Todella pitkästä aikaa askartelua

Kesälomalla sain järjesteltyä uuteen kaappiini kaikki askartelutarvikkeeni. Kaapissa poltteli mehiläisvahamaalaustarvikkeet, jotka ostin lomalla käymäni kurssin päätteeksi. Olin haaveillut yhdistäväni leimausta ja mehiläisvahamaalausta.

Hain inspiraatiota uusimmasta p*skarteluhaasteesta nro 288. Siitä, kun edellisen kerran osallistuin p*skikseen on 10kk. Sen kyllä huomasi, että oli pieni korttijumi ja mehiläisvahatekniikkakin oli päässyt unohtumaan.

P*skarteluhaasteen tehtävässä piti käyttää kolmea pääväriä, kaksi niistä oli annettu: valkoinen ja ruskea. Minä valitsin ruskan oranssin kolmanneksi ja käytiin siihen mehiläisvahavärejä. Tässä minun haastekorttini:

Haastekortti p*skikseen #288 valkoinen-ruskea-oranssi

Sekatekniikka: leimausta ja mehiläisvahavärejä styluksella

Toivon, että syksy muistuttaisi mahdollisimman paljon korttiani! Tulisipa kunnon ruska!

Askartelukaappi on nyt siis koekäytetty. Toimii! Valaistusta täytyy vielä lisätä. Kaapin ihana siisteys kyllä katosi ensimmäisen käytön yhteydessä, mutta onpa ihanaa, kun kaikki tavarat voi jättää paikoilleen ja jatkaa seuraavana päivänä. Ovet kiinni ja sotkutkaan eivät näy mihinkään.

Kamat järjestyksessä

Actionia pimenevässä illassa

Hetkessä: grand jetén verran irti arjesta

Huomasin keväällä aika viime tingassa tarjouksen Kaunotar ja hirviö balettiin. En saanut nopeasti ketään ystävää seuraksi enkä järjestettyä lastenhoitokuvioita. Niinpä ostin lipun vain itselleni. Tilasin vielä väliajalle leivoskahvitkin yhdelle. Laatuaikaa voi viettää yksinkin!

Ilta oli elämyksellinen. Aloitin sen kävelyllä ilta-auringossa Töölönlahden rannalla.

Kaunotar ja hirviö baletti oli ELÄMYS. Lavastus oli kertakaikkiaan upea. Se oli suoraan kuin satukirjasta. Puvut tukivat hyvin lavastusta. Eläinhahmot ja muut kummajaiset ja heidän tanssinsa olivat ihastuttavia. Niissä oli sopivasti vauhtia ja perinteiset karakteritanssit saivat uutta vivahdetta. Pieni liskomönkiäinen oli hauska ja erinomainen. Pidin paljon pääparista Frans Valkamasta ja etenkin suloisesta ja ilmeikkäästä Eun-Ji Hasta. Joukkokohtaukset olivat komeita ja toteutettu suurella määrällä tanssijoita. Mikäli laskin oikein niin tanssijoita oli kaikkiaan 50 ja sen päälle vielä pienet balettikoululaiset. Kertakaikkiaan hieno esitys!

Katsomossa oli jonkin verran lapsia. Luulisin, että meidänkin pojat saattaisivat viihtyä Kaunottaren ja hirviön parissa, ainakin esikoinen. Reilu vuosi sitten kävimme esikoisen kanssa katsomassa Lumikuningatar-baletin, josta poika tykkäsi. Sen etuna on kertoja, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin.

Näytöskuvat lainattu: http://www.ooppera.fi/

Väliaikatarjoiluni

Kotiin ajellessa ihailin ensin yövalaistua Stadionin tornia ja sitten täysikuuta.

Olipa hieno lauantai! Ihanaa että on vielä koko sunnuntai edessä. Nautitaan siitä!

PS. Alla on Grand Jeté. Olin siis ainakin metrin irti arjesta :)
... En nyt ehkä ihan samassa asennossa kuitenkaan :D

Kuva lainattu: https://en.wikipedia.org/wiki/Glossary_of_ballet

Nukkavierumakkarakriisi

Töihin palatessa iski sellainen syksyinen nukkavieruisuuskriisi. Vaatekaapissa tuntui olevan vain vanhoja, jotenkin kulahtaneita tai ei-niin-täydellisesti-istuvia vaatteita. Ehkä kyseessä oli vaan kyllästyminen, koska olen viimeksi ostanut uusia vaatteita vuosi sitten :) Kyllä todellakin. Yhtä rantamekkoa ja -hattua lukuunottamatta olen viimeksi ostanut vaatteita elokuussa 2014. Shoppailen lomalla, matkoilla tai tosi tarpeeseen, aika ja kiinnostus eivät riitä muuhun.

Nukkavierukriisin kaveriksi pukkasi makkarakriisi. Yleensä olen kesäisin vetänyt sellaista kevyemmän syömisen linjaa, joka onnistuu helposti marjojen ja kasvisten avulla. Kesäkuntokampanja muuttuikin kesäkilokampanjaksi ja nyt kaikki housuni eivät enää mene kiinni. Pystyin jopa teeskentelemään yllättynyttä. Jopa instatilini paljasti totuuden,  pikaisesti laskeskettuna noin kolmannes instatilini kuvista käsitteli ruokaa. Eikä mitään peruskeittolounasta vaan lautasella on ollut aina jotain parempaa a.k.a kalorikkaampaa.

Makkara-asialle pitää ehdottomasti tehdä jotain. Samoin vaateasialle. Tavoitteeksi asetin hankkia loppuvuoden ajan vähintään yhden vaatteen per kuukausi. Tiedän, että aika monella on rajoite toisin päin, että montako vaatetta saa ostaa, mutta minulla on näin päin ;) Vuoden loppuun mennessä minulla pitää olla siis vähintään 5 uutta helppokäyttöistä perustyövaatetta. Ei tarvitse olla mitään asiakaskelpoista vaatetta, vaan sellaista rennon siistiä.

Tässä ensimmäinen esittelyyn: pellava-viskoosi neuletakki. Vierastan ruskeaa väriä, mutta se on kyllä niin helppo yhdistää sekä farkkuihin että suoriin housuihin, mustaan sekä siniseen, joten kaupat tuli. Neuletakin piristeeksi ostin oranssin huivin.

Vietnamilainen puupallorannekoru sopii rouheaan tyyliin.

Otimme kännykkäkameralla esikoisen kanssa asukuvat. Esikoinen onnistui saamaan oudosti valottuneita kuvia. Parhaissa otoksessa takanani on pihan ekaluokkalaisia irvistelemässä :D Kankeasta alusta huolimatta aion tehdä postaussarja siitä, kun antishoppailija tsemppaa itselleen vähintään viisi vaatetta enintään viidessä kuukaudessa.

Tälläinen vimpan päälle otettu asukuva jäi jäljelle

Mukavaa perjantaita!

Viikonloppu kuvina

Vietimme viikonloppua keskimmäisen kummeilla Savossa. Olipas ihana, helteinen ja varsin herkullinen viikonloppu. Tässä viikonloppu tiivistettynä seitsemään kuvaan.

Vietnamilaiset rullat kasvis-kanatäytteellä. Kevyttä, terveellistä ja hyvää.

Suklaakakku ja marjoja terassilla.

Välillä vähän liikuntaa, jotta jaksaa syödä jäätelöä

Kotitekoista jäätelöä kondensoidusta maidosta ja Flora Vispistä. Nam!

90-luvun legojalkapallopeli oli ihana, mutta nostatti aivan liikaa tunteita.

Koko viikonlopun meitä hemmotteli ihana helle. Saimaassa oli kiva viilentyä.

Malja ihanalle viikonlopulle!!

Nyyh, ne eivät enää syö meidän varpaitamme

Kesäloman pieniä tragedioita oli se, että kilpikonnamme eivät enää himoitse varpaita. Etenkin Noppa oli aikaisemmin suuri varpaitten vaanija. Noppa seuraili myös sormea mielellään. Mökillä konnat ovat vapaana ruokailutilassa ja aikaisemmin siellä piti tarkkailla, ettei konnat nappaa kiinni varpaasta ;)

Joku voisi sanoa, että on aivan toivottavaa, että kesken ruokailun ei konna tarraa kiinni varpaaseen tai että aamiaisella ei kuulu huutoa: "Jalat ylös, konnat vaanii varpaita!"

Minä sanon, että mökkiruokailusta jäi puutumaan jotain olennaista!

Saa napata! Näyttää hyvin lupaavalta, kohta pikkukonna haukkaa

Ohi meni :(

Noppa ei edes vilkaise varpaita :(

Nyyh, ne eivät enää syö meidän varpaitamme :(

Hetkessä: Ragu on Helsingin ravintoloiden kärkikastia

Ennen koulun alkua pojat olivat kaksi päivää mummolassa. Me käytimme heti Hra Kepposen kanssa tilaisuuden hyväksemme ja lähdimme kaupungille humputtelemaan. Maanantai-illaksi tuntui olevan varsin helppo varata pöytä, mistä tahansa suositusta ravintolasta ja paikan päälläkin oli mukavan väljää. Valitsimme ravintola Ragun.

Valoisa ja keskimääräistä avarampi sali

A la carte lista on varsin kompakti. Siinä on 3 alkuruokaa ja pääruokaa ja 4 jälkiruokaa. Päivittäin tarjoillaan menu Ragua sekä yllätysmenua, jonka voi valita 3,4 tai 5 ruokalajilla. Kaikkiin menuihin on tarjolla viinipaketti, jonka saa myös puolikkaana.

Skool vapaaillalle :)

Ensimmäiseksi pöytään tuotiin leipää ja erilaisia päällysteitä. Herranen aika, kuinka hyvää leipää! Parmesan briossi ja mallasleipä olivat taivaallisia. Ja hups, leipäkori tyhjenikin jo ensimmäisen alkupalan yhteydessä. Saimme vielä toisenkin leipäkorin :)

Todennäköisesti kaupungin parasta leipää

Ensimmäinen alkuruoka oli savustettua ankkaa, metsäsieniarancini ja mustaherukkaa. Annos oli erinomainen. Jännä komponentti oli kuvassa näkyvä pallo, joka on friteerattua risottoa. Ilmeisesti mitä tahansa voi onnistuneesti friteerata :)

Toisena alkuruokana oli kuohkeaa simpukkakeittoa, kampasimpukkaa ja porsaanposkea. Se tarjoiltiin näyttävästi. Kampasimpukka ja porsaanposki tuotiin pöytään purkissa, joka oli täynnä savua. Tarjoilija kaatoi keiton purkkiin. Tarjoilu oli hieno ja annos maistuva.

Pääruuaksi söimme mureaksi haudutettua vasikan rintaa, grillattua maksaa ja savustettua puikulaperunaa. Minikokoinen maksan palanen oli yllättävän kitkerä. Ihan kiva annos, mutta ei yltänyt alkuruokien tasolle.

Jälkiruuaksi oli mustikkasorbettia, jogurttivanukasta ja seljankukkaa. Herkullinen annos! 

Kaikkiaan menu oli erinomainen, palvelu oli ripeää ja rennon yställistä. Kokonaisuuden heikoimmaksi lenkiksi jäi pääruoka, se ei ollut loistava. Se, että heikoin lenkki oli pääruoka, oli aika yllättävää, koska yleensä ravintolat kompastuvat jälkiruokaan. Hintatasoltaan Ragu vastaan muita keskustan suosittuja trendiravintoloita. 



Koulu on tylsää ja hyödytöntä

Onpa ikävää kuultavaa, miten oma neljäs luokkalainen poikani ja iso osa hänen kavereistaan puhuu koulusta:
"Me vihataan koulua"
"Koulussa on tosi tylsää"
"Taaskaan en oppinut mitään, koulu on turhaa"

Yhdet Helsinki International Airshown taitolentäjistä

Jo kolmannella luokalla alkoi purnaus ja väninä siitä, että koulussa on kurjaa. Purnaajalle koulunkäynti on helppoa, kokeista tulee hyviä numeroita ja läksyihin kuluu vartti. Kavereitakin on koulussa ja välitunneilla kivaa tekemistä. Ope on mukava, jämpti kurinpitäjä ja kannustanut ja motivoinut hyvin oppilaitaan. Eli puitteiden pitäisi olla kunnossa, mutta silti poika ei pidä koulusta.

Olen omissa puheissani jatkuvasti puhunut koulun tärkeydestä. Ei nappaa 10-vuotiasta jutut tulevaisuudesta. Jatko-opiskelupaikka peruskoulun jälkeen on ajankohtaisuudeltaan samaa luokkaa kuin vanhainkotipaikka. Poikaa ei nappaa jutut oppimisen ilosta. Pojan silmät melkein muljahtavat päästä, kun olen puhunut koulusta etuoikeutena, josta köyhien maiden lapset vain haaveilevat. Itsekin olin lapsena valmis lähettämään koulun porsasvatkulin Afrikan nälkäisille, nyt olisi koulupaikkakin saatavilla ;)

Patrian pienkone

Minun on vaikea ymmärtää, että mistä koulun mollaaminen juontaa juurensa. Itselleni on jäänyt koulusta kivat muistot. En ainakaan muista, että olisin ala-asteella pitänyt koulua epämiellyttävänä saati inhottavana. 

Minusta 10-vuotiaan puheessa on minusta paljon sitä, että koulua kuuluu inhota: "kaikki muutkin inhoaa koulua". Sitä vaan pelkään, että millaiset seuraukset ajattelutavalla onkaan? Jos päivästä toiseen koululainen hokee, että koulu on kurjaa, niin olisi outoa, että se ei vaikuttaisi asenteeseen ja motivaatioon. Haluaisin vaikuttaa asenteeseen ja ajatusmaailmaan koulua kohtaan positiivisesti, mutta keinovalikoimani on vähäinen. Kannustan, puhun koulusta ja opettajista myönteisesti, vahdin ja autan tarvittaessa läksyissä, kuulustelen kokeisiin ja palkitsemme tavoitteiden saavuttamisesta. 

Päivän suosituin liike oli silmukka

Mitä teidän koululaisenne ovat mieltä koulusta? Kivaa vai kurjaa?

Onko yleistä, että 10v alkaen koulu on ainakin pojille vastenmielistä?

Miten teillä muokataan asennetta myönteisemmäksi koulua kohtaan?

Millaisia tavoitteita asetatte koululaisille?

Aivan loistava nimi McSalami :D :D

Lääkärihelikoptereita

Postauksen kuvat ovat Helsinki International Airshowsta viime sunnuntailta. Monelle sokeri tapahtuman pohjalla oli Hornetin lentonäytös, pienemmille vierailijoille se oli Robin.

Liikkuva lavashow :)

Luontoretkeilyä perheelle helposti

Helsingissä on helppo tehdä koko perheelle sopivia retkiä ihailemaan luontoa ja merta. Tämä näkymä on 350 metrin mittaisen esteettömän kulun luontopolun päässä, n. 8km päässä rautatieasemalta. Aika vaikuttava luontonäkymä kaupunkikeskustan kupeessa :)

Kauneuden lisäksi paikalla oli ihastuttava äänimaailma: pelkästään lintuja

Tänne siis pääsee pyörätuolillakin.

Lauantain perheretkemme suuntautui Kivinokkaan, joka sijaitsee Kulosaaren kupeessa. Kivinokkaan pääsee autolla tai kävellen Kulosaaren tai Herttoniemen metroasemalta, josta matkaa tulee noin 2km. Kivinokka on myös suosittu pyöräilykohde. Kivinokassa on kaupungin uimaranta, kahvila, tanssilava, luontopolku ja paljon pieniä siirtolapuutarhatyyppisiä mökkejä. Siellä täällä mökkien ympärillä risteilee pienempiä ja suurempia polkuja, joilla kuka tahansa saa kävellä.

Me aloitimme Kivinokkaan tutustumisen luontopolulta.

Ninja-treenit metsässä

Ensimmäisellä opastaululla esikoinen meinasi länttästä vahingossa 

kätensä hämähäkin päälle. Komea ja samaan aikaan niin ällöttävä :)

Luontopolku päättyy lavalle, josta voi katsella merenrantaruovikon elämää. Siellä pesii paljon lintuja. Näkymät ovat hienot ja kaikkea muuta kuin urbaanit.

Valon ja varjon ero oli niin raju, että kännykälläni ei saanut lapsista kunnon kuvia :(

Luontopolulta erkanimme kuljeskelemaan pienempiä polkuja pitkin kohti Kivinokan kahvilaa. Se toimii vanhassa Elannon myymälässä aivan rannan tuntumassa. Pullat ja munkit olivat aika kehnoja, mutta rakennus oli ihastuttava aikamatka menneisyyteen ja ympäristö oli kiva.

Mikä rakennus!

Kahvilan ympäristöä

Kahvilan takana asusteli muutama ankka ja kaksi kiliä.

Sormien ja hattujen puutteessa vuohelle kelpaa myös muovi :)

Osa Kivinokan mökeistä on hyvässä kunnossa ja ilmeisesti aktiivikäytössä, osa taas parhaat päivänsä nähneet. Mökin koko on 12 neliömetriä, vain osaan tulee sähköt ja vesi tulee vesipisteisiin.

Ikkunasomistus

Kivinokkaan vievän tien varrella on myös suloinen Herttoniemen siirtolapuutarha ja Kulosaaren kartano. Me olimme saaneet annoksen täyteen pikkumökkejä, joten kävimme ihailemassa Kulosaaren kartanoa.

Ihanat kukat!

Toiveena olisi, että ensi kesänä voisimme tehdä näitä retkiä koko perheen voimin pyöräillen.

Mukavaa sunnuntaita!