Paluu lokakuuhun ja Keski-Aasian reissun matkamuistoihin.
Kävimme Turkmenistanissa kahdessa moskeijassa sisällä ja ihastuin niistä kovasti Ertugrul Gazin moskeijaan. Turkin valtio on lahjoittanut sen Turkmenistanille. Pidän sen hillityn tyylikkäästä värimaailmasta sekä lyijylasitöistä ikkunoissa.
Tämä on kuvattu moskeijan "sisäpihalla"
Tämän kuvan olen ottanut moskeijan yläparvelta
Kauniit lyijylasi-ikkunat
Ulkopuolelta komein on Türkmenbaşy Ruhy moskeija. Sen yhteydessä on maan ensimmäisen presidentin, jonka kultaisia patsaita olen jo aiemmin esitellyt, hautamauseleumi. Itse moskeija on muslimien keskuudessa kiistanalainen. Edesmennyt presidentti Saparmurat Niyazov kirjoitti hengellisyys-opaskirjan kaikille maan kansalaisille ohjeistukseksi. En tiedä yhtään, mitä kirja pitää sisällään, mutta sain heti mielleyhtymän skientologiaan ja L. Ron Hubbardin oppaisiin. Kiistanalaisuus tulee siitä, että moskeijan seinillä on tekstejä koraanista sekä presidentin omasta teoksesta rinnakkain samanarvoisina.
Türkmenbaşy Ruhy moskeija
Turkmenistanin ja etenkin Asghabatin nähtävyydet alkoivat olla nyt aikalailla koluttu tässä kohtaa matkaa. Vuorossa oli vielä muinainen Merv. Merv on rakennettui Murgab-joen varrella olevaan Margianan keidasalueelle. Kaupunki hävitettiin lukuisia kertoja, mutta perustettiin yhä uudelleen uomaansa jatkuvasti muuttaneen virran rannalle. Paikanvaihdosten takia Merv tunnettiin "vaeltavana kaupunkina", ja sen rauniot ulottuvat nykyisin valtavalle alueelle.
Merv on ollut aikansa suurkaupunki ja kulttuurien sulatusuuni. Siellä on asunut muslimeja, kristittyjä ja buddhalaisia. Se oli tärkeä kauttakulkupaikka Silkkitien varrella. Valloittajia on tullut ja mennyt. Arabivaltiaiden ohella, kaupungin on valloittanut myös Aleksanteri Suuri. Mervin kukoistuskausi päättyi viimeisen valloittajaan Mongolian Tolui-klaaniin. Historoitsijat ovat arvioineet, että mongolit tappoivat Mervin verilöylyssä noin miljoona ihmistä vuonna 1221.
Merv sijaitsee syrjässä ja raunioita on niin laajalla alueella, että ainoa mahdollisuus sen näkemiseen on auto. Paikan historia on kiehtova, mutta nähtävää siellä on rajallisesti.
Yksi päärakennuksista, joka on aikoinaan ollut aikamoinen pytinki
Muut rakennukset olivat aika vaatimattomia
Muinainen maan alle rakennettu jättimäinen kaivojärjestelmä oli mielenkiintoinen. Noin kuvana toki hyvin vaatimaton :D
Laajaa Mervin aluetta on aikoinaan ympäröineet massiiviset muurit
Ehkä kehtaan tunnustaa, että minut Merv jätti aika kylmäksi. Nähtävää oli vähän, enkä oikein osannut edes kuvitella millainen paikka Merv on kukoistuksessaan ollut. Tälläinen alue olisi tarvinnut jonkun esittelyvideon. Mervin reissun parasta antia oli kamelilauma ja sitä paimentava poika. Tokihan sen kuivuuden ja karuuden jatkuminen joka suuntaan loputtomiin, on ällistyttävää sille, joka tulee järvien ja metsien maasta.
Nämä kamelit pistivät vähän tappeluksi
Jätän kuvat tarkoituksella suoristamatta. Se kertoo siitä, kuinka pomppuista kyyti oli. Kännykkäkamera näyttää horisonttiviivaa ja harvoin pitää kuvia suoristella enää nykyisin.
Tässä vielä videoclippi ajomatkalta
Rajanylitys oli sitten oman lukunsa. Meillä se meni sujuvasti, koska seurasimme taiwanilaista turistiryhmää. Raja-alueella liikkumiseen tarvittiin kolme eri pikkubussia ja jokaiselle piti maksaa dollari per pää käteisenä. Sitten läpivalaisussa Uzbekistaniin tullessa virkalija halusi tutkia käsilaukkuni ja erityisen tarkkaan syyniin pääsi siellä olleet särkylääkkeet. Ehdin jo miettimään, että olemme varmaan seuraavat kaksi tuntia rajalla, jos virkailija haluaa avata reppuni ja tutkia kaikki siellä olevat lääkkeeni. Onneksi käsilaukun tarkastus riitti ja pääsimme sujuvasti maahan.
Turkmenistan oli mielenkiintoinen kokemus, Darvazan palava kaasukraateri erikoinen ja Ashgabatin hiljainen kulissikaupunki aika ainutlaatuinen. Reissussa kaikki meni sujuvasti ja ruokakin maistui. Minä rakastan historiallisia kohteita, joten seuraavaan maahan Uzbekistaniin ihastuin kovasti. Oli vähän epäreilu asetelma Turkmenistanille.
Matkaopaamme Turkmenistanissa oli aivan loistava ja luulen, että osa käymistämme keskusteluista säilyy mielessäni hyvinkin pitkään. Päällimmäisenä muistona on keskustelut kuivuudesta, jokien patoamisesta ja sen aiheuttamista geopoliittisista jännitteistä ja kukapa tietää millaisia konfliktejä vielä koetaan taistelussa vedestä.
Sitten vielä muutama satunnainen kuva paikallisista asukkaista
Koulupuku ja kansallispäähine
Koulupuvussa jälleen koululainen
Rouva oli vuohiostoksilla basaarissa. Suurin osa naisista peittää hiuksensa.
Basaarin parkkialueella
Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:
Postaussarja Keski-Aasiasta täydentyy vielä yhdellä jutulla. Mutta seuraavaksi juttua joulun vietostamme.
Mukavaa Tapaninpäivää!
Mainiot kuvat aikallisista asukkaista.
VastaaPoistaTaidokkaasti rakennettu moskeija, onpa siellä ikkunoita!
Kamelikuvat ovat kuitenkin vetovoimaisimmat 😀🐫🤎
Kamelit ovat vekkuleita seurattavia :) Vähän kuin meidän porot, jotka ovat minusta myös ihastuttavia. Muistan kuinka näin ensimmäistä kertaa kameleita vapaana vaeltelemassa Omanissa ja bongailimme niitä autosta hämmästyneinä. Turkmenistanissa kamelikokemukset nousivat ihan uudelle tasolle.
PoistaEnsimmäinen moskeija näyttää ihan uudelta joten pakko oli googlettaa sen historiaa. Lasimaalaukset ovat todella upeita ja myös poikkeuksellisia koska niissä on geometrisiä muotoja. Länsimaisessa kulttuurissa lasimaalaukset puolestaan esittävät usein pyhimyksiä tai uskollisia tapatumia.
VastaaPoistaKamelit ovat todella suloisia. Tosin ne voivat olla myös hyvin arvaamattomia kuten Barcelonan eläintarhassa, jossa kameli sylkäisi päälleni! Muistelen, että Mervin upean kukoistavasta kaupungista olisi joskus tullut dokkari Yleltä. Ja sitten tulivat mongolit ja hävittivät kaiken.
Aika järkky tuo tie mitä ajoitte Turkmenistanin ja Uzbekistanin rajalle. Varmasti hiekka pölisi ja pomppua oli paljon.
Turkilla on ollut paljon bisnestä Turkmenistanin kanssa maan itsenäistymisen jälkeen ja moskeija liittyy jotenkin niihin ja on tosiaan uudehko.
PoistaMinä olen jossain postauksessa kirjoittanutkin, että vähän pelkäsin kameleita pitkään. Veikon Kone toi avajaisiinsa kamelin 1980-luvulla ja sitä olisi saanut syöttää. Sepä oli ilmeisesti streessaantunut tilanteesta ja meinasi haukata sormetkin, kun ihmiset syöttivät omenaa sille ja sekin syljeskeli katsojien päälle. Omanissa minut pääsi yllättämään jonkun yksityisen omistajan kaksi vapaaksi päästettyä kamelia telttamökin ulkopuolella. Toinen niistä oli sitä mieltä, että minä tarvitsen aamuhalia ja hän rapsutuksia ja taskussani olisi aivan varmasti jotain herkkua häntä varten. Meinasin ensin pinkoa takaisin sisälle karkuun, mutta peruutin vähän lähemmäs mökkiä ja jäin paikoilleni. Turkmenistanissa osa kuvaamistani kameleista oli arkoja, ne olivat selvästi valmiudessa paeta minua ja lähtivät liikkeelle, jos menin liian lähelle.
Tosi kaunis tuo punainen koulupuku, vaikka en tiedäkään sen käytännöllisyydestä.
VastaaPoistaRakennukset ovat kauniita, mutta jotenkin kuitenkin yksinkertaisia. Historia on niin ääretön asia, että sitä ei meinaa ihmismieli täysin ymmärtää. Miten monta ihmiselämää on noiden rakennusten äärellä kulkenutkaan.
Minustakin tuo punainen koulupuku on hieno. Nuoremmilla koululaistytöillä on samanlainen vihreänä.
PoistaMinä niin nautin siitä, että pääsen historiallisille paikoille ihailemaan rakennuksia ja kuvittelemaan, että mitä kaikkea ne ovat nähneet ja millaisia ihmisiä siellä on vieraillut ennen minua.
Onpa ollut kyllä mielenkiintoinen ja erilainen reissu!
VastaaPoistaTurkmenistan oli eksoottinen matkailukohde ja siihen, kun yhdistimme pitkäaikaisen haaveeni Uzbekistanin, niin oli kyllä ikimuistoinen reissu.
PoistaPaluun, tai jo kolmannen kerran palasin reissupostauksiisi - näille piti pyhittää tuoreet kaffeet ja kunnon aika. K-I-I-T-O-S.... nautin kuvista, tavastasi kertoa ja avata kokemuksia.... a-jai-ja-jai... houkuttelevaa olisi startata vaikka heti samoihin maisemiin, mutta toisaalta tarjoilit niin upean kokemuksen, että silläkin pärjää jo pitkään... meillä on yhdessä nyt stanit koossa... kun ei millään kaikkiin ennätä, niin... Toisaalta, ystävä on parasta aikaa Kurdistanissa (Irakissa)
VastaaPoistaviestitteli, että sekin puuttuu!!
Minua jäi pahasti kutkuttelemaan Kazakstan :) vaikka veitkin minut sinne virtuaalisesti mukanasi. Että josko tuonne suunnalla pitäisi vielä kerran ponnistaa.
PoistaSe on samaan aikaan ihanaa että vähän surullistakin, että olisi niin paljon paikkoja, joissa haluaisin käydä - joko ensimmäistä kertaa tai uudestaan. Aika ja raha ei vaan riitä kaikkeen. Onhan osa viehätystä siinäkin, että puntaroi kohteiden äärellä, että mihin sitä haluaisi eniten.