Kolme huonoa

Tuula oli blogissaan Oman katon alla vastannut haasteeseen Kolme huonoa. Päätin tarttua haasteeseen.

Kolme huonoa asiaa päivässäni (hei, miksi vaan kolme?)
1. Liikenne. Joka päivä vastassani on Suomen ruuhkaisimmat kilometrit eli melkein koko Kehä I päästä päähän. Massiivisen remontin jäljiltä liikenne sujui hyvin jonkin aikaa, mutta nyt tukos on Leppävaaraa ennen olevan tunnelin kohdalla. Sitä on lähes mahdoton kiertää. Tänäänkin jonottelin tunnelista lävitse.
2. Kolmen tunnin palaveri. En todellakaan ymmärrä, että miten kukaan voi järjestää tuollaisia massiivisia palavereja. Itsehän en voinut mennä fyysisesti paikalle, koska arvasin etukäteen, että kyseinen sessio saattaa minut sellaiseen koomaan, että välillä pitää seistä ja suurin piirtein haarahypellä tai muuten putoan tuolilta nukahtaessani. (ennustukseni toteutui)
3. Kukaan ei ole hoitanut tiskejä eikä pyykkejä. Kauhea vuori kumpaakin.

Shopping à la Kepposet

 

Jos en olisi seissyt ja hyppinyt työpisteelläni, olisin ollut aivan kuin tämä poika, joka ei pysynyt hereillä ostoskärryssä. Poika oli niin unessa, että ei pysynyt pystyssä vaan retkahteli sinne tänne. Häntä piti pitää pystyssä. Jotta Hra Kepponen sai ostokset kärrystä hihnalle hänen ei auttanut muu kuin kipata nukahtanut lapsi tyhjälle kassahihnalle. Siis meidän perheessä osataan pudota tuolista jo pienestä pitäen.
 
Kolme huonoa asiaa minussa
1. En saa iloa tai tyydytystä kotitöistä ja niiden tekeminen on tylsää pakkopullaa. Yritän aina laistaa niistä ja sen kyllä huomaa kotona. Joku voisi kehitellä vaikka syötävän lautasen ja ruokailuvälineet, niin selviäisin vähemmällä tiskillä sentään.
2. Olen mukavuudenhaluinen ja tylsissä jutuissa menisin todella mielelläni siitä mistä aita on matalin. Niin siis, jos pitää jostain mennä. Mieluitenhan olen sohvalla enkä mene edes siitä, mistä aita on matalin.
3. Olen välillä aika kärsimätön.

 Nurja puoleni. Kunpa nuo tiskaantuisivat hartaan toiveen voimallla

Tunnen oloni kärsimättömäksi, koska ahkeran toivominen ei johda astioiden puhdistukseen.

Kolme huonoa asiaa elämässäni
1. Äitini on huonossa kunnossa ja isäni onnettomuuden jäljiltä sairaalassa. Jännittää ja vähän pelottaa millaiseksi tulevaisuus heidän kanssaan muotoutuu. Miten he pärjäävät ja miten jaksan heitä tukea.
2. Minulla on nivelrikko molemmissa polvissa, todettu kohta 20 vuotta sitten. Nyt on ollut polvissa pitkä kivuton jakso, mutta liikkuvuus on jälleen heikentynyt. Polvet eivät vielä rajoita jokapäiväistä arkea, mutta ei enäillä juuri mitään vesijuoksua tai kuntosalia kummempaa voi harrastaa
3. Minulla ei ole kodinhoitajaa. Jos minulla olisi kodinhoitaja, luonteeni puutteet vähenisivät selvästi. Saisin olla mukavuudenhaluinen ja kotityövastainen kaikessa rauhassa.

Kolme huonoa asiaa tänä vuonna
1. Odottelen taas yt-kierrosta. Olen jo aikaa sitten mennyt laskuissa sekaisin, että monesko olisi tarjolla. Niihin turtuu, vaikka kurjalta se tuntuu aina. Enkä tiedä, mitä sitten, jos lappu osuu omaan kouraan.
2. Aloitin töissä uuden projektin ja olen ollut tosi väsynyt. (kuka ei olisi, kun jotkut järjestävän 3 tunnin palavereja). Jos ei tule potkuja, niin kiire jatkunee kesälomaan saakka. Enkä tiedä, että riittääkö kesäloma toipumiseen tällaisella vanhalla kääkällä.
3. Suhtaudun varsin pessimistisesti mahdollisuuksiini tulla tänä vuonna Eurojackpot-miljonääriksi. Tai edes ensi vuotenakaan. Mikäli ei voi tulla Eurojackpotti voittoa, niin tulisi edes Loton täyspotti.

Tällainen on olo työpäivän jälkeen. Voimat loppuu ennen kuin saa jalat sohvalle.

Tähän olisi voinut haastaa kolme bloggaajaa, mutta minäpä haastan kaikki innokkaat marmattajat. Ja kuka sanoo, ettei valittamisella ole terapeuttista vaikutusta?!

"blini"juhlat ja muita kokkauksia

Lauantaina vietimme esikoisen myöhästyneitä synttäreitä "blini"juhlien merkeissä. Blinit ovat siksi heittomerkeissä, että laiskuuttani paistan yleensä blinit vohveliraudalla. Se on niin helppoa ja nopeaa. Vielä kauemmaksi aidoista blineistä ajauduin siinä vaiheessa, kun huomasin tattarijauhojen olevan loppu, enkä viitsinyt läheä kauppaan. Blinijuhlat muuttuivat vohvelijuhliksi. Vohvelit teen yleensä aina Valion reseptillä, koska vichy tuo vohveleihin kivaa rapeutta ja ilmavuuuta. Kaupan valmisvohvelitjauheet toimivat myös hyvin ja ovat käteviä vaikka vuokramökillä.
Ohje: https://www.valio.fi/reseptit/vohvelitaikina/

Käykään pöytään!

Vohveliblineille valmistin helpot täytteet. Lohitäyte on tehty sekoittamalla Stockmannin lohitartaria ja tuorejuustoa. Lohitartarissa on graavilohihakkelusta, punasipulia ja tilliä. Toiseksi täytteeksi sekoitin kylmäsavupororouhetta, valkosipulia, mustapippuria ja tuorejuustoa. Olisin lisännyt täytteeseen pirparjuurta, jos olisin muistanut laittaa piparjuuren ostoslistalle. Kolmantena täytteenä oli katkarapuja ja smetanaa.

Edessä vasemmalla lohitäyte ja takana porotäyte

Täytteitä voi myös yhdistää, tässä sekä lohitäytettä että katkarapuja ja nokaus smetanaakin. Nam!

Vohveleihin voi yhdistää myös vihreää, salaatit tai herneenversot toimivat hyvin

Vohvelit ovat siitäkin mukavaa vierastarjottavaa, että niiden kanssa sopii erinomaisesti kuohuviini. Oma kestosuosikkini on Wolfberger Crémant d'Alsace, joka minusta toimi erinomaisesti vohveleidenkin kanssa.

Mikä parasta, vohveleista saa myös jälkiruuan lisäämällä hiukan sokeria taikinaan! Meillä on tuplavohvelirauta, jolla paistaminen sujuu sukkelaan. Sama kuoharikin sopii minusta jälkiruokaan saakka.

Viikolla kokkailin phad thaita eli nuudeleita thaimaalaisittain. Sain inspiraation Kotona Annin kanssa blogista, jossa oli helppo phad thain ohje. Siinä käytettiin Santa Marian valmista phad thaikastiketta. Valmiskastikkeella välttyy phad thaikastikkeen kolmen eri ainesosan hankkimiselta kaapin tukkeeksi. Kastikkeen kaupasta löytäminen ei sen sijaan ollut kovin helppoa. Vaikuttaa siltä, että S-ryhmän kaupoista phad thaikastiketta ei saa lainkaan. Alan muutenkin olla niin tyytymätön lähi-Prismaan, että aivan kohta äänestän jaloillani takaisin Citymarketin asiakkaaksi.

Ajattelin, että phad thai olisi oiva keino opettaa lapsiani syömään kaalia. Siksi leikkasinkin kaalin hyvin kapeiksi suikaleiksi, että se sekoittuisi hyvin nuudelin sekaan. 

Poikien reaktiot ruokaan menivät näin:

• Keskimmäinen maisteli urheasti hiukan ja söi hätävarana olleesta Saarioisen makaroonilaatikosta puolet
• Kuopus maisteli ja halusi lisää mausteita ruokaan. Hän söi pienen annoksen.
• Esikoinen tykkäsi ruuasta ja halusi siihen lisää maustekastiketta sekä tuoretta chiliä. Ruuassa oli ainoastaa yksi vika: kasvikset!

Ateria päättyi esikoisen osalta seuraavaan pyyntöön "Äiti, jos tätä ruokaa ei voi saada ilman kasviksia, niin voisitko seuraavan kerran leikata kaalin isommiksi suikaleiksi. Nyt kaalin sekoittaa liian helposti nuudeliin" 

Ei taida meidän pojat oppia syömään kaalia millään keinolla.

Tästä annoksesta tuli kuulemma syötyä aivan liian monta kaalisuikaletta

Harmillisesti kuva valmiista ruuasta olikin aivan tärähtänyt, siksi vain kuva tähteistä

Viikolla hoidin esimerkillisesti työpaikan pullapiirin vuoroni, minä leivoin! Leipomukseksi valitsin helpon pätkiskuivakakun. Se on kuitenkin kivan mehevä ja suklainen, vaikka kuivakakku onkin. Tein annoksesta puolitoistakertaisen ja sain kerralla tehtyä kaksi kakkua. Poikien riemuksi töihin riitti yksi kakku ja toinen kakku tuli takaisin kotiin syötäväksi.

Pätkiskakku

Poikien pätkiskakun päälle piti vielä sulattaa vähän suklaata

Pätkiskakun tein tällä ohjeella https://www.k-ruoka.fi/reseptit/patkiskakku

Sitten vielä katsaus selfieiden ottamisen hankaluuteen. Päätimme ottaa blinibileselfien rouvien kesken. Ensin asettaudumme paikoillemme, suimme hiuksia johonkin järjestykseen. Sitten ajattelimme, että sen kerran, kun on kuoharia lasissa, niin voisi ottaa lasinkin kuvaan. Noh, itse en pysty pitelemään lasia ja kuvaamaan ja yhdellä rouvalla oli lasi tyhjä ja seuraava pullo avaamatta. Joten saimme kuvaan vain yhden lasin. Sitten otetaan koeräpsyjä. Juuri kun alkaa asemointi olla kohdallaan, niin sitten kuvaan hyökkää 10v taustapiru. Tässä siis paras otoksemme.

Hillittyä tyylikyyttä

Mukavaa uutta viikkoa!

pizzan menekki kaverisynttäreillä

Viime vuodelta minulta jäi raportoimatta helpot ja onnistuneet kaverisynttärit. Kuopus täytti 9 vuotta ja toivoi jälleen pelisynttäreitä. Pelisynttäreillä sankari ja vieraat siis pelaavat erilaisia elektronisia pelejä. Toki ohjelmaan voisi kuulua joku lautapelikin.

Meidän pojilla on PlayStation 3 ja 4 ja Hra Kepposraukalla on vain PS2. Tänä vuonna vanha PS2 ja sen joku tunnettu kaksintaistelupeli ei vedonnut samalla lailla kuin vuotta aikaisemmin. Pleikkojen lisäksi pojat pelailivat myös tietokoneilla ja tabletilla deeep.iota.

Koska monilla on pelikonsoleita ja tabletteja kotonaan, niin vieraita voi tarvittaessa pyytää tuomaan mukanaan esimerkiksi pleikan ohjaimia, jotta mahdollisimman moni pääsee pelaamaan yhtäaikaa. Toki mukaan voisi ottaa myös oman tablettitietokoneen. Kaikki vieraidet tuomat välineet kannattaa merkitä tilapäisesti vaikka maalarinteipillä.

Yksi pelisessio alkamassa neljän pelaajan kesken

Sen verran pitää tehdä alkuvalmisteluja, että peleistä valitaan parhaimmat moninpeliin ja vähän suunnitellaan ryhmäjakoa sekä kuinka ryhmiä vaihdellaan. Hienosti lapset osaavat omatoimisestikin jakautua ryhmään ja vaihdella pelejä. Meillä synttärisankari on mielellään ollut ohjaamassa kavereita ryhmiin ja antamassa pelineuvoja. Tänä vuonna oli hieman enemmän meteliä ja sählinkiä, koska vieraita oli kaikkiaan 6. Viime vuonna oli vähemmän vieraita ja meno oli kuin huopatossutehtaassa. Tänä vuonna juhlia myös referoitiin "laneina" (lanit = kokoonnutaan yhteen puuhailemaan tietokoneilla samassa lähiverkossa eli lanissa). Toki yövalvominen ja energiajuomat puuttuivat 👍

Pelisynttäreille kannattaa varata reilusti aikaa. Me varasimme 3 tuntia ja loppuja vieraita piti kangeta ulos päättymisajan jälkeen. Koska juhlat alkoivat aikaisin, tarjoilimme vieraille kaupan valmispizzaa sekä hodareita. Ikinä aikaisemmin ei ole ollut suolaisella tarjoilulla näin hyvä menekki.

Pizzatankkaus menossa

No mikäs sitten olikaan se pizzan menekki? Vieraita oli siis 6 + 3 omaa poikaa. Jäi minulle ja Hra Kepposellekin pienet pizzapalat

2,75kg pizzaa

6 hodaria

9l limua

10 eskimoa

pipareita ja keksejä

sipsipussi

vähän suklaata

Irtokarkkien kohdalla pojilta loppui kuntokestävyys aivan täysin. Hra Kepponen oli varannut karkkia 2kg. Karkistakin saatiin suurin osa menemään, kun vieraat ottivat kippoihin karkki pois lähtiessään. Laskennallisesti vähintään puolentoista kilon verran oli 9-vuotiaitten rimpuloiden mahoihin mahtunut juhlien aikana pizzaa, juomaa ja muuta syötävää 😂😂😂

Malediivit

Malediivit on ollut yksi suurista matkahaaveista ja olin hihkua riemusta, kun sain houkuteltua ystäväni Jonnan lähtemään sinne kanssani. Minulle Malediivit ovat aina edustaneet paratiisirantoja, mutta ennen kaikkea hyviä snorklausmahdollisuuksia. Hyvä riutta olikin hinnan ohella ainoa määräävä tekijä majoitusta valitessani.

Selvästi edullisemman hintatason takia mietimme pitkään majoittautumista saarella, jossa on paikallisasutusta. Pitkällisen pohdinnan jälken päädyimme kuitenkin majoittumaan resort-saarelle, joka on siis hotellin käytössä kokonaan oleva saari. Saarta ympäröi riutta "house reef" koko matkalta ja snorklattavaa kertyisi melkein 4km edestä. Riutta vastasi odotuksiamme ja se oli mahtava. Iso osa päivästä kuluikin snorklaten.

Tervetuloa saarelle

Saarella oli mittaa 900m. Matkailijat majoittuivat bungaloweihin tai rivitaloihin. Rantabungaloweista oli ihana merinäköala ja omat rantatuolit. Oli aivan taivaallista aamulla avata verhot ja terassiovet ja tuntea lämmin tuuli ja kuunnella aaltojen kohinaa. Tuli kuvattua niin aktiivisesti kaloja ja rantaa, että bungalow jäi ikuistamatta.

Naapurimökin kohdalla oli varsinainen kukkaloisto

Meidän bungalowin kohdalla ei ollut kukkia, mutta meidän puussa asui lepakko.

Tämä on flying fox lepakoita ja siipien väli oli ainakin puoli metriä. Kasvissyöjä!

Monella lomailijalla päivät kuluivat leppoisasti rantatuolissa puunvarjossa lueskellen ja välillä snorklaillen. Tarjolla oli myös kajakkeja ja surffilautoja. Jonna kävi ilmaisessa laitesukellusintrossa ja innostui sen jälkeen ottamaan vielä sukelluskerran. Hotelli järjesti myös erilaisia retkiä snorklaamaan ja kalastamaan sekä tutustumaan elämään lähimmällä asutulla saarella. Me vietimme huomattavan osan ajasta tosiaan vedessä, joka oli ihanan lämmintä, n. 26 astetta.

Ehdotin Jonnalle, että jos melomme, niin minä meloisin kuten tuo takapenkin rouva ;)

Nuo värit ovat niin ihanat!

Lämpötila oli 30 astetta, yhtenä päivänä oli pilvistä ja vähän satoikin

Omien rantatuolien lisäksi vietimme aikaa saaren kärjessä olevan baarin terassilla sekä jonkin verran uima-altaalla. Uima-allas oli auringonlaskun suuntaan ja siellä olikin kiva odotella auringolaskua altaasta ja pinacoladasta nauttien. Drinkit kannettiin altaaseen saakka :)

Tältä hiekkasärkältä oli kiva lähteä snorkailemaan ja takana mukava baari

Selfiematskua ;)

Rakastan tuota turkoosia väriä

Inifinity poolilla oli päivittäin tällainen uimavahti

Auringonlaskua odotellessa saattoi huvittaa itseään etsimällä, että millä kohtaa saarta jättimäinen kalaparvi oli. Kalaparven luona oli myös saalistusnäytös. Pienet riuttahait olivat harjoittelemassa saalistusta ja rannalta saattoi katsoa kuinka kalaparvimassaan tuli hain edetessä iso kolo. Saalistamassa oli myös agressiivisempia kaloja ja silloin tuli pienten kalojen väistöhyppynäytös.

Pikkuhait yrittävät saada saalista, tuo harmaa alue on siis kalaparvea

Takana näkyy veden päälle rakennettuja bungaloweja "over water villa".

Auringonlaskut olivat odottamisen arvoisia, vaikka melkein joka iltana taivaanrantaan olikin kerääntynyt sumua tai pilviä. Väriloisto oli kuitenkin yleensä aivan ihana!

Infinity pool

Auringonlaskukuva veneretkeltä

Jotenkin tuntui kuin aika olisi pysähtynyt lomalla. Olo oli erittäin rentoutunut. Arki oli valovuosien päässä Malediiveilta. Yhteydenpito kotiin kyllä hoitui näppärästi hyvän wi-fin ansiosta. 

Suosittelen hotellia hyvällä house reefillä kaikille snorklausinnokkaille, jotka haluavat nauttia samalla upeista maisemista. Varmasti loma Malediiveilla on nautinnollinen myös niille, jotka vain pysyttelevät rannalla tai veden päällä. Varmasti Malediivit ovat myös ikimuistoinen kohde häämatkalaisille tai merkkipäivää viettäville. Ihan pelkkään rantaelämään varmaan itse ehkä valitsisin jonkun suoran lennon päässä olevan ja edullisemman kohteen.

Ihan hurjaa kirjoittaa, että minulla alkaa olla kaikki suuret matkaunelmat täyttyneet. Useamman päivän safarille haluaisin vielä päästä. Tiedän, että matkailun suhteen olen ollut onnekkaassa asemassa. 

Tokihan minulla niitä pienempiä matkaunelmia riittää vaikka kuinka ja uusiakin pulpahtelee ;) niin ja kommunismikierros on vielä kesken ;)

PS. Kalakuvista onnistuin tuhoamaan parhaat, katsotaan että mitä Hra Kepponen saa pelastettua. Jäihän niitä kuitenkin ehkä pari sataa jäljelle.

PPS. Pokemoneista
Corsola-pokemon esiintyy vain korallialueilla ja sitä oli runsaasti saatavilla saarella. Suomesta tai edes Euroopasta ei kyseistä pokemonia saa. Muita saaren pokemoneja saa muualtakin. Harvinaisemmista tyypistä runsaasti oli saatavilla Totodilea ja pokestopilta jopa Croconawta, jota tietääkseni Suomessa on saanut vain raideilta. Chikoritaa oli myös paljon ja vihdoinkin pääsen evolvaamaan Bayleefini. Muutaman Treeckon sain kiinni ja niitä on tietääkseni ollut Suomessa vähän saatavilla. Wailmeria tuli paljon.

Kuvassa on Corsolan lisäksi harvinaisemmat pokemonit.

Ja tälläisetkin jäivät kiinni

Riesalandian onni kääntyy

Palasin erittäin onnistuneelta lomamatkalta keskiviikkona. Kaikki meni niin putkeen reissussa, että jopa paluumatkalla vieressäni oli tyhjä istumapaikka ja tein henkilökohtaisen lentokoneessa nukkumisennätykseni. Hra Kepponen tuli ystävällisesti minua vastaan talvitakin kanssa lentokentälle.

Siinä kotiin ajellessamme Hra Kepponen lakonisesti totesi, että otetaanpas ensin huonot uutiset. Pyykkikone on rikki. Normaalisti tuollaisesta en jaksaisi heti nostaa kierroksia, mutta  meillä on vielä täitaistelun loppumetrit meneillään ja jäljellä melkein jätesäkillinen pyykkiä ja tietysti päälläni oli viimeiset puhtaat alushousut.

Otin pienet päikkärit ja Hra Kepponen oli sillä välin soittanut kodinkonekorjaajalle. Korjaaja oli maksutta antanut vielä viimeisen "korjaa itse"-vinkin ja kone alkoikin taas toimimaan. Jee! Olipahan erinomaista palvelua!

Päikkäreiden jälkeen lähdin heittämään vanhainkoti+sairaala-kierroksen. Matkani aikana mieltäni oli painanut se, että äitini ei ollut halunnut edes puhua Hra Kepposelle hänen viimeisellä vierailullaan. Äitini ilahtui valtavasti, kun tulin tapaamaan häntä ja vierailu sujui muutenkin mukavasti.

Isäni osalta mieltäni oli painanut se, että hän on ollut Hra Kepposen kahta vierailua lukuunottamatta vailla järjellisiä kontakteja sairaalassa. Pitkäaikaissairaiden osastolla on levotonta ja rauhatonta ja ilmapiiriä kuvaa varmaan parhaiten adjektiivi ahdistava. Ilahduin todella paljon, kun isälläni olikin vieras sairaalassa!! Ihmettelin kyllä, että kuka kumma se mies oli. Hän oli jotenkin todella tutun näköinen, mutta ei kukaan lähipiiristä. Vierailija oli käynyt jo aikaisemminkin moikkaamassa isääni. Vierailija oli isäni vieruskaveri siitä sairaalasta, jossa isäni jalka leikattiin. Ihan huikeaa, että sairaalakaveri tulee moikkaamaan seuraavaan sairaalaan, kun on itse kotiutunut! Nivelrikkopotilaana ilahdutti sekin, että isäni uusi kaveri on toipunut keinonivelleikkauksesta hurjan nopeasti.

Kun samana päivänä kokee tuollaisen pyytettömästi toista ilahduttavan kanssakulkijan ja hyviä neuvoja ilmaiseksi jakavan kodinkonekorjaajan, nousee usko ihmiskuntaan harppauksella ❤ Ja nousee usko siihen, että Riesalandin putki on katkennut.

Ihanaa viikonloppua!

PS. Minä aion viikonloppuna tykittää vähän lisää lomahehkutusta blogiin. Paratiisirantavaroitus on annettu 😉

Greetings from Eden

Viikko lomailua on sujunut hienosti. Toki on pitänyt jännittää varpaassa verille repeytynen rakon mahdollista tulehtumista ja kinuta Hra Kepposta jälleen käymään mummulle apteekissa. Mutta stressitaso on hyvin alhainen.

Lensimme ystäväni Jonnan kanssa Dohan kautta Malediivien pääkaupunkiin Maleen. Sieltä jatkoimme vesitasolla Ari atolleille hotelliimme. Vesitason miehistö oli rennosti varvastossuissa, jotka heittivät pois ohjaamossa 😊 Näkymät vesitasosta olivat upeat, mutta oli hikistä ja meluista kyytiä.

Miehistö purkaa laukkuja vesitasosta

Stressitason pudottaa nollaan vain vilkaisu terassilta. Luonto on huumaavan kaunista täällä. Meri hohtaa vaalean turkoosina ja tumman sinisenä. Aaltojen kohina kuulostaa suorastaan meditatiiviselta. Saarella kävellään paljain jaloin - myös ravintolaan.

Päiväohjelmakin on leppoisa. Aamiaisen jälkeen päivän ensimmäinen snorklaus. Siinä menee tunnista melkein kolmeen riippuen mitä näkyy ja millaiset ovat virtaukset. Sitten lounaalle. Lounaan jälkeen lötköilyä ja kenties vesiturvallisuutta kohentava pinacolada 😉. Sitten iltapäivän snorklaus. Sen jälkeen rentoilua ja/tai lueskelua. Sitten suihkun kautta illalliselle. Sen jälkeen alkaa Pokemon Gota. Pokemon ominaisuuksiltaan piskuinen saari on kuin Suomenlinna. Olen jo joutunut aloittamaan tuplakeräyksen. Kerään siis myös keskimmäiselle, hän ei muuten ikinä toipuisi tilanteesta.

Jos on huumaavan kauniit maisemat, niin vähintään yhtä kaunista on pinnan alla. Olemme nähneet mielettömästi erilaisia kaloja ja jopa niitä harvinaisuuksiakin. Niistä lisää myöhemmin.

Mukavaa viikonloppua!

Suosikkibaarimme 💙 ja usein ihan tyhjä

Laitettaisiko vielä joku riesa

Riesaraportti, osa 3

Torstaiaamuna keskimmäinen heräsi kärttyisenä ja tuli aamiaispöytään valitellen kipeitä korviaan. Lapsen silmäluomet olivat aivan turvoksissa, samoin punaisena hehkuvat korvat. Kasvot ja kaula olivat pahasti ihottumassa. Selvästikin allerginen reaktio täishampooseen *huoh ja kääks* Iskin allergialääkeet peliin ja toivoin, että reaktio hellittää eikä tarvitse lähtökiireessä viedä lasta lääkäriin.

Perjantaiaamuna pojan naama näyttikin onneksi paljon paremmalta. Aamulla soittelin vaarille kuulumisia. Toipumiseen oli tullut takapakkia. Leikattu jalka oli tulehtunut ja vaari siirrettiin vielä samana päivänä takaisin sairaalaan, jossa leikkaus tehtiin. *Huoh ja kääks* Toivottavasti ei ole mikään superbakteeri! Harmittaa, etten ehtinyt ennen lomaani käydä tapaamassa kumpaakaan vanhempaani. Täisavotta vei todella paljon aikaa.

Äitini vanhainkodista tuli perjantaina lounasaikaan puhelinsoitto "Kuule, sellaista soiteltiin, että äidiltäsi loppuu lääke x heti huomenna. Että voisitko tuoda huomenna viimeistään lisää?" Verenpaine huiteli 200, työt pitäisi saada valmiiksi ja kamat kassiin ja startti lentokentälle klo 15. My hero eli Hra Kepponen lupasi pelastaa tilanteen ja hoitaa asian lähtöni jälkeen.

Minua jäi mietityttämään soitosta, että olipa oudon kuuloinen lääke. Tarkastin äidin lääkelistan. Ei siellä ole sellaista lääkettä. Juuri kun aioin soittaa vanhainkotiin, sieltä soitettiin uudestaan: "hei vaan, nyt tuli sanottua ihan väärä lääke, se onkin lääke z joka loppuu". Olin vähän hämmentynyt tästä lääkeasiasta, näinkö asioita kuuluu hoitaa?

Onneksi olin jo siinä vaiheessa lomalla, kun hra Kepponen lunasti lääkettä ja apteekki sanoi, että lääkettä pitäisi olla jäljellä melkein kuukaudeksi... voihan se olla että olen itse sössinyt asian, mutta yllättävän epäjärjestelmälliseltä vaikutti vanhainkodin lääkehallinta.

Lähtökiireissäni ehdin vielä lataamaan BookBeatista houkuttelevimmat kirjat lomalle. Siellä oli kutkuttelevia uutuuksia. Vihdoinkin aikaa lukea.

Kun vihdoin kaiken hässäkän jälkeen istuin koneessa ja rentous alkoi vallata jäseneni, kaivoin tabletin esille lukeakseni. Tabletti ei käynnistynyt! Harkitsin hakkaavani tablettia hullunkiilto silmissäni lentokoneen pöytään. Nielin kiukkuni.

Voi Lenovo minkä menit tekemään!

Edes it-tukeni Hra Kepponen ei pysty auttamaan. Täppäri *kele ei käynnisty. Nyt minulla onkin sitten aikaa blogata kännykällä.

Todellakin toivon, että riesaputki katkesi tuohon täppäriin ja vaari toipuisi hyvin ja loma onnistuisi. Ainakin olemme ystäväni Jonnan kanssa onnellisesti perillä.

Mukavaa sunnuntaita!

Riesa se on pienempikin riesa

Viime päivinä elämäni on ollut aikamoista sompailua paikasta toiseen. Olen yrittänyt vierailla mahdollisimman usein sekä äitini luona vanhainkodissa että isäni luona sairaalassa. Olen vienyt tarpeellisia tavaroita molemmille, hoidellut pieniä hankintoja jne. Tietenkin kaikki tämä töiden ohella. Olen naulinnut katseeni maaliin, perjantaina illalla minulla alkaa loma. Kuormitus on ollut aikamoinen ja sen lisäksi on iskenyt huonon onnen putki.

Tiistaina suoritin itseni aamukoomassa kohti toimistoa. Autossa kiroilin, että unohdin ottaa lattetetran mukaani. Ostin sitten toimistolta kahvin ja työkavereiden kanssa vaihdeltiinkin pidempään ajatuksia ja kuulumisia kahvitilassa. Kun tulin takaisin paikalleni, ihmettelin pöydällä olevaa kahvitahraa. Se tuli repustani. Kääks! Repussani olikin yllättäen lattetetra ja se oli alkanut vuotamaan. Repussa oli työtietokoneeni. Kauhistuksekseni siihen oli valunut kahvia!

Kone onneksi käynnistyi vielä, mutta vaihtoonhan se menee. Kastuneen puolen usb-portit ovat rikki ja näyttö aika surkeassa kunnossa. Kyllä harmittaa.

Lattet näytön välissä

Seuraavaksi sitten teimme täilöydöksen perheessä. Ei ollut epäselvää lainkaan, että onko yhdellä lapsella täitä. Hirveä urakka oli pään putsauksssa ja uusinta tiedossa. Urakka jatkui sitten neljän muun pään tutkimisessa. Kolme puhdasta päätä ja yhdeltä saimme pienen saaliin. Samalla aloitimme järkyttävän pyykirumban, pakastuksen ja saunotuksen. Huomiselle on täysi jätesäkillinen pestävää vielä odottamassa. Huoh.

Sen verran on ajatukset harhailleet omilla teillään, että jännityksellä odotan poliisilta postia. Sairaala/vanhainkotireissujen yhteydessä on kahdesti välähtänyt peltipoliisi. Tietenkin sen jälkeen, kun kehällä on 80 vaihtunut juuri 60. Toisella kerralla vahvasti epäilen, että kameran oli pakko välähtää viereisen kaistan autolle. Mutta voi olla, että saan elämäni ensimmäisen ylinopeussakonkin tässä hässäkässä.

Perjantai-iltapäivänä odottaa lento lomalle. Jotain tavaroitakin pitäisi saada pakattua siihen mennessä. Töissä pitäisi ennen lomaa rykäistä joku projektisuunnitelman tynkä ja korjata yksi dokumentti. Nukkuminen on yliarvostettua ;) Onneksi Hra Kepponen on ollut hyvässä täitaisteluvedossa. My hero.

Että sellaista tänne *huoh*