Sydneyn keskusta

Laskeuduin tänä aamuna Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matka Sydneystä ystäväni Marjukan kotoa omalle kotiovelleni kesti noin 30 tuntia. Olen huono matkustamaan pitkiä lentomatkoja, koska en saa nukuttua koneessa ja kärsin jet lagista. Siksi en ikinä ajatellut kykeneväni matkustamaan Australiaan saakka. Pandemian aikana aloin ajattelemaan toisin. Onneksi lähdin reissuun ja kaikki meni nappiin! Matka onnistui erinomaisesti. Ihan huikea kokemus!

Matkapostauksissa minulle on haasteellisinta päästä alkuun ja miettiä, että missä järjestyksessä kokemuksiani listaisin. Aloitan Sydenyn keskustassa, jossa pyörin yksikseni muutamana päivänä. Aussit eivät kutsu keskustaa downtowniksi, kuten amerikkalaiset vaan CBD:ksi eli central business districtiksi. Amerikkalaisen puolestaan kutsuvat kannabidiolia eli kannabisöljyä CBD:ksi :) 

Minä saavuin keskustaan aina lautalla Manlysta. Ystäväni Marjukka kulkee lautalla töihin. Minusta lauttamatka työmatkana olisi aivan ihana. Lautta ajaa upean oopperatalon ohitse, joten siitä minulla on kuvia hyvin runsaasti. Onhan se ikoninen rakennus!

Keskustassa on paljon pilvenpiirtäjiä sekä puistoja. Kaikkialla on hyvin siistiä ja keskustassa on myös turvallista liikkua. Keskustassa kulkee sekä junia että raitiovaunuja. Sydneyn keskusta-alue on helppo ottaa haltuun kävellen ja julkisilla. Sen kerran kun olisin tarvinnut taksia tai uberia satuin olemaan katutyömaan takana, enkä saanut kumpaakaan.

Sydney CBD

 

Sydney CBD

Lautalla menossa keskustaan

 

Lautalla, takana Harbour bridge
 

Circular Quay

Näkymä Oopperatalolta Circular Quaylle

Oopperatalon lisäksi toinen keskustan kuuluisa maamerkki on Harbour Bridge. Suosittu elämys on mahdollisuus kavuta opastetussa ryhmässä turvavaljaissa Harbour Bridgen päälle. Lautalta katselin hieman kateellisina isoa joukkoa ihmisiä, jotka oli nousemassa kohti siltakaaren korkeinta kohtaa. Olisin tietysti voinut ostaa lipun itsekin moiseen elämykseen, mutta en olisi kuitenkaan uskaltanut kiivetä.

Kun tarkaan katsoo, niin pieniä hahmoja näkyy sillan päällä
 

Selfie Oopperatalolta Harbour Bridgelle

Sitten seuraavaksi kuvia siitä huikean hienosta Oopperatalosta

Australialaiset ovat varsinaista aamukansaa. Aamulla noustaan aikaisin urheilemaan ennen töitä, illalla mennään vastaavasti ajoissa nukkumaan. Ruokaravintoloiden suosikkiajankohta pöytävaraukselle on klo 18-19. Keittiöt menevät monessa ravintolassa kiinni klo 21. Minä onnistuin sopeutumaan paikalliseen aikaan yllättävän hyvin ja pilkin isäntäväen kanssa television ääressä heti iltakymmeneltä. Iltaisin ei siis tullut liikuttua myöhempään Sydneyn keskustassa kuin ainoastaan kerran, kun kävimme keskustassa syömässä ja drinkeillä. Muut ravintolaillalliset söimme Manlyn alueella.

Suurin osa Manlyn ravintoloista oli BYO eli asiakas tuo omat alkoholijuomat mukanaan. Se oli aika yllättävää!

Matkailijalle Sydneyn hintataso on eurooppalaista suurkaupunkitasoa. Kaikki maksaa melkein sen mitä maksaisi Helsingissäkin ja hotellit selvästi enemmän. Poikkeuksena se, että suurelta osin museot ovat pääsymaksuttomia. Ainakin Manlyssä oli paljon pienehköjä paikallisravintoloita, joiden hintataso oli edukas ja ruoka todella hyvää. Ne olit myös kaikki BYO-paikkoja, joten viinistä ei kertynyt kohtuutonta lisälaskua. 

Matkalijan kannattaa vältellä koululaisten lomakausia. Koululaisten lomat jokaisen jakson välissä aiheuttavat palvelujen kysyntäpiikin ja nostavat hintoja. Minä olin reissussa juuri Sydneyn alueen osavaltion koululaisten loma-aikaan. Kolmen tunnin lennot Sydney-Cairns-Sydney maksoivat melkein 450€, hotellimajoitukset oli loppuunmyyty ja tuurilla löysimme majapaikan. Huoneisto maksoi n. 240€ yö, vuokra-autot olivat kaikki loppuunmyyty jo kuukausia ennen.

Meidän kevät on Sydneyn alueella syksyä ja sää on yleensä pitkälle toukokuuhun aurinkoinen ja vedet vielä mukavan uimalämpöisiä - ainakin suomalaiselle. Tänä vuonna kesä ja syksy ovat olleet poikkeuksellisen sateisia. Minäkin sain osuuteni vaihtelevasta säästä. Onneksi reissuun osui monta kaunista ja aurinkoista päivää. Yhtenä päivänä kastuin kaupungilla kahdesti.

Anzac Memorial 

(Anzac -Australian and New Zealand Army Corps joka taisteli ensimmäisessä maailman sodassa)

Kaupungintalo

Terveisiä Australiasta

Minun oli tarkoitus postailla reissusta, mutta ohjelmaa on ollut niin valtaisasti, etten ole ehtinyt.

Matkaan pääsy oli jännittävää, koska covidin jälkeen testitulos saattaa pysyä positiivisena viikkoja, joillain onnettomilla kuukausia. Australia vaati negatiivisen testituloksen. Onneksi testiin oli nega.

Pääsin onnellisesti perille Sydneyniin ystäväni luokse. Hän muutti perheensä kanssa Sydneyniin 9 vuotta sitten. Meillä on yhteistä ystävyyttä takana yli 40 vuotta ❤️.

Sydneyn rantojen ja nähtävyyksien lisäksi lensimme Cairnsiin ja teimme kaksi retkeä Great Barrier Reefille snorklaamaan. Oli todella huikea kokemus. Ystäväni miehensä kanssa ovat varsinaisia gourmet-kokkeja ja kiinnostuneita ruuasta, joten matka on ollut täynnä hyvää ruokaa ja viiniä. 

Reissu alkaa kallistua loppupuolelle, vielä on muutama päivä lomaa jäljellä ennen pitkää kotimatkaa.

Kivaa loppuviikkoa 🌸

Vaihtelun löytäminen ruokalistaan on niin vaikeaa

Täällä sitä on taas tuskailtu arkiruuan kanssa. Meille on iskenyt totaalinen kyllästyminen niihin vakioruokiimme. Etenkin jauheliharuokiin. 

En tiedä, mikä siinä on, mutta tuntuu erittäin vaikealta löytää hyviä ja toimivia reseptejä arkeen. Ruuan pitäisi olla aika helposti valmistettavaa, mielellään nopeasti valmistuvaa ja täyttää nälkäisen nuorison vatsat. Arkiruoka ei saisi olla kovin rasvaista ja se saisi mielellään sisältää reilusti kasviksia.

En ymmärtänyt aikoinaan hullaantumista Hanna G:n sitruunapastaan. Koska niin moni hehkuttaa Hannan reseptejä, rektytoin Hra Kepposen valmistamaan niistä kaksi perheelle. Ensimmäisenä valmistui itkukana.

https://hannag.fi/itkukana/

Itkukana sai jatkoonpääsyääniä 2 kpl, eli ainoastaan aikuisilta. Kanaruuista pitävä keskimmäinen ei lämmennyt itkukanalla lainkaan. Esikoinen sanoi, että ei se nyt niin hyvää ollut, että sitä kannattaisi uudestaan tehdä. Eli ei jatkoon.

Vieläkään ei riitä iltaisin valo ruokakuvaukseen, alla kuva itkukanasta.

 

Ketään meistä ei itkettänyt, että tämä kana olisi loppunut kesken. Minä söin sitä kahdesti ja silti jouduin laittamaan kaksi palaa biojätteeseen.

 

Seuraavaksi koestimme Hanna G:n himonuudelit. Minulle maistui erinomaisesti, osalle lapsista hieman pitkin hampain. Hra Kepponen tuumi, että ikävän paljon pilkkomista. Minä tykkään ehkä kuitenkin emmän Pad Thai nuudeleista, joten ei ole himonuudeleistakaan säännöllistä piristystä arkiruokailuumme.

https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/himonuudelit

 

Ei iskenyt himonuudelit oikein muihin kuin minuun

Kolmas kokeilu oli pasta Alfredon variaatio. Alfredossa on yleensä tagliatellepastaa ja kermaa. Useassa versiossa on myös kanaa. Hra Kepponen tekaisi meille sellaisen kevyesti kermaisen kanapastan ja ohjeen mukaan keitti parsakaalia pastan seassa. Se oli erinomainen oivallus. Pastavedessä parsakaali säilyy mukavan napakkana. Pasta Alfredossa parsakaali maistui jopa pojillekin. Pasta Alfredoa olemme ehtineet tehdä jo kerran uudestaan.

Pasta Alfredo parsakaalilla

Nämä kokkailut Hra Kepponen teki minun sairastellessa koronaa. En pääse valittelemaan, että ei olisi sairaasta pidetty huolta. Kun aloin parantua, niin minuun iski tarve puuhastella jotain. Päädyin leipomaan elämäni ensimmäisen pavlovamarenkikakun.

Pavlova oli helppo tehdä ja siitä tuli erinomainen. Tämä oli sitten se resepti, joka sai pojat sanomaan "Äiti, voitko tehdä tätä pian uudestaan?" 

Kakku teki poikiin vaikutuksen. Sitä vertailtiin rippijuhlien leipomokakkuihin ja pärjäsin kakkukisassa loistavasti.

https://www.k-ruoka.fi/reseptit/pavlova-eli-pehmea-marenkikakku

Pavlova on helppo herkku valmistaa

 

Pavlovan syömisessä tehtiin meidän perheen kakun kadotuksen ennätysaika. 18 minuutin päästä ei ollut mitään jäljellä. Hra Kepponen on tunnetusti hidas syöjä. Me muut lusikoimme omat osuutemme selvästi alle varttiin.

Näin lopuksi on taas hyvä kysyä, että onko sinulla arkiruokavinkkejä jaettavaksi? 

Viimeksi kun kysyin, ruokalistallemme päätyi Palermon pasta. Löytyisipä taas joku kiva uusi ruoka meille.

 

Rippijuhlat

Viikonlopun juhlaputki on onnellisesti takana. Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Toki korona varjosti näitäkin juhlia ja melkein puolet vieraistamme olivat koronan tai muun sairauden takia estyneitä tulemasta juhliin. Korvaavia kakkukahveja on siis vielä edessäpäin :)

Koronasta johtuen päätimme jo hyvissä pitää juhlat todella pieninä ja vielä jakaa ne kahtia: yksi juhla riskiryhmäläiselle sekä toinen juhla kummeille ja muille ei-riskiryhmäläisille. Ei-riskiryhmäläisillä oli mahdollisuus osallistua myös konfirmaatioon.

Keskimmäisemme osallistui kahden koulukaverinsa kanssa naapuriseurakunnan järjestämälle lasketteluriparille hiihtolomalla ja siitä johtuen konfirmaatio oli jo näin aikaisin keväällä. Ripari oli menestys, pojalla oli ollut älyttömän kivaa siellä ja hän sai paljon uusia ystäviä. Minun kannaltani kesäkonfirmaatio olisi ollut todella paljon helpompi juhla-ajankohta. Silloin olisi voinut hyödyntää lasitettua terassia ja pihaa.

 

Keskimmäisemme rippijuhlat

Konfirmaation musiikki oli muuttunut paljon omasta konfirmaatiostani. Virret puuttuivat kokonaan ja musiikki oli menevämpää. Musiikista vastasi kirkon nuorisobändi, se kohotti tunnelmaa kirkossa. Kummit saivat osallistua oman rippilapsensa siunaamiseen ja se oli minusta mukava tapa.

Kiitos paikalla olleille kummeille!

Kotona pidettävien juhlien osalta päädyimme sellaiseeen järjestelyyn, että pyöritimme olohuoneen kalusteet uuteen järjestykseen ja saimme tilan ruokapöydälle keskelle olohuonetta. Ruokapöydän ympärille mahtuu 12 henkeä. Nostimme terassin ruokapöydän sisälle ruokailutilaan ja olohuoneen sohvapöydän terassille. Kattaus oli keltaisen keväinen ja se määräytyi kukkakaupasta löytyneiden jaloleinikkien mukaisesti.

Pöytäjärjestely toimi tosi kivasti. Kun ympärillä on runsaasti tilaa pöydästä on helpompi lähteä hakemaan syötävää. Yksi pitkä pöytä on aina siitä hyvä idea, että kaikki ovat saman pöydän ääressä. Varsinaista ohjelmaa meillä ei ollut lyhyitä juhlapuheita lukuunottamatta. Lauantain yllätysohjelmanumero oli se, että riparin työntekijät kiersivät isosten kanssa kirjallisen kutsun esittäneiden konfirmoitujen juhlia. Kotimme tulvahti 10 henkeä ja nuoristyöntekijällä oli kitara mukana. Keskimmäisemme sai valita, että mitkä biisit lauletaan. Sitä riemua ja yhteishenkeä oli niin upea katsoa. Oli hieno hetki! Sunnuntain juhlaohjelmana oli katsoa videoklipit ja parhaat kuvat konfirmaatiosta ja ripariporukan vierailusta meillä sekä yksi yllätysvideopuhelu Sveitsistä.

Juhlatunnelmia

Keskimmäisen molemmat kummit tarjoutuivat hankkimaan perinteisen ristikaulakorun keskimmäiselle lahjaksi. Hra Kepposella oli tarjota vaihtoehto: hänen äitinsä, meille kaikille niin rakkaan mummin, rippiristi. Keskimmäinen valitsi heti mummin rippiristin ja meistä se oli hienosti tehty. Hieman pyyhittiin silmäkulmia vanhemman sukupolven juhlissa, kun laitoin mummin rippiristin pojan kaulaan. Meidän molemmat mummit menehtyivät vuonna 2019.

"Kepposten perhe elää syödäkseen" -meille juhlissa on siis tärkeässä asemassa ruoka. Tässä pieni katsaus tarjoiluun. Tämän koronapotemisen ja siitä seuranneen työstressin vuoksi olin ulkoistanut kaikki tarjoilut. Lauantaina meillä oli ensin tarjolla lohikeittoa. Lähellä kotiamme sijaitsee kiva rantakahvila ja he myyvät siellä lohikeittoa ja ovat ennenkin keittäneet tilauksesta minulle oman kattilallisen. Kakut valmisti läheinen pienleipomo. Lauantaina oli suklainen juustokakku, jonka valitsin koska se on kananmunaton. Tosin siinä vaiheessa, kun minulta tiedusteltiin, että onko kakku kananmunaton olin unohtanut asian. Lisäksi oli macaroneja, pullapitkoa, kaupan keksejä ja hedelmävati. Sunnuntaina suolaisena oli leipäjuusto-melooni-mansikkasalaattia, vihersalaattia ja pinaattifetapiirakkaa. Makeana oli samat kuin edellisenä päivänä sillä erotuksella, että kakkuna oli perinteinen mansikkakermakakku. Pienentyneen vierasmäärän vuoksi meille jäi yksi ylimääräinen suklaakakku. Rippilapsi kiersi puku päällä soittelemassa naapurien ovikelloja ja tarjoamassa kakkupaloja. Lohikeitolle onnistuin tekemään kaikkien aikojen nopeimman kadotuksen. Olisin halunnut tarjota riparilaisille kakkua, mutta olimme syömässä keittoa heidän tullessaan meille. Kerroin, että meillä olisi vielä jonkin verran keittoa jäljellä ja kysyin, että maistuisiko se. Puff. Ei jäänyt mitään poisheitettävää :)

Pikaisista pikaisin ruokakuva näpsy lauantailta

"naapurikakku"

Juhlat menivät minusta hyvin ja poika tykkäsi juhlistaan. Hieno viikonloppu!