Kolmas ja viimeinen lomaviikko

Tämän vuoden kesäloma on muutamien tuntien päästä loppu. Kolmaskin viikko on mennyt mökillä ihmetellessä näitä kehnohkoja säitä. Kuluneella viikolla on sentään aurinko pilkistellyt ja lämpötilat ovat lähempänä 20 kuin 10 astetta. Järvivesikin palautui viimeisenä lomapäivänä takaisin melkein uimalämpimäksi ja uskaltauduin uimaan.

Turhaan olen monena iltana odottanut auringonlaskua, sadepilvet ovat peittäneet taivaan

Sadesäähän on pitänyt yrittää keksiä jotain piristystä. Kun yhden aamun oli satanut melkein tauotta, loin mökin sisäisen auringonpaisteen paistamalla perheelle ison kasan lettuja lounaaksi. Koska lettupiristys toimi niin mukavasti, paistoin vielä toisena iltana lettuja iltapalaksikin :D

Yhtenä aurinkoisena iltapäivänä teimme kivan retken Seitsemisen Kansallispuistoon. Siitä postaan ihan erikseen. Yhtenä päivänä lähdimme Hra Kepposen ja keskimmäisen kanssa ajelemaan kohti Mänttää. Sain Marjolta blogista Marjon matkassa hyvät vinkit Mäntän vierailuun, Marjolta löytyy myös postaus Kulttuurimatkalla Mäntässä.

Me aloitimme Mäntän kierroksemme Gustaf-museosta, joka on alunperin rakennettu Serlachiuksen paperitehtaan pääkonttorina. Rakennus on hieno, linjakas ja valoisa funkkistalo ja sen aulaa koristavat Lennart Segerstrålen maalaukset. Aloitimme tutustumisen museoon sen päänäyttelystä, joka kertoo Gustaf Serlachiuksen elämäntarinan. Näytelyssä kuljetaan audio-opasteen kanssa. Tarina on hyvin dramatisoitu ja se imaisi myös keskimmäisen mukaan tarinaan.

 

Keskimmäinen Gustaf-museon ala-aulassa

Sisäportaikko oli minusta upea

Museon yläkerrassa tutustuttiin maisemien maalaustaiteen eri suuntauksiin ja siellä pääsi rakentamaan valmiista elementeistä oman teoksensa. Alakerrassa lapset pääsivät pukeutumaan roolivaatteisiin ja leikkimään apteekkia.

Kokoelmateoksemme ja kaksi sen tekijöistä

Samalla lipulla pääsee myös Göstä-museoon, jossa on enimmäkseen modernia taidetta esillä. Meidän lapsemme eivät ymmärrä eivätkä arvosta lainkaan modernia taidetta. "Miksi kukaan haluaa katsella sellaisia töitä, joita kuka tahansa lapsi pystyy söhertämään?" Tällä kertaa modernitaide aukesi keskimmäiselle aivan uudella tapaa. Göstassa oli Riiko Sakkisen näyttely "Rajat kiinni", joka kertoo pakolaisuudesta Euroopan raja-alueiden piikkilankamuurien maailmassa. Näyttely ja etenkin siitä kertova video kiinnosti keskimmäistä kovasti. Harmillisesti meiltä loppui aika kesken. Nyt yhdelle lapselle on auennut se, että taide voi olla kantaa ottavaa ja poliittistakin.

Mielenkiintoinen oli myös Antti Oikarisen näyttely, jossa teokset olivat maalattu jäljilttelemään puu- ja vaneerilevyjä.

Gösta-museo toimii Joenniemen kartonossa ja sen tyylikäs moderni siivessä

Ihanat laiturilla vietetyt hellepäivät jäivät tällä lomalla yhteen. Pari kertaa vietimme laituriaikaa, toisen kerran farkut jalassa ja toisen kerran ajoittain filttien alla. Olen ahkerasti googlannut lähiseudun palveluita ja 30km päästä löytyi sekä elokuvateatteri että keilahalli. Päädyimme jälkimmäiseen. Paikka oli tosi sympaattinen, siellä oli kaksi keilarataa. Keilareissu oli onnistunut!

Kuopuksen tyylinäyte. Albanian tuliaispaidassa on mennyt melkein koko heinäkuu.

Lomalla olen levännyt, tehnyt pieniä retkiä ja toiminut rutkasti riitojen sovittelijana. Karkkia on kulunut enemmän kuin minään muuna kesänä, syytän siitä tappelupukareja. Kolme viikkoa mökillä oli mukavampi kokemus kuin etukäteen odotin, siitä huolimatta että säät olivat surkeat. Luonnolla on minuun rentouttava vaikutus. Tekemistä ja näkemistä löytyi yllättävän mukavasti mökkiseudulta. Tosin löytyisihän sitä kotoakin käsin vaikka mitä, jos olisi aina valmis ajamaan tunnin suuntaansa ;)

Huomenna alkaa työt, pari ensimmäistä työpäivää täältä mökiltä käsin. Yllättävän vähän stressaa, ehkä tämä pitkä pysähtyminen on kuitenkin tehnyt hyvää.

Korfu

Palaan vielä kesä-heinäkuun vaihteessa tekemääni naisten reppureissuun, jonka alku- ja päätepiste oli Korfu.

Korfun valitsimme suorien lentojen ja hyvien lauttayhteyksien vuoksi. Sieltä pääsimme kulkemaan sekä Albaniaan että Igoumenitsaan, josta autoilimme Meteoran luostareille.

Lensimme Norwegianin suoralla lennolla Korfulle. Koska kyseessä oli yölento jäimme seuraavaksi päiväksi Korfulle. Olin varannut kahdeksi yöksi huoneen pienestä hotellista paikallisasutuksen keskellä. Hotellilla oli pieni uima-allas ja muutamia aurinkotuoleja sen ympärillä. Olisimme todennäköisesti jääneet uima-altaalle päiväksi rentoilemaan, ellei uima-allasta olisi kansoittaneet samalla lennolla saapuneet kovaääniset ja nopeasti päihtyvät virolaiset. Kiitos virolaisten, meille tuli tosi mukava retkipäivä vuokra-autolla :D

Aloitimme päiväreissumme ostamalla seuraavaksi päiväksi laivaliput sataman lippukioskista ja sitten lähdimme kävelemään Korfun vanhaan kaupunkiin Kerkyraan. Minä olen heikkona vanhoihin kaupunkeihin, kapeisiin kujiin ja pittoreskeihin näkymiin. Jos olisin lomaillut Kerkyran lähellä, olisin varmasti joka ilta kierrellyt vanhan kaupungin kujia, siitäkin huolimatta että suurin osa kujista oli täynnä turisteja ja turistikauppoja.

Näkymiä Kerkyrasta:

Koska lämpötila oli 34 päätimme seuraavaksi lähteä kohti rantaa. Kohteenamme oli Nissaki beach, jota oli kehuttu myös snorklaukseen sopivaksi. Matkalla meitä alkoi himottaa uimapysähdys kesken ajomatkaa Ipsos kylän kohdalla. Ranta oli koko kylän levyinen eikä tungoksesta ollut tietoakaan. Ei muuta kuin auto helposti rantakadulle parkkiin ja veteen vain. Vesi oli todella lämmintä.

Ipsoksen ranta

Matkamme jatkui kohti Nissakin rantaa. Nousimme mutkaista tietä ylös ja näkymät olivat silmiä hivelevät. Kimmeltevän meren lisäksi huomiomme kiinnittyi Korfun vehreyteen. Päätimmekin syödä lounasta maisemia ylhäältä ihaillen Barbatin kohdilla, Lord Byron nimisessä ravintolassa. Se tarjoili koko reissun parhaat tsatsikit ja pitaleivät -sekä upeimmat näkymät!

Lord Byronin tsatsikia, hummusta ja pitaleipää. Heaven!

Vihdoin pääsimme Nissakiin. Ranta oli suloinen, mutta paljon pienempi kuin odotimme. Kävimme snorklaamassa. Vapaita aurinkovarjoja ei ollut vuokrattavana enää, aurinkopedit olisimme saaneet. Koska aurinko paahtoi järkyttävän kuumasti, päätimme hetken kuivaltetuamme sittenkin jatkaa matkaa.

Suloinen, mutta pieni Nissaki beach

Snorklaus oli aika vaisu kokemus, paras bongaus oli nuo oranssiraitaiset pikkukalat sekä useat merimakkarat

Hetken tuumimme, että mihinkäs seuraavaksi. Vähän pidemmästä ajomatkasta huolimatta päätimme suunnata kohti Sidaria. Siellä on isompi Sidari beach ja vähän erikoisempi Canal D'Amour. Kanaali on kahden kallion väliin jäävä vesi ja piskuinen hiekkaranta. Lähistöllä on varsinainen Canal D'Amourin hiekkaranta, jossa on uimaetäisyydellä kiva kallioranta. Sattumalta saimme autopaikan rannalla sijaitsevan rantaklubin edestä. Parkkeeraus vaati ostosten tekoa rantaklubilla. Siellä olisimme voineet helposti viettää koko päivän. Klubilta sai kohtuuhintaan juomia ja ruokaa, siellä oli siistit vessat, uima-allas, aurinkotuoleja ja myös mukavan varjoisia paikkoja. Ihana paikka!

Canal D'Amourin viereinen kiva hiekkaranta. Täällä koimme ainoan hiukan viileän meriveden.

Toinen kuvakulma samaan ihanaan rantaan

Canal D'Amour

Kivasti ehdimme nähdä hiukan Korfuakin, vaikka kaikki merkkirakennukset jäivätkin vierailematta. Vietimme vielä lopuksi pari päivää Korfulla. Hotellimme oli todella ihastuttava, mutta sen verran kaukana kaikesta, ettemme poistuneet hotellilta lainkaan. Helle helli koetteli meitä ja oleskelimme lähinnä varjossa. Uima-allaskaan ei enää iltapäivällä juurikaan raikastanut olo, kun veden lämpötila oli 29-30 astetta.

Viihdyimme allasalueella melkein pari päivää, nuo oranssit vesisäkkituolit olivat suosikkejani

Korfun uusi linnoitus mereltä päin

Lyhyen Korfun vierailumme summeeraus plusmiinuslistana:

+vehreys

+hyvät lauttayhteydet

+paljon rantoja

+tunnelmallinen vanha kaupunki

+hyvät tiet

-välimatka usein niin pitkiä, että pitää olla joku kulkuväline

-kallis taksi

-ei juurikaan hiekkarantoja, pikkukivirannoilla on parasta olla uimakengät

Reppureissun aikaisemmat osat:

Mitä ehtii tehdä viikossa Korfulla?

Ihan kreizi saunareissu Kammikylässä

Muutama viikko sitten etelä-pohjanmaalainen kaverini kyseli Facebookissa, että olisiko hänen paikkakuntalaisilla ystävillään kiinnostusta varata porukalla vähän eksoottisempi savusauna suolta. Äkkiä googlailin ja totesin, että erämaakesämökiltä ajelisi savusaunalle puolessatoista tunnissa ja tulkitsin sitten laveasti olevani paikkakuntalainen ja laitoin ilmoittautumista sisään :)

Viime lauantaina sitten köröttelin autioita hiekkateitä kohti Kauhajoen Nummikylää, jossa sijaitsee Kammikylä. Kammikylän on rakentanut paikan isäntä Erkki ostamalleen maa-alueelle Ruuhinevalle. Ensin nousi sauna ja sitten tarvittiin tupa. Kun oli tupa, niin Erkki tuumi, että saisi olla oikea salikin, joka rakennettiin sitten tuvan jatkoksi. Sillälailla Erkille nousi pieni kylä. Rakennushommissa ei ole vatupassia käytetty eikä valmiita tynnyrisaunapaketteja vaan Erkin vapaata kättä ja taiteellista näkemystä tyyliin "Gaudi ja suo yhdistyvät". Paikka on varsin persoonallinen ja neva karulla tapaa huumaavan kaunis.

Kammikylässä voi vierailla maksutta vapaasti. Tupa on auki, nuotiopaikka ja puucee käytettävissä. Siellä onkin käynyt vierailijoita 37 eri maasta ihmettelemässä nevaa ja Erkin rakennuksia. Kammikylän saunan voi vuokrata. Saunoja on tavallinen sauna ja savusauna. Kammikylään kuljetaan pitkospuita pitkin, joten se ei sovellu liikuntaesteisille eikä lastenrattaille.

Kammikylään mennään pitkospuita pitkin

Julumetun tuvassa ja salissa nautimme Erkin keittämät nokipannut kahveet ja emännän tekemät köyhät ritarit

Julumetun tupa ja sali ulkoapäin. Erkki oli tehnyt kokeen, että voisiko kanervia käyttää pintapeitteenä ja hyvin on 10 vuoden ajan toiminut.

Julumetun saliin mahtuu useampi kymmen vierasta

Julumetun tuvan vieraskirjanurkkaus

Julumetun tuvan sisäänkäynti

Erkki on innokas rakentamaan myös huonekaluja

Savusauna odottelikin meitä jo siellä kuumana ja ei muuta kuin kohti lauteita!

Savusauna ja auringonlasku nevalla

Saunominen tapahtui rakennuksen yläkerrassa ja kiuasta lämmitettiin alakerrasta käsin. Minä savusaunanoviisina olin ottanut mukaan hiustenpesutuotteet ja suihkusaippuan vain tajutakseni, että kaiken tarvitsemansa veden sai nostaa ämpärillä suosta :D eli se siitä hiusten pesemisestä. Ei muuta kuin lauteille nauttimaan todella pehmeistä ja kosteista löylyistä.

 Löylyt on löylytelty ja nyt pitäisi päästä uimaan

Olin ymmärtänyt, että saunan yhteydessä on uimamahdollisuus ja aloinkin kyselemään, että koska uidaan. No, vaikka saman tien! 

Uimapaikkana tuotti hämmästyksen. Ei ollut pientä suojärveä vaan uimapaikkana oli suohon kaivettu vallihauta. Sen pohja oli tiukka hiekkapohja ja se oli täyttynyt ruskeasta, kylmästä suovedestä. Arvatkaas, uinko?

Portaat uimapaikalle eli vallihautaan :D :D

No, tietysti uin. Menin jo laskuissa sekaisin, että montako kertaa. Kolmisen tuntia kului saunoessa, vilvoitellessa ja vallihaudassa viilennellessä.

Siellä jo kahlaillaan suovallihaudassa

Kun saunasta alkoi hiipua löylyt oli aika tehdä viimeiset kainalonpesut suovallihaudassa ja siirtyä grillailemaan. Vallihaudan keskelle jää pieni saari, jossa on grillipaikka. Ilta jatkui siis grillaillen, viinistä nauttien ja naisten kanssa höpötellessä. Hämmästelin sitä, että hyttysiä ei ollut nevalla nimeksikään. 

Ystäväni oli sopinut omistajan kanssa, että hän, hänen serkkunsa ja minä jäämme Julumetun tupaan vielä yöksi. Poltimme pari pesällistä kalikoita kamiinassa ja tupa oli suloisen lämmin nukkua. Olipa hienoa herätä siihen, että aurinko paistoi ikkunasta sisään ja ulkona hohti neva ja sininen taivas.

Oli todella erikoinen, mutta ihana saunareissu! Suorastaan elämys. Seuralaisten ennuste, että kolmisen shampoopesua säilyy savun tuoksu hiuksissa taitaa osua oikeaan ;)

Kaverit ovat kyselleet, että lähtisinkö uudestaan? Tietysti lähtisin. Ihan hullua, mutta niin huikeaa.

BookBeat koukuttaa kuten Netflix

Sain keväällä mahdollisuuden kokeilla BookBeatiä, joka tarjoaa kuukausimaksulla (16,9€) ääni- ja e-kirjoja älylaitteeseen. Olen innokas lukija, joten päätin tarttua mahdollisuuteen. Ajattelin, että voisin kokeilla äänikirjojen kuuntelua kännykälläni. Toistaiseksi minulle äänikirjojen kuuntelu on rajoittunut perheen autolomamatkoihin, jolloin olemme kuunnelleet lapsille sopivia äänikirjoja.

Ihan ensimmäiseksi päätin kuitenkin lukaista yhden suosikkidekkaristini Keplerin uutuudeen tabletillani. Sitten löysin toisen hyvältä vaikuttavan ruotsalaisen minulle tuntemattoman dekkaripariskunnan Börjlindin. Ahmaisin ensimmäisen kirjan hetkessä ja heti yhden luettuani pitikin siirtyä saman kirjailijan seuraavaan dekkariin. Jouduin BookBeatin e-kirjakoukkuun :D Olen naureskellut, että tässähän on käynyt aivan kuten Netflixinkin kanssa, että seuraava osa pitä aloittaa heti.

Sateisena mökkilomana BookBeat on ollut aivan loistava! Olen löytänyt sieltä paljon houkuttelevaa luettavaa. Onhan se aivan älyttömän kätevää, kun voi vaan valita että luenpas tämän kirjan seuraavaksi. Kesäkuun lomalennoille latasin pari kirjaa tabletilleni etukäteen. Lomalukemisena on mennyt kevyempää osastoa eli kotimaista kevyempää kertomakirjallisuutta ja ruotsalaisia dekkareita. BookBeatin valikoimissa on myös tietokirjallisuutta ja klassikoita.

Heinäkuussa olen jo ahmaissut 10 kirjaa. Sadeviikoista tuli BookBeatin ansiosta ihanat dekkariviikot! Äänikirjat odottavat kokeilua vieläkin, koska olen lukukoukussa ;)

Dekkarin ystävälle suosittelen Pekka Hiltusta, Kristina Ohlssonia, Camilla Läckbergiä ja Börjlindiä. Keplereistä olen tykännyt, viimeistä lukuunottamatta, mutta ne ovat pelottavia ja hyvin raakoja. Minä vaihdan seuraavaksi osastoa Tietokirjoihin, joissa minua kutkuttaa Alexander von Schönburgin "Maailmanhistoria muutamassa minuutissa" sekä Satu Rämön "Islantilainen voittaa aina".

Tähän mennessä paras lukemani kirja BookBeatista on Jussi Valtosen "He eivät tiedä mitä tekevät".

Mikäli kiinnostuit BookBeatistä, pääset kokeilemaan sitä maksutta kuukaudeksi rekisteröitymällä osoitteessa  www.bookbeat.fi/blogitiimi.

Toinen mökkilomaviikko

Terkkuja mökiltä taas! Täällä ollaan vieläkin, vaikka säät menevät kokoajan kehnompaan suuntaan. Kaikenlaista pientä viihdettä on pitänyt kehittää pojille ja itsellenikin.

Yhtenä päivänä ajelimme Seinäjoelle Duudson Activity Parkkiin tapaamaan ystävääni lapsineen. Siinä oli aikamoinen kuhina, kun 6 poikaa ja pieni tytöntyllerö kolusivat Duudson parkkia. Ystäviä odotellessamme meidän perheemme verrytteli pallotykkiradalla. Mikään ei voita mahdollisuutta yrittää ampua perheenjäsentä pallotykillä ;)

Ryhmä rämä lounastamassa Duudson parkissa

Yli 5 tuntia kului nopeasti pelaten pesistä, hyppien voltteja trampoliineilla, apinakeinussa roikkuen. Kiitos Sirkulle ja lapsille mahtavasta seurasta!

Ainoastaan yksi todella aurinkoinen ja lämmin päivä on sattunut lomaan. Siitä todellakin nautiskeltiin. Uimme ja ennenkaikkea lojuimme laiturilla. Taisipa joku perheestä torkahtaakin siinä.

Laituripäikkärit helteessä

Yksi mahtava auringonlaskukin sattui viikolle. 

Oli niin ihanaa istua laiturilla katselmassa tätä hehkua

Otettiin viinipullon loppu laiturille, wine and show ;)

Kun päivälämpötila tipahti 12 asteeseen, päätimme lähteä käymään Tampereella. Uimme tuntikaupalla Nokian kylpylä Edenissä ja Hra Kepposen kanssa herkuttelimme Masu Asian Bistrossa. Olipas jälleen hyvää. Hyvä ruoka - parempi loma!!

Alkupaloiksi jaoimme hirata bunit (takana), sushilajitelma (keskellä) ja parsasalaatin (edessä)

Pääruuaksi söimme tofua, wokattuja sieniä ja nuudelisalaattia

Minä kävin Tampereella Vapriikissa katsomassa Kiellytty kaupunki ja Tampere 1918 näyttelyt. Tykkäsin molemmista, vaikka ne olivat aika pienet. Tampere 1918 oli järkyttävä. Ei siitä ole kuin 89 vuotta, kun raaka sisällissota vankileireineen repi maatamme.

Minusta yksi Kielletty kaupunki näyttelyn mielenkiintoisemmista esineistä oli upeasti koristeltu jäälaatikko Qianlongin hallituskaudelta (1736-1795). Lyijylevyin vuoratussa laatikossa ruoka säilyi tuoreena ja raikkaana. Reikä pohjassa takasi sulamisveden poistumisen laatikosta ja kannen reiät ilmanvaihdon. Kyseessä on selvästikin jääkaappi 1700-luvulta. Ulkonäöltään se hakkaa mennen tullen Smegit ja vastaavat :D

Jää laatikko eli jääkaappi 1700-luvulta

Eurooppalaistyylinen pöytäkello

Yhtä suorkeaa, tosin sentään lämpimämpää, säätä näyttävät ennusteet mökkiseudulle ensi viikoksi. Vesisateet jatkuvat. Onneksi sateella voi sentään lukea. Ehkä tässä vielä menee se kolmaskin viikko sadetta pidellessä... tai sitten palaamme häntä koipien välissä kotiin.

Lauantaina minulla on uusi kokemus tiedossa. Ystäväni Pohjanmaalla järjestää saunaillan savusaunassa ja pääsen mennä mukaan. Saas nähdä, miten juttu sujuu pohojalaasten kanssa stadin gimmalta ;)

Mitäs sinun viikonloppuusi kuuluu?

Mukavaa viikonloppua!

Yllättävän hyvä Lohja

Etsitkö kivaa perheretkikohdetta Uudeltamaalta? Kannattaa harkita Lohjaa - se on yllättävän hyvä. Minusta Lohjan valtit ovat hyvät kahvilat, kauniit ja vehreät maisemat ja Tytyrin kaivos.

Olen vieraillut muutaman kerran Lohjalla jo aikaisemmin (muutenkin kuin kakkujen noudon merkeissä suomen parhaasta konditoriasta) ja alkukesästä tutustuin Lohjaan Länsi-Uudenmaan Lumo matkailun bloggariretkellä. Pääsin tutustumaan moneen uuteen ja kivaan kohteeseen!

Retkiaamu alkoi ihanasti Kettukallion elämystilalla.

Kettukallion lampi, jossa voi uida

Kettukallion emäntä Terhi johdatteli meidät kotaan aamupalalle. Olen minä kodassa istunut ennenkin ja pannukahvia juonut, mutta tällä kertaa aamiainen oli suorastaan elämys. Tunnelmallisessa kodassa jokainen grillaili itse omat aamiaileipänsä. Itse grillattu leipä maistui niin hyvältä hämyisessä kodassa.

Tervetuloa kotaan!

Ihanat avotulelle sopivat valurautaiset voileipäpannut. Haluaisin tällaiset mökille!

Jestas kun maistui hyvältä!

Aamiaisen jälkeen tutustuimme Kettukallioon tarkemmin. Kettukallio tarjoaa erilaisiin tapahtumiin tiloja ja ruokailua. Siellä voi viettää leirikoulua, työhyvinvointipäivää tai järjestää juhlia pikkujouluista kaverisynttäreihin ja häihin. Kettukallion elämystilalla voi myös sanoa savusaunassa, lillua paljussa ja uida lammessa. Tilalta löytyy myös majoitusmahdollisuus ja varsinaisena erikoisuutena juuri valmistunut metsäkirkko tsasouna.

Katseltavaa tilalla on kauniin luonnon lisäksi vaikka kuinka. Kettukallio on saanut alkunsa Terhin apen työstä ja hän on keräillyt erittäin mittavan määrän irtaimistoa tilalle potkukelkoista marjanpoimureihin. Esineet on laitettu hauskasti esille keräämällä samanlaiset yhteen.

Hupaisa lihamyllykokoelma

Onpa Kettukalliossa tanssilatokin

Suloisen laavun luona on lapsille leikkipaikka

Minun lisäkseni ainakin yksi toinenkin bloggariretkeilijä alkoi heti haaveilemaan savusaunasynttäreistä. Minulle savusauna olisi aivan uusi kokemus. Kettukallion Elämystila on avoinna tilauksesta ryhmille.

Kettukallion Elämystilalta matkamme jatkui Tytyrin Elämyskaivokseen. Minä kävin ensimmäistä kertaa Tytyrissä syksyllä 2015. Sen jälkeen Tytyriä on uudistettu. Nykyisin kaivokseen mennään Koneen supernopealla älyhissillä, joka on suunniteltu suurkaupunkien pilvenpiirtäjiin. Uutuutena on myös näyttelytilaa, jossa oli vierailumme aikana kaksi näyttelyä. Lisäksi lapsille on uusittu leikkipaikka.

Näin toisellakin käyntikerralla Tytyri on minusta jännittävä ja mielenkiintoinen kohde. Pelkästään se, että pääsee 100m syvyyteen luolastoon on jo kokemus. Jopa kalkin louhiminen kuulostaa jännittävältä. Kierroksella käydään yhdessä isossa tyhjässä onkalossa katsomassa valoteos ja se on vaikuttava. Uskoisin, että tämä kohde kiinnostaa lapsiakin - etenkin poikia!

Tytyrissä on myös kaikenlaisia tapahtumia tanssiesityksistä teatteriin. Minua eniten kiinnostaa Tytyrin Halloween. Se voisi olla ihanan kamala! 

Tytyrin kaivos on avoinna läpi vuoden ti-su, kesäaikana päivittäisiä kierroksia on jopa neljä.

Moikka Koneen supernopeasta älyhissistä. Meillä kaikilla oli samanlainen hattumaku ;)

Tytyrin kaivoksen käytöstä poistettua kalustoa

Aikoinaan kuljettiin tällaisella avohissillä 

Mustaa valoa teos Tytyrissä

Tytyrin Elämyskaivokselta retkemme jatkui lounaalle Lohjansaaressa sijaitsevaan Martinpihaan. Martinpihan ympäristö oli kaunis. Aurinko paistoi, omenapuut kukkivat ja järvi siinsi sinisenä. Vanhat punaiset, perinteiset majoitusaitat piilottelivat omenapuiden takana. Martinpiha tarjoaa aittamajoituksen lisäksi kesäravintolaa, juhlatiloja ja -tarjoiluja sekä myy mm. keramiikkaa ja sisustustuotteita.

Tällä myymäläaitalla on hauska nimi

Martinpiha tarjoaa tapaksia, keittoja sekä annoksia listalta

Martinpiha myy myös keramiikkaa

Lounaalta kierroksemme jatkui Paavolan tammelle. Paavolan tammi on saanut viime aikoina kävijöitä, kun kuvat upeasta tammesta on julkaistu retkipaikka.fi:ssä ja Metsien kätkemä tv-sarjassa. Tammelle vie mukava lyhyt luontopolku, jossa on pitkospuut. Luontopolku oli keväällä ihastuttava, koska sen varrella kukki niin paljon kieloja, että niiden huumaa tuoksu tuntui nenässäni pitkään. Näinpä luontopolulla ensimmäistä kertaa kalliokielonkin.

Tammen ikätiedot vaihtelevat lähteestä riippuen aina jopa 500 vuoteen saakka. Todennäköisimmin ikä lienee siinä 300 vuoden paikkeilla. On se komea tammi! Lähiympäristö, eli liian tiuhaan istutettu ja siksi kärsivä kuusimetsä, ei tee tammelle oikeutta, mutta ilmeisesti jonkinlaista huoltotyötä on käynnissä tammen ympärillä alueen siistimiseksi.

Eihän tuon kokoista puuta meinaa mitenkään saada kuvattua...

Retkemme päättyi Kaarteen sotamuseolle. Siitä lisää myöhemmin. Sitten vielä minun vinkkini Lohjalle tämän kierroksen ulkopuolelta. 

Lohjalta nimittäin saa Suomen parhaat kakut St. Honore konditoriasta. Eläköitynyt anoppini työskenteli aikoinaan Lohjalla ja hän osti sieltä kakut kaikiksi juhlapäiviksi ja välillä ihan vaan viikonlopun kunniaksi. Moni heidän kakkunsa on minunkin blogissani näynyt ja osa on saanut perheen kesken jo lempinimetkin. Lohja on muutenkin varsinainen kahvilakaupunki, niitä on kaupungissa monia. Suositukseni myös Cafe Laurille, joka on sekä viihtyisä että herkullinen. 

 St. Honoren kakkuja appivanhempien joulupöydästä 2015

Lasten kanssa retkeileviä ilahduttaa tieto, että säiden suosiessa Lohjalla on varaa valita mieluinen uimaranta. Kaupungin ylläpitämiä rantoja on peräti 23.

Tervemenoa Lohjalle ;)

Alkoiko yhtään kiinnostamaan?