Viikonloppu

Lueskelin vanhoja postauksiani ja aikaisemmin kalenterin hallintaani on olennaisesti kuulunut menojen rajoittaminen eli säännöllinen tyhjien viikonloppujen buukkaus kalenteriin. Niin paljon olisi ollut mielenkiintoisia paikkoja, tapahtumia sekä tapaamisia ystävien ja läheisten kanssa, että niiden määrää on pitänyt rajoittaa. Vuoden kotona istumisen jälkeen naurattaa menojen rajoittaminen. Mikä luksusongelma! Nykyisin lähtökohta on, että viikonloppuisin ei ole mitään ohjelmaa. Mahdolliset ohjelmanumerot ovat lähes poikkeuksetta kodinhoidollisia toimenpiteitä.

Viime viikonloppuna lauantai meni lähinnä kiireisestä työviikosta toipuessa. Katselin Netflixista "The sinner"-sarjan kolmatta tuotantokautta ja se oli pettymys ja jätin kauden kesken. Luin vähän kirjaa, mutta sekään ei tempaissut mukaansa. Illalla leivoimme kuopuksen kanssa suklaakääretorttupohjan. Täytimme kääretortun banaanisurvoksella ja kermavaahdolla. 

Sunnuntaina pistäydyin vaarin eli isäni luona kylässä. Vein vaarille pienen pääsiäiskukan jo ennakkoon ja palasen kääretorttua.

Kävimme Hra Kepposen kanssa ulkona kävelyllä. Sain raittiin ilman myrkytyksen ja jouduin ottamaan päikkärit.

Illalla söimme Hra Kepposen tekemät hampurilaiset.

Vähäiset ovat siis viikonloppuaktiviteetit nykyisin. Nyt jos koskaan olisi aikaa aloittaa vaikkapa kuntoilu! Kunpa löytäisin jostain motivaation, kuntopyörän olen jo vaatteiden alta löytänyt :) 

Hra Kepposelle nämä ohjelmattomat viikonloput sopivat aivan mainiosti. Minä kaipaan ystävieni tapaamista, kulttuuria ja matkailua ihan hirveästi, mutta voimavaroihini tämä uusi pysähtynyt life style sopii kivasti. 

Kohtahan on pääsiäinen. Meillä pääsiäissuunnittelun peruskysymys on, että mitä syödään pääsiäisenä :) Toivottelen teille jo etukäteen rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä!

Etäkoululaisten kouluruokakassit

Viime keväänä emme hyödyntäneet lainkaan kaupungin etäkoululaisille tarjoamaa kouluruokaa. Nyt päätimme, että otamme koulusta saatavat ruokakassit kahdelle vanhemmalle pojalle. Pojat olisi voinut ilmoittaa myös kouluruokailuun. Koulussa tapahtuvan ruokailun ongelmana on, että lounastauon pituus on 30min. Meiltä matkaa koululle on vajaa vartti, joten kouluruokailuun osallistuminen ei ole mahdollista. Mietin, että tuolla varmaankin halutaan kannustaa koulaisia pysymään kotona.

Kaupunkien eväskassien sisällöistä on ollut monenmoisia avatumisia somessa. Nyt pääsette kurkistamaan meidän poikien kouluruokakasseihin. Suurimassa osassa kuvia samoja tuotteita on siis kaksi, koska kyseessä on kahden pojat kouluruuat.

Kassi 1: mikroruoka ja omena. Maistui pojille. 

Kassi 2: makaroonilaatikko, hernekeitto, näkkäripaketti ja omenapussi per poika. Nyt en ole aivan varma, että oliko tämä kahden vaiko kolmen päivän kassi. Todennäköisesti kahden.
Meidän perheessä vatsat eivät kestä hernekeittoa, muuten kaikki maistui

 

Kassi 3: Kahdeksi päiväksi eli puolikas paketti porkkanaohukaisia ja puolikas rasia italiansalaattia per päivä ja puolikas kurkku per päivä vielä päälle. Ohukaiset ja kurkut syöty. Italiansalaattia taitaa mennä haaskuuseen :(

Kassi 4: Kolmen päivän ruuat eli kinkkukiusaus, porkkanasosekeitto ja mikropizza, lisäksi näkkäripaketti ja kurkkua. Ainoa, mikä ei pojille maistunut oli mikropizza, ne toki heti koemaistettiin. Yksi porkkansosekeitto päätyi minulle. Näkkäriä on vielä jäljellä vaikka kuinka.
 

Viides kassi, kahden päivän ruokakassi, jäi kuvaamatta. Siinä oli coleslawrasia ja kanapullarasia, eli päiväannos oli siis puolikas kumpaakin. Kanapullat katosivat hetkessä jääkaapista. Coleslaw-salaattia taitaa jäädä syömättä. Söin muuten itse, mutta olen jonkin verran allerginen raa'alle porkkanalle. Lisäksi oli kaksi tomaattia. Koulusta olisi myös saanut ateriaan kuuluvan margariini- tai voinapin per päivä.

Minusta kouluruokakassit ovat olleet varsin hyvät. Arvostan! Jossain pienemmässä kunnassa voinee onnistua tuoreannosten jakelu, mutta isoilla paikkakunnilla se lienee hyvin vaikeaa. Mitä mieltä olette Helsingin kouluruokakasseista? Onko perheelläsi kokemusta tältä tai viime vuodelta kouluruokakasseista?

Pojat ovat syöneet ihan hyvällä ruokahalulla kouluruokakassien antimia. Keskimmäinen toki varmisti, että hän kuuluu edelleen viikottaisen "ravintolalounaskassin" piiriin kouluruokakassista huolimatta. Olen kerran viikossa hakenut jostain ravintolasta meille lounaat. Perjantaina oli keskimmäisen lounasonnenpäivä. Poika himoitsi vuosaarelaisen nepalilaisravintolan butter chickeniä. Sanoin pojalle, että herkkulounaskassin budjetti per nenä on n. 10€ ja sillä ei saa butter chickeniä. Sitten selvisi, että lounaalla oli tarjolla butter chicken hintaan 9,70e, joten sillä herkuttelimme sitten.

Kouluruuasta tuli mieleen poikien kotitaloustunnit. Kaikki meidän perheessämme tietävät, että rakastan itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Muistelen säännöllisesti kuinka hyviä karjalanpiirakoita ystäväni Ari osaa tehdä. Minä en ole itse ikinä tehnyt karjalanpiirakoita. Joskus pitäisi rykäistä ja tehdä niitä. Yhtenä päivänä ennen etäkoulua keskimmäinen tuli koulusta ja kertoi, että hänellä on minulle pieni yllätys. Arvasin, että se on jotain syötävää, koska poika sanoi, että saan niistä toisen. Poika oli koulussa tehnyt kotitaloustunnilla karjalanpiirakoita ihan itse. Niitä oli valmistunut varsin vähäisesti, mutta siitä huolimatta keskimmäinen  oli säästänyt minulle osuudestaan yhden. Ilahduin sekä eleestä että hyvästä karjalanpiirakasta. Esikoiseltakin sain aikoinaan ainakin sämpylöitä tuliaisena köksän tunneilta.

Harmillista, että kumpikaan pojista ei ole tykännyt kotitalousopettajastaan, eivätkä ole sen vuoksi valinneet kotitaloutta valinnaisaineeksi. Minulle olisi maistunut tuliaiset. Esikoisella ei kemiat opettajan kanssa kohdanneet ilmeisesti lainkaan, koska hänelle jäi köksästä numeroksi kutonen. Esikoinen osaa laittaa monenlaisia ruokia ja jotain jälkiruokiakin, hän bongailee netistä reseptejä ja osaa myös leipoa. Hän hallitsee vaatehuollon perusteet. Harmi ettei numero vastaa lainkaan taitotasoa.

Ihana yllätys - keskimmäisen tekemä karjalanpiirakka

Aurinkoranta

Olimme Hra Kepposen kanssa sunnuntaina todellakin epämukavuusalueella eli erittäin fyysisissä ulkotöissä. Epäilimme, että vähäisesti liikuntaa harrastavan etäkonttorirottien kunto ei välttämättä kestä koko urakkaa, joten otimme perheen vahvimman eli esikoisen apulaiseksi. Olimme porukalla mökillä puutöissä.

Anoppi oli puiden rakastaja ja useinmiten vastusti puiden kaatamista. Mökkitontti on aika metsittynyt ja joukossa on huonokuntoisia puita. Aurinkoa tontilla on vaikea ottaa, koska mihinkään ei paista. Rantaviivan varjostaa vedenrajassa kasvavat tervalepät. Ajattelin, että se on helpoin harvennettava, jotta edes jossakin pääsisi nauttimaan auringosta.

 

Kaiken auringonvalon nielevä rantapöpelikkö

Kerroin apelle, että aion parturoida rantaviivaa. Appi pyysi, että saunan kohdalta ei parturoitaisi. Oma isäni sanoi, että kyllä kaada niitä hienoja tervaleppiä. Päätimme sitten kaataa lyhyemmältä matkalta nuoret puut pois. Tosin rannan puiden tarkempi tarkastelu paljasti, että osa isoista tervelepistä tekee jo kuolemaa. Emme olleet varanneet tarpeeksi aikaa niiden kaatamiseen. Toivottavasti olisi ensi vuonnakin hyvä jää, niin silloin lähtisi pystyyn kuolevat isot puut pois.

Minua hieman jänntti, että miten Hra Kepposelta sujuu puunkaato. Itsehän en uskaltanut ryhtyä moottorisahan kanssa heilumaan. Turhaan jännitin. Selvisi, että onhan Hra Kepponen ollut puunkaadossa ja risusavotassa monesti aiemmin. Puut kaatuivat nopeaan ja aivan oikeaan suuntaan, mutta jälkien siivoushan se tuossa on suurin urakka.

Siinä se mun aurinkoranta sitten on. Rantaviiva on aikalailla etelään.
Ahneena silmäilen jo noita oikean puolen tervaleppiä kaadettavaksi

Putsaus alkaa lähestyä loppuaan. Olisi jäänyt kesken ilman esikoista.
Niin himoitsen tuon iso kuusen kaatamista.

Sää oli mitä mainioin ulkotöihin ja illansuussa alkoi aurinkokin paistamaan. Urakka oli juuri sopivasti meille mitoitettu. Ihan kivalta tuntui ulkotöiden tekeminen, mutta tuskin otamme tätä jokaviikonloppuiseksi puuhaksi :) Emme ole niitä mökkeilijöitä, jotka menevät mökille puuhastelemaan vaan menemme sinne lepäämään ja rentoutumaan. Tänään on tuntunut lihaksissa tehty fyysinen työ. Vielä on työtä edessä ennenkuin pöllit ovat halkoina ja risut poltettuna.

Jossain vaiheessa on tarkoituksena jatkaa ranta-alueen parturointia ja ajaa sienne lisää hiekkaa. Alueelle on tulossa ihan vaan jotkut mukavat aurinkotuolit ja tulevaisuudessa joku pieni nuotiopaikka. Joskus voisi saunomisen ja uimisen yhteydessä paistaa makkaraa tai parit muurinpohjaletut. Muuten ranta jää luonnontilaan.

Niin paljon sain vaihtelua viime viikon mökkeilystä ja puutöistä, että uskon istuvani ihan tyytyväisenä etätöissä koko viikon ellen peräti kaksi :)

Kivaa alkanutta viikkoa!

Ihana aurinko ja seura

Nyt on kuulkaa elämässä vaihtelua! Koronan ja pitkän räkätaudin vuoksi en pystynyt tapaamaan isääni viikkoihin. Tällä viikolla tilanne on korjattu. Ensin kävimme Viherpajassa ja loppuviikosta lähdimme mökille. Vaari on kahdesti rokotettu ja minä ja pojat olemme olleet vain kotona, joten pääsimme mökkeilemään kolmen hengen porukalla. Mukaamme lähti keskimmäinen.

Mökillä meitä on hellinyt upeista upein lopputalven aurinko. Olemme käyneet seisoskelemassa pihalla auringossa ja olen istunut laiturilla auringossa. Aurinko paistaa jo niin lämpimästi, että sen todellakin tuntee. Ei varmasti tarvitse paistaa montaa päivä näin kirkkaasti, niin lumi ja jää ovat kohta muisto vain.

Paikallisten perässä uskaltauduimme keskimmäisen kanssa vielä jäälle - tosin vain pienen matkaa rantoja seuraillen. En tiedä, mikä siinä on, mutta jäällä liikkuminen on vaan niin kivaa. Nämä ovat varmasti viimeisiä hetkiä kävellä jäällä Etelä-Suomessa.

 

Auringon ja seuran lisäksi olemme nauttineet hyvästä ruuasta. Keskimmäisen kanssa juttelimme, että vaari voisi tehdä mökillä ruokaa meille. Keskimmäinen tuumasi, että kehtaammeko pyytää kohta 84-vuotiasta kokkaamaan meille. Totesin pojalle, että syötkö mieluummin vaarin vai minun kokkauksia ja keskimmäinen sanoi, että pyydetään sittenkin vaaria Vaari paistoi meille ison kasan pieniä muikkuja ja ne olivat niin herkullisia! Vaari oli paistanut valmiiksi suolalavan ja valmisti sille ruskean kastikkeen. Sen lähemmäksi läskisoosia ei kai enää pääse. Se maistui sekä minulle että keskimmäiselle. Vaarilla oli mukana myös mustikkapiirakka ja pannukakku. Lellimme teiniä antamalla hänelle yli puolet mustikkapiirakasta ja melkein kokonaisen tölkin vaniljakastiketta.

En ole ennen tätä talvea talvimökkeillyt lainkaan. Toki olemme käyneet mökillä silloin, kun appivanhemmat asuivat siellä vakituiseen. Tänä talvena minusta on tullut talvimökkeilijäkin. Monta kivaa hetkeä olen viettänyt mökillä oman perheen ja Ilonan kanssa. Ensi talveksi hankin ainakin jääsahan ja tuon vaarin kairan mökille avannon tekoa varten.

Aivan ihanaa on myös pidentynyt päivä. Vielä työpäivän jälkeenkin ehtii ulkoilemaan ja näkemään auringon. Kohta säntään ulos nauttimaan perjantain viimeisistä aurigonsäteistä. 

Kivaa viikonloppua!
 

Iloa arkeen

Taidan olla parantunut vihdoin siitä pitkästä flunssasta, koska mieli huutaa vaihtelua ja jotain pientä extraa arkeeni. Olen päättänyt yrittää jotenkin toteuttaa vaihtelua ja iloa olemassa olevien koronarajoitteiden puitteissa ja valitsemani sosiaalisen eristäytymisen puitteissa. Maanantaina piristyksen hankkiminen onnistui hyvin. Tein vaarin, eli isäni, kanssa pienen retken. Retken kohde oli niinkin eksoottinen kuin erinomainen viherkasvimyymälä Viherpaja Itä-Vantaalla. 

Viherpajalla on isot tilat ja kasveja joka lähtöön. Kauppa mainostaa omaavansa Suomen suurimman viherkasvivalikoiman. Minun helppo uskoa se, koska en ole käynyt yhdessäkään yhtä suuressa kasvimyymälässä. Viherpajan erikoisuuksia on runsas bonsaipuu- ja kaktusvalikoima. Bonsaipuissa hintaluokka alkaa reilusta kympistä, joten edullisestikin voi aloittaa bonsaiharrastuksen. Aloin himoitsemaan bonsaipuita, mutta minulla ei ole sellaiselle paikkaa ja olen hyvin huolimaton viherkasvien hoitaja. Toinen Viherpajan erikoisuus on iso kaktusvalikoima, niitä on pienistä ja edullisista kaktuksista isoihin monenkympin kaktuksiin. Minä kiinnitin huomiota myös isoon valikoimaan mehikasveja. Tunnelma Viherpajassa on melkein trooppinen ja yhdessä isossa kasvihuoneessa kuuluu taustanauhalta linnunlaulua. Siellä oli ihana nauttia hetki vehreydestä ja kuvitella olevansa jossain kaukana lämpöisemmässä ja koronavapaassa elämässä.

Kävimme Viherpajassa lounastauollani vältelläksemme muita asiakkaita. Muutamia muitakin oli paikalla, mutta turvavälien pitäminen onnistui erinomaisesti.

Tässä pieni virtuaalikierros kanssamme Viherpajaan.

Linnunlaulu kasvihuone, eikö olekin ihana?

Ooh, pitkästä aikaa näin palmun! Melkein heittäydyin sen alle kuvittelemaan, että olen lomamatkalla

Mahtavat kukat kaktuksissa

Helppohoitoisia juoruja oli useissa ihanissa sävyissä

Tarjolla oli erikoisempiakin kasveja, en ole tälläistäkään ikinä aikaisemmin nähnyt

Kannulihansyöjäkasvin ajattelin ostaa pojille kesäksi

Olipa kiva käydä edes jossain ja nähdä vaaria todella pitkästä aikaa! Iloa arkeen saa siis ihan vaan kukkakaupassa käymisellä. Olin ajatellut, että olisin ostanut pääsiäiskukat kotiini jo ennakkoon, mutta valikoimaa oli vielä vähän. Jätin siksi kukat ostamatta ja nythän minulla on hyvä syy lähteä kukkaostoksille uudestaan. 

 

Sain mielestäni kivan idean Viherpajassa. Päätin ostaa ystävälleni Tiinalle sieltä yllätyskukan. Tiina asuu sopivasti lähellä vaaria ja minun oli mahdollista toimittaa yllätyskukka Tiinalle kotiovelle. Tiina olikin aika yllättynyt, kun meikäläinen soitti keskellä päivää ovikelloa. Uskon, että meitä olikin kaikkiaan kolme, jotka saivat hieman iloa lisää arkeen.

Ostin Tiinalle tälläisen orkideojen perheeseen kuuluvan kasvin, koska en ole aikaisemmin nähnyt tälläistäkään

Tuo isoon pullon tehty pääsiäisasetelma jäi polttelemaan. Pitäsikö hakea sellainen?

Mikä tuo iloa sinun arkeesi?

Korona pyörii ajatuksissani

Ajattelin, että en enää juurikaan kirjoittaisi koronasta, mutta minkäs teet, kun korona pyörii mielessäni jatkuvasti.

Työkaverini viisihenkinen perhe sairastui. Se on ensimmäinen tietämäni tapaus, jossa koko perhe on positiivinen ja täysi-ikäiset oireisia. Tauti tuli perheen nuoren aikuisen lapsen kautta. Työkaverini perheineen selvisi onneksi kotihoidolla ja suht. vähäisillä oireilla. Sitten sairastui toinen työkaveri perheineen, tauti tuli perheen nuoren kautta. Kampaajani sairastui aikuisen parikymppisen lapsensa kautta, koko perhe sairaana. Siinä missä vuosi sitten tartunnat tulivat aikuisten kautta, niin oman tuttavapiirin otannan kautta, tartuntoja tulee nyt nuorten aikuisten välityksellä.

Olen käynyt omien teinieni kanssa keskustelua täydellisestä eristäytymisestä kotiin. Esikoinen on epäillyt menettävänsä järkensä, jos joutuu olemaan vain ja ainoastaan perheensä kanssa kotona. Minä epäilen menettäväni järkeni, jos esikoinen tapaa kavereitaan isompana porukkana tai notkuu yhtään missään. Hra Kepponen luultavasi miettii, että kumman sekoamisen hän kestää paremmin. Hra Kepposelta ei onneksi ole järki sumenemassa :)

Esikoinen suositteli minulle mökille muuttamista, jotta hänen ei tarvitsisi elää eristäytymispaineen alaisena. Olisin ehkä jo hipsinyt mökille eristymään, mutta esikoinen sai viestiä koulusta, joka sotki suunnitelmani. Uusien lakien mukaan oppilaitoksen johto voi ilmoittaa oppilaille mahdollisesta korona-altistumisesta koulussa. Saimme rehtorilta viestiä, että esikoinen on mahdollisesti altistunut koronalle koulussa sillä perusteella, että hän on ollut samalla oppitunnilla koululaisen kanssa, joka on saanut positiivisen koronatestituloksen. Helsingin kaupungin tartuntatautiyksikkö selvittää ja ottaa yhteyttä altistuneisiin oppilaisiin ja asettaa tarvittavat karanteenit. Koska jäljityksessä on ruuhkaa, rehtori katsoi parhaaksi tiedottaa asiasta, jotta oppilaat osaavat hakeutua matalalla kynnyksellä testeihin ja vähäisistäkin oireista olla omaehtoisessa karanteenissa.

Koulujen tartuntajäljitykset eivät ole jäljitystyön prioriteettilistan kärjessä, koska useimmat niistä päätyvät siten, että koulualtistuminen ei johda jatkosairastumisiin. Espoolainen kolleega kertoi, että hänen lapsensa sai karanteeni-ilmoituksen, kun karanteeni oli jäljellä enää reilu vuorokausi. Ilmeisesti karanteeni ei välttämättä napsahda kaikille samassa tilassa olleille oppilaille. Koska oppilaat käyttävät koulussa jatkuvasti maskia, niin tartuntatautiyksikkö arvioi altistumisen tilan koon, ilmastoinnin ja fyysisen etäisyyden perusteella positiivisen testituloksen saaneeseen oppilaaseen. Saapa nähdä, että tuleeko meille virallinen altistuskaranteeniin asetus nro 3. Mahdollisesta karanteenista on kulunut jo puolet tänään.

Meillähän tietenkin oli sellainen tilanne, että kun rehtorin viesti tavoitti meidät, niin samana iltana esikoinen yski. Esikoinen yritti vakuuttaa minut, että yskä johtui Mäkkäriateriasta ja on kuulemma tunnettu ominaisuus. Päätin, että heti seuraavana päivänä, kun koronaneuvontapuhelin aukeaa, varaan esikoiselle testiajan. Esikoisella ei ole pankkitunnuksia, joten hänelle ei saa aikaa varattua netin kautta. Hieman klo 9 jälkeen aamulla laitoin itseni koronaneuvonnan takaisinsoittojonoon. Yritin päivän aikana jonotella linjoilla tuloksetta. Reilusti klo 19 jälkeen sain soiton. Pitkää päivää painavat sielläkin ja jaksoivat olla hyvin ystävällisiä.

Testiajankohtaan mennessä yskäkin oli kadonnut, ehkä esikoinen todellakin saa Mäkkäriruuasta yskän. Outoa! Kävimme testeissä kuitenkin ja tulos oli negatiivinen.

Minulla on aivan mahtavia ystäviä. Laura soitteli minulle eilen, koska oli huomannut, että Helsinki avasi eilen illalla ajanvarauksen koronarokotukseen alle 70v 1-riskiryhmään kuuluville. Tänään olen saanut viestejä ystäviltäni, että olenhan huomannut, että Helsingin ajanvaraus on auki. Säntäsin heti eilen illalla varaamaan itselleni rokotusajan. Yllätyksekseni sain rokoteajan jo perjantaille. Minun on helppo todistaa riskiryhmään kuulumiseni, koska olen saanut uuden Kela-kortin, joka takaa näkyy lääkekorvauskoodit diabetekseni hoitoon. 

Olin eilen illalla onnellinen, rokotusaika ja yksi negatiivinen testitulos. Onni loppui lyhyeen, koska yöllä räkätautini päätti palata sellaisella voimalla, että en saanut aivastelultani nukuttua. Nyt toivon, että räkä laantuisi ja pääsisin perjantaina rokotukseen. Rokotuksen saaminen vähentäisi stressitasoani selvästi. Nythän tässä on koko ajan sellainen pelko, että nykyisellä terveydentilallani riski siihen, että koronatartunta veisi minut sairaalaan, on varsin huomattava. Lähes päivittäin mietin, että pitäisikö minun ottaa kuopus pois lähiopetuksesta. Vuosi sitten hänen etäkoulunsa oli suuri farssi ja siitä syystä poika on vielä koulussa.

Diabeteksestä sen verran, että pääsin vihdoin diabeteshoitajalle tammikuussa ja asiat ovat alkaneet sujumaan. Ensimmäinen kuukauden kokeilu uudella hoidolla ei osoittaunut toimivaksi. Verensokeriarvoni eivät laskeneet riittävästi. Jotain aivan mahtavaa tapahtui tuona kuukautena. Vatsaoireeni katosivat kuin taikaiskusta! Olen ollut siitä todella onnellinen. Vatsani kestää kahvia, jopa satunnaisia keinotekoisilla maketusaineilla makeutettuja tuotteita eli ylitsepääsemättömään herkkutuskaan voin juoda cocis zeron tai syödä vaikka skyrin. Aivan luksusta.

Olen aloittanut seuraavan hoitokokeilun, joka yhdistää vanhan ja uuden hoidon. Olen ollut hyvin huolissani, että kestääkö vatsani sitä lainkaan. Tilanne näyttää toistaiseksi aika hyvältä. Hoitotasapaino on siis hakusessa edelleenkin, mutta suhtaudun asiaan luottavaisin mielin. 

Esikoinen vaati illansuussa, että hänen on pakko päästä meistä muista eroon ja Hra Kepponen lähti viemään pojan mökille ruokakassien kanssa. Mökiltähän ei ilman autoa pääse minnekkään. Mutta ehkä teinille tekee ihan hyvää olla omassa rauhassaan ja huolehtia muutaman päivän omasta arjestaan. Pojalla on mukanaan tarvikkeet parmesaanikanaan ja butter chickeniin.

Haaveilen nyt siitä, että pääsisin perjantaina rokotukseen ja sitten pääsiäisenä voisin hengittää hieman kevyemmin, että todennäköisyydet sairaalakeikalle tai hengenlähdölle ovat dramaattisesti pienentyneet. Haaveilen hotelliyöstä huoneeseen tarjoilulla aamiaisella. Haaveilen Lapin keväthangista. Haaveilen keväästä ja helpommasta kesästä. Haaveilen kuntoilusta. Haaveilen hoitotasapainosta ja paremmasta vireydestä. Olisin niin valmis uuteen nousuun.

Päivän herkku: vatsani kestää jälleen passionhedelmää. Jostain syystä se niiden kirpeä maku on suorastaan koukuttava.

Päivän piristys: Itiksen Thai Orchid myy jälleen monia annoksia noudettuna 10€ kpl. Take away buffet lunch maksaa 12,2€. Tarjoilija pakkaa kaiken, joten kukaan asiakas ei pääse rähmimään tai edes hönkimään ruokiin. Buffet lounaaseen sai kaksi kippoa ruokia ja yhden pienen sushisetin. Pojat suhtautuivat varsin innokkaasti siihen, että vähintään kerran viikolla lounas tulee Thai Orchidista.

Tarjoilukaukaloiden lähelle pääsee siis ainoastaan henkilökunta, sushin saa valita itse

Tässä buffet-lounaani, jos jäi huomiselle kevyt lounas

Pysykää terveinä!

Ruokailoa

Minä olin koko viime viikon edelleen aivan järkyttävässä räkätaudissa. Keskiviikkona näytti siltä, että tauti vihdoin ottaisi laantuakseen. Ehdin iloita liian aikaisin, eipä se laantunutkaan. Eilen eli maanantaina räkätauti iski vielä kovemmalla voimalla ja nyt on kurkkukipuakin ja äänikin on mennyt. Kävin jälleen koronatestissä ja toinenkin testi tuli takaisin negatiivisena. En oikein meinaa jaksaa työpäivää ja vähintään kahtena arki-iltapäivänä viikossa minulle nousee pieni lämpö. Työterveyslääkäri neuvoi neuvottelemaan esimiehen kanssa lyhennetyn työpäivän, kunnes terveydentilani kohenee. Sinänsähän neuvo on ihan käytännöllinen, mutta en ole ennen tälläistä neuvoa saanut enkä ole kuullut kenenkään muunkaan saaneen. Tavallaan lääkäri siirsi koko työkuntoisuuteni arvioinnin esimiehelleni. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että esimieheni on fiksu tyyppi. Lisäksi kuulostan törkeän flunssaiselta.

Hieman on ollut hankala keksi iloa elämään sairastelun, pahasti nousevien koronatartuntalukujen ja kiristyvien rajoitustoimien keskellä. Atrian vanha slogan "Hyvä ruoka, parempi mieli" edelleen niin totta meidän perheessämme ja viime viikon ilonaiheeksi muodostuikin ruoka. Hra Kepponen oli löytänyt uuden helpon ja herkullisen katkarapucurryn reseptin ja ilahdutti sillä sairasta vaimoaan. Se valmistui hyvin helposti ja vihreät pavut maistuivat herkullisilta siinä. Papujen lisäksi kastikkeessa oli myös suippopaprikaa, tykkään siitäkin paljon.

Tämä on varsinainen pikaruoka, joka valmistuu reilussa vartissa. Maustamiseen käytetään kaupan valmista maustetahnaa. Resepti K-kaupan verkkosivuilta: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/katkarapucurry

Ehdottomasti jatkoon! 

Harmillisen pimeä kuva herkusta

Esikoinen välillä bongailee uusia reseptejä netistä, milloin nettilehdistä ja milloin mistäkin. Viimeisin kutkuttava bongaus oli tomaatti-punasipulipasta Instagramista. Maut pyöristi ja täydensi purkillinen ruokakermaa ja parmesaani. Alkuperäinen resepti oli Gigi Hadidin vodkapasta, josta esikoinen pudotti vodkan pois. https://www.instagram.com/reel/CKt_XMinict/?igshid=52ock78o8flo

Olen siitä todella tyytyväinen, että esikoisemme osaa laittaa ruokaa sekä leipoakin ja hänellä on kiinnostusta ruokaan. Esikoinen syö nykyisin yleisesti ottaen mukavan terveellisesti ja monipuolisesti. Kunpa voisin syödä samalla lailla herkkuja kuin esikoinen. Hän on allerginen suklaalle eikä syö karkkia. Esikoinen syö lähinnä pullaa ja lettuja ja niitäkin noin kerran viikossa, maksimissaan kaksi kertaa. Joskus hän saattaa syödä jäätelöä. Hänen herkkuansa ovat smoothiet, marjoja ja hedelmiä menee myös sellaisenaan.

Samalla viikolla herkuttelimme vielä Hra Kepposen butter chickenillä. Tämänkin reseptin Hra Kepponen on ottanut niin hyvin haltuunsa, että hänen versionsa on parempaa.

Pysykää terveinä!