Taaperoikäinen chimamutanttikilpikonna

Jos poikasi väittää, että mutanttininjakilpikonnia on oikeasti olemassa, kannattaa uskoa. Kepposilla on näyttää aiheesta todistusaineistoa! Alla meidän oma taaperoikäinen chimamutanttikilpikonnamme.

Vaviskaa pahikset! 

Ravia jalat!

Joko uskotte mutanttininjakilppareihin?

Viimeinen virvontakierrosko?

Tänään iski sellainen pieni haikeus, että ei kai tässä ollut meidän perheen viimeinen virvontakierros? Kai nyt vielä ensi vuonna virvotaan? Esikoinen teki eilen illalla hienot vitsat, mutta tänään päätti, että hän ei enää virvokaan. Keskimmäinen ei halunnut lähteä ystävänsä taloyhtiöön, koska siellä isot pojat eivät enää virvo. Ilmassa on selvästi virvontalopun tuntua - niisk!

Eilen illalla meinasi kiinnostus virvontaa kohtaan loppua minultakin. Jäimme tänä vuonna aivan ilman askartelutarvikkeita :( Kaupoissa ei ollut höyhenen höyhentä. Sen verran olen aina ollut virvontanatsi, että meidän lapset lähtevät virpomaan vain pukeutuneina, loru opeteltuna ja kunnon vitsojen kanssa ;)

Periksi emme antaneet eilen illalla. Kaivelin kaikki vanhat varastot ja tiukasti laskettuna saimme joka vitsaan ainakin yhden höyhenen. Muut koristeet kehittelimme itse. Sinne upposi 15 vuotta vanha tylli, muutama metri korttiaskarteluun tarkoitettuja nauhoja ja piippurassien jämät.

Nämä tein kuopukselle, joka oli uimakoulussa oksatalkoiden aikaan

Koko satsi

Viime vuonna meillä kävi ennätysmäärä noitia, taisi olla 19 kpl. Määrä on yleensä siinä 10 paikkeilla. Tänä vuonna oli hiukan normaalia hiljaisempaa ja noitia kävi vain 8. Ilmeisesti emme enää ole tunnettu osoite virvontaikäisten keskuudessa. Minä tykkään virvontaperinteesta. Itse en ole ikinä lapsena virponut, mutta jo lapsettomana minusta ne ääni jännityksestä tärisevät pikkunoidat olivat ihana päivän piristys. Käykö teillä virpojia?

Meillä on ihan poikkeuksetta käynyt upeasti valmistautuneita noitia ja lupa kysytään aina. Takavuosina usein jossain seinän vierustalla lymyili äitikin :) Olen ottanut joka vuosi melkein jokaisesta virvontaporukasta kuvan ovellamme, niitä on aivan älyttömän hauska katsella näin pääsiäistä odotellessa.

Virvon, varvon vitsasella,

koitan kevätpajusella.

Onnea oksalla tällä

terveyttä toivotellen.

Meidän velhot kohtasivat pihalla noidat. 

Taitaa olla joka vuosi otettu yhteiskuva jonkun noitajengin kanssa.

Meillä on Hra Kepposen kanssa ensi vuodelle varasuunnitelma, jos pojat eivät enää virvokaan. Varasuunnitelma menee niin, että menemme kaksin virpomaan pari naapurinrouvaa. Virvontaoksaksi ajattelimme ruusua ja sitten menemme mörisemään ovelle "Saadaankos virpoa talon emäntä" :D Emmekä tarvitse edes palkkaa :D

Mukavaa palmusunnuntain jatkoa!

Kevätpuutarha-messuhurahdus

Lähdin kaverin seuraksi kevätpuutarhamessuille. Minusta olisi kiva olla puutarhaihminen, kasvatella kukkia ja vähän hyötykasvejakin. Luontainen laiskuuteni yhdistettynä krooniseen aikapulaan ja kastelulomittajan puutteeseen aiheuttaa sen, että perennapenkissä on loppukesästä valtavasti rikkaruohoja ja hyötykasvit kituvat kuivuudesta. Mutta noin ajatustasolla olen puutarhaihminen.

Lähdin messuille siis vain katselemaan. Ensimmäinen repsahdus tuli jouluruusun taimien kohdalla. Jouluruusu on niin herkän kaunis. Toivon, että ne menestyisivät perennapenkkini varjoisassa päässä. Koska en osannut päättää, että ostanko valkoisia vai punertavia, ostin molempia. Taimet olivat aika hinnakkaita, joten otin ensin pienen määrän koekasvatukseen. Ensimmäinen ponnistus on tietenkin pitää taimet hengissä siihen saakka, että pääsen istuttamaan ne ulos :)

Ihastuin kovasti myös kalloihin. Niitä oli sekä mukuloina että kasveina. Väreinä on pääsiäiseen sopiva keltainen ja lisäksi valkoinen, pinkki, tumma lila ja sellainen "liukuvärjätty" lila. Kauppiaalla oli iso malliruukku, jossa kalloja oli 4kpl. Se oli todella upea. Kallan mukulan voi syksyllä kaivaa penkistä ylös, kääräistä sanomalehteen ja säilyttää viileässä, sitten vaan keväällä uudestaan penkkiin.

Sitten vielä pienet mukulaostokset: laukkoja ja japanin ihmekukkaa. Jälkimmäistä markkinointiin, että sopii vaikka kesämökille, koska on kastelu- ja lannoitusvapaa eikä kuolleita kukintoja tarvitse nyppiä. Mukulat saattavat selvitä talven ylitse, mutta ne kannattaa kaivaa ylös.

Ostin vielä leikkokukkia kotiin. Ihan kaikki kotiinviemiset eivät liittyneet keväpuutarhaan. Ostin kipukoukun lapojeni ja hartioiden paineluun. Ihan älyttömän vaikea nähdä kipukoukun yhteyttä kevätpuutarhaan. Ystävälläni oli taimien lisäksi kassissa kunnon kokoinen muikkukukko. Se oli messujen luomuruokaosion antia.

Juuri nyt olisi innostusta hoitaa pihaa. Toivottavasti innostukseni kestää edes istutuskauden alkuun. Päässä olisi monta pientä ja helppoa suunnitelmaa pihan kohentamiseen. Tule jo kevät!

Kannettavan arkistokaapin ja valuuttakukkaron yhdistelmä

Uraäiti haastoi minut näyttämään käsilaukkuni sisällön. Käsilaukkuni todellinen luonne paljastuu nopeasti haasteessa: se on kannettava arkistokaappini ja valuuttakukkaroni :)

Työmatkoilla käytän todella usein pientä Marimekon olanyli laukkua. Tarvittaessa se mahtuu läppärilaukkuni tai isomman käsilaukun sisään tai jopa takin alle. Sitä voi kantaa myös siten, että läppärilaukun hihna tulee sen päälle. Olin kuvitellut laukun olevan mallia, johon taskuvarkaat eivät yllä, mutta niin vaan minun ja passini tiet erosivat Istanbulissa :(

Laukku in action. Kuva viime toukokuulta Lontoosta Potter Studioilta

Kokovertailua :) Laukussani ei sentään ole tuoremehua.

Olen ollut sen verran laiska ja niin paljon menossa, että kyseinen laukku on tälläkin hetkellä käytössäni. Enkä ole viitsinyt edes sujauttaa sitä suosikkini Alexan sisään. Kurkistetaanpas sitten laukkuun sisään. Ensin etu- ja takapuolen vetoketjutaskujen sisältö.

Huulikiillot jakavat taskujen sisällöt diagonaalisesti. Takataskusta paljastuu: KappAhlin kortti, Hra Kepposen kirjastokortti, pokkaripassi ja kolme huulikiiltoa. Etutaskusta löytyy jälleen kirjastokortti - tällä kertaa esikoisen. Lisäksi kasa japanilaisia kolikoita, 60senttiä, 3 Azerbaijanin manatia, 2kpl lumiwerneri osallistumistarroja ja yksi lasikuula. Kysymys kuuluun, että missä onkaan oma kirjastokorttini?

Sukelletaanpas laukun sisään.

Valuuttakukkarolinja jatkuu japanilaisilla kolikoilla, puntia on niin paljon, että niillä saisi varmaan tuopin ja höysteenä vielä Arabiemiraattien kolikoita. Pari vajaata liuskaa Panadolia, legohahmon hiukset, lentofirmankuulokkeet, 3 kynää, passi ja arkisto.

Tuosta näkyy arkiston kokoa paremmin

Arkistossa on vaikka mitä. 79€ lasku siitä, että lääkäri totesi n. 5 minuutissa pojalla olevan flunssan. Toinenkin lääkärilasku ja 2 kpl paperireseptejä. 1 kpl lapsen sairauslomatodistuksia. 5 kpl lippuja Kolmeen iloiseen rosvoon ja lippu Cirque du Soleiliin. Rajavartiolaitoksen lappu matkustusasiakirjan katoamisesta ja ilman sitä maahan saapumisesta.

Keskellä muistiinpanot yhdestä työjutusta. Niitä löytyi useampikin arkki. Työmuistiinpanoista otan kännykkäkuvat. Lähinnä sen takia, että säästyn työkavereiden irvailulta, kun ei tarvitse kaivella noita lappuja esille :) Itselleni lappujen tuhrustelut aukeavat millisekunneissa tai sitten ei ollenkaan :D

Sisätaskussa on lisäksi pino muovikortteja. Pikaisella laskemisella näyttäisi olevan 10kpl. Lisäksi ruuhtinaallisesti 20€ käteistä. Minusta sinänsä aika kevyt varustelu :) Sitä selittää se, että läppärilaukussani on isohko tasku. Sieltä löytyi huulirasva, pieni kosteusvoide, matkahammasharja ja -tahna, närästyslääke, Immodium, kuulakärkikyna ja muistitikku.

Hauska haaste. Tuli samalla siistittyä laukkua. Se keveni kummasti, kun jätin kolikot sieltä pois. Yleensä kannan niitä mukanani sen takia, että lentokoneessa tai kentällä voin nakata ne johonkin keräyslippaaseen.

Haasteeseen kuuluu haastaa muita esittelemään laukkunsa sisältö. Nimen sijasta heitän haasteen eteenpäin näin: Jos käsilaukustasi löytyy erikoisia tavaroita tai sähkölaitteita, puoleksi päiväksi ruokaa, enemmän kolikoita tai paksumpi arkisto kuin minulla, olet heti haastettu! Odottelen kovasti kiinnostuneena, että osuuko haasteeni keneenkään ;)

Kohti matkaunelmaa

Tänä vuonna meillä tulee Hra Kepposen kanssa 20 vuotta ensimmäisistä treffeistä. Minun haavenani oli juhlistaa asiaa Karibian risteilyllä kahdestaan. Sitä olin suunnitellut pitkään. Jo alkusyksystä 2014 kävi selväksi, että risteilymme ei tule toteutumaan, koska tukiverkostomme ainoan jäsenen terveyden heikentymisen takia pojille ei löydy hoitajaa kahdeksi viikoksi. Skaalasimme alaspäin ja suunnitelmaksi tuli viikon matka kesällä 2015 Italian Gardajärvelle. Tukiverkoston sairastelu ei ole ottanut hellittääkseen, joten Gardakaan ei onnistu.

Ajattelin sitten, että toteutamme kaikkien matkahaaveiden ykköseni tulevaisuudessa 50-vuotispäiviemme kunniaksi. Onhan niihin vielä useampi vuosi odoteltavaa, mutta sieltä se tulee, vaikka en halua asiaa vielä edes ajatella. Kun täytän 50, kotona on kaksi teini-ikäistä ja yksi esiteini. Eikä meillä ole ketään vahtimaan teinejä. Noh, 55 kuulostaa hyvältä juhlalukemalta. Ai kappas, minulla on vielä silloinkin teini-ikäisiä kotona - oikein sellaisessa parhaassa bileiässä. Jättäisinkö kotini heidän armoilleen pariksi viikoksi? Vaikea arvioida, että kuinka luotettavia lapseni ovat tuolloin. Paras olla laskematta sen varaan, että järki olisi kasvanut heidän ja heidän kavereidensa päähän siihen mennessä.

Ainahan tulee 60v päivät. En osaa edes kuvitella elämää niin pitkälle. Alani on aikamoisessa murroksessa, kuinka pitkään minulla vielä on työtä? Entä terveyttä? Jos olisi molempia, rahat ovat varmaan menneet teinien autokouluihin ja lukiokirjoihin.

Juttelin asiasta Hra Kepposen kanssa ja hän kannusti minua lähtemään yksin: "Sinulla on mahdollisuus mennä nyt, niin käytä!" Aloin tosissani tutkimaan matkavalikoimaa loppuvuodesta 2014 ja tekemään alustavia suunnitelmia. Juttelin asiasta puhelimessa ystäväni kanssa, joka totesi "Todella hyvän kuuloinen suunnitelma! Jaksatko odottaa marraskuuhun 2015?" Sanoin, että vaihtoehdot ovat lähteä vajaan kahden kuukauden päästä, mikä tulee vähän liian nopeasti tai sitten syksyllä 2015. Että marraskuu on ihan hyvä. Ystäväni totesi, että hän lähtee myös. Asia oli sillä sovittu! On onni, että on yhtä hulluja ystäviä kuin itsekin olen ;)

Ryhdyin matkanjohtajaksi selvittelemään vaihtoehtoja. Päätimme lopulta yhdistää kaksi kohdetta samaan matkaan. Päädyimme käyttämään matkatoimiston palveluja ja lopulta päädyimme ryhmämatkan sijasta meille räätälöityyn reissuun. Varausmaksu on maksettu ja asia alkaa tuntua haavetta konkreettisemmalta. Yhä edelleen välillä pitää nipistellä itseäni: se on totta! Marraskuussa minua kutsuu Galapagossaaret ja Peru.

Nyt keskityn vain toivomaan, että mitään yllättävää, joka voisi estää matkan, ei pääse tapahtumaan. Meinaa iskeä taikausko, että en uskalla kirjoittaa tai kertoa asiasta, koska sitten se ei toteudukkaan.

Välillä tunnen todella huonoa omaatuntoa siitä, että käytän säästöni itseeni enkä perheeni hyväksi. En myöskään meinaa kehdata kertoa, että perheenäiti lähtee melkein kahden viikon lomareissulle ilman perhettään. Mutta useinmiten huonon omatunnon peittoaa kihelmöivä jännitys ja innostus siitä, että haaveestani voi tulla totta. Siitä saakka, kun koululaisena näin ohjelman Galapagoksesta, olen enemmän tai vähemmän salaa haaveillut, että pääsinsinpä kämään siellä.

Kuvat Galapagossaarilta: http://www.galapagos.org/

Hetkessä: Cirque du Soleil

Viime viikon loman loppuhuipentumana oli Cirque du Soleil. Minähän olisin missannut koko homman, mutta Haltiakummi oli huomannut lippujen tulleen myyntiin ja päätimme tehdä sinne aikuisten naisten visiitin.

Olen joskus vuosia sitten katsonut televisiosta Cirque du Soleilin esitystä ja se oli television välitykselläkin huikea. Paikan päällä katsottuna se tuntui vielä huikeammalta. Välillä en meinannut uskaltaa hengittää ja välillä numeroiden visuaalisuus meinasi salvata hengityksen. Happivajeilta :)

Mietin etukäteen, että miten esitys toimii Hartwall areenan kaltaisessa isossa tilassa. Katsomosta oli käytössä ehkä vajaa 2/3, mikä toivottavasti takasi suurimmalla osalla hyvän näkyyvyden. Tosin epäilen, että yläkatsomon paikat olivat liian kaukana. Meillä oli paikat alakatsomossa 116 ja näkyvyys oli erinomainen. Paikalla oli yllättävän paljon pieniäkin lapsia.

Laitan Cirque du Soleilin toivelistalla asioista, joihin haluaisin viedä lapseni. Show oli kertakaikkiaan huikean taidokas ja mukaansatempaava.

On vaikea sanoa, että mikä esityksistä oli paras. Yritin valita top-3

Aerial Hoops

German Wheel

The Statue

Kuvat ovat https://www.cirquedusoleil.com

Haltiakummi

Olen pitänyt itseäni monessa käytännön tekemisessä aika näppäränä ja tekniset laitteet eivät yleensä ole minulle kompastuskivi. Mutta selfieiden ottaminen on aivan mahdoton tehtävä meikäläiselle. Ajattelin ikuistaa meidät katsomossa. Alla paras kuva :D

Ehkä kännykässäni on ilmanmeikkiä-suodatin, joka sallii näyttää vain osan lärvästäni

Huskysafari

Himoksen palveluita tutkailessani silmiini osui huskysafaripaikan mainos. Heti tuli mieleeni elävästi 11 vuotta sitten Pyhätunturilla kokemani upea huskysafari ja klikkasin itseni tutkimaan paikallisten yrittäjien elämystarjontaa. McAhon Safareilla oli tarjolla tutustumista kennelin koiriin ja muutama erilainen lyhyehkö lenkki mukavaan hintaan. Niinpä varasin pojille huskyajelun.

Iltapäivä oli sateinen, mutta pojat eivät edes huomanneet sitä, koska olivat niin innostuneita koirista. Kennelillä on nelisenkymmentä koiraa, huskeja ja saksanseisojia, osa koirista on kilpakoiria. Kilpakoirat ja muutama muu olivat kahden koiran aitauksissaan ja aloitimme koiriin tutustumisen verkkoaidan lävitse.

Esikoinen ja keskimmäinen ja yksi kilpakoirista

Saksanseisoja-kilpakoiria

Sitten jatkoimme matkaa aitaukseen, jossa suurin osa valjakkokoirista asuu. Tilassa oli jo muutamia koiria ja lisää päästettiin aitauksistaan luoksemme. Erittäin moni husky oli hyvin rauhallinen ja hiukan "ujon" uloinen. Lasten ei tarvitse pelätä, että koirat hyppisivät vasten tai olisivat koko ajan nuolemassa. Koirat tekivät tuttavuutta varovaisesti ja sitten antoivat rapsutella villiintymättä. Saksanseisojapentu Maija oli poikkeus ja Maija meni aivan sekaisin kuopuksen piposta roikkuvasta tupsusta :) Maija päätyi takaisin omaan aitaukseensa jäähdyttelemään. 

Suloinen Cherokee, jolla on toinen silmä sininen ja toinen ruskea

Kuopus ja Otto

Koirat olivat niin rauhallisia, että minua ei yhtään huolestuttanut päästää poikia halailemaan niitä. Minulla on Pyhätunturin koirista erilainen muistikuva. Muistan ne paljon ärhäkämpinä, enkä juuri niitä taputellut. Sanoinkin, että nämä koirathan ovat kuin sylikoiria. Noh, ne kuulemma viihtyvät sylissä hyvin. Eläintenhoitajaopiskelija nappasi näytiksi valjakkokoiran syliinsä, joka onnellisena ummisti silmänsä.

Onnellinen sylikoira

Pitihän poikienkin sitten kokeilla pitää valjakkokoiraa sylissä :)

Keskimmäisellä on Rommi sylissä

Sylittelyn ja rapsuttelun jälkeen pojat pääsivät pukemaan koria vetovaljaisiin.

Pujotapas se tassu sieltä nyt

Kuopus sai hiukan apua

Otto rakastaa juoksemista, mutta ei rakasta valjaita ja yrittikin pujahtaa karkuun.

Nyt ollaan kaksi vastaan yksi tilanteessa ja valjaat solahtaa päälle :)

Kuopus ylpeänä suorituksesta "Itse valjastin!"

Sitten olikin itse kierroksen aika. Koirat olivat ensimmäisessä lähdössä aivan täpinöissään.

Osa niistä koirista, jotka eivät päässeet juoksemaan protestoivat varsin äänekkäästi. Ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että hekin olisivat halunneet päästä juoksemaan. Koko sen ajan kun valjakkoa valmisteltiin lähtöön ja kunnes se katosi näkyvistä protestikoirat seisoivat koppiensa päällä ulisemassa :)

Protestikoiria

Vauhtia todennäköisesti selvästi yli 20km/t

Ylämäki

Vierailu oli varmasti mieleenpainuva pojille. Heidän toiveenaan on päästä uudestaan lomailemaan Himokselle ja vierailemaan McAhon tilalle. Pitäisi päästä katsomaan, että paljonko pennut Maija ja Rommi kasvavat vuodessa :) En voi sanoa ymmärtäväni juuri mitään näistä kennel-asioista, mutta maallikon silmin sekä koirat että tilat näyttivät hyvin hoidetuilta. Paikassa oli kiva käydä.

Poikiin iski pehmohusky-kuume ja säästöt hupenivat saman tien

Vasemmalta: Otto, Cherokee, pentu Rommi ja Iines

Aurinkoista sunnuntaita!

Perheloma Himoksella

Perheloma Himoksella oli oikein onnistunut. Vaikka sää päivisin oli lämmin ja keväinen, olivat rinteet vielä mukavassa kunnossa ja niissä oli ihanan väljää. Suurimmaksi osaksi sää suosi meitä. Laskettelijan suurimmat ongelmat olivat, kuinka pukeutua riittävän keveästi ja suojata kasvonsa auringolta. Ihania ongelmia ;)

Himos oli meistä mukava kohde. Ehdottomana plussana on lyhyehkö ajomatka Helsingistä. Majoitusvaihtoehtoina oli lähinnä erilaisia mökkejä. Näin sesongin ulkopuolella majoitushinnat ovat siedettävät. Peruspalvelut ovat toimivat: on kahvilaa, ravintolaa, pieni kauppa ja pizzeria. Jämsä on lyhyen ajomatkan päässä aika kattavine palveluineen. Himoksen rinteissä on mukavasti korkeusprofiilia ollakseen etelä-suomalainen kohde. Pituutta toki voisi olla lisää. Rinteet ovat pääosin punaisia ja mustia ja yksi sininen rinne. Lisäksi on maksuttomia lastenrinteitä. Tänä talvena laskettelemaan oppinut kuopus laski sujuvasti punaisia rinteitä.

Ah, mikä paiste.

Tästä kuvasta voisi päätellä, että lunta on muuallakin kuin rinteessä. 

Talvi rajoittui aika tiukasti lumetettuihin rinteisiin.

Luminen rinne ja paljaat pellot

Kuvasin hissistä keskimmäistä edessäni hississä

Poikien uusi laskettelukokemus oli tuolihissi.

Näimme upean auringonlaskun

Laskettelun lisäksi olemme herkutelleet. Laskiaispullia, grillattuja vaahtokarkkeja, jäätelöä, keksejä, karkkia... Pieni herkkulakko tekisi hyvää jokaiselle meidän perheessämme.

Dumle-kieli :D

Iltahuvina meillä oli ulkoporeamme. Vuokramökissä oli mahdollisuus lisämaksusta ottaa käyttöön ulkoporeamme. Pojat ovat vuoden verran haaveilleet ulkoporeammeesta. Nyt meillä kaikilla oli mahdollisuus päästä kokeilemaan sitä. Hra Kepponen lakonisesti totesi, että eipä uskoisi, että poreammeessa istuminenkin käy työstä :) Altaassa kävi aikamoinen vilinä ja huiske ja välillä iski eripurakin istumapaikoista. Jatkuvasti piti olla muistuttamassa, että ei vettä suuhun.

Näytämme niin viattomilta tässä peukuttaessamme poreammetta

Laskettelun lisäksi pojat pääsivät pienelle huskysafarille. Iltaisin poreilun lisäksi Hra Kepponen ja pojat pelailivat kortti- ja lautapelejä, minä lukaisin yhden dekkarin ja nautimme takkatulen loimusta.

Majoituksen laatu vastasi odotuksia. Ainoat moitteet kohdistuvat keittiövälineisiin, joita oli aika vähäisesti ja se ainoa paistinpannu oli surkea. Mökki muuten oli kiva, siisti ja lämmin. Sellainen outo juttu kyllä oli, että makuuhuoneessa oli lukittu huoltotilan ovi, jonka takana vesi solisi jatkuvasti. Herkkäuninen olisi voinut siitä kärsiä pahemminkin. Ensimmäisenä iltana solina hiukan häiritsi minua ja unta odotellessani keksin useita eri syitä äänelle. Parhaalta selitykseltä tuntui se, että siellä on kaikkien Suomen maahisten salainen suihkuhuone.

Tässä mökissä maahiset kokoontuvat suihkuttelemaan. Muuten ihan kiva mökki.