Kaikkien aikojen kantarellisaalis

Reilu viikko sitten olin ystäväni Ilonan kanssa mökkeilemässä Tammelan seudulla, jossa Ilona on mökkeillyt koko elämänsä ja hän tietää hyvät sienipaikat sielä. Sienisaalisodotukset olivat siis korkealla! Odotuksena oli, että vähintäänkin mökillä syödään sieniruokia ja jotain pientä saisi kotiin pakastimeen.

Tähän saakka "the kantarellisaalis" sain alakouluikäisenä. Olimme isäni kanssa sienestämässä sukumökillämme Kuhmoisissa ja menimme metsään sukulaisten talon luota Hietamäestä. Saimme kunnon saaliin, ainakin pari litraa. Isä teki siitä kastikkeen ja söimme sen kertaheitolla. Tätä olemme muistelleet vaarin kanssa viimeiset 40 vuotta. Ystäväni Sirpa sanoi, että useimmille ei-niin-hyvillä-paikoilla-sienestämille minun kokemukseni on sukupolvikokemus. Kantarelleja yleensä löytyy vähän ja pari litraa on suuri saalis. 

Tuo muisto toki säilyy mielessäni, mutta kantarelliennätyssaalis on nyt kasvatettu aivan uusiin lukemiin! 

Polvivaivani ovat aiheuttaneet ikävän selkävaivan, joka vaikeuttaa kävelemistä. Metsä onneksi tarjoaa kiviä ja kantoja, joille istua lepäämään. Koska minä olen hidas ja Ilona nopea, niin välillä teimme niin, että Ilona etsi ensimmäisen sienipaikan ja minä jäin putsaamaan sitä ja ilona jatkoi kauemmaksi ja minä könkkäsin perästä. Usein kantarelleja löytyi isompi esiintymä pienellä hakemisella. Kantarellien löytämisen jännityksen ja ilon voimalla jaksoin liikkua metsässä. Paluumatkaa varten taskussani oli pieni herkku :)

Kantarelliyhdyskunta löydetty

Itse löysin :)

Lisää todistusaineistoa - vielä taivun poimimaan sieniä

Metsän ihailua kannonnokasta käsin

Lauantain saalis odottaa putsaamista

Tämän vuosituhannen ensimmäinen löytämäni syömäkelpoinen tatti. Tällä oli painoa yli 300g. Monenlaisia uusia kokemuksia osui tälle reissulle.

Kantarellikastikkeen lisäksi herkuttelimme tattirisotolla

Tässä taitaa olla saalistilanne maanantaina

Tiistaina minulla oli tosi tiukka työpäivä, enkä päässyt metsään lainkaan. Ilona lähti. Sitten metsästä alkoi tulla viestejä "Aivan mahdottoman hyvä paikka löydetty". Saalis täydentyi vielä ainakin kolmella pussilla.

Siinä on meidän saalis. Ilona poimi siitä ainakin kaksi kolmasosaa.

Virallinen saaliin punnitsija

Arvuuttelimme kotiväeltä sekä Instassa sienisaaliin painoa kiloina. Instassa moni arveli, että noin viitisen kiloa. Ilonan isä arvasi oikein, samoin meidän keskimmäinen. Lähimmäksi Instassa veikkasi Marjo Marjon Matkassa blogista. Marjo veikkasi 8kg.

Sienisaaliin paino oli 10,277kg

Ilonan isä ja meidän keskimmäinen siis arvasivat 10kg. En ole edes ikinä osannut haaveilla tälläisesta kantarellisaaliista. Sen putsaaminen ja säilöminen on ottanut suorastaan koville :) 

Jaoimme saaliin puoliksi, taisin saada ehkä jopa vähän enemmän. Elämäni sienisaalis! Tätä muistelen vielä pitkään! 

Muut mökkihuvit olivat perinteiset: saunomista ja uimista. 18-asteinen järvivesi tuntui yllättävän kylmältä. Viimeksi olin uinut omalla mökillämme ja silloin vesi oli huikeat +28.

Paikalliset eläimet tykkäsivät minusta

Tämä kaveri ei sentään tullut iholle