Alsacessa on helppo olla viiniasiantuntija

Mikäli tykkäät raikkaista ja hapokkaista valkoviineistä ja kuivista, hedelmäisitä kuohuviineistä, on Alsace juurikin sopiva paikka sinulle vaikka aloittaa viininmaistelu. Alueen viinit on helppo ottaa haltuun. Yleensä viinit valmistetaan yhdestä rypäleestä ja valtaosa tuotantoa on Rieslingiä. Viineissä on kahta laatuluokkaa "perus" Alsace ja Grand Cru. Oikea asiantuntija esittelisi ne todennäköisesti Alsace AOC tai Alsace Grand Cru AOC, missä AOC vittaa Appellations d'Origine Contrôlées eli takeeseen siitä, että tuote on kasvatettu ja valmistettu tietyllä alueella.

Alsacen kuohuviinit ovat minusta erinomaisia ja ne ovat vielä helpommat ottaa haltuun. Kuohuviinit kulkevat nimellä Cremant D'Alsace. Cremantit valmistetaan shampanjamenetelmällä. Kuten Riesling, on Cremantkin yleensä kuivaa. Pulloissa ei ilmoiteta mitään kuivuusasteesta, kuten joidenkin muiden aluueella on tapana. Taso vaihtelee valmistajan oman tyylin mukaisesti, mutta lähtökohtaisesti Cremantit ja Rieslingit on kuivia tai erittäin kuivia kaikki.

En ole ikinä maistanut huonoa Rieslingiä tai Cremantia, joten viineille on helppo nyökytellä ihastuneena. Minä käytän alkoholia aika vähän enkä ole mikään viiniasiantuntija. Silti minusta oli hauskaa tutustua alueen viineihin ja maistella niitä viinitilojen myymälöissä. Lisäksi Alsacen alue on todella kaunista ja ruoka hyvää.

Suloinen Eguisheim

Lasillinen Rieslingiä aurinkoisella terassilla Eguisheimissa

Riesling-rypäleen lisäksi Alsacessa viljellää myös Gewürztraminer-, Pinot Gris-, Pinot Blanc- ja Muscat-rypäleitä. Omaan makuuni Gewürztraminer ja Muscat ovat liian makeita. Teimme kuitenkin yhden Gewürztraminer maistelun ja siitä löytyi mieluinen viini minulle. Pinot Blanc viinit ovat ranskalaisille sellaisia helppoja arkiviinejä, jotka sopivat myös ruuanlaittoon. Pinot Blanceja maistoimme vain muutaman.

Viinipellot ympäröivät jokaista kylää ja suurin osa niistä on aivan aitaamattomia alueita, joissa ymmärtääkseni saa käydä kävelyllä. Me ainakin kävimme ja näimme muitakin.

Alsacen viinipeltoja, kuvattu paikasta The Three Castles of Eguisheim kohti Eguisheimin kylää

 

Alsacessa on lomalaisen helppo hymyillä

Eli mitä maistella:
Rieslingejä, Grand Cru Rieslingejä, Cremant D'Alsace kuohareita. Jos makeammat viinit miellyttävät, niin Gewürztraminer viineistä kannattaa aloittaa.

Missä viinejä voi maistella?
Viinitiloilla on kylissä tai niiden lähettyvillä myymälöitä, joiden yhteydessä on maistelutilat. Netistä löytyy pitkiä listoja tiloista kävijöiden antamien pisteiden mukaisesti järjestettynä, joiden perusteella voi suunnitella reittinsä. Laiskempi matkailija voi mennä vaikka Eguisheimin kylään ja avata google mapsin. Pieneltä alueelta Google näyttää kahdeksan maistelupaikkaa, eikä Google edes löydä kaikkia.

Muutaman sadan metrin kävelylle Google näyttää 8 maistelupaikkaa 

Wolfbergerin myymälä Eguisheimissa

Baurin viinimyymälä

Viinitilojen omat myymälät ovat usein suljettuna lounasaikaan, mutta aukeat jälleen iltapäivällä. Monessa paikassa on rajoitus, että heillä saa maistaa ainoastaan kolmea viiniä. Osa paikoista on joustavia, etenkin jos paikalla on omistaja itse. Lähes kaikissa paikoissa viininmaistelu on maksutonta. Maisteluannokset ovat toki pieniä, mutta paikkojen suurella tiheydellä voi tulla vastaan ajokunto-ongelma. Suomeen postittaminen sujuu viinitiloilta vielä hieman kehnosti. Se jälleen vaatii melkein, että omistaja on paikalla. Suurin osa viinitiloista on edelleen perheyrityksiä. Ystäväni ihastui kovasti yhden pienen tilan kuohariin ja myyjä kävi hakemassa omistajan paikalle ja 24 pullon toimistus lähti seuraavalla viikolla UPS:llä kohti Suomea. Kulketukselle tuli hintaa laatikkoineen noin 60€. Grand Cru Rieslingit ja Cremantit maksavat alkaen 10€ per pullo viinitilojen myymälöissä. Alkossa Grand Cru Riesleingien hinnat alkavat 18€ ja moni pullo maksaa jopa kolmisen kymppiä. Onneksi Alkon valikoima perusRieslingejä on hyvä ja aika edukas. Kallein maistamamme Riesling oli Cattinilla, sen hinta oli 20€ per pullo ja se oli täysin luomua ja todella hyvää.

Viinejä voi maistella myös alueen ravintoloissa. Lasillinen hyvää Rieslingiä tai Cremantia maksaa n. 4-5€. Pinot Blancit ovat edullisempia. Muutamassa viinitilan myymälässä oli myös viinibaari.

 

Muutama reissun kiinnostavimmista viinimyymälöistä

Wolfberger

Yksi Suomessa tunnetuimmista alueen viininvalmistajista on Wolfberger. Suosikkikuoharini on juurikin Wolfbergerin kuohari, jota saa Alkosta tavallisena ja luomuna. Wolfbergerillä on melkein joka kylässä viinimaistelupaikka, joten vierailimme Wolfbergerillä *köh köh* riittävästi. Odotukseni Wolfbergerin suhteen olivat hyvin korkealla, mutta se ei yltänyt parhaan paikan statukseen lainkaan. Wolfberger ei tarjoa kuljetusta tuotteilleen. Wolfberger vierailujen yhteydessä maistelimme koko kuoharivalikoiman.

Ensimmäinen maistelusetti Cremant D'Alsace kuohareita Wolfbergerillä, asiantuntevasti kaikki eri rypäleistä ja keksimme tämän ihan itse kuvastoa selatessa. Kaikki tämän satsin kuoharit olivat huonompia kuin se mitä Alko myy, vaikka kaksi reunimmasta on palkintoviinejä

Nyt olemme toisessa Wolfbergin myymällä ja maisteluun valitsimme Gewürztraminer-viinit

 

Wolfbergerin myymälä

 

Wolfbergerillä on lasilattia ja sen alla näkyy viiniä kypsymässä
 

Olin ajatellut täyttää matkalaukkuni Wolfbergerin tuotteilla. Ostossaldoksi jäi lopulta yksi hotellihuoneessa nautittu kuohari ja yksi Gewürztraminer, jonka hankin juustolautanen mielessäni.

Cattin

Omaksi lempipaikakseni nousi Cattin, josta appeni tilaa viiniä. Cattinin tilalle emme olisi osanneet mennä ilman appea. Jopa Cattinin myyjä tiesi, että heidän pohjoisimmat asiakkaat ovat Suomessa ja saimme erinomaista palvelua, koska olimmehan heidän jonkun pohjoisimman asiakkaansa perhettä. Koska olimme tulleet niin pitkän matkan, koko Cattinin valikoima olisi ollut maisteltavissa. Harmi, että minulla oli ajovuoro. Tilat olivat niin tyylikkäät. Harmi, että myyjällä oli hirveä kiire. Ihmiset ostivat laatikkotolkulla viiniä ja hän ei ehtinyt kertomaan meille juurikaan viineistä tai tilasta. Palvelu oli kiireestä huolimatta erinomaista. Meitä hymyilytti se, että Cattinilla myyjä toi meille kulmapöytään uusia pulloja maisteltavaksi ja luottavaisesti jätti pullot meille pöytään. Käyttäydyimme kuitenkin mannermaisen hienostuneesti ja emme hörppineet pulloja pois heti kun myyjä ei nähnyt. Ostokset jäivät tekemättä Cattinilla, koska myyjän mielestä meidän piti hoitaa se ehdottomasti suoraan Cattinin suvun henkilön kanssa, koska hän tietää parhaimmat hinnat kuljetukselle ja myyjällä oli myös niin kiire, että hän ei ehtinyt alkamaan selvittelemään ulkomaan shippausta. Tuotteet on kyllä valmiiksi valittu. Meidän vuoden viinikiintiö täytyy ihan sillä, että ystäväni myy minulle pullon per jokainen ostamansa 12 pulloa :) Yksityisyrittäjänä hänellä viininkulutus pomppaa ennen joulua, koska hän lähettää tyypillisesti pullon hyvää viiniä yhteistyökumppaneilleen. Apelta voi aina yrittää pummia Cattinin viinejä.

 

Cattinin myymälä

Minimuseon rekvisiittaa

Hyvä alku maistelulle :)

Jean Geiler
Maistelumme keskittyi Rieslingeihin ja Cremanteihin. Ehdottomasti paras rose Cremant löytyi kauppahallin kahvilasta aivan reissumme alussa. Aloimme haikailemaan sen perään ja onneksi olin ottanut kuvan siitä, kuinka kauppahalli tarjoilee kuoharin (4€) valmistajan laseista ja myy artesaanijäätelöä (2,5€). Niinpä löysimme valmistajan nimen ja ajaa hurautimme heidän myymäläänsä.

Maistoimme uudestaan rose kuoharin ja se oli edelleen yhtä hyvää. Otimme molemmat maisteluun kaksi eri viiniä lisää ja yllätykseksemme emme löytäneet niistä mitään vastaavaa suosikkia kuin rose kuohari.

Jean Geiler valmistaa jäiden kanssa juotavia kuohareita. Maistelussa ei ollut jäitä tarjolla, joten kokemus jäi hieman valjuksi. Minun makuuni nämä juomat olivat liian makeita

Geilerillä törmäsimme minulle aivan uuteen ilmiöön. Yhdessä nurkassa oli isoja muovikanistereita ja niistä myytiin tämän syksyn viiniä kuten Pinot Blancia asiakkaille omiin astioihin. Hinnat olivat siinä 3€ litrahinnan paikkeilla. Punaiset Beaujolais nouveau viinit ovat minulle tuttuja, mutta valkoisten osalta en ole tähän törmännyt. Yritin kysellä myyjältä asiasta, mutta hänen englantinsa oli aika kehno. Mikäli ymmärsin oikein niin asiakkaat ostavat omiin pulloihinsa viiniä, jota ei ole juurikaan ikäännytetty/säilytetty. Viini juodaan yleensä seuraavaan satokauteen mennessä. Pinot Blanc ymmärtääkseni toimii ihan hyvin uutenakin viiniä ja se ikäännytetään metallisammioissa, joten tammisuuden maku ei edes kuulu viiniin.

Uuden viinin myyntipiste

Isompien tilojen myymälät ovat hienoja ja sieltä saa ostaa viinejä kivoissa pahvipakkauksissa sekä myös kaikanlaista viinitarviketta. Pienempien tilojen myymälät saattavat olla aika vaatimattomiakin. Alla kuvia Hueberin viinitilalta, joka on Crand Cru viinien tuottaja. Tuolta käytiin tiskiltä hakemassa maistiaisia ja jotka tarjoiltiin rämisevästä jääkaapista ja myyjän takana olevasta ovesta näkyi johonkin tuotantohalliin.

Unohtamattomin viininmaistelu kokemukseni oli Georgiassa, jossa vierailimme alkuviinitilalla katselemassa aivan vierestä, kuinka viini valmistettiin ikiaikaisin metodein.

Alkuviinit-blogipostaus

 

Alsacen reissun muut postaukset

1. osa Lensin ulkomaille

2. osa Suloinen Colmar 

 

Näiden pirskahtelevien, hedelmäisten ja aurinkoisten viinimuistojen kera toivottelen kaikille kivaa viikonloppua!

Askartelua ja mökkeilyä

Olipas kiva viikonloppu! Meillä oli Kätsyjen askarteluviikonloppu mökillämme. Viidestä jäsenestä paikalle pääsi kolme. Olisipa, kiva jos joskus kaikki viisi pääsisivät paikalle! Kesällä Katalla meitä oli neljä. Me menimme Leenan kanssa mökille jo perjantaina, koska sillä lailla saimme nukkua lauantaiaamuna pidempään ja saatiin mökkikin lämpimäksi. Nykyisin mökki lämpeää paljon nopeammin etäohjattavan ilmalämpöpumpun avulla.

Aika väkertäminen oli, että saimme taas takan vetämään. Leena lämmittää takkaa hiustenkuivaajalla.

Olipas ihanaa nauttia takan lämmöstä ja lasillisesta erinomaista rieslingiä

Heräilimme hitaasti ja nautiskellen lauantaiaamuun

 

Kun saimme vielä Katan paikalle, niin lähdimme pienelle ajelulle lähiseudulle. Ensimmäiseksi ajelimme kakkukahveille Lohjan St. Honoree konditoriaan. Anoppini oli konditorian perustamisesta saakka sen kanta-asiakas. Kaikki juhlapyhät oli kruunattu heidän tuotteillaan. Appi pitää perinnettä voimissaan edelleenkin.

 

Söimme paikan päällä suolaista ja makeaa ja ostimme vielä kakkupalat mukaankin

 

Leenan komea croissant etualalla
 

Suosikkileivokseni: mustikka-mascarpone

Lohjalta lähdimme takaisin kohti Kirkkonummea ja bypias myymälää Sjökullan kartanossa. Kahvittelu siellä jäi väliin, mutta hipelöimme tavaroita ja Kata osti ihanan neuleen.

 

bypiasin ovella

Myymälän ruokajuttuja

Myymälän sisustusta

bypias myymälän hieno kahvila

Näiden kahden kohteen jälkeen oli aika palata mökille ja aloittaa vihdoinkin askartelu. Korttiaskartelutaitoni ovat päässeet ruostumaan ja tarvikkeiden pakkaus oli jälleen kerran epäonnistunut. Joitain kortteja sain aikaiseksi ja tekeminen oli terapeuttista.

Katalla oli pakkaus paremmin onnistunut :) Katan valikoimaa

No nyt näyttää ihan paperiaskartelijoiden tapaamiselta

Muutama valmis kortti ja lisäksi pari väritettyä leimakuvaa

Askartelun lomassa kokkailin meille ruuat. Alkupalaksi tein pitkästä aikaa tomaatti-avokadosalaatin. Tämän herkun olen oppinut anopilta. Se syntyy helposti. Isolle lautaselle viipaloidaan tomaattia ja avokadoa, päälle pirskotellaan balsamicoa, rouhitaan hieman mustapippuria ja koristellaan paahdetuilla pinjansiemenillä. Pääruuaksi tein kantarellipastan.

Tomaatti-avokadosalaatti

Kantarellipasta

Kuohuviiniä takkatulen loimussa. Aikas ihanaa!

Koska olimme kaikki yötä mökillä, niin askartelumme jatkuivat vielä puolen yön jälkeen. Se on luksusta, että kaikki tavarat voi jättää pöydälle lojumaan ja siitä voi jatkaa seuraavana päivänä.

Aamupuuro

Kata jatkoi korttihommia, Leenalla oli mukana ompelukone ja minä ryhdyin omenasoseen tekoon. Varsin laaja-alaista askartelua siis.

Pakastin suurimman osan omensoseesta tuollaisiin pikkupusseihin, niissä on n. kaksi puuron päälle tulevaa omenasoseannosta.

Välillä kävimme pihalla haukkaamassa happea. Harmi, että en ehtinyt sienestämään. Tämän syksyn sienisaalis on jäänyt aika kehnoksi.

 

Vielä oli yhdessä puussa lehtiä jäljellä

 

Päivällä joimme vielä yhdet lasilliset kuoharia kakkujen kanssa. Liian nopeasti piti alkaa pakkailemaan tavaroita ja suunnata nokka kohti kotia.

Kakkukestit päivässä pitää askartelijat vireessä!

Yhdessä tekeminen kruunaa askartelunkin!

Syyslomailua ja perheretki

Meillä pojat ovat viettäneet syyslomaa ihan vaan kotosalla. Lomaohjelmana on ollut kavereiden kanssa hengailua ja tietokoneella pelaamista. Lisäksi sellaisia arkisempia puuhia kotona kuten kokkailua ja leipomista. Loman aluksi järjestin pakollisen perheretken. Esikoinen on kärsinyt pienestä flunssasta ja hän jäi kotiin. Uusi normaali on ainakin toistaiseksi se, että pienessäkään flunssassa ei voi edes kahdesti rokotettu mennä oikein mihinkään.

Perheretki alkoi ulkoilulla Töölössä. Olipas viileä päivä! Tarkenimme juuri ja juuri tehdä kivan mittaisen lenkin Töölössä. Kävelimme katsomaan Sibeliusmonumenttia ja sieltä museoon.

Ulkoilulenkkimme päättyi Reitzin säätiön museoon. Reitzin kotimuseossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin, vaikka useasti olen vierailua suunnitellut. Museo on auki kahdesti viikossa ke 15-18 ja su 14-17. Rajoitetuista aukioloajoista johtuen käyntini on lykkääntynyt tähän saakka.

Lauri Reitz on ollut varakas helsinkiläinen grynderi, joka sijoitti varallisuuttaan jo elinaikanaan kotimaiseen taiteeseen sekä antiikkiin. Reitzien säätiöidyllä varallisuudella jatkettu taidekokoelman kasvattamista.

Kuvakaappaus: https://www.reitz.fi/

Reitzin kotimuseossa on paljon tunnettujen suomalaisten taidemaalereiden, kuten Edelfedt, Gallen-Kallella, Scherfbeck, Simberg ja Von Wright. Naistaitelijat ovat hyvin edustettuna. Useiden Scherfbeckin töiden lisäksi kokoelmaan kuuluu Maria Wiikin tauluja.

Scherfbeckin töitä kotimuseossa on kaikkiaan 15, joista nähtävillä on tällä hetkellä yli puolet. Uusin hankinta on Sininauhainen tyttö. Säätiö on ostanut sen tänä vuonna Ruotsista, se maksoi 1,7 miljoonaa euroa.

Miljoonaseinä eli rivi Helene Scherfbeckin maalauksia

Toinen vasemmalla oleva Sininauhainen tyttö on säätiön uusin hankinta

Korona-ajan perhepotretti museossa

Lisää  Scherfbeckin töitä

Tämä kokonaisuus ja etenkin keskellä oleva Edelfeldtin teos nousi suosikkieni joukkoon

 

Ylempi maalaus on minusta ihana, sen on tehnyt minulle tuntematon Amélie Lundahl.
 

View this post on Instagram

A post shared by Paintings daily (@paintings.daily)

 Suosikki Edelfedt jäi kuvaamatta, mutta löytyi Instasta.

Herkkä Maria Wiikin maalaus

Museo on mukavan kokoinen, pojat jaksoivat sen lävitse hyvin. Mikä parasta, museoon on vapaa pääsy. Museo sijaitsee Reitzin rakennuttamassa talossa osoitteessa Apollonkatu 23 B 64, 6. krs.

 

Olin luvannut sivistyville ulkoilijoille palkinnonkin. Retken päätteeksi oli luvassa pizzaa. Tarkoituksenamme oli mennä hyväksi koettuun Mamma Rosaan, mutta emme saaneet pöytää sinne. Löysin toisen töölöläisen italialaisen ravintolan nimeltä Villetta. Paikka oli puitteiltaa hieman vaatimaton, mutta pizzat oli parhaita pitkään aikaan. Meiltä iso suositus Villettan pizzoille sekä tiramisulle. Nam!

 

 

Perhe retki onnistui kaikkiaan mainiosti!

 

Alla muutamia lomaviikon räpsyjä

Taitaa olla aika pakata pingispöytä talvisäilöön. Siihen loppuu terassikauteni lasitetulla terassillamme

Kuvaus alkaa taas käydä mahdottomaksi vähäisen valon vuoksi. Kuvassa keskimmäisen tekemä erinomainen pasta carbonara.

Kuopuksen ja keskimmäisen tekemät mokkapalat

Poikien loma alkaa lähestyä loppusuoraa. Viikonlopun ruokakohokohta lienee seuraavat pizzat. Minä olen menossa viikonlopuksi askartelemaan ystävieni kanssa mökille. Yleensä kun olen poissa, niin perheen miehet tilaavat pizzat.

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!