Kilpikonnan yölliset seikkailut

Yhtenä yönä konnat nukkuivat kanssani samassa huoneessa mökillä mummin koiran takia. Isompi konnamme Noppa päätti jälleen esittää yöeläintä ja kuljeskeli pimeässä tunteja hirvittävästi kolistellen. Minun uneni kärsivät pahasti. Kirottu yökyöpeli! 

Tänä iltana surffailin netissä ja hiukan ennen puolta yötä havahduin salaatin rouskutukseen. Noppa oli jälleen herännyt yökyöpelöimään. Hetken päästä havahduin siihen, että Noppa veti hirvittävällä nelivedolla pitkin kesämökkiä. Portti oli jäänyt auki. Lähdin seuraamaan, mitä Noppa tekee öisin.

Ensimmäinen mielenkiinnon kohde oli iltalukeminen.

Mökkilukemiston kultakimpale eli Tex Willer

Noppa taitaa olla enemmän digiviihteen ystäviä, mutta ei lähtenyt televisio päälle, vaikka kuinka Noppa puski digiboxia päällään. Tyhmä vehje!

Sitten löytyi jotain aivan mahtavaa: kumisaapas! Napsuna vaan kuului, kun Noppa yritti nakertaa kumisaapasta iltapalaksi. Oli mokoma vaan niin sitkeää.

Sikasitkeitä nämä Tretornit

Konnamaiseen tyyliin asioilla voi olla kolme tarkoitusta: se on joko syötävää tai kaivettavaa tai sen ylitse voi kiivetä. Toisella yrityksellä tuli täysosuma.

Kumisaapashan olisi aivan täydellinen yöpymispaikka!

Täydellinen uusi pesä!

Hirveä sähinä kävi, kun Nopalta riistettiin saapas pois

Pienempi konna sentään nukkuu yöt :)


***
Konnamme ovat uimataidottomia maakilpikonnia, lajiltaan nelivarvaskilpikonnia. Molemmat on hankittu Faunattaresta. Kaikki konnajutut: http://pikkukepponen.blogspot.fi/search/label/lemmikki
***

Mitkä maisemat!!

Viime kesänä teimme ensimmäisen koko perheen kansallispuistoretken. Kohteena oli Helvetinjärvi. Mitä ilmeisemmin reissu oli onnistunut, koska lapset ovat Helventinjärven kyltin nähdessään toivoneet pääsevänsä sinne uudestaan. Ou jee, 2/3 lapsista haluaa kansallispuistoretkelle! Koska kelit ovat olleet koko ajan niin epävakaiset päädyimme lähempänä olevaan, lyhyempään kohteeseen. 

Vierailimme Torisevan rotkojärvillä Virroilla. Luonnollisesti aloitimme reippaan kävelyn Torisevan kahvimajalta :) Näkymät sieltä olivat huikeat ja suklaakookoskakku herkullista. 

Pojat ja näkymät Torisevan kahvimajan edestä

Hra Kepponen alkanut napsia kuvia minusta kuvaamassa - onkohan odottavan aika pitkä?

Torisevan kahvimaja

Tarkoin harkittu hiilaritankkaus ennen vaelluskoitosta :) Tarjottimelle suklaakookoskakku.

Reitti menee ylhäällä kallion päällä ja tarjoaa hulppeat näkymät. Kovin pienille lapsille se ei sovellu, koska ylhäällä ei ole suojakaiteita ja osa poluista vie niin lähelle reunaa, että sieltä on mahdollista pudota. Kulkua ylhäällä tulee n. 1,2km järven päähän, jossa on lepopaikaksi laavu. Kävely vie yllättävän paljon aikaa, koska tämän tästä pitää pysähtyä ihailemaan näkymiä eikä juurakkoinen maastopolkukaan ole nopea kuljettava. Takaisin voi kävellä samaa reittiä tai tulla maantienvartta. Jos kiertää pidemmän lenkin, sille tulee matkaa 6,5km.

Sitten niihin maisemiin. Ensin kuvat alhaalta rannalta. Luontopolku kulkee ylhäällä vasemmalla kallion päällä.

Sitten maisemiin ylhäältä:

Ehdottomasti yritän tehdä luontopolusta tai kansallispuistoretkestä joka kesäisen tavan! Keskimmäinen ja kuopus ovat kunnostautuneet myös mustikan poiminnassa. Mökillä poimiminen onkin tänä kesänä helppoa, koska marjoja voi poimia mökin ympäriltä vaikka vartin kerrallaan.

Hetkessä: Maalausta silitysraudalla

Meille tuli mökille vieraita. Tapasimme heidät Virtain perinnekylässä. Siellä on näin heinäkuussa paljon tapahtumia ja tuona päivänä oli jo vaikeuksia löytää parkkipaikkaa. Kiertelimme perinnekylän nähtävyyksiä ja vähäisiä myyntipisteitä. Minä nauliinnuin Reetan tuvalla paikoilleni. Nainen maalasi silitysraudalla upeita kuvia. Siis silitysraudalla (noh, pienellä askarteluraudalla)! Hullua, mutta upeaa!

Väreinä hän käytti mehiläisvahavärejä. Niillä on pitkä historia, ortodoksit ovat käyttäneet niitä vuosisatoja. Mehiläisvahaa ja luonnosta saatavia pigmenttiaineita. Nykyisissä väreissä on teollisia pigmenttejä. Kokeneen harrastajan ja kouluttajakurssin käyneen käsissä rauta leijaili läpi paperin tuottaen ihania värejä. Näin jo itseni tekemässä samaa. Mehiläisvahamaalausta.

Satu Mattsson pitää työnäytöstä

Nainen alkoi kaupitella minulle tuotteita, mutta hah, enpäs langennutkaan vaan kerroin, että olen harrastanut kaikenlaista kädentaitoa aikaisemmin ja sen olen oppinut, että mitään välineitä ei pidä ostaa ennen kuin pääsee kokeilemaan tai mieluiten kurssille. Äkkiä siinä kävi niin, että minulla oli seuraavaksi päiväksi kurssi varattuna :) Siinä vaiheessa esittäydyimme, taituri on virtalainen Satu Mattsson.

Seuraavana päivänä vietin ihanan reilun kolmituntisen kurssin Satun kanssa kahden. Satulla on pitkä historia erilaisissa askarteluissa ja taidemuodoissa, meillä oli aika monta samaa mennyttä harrastusta :) Satu oli mukava ja oppilaan huomioon ottava opettaja. Hän on käynyt Rovaniemellä kouluttautumassa mehiläisvärimaalauksessa. Minunhan yleensä pitää saada ensin kokeilla ja mokata, ennenkuin aivot kääntyvät ohjeiden vastaanottomoodiin. Satu odotteli kärsivällisesti, että pääsi opettamaan minua :)

Maalailu oli ihanaa. Suorastaan flow-kokemus. Raudan näppärä käsittely vaatii kädenharjoitusta, mutta aloittelijakin voi saada kivoja kuvia aikaiseksi. Aikamoinen mökkireissu, kun tällainen kokemus tuli vastaan!!

Ensimmäinen maalaamani maisema 

Satun kanssa ensimmäinen maalaamani kukka

Kotiin lähdin tietenkin harrastussetin kanssa :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Täällä on satanut tauotta koko päivän ja minä aion kohta vaipua flowhun - mehiläisvahamaalaus flowhun :)

Tuulinen retkipäivä Suomenlinnaan

Tuulisesta säästä huolimatta päätimme toteuttaa suunnitellun Suomenlinnan retken. Sekä minun että ystäväni pojat totesivat Suomenlinna lautalla, että "Tämä on niinku meidän yhteinen perinne". Eväsretki Suomenlinnaan porukalla onkin ihana perinne! Kahtena edellisenä vuotena helle on hellinyt meitä, viimeksi oli jo aamupäivällä +29 ja Suomenlinnan uimaranta oli tupaten täynnä. Tänä vuonna lämpötila oli +17, mikä sääennusteen mukaan tuntui +14 kovan tuulen vuoksi :( Muutama tippa vettäkin tuli niskaan. 

Hra Kepponen ja pojat

Suomenlinna on kaunis ja seikkailullinen kohde myös kehnommallakin säällä. Pojat innostuvat tunneleista ja hobitti-majoista eli erilaisista varastorakennuksista. Jo lauttamatkakin ovat pieni elämys. Itse nautin merestä ja Suokin kauneudesta. Vanhat rakennukset ovat viehättäviä, pihat hoidettuja ja ikkunoista voi bongata kauniita asetelmia. Merimaisemat Kustaanmiekassa jäivät ihailematta ja valokuvaamatta järkyttävän tuulen vuoksi.

Suomenlinnan lautta ja sitä seuraavat lokit

Hobittitalo a.k.a ammusvarasto

Hobittitalot

Ihanat ikkunat!

Tänä vuonna meillä oli mukana kevyet, herkkupainotteiset eväät, joiden voimalla jaksoimme koluta saaren läpi. Saariseikkailumme päätteeksi menimme syömään vierasvenesataman Valimoon, mitä lukijani suositteli. Se oli kiva, tunnelmallinen ja rento ruokapaikka ja pastat olivat herkulliset.

Suomenlinnan vierasvenesatama

Ravintola Valimossa

Maukas pasta, hyvä hinta-laatu. Pasta 14,5€ sisältäen veden, leivän ja kahvin. Lapsille -40%

Kehnohkosta säästä huolimatta Suomenlinnassa oli paljon vierailijoita. Monen maalaisia Gymnaestradan osallistujia melkein vilisi saarella. Itse oli juuri edellisenä iltana katsonut kaikki Gymnaestradan tv-lähetykset ja miettinyt, että miksi en osallistunut tai edes mennyt katsomaan. 

Suomenlinna on lapsiperheille Helsingin ykköskesäkohteita! Ei muuta kuin lämmintä päälle, fikkarit mukaan ja seikkailemaan!

Tykillinen Gymnaestrada-väkeä :D

Kiva retkipäivä Seurasaaressa

Ensimmäisen lomapäiväni kunniaksi tein poikien kanssa retken Seurasaareen. Pojat olivat jo unohtaneet Seurasaaren ja lähtivät hiukan nuristen matkaan. Motivaatio retkeilyyn kohosi, kun lupasin, että retkieväitten joukkoon voidaan ostaa pullat ja sipsejä :)

Koska olin yksin liikkeellä poikien kanssa, niin ajattelin, että syödään nyt sentään eväät Seurasaaressa. Pojat innostuivat, kun kuulivat, että lapsille on Kotitonttu Nissen kierros. Niinpä ostimme liput, joilla pääsee rakennuksiin sisään. Meillä meni kaikkiaan 4t 10min Seurasaaressa. Kaikilla oli kivaa!

Seurasaari - here we come!

Kotitontun kierrokseen kuului neljä rastia. Ne olivat kivat. Siellä piti etsiä nykyaikaisille tavaroille kuten kengät ja silitysrauta vanhanajan vastineet, piti löytää kadonnut avain ja suojelusmerkkejä ja päätellä, että missä talon huoneessa perheenjäsenet ovat asuneet. Minulle jäi kivasti aikaa katsella paikkoja, kun pojat tohottivat tehtäviensä kanssa. Poikien innostus riitti myös Kotitontun kierroksen ulkopuolisiin kohteisiin.

Ei huvittaisi poikia asua tälläisessä majassa kesäisin ja paimentaa ja lypsää lehmiä

Ei olisi kelvannut pojille torppakaan

Poikien mukaan tarvitsisimme vähintään tälläisen iso tupa + makuuhuone talon

Keskimmäinen kotitontun kierroksella

Yllättävän hyvin pojat tunnistivat talojen esineistöä. Tokihan se on aina hämmästyksen aihe, kuinka ahtaasti ihmiset asuivat, kuinka pieniä sängyt olivat ja kuinka vähän kodeissa oli tavaraa. Vanhat työkalut ja tarve-esineet erityisesti kiinnostivat poikia. Ainoa vaikutuksen tehnyt rakennus oli Kahiluodon kartano. Olisimme erittäin mielellämme ryhtyneet kartanon uudeksi herrasväeksi :) Kartanolla oli lapsille pihapelejä.

Kahiluodon kartano ja suunnittelukisan voittanut moderni juhannussalko

Kartanon sali

Upea lipasto ja surkea peiliselfie :)

Kesälampaat saivat päivittäiset herkkunsa

Karunan kirkko

Viimeiselle rastille saapuessamme olimme kaikki väsyneitä. Meitä odotti iloinen yllätys. Rastilla oli lasten kesäaitta, jonka sänkyihin sai pötkähtää. Lelut ja tavarat eivät kiinnostaneet poikia vaan kömmimme sänkyihin keskimmäisen ja kuopuksen kanssa, esikoinen jäi ulos riippumattoon. Ihana lepotauko tuli tarpeeseen! Sitten jätskikiskan kautta kotiin. 

Lastenkierros oli kiva ja innostava lapsille, ja tarjosi aikuiselle mahdollisuuden hetken aikaa katsella rauhassa. Suosittelemme! Eväät mukaan ja Seurasaareen!

Kukkuu -lepotauolla lasten kesäaitassa

Riippumattorentoilua by esikoinen

Uimahyppyriemua!!

Ihan parasta lapsissa on heidän kykynsä nauttia pienistäkin asioista ja innostua ihan täysillä.

Kuopuksella on uimahyppyinnostusvaihe. Voi tuota riemua ja energiaa!

Hra Kepponen ikuisti Samoksella kesän ja uimahyppyjen riemua. Blogi on nyt 30 sekunnin klipin verran muodikkaasti videoblogi - tosin ilman ääntä, koska hyppy on hidastettuna :) Ääniraidaksi voi kuvitella sellaisen riemukkaan karjahduksen. Elämä on ihanaa!

Uimahyppyharjoitukset jatkunevat jokseensakin viileissä olosuhteissa, onneksi märkäpukujen avulla pojat tarkenevat olla vedessä kastautumista pidempään.

Lomakriisi

Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla takana. Olen viettänyt sitä poikien kanssa kotona, Hra Kepponen tekee tänään viimeistä työpäiväänsä ennen lomaa. Tunnetila, jossa olen lomaa eniten viettänyt, on ollut ärtymys ellei suorastaan v*tus.

Ajattelin tehdä viikolla poikien kanssa jotain pientä kivaa ja lopun aikaa tehdä rästissä olevia kotihommia. Lomailu poikien kanssa on sujunut mukavasti. Keskimmäinen on urheillut päivät naapurin pojan kanssa ja kuopuskin on pyörinyt mukana. Kotona on ollut suurimmaksi osaksi rauhallista - ainakin meidän mittapuulla. Lomaviikon kohokohdat olivat Seurasaaren retki poikien kansssa ja sukulaisten tapaaminen.

Sukulaisten kanssa herkuttelimme vohveleilla. 

Päällä marjoja, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa - taivaallista!

Mutta se kaikki muu aika, se kodinjärjestelyaika. Mihin tahansa käännän katseeni, näen urakan. Kukkapenkit rehottavat rikkaruohoja, terassilaudoitus kaipaa käsittelyä, ikkunat ovat pesemättä ja remontin jälkeinen tavaroiden paikoilleen laittaminen tekemättä. Väsyneenä, loman tarpeessa, on ollut todella vaikea tarttua mihinkään urakkaan. En ole niitä ihmisiä, jotka nauttivat saadessaan järjestellä tai pitävät siivoamisesta. Niinpä olen vitkutellut aloittamisen kanssa. Vitkuttamisesta on seurannut sellainen ongelma, että päivät valuvat käsistä ilman näkyvää lopputulosta. Se taas lisää huonoa tuulta ja turhautumista. Lomav*tusta olen yrittänyt taltuttaa herkuilla. Auttaa n. 5 minuuttia ja säilyy vyötäröllä ikuisesti. Huono diili, lisää vain ärtymystä.

Se ainakin tuli itsestäni ja lomailusta opittua, että lomalla pitää olla ensin lepo ja huvi ja vasta sitten työ. Tai ainakin työosuudessa tulee olla molempien aikuisten paikalla. Todennäköisesti paremmin toimisi se, että Hra Kepponen aloittaisi loman poikien kanssa ja minä jatkaisin töissä. Meidän on pakko limittää lomia lasten takia.

Ärtymyksen vanteen kiristys on kuitenkin hiukan lievittynyt. Olen saanut kotihommat vihdoin käyntiin. Järjestelyurakka on pahin, koska siihen menee paljon aikaa ja tavaran määrä alkaa melkein ahdistamaan. Aloitin siitä, mutta kivoimmasta päästä. Askartelukaappini on valmis. Turhat on perattu pois ja loput paikoillaan.

Karsimis-järjestämisprojekti on edennyt työvaatteisiini. Turhat pois! Projekti valmistunee viikonloppuna. Vaatesäilytyksen kanssa minulle ja arkkitehdille kävi moka. Mekot ovat liian pitkiä uusiin kaappeihin ja joudun sijottamaan ne toiseen huoneeseen ja tunikatkin pitää laittaa lasten kaappiin :( Olisi ollut niin kiva nähdä kaikki yhdellä silmäyksellä.

Tästä se lähtee

Täytyy tunnustaa, että olen jopa miettinyt, että voikohan tästä lähteäkään mökkeilemään suunnitellulla aikataululla, kun on projektit vaiheessa :) Jos vaikka jälkiraivohöyryillä pesisin ikkunatkin...

Mukavaa perjantaita!

Hetkessä: Brunssia ja kulttuuria

Sunnuntaina oli Kätevien Emäntien kesäretki. Parhaat retket vaativat aina kunnon eväät tai hyvän tankkauksen, niinpä aloitimme kesäretken brunssilla Espoon Leppävaarassa Cafe Perobassa. Kahvila toimii kauniisti saneeratussa vanhassa, tunnelmallisessa huvilassa. Se on ilmeisesti löytänyt nopeasti vakiintuneen asiakaskunnan. Perjantaina brunssia varaillessani oli sunnuntain myöhempi kattaus jo myyty täyteen.

Suloinen Cafe Peroba

Peroba on sisätiloiltaan aivan yhtä viehättävä kuin ulkoakin. Onkohan minusta tulossa vessabloggari? Jälleen oli niin kaunis wc, että oli pakko kuvata :) Koska sinne oli jonoa, niin jätin selfiet tällä kertaa väliin ;)

Peroban brunssi oli enemmän aamiaismainen kuin lounasmainen. Tarjolla oli salaatteja, mozzarellaa, Parman kinkkua, melonia, espanjalaista munakasta, graavia lohta, perunoita, nakkeja, pekonia, karjalanpiirakoita, croissantteja, mysliä, luonnonjugurttia, muutamaa juustoa, pannacottaa ja pannukakkua. Juomapuolella oli kahvia, teetä, omena- ja appelsiinimehuja. Perustavaraa, mutta laadukasta ja maukasta. Brunssi maksaa 22€.

Ajatuksena oli jatkaa brunssilta Gallen-Kallelan Tarvaspäähän, mutta päädyimmekin Hvitträskiin Kirkkonummelle. Arkkitehdit Herman Geselius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen rakennuttivat 1900-luvun alussa Kirkkonummelle Vitträsk järven rantaan itselleen kodit ja yhteiset työtilat. Ajan tyyliin kuului paeta kaupungin hulinaa ja ammentaa luomisvoimaa luonnonkauneudesta. Sitä kolmikko lähti tavoittelemaan Hvitträskiin. Rakennusten tyyli on jugendia voimakkaasti kansallisromantiikalla mausetettuna eli kiveä ja hirttä. Talo on hyvin kaunis ja linnamainen ulkoapäin.

Hvitträsk jäi Saaristen perheen omistukseen ja toimi heidän kotinaan, kunnes perhe muutti USA:han ja sen jälkeenkin vielä Saaristen kesäkotina. Saaristen alkuperäiseen kotiin pääsee tutustumaan myös sisältä. Valkoinen osa on tuhoutuneen pohjoissiiven paikalle rakennettu osa, joka vuokraa yrityksille kokoustiloja. Pikku huvilaksi kutsutussa sivurakennuksessa toimii kahvila ja ravintola.

Saaristen koti on mielenkiintoisesti ja hiukan sokkeloisesti rakennettu useaan tasoon. Monessa huoneessa katse osuu ensimmäiseksi hallitsevaan takkaan tai kaakeliuuniin. Etenkin hämärässä ja tummassa alakerrassa tulisijat ovat massiivisia. Ylöspäin mennessä valoisuus ja vaaleat värit lisääntyvät ja tulisijat kevenevät. 

Näkymä portaista isoon tupaan

Tuvan jättimäinen kakluuni - vai miksiköhän tuota pitäisi sanoa?

Ruokasalin tulisija ja sohvaryhmä. 

Tunnelma on sellainen keskiaikainen linna kohtaa arabivaikutteet

lyijylasityö

Ruokasalin pöytä

Yläkerran lastenhuone

Tyttären huone yläkerrassa

Vierailumme sattui hyvään aikaan, koska Hvitträskissä oli opastettu kierros, jonka teemana oli Hvitträskin puutarhat. Hvitträsk suunniteltiin kokonaisvaltaiseksi teokseksi, johon kuului huikeat näkymät talolta järvelle sekä sitä ympäröivät puutarhat. Puutarhassa kahviteltiin, syötiin, pelattiin tennistä sekä viljeltiin hyötykasveja. Harmillisesti niskaamme ropisi kesäsade puutarhakierroksella. Minusta pohjoispäädyn puutarha oli ihana.

Pohjoispääty. Käyntipuutarhaan oikealla jasmikkeen katveessa

Pohjoispäädyn muotopuutarhaa

Ilta jatkui vielä Kirkkonummella luonnon rauhassa iltapalalla, juttelulla ja askartelulla. Hieno päivä!