden paras oli ehdottomasti oma kännykkä.

Hauska juttu oli myös naapurin järjestämät lettukestit taloyhtiö lapsille. Pikaisen laskennan mukaan paikalla oli ainakin 28 innokasta herkuttelijaa.

Syyskuu

Syyskuussa vietimme perusarkea. Oma kohokohta oli Oktoberfest. Lasten varmaan tuliaiset :)

Lokakuu

Lokakuu oli kiireinen ja täynnä tapahtumia. Muun perheen ehdoton suosikki oli tietenkin Halloween. Esikoisen mielestä Halloween ja Joulu ovat yhtä hyvät juhlat. Äidin mielestä parasta oli reissu esikoisen kanssa Nizzaan. Aurinkoa ja valoa. Hyviä olivat myös metsäretket ja lyhyt askartelusessio Kätsyjen kanssa.

Marraskuu

Marraskuussa alkoi flunssaputki, joka jatkuu edelleen. Vilkas lokakuukin vaati veronsa ja olo alkoi olla nuutunut. Parasta lasten mielestä oli tietenkin esikoisen ja kuopuksen synttärit. Toki ne oli äidistäkin kivat, mutta äiti olisi voinut viettää marraskuun talviunilla. Ehkä kuitenkin kaikken paras juttu oli se, että kuopus vihdoin puhumaan. Saman tien sijamuodoilla :)

Joulukuu

Kahdet marraskuisista synttärijuhlista jäivät joulukuulle, ne tietenkin olivat pojista kivoja. Ja ehdottomasti jouluaatto ja ne lahjat.

Itse olen ollut koko joulukuun niin väsynyt, että tämä alkaa olla jo epätodellista. Meillä ei aikuisilla ole vielä ollutkaan joululomaa vaan se alkaa heti, kun saan viimeisen homman tehtyä. Ensi viikolla lähdemmekin sitten lämpimään lataamaan aivan tyhjää akkua. Ensin pitäisi varmaan ammuskella muutamat raketit.

Tervetuloa Endoriin

2011-12-27T19:43:00.000+02:00

Endor on metsäinen kuu, jossa asuu ewokeja, noita suloisia, karvaisia pikkuotuksia.

"Moi, tervetuloa Endoriin!"

"Me voitais näyttää teille vähän paikkoja täällä"

"Tää tässä on mun koti, mä oon toi vaalea kaveri, kiivetkää narutikkaita ylös vaan"

"Mä nukun ylätasolla, untuvapatjalla lehtikaton alla"

"Meidän kaverin kotipuussa on grillauspaikka."

"Kaveri ei ole itse kotona, mutta sekin on ewok ja ihan ruskea."

"Tuossa etualalla näkyy mun koti"

"Mä on siis se vihreä heppuli ja nukun untuvissa"

"Me ewokit ollaan rauhaa rakastavia, mutta meillä on

viime aikoina ollut hankaluuksia. Se v* Imperiumi".

"Me ollaan vähän ansoitettu paikkoja ja vihulaiset joutuu virtaan".

"Tässä se syy. Imperiumin joukot rakensivat tänne tuollaisen

bunkkerin, siellä on joku niiden voimakeskus"

"Droidit vahtivat sitä koko ajan"

"Että tällanen paikka meillä on. Kiva kun kävit"

...

Tästä kaikki lähti liikkeelle. Esikoinen sai kummeiltaan

lahjaksi ihanan Star Wars Ewok-pakkauksen.

Tarvikkeet: legoukkeleita ja vähän palikoita, pahvilaatikko, vessapaperirullia, vihreää ja sinistä pahvia, pari kangastilkkua, liimaa, teippiä, cocktailtikkuja, lankaa ja sakset.

Lisäksi mielikuvitusta ja leikin riemua.

Joulun yltäkylläisyyttä

2011-12-25T14:29:00.000+02:00

Aattoaamuna on vielä säkkipimeää, on varmaan vielä tosi aikaista. Vierestäni kuuluu ääni: "Äiti, voiko jo nousta?" "Ei kulta, ei ole vielä aamu, mene nukkumaan" vastaan perheemme kovimmalle unikeolle.

...äiti nukahtaa...

Poika seisoo taas vieressäni: "Äiti, mä en pysty nukkumaan".
Uninen äiti: "Miksi et pysty nukkumaan".
Poika: "No kun eilen oli puhetta, että tonttu voisi tuoda yhdet lahjat ennakkoon. Nyt mua jännittää ihan hirveästi, että onko kuusen alla paketteja. Ja jos on paketteja, niin mitä niissä on.

Meidän porukkamme toipui sopivasti joulun viettoon. Ukkiin valitettavasti iski flunssa, joten kotonamme oli suunniteltua vähemmän juhlijoita. Lahjoja piti avata vielä toiset ennakkoon, jotta aikuiset saivat edes jonkinlaisen joulu/ruokarauhan. Kaksi pienempää poikaa pystyivät jännitykseltään syömään vuorokauden aikana pari palaa leipää. Pyöriviä ja jännittyneitä väkkäröitä oli turha edes yrittää istuttaa pöydässä. Kaukana ovat siis ajat, jolloin lapset istuvat kauluspaidoissaan juhlapöydässä tukat suittuna ja kuuntelevat hartaina joululauluja.

Kaukana ovat myös ajat jolloin joulun sanomamme olisi rauha (ja yhdessäoleminen). Joulun sanomamme on kovin kaupallinen. Se on lasten innostusta lahjojen ääressä, loistavia silmät ja riemukkaat kiljahdukset. Se on leikin hurmaa ja uusien lelujen huumaa. Kääntöpuolena on tavaran himo, kitinät pakettien määrästä/saajasta/sisällöstä. Lasten ilo on toki tarttuvaa, mutta tunnen silloin tällöin piston sydämessäni tästä yltäkylläisyydestä.Vähempikin olisi riittänyt.

Yhdessäolo toteutuu, pojat leikkivät porukalla uusilla leluilla -edelleen silmät loistaen. Leikit sujuvat hämmästyttävän sopuisasti. Vanhemmille on luvassa useita tunteja legojen kasausta ja lautapelejä.

Pojat saivat siis todella paljon lahjoja: runsaasti lautapelejä, kirjoja, autorata ja pikkuautoja, vähän vaatteita ja niitä pitkään himoittuja legoja. Suuret kiitokset vielä kaikille perhettämme muistaneille!

Montako eri Legosarjaa on kuvassa?

Entäs äidin oma joulu? Jouluaatto oli täynnä tohinaa ja ruokahommia. Joulupukki muisti minua myös lahjoilla, joista ehdottomasti parhaat ovat lastenhoitolahjat :)

Rauha lasketui jouluyönä, kuuntelin YouTubesta suosikkijoululaulujani. Tässä teillekin vielä muutama makupala.

Tämä saa aina hymyn huulille. Siis suorastaan hekottelemaan ;)

Tänä jouluna tonttulaulujen ja 80-mahtikaman sijasta nämä ovat koskettaneet:

Olen kuunnellut kaikki löytämäni Andrea Bocellin laulamat joululaulut. Yksi suosikeistani on O Holy Night, alla toinen yllätyshyvä tulkinta.

Lapsuuteni joululaulusuosikki on ehdottomasti Katri-Helenan Joulumaa. Alla Katri-Helena esittää sen joulupalloksi pukeutuneena, taustalla ihan kauhea tanssiryhmä ja nänänäänäää-kuoro eikä sovitustakaan pysty kehumaan. Voi Katri-parka, mutta musta tässä on aineksia kulttikamaksi.

Rauhallisia ja tunnelmallisia joulunpyhiä!

Joulu tulla jollottaa, äiti kohta vollottaa

2011-12-20T18:13:00.000+02:00

Sairasteluputken päätä ei näy. Maanantaina vielä korvaani särki pahasti, mutta yritin siitä huolimatta tehdä töitä. Jäi yritykseksi, koska päiväkodista soitettiin. Keskimmäinen oli oksentanut paljon. Oksensi vielä kotonakin. Minulla ja miehellänikin oli vatsat kipeinä koko illan. Yö meni onneksi rauhallisesti.

Aamulla oli olo kuin junan alle jäänyt ja jäimme koko jengi kotiin. Tässä klo 17 söimme päivän ensimmäistä ateriaa (pari paahtoleivän siivua sentään meni aamulla). Kotipäiväksi menee kyllä huominenkin.

Itkuksi kyllä pistää jos menee joulu haliessa vessanpönttöä. Harmittaa muutenkin, kun joulusuunnitelmat ja -haaveet jäävät toteutumatta. Muuten kyllä näen tässä sellaisen positiivisen puolen, että vaatimus taso joulun "täydellisyydelle" laski kerta heitolla. Yritetään nyt saada koti siihen kuntoon, että ei ihan hirveästi ahdista sotkukasat. Ja jotain ruokaa pöytään, vaikka sitten kaupan antimia. Nyt ei enää tarvitse miettiä kalaterriinin valmistusta, valkata viinejä ja suunnitella omatekoisia konvehteja (ihan kuin olisin ikinä ehtinyt tekemään niitä).

Eilen olimme saaneet hienojen joulukorttien lisäksi muutakin postia. Ja se sai meidät kaikki iloiksiksi. Lomamatkan Bamse-kerho tavarat saapuivat.

Bamsekerholaiset ovat valmiina. Matkapäiväkirjan täyttö aloitettiin heti.

Äiti aikoo viettää loman makaamalla aurinkotuolissa palmun alla. Kuopus demonstroi.

Koiraa uidaan näin

Näin sukelletaan

Viikonloppuna leivoimme sentään pullaa:

Kuopus on innokas pikkuleipuri

Keskimmäinen on innokas syömäri

Ei todellakaan mikään tyylikäs korvapuusti, mutta erinomainen.

Välissä on kanelin ja tomusokerin lisäksi reilusti piparkakkutaikinan murusia.

Suosittelen!

Känkkäränkät askartelee

2011-12-17T22:33:00.000+02:00

Minulla on haavekuva päässäni jouluvalmisteluista. Siinä haaveessa on mukava puuhailla kaikkea pientä lasten kanssa: leipoa, askarrella ja laitella joulukoristeita. Lapsilla posket hehkuvat ja silmät loistavat innostuksesta. Taustalla soi joululaulut. Kaikkialla tuoksuu ja näkyy joulu.

Haavekuvani jäänee toteutumatta ainakin tämän joulun osalta.

Meille on tullut kylään känkkäränkän hankalampi muoto eli joulukänkkis. Pojat tappelevat jatkuvalla syötöllä. Pieni verbaalinen ärsytys leimahtaa hetkessä nyrkkitappeluksi. Kaikki ruoka on kategorisesti pahaa tai sikapahaa. Jokainen vastoinkäyminen on korvia vihlovan ulinan arvoinen. En muista milloin meillä olisi tapeltu näin paljon yhteen putkeen -ei varmaan ikinä aikaisemmin. Tosin päiväkodissakin hoitajat huokailivat kaikkien lapsien olevan tavallista levottomampia.

Joulukänkkis voitanee laittaa suurimmaksi osaksi esikoisen edelleen jatkuvan ja vahvistuvan uhma-angstin, marraskuusta saakka perhettämme vaivanneen flunssan ja yleisen väsymyksen piikkiin. Varmaan osuutensa on näillä kehnoilla säilläkin, kun ulkoilu jää vähäiseksi. Ja omalla korvasärylläni. Tuleehan se joulu sieltä, vaikka ei sen kummemmin mitään puuhailisikaan. Ja kai nyt joulumieli ylettyy perheeseemme viimeistään siinä vaiheessa, kun kuusi kannetaan sisään?

Tänään tappelussa oli sen verran taukoa, että saimme hiukan askarreltua. Meidän tonttumme nimittäin antoi tälle päivälle jouluisen askartelutehtävän. Esikoisen kanssa teimme lumihiutaleita ja koristelimme niillä pienen ikkunan.

http://www.perhekerho.net/joulu/lumihiutaleet.htm

Lumihiutaleet ovat kiinni ikkunassa sinitarralla ja sen jälkeen ikkunaan on suihkuteltu lumisprayta. Myös hiutaleiden päälle kevyesti.

Aikaisemmin tekaisin noin kahdessa minuutissa samaisella lumispraylla toiseen ikkunaan pienen maiseman.

Pienemmät pojat värittelivät jouluisia värityskuvia. Esikoinen jaksoi kyllä tsempata todella hyvin ja hän väritti tämä paperisen seimen (minä väritin eläimet ja Josefin). Poika oli kyllä itsekin lopputulokseen tyytyväinen.

http://dailycoloringpages.com/images/nativity-diorama-christmas-coloring-pages-01.png

Meidän printterillä ei voi tulostaa kuin A4-kokoa, joten tästä tuli miniatyyriversio. A3 olisi sopinut paremmin. Mielestäni söpö pienenäkin.

Tässä näkyy seimen koko

Rentoa ja leppoisaa joulun odotusta!

Kuin karpalosuklaata

2011-12-14T15:51:00.000+02:00

Mietin pitkään, että mikä sana kuvaisi parhaiten sinua kuopukseni. Voisin kirjoittaa pitkästi valoisasta ja leikkisästä luonteestasi. Tai äidin ja isän mieltä lämmittävästä hellyydenkaipuustasi, mikä saa sinut kiepsahtamaan syliin ja nukkumaan liiskana vanhemman selkää vasten. Voisin kirjoittaa sisälläsi olevasta sisukkuudesta, mikä saa sinut yrittämään melkein kaikkea samaa kuin isommat veljet. Voisin kirjoittaa sinua vaivaavasta "pienen koiran syndroomasta", joka saa sinut uskomaan että metrin sijasta oletkin yli 130cm kuten isoveli ja kolmen sijasta seitsemän vuotias. Voisin jopa vähän manatakin tuota syndroomaa, koska se saa sinut luulemaan, että olet oikeutettu kaikkiin koululaisten etuihin. Voisin kertoa myös näyttelijänlahjoistasi, joilla esität pientä ja sorrettua, jotta saisit tahtosi läpi veljiisi. Voisin kirjoittaa tuhat adjektiivia valovoimaisesta hymystäsi.

Mutta pystyisinkö kiteyttämään persoonasi yhteen ainokaiseen sanaan. Sellaiseen josta minulle tulisi mieleen kaikki piirteesi.

Valitsen sanaksesi karpalosuklaan. Olet täydellisen samettista, herkullista ja nautinnollista. Saat minut hyvälle tuulelle. Joskus kitkerä karpalo tekee täydellisyyteen pienen särön peittyäkseen taas suklaan pehmeyteen. Huonolla tuurilla karpaloita sattuu joskus klimppiin, ja tekisi mieli kirota kitkeryyttä. Mutta tiedän pian kitkeryyden väistyvän samettisuuden alle.

Juuri niin lapseni, äitisi kuvaa sinua suklaana. Oikeastaan toivisinkin, että olisi suklaata. Koska silloin voisin säilöä sinut purkkiin sellaisena kuin juuri nyt olet. Voisin nautiskella sinusta juuri tällaisena aina. Pysyisit ikuisesti äidin hurmaavana pikkupallerona. Kuin karpalosuklaana.

Onnea vielä kerran 3-vuotiaalle!

(Juu-u, meillä eletään syödäksemme).

***
Vihdoin juhlaputki on saatettu loppuun ja voimme keskittyä jouluvalmisteluihin. Muistiin vielä muutama kuva naapureiden lapsille järjestetyistä tuplakekkereistä.

Nyt kun cocktailsiilit ovat menneet pois muodista,

niin näihin on hyvä palata. Helppoa, hyvää ja hauska :)

Vaahtokarkkitikkuja

Leikkinä eritasoisia pingispallon puhallusratoja

Osa juhlaväestä

Angry birdsiä tabletilla

Karpalosuklaa

Ekat aleostokset

2011-12-11T14:56:00.000+02:00

Ticket to Heavenin joulukalenterissa on ollut muutamia hyviä tarjouksia. En pystynyt vastustamaan. Ostin esikoiselle ensitalveksi housut ja takin. (Melkein sorruin myös toppahaalaritarjoukseenkin) Veikkaan, että esikoiselle saattaa mennä vielä jompi kumpi tämän talven takeista ensi talvenakin, joten aleostoslistalle jää vain toppahousuja. Ticktin tilauksen postikuluilta vältyin kokonaan, kun otin tilaukseen mukaan keskimmäiselle plain rainin kevättä varten.

Satsi maksoi 138€ kotiin kannettuna. Mun mielestä tässä olisi ihan oikea hintataso lasten ulkovaatteille. Olen katsellut talven uutuuksien hintoja ja kauhistellut, että toppahaalarit 150€. Minusta hinnat tuntuvat niin kiskurimaisilta, että maksuhalukkuuteni on nollassa. Vakaasti harkitsen kokonaan siirtymistä edullisempiin merkkeihin.

Oudolta tuntuu, kun talvivaatteessa ei olekaan väriä :(

Tähtitakki oli keskimmäisen päällä tosi kaunis

Esikoisen tämän kauden topat näyttävät tältä:

Minymon raitatakin ostin vuosi sitten alesta jemmaan. Siinä on minusta aivan ihanat värit. Kaverina Jonathanin toppahousut tämän talven mallistosta. Pipona North Facen tupsupipo, joka on alunperin ollut isoisän (kutistui pesussa). Tämä on niin äidin mieleen oleva kokonaisuus.

Toinen setti on tämä: Lennen vedenpitävä toppis käytettynä ja mustat H&M toppahousut. Tämä oli tarkoitettu kakkkossetiksi ja ajatuksena oli ostaa toinen parempi setti tämän vuoden alesta. No, tässähän kävi niin, että kakkossetti on se mieluinen. Raitatakki kelpaa vain, jos toinen on likainen. H&M toppahousuissa on jo nyt selvästi kulumaa, joten ne pitää korvata kestävämmillä.

Mitään siistimpää takkia esikoisella ei ole, raitatakki saa hoitaa sellaisenkin virkaa. Kiva duffeli kelpaisi meille. Muuten ulkovaatteiden aleostoslistalle hanskojen ja toppahousujen lisäksi jää vain uusi haalari keskimmäiselle mietintään (tai sitten vedetään omaa kierrätyskampetta päälle vaan).

Sisävaatteessa olisi taas edessä varsinainen housutäydennys. Ajattelin, että tuollainen 20 paria paikkaisi akuuteimman tarpeen. Oikeasti.

Joulukorteista

2011-12-09T00:38:00.000+02:00

Minulla on ollut varsinainen korttikatkos. Blogini mukaan olen tehnyt kesäloman jälkeen vaivaiset 4 korttia. Viimeksi olen kortteillut yli 2kk sitten. Tauko ei ole tehnyt hyvää: aloittaminen on vaikeaa, eikä ideoita synny oikeastaan muuten kuin kokeilemalla ja taidotkin ruostuvat. Joulukorttituotantoni on lähtenyt yskien käyntiin. Kesälomalla prototyypittämäni kortti-idea jäi toteuttamatta vain, koska ei sitten huvittanutkaan tehdä sellaisia kortteja sen enempää.

Vanhat joulukorttiaihiot olen tehnyt kaikki loppuun. Yksi niistä sopii hyvin P*skarteluhaasteeseen #120. Haasteessa pitää kaivella varastojen kätköistä niitä vähän vanhempia tarvikkeita. Kuvan olen leimannut lähemmäs 1,5vuotta sitten heti leiman hankittuani (leima ensimmäisiä ostamani jouluisia leimoja). Sen jälkeenpä en ole sitä käyttänytkään. Paperit ovat pari vuotta vanhoja. Lumihiutaleet sentään ovat tänä syksynä hankittuja. Kortti sopii siinäkin mielessä jo nyt julkaistavaksi, koska se on tämän joulun satsissa lähes uniikki.

Tausta tehty distresseillä, kuuset leimattu päälle. Kaksi eri paperia.

Toivotuksessa reilusti Crackle Accenttia.

Tässä oli taas kaikki keskiyön valokuvaamisen ongelmat etenkin kuo tuo leimakuvan pohjana käyttämäni paperi on kiiltävää. Mutta slaavilainen jouluhaikeus välittynee. Kortti lienee vähän kuin kotimainen tonttulaulu: "...Hetken kestää elämää. Sekin synkkää ja ikävää".

Melankolisesta korttifiiliksestä (tai siis tunnelmallisesta) huolimatta toivon kaikille oikein hauskaa joulunodotusta :D

Elämäni pikku-duudsonien äitinä

2011-12-06T14:19:00.000+02:00

Ensi kosketukseni pikkupoikien hurjiin temppukokeiluihin tuli entisen naapurin poikien kautta. Heidän pojillaan oli tapana keksiä toinen toistaan uskomattomampia tempauksia (kuten kokeilla, että jos veli makaa mäessa, niin kumpaan sattuu enemmän, kun toinen laskee mäkeä potkumopolla makaajan päälle). Näin jälkikäteen pahoittelen mielipidettäni, että homma on ihan puhtaasti kasvatuskysymys. Toki kasvatuksella voi vaikuttaa paljon, mutta joillakin duudsonius vaan on verissä. Eikä sitä aina pysty pidättelemään millään -on ihan pakko päästä kokeilemaan!

Duudsonin äitinä olo kysyy hermoja. Aina saa miettiä, että mikä on seuraava tempaus ja kuinka vaarallinen se on. Siksi huonoista hermoista huolimatta haluan, että kokeilut tapahtuvat minun valvonnassani eikä kavereiden kanssa salassa.

Olimme katsomassa, kuinka pitkälle viime päivien myrskyt ovat vedet työntäneet.

Poika: Äiti mä haluan kahlata sorsien luokse.
Äiti: Sulla ei ole kumisaappaita. Et voi mennä, jalat kastuu!
Poika: Mä otan kengät pois.
Äiti: Vesi on ihan jääkylmää ei sinne voi mennä ilman kenkiä. Hae kotoa saappaat.
Poika: Mutta mä haluankin kokeilla miltä se kylmä vesi tuntuu. Mä haluan tuntea sen jaloissani.

...jankataan ja jankataan...
Jäähileisessä tulvavedessä kahlaamisesta muodostuu temppujen temppu, jota ei voi ohittaa. Kyseessä siis 7v, joka tietää miltä avantovesi tuntuu.

Äiti: No ihan sama, jos haluat palelluttaa varpaasi ja tulla kipeäksi, niin voit mennä kengittä.

Poika hihkuu innosta ja riisuu kenkiä. Kiitos äiti. Toivon, että minun ei tarvitsisi katsoa bluffiani loppuun saakka.

Tuuli on puhaltanut vedet lahdelta kävelytielle saakka.

Jääriitteestä huolimatta kenkien riisuminen kesti nanosekunnin

Ja sitten matkaan vaan.

Ilmeestä päätellen huiman upea temppukokemus

Sitten pientä sorsajahtia

Look mama - no shoes!

Näin pinkaisimme kotiin saakka

Nyt on kylmä vesi ja jää kokeilut tehty. Mitäs poika tuumi asiasta? Tästä voisi tulla hänen tulvaperinteensä. *huoh* Aina tulvan aikaan hän juoksee vedessä vuodenajasta huolimatta. Mutta vain, kun äiti on mukana. Äidistä tämä oli once in the lifetime experience.

En kyllä viitsi edes miettiä, että mitä meidän naapurimme meistä ajattelevat. Enhän mä enää edes tiedä, mitä itse ajattelen itsestäni kasvattajana. Pitäisikö kaikki tyhmä kieltää? (Itse tein kaikki toilailuni salassa ja osa niistä oli hengenvaarallisia) Kannustaako mahdollisuus kokeilla vain hurjempiin kokeiluihin? Voiskohan Jarppi antaa ohjeita?

Entisen naapurin tapaus antaa toivoa. Pojat ovat hengissä, raajat tallella, käyvät koulua ja käyttäytyvät kulmilla tavattaessa tosi fiksusti.

Rauhallista itsenäisyyspäivää teille! Meillä se taitaa olla vain ikuinen haave...

PS. Poikien isä oli mukana todistamassa episodia. Hänkään ei tiedä, miten parhaiten hanskata duudson-energia.

3P

2011-12-03T20:32:00.000+02:00

Tällä hetkellä ehdin kirjoittamaan lähinnä töissäkäyvän äidin elämästä hurjapäätrion kanssa. Tarvetta ja halua kädentaitojen harjoittamiseen kyllä olisi. Muutenkin kuin kerran kuussa. Mutta tässä tämän kuun tuotokset eli 3P.

1P - paita
Toista kuukautta (ellei kolmatta) oli keskimmäisen dinopaita odottamassa alahelman kääntöä. Finally done. Paita on samanlainen kuin esikoisella. Kangas ihastuttaa edelleen. Parturoin sällin myös. Latvasta lähti sellainen reilu 15cm korkkiruuvikiharaa. Ihan lyhyeksi en raskinut vieläkään leikata. Muuten hiusten mallina on sama sotkuinen kihara kuin aikaisemminkin.

Välillä minulta kysellään, että kuinka saan lapset kuvattavaksi. Meillä pojat yleensä antavat kuvata itseään mukisematta. Palkkiotta. Eivät ne otokset meilläkään ole kovin kummoisia. Alla mallia siitä minkälaisia on yli puolet kuvista. Mutta kun tarpeeksi monta räpsii putkeen, niin kelvollisiakin osuu mukaan.

2P - Pipo
Kun kuopus sai dinopipon, alkoi keskimmäinenkin vaatia sellaista itselleen. Kävin äkkiä nappaamassa fleeceä Eurokankaan palalaarista. Löysin aika kivasti Ticketin vihreään haalariin sopivat sävyt. Vasta kun ompelukoneella ompelin pipoa kasaan, huomasin ettei harmaa olekaan fleeceä vaan jotain purkautuvaa neulosta. Saumuri on taas temppuillut, joten en olisi millään viitsinyt sitä säätää. Olisi kyllä ihan kiva, jos siellä EK:ssa fleecelaarissa oli vaan sitä fleeceä! Tai vielä parempi olisi, jos olisin sen verran vähemmän koomassa, että huomaisin mitä ostan ja leikkaan :)

Luonnollisesti nuorella herralla oli protestoivaa värivalinnasta.

Sehän ei sovi siniseen Ticketin kumipukuun lainkaan.

Korjasin ongelman Prisman 6,95€ sinisellä dinolakilla,

joka valitettavasti on hienompi kuin oma viritykseni

3P - Piparkakkuja

Hauskaa, helppoa, hintavaa

2011-12-01T23:18:00.000+02:00

Lasten synttärijuhlat ovat olleet tämän sairasteluputken takia vastatuulessa. Jo yhdet juhlat piti siirtää. Koska flunssa on siirtynyt perheen aikuisiin, oli syytä tehdä 7v (+3v) juhliminen mahdollisimman helpoksi ja viettää ne Hoplopissa.

Itä-Helsingin Hoplop on vielä uudehko ja siisti ja tänä iltana siellä oli todella tyhjää. Ihan kuin paikka olisi ollut vain meitä varten auki :) Pojat viilettivät 2,5 tuntia tukka putkella. Henkilökuntakin ihmetteli, että eipäs pojille maistunut juurikaan tarjoilu. Limsa ja jätski sentään kelpasivat. Mutta eihän sitä ehtinyt pöydän ääressä istumaan. (Nälkäiset äiti ja isi ovat täyttäneet vatsansa hodareilla ja popcornilla). Palvelu oli todella ystävällistä ja tehokasta. Palvelu oli todellakin niin hyvää, että kotona piti laittaa kirjallista palautetta. Jos samaan aikaan olisi ollut kolmet synttärit ja tupa täynnä muutenkin lapsia, mielipiteeni voisi olla toisenlainen.

Pojilla oli tosi kivaa. Juhlien järjestäminen ei voi mennä helpommaksi. Varaa ja ilmesty paikalle. Pojat ovat sen verran isoja, että riittää vähän vilkuilla perään tai voittaa kaikki pöytäkiekossa. Ja napsia salaa lapsille tarkoitettuja herkkuja :)

Kalliiksihan tuollaiset juhlat tulevat. Sen verran olen jo saanut lastenkutsuja pitää, että jos kustannusta ei tarvitsisi miettiä, niin voisin ulkoistaa tulevien vuosienkin lastenkutsut. Kustannuksen lisäksi mietin myös sitä, että en halua "hemmotella" lapsiani liikaa. Minusta juhliksi riittää se, että omaan kotiin voi kutsua muutaman kaverin. Pöytään laitetaan mukavaa napostelemista ja kohtuudella herkkuja. Sitten leikki tai kaksi, ehkä ongintaa tai vastaavaa ja that's it. Ei tarvitse olla teemaa, sirkustemppuja tai ponia ;)

Tämän jälkeenhän Hoplop-synttäreitä osaavat pyytää pienemmätkin joten uusintakierros lienee jossain vaiheessa odotettavissa.

Jäätelöpallokakku

Todella näppärä "kylmävaraaja" lautanen, jolla jätski pysyi ja pysyi kylmänä

Posket punoittavat ja pieni hiki on jo pinnassa 7v sankarilla

Esikoinen ja keskimmäinen pelaavat

Perheen miehet

3v synttärisankari

Se, että vain isoveli sai kutsua kavereita juhliin ei kuopusta haitannut.

Hän nimittäin salakuljetti tyttöystävän bileisiin -ihan oikeasti :)

Joulusukka on laitettu paikalleen ja kalenteri potkaistu käyntiin lueskelemalla Kunnaksen Joulupukki-kirjaa. Onneksi enää päivä ja sitten koittaa viikonloppu. Lepo tulisi nyt niin tarpeeseen.

Mulla oli vaan käpyjä...

2011-11-28T20:04:00.000+02:00

Oli tarkoitus pitää Hannan kanssa NaistenStanssit. Lähi Sinellissä ei ollut sopivia stansseja, toivottavasti saamme himoitsemamme stanssin tilattuna. Hannalla oli sentään piparkakkumuotteja, helmiä ja kristalleja askarteluun. Mitäs mulla oli? No, mulla oli vaan käpyjä.

Niistä tuli nopeasti puolisen tusinaa lumisprayattua käpyä. Ripustuslenkkeinä on ohutta rautalankaa. Ajattelin laittaa kävyt joulukuuseen koristeeksi tai voisihan niitä käyttää jouluisissa asetelmissakin. Tai korvakoruina à la keinulammas.

Rannalla

2011-11-26T19:35:00.000+02:00

Sää ei kannusta lapsia ulkoilemaan. Pitää keksiä jotain houkutusta, jotta jengin saa pihalle. Mitä voisi tehdä harmaana ja tuulisena marraskuun iltapäivänä? Vaikka mennä rannalle.

Hämmästys oli melkoinen, kun rannan lähiparkkipaikka oli täynnä. Grillikatokseen oli laitettu tuulen suojaksi ylimääräinen pressu ja savun haju täyttää märän metsän. Joillakin rantakausi näyttää jatkuvan +5 asteessa. Märkäpuvussa tosin. Osa varsinaisia hyppytaitureita.

Upeat pilvet

Kuunsilta? Ei vaan aurinko paistaa klo 13 :)

Tätä varten menimme. Muu oli yllätysekstraa.

Paikkana Vuosaaren Kalvik. Suosittelen näin marraskuussakin, kannattaa pukeutua lämpimästi. Reissun jälkeen maistui ruoka ja unet :)

JK: Aika harmittavasti tähän muuten mieluiseen pohjaan ei mahdukaan isot kuvat vaakatasossa. Mutta laiska ei jaksa miettiä, että mitä asialle voisi tehdä.

Rakkaani: Riesa, Vaiva ja Pikku-Harmi

2011-11-22T23:44:00.000+02:00

Sairastuvalla lähti kolmas viikko käyntiin. Välissä on ollut muistaakseni 2 tervettä päivää kaikilla. Äitiin alkaa iskeä turnausväsymys.

Äiti on sisäistänyt sairastelun syvimmän olemuksen. Siinä ei suinkaan kasvatella jälkikasvulle vastustuskykyä vaan siinä kasvatellaan loistetta tavallisen arjen ylle. Kun arki alkaa syksyn pimeydessä pahasti tökkimään ja tekisi mieli kömpiä pitkille talviunille tylsyyttä pakoon, pieni sairasteluputki saa kaiken näyttämään uudelta. Oikeastaan arki on suorastaan ihanaa! Äkkiä sitä äiti-ihminen haluaakin taaplata koti-työ-päiväkoti-kauppa rinkiä vastatuulessa ja sohjossa. Vaikka loputtomasti.

Mutta takaisin rakkaisiini Riesaan, Vaivaan ja Pikku-Harmiin. Kuka sydämetön moukka voi kutsua lapsiaan noin? Sellainen joka ensin pyörittää sairastupaa: lääkitsee, pitää kädestä, maanittelee syömään, lukee, leikkii, sovittelee riidat. Sellainen, joka henkäisee helpotuksesta, kun lapset aamulla heräävätkin edellistä päivää terveemmän oloisina. Sellainen, joka pettyy katkerasti, kun huomaa, että sairauden tilan on täyttänyt räyhäenergia, joka etsii kaikkia mahdollisia ja ennenkaikkea mahdottomia tapoja purkautuakseen.

Kuten vaikka näin:
Klo 9 toipilaat räyhäävät aamupalasta, eilenkin sai jäätelön. "Olen vielä sairaampi kuin eilen, enkä varmasti syö leipää / muroja / jugurttia".
Klo 9:30 Kun äiti on vessassa, Vaiva taltuttaa nälkää omenamehulla omin luvin. Hupsista vaan mehua onkin pari mukia lattialla. Se huomataa, kun äiti astuu siihen.
Klo 10 on täysi tappelun nujakka käynnissä. Joku puree, toinen raapii. Kaikki huutaa.
Klo 11 räyhätään lounaasta. Nokkelin vaatii rahapalkkaa, jos suostuu syömään. (ei saa, eikä syö)
Klo 12 äiti alkaa sonnustaa joukkoa lääkäriin. Myös koululais-Riesa pitää pukea.
Klo 12:45 Odotusaula raikuu. Laatikosta löytyi lankusta tehtyjä rakennuspalikoita. Kotioloissa moiset eivät kelpaisi kenellekkään. Nyt niistä tulee riita. Riesa ulvoo kuin palosireeni. Vaiva hajottaa Pikku-Harmin rakennelmat. Pikku-Harmi itkee harmista. Lääkäri tulee huoneestaan katsomaan, ketä teurastetaan. Poistuu hymyillen huoneeseensa (hymyilyttäisi minuakin jos voisin poistua). Vältämme nippa nappa vartiointifirman paikalle kutsumisen. Äidin sanat eivät kuulu metelin ylitse.
Klo 13 Pääsemme tutkimushuoneeseen
Klo 13:05 Riesa villitsee Pikku-Harmin. Yhdessä he yrittävät hajottaa tutkimushuoneen kalustuksen. Ja metelin ylitse ei voi puhua. Äiti uhkailee Riesaa.
Klo 13:06 Äiti poistaa Riesan käytävälle
Klo 13:08 Äiti poistaa Pikku-Harmin käytävälle
Klo 13:09 Riesa ja Pikku-Harmi takovat nyrkein tutkimushuoneen ovea ja vaativat päästä sisään.
Klo 13:15 Vaiva on vihdoin tutkittu. Masokistinen hoitohenkilökunnan edustaja ehdottaa, että voisimme tulla viimeistään ylihuomenna uudestaan, jos ei hellitä tänään. Masokisti ilmeisesti itse on vapaapäivällä tai kalenteri päivälle täysi.
Klo 13:20 Vaiva kieltäytyy pukemasta. Äiti pukee väkisin. Huuto raikuu.
Klo 13:21 Vaiva kieltäytyy kävelemästä. Äiti luuttuaa Vaivalla käytävän lattiaa kiskoessaa perässään.
Klo 13:30 Joukkue on sitä mieltä, että voimme mennä katselemaan leluja BR-leluun, kun kaikki käyttäytyivät niin hyvin. Äitiä naurattaa ekan kerran.

Rakkaani, otan sen riskin, että joskus myöhemmin luette Internetin syvyyksistä, millä nimillä äitinne on teitä kutsunut. Luulen, että saatatte jopa ymmärtää. Jos ette ymmärrä, niin silloin vietämme yhteisen hiljaisen häpeän hetken, koska tänä päivänä suurin osa meistä tavoitti ikätasoisen käytöksensä kovin huonosti tai erittäin huonosti. Ainoastaan Pikku-Harmi on vapautettu, koska hänet luokitellaan vielä syyntakeettomaksi.

Onneksi huominen on parempi. Äiti pääsee töihin lepäämään.

Kun äiti saa vähän levättyä, niin äiti jaksaa taas rakastaa teitä ihan hirmuisesti.

Alkuverryttelyä

Uusia ja vanhoja herkkureseptejä

2011-11-20T20:21:00.000+02:00

Iso osa tästä viikonlopusta on kulunut keittiöhommissa. Valmistin esikoisen ja kuopuksen synttärijuhliin tarjottavaa ja samalla innostuin kokeilemaan minulle uutta kasvisruokareseptiä.

Tämä kasvisruoka vei sekä minun että mieheni (mies ei erityisemmin välitä punajuurista) kielen mennessään: punajuuri-vuohenjuusto paistos. Jos pidät vuohenjuustosta etkä ole vielä kokeillut, suosittelen!

Yhdistin tähän pari netistä löytämääni reseptiä
1kg punajuuria keitettynä
(keittoaika noin 45-60min, vettä niin, että reilusti peittyvät, kuorimisesta on erilaisia neuvoja. Suosittelen jäähdytettynä kuorimista)

Pilko punajuuret ohuiksi viipaleiksi ja asettele vuokaan.
Kaada päälle maustekastike, vuohenjuustoviipaleet ja pinjan siemenet.
Paista uunissa noin vartti 200 asteessa.

Maustekastike: 3rkl oliiviöljyä, 3 rkl juoksevaa hunajaa, rakuunaa

Tämä sopii ateriaksi sellaisenaan tai vaikka pihvin lisäkkeeksi.

Poikien synttäreillä suolaisena tarjottavana jauhelihapannaria ja pieni juustotarjotin.

Vinkin herkulliseen jauhalihapannariin antoi ystäväni, joka oli tehnyt sitä lastenkutsuille ja se oli ollut menestys. Varsin maukasta se olikin ja helppotekoinen. Meillä oli jauhelihapannarin lisäkkeenä tomaattia ja rucolaa. Osan niistä ripottelin tarjoilulautasen päälle koristeeksi.
Ohjeena: tämä

Makeana tarjosin suklaa-appelsiinileivoksia ja juustokakkua.

On ne oransseja, vaikka kuvasta värit katosivatkin.

Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni kaulittavaa karkkimassaa. Olipas näppärää, helppoa ja hyvää. Olen maistanut muitakin massoja ja tuo Fun Cakes on ainoa, josta pidän. Inspiraation ja ohjeita leivoksiin sain Leonidalta, joka teki näitä kesäiseen askarteluvuorokauteemme. Massa on Bake & Party myymälästä.

Juustokakkuna moneen kertaan koestettu ohje. Kakun unohdin kuvata, mutta pöydästä löytyi sellainen räpsy, jossa kakkua on vasta vähän leikattu.

Hyvin onnistui 3 uutta reseptiä vajaan 24 tunnin sisään. Pitäisi useamminkin kokeilla uusia ohjeita, eikä aina vaan tehdä niitä vanhoja tuttuja. Minusta olisi ihana opetella tekemään kakkuja. Valitettavasti ruumiinrakenteeni ei salli kyseisen harrastuksen aloittamista. Olisi aika alkaa taas ompelemaan ja kortteilemaan rajusti, koska silloin käsi pysyy poissa jääkaapilta :)

Joululahjaluuserin piinaviikot

2011-11-18T16:44:00.000+02:00

Minulla on montakin ominaisuutta, jotka asettavat minut naisena ja ennen kaikkea äitinä kakkoskategoriaan. Ensimmäinen on se kuuluisa halu vältellä järjestelemistä ja siivousta. Kunnon perheenäitihän suorittaa nuo hommat vähintäänkin tehokkaasti ellei peräti nautinnollisen tehokkaasti :)

Toinen on vielä shokeeraavampi: olen lähes kykenemätön ostamaan lahjoja.

Kyse ei ole todellakaan siitä, että en haluaisi ilahduttaa läheisiäni lahjoilla. Haluaisin olla juuri se, jolta saa ne unohtamattomat ja persoonalliset lahjat! Mutta mä olen se, jolta saa ne Pandan juhlapöydän konvehdit ja sen jouluksi julkaistun kirjailijan X tsiljoonannen kirjan. Mun lahjat ovat juuri niitä, joista gallupeissa ja blogikeskusteluissa 1/3 ainakin sanoo, että lähinnä nyrpii tusinakirjat ja Budapestit lahjoina, kun saajaa ei ole selvästi mietitty lainkaan. Persoonatonta siis.

Olenko sitten kysellyt jouluosaajilta neuvoja? Se on vähän vaikeaa...

Osalla jouluosaajiista kun näet lahjatutka pyörii koko vuoden. Heti, kun täydellinen match tulee vastaan hän hankkii sen (vaikka tammikuussa). Senhän tietää heti, kun näkee juuri lahjottavan persoonan näköisen lahjan. Itse näen kaupoissa pääosin vain toinen toistaan tarpeettomia tavaroita. Neuvoja kysellessä osaajan silmät pyörivät myös, hän ei voi ymmärtää tällaista tumpeluutta. Hän neuvoo kuuntelemaan herkällä korvalla harrastuksia, musiikkimakua, katsomaan joulun hittituotteita jne. Ei vaan aukene mulle.

Jotkut jouluosaajat neuvovat suosimaan aineettomia lahjoja. Lähipiiri onkin saanut aika usein teatteri- tai oopperalippuja. Mutta sama lahja joka joulu -aika mielikuvituksetonta? Vai voisiko se olla perinne? Sitten näissä on se ongelma, ettemme yleensä itse voi liittyä joukkoon, koska jonkun pitää hoitaa lapset. Hieronnat, kampaajat ja kosmetologit ovat osalle lahjottavista aika vieraita paikkoja ja palveluiden ulottomattomissa asuvalle tuollainen voi enemmän pakko-käyttää-lahjakortti-vaikka-en-millään-jaksaisi kuin nautinto.

Kun kaupasta ei ole löytynyt mitään materiaa tai aineetonta, on jäljellä lapsiin liittyvät lahjat. Minua heikommassa hapessa oleva isäni on kestovarannut kalenterit ja valokuvakirjat :( Ja oikeasti, kuinka monta lapsen valokuvamukia voi antaa mummille? Pitääkö viimeistään täyden tusinan jälkeen lopettaa? Kouluvuosi tai -kirjat kehitysmaan lapselle voisi sopia yhden lahjansaajan profiiliin. Toisaalta tuokin on minusta jotenkin mukavampi tehdä niin, että se lahja meidän perheeltämme.

Ongelmaani paneutuva jouluosaaja ehdottaa viimeisenä vetonaan, että itsetehty on aina arvokkain lahja. Voisin toki tehdäkin, kun vaan keksisin, että mitä. Kun ei ole ideoita, niin niitä ei ole! Neulomiseni on niin hidasta sekä amatöörimaista, että korkeintaan yksi lahja valmistuu. Vaatteiden teko aikuisille vaatisi kyllä sovittamista, mittoja. Sekä enemmän aikaa ja osaamista. Trikoopipo joka päähän?

No entäs ne lahjottavien toiveet? Sepäs siinä on, kun isolla osalla lahjottavista on jo paljon kaikkea ja hyvin vähän toteutettavissa olevia toiveita. Viimeinen oljenkorsi, mieti mitä itse haluaisit joululahjaksi ja sovella sitä lahjottaviisi. Minä toivon lapsivapaata aikaa, kirjan ja suklaata. Mulle kelpaa Remes tai vaikka Utriokin. Parit Pandat menee tuosta vaan. Näin siis myös jouluosaajankin avustuksella voi päätyä tusinakirjaan ja Pandaan. Voi olla, että joululahjastressiin pitää otta parit Pandat ja terästetyt glögit Alkaa muuten ahdistaa liikaa ;)

Todellisen jouluosaajan etäneuvonta paikka on vapaana. Päästä minut piinasta. Voisikohan Anonymous Finland ottaa tehtäväkseen nostaa tusinakirjojen ja suklaan arvostusta? (Niissä on sentään kotimaisia laatutuotteita, kuten nuo Pandan juhlapöydän konvehdit.) Työnäytteen voi jättää kommenttiboxiin antamalla lahjavinkin (aviopuoliso / äiti / anoppi / appi tyylisesti).

PS. Lahjottavia on 7. Muutama on siirretty pysyvästi Alkon lahjalistalle.
PPS. Lasten kanssahan tätä ongelmaa ei ole. Työkaveri kerran antoi kiireissään pojilleen lelukuvaston ja pyysi ympyröimään toiveet. Pojan tekivät työtä käskettynä ja ympyröivät JOKAISEN ikäkauteen ja sukupuoleen sopivan lelun.

Papereista päätellen ei kukaan jäänyt lahjoitta.

Poikkeusjärjestelyitä

2011-11-16T19:00:00.000+02:00

Aikamoinen alkuviikko. Maanantaina kotona oli kaksi pikku potilasta ja töissä meni aivan kaikki pieleen. Tiistaina töissä alkoi tuotteiden esittely showroomissa ja asiakkaita oli saapunut kauempaakin paikalle. Minulla oli edessä kaksi päivää showroom-keikkaa. Miehellä oli eilen ihan pakollinen työpäivä. Olimme tilanneet MLL:n kautta hoitajan kotiin, koska esikoinen ei ollut vielä riittävän terve kouluun.

Tiistai alkoi siten, että väsynyt mies nukkui pommiin. Huomasin sen herätessäni itse viimetingassa. Kun mies kömpi sängystä, hän huomasi tekstarin puhelimessaan. Lastenhoitaja ilmoitti pari tuntia ennen pestin alkua, että anteeksi vaan olen kipeä ja en pääsekään tulemaan.

Paniikki. Kohta on pakko olla matkalla. Tukiverkko apuun? Mikä se sellainen on? Ei meillä ole sellaista. Eikä ollut vielä auki MLL:n hoitajavälityskään. Töissä työkaveri sijaistamaan? No eipä meillä kummallakaan ole sijaistakaan. Miten voi olla taas näin huono tuuri? Kumpi heittää työtä hukkaan?

Sängystä kömpivä esikoinen oli hyväkuntoisen oloinen. Mutta ei niin hyväkuntoinen, että jaksaisi pitkän päivän koulussa ja ip-hoidossa, joka sisälsi ulkoliikuntaakin. Pikainen viestittely showroomille. Ja sitten uusi strategia.

Äiti: Hyvää syntymäpäivää rakas.
Poika: Mä olen nyt 7v.
Äiti: Äidillä on nyt sinulle todella jännä syntymäpäiväyllätys! Pääset tänään koko päiväksi äidin työpaikalle.
Poika: Tosi kivaa, mä olen aina halunnut päästä sun työpaikalle.... Onko mitään tavaralahjoja?

Niinpä sitten lähdimme esikoisen ja uusien synttärilahjalegojen kanssa matkaan. Showroomilla on onneksi mukavat toimistotilat, jonne esikoinen meni kokoamaan uusia legojaan. Tauolla olevat työkaverit olivat välillä autelleet poikaa legojen kanssa. Lisäksi showroomin puolelta tuotiin tietenkin toipilas-päivänsankarille limsaa, hedelmiä, keksejä ja lounastakin. Kun poikaa alkoi väsyttämään, hän siirtyi takahuoneen sohvalle katsomaan leffaa videotykillä.

Itselleni päivä oli raskas. Tauot ovat tarpeeen, voi lepuuttaa jalkoja, syödä ja vähän tyhjentää päätä hälinästä. Tällä kertaa kaikki tauot menivät pojan kanssa puuhaillessa ja pakollisten asioiden hoitamisessa. Esikoisen kunniaksi pitää sanoa, että hän käyttäytyi koko päivän erittäin hyvin. Jopa niin hyvin, että kävimme vielä kiertämässä varsinainen showroomin puolella. Senkin tilanteen, kun pojalla tuli verta nenästä, hän hoiti todella mallikkaasti. Raskas (mutta kiva ja jännäkin) oli päivä pojallekin, hän sammui hetkessä autoon. Fiaskosta sukeutui siedettävä päivä kaikille osapuolille.

Tänään kaikki pojat ovat lepäilleet kotona hra Kepposen hyvässä hoidossa. Itse heitin vielä toisen showroom-päivän. Hirvittävä väsymys iski, kun pääsin kotiin. Sänky kutsuu. Harkitsen, että menisin nukkumaan klo 20.

Kaulallein kiedon kaksi metriä...

2011-11-14T01:00:00.000+02:00

... kuningasboaa -eikä tunnu missään :)

Elma-messujen yhteydessä oli lemmikkimessut. Siellä sai kuvauttaa itsensä 2-metrisen kuningasboan kanssa. Perheen miehet päättivät ottaa yhteiskuvan. Kuopus lipesi rivistä, oli liian pelottavaa. Yhteiskuvasta rohkaistuneena esikoinen halusi vielä oman kuvan ja kertoi boan tuntuneen kaulassa kivalta. Hra Kepponen kertoi kuningasboan olleen varsin virkeällä tuulella ja esikoisen suurin vaikeus kuvauksessa olikin pitää boaa, joka oli koko ajan luikertelemassa jonnekkin kuten kauluksesta sisään. Epäilen, että minulta olisi lähtenyt taju kuvaushommassa.

Ensi viikko lähtee käyntiin déjà vu:lla viime viikosta. Viime viikolla sairasti kuopus. Nyt sitten esikoinen ja keskimmäinen. Kenties boaflunssa? Toivon pikaista paranemista, sillä minun ja mieheni on pakko olla molempien yhtenä päivänä yhtä aikaa töissä. Jos ei paranemista tapahdu, niin edes MLL:stä lastenhoitaja. Oi, tähdet olkaa suosiollisia. Ja ensi viikolla sitten alkaa poikien synttärijuhlaputki.

Sairasteluviikon puuhat

2011-11-12T14:27:00.000+02:00

Kuopus sai maanantaina taas antibioottikuurin, edellinen ehti juuri loppua. Viikko meni sairastelun, hoitojärjestelyjen ja hätäisten työpurskeiden merkeissä. Nyt kaikki perheen miehet ovat Elma-messuilla, miehen mukaan siellä on enemmän väkeä kuin Habitaressa. Esikoinen on useamman päivän ajan suunnitellut tekevänsä ostoksia messuilta. Listalla on vilahdellut ponia ja laamaa. Tai lisko vähintään.

Hetkeksi olen ehtinyt ompelukoneen ääreen. Minun ei pitänyt ommella ikinä dinohattuja, mutta kuopuksen pyynnöstä tein hänelle uuden hatun. Ei ollut kaavaa ja se viime vuotinen hattukin oli teillä tietämättömillä. Hatusta ei tullut mikään mestariompelus, mutta tuntuu olevan pojalle mieleinen.

Pantaosa kaksinkertaista fleeceä, korvien kohdalla tosi napakkaa puuvillaa tuulensuojana, yläosa yksinkertaista fleeceä. Ei mikään täydellinen väriosuma Ticketin haalariin, mutta kelpaa -etenkin ruskeiden toppahanskojen kanssa. Ensimmäisen kyhäelmän valmistuttua keskimmäinen ilmoitti haluavansa samanlaisen.

Joulukalenteriprojektin suunnitteluosuus on jälleen edennyt: olen listannut krääsät. Tässä maistiainen :)

Itse olen maistellut (lue ahminut) näitä:

Huomenna juhlimme isää ja vaaria. Isän lahjat hoitavat meillä pojat. Voi olla, että ehdin piipahtamaan kaupassa ja ostan miehelleni jotain käyttötavaraa. Meillä ei ole tapana ostella isän/äitienpäivänä toisillemme lahjoja. Joku vähän juhlavampi tarjoilu oli se sitten aamiainen, kakku tai lounas toki kuuluu asiaan. Omalle isälleni teen kortin ja joskus joku kiva uutuuskirja sujahtaa pakettiin.

Paketissa lukee, että särkyvää. Mitäköhän pojat ovat päiväkodissa ja koulussa tehneet?

Puolison määritelmä

2011-11-10T21:18:00.000+02:00

Puoliso on henkilö, jonka kanssa haluan jakaa elämäni.

***
3 poikaa, 2 työssä käyvää aikuista, hektinen ajanjakso, väsy

Hyvä Päivä: Puoliso on henkilö, joka auttaa selviämään työleiristä päivän kerrallaan.

Huono Päivä: Puoliso on henkilö, joka on tehnyt vähemmän kuin osuutensa työleirin hommista.

Romantiikka: Jaettu suklaalevy

***
Ja tämä on kuulemma elämäni parasta aikaa.

Tätä toivon edelleen:

Joulukalenteri-projekti

2011-11-09T00:05:00.000+02:00

Olen nainen, jolla on prioriteetit kohdallaan. Tärkeät ja isot asiat hoidan aina ensin *piste*. Jos ehdin, niin sitten voin käyttää aikaani vähemmän tärkeisiin asioihin.

*reps*
Tai voihan tuo olla tottakin. Silloin ongelmana onkin prioriteettien asetus.

Joka tapauksessa kaikeen kiireen keskellä, olen alkanut kasaamaan listaa asioista ja tavaroista poikien joulukalenteriin. Helpommalla olisin päässyt ostamalla 3 kpl Lego Star Wars kalentereita. Kauhukuvani onkin se, että pojat aloittavat järkyttävän marinan siitä, että kaupan kalenterin sijasta saatavat tyytyä äidin räpellyksiin. Paitsi että meidän kalenteri on äidin ja tonttujen yhteinen -ikinä ei etukäteen tiedä, että kumman vuoro on tarjota yllätys. Jos protestiäänet raikuu, syön kaikki herkut itse ja myyn lelut kirppiksellä.

Joulukalenterin rakennusta voit halutessasi seurata sen omalla sivulla. Linkki löytyy oikean sivubannerin yläreunasta tai tästä. Sivuun ei voi kommentoida, mutta jätä terveisesi tai ehdotuksesi kommentiksi vaikka tähän postaukseen. Ideat ovat tervetulleita.

Tällä hetkellä kalenterissa on puuhat. Krääsät listaan myöhemmin.

Jotain tällaista kenties :)

Kuva lainattu Jyväskylän kaupungin tiedotukselta

Ei jaksa edes rentoutua

2011-11-07T18:09:00.000+02:00

Marraskuu ja kiireinen elämä tekee tuhojaan. Väsyttää. En jaksaisi enkä edes haluaisi tehdä mitään. Voisin kömpiä talviunille, herätä tankkaamaan lisää ruokaa jouluna ja lopulta nousta ylös kun lumien sulamisvedet solisevat.

Seuraava kuulostaa aika pahalta: Ajattelen peruuttaa itseni palkitsemisprojektin, koska en jaksa rentoutua enkä edes hankkia mitään. Projektin avullahan minun piti liidellä läpi ankean syksyn. Olisiko syytä huolestua? Sädettää itseään pidempään kirkasvalolampulla?

Lokakuun ja marraskuun palkitseminen on jo onneksi hoidettu. Siis yritetty on ;) Pystyisinköhän tsemppaamaan joulukuun? Lokakuussa tuli lomamatkan (se olin mun synttärilahja itselleni) lisäksi hankittua laukku reissusta. Laukku poikkeaa omasta laukkutyylistäni, mutta pitäähän sitä joskus kokeilla. Valintaa avitti hotellin viereisen laukkukaupan päivän mega-aletempaus.

Harmaata nahkaa erilaisiin "kuoseihin" työstettynä.

Mukaan tuli myös pidempi hihna.

Marraskuun palkintona oli teatterireissu miehen kanssa. Poikien setämies tuli vaimonsa kanssa lapsenvahdiksi (kiitos!). Esikoinen oli keskittänyt kaiken elämäntuskansa, huonon tuulensa ja räyhäenergiansa lauantai aamuun. Siinä jäi lounas syömättä ennen lähtöä ja verenpaine huiteli taas 200 paikkeilla. Lähdön kanssa tuli kiire, mutta ehdimme sentään perille. Vessassakin olisi ollut kiva käydä ennen näytöksen alkua, mutta 10 metrin jono ulkopuolella mitätöi suunnitelman. Luonnollisesti miesten vessaan pystyi aina kävelemään sisään jonottamaan.

Kävimme katsomassa Kansallisteatterissa Homo-näytelmän. Mitään yhtenäistä tarinaa ei näytelmässä varsinaisesti ole, ehkä siitä johtuen siihen on saatu ympättyä koko aihepiirin klisee-kirjo. Kristillisten Räsäsen alterego oli kyllä mehukas henkilöhahmo. Vauhtia ja musiikkia paljon. Ironinen ote.

En ehkä ollut ihan optimaalisessa mielentilassa teatteriin. Jatkuvan metelin ja kiireen keskellä olisin kaivannut jotain harmonista ja kaunista. Mielentilaani olisi varmaan sopinut joku Tsaikovskin baletti. Väliaika olikin sitten pakko tuhlata vessajonoon leivoskahvejen sijasta. Toisen näytöksen aikana vatsani kurni ja teatterista oli pakko päästä syömään. Ravintolassa käyminenhän yleensä on ihanaa ja rentouttavaa. Koska minun piti ehtiä hakemaan isompia poikia synttärijuhlista, aikataulu oli taas tiukka ja niinpä vetäisin pääruuan 10 minuutissa ja hölkkäsin autolle. Mies jatkoi rennommalla aikataululla illanviettoon.

Sain siirrettyä vastahankaiset juhlijat kotiin. Kotona pojat käyttivät hetken herpaantumista hyväkseen ja poistuivat lastenvahtien kanssa samalla ovenavauksella naapuriin. Kuopus parkkasi surkeana syliin ja tuntui lämpimältä -kuume oli noussut. Kuopuksen vihdoin nukahdettua pääsin hakemaan pojat naapurista. Keskimmäinen oli aivan yliväsynyt ja vetäisi hillittömät iltatoimiraivarit. Sairas kuopus itki pahaa oloaan. Ai, että oli rentoutunut ja palkittu olo.

Mä en enää halua minnekään enkä mitään. Haluan nukkua ja syödä suklaata. Olen jo välillä epäillyt, että minulla on joku piilevä sairaus, kun aina vaan väsyttää. Harkinnassa on jopa lääkäriin meneminen. Nyt kyllä epäilen, että liekö elämäntavoilla ja kuormituksella sittenkin jotain syytä tilanteeseen. Hra Kepponen nimittäin tuli hammaslääkäristä ja kertoi pilkkineensä pahasti siellä. Siis potilas aikoo nukahtaa hammaslääkäriin. Joo, nyt mä olen huolissani!

Ja sitten päivän hyvä äiti vinkki: kun lapsesi sairastaa ja kiukuttelee huonoa oloaan, kannattaa ostaa hänet halvalla kiinalaisella muovikrääsällä hiljaiseksi. Taas on testattu -toimii!

Oikeat tunteet

2011-11-04T23:24:00.000+02:00

Tänään ehdin tunnin odotteluaikana selata aika montaa vanhaa naistenlehteä lävitse terveyskeskuksen aulassa. Olen pitänyt suomalaisia perinteisiä naistenlehtiä kuten Annaa, Eevaa ja MeNaiset paitsi viihdyttävinä myös asioita ja ilmiöitä laajemmin esittelevinä. Niissähän on ihan oikeita artikkeleita. Mielelläni luen kotimaisia naistenlehtiä, Cosmopolitanit ja vastaavat, joiden antina on lähinnä julkkikset, meikit ja seksivinkit, jätän suosiolla väliin.

Tänään alkoi kuitenkin nyppimään "tunnekoodaus". Monessakin artikkelissä käsiteltiin naisten elämien käänne- tai kohokohtia. Haastattelut ja etenkin väliotsikot olivat erittäin kliseisiä. Siis niin kliseisiä, että ensin aloin epäilemään kirjoittajien rustanneen sitaatit kavereiden kanssa oluttuopin ääressä. Seuraava ajatus oli, että tämä on osa mielikuvamarkkinointia, jolla meille yritetään yleensä myydä jotain - häähuumaa, vauvatarvikkeita, vakuutuksia, shampoota ... you name it. Vasta viimeisenä mieleeni tuli, että iso osa naisista voisi rehellisesti sanoa tunteneensa juurikin noin.

Viesti oli joka tapauksessa vahva. Tietyissä tilanteissa naisen tulee tuntea tietyllä tavalla. Ja sitten hekumoidaan, kun kaikki tunsimme juuri oikealla tavalla.

*huoh*

Elämänkäännekohdista kirjoitettua:

"Olisin halunnut olla nuorempi morsian, mutta mieheni kosi vasta xx kk sitten..."
Tämän lausui nainen, pari lasta ja ikää mittarissa yli 30v. Siis mitä ihmettä? Aikuinen nainen odottelee hampaita kiristellen, että mies kosii? Lapsia pystytään kyllä hankkimaan, mutta ei keskustelemaan avioon menosta. En vaan ymmärrä.

"Prinsessahäät ovat elämäni suurin haave.... Haluan kaiken olevan täydellistä..."
Näin kertoi melkein 30v nainen. Minusta on ihanaa, että ihmiset järjestävät juhlia. Mutta minusta on aivan kamalaa, että yhdestä päivästä tulee niin tärkeä. Voiko häät todellakin olla aikuisen naisen elämän suurin haave? Lisäksi mulle ei mene jakeluun myöskään se, että häät järjestetään velaksi. Ja vielä vähemmän se, että morsiamen äiti on sata lasissa mukana valkkaamassa sitä sun tätä tarpeetonta tietäen, että kuukausittaisia lyhennyksiä maksellaan vielä pitkään.

"Koko elämäni muuttui sillä hetkellä, kun sain vauvan rinnalleni..."
"Ensimmäisestä hetkestä huumaava äidinrakkaus..."
Tämän lausui ensimmäisen lapsensa saanut nainen. Aivan ihastuttava ajatus. Mutta tiedän itseni lisäksi monta muuta, jonka päälimmäisenä tunteena on ollut lähinnä helpotuksen sekainen kiitollisuus siitä, että vauva on saatu turvallisesti ulos maailmaan. Vauvaeuforia ei ole alkanut vielä synnytyssalissa vaan vasta myöhemmin rauhallisesti omassa kodissa tulokkaaseen tutustuessa. Menikö mulla nyt taas joku pieleen?

"Lapsi mullisti elämäni... en enää kaipaa mitään entisestä elämästäni..."
40v nainen jätti lapsen saatuaan hyvän työnsä ja keskittyi täysin lapsensa kanssa olemiseen. Eikä kadu hetkeäkään. Mua alkoi jo pelottamaan. Siis aikuinen ihminen kääntää kaiken pyörimään lapsensa ympärillä. Pahimmillaan asiasta tulee lapselle turvallisuuden ja rakkauden sijasta taakka. Tiedän, että kotiäitiys on haastavaa ja arvostan kotiäitejä. Arvostan kaikkia äitejä ja isiä, jotka tekevät ratkaisunsa, koko perheen hyvinvointia priorisoiden. Mutta minusta hyvän äitiyden hehkuttaminen lipsahtaa välillä kaiken uhraavan marttyyriuden sädekehän kiillotukseksi.

Tämähän oli tätä peruskuvastoa:
-nuori kaino morsian odottaa kosintaa
-äitiys iskee kuin tuhat volttia heti
-äidin maailma pyörii lapsen ympärillä

Koska mä olen oikeastaan ohittanut jo nuo vaiheet, niin pahiten kirpaisivat nämä

"Tunnen suurta menetystä siitä, että en enää koe olevani miesten silmissä haluttava..."
"Olen valmis kauneuskirurgiaan, jos se lisää vetovoimaani..."
"Petin miestäni, koska halusin tuntea itseni edelleen haluttavaksi..."
Tällaisia oli naisten yli 40v mietteet. Joku on surrut ja jopa itkenyt, kun miesten päätä eivät enää käänny. Musta on jotenkin tosi surullista, että naisten omakuva ja kehokuva määräytyy sen perusteella, kuinka haluttavana miehet häntä pitävät. Onneksi on vielä toivoa - seuraa niksiosuus: hanki pushupit, kunnon korkkarit vetää aina katseet jne.

Eli siis kainon morsiamen, täydellisen uhrautuvan äitiyden jälkeen käteen jää taistelu hiipuvasta seksuaalisesta vetovoimasta. Siinä se oli naiseuden kaari lehtien mukaan. Hel* masentavaa. Tätäkö me naiset oikeasti haluamme lukea? (vai onko tämä vaan niin taloudellisesti tuottoisa kaari, että pakko rummuttaa)

Kokenut kauppamies toteaisi tässä vaiheessa, että mitä ilmeisemmin en kuulu lukaisemieni lehtien kohderyhmään. En pysty samaistumaan. Mulla ei ole niitä lehtien "oikeita tunteita". Kaikkia ei pysty puhuttelemaan. Mutta on sekin kuulkaa masentavaa, jos harrastuslehtien lisäksi kokee olevansa vain Suomen Kuvalehden kohderyhmää. Tiedättekö sen mitä tylsät keski-ikäiset ja -luokkaiset lukevat :( (sorry vaan kuivalehden lukijat).

t: Rähisevä Riivinrauta

PS. Nyt olisi hyvä aika soittaa suoraan kustantajalta ja tarjota tosi edullisia naistenlehtitilauksia ennenkuin alv:kin nousee.
PPS. Vielä parempi idea olisi laittaa kerrankin joku toimittaja kauppaamaan lehteä

Kuva pummittu http://www.alella.fi/

Aatteiden sijasta vaatteita

2011-11-02T22:48:00.000+02:00

Haluaisin kirjoittaa siitä, kuinka mielestäni naisia syrjitään työmarkkinoilla. Haluaisin kirjoittaa, kuinka teemme toinen toisillemme hallaa, kun emme pidä kiinni oikeuksistamme. Ja miksi naisen euro on vaan 82 senttiä. Mutta olen Halloweenin jälkeisessä energiavajeessa, marraskuisessa hyhmässä. Aatteita en pysty purkamaan sanoiksi. Kuvia sentään pystyn purkamaan kamerasta. Siis aatteiden sijasta vaatteita.

Karpaloita -blogin ja alen innostamana tilasin huppareita Bodenilta. Kuopus rakastaa huppareita. Tällaisia paksuja vuorattuja huppareita meillä ei olekaan ikinä ennen ollut. Nämä ovat minusta aivan ihanat! Aamulla autoon mennessä on näppärä sujauttaa ihanan pehmeä tähti-huppari päälle.

Tämä oli elämäni ensimmäinen Boden tilaus. Hupparit vaikuttavat hyviltä, koot ovat reiluja. Toimitus oli erittäin nopea. Aika ihmeellistä, että vielä tähän aikaan vuodesta voi kulkea hupparissa. Toiveikkaana aiomme jatkaa aamuista hupparointia pakkasille saakka.

Pojat valitsivat itse värin ja kuosin. Yksivärisen sijasta kaikki halusivat tähtiä.

Kankaita tulee edelleen vähän osteltua. Harvakseltaan ehdin mitään kuitenkaan tekemään, mutta joskus kuitenkin. Esikoiselle valmistui peruspaita ihanasta dinokankaasta, keskimmäisen paita odottaa helman ompelua.

Korjausompelua kyllä riittää. Meillähän vaatteet, etenkin ulkovaatteet, ovat kestäneet hyvin käyttöä. Esikoinen on nyt päättänyt tehdä äidin rahoihin suuremman loven hajottamalla ja hukkaamalla vaatteita jatkuvalla syötöllä. Jos joku säilyy tallessa ja ehjänä, niin se onkin sitten hetkessä pieni.

Yllä olevat olivat ne viimeiset ehjät ja sopivan kokoiset ulkohousut. Pakko kai tässä on vielä tähän aikaan illasta ryhtyä parsintaharjoituksiin *huoh*.

Sitten vielä viimeiseksi vaattekuvaksi oma lemppari, rennon toimistopäivän vaate. Kovin moni blogisti tuntuu haluavan poistaa sinisen värin maailmasta kokonaan, mutta minä tykkään sinisestä - etenkin itselläni :) Tämän kokonaisuuden avokkaita myöden ostin siltä Voss-veden maistelureissulta. Paita Taifuun ja housut C&A farkut, kengät Ara. Kengissä on joku superpehmuste päkiän alla, jota jalat kiittää.

Halloween

2011-10-29T21:16:00.001+03:00

Tervetuloa hyytävään kummitustaloomme - jos uskallat!

Esikoinen ja kuopus

(pahvinen koriste BR-lelusta)

Alakerrassa vahtia vessan ovessa pitää Hra Luuranko. Varsin karmaiseva tyyppi, onneksi aika hiljainen. Vessassa sisällä asustaa kummitus. Sinne jäi kerran lukkojen taakse ikuisiksi ajoiksi ihminen, joka sitten ryhtyi siellä kummittelemaan. Jos vessassa pitää pientäkin ääntä kummitus alkaa huhuilla. Se raukka etsii edelleen ulospääsyä ja on oikeastaan aika kiltti.

(Huhuileva ja värisevä lamppu BR-lelusta)

Portaissa lymyää isokokoinen hämähäkki. Se pitää muistaa ruokkia noin 3 vkon välein, silloin se pysyy rauhallisena ja portaissa on aika turvallista.

(Pahvinen koriste Tiimarista)

Toisaalta on kyseenalaista, että kuka oikeastaan haluaa yläkertaan? Ensimmäisenä siellä on vastassa verta tihkuva tunneli, josta pitää ryömiä lävitse. Tunnelissa lymyää hämähäkkejä ja lepakkoja. Lisäksi siellä on menninkäisen luuranko. (Tunneli itse kasattu). Verinen tunneli johtaa suoraan kummitushuoneen ovelle.

Kuopus on jo uskaltaunut Kummitushuoneseen

(askarteluja aikaisemmilta vuosilta ja leluja)

Kummitushuoneessa on perheen isoisoisoisäkin paikalla, tosin pelkkä kallo on jäljellä. Lisäksi siellä asustaa perheen lemmikit: liskot, käärmeet, lepakot ja lohikäärmeet. Huoneessa voi kertoa pelottavia juttuja, mutta ulos pääsee vain jos syö erikoisherkun - punakyntisen sormen.

(nakit ketsupilla)

Ninjat ovat pelotonta väkeä. Ninjaa vain naurattaa sormen syöminen.

Yläkerrassa on myös hautausmaa, siellä on Bakuganin hauta. Hautausmaa on siitä jännä paikka, että siellä on aina komea kuutamo.

Bakuganin haudalla

Kun ninjalla on tukena Hämähäkkimies ei edes hautausmaa pelota.

Sitähän voi vaikka yrittää pompata kuuhun

(Luut Tiimarista, muut omaa tuotantoa)

Hautausmaalla oli myös mukavampi yllätys. Bakuganin hautaa vahtivan tiikerin mahasta löytyi karkkikätkö. Ennen karkkiaarteen tuhoamista, oli jäljellä todellinen rohkeuskoitos. Noitavuorelta saimme lähetyksenä satsin aivoja ja kaksi rohkeinta kokeilivat niitä kädellä silmät sidottuina (aivoina keitettyä makaroonia). Ja huurrrjan seikkailun päätteeksi söimme vielä pääkallokakkua.

(Jäätelöä ja kermavaahtoa)

Hurjan hauskaa Halloweenia!

Makunystyröille

2011-10-28T11:08:00.000+03:00

Taannoisella työnantajan promokeikalla sattui keskelle päivää odottamaton tauko. Ajankuluksi järjestimme vesi-tastingin. Innoitus homman tuli parista Voss vesipullosta. Verrokiksi valikoitui Evian, halpa saksalainen pullovesi ja saksalainen kraanavesi. Juomat maistelimme kylminä sekä huoneen lämpöisinä. Minä juon kotioloissa ja töissä yleensä kraanavettä tai vichyä, saksalainen työkaverini juo pääsääntöisesti vain pullovettä ja kolmas raatilainen joi vähäisesti vettä.

Madonnan suosikkia lasiin vaan

Miltä maistui?

Kylmänä kaikki pullovedet maistuivat ihan vedeltä. Raikkaalta. saksalainen vesijohtovesi maistui metalliselta, oli kuitenkin ihan juomakelpoista. Kallista Vossia ei kukaan erottanut joukosta eikä kenelläkään ollut vesisuosikkia. Pullovedet olivat meistä kaikki yhtä hyviä.

Huoneenlämpöisestä vedestä meistä ei pitänyt kukaan. Tässä tosin korostui makuero: saksalainen halpis oli selvästi mauttomin eli paras. Muut maistuivat tunkkaiselta ja vesijohtovesi vielä enemmän metallilta. Vossia ei tunnistettu vieläkään joukosta, vaikka sitä oli tässä vaiheessa maisteltu jo kahdesti kylmänä. Vossille toki pisteet kivannäköisestä pullosta.

Minussa ei siis ole ainesta supertähdeksi edes siltä osin, että osaisin backstagella ronklata vedestä.

Leivästä sen sijaan osaan ronklata. Nykyisin haluaisin syödä vain tätä. Ja lapsillekin maistuu ruisleipä entistä paremmin. Taivaallisen hyvää Oivariinin kanssa (ei mitään Floraa tai Keijua)

Kun kerta aloitin Perheleipureiden kehumisen niin samaan hengenvetoon kerron, että heillä samanoloisessa pussissa myös hyviä luomukorvapuusteja ja juuri sopivasti 5 kpl per pussi.

Mun uudet kynnet

2011-10-25T22:10:00.000+03:00

Kävin laitattamassa Kynnenkiskojan studiolla uuden mallin. Tämän nimi on "Liekitettynä ja hiillostettuna kiitos".

Ei ollut hinnalla pilattu, maksoi vain 2,99€. Pidemmässä käytössä jotenkin hiostaa. Mutta kynnet ja nuo nakit pitävät ihanan kammottavaa kalinaa.

Mies kuuli, että kulta värinä (ja materiaalina) on uudessa nousussa. Siksi hän valitsi kultaiset yksityiskohdat. Suomalainenhan ei usko, että voisi olla liian kalpea käyttämään mustaa.

Hitsit kun on se resepti hukassa, en meinaa millään muista, että paljonko siihen veriseen matopataan piti niitä matoja laittaa.

(Jollain kuulemma lähtee jouluvalmistelut lapasesta. Mä en tiedä onko ketään muuta suomalaista perhettä, jolla lähtee Halloween valmistelut lapasesta. Enhän minä, mutta ne perheen xy:t).

Estotonta kyläilyä

2011-10-23T21:33:00.003+03:00

Tässä kerran vaihdeltiin ajatuksia siitä, että lasten kasvatusyritysten tulokset huomaa lähinnä kyläillessä :) Vieraassa paikassa lapset yleensä käyttäytyvät enemmän "niin kuin on opetettu" ja hyvien tapojen mukaisesti, vaikka kotona hommat eivät hoituisikaan aina yhtä mallikkaasti. Meidän poikien osalta tilanne on juuri näin.

Entäs sitten kun kyläpaikka tulee "liian" tutuksi? Tulee tällainen reissu, kuten lauantaina Hannalla.

Pojilla oli kyllä vaatteet päällä saapuessamme. Keskimmäinen, kuopus ja Mimosa olivat olleet luvattomissa vesileikeissä sillä seurauksella, että poikien vaatteet olivat aivan märät (ja Hannan ämpäri täynnä niistä vedessä hajoavista vessapaperihylsyistä tehtyä ällösoppaa). Kun vaatteet pyörivät kuivausrummussa, pojat pyörivät nakuina Hannan sängyssä. Mimosta saa nimittäin hyvän painivastuksen.

Nakupellet vastaan pukeutuneet taisto on alkanut.

Painiottelu jatkuu aina vähintään ensimmäiseen loukkaantumiseen saakka. Kuopusta sattui käteen. Vekkuli kaveri osaa tietenkin ottaa tilanteesta hyödyt irti.

Mimosa puhaltaa pipiin

Loukkaantuminen on niin paha, että puhalluksen lisäksi kuopuksen pitäisi saada Mimolta pusu.

The Kiss

"Mun strategia toimi!"

See the happy face

Kuopus tuumii: "Kun kerran pääsin pussailemaan, niin pussaan Hannaakin.

Koska Hanna on niin ihana, niin voi olla, että annan mun spesiaalin eli nuolupusun"

Kuopus on edelleen sitä mieltä, että Myy on HÄNEN vauvansa. Hannan rooli kuviossa on hiukan epäselvä, välillä Myy on vähän Hannankin vauva ja välillä Hanna on vain hoitotäti :)

Budjettimatkailua koululaisen kanssa

2011-10-22T23:18:00.000+03:00

Palaan vielä hetkeksi viime viikkoisen reissun tunnelmiin. Oli varsin mukava reissu -meistä molemmista.

Vuotuinen matkailubudjetti oli jo oikeastaan käytetty, joten tämä ylimääräinen reissu piti toteuttaa niukemmalla budjetilla. Eli siis halvoilla välilaskullisilla lennoilla, edullisella majoituksella ja julkisella liikenteellä. Ruuasta ja huvituksista ei sentään tingitty, tuliaisista yritin :)

Lennot sujuivat pojan kanssa mukavasti, Angry Birdsistä oli paljon apua. Matkakohteemme oli Nizzan alue. Hotelli oli *** luokitukseltaan, mutta ranskalaiseen tyyliin pieni ja kulunut. Kelpasi meille ihan hyvin, vaikka allergiaa meinasi pukata tunkkaisesta kokolattiamatosta. Perillä kuljimme kaikki siirtymät junilla tai busseilla. Se oli helppoa. Sää oli lämmin, 22-24 astetta, yhtenä päivänä yllätti sadekuuro.

Mitä teimme? Käytännössä olimme aina koko päivän liikkeellä. Kävelimme Nizzan vanhassa kaupungissa, satamassa ja rantabulevardilla. Välillä söimme puistonpenkillä eväitä tai istuimme kahvilassa.

Pidimme kisaa siitä, kumpi löytää hienomman parvekkeen.

Poika kävi meressä uimassa ja aurinkoisina päivinä rannalla oli vielä auringonpalvojia. Nizzan alueen sileä kiviset ja voimakas aaltoiset rannat eivät ole hyviä lapsille. Vahdin poikaa herkeämättä ja olin koko ajan "pelastusvalmiudessa". Poika itse tykkäsi isoista aalloista hirmuisesti, vaikka välillä hörppäsikin suolavettä vahingossa. Vajaan parinkymmenen kilometrin päästä löytyy lapsille sopivia hiekkarantojakin.

Kokonaisen päivän vietimme Biotissa Marinelandissa. Suhtaudun eläintarhoihin ja etenkin näytöksiin ristiriitaisin tuntein: paheksuako ja boikotoida vaiko pitää niistä? Mutta onhan se todettava, että tappajavalaat ovat upeita eläimiä. Marinelandissa oli tappajavalas-, delfiini-, merileijona- ja hylje-showt akvaarioiden lisäksi. Ihan hirvittävän huonoa ei eläinten kohtelu voi olla sillä sekä tappajavalas että delfiini olivat saaneet tänä vuonna poikasen. Siellä pikkuisetkin olivat mukana opettelemassa temppuja.

Valasperhe

Pikkuinen harjoittelee

Kävimme modernin taiteen museossa

Pojalla on ihan mainokseen sopiva asukin :)

Ruokailun kanssa oli iltaisin vähän haastetta. Pyrimme syömään aina ranskalaista ruokaa. Esikoinen oli yleensä päivästä niin väsynyt, ettei meinannut pysyä ravintolassa hereillä. Kovin pitkän kaavan mukaan emme siis syöneet ja yhtenä iltana söimme ruokakaupan herkkuja hotellihuoneessa. Ranskassa laskun saaminen yleensä kestää ikuisuuden. Kummasti nopeuttaa hommaa, kun lapsi lepuuttaa päätään ravintolan pöytää vasten. Meistä molemmista oli parasta yhden ravintolan alkupalaksi tilatut katkaravut.

Ruoka tarjosi muutenkin elämyksiä. Kiertelimme ahkerasti ruokakauppoja, kalakauppoja, leipäkauppoja, karkkikauppoja ja isoja supermarketteja. Kotona ikinä ei nää sellaisia mereneläviä kalatiskissä puhumattakaan niistä valmiiksi nyljetyistä kaniineista.

Tässä ihaillaan halloween-karkkeja

Muuten kaupoista kävimme hankkimassa vain tuliaiset. Siis leluja ja ruokaa. Kauppakeskuksen IKKS:n ja Catiminin liikkeet kyllä olisivat houkutelleet. Esikoinen sai kalapelin, joka oli varsin hyvä ostos. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli kiva pelailla pari peliä. Itselleni nappasin hotellin viereisestä kaupasta käsilaukun, ihan sillä perusteella, että moni muukin osti niitä.

Pojasta parasta oli: Marineland ja uiminen.
Minusta: aurinko ja kaunis kaupunkikuva.

Suosittelemme perheille, jotka haluavat jotakin muutakin kuin rantalomaa. Sopinee etenkin autoilusta pitäville, koska rantatie on hieno ja alue täynnä vierailun arvoisia pysähdyspaikkoja.

Kotijoukot olivat pärjänneet hyvin. Kateutta siitä, että kaikki eivät päässeet reissuun, en ole havainnut (keskimmäisen kanssahan olimme kahden kesälomareissulla). Tuliaisilla saattoi olla osuutta asiaan. Keskimmäinen odottaa, että koska hänestä tulee koululainen. Hän tahtoo silloin matkalle Espanjaan ja katsomaan härkätaistelua. Toivottavasti äiti/isi on kolmen vuoden päästä varoissaan ;)

Ystävä

2011-10-21T10:37:00.000+03:00

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että meidän 4v keskimmäisen paras ystävä muutti kesällä. Pojalla on ollut aivan älytön ikävä kaveriaan. Ajattelin, että ikävä tuossa iässä haihtuu nopeasti. Pojalla on vanhoja ja uusia kavereita päiväkodissa ja kaveri pihallakin.

Kavereista puhuessa poika luetteli keitä kavereita hänellä on, mutta sitten lisäsi surumielisesti "Äiti, mulla on kavereita, mutta ei enää sellaista kaveria kuin E. Äiti, mä pelkään, ettei mulle ikinä tule sellaista kaveria kuin E."

Olin aivan sanaton. Pystyykö 4v hahmottamaan, että hänellä on aivan erityinen kaverisuhde? Voiko noin pieni olla täysin samalla aaltopituudella kaverinsa kanssa? Kuinka kauan hän jatkaa kaipaamista? Yli kolme kuukautta ikävöintiä on tuossa iässä kauan. Vai onko tämä vaan joku "päähänpinttymä"?

Päähänpinttymä se tuskin on. Sillä poika tapasi kaverinsa hänen syyslomaviikollaan. Kaverillakin oli ollut kova ikävä. Ensin vähän riehuttiin, sitten pojat menivät juttelemaan, kun oli niin paljon kerrottavaa. Ja välillä vähän halatttiin. Onnenpäivä!

En voi olla julkaisematta tätä ihanaa halausta.

(kaverin yksityisyyden vuoksi kuva on tuollainen epätarkennettu pläjäys)

Perätilasynnytyksestä

2011-10-18T22:31:00.000+03:00

Säännöllisen epäsäännöllisesti tuttava tai tuttavan tuttava haluaa kysyä kokemuksestani perätilasynnytyksestä. Vielä kun jotain asiasta muistan, niin kirjoitan siitä myös tänne, jos vaikka siitä olisi jollekin asiaa miettivälle hyötyä.

Heti aluksi pitää todeta, että en ole terveydenhuollon ammattilainen (saatikka synnytysten) ja kirjoitus perustuu kokemuukseeni yhdestä perätilasynnytyksestä. Päätöksen synnytystavastahan tekevät yhdessä äiti ja hoitohenkilökunta (joka arvioi mahdolliset rajoitteet esim. lantion koon). Ketään ei painosteta saati pakoteta perätilasynnytykseen. Minulle perätilasynnytys oli helppo ja nopea.

Kolmas lapseni oli siis perätilassa. Kaksi aikaisempaa lasta olivat syntyneet alateitse normaalista tarjonnasta. Ison (ja isopäisen) keskimmäisen (4700g, 55cm) synnytys sujui hyvin, joten alusta alkaen suhtauduin myönteisesti tai vähintäänkin neutraalisti perätilasynnytykseen.

Mitään lantion röntgen tai magneettikuvamittauksia minulle ei tehty, koska todistettavastihan ulos mahtuu kookkaampikin kaveri. Alustavasti sovimme äitiyspolilla, että vauvaa alle 4,2kg lähden yrittämään alateitse. Perusarviona oli, että keskimmäisen kokoinen mahtuu mukavasti ulos ja +10% jätetään varaa (tai säästetään mittavirheelle). Vauva ei ollut kohdussa täydellisessä perätilassa (eli varpaat kohti otsaa) vaan hän oli lähinnä risti-istuntaa muistuttavassa asennossa. Asento tulkittiin riittävän hyväksi.

Kääntämistä yritettiin kerran varovaisesti ex-tempore meiningillä ultrassa. Vauva oli niin hyvin liikkeellä, että lääkäri päätti vähän auttaa. Operaatio ei ollut miellyttävä, mutta ei mitenkään kivulias. Varsinainen kääntöyritys päätettiin tehdä, mutta siihen saakka en ikinä päässyt.

Viikolla 36+0 meni lapsivedet. Ohjeen mukaisesti soitin sairaalaan, jossa pyysivät tilaamaan ambulanssin. Ambulanssin soitin 22:01. Koska minulla ei ollut supistuksia eikä mitään muutakaan akuuttia, ambulansissa täyteltiin lappuja, mittailtiin verenpainetta, soiteltiin vielä sairaalaan jne. Pihalla alkoivat supistukset, jotka tulivat sitten puolessa välin matkaa minuutin välein.

Sairaalassa todettiin, että vauva on niin alhaalla, että ultralla ei saa luotettavaa painoarviota, mutta koska edellisestä ultrasta oli sen verran vähän aikaa vauvan on pakko olla alle 4kg. Asento edelleen sama, mutta saliin vaan.

Ehdin vielä tinkiä itselleni epiduraalin. Perätilasynnytyksessä on aina mukana synnytyslääkäri ja vauvan tarkastaa yleensä myös lastenlääkäri. Olen jälkikäteen lukenut, että peräsynnytyksessä käytetään aina poikkipöytää. En edelleenkään tiedä, mikä se tarkalleen ottaen on. Mutta perätilasta synnyttäminen tapahtuu sängyssä puoli-istuvassa asennossa jalat telineissä (tämä on varmaan se poikkipöytä). Itselleni tuossa tilanteessa on ihan sama vaikka jalkani roikkuisivat lampusta, joten en kokenut sitä mitenkään hankalaksi. Oman lisäjännityksen tilanteeseen toi se, että vauva päätti oikaista toisen jalkansa suoraksi ja syntyikin sitten lopulta molemmat jalat edellä.

Olen arkistoinut synnytyskertomukseni liian hyvin, mutta en paljoa valehtele, jos muistelen ponnistusvaiheen kestoksi 6 minuuttia. (Ensimmäistäni ponnistin 45min (noin 3,5kg ja 49cm)). Vauva syntyi 00:01. Eli tasan kahden tunnin päästä ambulanssin soitosta.

Synnytyksessä oli ainoastaan kaksi eroa aikaisempiin. Ne "jalustimet" ja suuri henkilökunnan määrä. Synnytyslääkäriä avusti kaksi kätilöä ja toinen synnytyslääkäri hengasi mukana. Lastenlääkäriä ei saatu paikalle, häntä sijaisti vastasyntyneiden valvontaosaston hoitaja. Muista paikallaolijoista ja heidän agendastaan en tiedä. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että synnytys olisi jotenkin vaatinut minulta enemmän itsenäistä suoriutumista, tiukempaa ohjeiden noudattamista, motivaatiota tai mitään muuta vastaavaa. Homma vaan tapahtui.

No, mitenkäs tapahtuman päätähti? Hän syntyi hyväkuntoisena, tosin aika hurjan näköisenä. Vauvan jalat olivat saaneet rytäkässä mustelmia ja poika oli nivusista varpaisiin saakka violetti. Ei ollut lonkkaluksaatiota, eikä mitään muutakaan synnytystavasta seurannutta vaivaa. Viikkojen 36+1 ja minun raskausaikana kohonneiden sokereiden takia vauva oli yön seurannassa valvontaosastolla. Vauvan vointi oli hyvä ja hän pääsi valvontaosastolta pois aamupäivällä. Mitat olivat reilu 3800g ja 52cm.

Edellytykset perätilasynnytykselle olivat olemassa, vaikkakin vauva oli kookas ja sitten kaveri vielä meni suoristamaan jalkansa. Kertaakaan en ajatellut, että riskit olisivat liian isot tai että en olisi osaavissa käsissä.

Ja ne tyypillisimmät lisäkysymykset:
-Jos voisin valita uudestaan kolmannen kohdalla, valitsisinko edelleen alatiesynnytyksen?
Ilman muuta.

-Uskaltaisinko yrittää synnyttää perätilasta aikaisemman vauvan kokoisen tai peräti isomman?
Lähtisin ilman muuta yrittämään (mikäli hoitohenkilökunta kannattaisi). Ainakin jos vauva olisi alle 4kg. Ja jos kokoero edellisen ja syntyvän vauvan välillä ei olisi kovin iso. 5kg vauvaa en uskaltaisi lähteä yrittämään perätilasta.

-Uskaltaisinko synnyttää esikoisen perätilasta?
Luulen, että tässä kohtaa minulla henkilökohtaisesti taitaisi rohkeus (ja riskinottokyky) loppua.

Valohoitoa

2011-10-17T11:51:00.000+03:00

Syysloma on vietetty mallikkaasti. Meillä oli pikkukoululaisen kanssa onnistunut reissu. Siitä lisää myöhemmin. Alaolevien kuvien tunnelmissa orientoidumme jälleen arkeen maanantain tyypillisellä ohjelmalla: töitä, 1 kpl fysioterapiaa, 2 kpl fudistreenajä ja 1 vanhempainiltoja *huoh*. Saattaa olla, että tuliaislegot vievät voiton fudiksesta (enkä tällä kertaa pahastu lainkaan) ;)

Hyvää viikkoa!

Ihanan arjen hinta

2011-10-12T23:10:00.000+03:00

Laulujen lunnaat eli ihanan arjen "hinta".

Mukavat arkipäivät, lorvantait, retkipäivät, pullapäivät eivät ole ilmaisia. Aika niihin on irroitettava jostain muusta. Kaikkea ei voi nipistää omista yöunista. Onneksi minulla on toinenkin vakiokohde: siivous. En todellakaan nauti siivouksesta ja ajoittain minun on vaikea motivoitua hommaan. Etenkin kun paikat pysyvät siistinä lähinnä nanosekunnin. Niinpä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että meiltä löytyy jotain tällaista:

Jonkun arvokas Pokemon-kortti kokoelma onkin lattialla -hups!

Tästäkin voin onneksi syyttää jotakuta toista :)

Tiskit ovat hra Kepposen vastuulla. Minulla pyykit.

Tosi *harmi* ettei nyt sattunut kuvaa särmästi viikatuista kaapeista

ja tyhjyyttä ammottavasta pyykkikorista.

Lorvantain "synnit"

Tunnen ajoittain huonoa omaatuntoa perheemme sotkuisuudesta. Millaisen mallin annan lapsilleni sillä, että tavarat voi jättää levälleen ja leikit lattialle? Kasvatanko pojista pienet "sotkutyrannit"? Toisaalta yhteistä aikaa ei ole työpäivinä yhtään liikaa -haluanko käyttää sitä siivoamiseen? Ja onko siisteys kasvatuskysymys? Minähän olen erittäin siistin äidin siistiksi kasvattama! Isäni saattoi jättää joskus sukat lattialle, kun hän oli vähän löperömpää sorttia. Onko se siisteys ja järjestys sittenkään niin tärkeää? Taidan julistaa sen yliarvostetuksi. Eläköön kasat ja pinot ja villakoirat!

Loppuviikkona ei tarvitse miettiä ei ruuanlaittoa eikä siivousta. Me otamme koululaisen kanssa arkeen breikin ja lähdemme syyslomailemaan. Saas nähdä miten reissu sujuu kaikentietävän ja angstisen miehenalun kanssa. Nyt ei mennä lasten ehdoilla. Tuskin nyt sentään aikuistenkaan ehdoilla, mutta lähden tavoittelemaan kompromissia. Jotain äidille ja jotain pojalle. Saatan jopa yrittää villiä korttia nimeltä modernin taiteen museo.

Pojan huomisen asu on toivottavasti kuten alla. Itse aion kopioida tyyliä vain hihanpituuden osalta. Hra Kepponen jää pakertamaan arkea pienempien sankareiden kanssa, kun toiset huvittelevat.

Arkea, arkea, UPEAA arkea

2011-10-11T21:24:00.000+03:00

Minä en tunne kuuluvani siihen joukkoon, joka jaksaa innostua ja inspiroitua arjesta. Minä mieluummin laiskottelisin, lorvisin ja jopa juhlisin :) Realiteetit eivät salli vapaaherrattaren elämää ja arki on paikasta toiseen säntäilyä, lasten kiljuntaa ja jatkuvaa työleiriä. Mutta tänään hehkutan arkea. Oi, ihana arki!

Olen tehnyt kaikki töissä kertyneet rästit. Kaikki :)

Olin tänään päiväkodilla hakemassa poikia 15:50. Päiväkodilta lähti reimukkaita poikia, kun kerroin, että tänään teemme yhdessä jotain tosi kivaa. Pojat valitsivat leipomisen.

Poikien ja äidin tekeleitä. Eipä onnistunut lautasen kuvaus ilman pieniä sormia

Ja sitten vielä pukeutumisasiaan. Tässä rento mutta toimistokelpoinen asu, jonka hankin työmatkalta syyskuussa. Dagens: tummat farkut, ruskea-valkoraitainen paitapusero ja kaulakoru.

Ja sit tälläinen epäselvä kännykkäkuva

ja vähän jo päivän aikana rypistynyt paitis mikä jotenkin korostuu

Sitten vielä ihan käsittämätön juttu: meidän perheessä ei ole sairastettu yli 4 kuukauteen (kop, kop *koputtaa puuta*). Viimeksi tällaista on tapahtunut vuonna 2004. Meillähän pojat ovat sairastaneet paljon. Esikoinen oli pari päivää poissa koulusta yskän takia, mutta ei ollut pahasti kipeä. Ei siis lasketa. I want this more!

Upea syyssää

2011-10-09T19:48:00.000+03:00

Lorvantain jälkeen tuli supersunnuntai. Suuntasimme metsäretkelle, matkalla haimme vielä yhden pikkuretkeilijän mukaan. Pikaisesti kyhäämäni metsätehtävä toimi hyvin ja se innosti tekemään muitakin löytöjä metsässä. Pienenkin olisi jaksanut vielä muutaman tehtävän lisää. Tehtävänä oli kerätä ja valokuvata. Tehtävien lisäksi retkeen kuului kiipeäminen hurjalle kalliolle ja eväiden syönti rannalla. Joka kerta yritämme bongata eläimiä, mutta tälläkään kertaa vastaan ei tullut karhua (poikien harmi, äidin onni). Syksyinen metsä tuoksui ihanalta, aurinko paistoi ja lapset olivat niin tohkeissaan. Jopa tälläinen syksyn vihaaja nautti päivästä :)

Tehtävät on jaettu ja käyty lävitse

Aika nopeasti oli tehtävät tehty - viimeistä viedään

"Hei kato täältä näkyy tosi pitkälle"

"Katso kotkanpuita!"

What goes up must come down

Lorvantai

2011-10-08T11:50:00.000+03:00

Olipas kiireinen viikko. Taas tuli illalla sammuttua lapsia nukuttaessa vaatteet päällä ja hampaat pesemättä sänkyyn :( Onneksi on viikonloppu ja meillä vietetään tänään lorvantaita. Lapset saavat katsoa televisiota tai läträtä vesileikeissä. Elättelen toivetta, että kaverit tulisivat hakemaan poikia ulos, niin ulkoilukin hoituisi lähinnä välillä ovelta pihalle vilkuilemalla. Just tälläisinä päivinä tekee mieli luistaa ruuanlaitostakin ja tilata pizzaa kotiin.

Käsityö saralla on hiljaista. Viikko sitten vihdoin sain ommeltua keskimmäisellekin housut Metsolan autofroteesta. Kuopuksellehan tuli mustasta ja keskimmäiselle vihreästä. Nuo Metsolan autot ja traktorit iskevät meidän poikiin edelleen täysillä. Ja minuun myös, vaikka en voi sanoa ikinä olleeni uusretron ystävä. Kokonaisuus keltaisella paidalla taitaa lipsahtaa liikaa uusretron puolelle, joten varmaan mustan yhdistelmää tulee käytettyä enemmän. Housujen kaveriksi molemmilla pojilla on mustat perustrikoopaidat, lisäksi keskimmäisellä tuo keltainen ja kuopuksella punainen.

Stockan Hullut päivät olin ajatellut jättää ihan kokonaan väliin. Muutaman kerran olen mennyt jonkun sisäänheittotuotteen perässä ja aina jäänyt ilman. Mua ahdistaa se tungos ja töniminen. Sain kuitenkin kaveriltani täsmävinkin ja kävin ostamassa lisää luettavaa. Sinne jäi vielä muutama pokkari (a 3,90), jota en ollutkaan lukenut, mutta lorvantaina en kykene kaupoille. Ja se pakollinen paitapusero joulun rientoihin esikoiselle tuli myös hankittua näppärästi.

Viime vuonna jäimme kokonaan ilman tuota Fazerin huippuhyvää piparkakkusuklaata. Tänä vuonna emme, sillä ensimmäinen 300g levy on jo tuhottu (se oli mies, minä vain maistoin ihan pikkasen).

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Kortteja haasteisiin

2011-10-04T10:05:00.009+03:00

Mulla on miljoona asiaa jonossa, töissä hommia rästissä, kotia vois siivota puskutraktorilla. Oli siis oivallinen aika eilen illalla myöhään alkaa tekemään kortteja. Fiksu ihminen ei tekisi näin, mutta yritän perustella itselleni, että nyt on vähän rennompi olo. Toiset käy lenkillä, toiset askartelee.

Ekaksi p*skarteluhaaste nro 110, jossa oli väribingo. Omaksi rivikseni valitsin kulta, musta ja kraft (eli sellainen pahvilaatikon ruskea). Päätin tehdä noista matskuista joulukortin.

Kuvat ovat tällä kertaa ilman salamaa läppäriä vasten ja varsin onnettomia pikaräpsyjä. Nyt ei aika riitä muuhun :(

Taustana säkkikankaan näköistä pellavaa. Joulupallo embossattu mustalle kartongille. Valkoinen hattuneulakin muuttui kultaiseksi. Joulupallo ja säkkikangas ovat valikoituneet tämän joulun korttimateriaaliksi, mutta värimaailmasta tulee enemmän perinteinen.

Toisella kortilla osallistun Lauran korttihaasteeseen. Haasteessa piti käyttää ompelulaatukosta löytyviä tarvikkeita. Niitähän löytyi: vihreä auto on Metsolan joustofroteeta, alla edellisen kortin säkkikangasta, pilkkunauhaa ja nappeja. Kortti on kuopuksellemme, joka on kova automies.

Sisävaatteiden kierrätyksestä

2011-10-02T20:09:00.000+03:00

Minulta välillä kysellään, että miten sisävaatteiden kierrätys perheessämme toimii ja kierrätänkö paljon. Lapsillani kun kuitenkin näkyy säännöllisesti ihan uusiakin vaatteita eikä pelkästään muotia muutaman vuoden takaa :)

Kierrätän suurimman osan hyväkuntoisista sisävaatteista pojilla. Vaatteet, jotka eivät ole lainkaan mieluisia, päätyvät usein miten kirppikselle yhden pojan käytön jälkeen. Ne huonosti istuvat, pesuissa kulahtaneet ja sellaiset, jotka eivät näyttäneetkään päällä niin hyviltä, lähtevät kunnosta riippuen kirppikselle, Fidalle tai UFFin laatikkoon. Muut pakkaan odottamaan seuraavaa käyttäjää.

Laadusta ja käytön määrästä riippuen sama vaate saattaa kiertää kaikilla kolmella. Se täytyy tunnustaa, että kun puran varastolaatikoita, niin sieltä lähtee aina tavaraa pois. Osa vaatteista nimittäin näyttää säilytyksen jälkeen paljon huonommalta kuin laatikkoon laittaessa. Ilmeisesti vaatteen ollessa käytössä silmä on tottunut värien haalistumiseen ja materiaalin nyppyyntymiseen.

Miten siis kierrätän perheessämme pääpiirteissään:
-Juhlavaatteet kierrätän kenkiä myöden
-Housut (farkut, velourit, collarit): kierrätän kaikki siistikuntoiset ja hyvin istuvat. Collegehousuissa värit harmaata lukuunottamatta kestävän pesua niin heikosti, että ne usein päätyvät UFFin laatikkoon.
-Neuleet: kierrätän yleensä kaikk
-Shortsit kierrätän

Paitojen suhteen kierrätys riippuu kunnon lisäksi väreistä ja kuoseista:
-"Merkkivaatteet" kuten Molon Ja Timberlandin paidat kierrätän yleensä
-Bamsen ja Fixin olen kierrättänyt myös
-Muuten Lindexin kuoseista vain parhaimmat autokuosit ovat päätyneet kiertoon. Koska muut jäivät aina käyttämättä, olen sittemmin laittanut ne kirppikselle. Meillä ainakin monesti on käynyt niin, että sesongin suosikki ei ole enää vuoden päästä (tai kahden) ollutkaan yhtään kiva.
-H&M ja KappAhl: iso osa päätyy yhden lapsen jäljiltä kirpparille. Eivät yleensä miellytä enää parin vuoden päästä.
-Marimekon raidat kierrätän myös, joskin nyt pojilla alkaa olla raitakiintiö täynnä
-Sellaiset paidat joita olen ostanut kolmessa koossa lähtevät yleensä kirpparille
-Kierrätän myös kaikki hyväkuntoiset alusvaatteet ja sukat. Minulle tässä ei ole mitään ihmeellistä ja pesukone tekee kyllä puhdasta :)

Kyllästynkö samojen vaatteiden tuijottamiseen? No yleensä en. Lapseni ovat kuitenkin aika erinäköisiä ja vaatteita voi yhdistellä eri lailla. Säästänkö rahaa? Aivan varmasti. Säästänkö luonnonvaroja? Kaipa vähän sentään. Säästänkö vaivaa? Paljon.

En oikein osaisi kuvitella sitä, että laittaisin kaikki lasten vaatteet kirppikselle yhden käyttäjän jäljiltä ja sitten hankkisin tilalle uutta (tai kirppikseltä). Se tuntuu minusta liialliselta ajan, vaivan ja rahan tuhlaukselta. Edelleen ostan paljon vaatteita sillä ajatuksella, että ne kiertävät perheessä. Jos niin ei käy, niin en jää sitä harmittelemaan. Mites teillä?

Kierrätysmuotishow:

Monsoonia - kierrätetty jokaisella pojalla.

Kuvassa esikoinen ja kuopus. Ja paita menee meiltä varmaan vielä eteen päin.

Monsoonia esikoisella ja keskimmäisellä.

Tämä on ostettu käytettynä, mutta mennee vielä kuopukselle.

Moloa keskimmäisellä ja kuopuksella.

Niin paljon rakastettu, että lähtee varmaan UFFiin.

Bamsea esikoisella ja kuopuksella. Kaikilla pidetty.

Päätynee rätiksi :)

Hilfigerin paitapusero esikoisella ja keskimmäisellä.

Paita edelleen kuin uusi ja odottaa kuopusta.

Esikoisella jalassa housut, jotka ylemmässä kuvassa

on keskimmäisellä Monsoonin paidan kanssa arkihousuina.

Pahoittelut siitä, että kaikki kuvat ovat erikokoisia. Tumpeluus pääsi yllättämään ;)

Täyttä äitiyttä joka sekunti

2011-09-27T23:22:00.000+03:00

Aina välillä kuohahtaa lehdissä -artikkeleissa ja yleisön osastolla (netistä puhumattakaan)- laiskat ja mukavuuden haluiset vanhemmat (siis äidit), jotka törkeästi hyödyntävät päivähoitojärjestelmää. Lapsia pidetään hoidossa loma-ajalla, käydään ruokakaupassa, kampaajalla tai jopa harrastuksessa lasten ollessa hoidossa. Asennehan on usein sellainen, että saunan taakse joutavat tuollaiset vanhemmat.

Minustakin päivähoitolapsille kuuluu lomaa. Ehdottomasti! Lasten kuuluu saada levätä ja viettää aikaa oman perheensä kanssa. Päivähoitopäivät kannattaa lasten jaksamisen takia pitää niin lyhyinä kuin se perheelle on mahdollista.

Uskon (naivistiko?) että suurin osa vanhemmista haluaa lastensa parasta eikä vaan ajattele vain omaa napaansa. He osaavat käyttää järkeään tehdessään perhettään koskevia ratkaisuja. No, miksikö sitten minua huolestuttaa ja välillä ärsyttää asenne, että vanhempien tulisi maksimoida lastensa kanssa viettämänsä ajan? Eikö se ole kaikkien edunmukaista?

Minua huolestuttaa yleinen ilmapiiri. Kerronpa tarinan mistä ilmapiirin muutoshuolestumiseni alkoi. Kerran kerroin kahvipöydässä, että talvisin jakkupukupäivinä usein ajan ensin kotiin, vaihdan vaatteet, joskus jopa haukkaan leivän ja sen jälkeen kävelen pulkan kanssa päiväkodille. Sain aikaan pitkän hiljaisuuden. Rohkein kysyi, että meneekö mulla kauan tuohon ylimääräistä aikaa. Menee about vartti. Hiljaisuus jatkui.

Minua valistettiin jälkikäteen. Kunnon äidit menevät suoraan päiväkodille, minähän menetän viikottain (tai jopa pari kertaa viikossa) vartin aikaa lasteni kanssa. Tässä parinkymmenen vuoden kasvatusurakassako aletaan nyt laskemaan jokaista varttia?

Myöhemmin kuulin, että eräs äiti käy työpaikan vieressä kaupassa ilman lapsiaan lähikaupan sijasta. Ihan vaan sen takia ettei tule pahoja puheita, jos vaikka lasten vanhempia tai hoitajia sattuisi ostoksille lähikauppaan. Tämä niin kuin vinkkinä kerrottiin. Tietenkin jokainen äiti tuntee piston sydämessään, jos oma lapsi on päiväkodin viimeinen haettava. Ja joissain päiväkodeissa hoitajilta kuulemma kuulee hienovaraista moitetta, että taas teidän lapsenne on täällä viimeisenä.

Näinkö ahtaalle hyvät naiset haluamme toisemme äitiydessä ajaa? Lasketaanko jokainen vartti?

Entäs ne lomat ja harrastukset? Saako äiti pitää lomaa? Entäs jos loman kustannus on se, että lapsi on silloin päivähoidossa? Viime kesän uutiset siitä, että osa lapsista ei vietä kesäkautena lomaa lainkaan, vaikka aikuinen lomailee, oli epämiellyttävä. Jäikö aikuiselle kuitenkin lomaoikeutta? Saako äiti harrastaa, jos se tarkoittaa, että lapset ovat pidempään hoidossa?

Täysin tekstiin liittymätön somistekuva.

Nuori heimotatuoitu (onneksi vaan tussia) soturimme

istuu potalla ja pelaa samaan aikaan Angry Birdsiä :)

Tiku ja Taku

2011-09-25T17:54:00.000+03:00

Mä olen pikku Tiku.

Mä olen pikku Taku.

On työnämme ja huvinamme

tammenterhojen vain haku.

Trala-lallati-lallati-laa

Hauska niitä on pakastaa.

viinat ovat äidin -eikun siis tietenkin isin

Esikoisemme säilöö talven varalle. Ensimmäinen pussi tammenterhoja on jo pakasteessa. Koulutarvikkeita oli hiukan vaikea löytää, kun repun taskut olivatkin täynnä tammenterhoja. Eiköhän niistä tule pussi lisää tai kolmas.

Pojasta ei ole tulossa vegaania (vielä), tammenterhot ovat kuulemma oravia varten talveksi.

Örkkipaitoja ja tunnustuksia

2011-09-24T17:05:00.000+03:00

Moni on jo varmaan huomannut, että olen joutunut lipsumaan pahoin päätöksestäni vältellä örkki- ja hahmovaatteita pojilla. Päätöksen takana ei ollut sen kummoisempaa syytä kuin se, että suurin osa hahmo/örkkivaatteista on minusta niin rumia, etten haluaisin rahojani sellaisiin laittaa.

Kuopus fanittaa Salaman lisäksi Postimies Patea. Pate oli aikoinaan esikoisenkin suosikki ja häneltä periytyi Pate-paita kuopukselle. 98cm paita on reilua kokoa ja hihat ovat erityisen pitkät ja leveät. Esikoinen ei paitaa paljoa ehtinyt pitää - kun se oli vihdoin sopiva, oli Pate jo ihan out. Niinpä kavensin ja lyhensin hihoja ja laitoin vielä resorit kuopusta varten. Näin tyytyväinen paitaansa oli pieni Pate-fanimme :)

Lelutuliaisten lisäksi toin pojille matkalta uudet Star Wars paidat. Ei meinaa oma silmä tottua, mutta pojat tykkäsivät (pienin sain Salama-paidan, joka Star Warsiin verrattuna on suorastaan tyylikäs).

Sitten tunnustuksiin:
Komean pystin sain jo jonkin aikaa sitten Annikalta blogista Retrosydän. Kiitos Annika!

Haasteen mukana piti kertoa 10 asiaa itsestään. Uusia asioita. Tänään tämä tuntuu kovin vaikealta, mutta yritän.
1. Olen löytänyt uudestaan lukemisen nautinnon. Luen hyvinkin erilaisia kirjoja, välillä kaunokirjallisuutta ja välillä kioskikirjallisuutta.
2. Syyslomaksi varattu matka on AirBalticin lennoilla. Viikolla luin Air Balticin hakeutumisesta velkasaneeraukseen ja kylläpä harmittaa, jos firma kippasee nurin ja jäämme esikoisen kanssa pitelemään sadetta kotiin. Puhumattakaan siitä, että matka on jo maksettu.
3. Tapasin aviomieheni opiskelupaikassamme.
4. Yhteisiä vuosia takana on about 15.
5. Mulla ei vieläkään ole vihkisormusta. Mies on kyllä luvannut hankkia.
6. Suurin syy sormuksen puuttumiseen on helposti sormenväleihin puhkeava ihottuma.
7. Käytän edelleen tyttönimeäni.
8. Naimisiin mennessämme en oikein pystynyt vaihtamaan sukunimeä (minulla oli työluvat ulkomaille tyttönimellä) ja lupasin tehdä sen myöhemmin. Edelleen tekemättä.
9. Ensimmäiset harmaat hiukset ovat ilmestyneet :(
10. Olen onnistunut vähentämään karkin syöntiä. Ja jopa olemaan useita päiviä ilman.

Nämä ihanaiset ruusut tulivat Tellihanilta blogista Arjen ihmeellinen ihanuus. Kiitos.

Tämän mukana tuli vastattavia kysymyksiä:
1. Lempiruoka: Mun on lähes mahdoton valita lempiruoka, koska hyviä ruokia on niin paljon. Tänään mun tekisi mielii lohta, parsaa ja hollandaisea. Eli olkoon sitten se.
2. Lempimakeinen: Kantolan Deli keksi (se on siis suklaata)
3. Lempiluettavani: pohjoismaalaiset dekkarit
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: ehdottomasti ompelu
5. Lempielokuva: Tämäkin on vaikea. On monta elokuvaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Valitsen kuitenkin Maija Poppasen alkuperäisversiona.

Olen aika myöhässä näiden tunnustusten eteenpäinlaiton kanssa. Siitä huolimatta kauniit ruusut haluan lähettää eteenpäin

Annalle blogiin Suomimamma Sisiliassa
On niin kiva lueskella ulkosuomalaisten elämästä :)

Unajalle blogiin Unajan Unelmia
Unaja tekee ja kunnostaa vaikka mitä.

Hannalle blogiin Mimon ja myyn menossa
Ihan siksi, että kun en naista nää niin voin sentää laitaa virtuaaliruusut tulemaan :)

Viikon asu

2011-09-22T14:56:00.000+03:00

Tällä viikollahan ei tosiaankaan tarvitse miettiä, että mitä sitä pukisi päällensä töihin. Työnantaja on vuokrannut minulle työpuvun. Kyseessä on aivan ehta baijerilainen mekko dirdnl.

Kävin vähän ajelemassa hissillä ja näppäisin kännykällä kuvan. Voila:

Mekko on ihan jees muuten, mutta kaula-aukko on todella avara. Kun minut oli puettu asuun, pakenin heti vessaan nykimään puseron mahdollisimman ylös (ainakin rintsikat peittoon). Minä kun olen osaa firman vieraista paljonkin pidempi, kaula-aukko saattaa asettua mukavasti heidän silmien korkeudellensa :)
Dirdnlejä on vaikka missä värissä ja pituudessa, mutta toivoin pitkää mallia.

En taaskaan muistanut, kuinka rankkaa homma koko päivän seisominen on. Kahtena päivänä seisoin korkokengillä ja selkä huutaa hoosiannaa. Hoosiannaa huutaa myös luottokorttini. Väsymyksestä huolimatta olen käyttänyt illat joko ostoksilla käyntiin tai varovaiseen tutustumiseen baijerilaisiin oluisiin (en juurikaan juo olutta).

Yksi tuttava jo totesi, että ravintola- ja matkailualallahan on ihan tavallista "teema-asut". Itse olen ihan muussa busineksessa, joten en ole tottunut tällaiseen. Mutta ihan varmasti kysyn seuraavaan kotimaan tapahtumaan itselleni lapin pukua!

Se palkitsemisohjelma

2011-09-19T22:08:00.000+03:00

Henkilökohtainen palkitsemisohjelma voi hyvin. Syyskuun palkinnot on jo jaettu, vaikka ollaan vasta puolivälissä kuuta. Mies pääsi jälleen osalliseksi minun! palkitsemisohjelmasta.

Kävimme syömässä kahdestaan Farangissa. Alkuperäinen tarkoitus oli viettää iltaa pitkän kaavan mukaan alkudrinkkeineen ja aperitiiveineen, mutta lapsenvahtimme peruutti tulonsa viime hetkellä. Onneksi isäni riensi apuun ja pääsi ihan ensimmäiseksi lasten kanssa pomppulinnasynttäreille :) ja me pääsimme Farangiin. Ilta typistyi pelkkään ruokailuun. Mukava irtiotto arjesta ja etenkin makaroonilaatikosta.

Söimme maistelumenun. Kaikki oli hyvää, ei kuitenkaan sellaista, että olisi tehnyt mieli nuolla lautanenkin :) Illan yllättäjä oli erinomainen tofu. Alla pari kännykkäkuvaa tarjoilusta.

Oikeastaan olen palkinnut itseni jo kahdesti tässä kuussa. Tein ihanan second hand löydön - käsilaukun. Ulkonäöllisesti laukku on juuri sitä, mitä haluan. Yksinkertainen, muutama katseenvangitsija ja juuri sopivan kokoinen. Saas nähdä, että toimiiko laukku arjessakin. Se on nimittäin päältä auki ja laukun sulkee leveä nahkaläppä. Yleensä minun laukuissani saa olla ylhäällä kunnon vetoketju, jotta tavarat pysyvät sisällä varmasti. Ja ennenkaikkea pienet sormet pysyvät irti tavaroistani. Kuopuksesta on kiva kannella laukkujani.

Longchamp

Tällä viikolla ei ole pukeutumisongelmaa lainkaan! Ei -en ole ryhtynyt nudistiksi. Vaan työnantajani on ilahduttanut minua vuokrapuvulla. Siinä on punaista, sinistä, kukkakuosia, esiliina ja puhvihihat - voisiko nainen enemmästä haaveilla?

Miten meillä nukutaan?

2011-09-17T15:14:00.000+03:00

Sitähän ei äkkiseltään tajua, kuinka tärkeä asia on, että missä paikassa lapsi nukkuu.

Jos lapsesi nukkuu vieressäsi, niin hänen on todella vaikea siirtyä omaan sänkyyn saatikka omaan huoneeseen. Pieni pallero köllii kainalossasi teini-ikäiseksi saakka. Hän ei saavuta ikätasoistaan kehitystä, ei pysty yökyläilemaan eikä leireilemään eikä itsenäistymään. Hänen tulee väistämättä häiriintynyt.

Jos lapsesi siirtyy liian aikaisin omaan sänkyyn saatikka omaan huoneeseen, hän kokee tulleensa hylätyksi. Kiintymyssuhde äitiin kärsii ja kaikkihan tietää, että lapsesta tulee väistämättä häiriintynyt.

Voit tietenkin kokeilla vaihtoehtoa, jossa ei nukuta oikeastaan lainkaan. Ehkä vartin pätkiä. Nukkumisen estäminen on vanha kidutuskeino. Pitkäaikaisella käytöllä koko perheestä tulee ihan varmasti häiriintynyt.

Kannattaa sisäistää lähtötilanne, niin silloin jokainen nukuttu yö ja se, että lapset ovat samanlaisia (ellei peräti hippasen kehittyneempiä) kuin edellisenä päivänä on VOITTO.

***
Minulle uni on todella tärkeää. En enää pärjää vähillä tai huonoilla yöunilla. Käsittääkseni tarvitsen unta keskimääräistä enemmän. Riittävän unen saaminen kolmen lapsen kanssa on välillä ollut hankalaa. Osa itseaiheutettua hankaluutta -osa olosuhteita.

Ennen esikoisen syntymää olin tehnyt päätöksen, että vauva nukkuu samassa huoneessa omassa kopassaan ja sitten vähän isompana siirtyy omaan huoneeseen. Esikoinen oli pienenä huono nukahtamaan ja huono uninen. Pidimme tassuttelu-unikoulua. Poika sairasteli paljon, ja silloin auttoi ainoastaan vieressä nukkuminen. Omaan sänkyyn ja etenkin huoneeseen totuttelu vaati taas tassuttelun. Meillä tassutteluun meni aina 3 yötä joskus jopa 5. Kun poika nukkui omassa huoneessaan joka yö tuli herätys tai useampi.

Melkein kahden vuoden yrittämisen jälkeen oli pakko luovuttaa. Siirsimme esikoisen pois pinniksestä ja omasta huoneesta lastensänkyyn meidän viereen. Yöt rauhoittuivat todella paljon. Vieläkin poikaa piti tyynnytellä öisin, mutta käden päälle laittoi auttoi ja sehän sujui kätevästi omasta sängystä.

Syntyi keskimmäinen. Oma elimistöni kävi hormoonihuuruissa sellaisilla kierroksilla, että uneni oli todella katkonaista. Heräsin vauvan jokaiseen sätkäykseen ja tuhinaan. Tässä vaiheessa perheemme siirtyi nukkumispolitiikkaan "What ever works!" Siis ihan sama, kuka nukkuu missäkin, kunhan saadaan kaikki unta.

Siirryimme ratkaisuun, jossa mies nukkui parisängyssä vauva vieressään ja esikoinen toisella puolella omassa sängyssään. Minä nukuin eri huoneessa ja kävin syöttelemässä vauvaa. Vauva jäi miehen viereen nukkumaan, koska siirtoyritys herätti hänet aina. Mies eikä esikoinen ei heränneet vauvan itkuun.

Kuopus puolestaan oli mallia tissitakiainen. Ainoa vaihtoehto oli nukkua hänen vieressään. Hän nukkui hiljaa ja sikeästi, mutta oli toivoton yösyöppö. Isommat pojat puolestaan siirtyivät kerrossänkyyn. Mies nukkui heidän kanssaan samassa huoneessa. Kahden villikon nukuttelu oli hermoja raastavaa puuhaa, muuten ratkaisu oli toimiva. Keskimmäinen oppi todella nopeasti nukkumaan omassa sängyssään, vaikka oli siirtoon saakka nukkunut isin vieressä.

Tänä päivänä huono uninen esikoinen nukahtaa todella nopeasti ja nukkuu sikeästi omassa sängyssään. Keskimmäinen on huonompi nukahtamaan, mutta nukkuu yönsä aika hyvin. Jos hän herää yöllä, riittää että huoneessa on joku muu, hänen ei tarvitse enää päästä kenenkään viereen. Keskimmäinen osaa halutessaan nukahtaa itse.

Kuopus ei vieläkään osaa nukahtaa yksin eikä pärjää yötä ilman aikuista, hän herää jossain vaiheessa ja tunkee viereen. -onneksi hyväunisen isin viereen. Lasten ollessa terveitä en ole yli vuoteen herännyt yöllä. Mies on saanut muutaman herätyksen enemmän. Miehen kanssa nukumme samassa sängyssä edelleen satunnaisesti.

Ja mikä olikaan vuodatuksen pointti? Minusta ei ole väliä sillä, miten, missä ja kuinka nukutaan. Omassa sängyssä, samassa sängyssä, omassa huoneessa tai vaikka sohvalla. Pääasia, että nukutaan!

PS. Pitihän minunkin aikoinaan kysyä asiantuntijalta perhepedistä. Pelkäsin, että voinko kierähtää vauvan päälle unissani. Asiantuntija sanoi, että terve normaalisti nukkuva aikuinen, joka ei käytä päihteitä ei unissaan kierähdä vauvan päälle. Eihän aikuinen putoa sängystäkään. Samalla lailla unessa "säilyy tietoisuus" siitä että vauva on vieressä.

Joskus voi meillä saa rakentaa itselleen ihanan unimajan.

Siellä se uni maistuu makeimmalta.

Miksei voisi nukkua Star Wars naamari naamalla?

Sanottua

2011-09-14T20:49:00.001+03:00

Tulevaisuus
Isi patistelee 6-vuotiasta siivoamaan ja kertoo, että jokaisen pitää oppia tekemään erilaisia töitä. Pojalla on eri käsitys tulevaisuudesta "Musta ei tule mitään työmiestä, musta tulee rahamies".

Aikuisuus
4-vuotias kihisee kiukusta auton takapenkillä ja syytää uhkauksista pahimman "Kun musta tulee aikuinen ja mä muutan pois kotoa, niin en tule enää ikinä katsomaan teitä, kun te olette niin ilkeitä".

Hoitoviettikö?
2v lukee äidin kanssa blogia ja näkee siellä ystävämme vauvan Myyn. Hän taputtelee näyttöä ja hokee hellästi "mun vauva". Seuraavan kerran kun hän näkee Myyn, ensimmäinen toive on "Myy sykkyyn"
...
Tuon vauvanvaunujen kopan olohuoneeseen. Poikia kiinnostaa heti, että miksi. Kerron, että serkkuni tulee hakemaan vaunut meiltä ja me annamme ne heidän pian syntyvälle vauvalle. Kuopus ryntää paikalla ja hätääntyneenä huutaa "Ei! Ei! Ei! Ne on Myyn"

Lapsi rauhoittuu, kun kerron, että Myyllä on tosi hienot vaunut eikä Myy tarvitse toisia vaunuja. Poika näyttää surkealta, mutta ei järjestä mitään kohtausta, kun vaunut rullataan taloudesta ulos.

Ikävä
4v pojalla oli kahden vuoden ajan paras kaveri Emppu. He leikkivät päivittäin päiväkodissa. Emppu muutti pois paikkakunnalta kesällä.
Poika: Äiti mulla on ihan hirveä ikävä Emppua. Mä en enää kohta edes muista miltä Emppu näyttää.
Äiti: Voidaan kotona katsoa kuvia sinun synttäreiltä, siellä oli Emppukin
Poika: Voidaanko soittaa Empulle ja kertoa, kuinka ikävöin häntä?

Anatomiaa ja historiaa
Yhdellä pojalla on mulle asiaa.
Poika: Haluatko kuulla jutun munista ja venäläisistä?
Minä: En nyt oikein ehtisi.
Poika: Tämä on tosi lyhyt juttu. Tiedätkö ne jutut pippelin alla?
Minä: Tiedän (huokaus).
Poika: Ne on munat. Se on venäjää. Tiedätkö että venäläiset ja me oltiin vihamiehiä kauan sitten?
Minä: Joo, mä tiedän.
Poika: No ne munat on venäjää ja me opittiin se siitä, että kun me taisteltiin venäläisten kanssa, niin me ammuttiin niitä munille. Ja sitten ne huusi "Ai, mjynat"! Eipä niitä tarvinnut paljon ampua ja ne hävisivät koko sodan.
Minä vastaisin jotain jos pokka pitäisi. Kertoisin ainakin, miten sota päättyi.
Poika tapittaa minua tosi tarkasti.
Poika: Miksi sun toinen suupieli nykii tuolla lailla?

Somisteeksi yksi hymynaama

Myy sykyssä

Hukkuiko naisellisuus äitiyteen?

2011-09-12T19:26:00.000+03:00

Vuosia sitten...

Kiireinen toimistonainen odottaa esikoistaan. Normaaliin päivään kuuluu kevyt meikki, hiusten föönaus ja vaatteiden valinta. Nainen ei ole sitä tyyppiä, että hän panostaisi erityisesti ulkonäköönsä ja itsensä hoitamiseen, mutta peiliin hän katsoo aina ennen kotoaan poistumista ja nauttii kauniista vaatteista. Käy säännöllisesti kampaajalla sentään. Joskus satunnaisesti nainen näyttäytyy ilman meikkiä. Viimeisillään raskaana ollessa pomokin kummastelee, kun nainen saapuu töihin lenkkareissa avokkaiden tai korkokenkien sijasta (pakkotilanne).

Nainen ihmettelee äitejä, miksi he eivät yhtään satsaa ulkonäköönsä? Kuuluuko kotiäidin näyttää homssuiselta. Nainen päättää, että hän ei liity homssukaartiin. Never.

Nainen pääsee esikoisen äitiysloman aikana hiukan retuperälle, mutta palautuu suht nopeasti takaisin vanhaan normiin töiden mukana. Nainen saa toisen lapsen. Nainen joutuu toteamaan, että ulkonäköön liittyvät asiat ovat sillä kohtaa asioiden tärkeyslistaa, että käytettävissä olevalla ajalla niihin saakka ei ikinä ehdi. Pitää karsia jostain muusta. Nainen päättää kuitenkin käyttää aikansa nukkumiseen ja luksuspäivänä Hesarin lukuun ja nettisurffaukseen ulkonäköasioiden kustannuksella.

Nainen ei mahdu vanhoihin vaatteisiin, mutta ei ota itseään niskasta kiinni eikä myös juurikaan osta uusia. Hän luottaa, että joku päivä ihme tapahtuu ja kaikki vaatteet mahtuvat päälle. Nainen ei halua tajuta myöskään sitä, että sinä päivänä kun vaatteet hypoteettisesti mahtuisivat päälle ne ovat so last season / decade. Nainen tottuu mukavuuteen: vanhat kauhtuneet farkut, t-paita ja crocsit.

Naisen mielestä noissa releissä on kiva olla kotona. Nainen ei ymmärrä, miksi kauppakeskukseen tai ruokakauppaan pitäisi paremmin tälläytyä (nainen ei juuri muualla käy). Naiselle ei riitä perusteluksi, että tilanteeseen sopivasti pukeutuminen on osa hyvää käytöstä. Naisen mielestä riittää tervehtiä ja kiittää kohteliaasti Cittarin kassaa. Naisen puolesta Cittarin koko henkilökunta voi tulla naisen työpaikalle, eli hiekkalaatikolle, farkuissa ja crocseissa. Ne vähäiset juhlat nainen onnistuu lutviutumaan siedettävästi.

Kotona naista joskus harmittaa. Peilistä katsoo rupsahtanut ja homssuinen keski-ikäinen. Näinhän ei pitänyt tapahtua. Sitten nainen toteaa, että onneksi hänen miehensä ja ystävänsä arvostavat sisäistä kauneutta (ja hiljaa mielessään manaa kaikki kauniit ihmiset ja toivoo heillekin rupsahtamista).

Tänään...

Nainen yrittää aamuisin pyristellä itsensä toimistokuosiin. Se ottaa koville, eikä tuloskaan ole kovin hääppöinen. Aikaisemmin ero meikittömän ja meikatun välillä oli paljon selvempi. Joko taidot ovat ruosteessa tai sitten pakkelin määrää pitäisi lisätä. Välillä naista nyrpii tilanne. Sitten hän keksii perusteluita. Enää ei voi syyttää yövalvomisia. Mutta se on ne kolme synnytystä, ikääntyminen, maan vetovoima ja huono kampaaja. Surkea valmisvaateteollisuus. Laiskuus ja mukavuudenhalu eivät ole listalla.

Etäpäivänä nainen puhkeaa uuteen kukoistukseensa. Ne samat rakkaat farkut ja ihanat t-paidat. Ei meikin häivää ja tukka littanana. Yhtenä päivänä nainen saavuttaa uuden huipentuman. Kaapista löytyy ainakin 10 vuotta vanhat urheilusukat. Näin syksyn tullen ne lämmittävät mukavasti crocseissa. Nainen on hetken aikaa onnellinen eikä edes ymmärrä hävetä homssuisuuttaan.

Takaraivossa tikittää - pitäiskö naisen sittenkin yrittää tsempata itsensä enemmän huolitelluksi ja edustavammaksi? Vai antaa mennä minimillä ja tehdä homssuisuudesta taidetta?

Mitä naiselle oikein tapahtui? Liittykö tämä äitiyteen enää lainkaan? Voiko tässä olla taustalla muuttuneita arvoja? Jos naisen arvot ovat muuttuneet sellaisiksi, ettei hänen tarvitse enää yhtään miettiä, mitä mieltä muut ovat hänen ulkonäöstään, miksi hän sitten ajoittain vertailee itseään muihin ja harmittelee tilaansa? Onko nainen vaan laiska?

Nainen ei tiedä fanittaisiko vai väheksyisikö Kirstie Alleyta. Hänelle käyneeseen prosessiin naisen on ainakin helppo samaistua.

Toppaa tarpeeseen ja turhuuteen

2011-09-11T11:14:00.000+03:00

Seikkailut sopivien toppien hankkimiseksi jatkuvat. Kuopus peri keskimmäiseltä Remun ja Ticketin toppahaalarit, mutta Ticket oli auttamattoman suuri. Päätin hankkia kokoa pienemmän Ticketin siltä varalta, että tulee taas kylmä talvi. Meillä vältellään pienillä kerrospukeutumista viimeiseen saakka (ei villaa, ei fleeceä). Koko viime talven pärjäsimme ilman välikerrosta.

Eipä ollut Ticketissä juuri värejä valittavaksi, viime vuonna kuopuksella oli oliivi ja peritty on se voimakas sininen. Jäljelle jäi vain tummanruskea, josta en erityisemmin pidä. Päätin katsastaa käytetyt (toiveissa oli turkoosi) ja huutiksestahan päätyi meille tuli ihan uudenveroinen haalari. Ei löytynyt turkoosia.

Koko vaikuttaa varsin hyvältä, on todella muhkea haalari ja itse asiassa tykkään väristäkin. Ja kuten kuvista näkyy, niin kelpaa uudelle omistajallensakin. Ja tähän sopii meille rakas Ransu-hattukin.

Kävin H&M:ssä ihan muissa asioissa ja tangossa roikkui huumaavan turkooseja toppiksia. Ei ollut mitään varsinaista tarvetta. Olen pitänyt itseni viime aikoina hyvin kurissa sen suhteen, etten osta lapsille vaatteita kuin tarpeeseen. En ostamisen ilosta tai nautinnosta. Enkä halua harrastaa shoppailua, paitsi ikkunaostoksia. Tällä kertaa lankesin ansaan ja kävelin kaupasta ulos toppiksen ja siihen sopivan pipon kanssa.

Hyvin ovat H&M:n markkinointimiehet homman suunnitelleet. Tämä takki on niin ihana ja edullinen, että vakaasti harkitsen, että kipaisen hakemaan esikoiselle samanlaisen tai oranssin. Ja myyntimiesten suunnitelmien mukaisesti piponkin vielä. Ja jos en osaa päättää kumpi väri on kivempi esikoiselle, niin voihan noin halpoja takkeja ostaa kaksikin :)

H&M on ihan kuin Ikea, aina poistuessa on kassillinen kamaa, jota et edes tiennyt tarvitsevasi. Nostan hattua konseptille. Täytyy pysytellä poissa kaupasta tai lähettää mies asiolle ostoslistan kanssa, hän on immuuni heräteostoksille vaatekaupassa.

Ja nyt säntäämme uimakouluun.

Mukavaa sunnuntaita!

Kurkkaa mun ostoskoriin ja lautaselle

2011-09-08T19:14:00.000+03:00

Minua on haastettu sähköpostitse kertomaan viikonlopun ruokaostokset sekä ruokaohjeita. Itseäni alkoi kiinnostamaan, että mitäs muilta löytyy viikonlopun ruokakassista? Toki kiinnostaa myös lapsiperheelle (joukossa paha nirsoilija) sopivat ruokaohjeet. Vaikka 5 uutta versiota jauhelihasta :)

Sähköpostin perään tuli varoitus, että jonnekin (ettei olis AV) oli joku postannut omien ostoksien lisäksi sähköpostiin vastanneiden ostoksia, ja siellä oli sitten luokiteltu ihmisiä tylysti ostosten mukaan (tyyliin juntti/superurpojuntti). Miten ihmeessä lapsiperheen ruokaostoksistakin on tullut "statement" jolla kuulutaan johonkin ryhmään tai nimenomaa ei kuuluta?

Anyways, avaan teille ruokakassini parin viikon takaa ja voitte todeta, että meillä syödään epämuodikkaasti ja -tiedostavasti jauhelihaa ja kanasuikaleita -sekä herranjumala- jopa eineksiä.

Kasvispuolta: kotimaisia salaatteja ja kirsikkatomaatteja,

kotimaisia pensasmustikoita. Ulkomainen meloni ja omppuja.

Muuta: Paseerattua tomaattia, kanasuikaleita, jauhelihaa, kinkkua.

Kääks -lounaaksi mikroruoka, valmiita kanafileitä ja lihapullia. Juustoraastetta.

3l omenamehua, 4 tölkkiä maitoa, kerma, ruokakerma, margariini,

reilu kg naudan ulkofilettä, rahka, chevren kaltainen juusto,

ruisleipä, vaalea leipä, paahtoleipä ja lapsille pussi karkkia

pakasteita: mehujäitä, jätskejä, kalakeitto, lohikuutioita, röstiperunoita ja pizzapohjia

Ja sitten niihin ruokaohjeisiin. Minä laitan ruokaa yleensä näppituntumalla, joten mitään tarkkoja mittoja ei ole. Esikoisemme on hyvä syömään, pienemmät ovat edelleen kovia nirsoilemaan ja välillä tuntuu ettei mikään maistu. Ruoka pitää arkena saada pöytään nopeasti ja vähällä vaivalla.

1. Kasvisruoka

Meidän ykkös kasvisruokamme on pinaattikeitto. Suoraan Apetitin pakastepakkauksesta. Ehkä tämän aterian jätän mielikuvituksenne varaan ja siirryn kasvisruokaan nro 2, joka on siitakekastike. Siitakkeet ovat kotimaisia, aina saatavilla ja luomua. Meidän perheelle riittää toistaiseksi 2 rasiaa siitakkeita. Sipulia, maitoa, kermaa, suolaa, pippuria, kirveliä ja sopivaa suurustetta. Kaveriksi pastaa tai perunaa.

Pilko sienet ja paista yhdessä sipulin kanssa pannulla, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.

Laita vesi kiehumaan pastaa/perunoita varten.

Lisää joukkoon maito ja anna kiehahtaa. Suurusta (itse käytän maizenaa) ja anna hetki kuplia

Lisää joukkoon suola, mausteet ja kermaa oman maun mukaan.

Valmistumisaika about 30min. Meillä käytetään tagliatellea. Ja päällä parmesan-lastuja. Ruoka kelpaa lapsillekin.

2. Salaatti

Tympiikö välillä se lehvän syönti? Minua tympii. Tässä täysin kasviksiin perustava helppo salaatti ilman salaattia (siis sitä lehvää). On muuten anopin resepti. Tätä syö vain aikuiset.

Tomaatteja, avokadoja, Balsamicoa, hyvää oliiviöljyä ja pinjansiemeniä. Mustapippuria.

Paloittele tomaatit viipaleiksi ja avokadot suikaleiksi. Lado kauniisti lautaselle. Pirskottele päälle Balsamicoa ja oliiviöljyä, rouhi mustapippuria. Paahda (käytän öljyä) pannulla pinjansiemenet ja kaada ne salaatin päälle.

Pinjansiemeniä vailla valmis syötäväksi

3. Valmisruuan pikatuunaus

Osta tuoretortelliineja. Meidän perheelle riittää 2 pkt. Unohda Pirkat ja Rainbowt. Pastellan tortelliinit kelpaavat. Keitä. Ripottele päälle Pepperone-makkaraa, rukolaa, salviaa ja parmesania. Emmentalraastekin käy. Rouhi päälle reilusti mustapippuria. Lapsille voi laittaa kinkkua pepperonen sijasta. Valmistusaika veden kiehuntaa menevä aika + 3 minuuttia.

Uskallatko ottaa haasteen vastaan? Mitä on ensi viikonlopun ruokakassissasi? Onko sinulla jakaa helppoja ruokaohjeita? Mikä puolivalmiste tai vastaava pelastaa kiireisen ja nälkäisen perheen illan?

Lisää paitoja

2011-09-05T22:48:00.000+03:00

Vietin viikonlopun pikkuflunssassa kotona. Olimme pitkät pätkät molempina päivinä kuopuksen kanssa kahden muiden ollessa uimakoulureissulla. Minulla oli ihan hirvittävä ompeluhimo, kuopus (ja mies) reiluina soivat minulle ompeluaikaa.

Pahojen vieroitusoireiden takia valmista piti saada nopeasti, joten ihan peruskauraan oli tyytyminen. Leikkuupöydälle pääsi mieluinen Jofotexin lammastrikoo sekä turkoosi jersey. Kaavana vanha Ottobre, koossa 134 joka on juuri nyt sopiva.

Tykkään näistä väreistä.

Pieni pettymys oli, että raitaresori on kovin lörppää.

Ehdin ompelemaan nykyisin tosi vähän, mutta silti yritän käyttää myös niitä "kakkosluokan hankintoja", eli niitä kankaita, jotka eivät kotona enää näytäkään niin kivoilta (tai edes ostamisen arvoisilta). Turkoosi jersey oli erittäin ikävää käsiteltävää, se rullaantuu hetkessä ja langan suuntaa on lähes mahdotonta erottaa. Rullaantumisesta johtuen samalla kaavalla turkoosista tulikin selvästi kapeampi kuin lammastrikoopaidasta. Piristykseksi painoin turkoosiin paitaan muutaman kilpikonnan. Esikoinen tykkää hirmuisesti kilpikonnista ja haaveilee saavansa sellaisen lemmikikseen.

Kuvakulma vähän outo, mutta idea siitä selvinnee

Kaksi paitaa on vasta hyvä alku, piti turvautua kaupan antimiin. Muutaman blogin innostamana minäkin kävin ostamassa Prismasta niitä talokuosisia paitoja. En ole ennen ostanut lapsille sisävaatteita Prismasta -enkä enää osta.

Paidoissa on todella jättimäinen mitoitus. Kuvassa se lammastrikoopaita, joka on Ottobren 134cm, ja sen alla Cirafin 128cm. Cirafin paita on pitkä, hihat leveät ja tooosi pitkät.

Jos nyt epäilet minun mitoitusta, niin vielä vertailukohteena Molo 140cm. Paitojen hihat ovat saman pituiset, mutta Cirafissa 128cm selvästi leveämmät. Cirafissa on helmaakin hiukan enemmän.

128cm on siis vastaa 140cm :(

Ja sitten vielä vertailuun Ej Sikke Lej ja Ciraf 128cm. Noh, Ej Sikke Lej:ssä on kyllä aina lyhen puoleinen helma...

Sama koko ja se ruskea ei ole tunika.

Jurppii tuollainen selkeä mittavirhe sekä se, etten huomannut sitä kaupassa. Yksi paita nyt ei niin harmittaisi, mutta kun meillä on 4 sopimatonta säkkiä. Ostin nimittäin esikoiselle myös 134cm (mukava tunika jollekin erittäin pitkäkätiselle) sekä paidat keskimmäiselle ja kuopukselle. Jotta Cirafin mitoitus olisi täydellinen fiasko niin ostamani housut ovatkin luonnollisesti kokoa pienemmät kuin lappu antaa ymmärtää (128cm eivät vastaa edes keskiverto 122cm) -ei sitten tarvitse niitäkään pitää. Ja kun kyseessä oli ruokakauppaostokset lipsahti kuittikin hukkateille. Että *keleen Ciraf.

Raketti -ja fysiikan alkeiskurssi

2011-09-03T22:59:00.000+03:00

Tämä on mukavan poikamainen ja jopa suorastaan fiksu juttu, joten pitää jakaa se teillekin.

Esikoinen fanittaa Juniorin Tea testaa ohjelmaa ja Heurekan Hekoa. Hän näki Kaapelitehtaalla kuukausia sitten Hekon ja raketin. Siitä saakka hän on toivonut rakettia. Rakettikuume nousi uusiin lukemiin, kun esikoinen näki ystävällään sellaisen. Isi sitten tuli yksi päivä laatikon kanssa töistä kotiin.

Laatikosta paljastui Wallace & Gromit raketti. Sitä voi käyttää vedellä tai ilman. Vedellä ja kunnon pumppauksella raketti lentää todella kovaa ja korkealle. Siis niin korkealle, että minä aloin jo pelätä seuraamuksia, jos raketti osuu jonkun päähän. Pelkällä ilmallakin saa komean lennon aikaiseksi.

Pojilla on ollut ihan älyttömän hauskaa raketin kanssa. Yksin lasten ei voi antaa leikkiä sillä, joten isi on ollut ahkerasti raketteilemassa. (Raketissa lukee päälläkin että ei alle 14-vuotiaille). Fiksun tästä lelusta tekee se, että samalla lapselle voi selittää fysiikan alkeita ja tehdä käytännön kokeen heti perään. Meidän esikoista ainakin kiinnostaa tällaiset jutut ällistyttävän paljon. Fysiikan alkeiskurssiosuuden meillä hoitaa isimies, joka on lähes yhtä pätevä kuin Heko :)

Raketti on hankittu Verkkokaupasta, hinta 24,90.

Valmistelut käynnissä. Raketissa vähän vettä.

Sitten pumpataan

Valmiina laukaisuun.

Vain 6v riitti voima raketin laukaisemiseen

ja sekös harmitti kuopusta.

Siirryimme avarammalle laukaisualueelle.

"Sumu" kuvassa on raketista ulos suihkunnutta vettä.

Ei kannata olla liian lähellä laukaisua,
jos haluaa pysyä kuivana :)

Voi sitä lennättää näinkin.

Se on komea ja oranssi.

Henkilökohtainen palkinto-ohjelma

2011-09-02T20:31:00.000+03:00

Henkilökohtainen palkinto-ohjelma sai alkunsa siitä, että kesäloman loppupuolella mietin, että kun loma loppuu niin lapsilta loppuvat kivat kesäiset jutut. Ajattelin, että voisin suunnitella lapsille kivoja ylläreitä syksyyn. Kun olin hetken aikaa kuljettanut poikia kavereille leikkimään, uimakouluun, leikkinyt, pelannut fudista/sählyä, askarrellut ja sortunut ostamaan leluja, tajusin kuka oikeastaan on vailla palkinto-ohjelmaa. Äiti. Minä. MINÄ!

En pidä syksystä. Minulle syksy ei ole uuden alku vaan luopumisen aika. Syksyllä joudun luopumaan kesästä -valosta ja lämmöstä. Kuulaiden syyspäivien jälkeen jään rämpimään pimeää välitilaan, jossa ei ole mitään. Paitsi loskaa ja pimeyttä. Ja vain odotus kylmästä ja lumesta, toive hiihtosäistä ja ehkä helmikuussa auringon pilkahduksesta. Tarvitsen ehdottomasti henkilökohtaisen palkinto-ohjelman. Palkinto-ohjelman avulla yritän selvitä läpi syksyn.

Palkinto-ohjelmani on suureellinen. Aion sijoittaa (huomaa termi) satojen eurojen kenkiin, tuhansien eurojen laukkuihin ja litkiä Pinacoladaa (jota en osaa edes kirjoittaa oikein) palmurannoilla.

...

Ja sitten reality check.

...

(En käytä korkokenkiä, vielä on tuoreessa muistissa automatka, jolla oksennusta roiskui käsilaukulleni, mies kostaa kaikki pakoretkeni Bahamalle rankalla kädellä).

Otetaan askel taakse päin.

Lähden aluksi siitä, että kerran kuussa teen jotain itselleni todella mieluista. Tai sitten vaikka hankin jotain ihanaa vain itselleni (ei kotiin, ei lapsille). Jos saan jotenkin mieheni mukaan kuvioihin, hyvä niin. Mutta tämä on minun henkilökohtainen ohjelmani. Vain minun. Keskityn vain itseeni. Ja oikeastaan tämäkin on lähes suureellista (Heti tulee mieleen, että entäs pojat. Mutta kyllähän he ulosmittaavaat voimat minusta viimeiseen pisaraan. Ja melkein rahatkin.)

Palkinto-ohjelma toteutui jo loman lopuksi. Yhdessä miehen kanssa. Saimme anopin avustuksella 24 tuntia lapsivapaata aikaa. Kävimme kesäteatterissa ja sen jälkeen ravintolassa syömässä.

Elokuussa olin Leonidan kanssa Intohimona Askartelutapahtumassa. Shoppailtiin ja lounastettiin. Oli ihana päivä. Tällaista tarttui mukaan:

Hyvästä alesta ATC-kirja, muotit Fimon työstöön, kulmaleikkuri, vähän papereita, jouluinen embossaustasku, jonka päällä metallivärit. Alimmaisena lokerikko, josta tulee poikien joulukalenteri (ja taas lipsahti hetkeksi fokus itsestä lapsiin).

Palkinto-ohjelma ei tarkoita sitä, että kerran kuussa shoppailisin reippaasti askartelukamaa. Optio on jo käytetty (ei silti tarkoita ettenkö hankkisi jotain). Syyskuun palkinto on jo suunniteltu. Pöytävaraus kahdelle ravintolaan, jossa olen jo pidempään halunnut käydä.

Palkinto-ohjelmani on saanut avustusta. Elokuussa olin poikien kanssa yökylässä hyvällä ystävälläni ja hän oli menneiden synttäreitteni kunniaksi varautunut kakulla ja lahjoilla. Ihana yllätys! Ja katraan sammuttua istuimme viinilasillisten äärellä jutustelemassa kaikessa rauhassa.

Ihant pinkit lahjat

Keskimmäinenkin on kantanut kortensa kekoon, hän teki minulla lahjaksi ison rasian pienille tärkeille tavaroille :)

Aarrepiilo, jossa on lahjanarukin

Pikaiset paitatuunaukset

2011-08-31T21:44:00.000+03:00

Esikoisella on todella hurja kasvukausi käynnissä. Se näkyy ruokapöydässä, siellä on yksi kestonälkäinen. Se näkyy vaatteissa, varmaan kolmas osa kaapin sisällöstä on taas pieniä. Piti saada lisää paitoja. Pitäisi (ja haluaisin) harventaa kangasvarastoa, mutta nyt en vaan ehdi enkä jaksa.

Onneksi voi pikatuunata -nämä valmistuivat hetkessä. Pojat ovat sen verran nirppanokiksi totutettuja, että pelkkä perustrikoo ei oikein kelpaa. KappAhlin raitapaitaan kiinnitin viimeisen omatekoisen legoukkelin. Legoukkelilla oli -kääks- pinkki yläosa, siitä piti ehdottomasti tehdä poikamaisempi. Siitä tuli Darth Vader fani. Saas nähdä, mitä ukkeli pitää jatkuvasta pesusta ja rumpukuivauksesta. H&M vihreään perustrikooseen painoin nopsaan vanhalla sabluunalla mustan lentokoneen.

Keskimmäisellä päällä esikoiselta peritty lähes 2 vuotta vanha

itse painettu paita. Hyvin on Folk Art Fabric pysynyt.

Nettiputiikit ovat pullollaan syysuutuksia, olisi aika ihanaa shoppailla vähän uutta. Viimeaikaisen käytöksen perusteella on turha ostaa mitään arvokkaampia vaatteita nykyiseen kehitysvaiheeseen. *HUOH* sitten koulun alun tapahtunutta: Esikoinen kieri uuden paitansa johonkin käsittämättömään mönjään ja siitä tuli roskiskamaa. Taas on yksi takki hukassa, toivottavasti löytyy koulusta. Keskimmäinen puri ison reiän leikin tiimellyksessä esikoisen toiseen uuteen paitaan. Samainen kaveri myös niisti tyynen rauhallisesti omaan paitaansa. Kuopus veti keskimmäistä paidasta niin, että sauma ratkesi. Tällaista jengiä viitsii vaatettaa lähinnä H&Mllä.

Tai sitten mukavilla löydöillä Piilo-kirppikseltä. Poikien himoitsemien Star Wars vaatteiden lisäksi sieltä löytyy aina ajoittain kivoja vaatteita jopa koossa 140cm. Tässä on ihanat sävyt:

PS. Yritämme edelleen kasvattaa lapsia. Meillä ei ole sallittua purra, repiä eikä edes niistää vaatteisiin ;)

Kortti pojalle

2011-08-28T15:28:00.003+03:00

Tällaisen kortin tein p*skarteluhaasteen nro 105. Haasteessa oli määrätty värit: vaaleansininen ja valkoinen ja yksi tehosteväri. Tehosteväriksi valitsin vihreän.

Leimakuvana söpöinen lohikäärme (joltain emännältä leimattu), joka on kohotarroilla kiinnitetty. Pohjaympyrät ovat todella paksua kartonkia. Taustapaperina tulostettu onnea-paperi, jossa Distressiä ja ihan uusia metallivärejäni. Metalliväreillä käsittelin myös ympyröiden reunat (eipä näy kuvassa). Viirin leikkasin pahvista ja Glossyn avulla taivutin kuperaksi. Sitten vähän dropseja koristeeksi ja valmista tuli. Sisäpuolelle tuli pari ritaria.

Keskimmäinen varasi tämän kortin itselleen, joten on se ainakin lasten mieleen ;)

Leppoisaa sunnuntaita!

ihana + ihana + ihana = ???

2011-08-25T18:45:00.001+03:00

Esikoiseni on ihana poika.
Kiinnostunut oppimaan, kova pohtimaan ja hyvä keskustelemaan.

Keskimmäiseni on ihana poika.
Aurinkoinen, energinen ja osoittaa kiintymystään avoimesta.

Kuopukseni on ihana poika.
Vekkuli, veikistelijä, rento heppu, sylipallero.

Mitä tulee, kun ihanat lapset laitetaan yhteen? Tulee ajoittain (lähinnä välillä 7-21) sietämätön keitos huutoa ja tappelua.

Meno on päätöntä koheltamista tilanteesta toiseen. Veljesten kesken pitää kisata siitä, kuka on ekana ovella, kuka räkäisee pisimmälle, kuka tekoröyhtäisee koviten. Jokaisesta napin painalluksesta ja istumapaikasta pitää kinastella. Paras lelu on se, joka on veljellä käytössä. Leikkimielisesti "kolistellaan sarvia" eli painitaan. Sitten kohta nipistellään, raavitaan ja purraan. Ja hävinnyt osoittaa tilansa alistumisen sijasta helvetillisellä ulinalla. Kyllähän äiti-ihminen ymmärtää, että tietty määrä sarvien kolistelua kuuluu asiaan nuorilla uroksilla, mutta joku roti pitäisi tilanteeseen saada. Muuten meillä on 10 vuoden päästä lauma teinejä "leikkisästi" kuristamassa toisiaan hävityn pleikkapelin päätteeksi (ei-toivottu skenaario).

Jatkuva koheltaminen ja meteli on aikuiselle kuluttavaa, ja huonohermoiselle (kuten minä) raastavaa. Tilanteeseen ei auta neuvoksi, että keskustele lastesi kanssa. Suu vaahdossa selostamme miehen kanssa, kuinka käyttäytyä. Puhetta tehostetaan milloin minkäkin gurun neuvojen mukaisesti tuijottamalla silmiin tai mörisemällä matalalla äänellä ja konttaamalla lapsen tasolla.

Jäähypenkille pitäisi välillä olla jonotusnumero. Suosikkeleluja on jäähyllä, on telkkarirajoitetta, on leikkirajoitetta, herkkukieltoa, kaverivierailukieltoa jne. Mutta huomattavaa muutosta ei näy. Kohta olisi kiusaus hankkia pojille sellaiset koirille tarkoitetut haukkupannat. Miksei jäähypaikkaa voi eristää sähköpaimenella?

Joo, mä tiedän, että mulla on ihan normaaleja, joskin vilkkaita, lapsia. He noudattavat ohjeita kai lähes keskimääräisen hyvin (ainakin pojiksi). Enkä tiedä siitä mitään, kun lapsella on oikeasti ongelmia. Ja 10 vuoden päästä muistelen näitä ongelmia kaiholla. Mutta just nyt tässä arjessa kypsyttää.

Keinovalikoima on siis lopussa. Kaikki lailliset vinkit sopii jakaa (ja puolilailliset). Eihän tässä välillä voi olla miettimättä, että miten näistä kavereista kasvaa aikuisia ihmisiä? Kunnollisia aikuisia.

Joudun nojaamaan kokeneempien neuvoihin.

Hoitotäti: Ajattele ominaisuuksia - energinen, iloinen ja avoin. Kaikki haluttuja ominaisuuksia aikuisessa, mutta miksei lapsessa? Siksi, että aikuiset kokevat ne raskaaksi. Älä tukahduta elämäniloa liiallisten sääntöjen alle. Pojilla on raamit, kyllä se meno siitä tasoittuu.

Mummi: Lapset ovat kuin perhosia. Pitkään he ovat toukkia, ja yrität kasvattaa ja kasvattaa niitä ja hermoilet. Sitten yhtenä päivänä työntulos pulpahtaa esiin ja niistä toukista tulikin upeita perhosia.

Elämäniloiset toukkani - joudun laittamaan paljon pelkän uskon varaan, että teistä joku päivä kuoriutuu tasapainoisia ja fiksuja aikuisia. Sitä ennen -pojat, oisko mitenkään mahdollista, olla joskus edes hetki ihan rauhallisesti? Tai muuten äiti syö teidän karkit ja takavarikoi legot.*kele!

Oi toukkaseni, kuinka toivonkaan, että teistä kuoriutuu

onnellisia ja tasapainoisia perhosia

Kuva lainattu http://www.geo-lehti.fi/

2 x housut

2011-08-24T21:06:00.000+03:00

Harmillisesti minulla ei ole ollut yhtään aikaa käsitöille. Kankaita on kyllä kertynyt aikamoinen pino. Ennen kesälomia valmistui kuopukselle housut Metsolan joustofroteesta. Ihastuin heti kankaaseen livenä -autot ovat ihanan suuria! Minulla on samaa kangasta vihreänäkin, mutta kyllä tuo musta on ihanampi. Vihreä päätynee yläosiksi (sitten joskus).

Mukavan slimmit housut, koko noin 100cm

Omasta kaapistani löytyi käyttämättömät villasekoitehousut. Muistan ostaneeni ne yhden myymälän lopetusalesta aika pian jonkun lapseni syntymän jälkeen ja ihan vain siitä syystä, että nappi meni kiinni (ja ale oli tosi hyvä). Lahkeet piti lyhentää, mutta lopettavan liikkeen kautta en saanut korjauspalvelua. Niinpä housut jäivät kaappiin.

Henkarilta housut pääsivät seuraavan kerran sovitukseen lyhennystä varten. Samassa tuli todettua, että housut ovat liian löysät vyötäröltä ja taas kerran reisissä on liikaa väljyyttä. Tarvittavat kavennukset oli merkitty nuppineuloin ompelukurssilla. Opettajan ajatuksena oli, että puran vyötärökaistaleen irti, teen kavennukset ja ompelen kaistaleen takaisin kiinni. Ehdotus oli minulle liian työläs ja kaitaleen siististi kiinnitys vaikutti vaikealta, niinpä laitoin housut takaisin kaappiin marinoitumaan :)

Viime viikonloppuna päätin tehdä laiskan naisen korjaukset. Minua ei haittaa, vaikka vyötäkaisteeleen tulee taakse sauma. Sivuistakin päätin kaventaa sen verran, että taskuille ei tarvinnut tehdä mitään.

Alustavat kavennukset on tehty. Täytyy tehdä vielä housuille koekäyttö, jotta tiedän, että pitääkö vyötäröä vielä yrittää saada pienemmäksi. Sovituksen perusteella istuvuus ei ole täydellinen, mutta nyt olen taipuvainen julistamaan sen riittäväksi.

Aika pimeitä tulee jo näistä iltakuvista

Housuille yläosaksi sopisi hyvin viininpunainen. Sovitin jo kerran kivaa viininpunaista paitaa ja nyt kaivelee, etten ostanut sitä. Aikaa kaupassa käymiseen on ehkä joskus ensi viikolla. Tällaisen asukokonaisuuden koostin housuille: uusi vaalea neule on ihanan pehmeä (KappAhlilta), alla punainen t-paita (Stockkan Global).

Kuvan perusteella taas jää eteen tuollaista ärsyttävää vekkiä

Tässä alkaa jo vähän poltella viikonlopun Intohimona Askartelu -tapahtuma. Heti lauantaina sinne! Toivottavasti mukavassa seurassa.

Se on taas maanantai

2011-08-22T10:22:00.000+03:00

Osa lukijoista hämmentyi kovin aikaisesta toppavaateinventaariosta. Ehkäpä vielä hämmentävämpi ostotiedoite:

HALUAN OSTAA PARIT SHORTSIT

JA T-PAIDAT POJALLE KOOSSA 134!

(tänä syksynä siis)

Toivottavasti jollain on esillä kesäkamoja ja haluaa päästä pienestä määrästä eroon. Tässä tilanteessa ei ronklata värillä tai merkillä (ei kuitenkaan farkkua), siisti kunto riittää :)

Meillä on sellainen tilanne, että lomamatka talveksi on varattu. Esikoinen on koko kesän käyttänyt pieniä shortseja ja niiden päälle saaminen vaatii jo lantion yli kitkuttelua, nitkuttelua ja hypähtelyä.

Syyksi shortsien pienuuteen olemme naureskelleet esikoisen mahaa -eli siis mahan kohdalla ei ole enää kuoppaa sisäänpäin vaan selvästi erottuva pienen pieni kumpare ulos päin. Pojan valittaessa shortseista, julma äiti vain totesi, että pitää syödä vähemmän jäätelöä, että shortsit mahtuu :) Pitänee tunnustaa, että 130cm poika on käyttänyt koko kesän 122cm shortseja. Puolen vuoden päästä tuo ei enää onnistu mitenkään. Eli nyt toivon, että joku ihana myisi meille shortseja ja t-paitoja. Yhteydenotot pikkukepponen (at) live.com tai viestiä kommenttiboxiin.

Pienet fashionistat lähtivät tänä aamuna päiväkotiin ja kouluun. Herra Turhantarkalle ei kelvannut pussilahjefarkut ja eikä yllättäen Salama paitakaan. Kiukku laantui, kun lupasin, että 2v saa valita itse vaatteet. Päivän väri oli harmaa - äidin painama lentokonepaita ja harmaat collegehousut. Ja iloinen ilme.

Suurin fashionista lähti kouluun paita väärinpäin, takakappale edessä. Koska hän haluaa katsella kilpikonnan kuvaa ja paita on ihan hyvä niinkin päin (onneksi lipsahti isohko kaulua-aukko). Minä saan onneksi istua etätöissä t-paidassa ja verkkareissa ja tukka takussa - ja nautin joka hetkestä!

Keskikokoista ei kiinnostanut vaateasia lainkaan, koska hän oli eilen nähnyt hirvikärpäsiä. Omin sanoin hirvikärpäksiä (taipuu hirvikärpäkset) :D

Esikoinen kulkee kouluun koulutaksilla. Hetken ajattelimme miehen kanssa, että tämän viikon koulutaksin aikataulu on joku pila, mutta ilmeisesti ei. Meille sopisi että poika haettaisiin vaikka sitten ensimmäisenä niin ei tarvitsisi puljata näiden aikojen kanssa. Kouluhan alkaa 4 päivänä samaan aikaan ja taksi lähtee joka päivä eri aikaan ja ajat ovat helppoja muistaa kuten 7:18. Toisaalta ei ronklata tästäkään, on luksusta, että taksi hakee pojan portilta ja ekan viikon perusteella ajallaan ja hienolla pikkubussilla.

The schedule - ja niin helppo muistaa

Hyvää alkavaa viikkoa!

ARGH, toppaa!

2011-08-20T21:18:00.000+03:00

Meidän perheessä valmistaudutaan vielä välikauteen, esikoinen tarvitsee taas välikausihousut. Koska niin monessa blogissa on esitelty ja tilailtu jo talvivaatetta, päätin minäkin tehdä inventaarion varastooni. Oletuksenanihan on se, että vain esikoinen tarvitsee uutta toppaa. Joten no hurry.

Aloitin keskimmäisen pinosta. Poika oli toukokuun alkupuolella 109cm. Pinossa on Ticket-haalari iso 104cm, Ticket-haalari 110cm, Reimatec-haalari 110cm, Reimatec-housut 110cm, Reimatec-takki 110cm ja H&M takki 122cm (pakko olla väärä kokolappu). Kaikki menneiden sesonkien muotia ;) Ja Reimatecit isoveljeltä kierrätettyjä.

Luulisi tästä pinkasta löytyvän talveksi sopivaa. Niinpä.

Viime talvisen coboltin sinisen Ticketin kanssa ajatukseni oli käyttää sitä keskimmäisellä fleecellä tai ilman säistä riippuen loka-joulukuussa. Punteista loppuu ihan kohta pituus, ei mene joulukuulle ei ehkä edes lokakuullekaan. Sen jälkeen haalarin piti mennä kuopukselle. Noh, kuopus hukkuu siihen :(

Jestas mikä kokoero! Vihreä 110, sininen iso 104

Niin hukkuu keskimmäinenkin tuohon uuteen ruohonvihreään Tickettiin, jonka oli tarkoitus olla talven ykköshaalari. Lahkeet voisivat vielä mennä talvikenkien päällä, mutta hihat ovat todella pitkät. Pahoin pelkään ettei haalari pääse koko talvena käyttöön. Miten sitä voisi venyttää lapsen käsivarsia?

Käsivarsien venytys tulisi tarpeeseen, koska "kakkosluokan" releissä on myös hihaongelmaa. Kauhtuneen Reimatecin haalarin hihat ovat myös pitkät, ne nyt sentään ovat lähes siedettävät. Haalari on yhden talven jäljiltä niin heikossa kunnossa, ettei millään kestä rymyeetulla koko talvea (tämä malli on ainoa meille sattunut huonolaatuinen Reimatec). Reimatecin savunsinisessä takissa hihan pituus korostuu vielä enemmän, koska hihat ovat haalarin hihoja leveämmät. H&M takin hihat ovat kaikkein pisimmät, mutta slimmin mallin ja lumilukon takia istuvat parhaiten.

Tämä hihaongelma on meille aivan uusi! Ensimmäiset merkit paljastuivat jo keväällä välikausihaalarin yhteydessä. Ärsyttävää!

Kyllähän tilanne vaikuttaa siltä, että keskimmäiselle tarvitsee hankkia yksi haalari lisää. Aleisiin saakka voisi selvitä hyvinkin, mutta tangossa roikkunee nuo samat merkit Ticketit ja Reimatecit. Nyt tarvitaan haalaria pitkäjalkaiselle ja lyhytkätiselle ja alle 100€. Onko vinkkejä?

En enää jaksanut katsastaa esikoisen ja kuopuksen toppatilannetta. Kuopuskin tarvitsee toisen haalarin, kun Ticket oli liian suuri. Jotain uutta, sopivaa ja edullista on sentään välikauteen. Jesper Juniorin alesta nappasin keskimmäiselle takin 9€ ja housut 10€, vesipilari 3000mm. Kyllähän takista huomaa kakkoslaadun selvästi, valitsin sellaisen kappaleen jossa tuulilistan raitavirhe on mahdollisimman suuri. Väri on joka tapauksessa minusta sekä pojasta ihana.

Päässä Helmiltä esikoiselle hankittu pipo

P*skarteluhaastetta ja pukeutumista

2011-08-18T13:42:00.000+03:00

Tämän viikon p*skiksessa nro 104 pitää käyttää aaltopahvia. Savon lomareissulta jäi mukaan pala aaltopahvia ja se onkin poltellut siitä saakka. Alkuperäinen visio ei toiminut lainkaan, niinpä siirryin uusille urille ja käytin aaltopahvia ainoastaan koristeena kortin alareunassa.

Voimakkaat varjot kuvassa, johtuvat siitä että se on ilman

salamaa otettu. Glossy kiilteli niin pahasti.

Skräppipaperi löytyi varastostani ja se iski kuin tuhat volttia. Mielestäni kertakaikkiaan upea paperi, aiheensa puolesta käy pojalle ja värien puolesta tytöllekin. En raaskinut paperia pahemmin peitellä. Aaltopahvin lisäksi koristeena kolme pientä haaraniittiä ja volkkari, joka on kohotarroilla kiinnitetty ja runsaalla Glossyllä sivelty.

Sitten ihan muihin juttuihin... siihen vaateongelmaan.
Pukeutumisrintamalla menee mukavasti -olen shoppaillut itseni uuvuksiin. Sopivilla "aluspaidoilla" sain täydennettyä yhden vanhan asun siistiksi ja yhden kesälomalla ostamani paidan yhdistettyä vanhoihin housuihin. Ostin 2 uutta tunikaa ja 2 paitapuseroa, suorat housut ja neuleen. Niin sitä sorruin taas tavanomaiseen :(

Kaapista lötyi vielä yhdet käyttämättömät lyhentämistä odottaneet housut (pitäisi suosiolla viedä housut ompelijalle). Vielä tarvitsisin yhden alaosan lisää ja ehkä yläosan tai pari, mutta ne voivat odottaa. Haaveilen värikkäistä kengistä, vaikka viininpunaisista. Musta laukku on hankintalistalla. Yritän edelleen vältellä jakkupuvun ostamista.

Kaksi ostosta olivat aikamoiset onnenkantamoiset. Ostin ne nimittäin huutonetistä uusina noin 1/4 ovh-hinnasta. Tunika on tuttua ja turvallista Gerry Weberiä. Malli muuten suht ok, mutta ylipitkät hihat häiritsivät ja ne piti pätkäistä. Valkoisen paitapuseron ostokimmokkeena oli minulle hyvien mittojen lisäksi edessä olevat leikkaukset. Arvelin niiden tuovan mukavasti tilaa rinnan kohdalle. Merkkinä oli yllättäen Ulla Popken. Popkenin laadusta en vielä tiedä, mutta loistavat leikkaukset.

Tavalliseen toimistopäivään tunika,

kapeat strech-housut (vanhat) ja

mustat avokkaat

Paitapusero ei ehkä tässä asennossa ole parhaimmillaan :)

Paidassa on erikoiset tuplamansetit ja kaulukset.

Kaverina mustat suorat housut (vanhat) ja uusi koru.

Jalkaa voi sujauttaa loaferit tai avokkaat.

Kiinnostaako teitä nähdä lisää hankintojani?

Ready Steady Go

2011-08-15T22:37:00.000+03:00

16.8.2011 alkaen meidänkin perheessä on koululainen.

Koululaisena on ainakin toistaiseksi kiva olla. Voi valita ihan itse oman repun. Ei tarvitse kuunnella äidin selostuksia yksivärisestä repusta, joka menisi pidempään. Star Wars reppu sen olla pitää! Reppuun pakataan Star Wars koulutarvikkeet Star Wars penaaliin. Koululainen pitää itse huolta tavaroistaan. Rehellisyyden nimessä koulutarvikkeet pitää nakata laukun pohjalle, koska penaali on jo hukassa ;)
Ja se on ihan varmaa, että koululainen ei sitä hukannut, vaan pikkuveli varasti!

Tyylitihentymä ;)

Äitiparturi pätkäisi kesätukan lyhyeksi. Voisi olla aika siirtyä käyttämään parturialan ammattilaisten palveluja (vaikka äidillä on niistä huonoja kokemuksia, kiroilee edelleen, että olisi Fiskarsseilla saanut itse saman aikaan). Vaatteet on valittuna.

Onnea koulutielle rakas!

Parasta koulun alkamisessa on se, että isi osti kännykän. Siitä on jo haaveiltu pitkään. Siihen pitäisi ladata soittoääni. Ja tallettaa kavereiden numeroita. Isi vaatii vielä harjoittelemaan kännykän käyttöä ja sittenkin numeroita talletetaan vain yksi kaveri kerrallaan.

Minulla on edelleen ajantaju kadoksissa. Miten voi olla, että päivät tuntuvat välillä todella PITKILTÄ (etenkin silloin kun talossa on kiukkuista ja nälkäistä väkeä), mutta vuodet menevät hujauksessa? Eihän siitä ole kuin hetki, kun toimme koululaisemme sairaalasta kotiin -hurjasti olet hetkessä venähtänyt.

Koululainen vuonna 2004 poistumassa sairaalasta

Onnistunutta ja turvallista koulun alkua!

Ei mitään päällepantavaa eikä edes ideaa :(

2011-08-13T22:10:00.000+03:00

Kuulun siihen kategoriaan äitejä, jotka satsaavat lastensa vaatteisiin ja joskus jos ehtii/jaksaa/kykenee niin omiinsa. Vaatekaappi ammottaa jälleen tyhjyyttään (eli on siis täynnä vääränkokoisia ja -näköisiä vaatteita). Töihin pitäisi pukeutua siististi.

Kaappini on melkein yhtä tyhjä kuin yllä oleva lainakuva :)

Vaatekaapin tilanne ei olisi niin katastrofaalinen, jos löytäisin vaatteita itselleni helposti. Aikaa kauppojen kiertelyyn ei ole. Minullahan on raskaat luut ja aivan älyttömän paksu nahka, joten 44 ja 46 on kokoni. "Luut ja nahka" ovat keskittyneet vyötärölle ja siitä ylöspäin, joten vaatteiden löytämisessä on haastetta. Tähän mennessä ainoa löytämäni merkki, joka yleensä istuu päälle ilman korjauksia on Gerry Weber. Ostan sitä Stockmannilta, jossa valikoima on aika suppea (44 ja 46 usein loppu). Mistä muualta sitä saa pääkaupunkiseudulla? Olisiko muita hyviä merkkejä minulle?

Ja tässä se yleisin paitaongelmani

Edulliset vaatteet jäävät useinmiten mitoitoituksensa takia kauppaan. Joskus H&Mllä tärppää, mutta usein mitoitus vaatteissa on outo: vaikkapa niin, että käteni eivät mahdu edes 3 numeroa itselleni liian suuren paidan hihansuista läpi. Lisäksi haluan, että vaatteeni ovat luonnonmateriaaleja (elastaania tai lycraa voi olla seassa), polyesterisekotteita en käytä (joka rajaa aika tehokkaasti KappAhlin isot koot).

Ompelu olisi hyvä vaihtoehto. Aikaa vaan on niin kovin vähän ja naisten vaatteiden ompelu on vaikeaa ja hidasta (ainakin lasten paitoihin verrattuna). Lisäksi siinä minulla on ihan sama ongelma kuin valmisvaatteissa -kaavat eivät istu vartalooni. Ottobren kaavojen pituudet ovat minulle yleensä liian lyhyet. Koska olen ommellut vähän naistenvaatteita, silmä ei ole vielä harjaantunut siihen, että tietäisin mistä kohtaa muokata kaavaa. Monissa lehdissä koot loppuvat usein 42 tai 44 (joka voi olla pieni). Hyvät kaavavinkitkin olisivat tarpeen!

Onhan tuossa jo kerrakseen haastetta vaatehankintaan. Syksyn menoja pikaisesti laskiessani joudun lisäksi toteamaan, että vaatehankinnat pitäisi hoitaa kohtuullisella budjetilla. En voi siis marssia Stockkalle ja sanoa, että vaatettakaa mut vaikka sillä Weberillä. Tarvitsisin 3 alaosaa ja 5-6 yläosaa syksyyn.

Minulla ei ole mitään ideoita (paitsi se ikuinen tunika/paitapusero ja housut).
Mitä sitä ostaisi tai ompelisi? Ehdota minulle asua!
Väriäkin pitäisi saada mustan tilalle.

Yhden valmiin asun olen saanut kasatuksi. Alaosana NP merkkinen hame (alelöytö), joka on neuloksesta. Yläosana Lindexin trikoo. Tässä on kuva asun koekäytöstä. Koekäytön jälkeen totesin, että paita on aavistuksen liian pitkä hameelle ja hameen vyötärö liian löysä. Hanna onneksi keksi kuinka asu tuunataan kuntoon ja surautti korjaukset Piilon takahuoneessa. Kiitos jälleen kerran Hanna!

Liian pitkä paita korjaantui niin, että sivusaumaan alahelmaan Hanna ompeli pätkän kuminauhaa. Paitaan tuli mukavasti jujua sivuihin. Tämä tuunaus piti raportoida, kun se oli niin näppärä. Rypytyksen päihin voisi vielä lisätä jotkut pienet koristeet.

Tämä mytty nyt on paita ja tuossa keskellä on se sivusauma,

johon on ompelukoneella ommeltu kuminauhaa

Laittakaa ehdotuksia tulemaan!

Lupaan toteutettavissa olevat koesovittaa (tai kaavoittaa) ja ostokset raportoida :)

Kuinka tehdä reklamaatio?

2011-08-10T21:09:00.000+03:00

Kuvittelin olevani suhteellisen valistunut (joskin kiltti) kuluttaja. Jos saamassani palvelussa tai tuotteessa on jotain vikaa, asiallisesti keskustelen toisen osapuolen kanssa siitä, kuinka tilanne voitaisiin korjata. Kyseiset tilanteet ovat minulle lievästi epämiellyttävän puolella, mutta yleensä olen klaarannut ne.

Tänään olin täysin neuvoton.

Minulle tuli yllättäen vapaa hetki päivään ja sain varattua kampaajan minulle aivan uudesta paikasta. Edellinen hiusmallini oli niskasta eteenpäin pitenevä polkkatukka. Kesän aikana se hurahti ylipitkäksi ja halusin vaihtelua myös malliin. Poskilla ja melkein silmissä liehuvat hiukset häiritsevät minua päätetyöskentelyssä. Kerroin tämän kampaajalle.

Siinä vaiheessa, kun kampaajalla ei ollut kunnollista visiota, olisi pitänyt hälytyskellot soida. Hän halusi säästää polkkalinjaa, mutta kerrostaa sitä ja rikkoa voimakkaammin. Muistutin siitä, etten halua hiuksia poskilleni samassa määrin kuin nyt. Kampaaja oli jo valmis aloittamaan. Kun kampaaja pääsee föönausvaiheeseen, hän ei saa hiuksia asettumaan. Föönaus kestää ja kestää. Muotoilutuotteita kuluu.

Lopputulos: Minulla oli edelleen polkkatukka, jota oli nyherretty (siis kerrostettu) lyhyemmäksi päältä. Edestä kohti sivuja oli sellainen pata päähän pyöristetty malli. Kerroin kampaajalle, että oikein pidä kampauksesta, koska se on edelleen liikaa poskilla. Malli on vielä raskaampi kuin aikaisempi polkkani. Poskille pyöristetty linja (70-luvun tyyliin) ei sovi kasvoihini lainkaan.

Kampaaja miettii ratkaisua. Sitä ei meinaa löytyä. Sitten hän ehdottaa, että kerrostetaan lisää sivuilta ja ohennetaan. Suostun. En tajua tyhmä pitää silmälaseja päässäni. Nyhertämiseen menee liian kauan.

Loppulopputulos: Minulla on edelleen polkka joka on ohennettu ja nyrhitty sivuilta naurettavan ohueksi. Ohennetut haituvat olevat edelleen poskissa kiinni. Oli selvää, että kyseisellä kampaajalla olivat ideat ja ammattitaito loppu. Lopputulos ei miellytä, se on kaikin tavoin outo ja toiveitteni vastainen.

Mitäs tällaisessa tilanteessa kuuluu tehdä? Yrittää edelleen saada kampaaja pelastamaan tilanne? Pyytää toinen kampaaja? Pyytää esimies paikalle?

Poistuin paikalta. Harmittaa edelleen. Tämä on huonoin leikkaus varmaan 10 vuoteen (en siis ole tolkuttoman tarkka). Kaverin mielipide: "Ei juurikaan huomaa, että olet käynyt kampaajalla muuten kuin noista oudoista sivuista". Miehen mielipide: "Oudohkot sivut, muuten perustylsä".

Pitäisikö minun ottaa yhteyttä kampaamoon? En viitsisi. Pitäisikö vaan kärvistellä ja kasvatella hiuksia ja mennä todellakin johonkin muuhun paikkaan? Miten tällaisen tilanteen hoitaminen on näin hankalaa? Siis kertokaa minulle, kuinka reklamoida hiustenleikkauksesta?

Leikkaus maksoi 51€. Rahalla sain cocktail kahdesta alla olevasta mallista.