Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Perheemme kuudes jäsen on osoittautunut todelliseksi mielensäpahoittajaksi. Kilpikonnamme Noppa ei nimittäin siedä olla erossa laumastaan, vaan todellakin pahoittaa mielensä. Ja kantaa kaunaa!

Kotioloissa Noppa on kilpikonnaksi minusta varsin persoonallinen. Hän tulee melkein aina terraarion lasiin kiinni, kun häntä huutelee. Elikko on varsin utelias. Yksi Nopan lempiharrastuksista on terraarion lasiseinää vasten seisominen. Sillä lailla näkeekin paremmin. Nopan muut harrastukset ovat lajille tyypillisesti syöminen, kaivaminen ja kiipeily.

Noppa seisoo tukea vasten

Minä harrastan Nopan kanssa kilppariagilitya. Siinä kuljetan sormeani pitkin terraariota mm. sillan ylitse ja Noppa seuraa sormea. Nopalla on suuri himo maistella sormia tai varpaita, mutta vaikka elikolta puuttuu hampaat ikenissä löytyy voimaa.

Noppa "Agilityradalla"

Kuva on sen verran vanha, että Noppa on kasvanut tuosta hurjasti

Jos Nopalla on nälkä ja minä liikun yläkerrassa, Noppa kiipeää makaamaan tyhjään ruokakuppiinsa.

Salaattia ja äkkiä!

Perheenjäsenten ranking on selkeä. Esikoinen on Nopan suosikki. Hän saa silitellä Noppaa vapaasti ja kertaakaan tätä ennen Noppa ei ole sähissyt esikoiselle. Minä tulen arvoasteikossa seuraavana, minun silitykset saattavat pelottaa Noppaa, joka silloin vetäytyy kuoreensa ja joskus sähisee. Minun varpaani ovat kaikkein houkuttelevimmat :) Pienempien poikien vikkeliä sormia Noppa vetäytyy helposti piiloon. Hra Kepponen on henkilökuntaa, jolle pitää sähistä säännöllisesti.

Vesivahinkoremonttimme ajaksi Noppa on muuttanut mummolaan ihan omaan huoneeseen. Vaari on pitänyt Noppaa kuin kukkaa kämmenellä, kantanut Romainea, seurustellut ja rakentanut sillan ja piiloja. Noppaa makaa mököttämässä pienessä ahtaassa tilassa eikä reagoi seurusteluun lainkaan. "Kyllä minä niin mieleni pahoitin!"

Käynnissä on mökötys tomaatille. "Henkilökunta, vaadin salaattia!"

Viime kesänä Tanskan reissumme aikana vaari ruokki pari kertaa Noppaa, joka meni piiloon eikä suostunut näyttäytymään. Kun saavuimme keskellä yötä kotiin, Noppa kolisteli moikkaamaan. Silloin saimme nopeasti anteeksi.

Nopan pitkävihaisuus selvisi viime viikolla. Esikoinen asui mummolassa Nopan kanssa samassa huoneessa. Noppa mökötti esikoiselle. Esikoinen yritti seurustella Nopan kanssa ja lopuksi silittää Noppaa. Noppa sähisi ja yritti puraista sormesta. "Petturi, jätit minut tänne!"

Tätä on vaikea uskoa, että tuollainen yksinkertainen elikko on noin närkästynyt elinolosuhteidensa muutoksesta. Ja osaa tuoda mielipiteensä voimakkaasti esiin. Laji rakastaa rauhaa ja tasaisia olosuhteita ja ovat enimmäkseen yksinäisiä taaplaajia, mutta näköjään voivat myös tottua elämään melussa ja laumassa, niin että muuhun sopeutuminen ottaa koville.

Kunhan pääsemme kotiin, olen ajatellut Nopan hemmottelua. Voisin kuvitella, että pitkävihainenkin konna leppyy superherkkunsa mangon äärellä. Toivottavasti!

Tämän perusteella näyttää siltä, että ensi kesänäkin Noppa reissaa mukanamme. 

PS. Noppa on nelivarvaskilpikonna eli maakilpikonna. Ei osaa uida. Täysin kasvissyöjä. Kotoisin Uzbekhistanista. Noppa ei vielä mene talvihorrokseen, koska on niin nuori. Ehkä jo ensi syksynä.

Talvinen saariseikkailu

(Huomasithan, että edellisessä postauksessa on arvonta, jossa voit voittaa 50€ shoppailurahaa Lekmer.fi webbikauppaan)

Viikonloppuna oli kivat talvisäät, vaikka aurinko ei juuri näyttäytynytkään. Olisi tehnyt mieli avata talviurheilukausi luistelemalla tai laskettelemalla. Kaikki vermeet ovat tietenkin kotona, joten tyydyimme lähtemään kävelylle jäälle. Näin siellä niin paljon ihmisiä, että uskaltauduimme joukkoon mukaan.

Ulkoiluretki oli helppo markkinoida pojille, koska hotellihuoneistomme ikkunasta näkyy kaksi pientä saarta. Lähdimme saariseikkailulle. Island hopping.

Aallonmurtaja ja pilkahdus aurinkoa

Retkemme oli suorastaan seikkailullinen ja jäätaiteen täyttämä. En muista olenko ikinä nähnyt tällaisia jäämuodostelmia. Rantakaisloissa saattoi olla kolmekin kerrosta jäätä ja välistä paistoi paljaat kaislat. Löysimmepä ihan oikean jääkruununkin.

Rantoja ja kiviä reunustivat paksut pystyssä töröttävät jäälautat. Ensimmäisellä saarella esikoinen liukui sellaisen ja kallion väliin. Pois kiipeämisessä meni hetki. Pojat kasasivat salaisen jäävaraston. Loppuhuipentumana löysimme lumen alta merestä pyramidin huipun.

Kiva retki!

Näkymä arkipäivänä auringon noustessa samaiselle lahdelle.

Ai, että minä tykkään lumesta ja pikkupakkasesta.

Alelöytöjä, pelejä ja mahdollisuus voittaa shoppailurahaa

Lekmer.fi tiedusteli, että haluaisinko esitellä heidän tuotevalikoimaansa blogissani, mikäli heidän valikoimassa on minua erityisesti kiinnostavia tuotteita. Löysin jotain, joka sai minut todellakin innostumaan - Lekmerin peli ja puuhavalikoima.

Vaatteita piti tietenkin selata ensin pikaisesti. Ensimmäiset pisteet ropisivat Lego Wearin vaatteiden laajasta valikoimasta. Meillä etenkin pienemmät pojat tykkäävät kovasti Ninjagopaidoista. Myös Ninjagopipot miellyttivät silmääni. Ninjago-mallistosta on suurin osa tuotteista -30% alennuksessa.

Nämä olivat kesän 2012 poikien rakastetuimmat paidat.

Reimatecin vaatteita on paljon hyvässä -50% tarjouksessa. Keskimmäinen tarvitsee ensi talveksi uuden toppatakin ja olimme hänen kanssaan valikoimista katselleet Reiman Jonas-takkia sinisenä. Ilokseni takki oli Lekmerillä -50% ja katselun sijasta päädyinkin ostoksille. Reimatecin talvirukkaset sinisenä ja punaisena ovat myös -50%. Toivon kovasti, että takki on luonnossa vähintään yhtä kaunis kuin kuvassa ja että koko on sopiva.

Tilaamani takki

No, mutta nyt siihen suurimpaan innostuksen aiheeseen eli Lekmer.fin peli- ja puuhavalikoimaan.

Aion nimittäin varustautua tälle flunssasesongille! Viime vuonnahan meillä rävähti putki auki tammikuun loppupuolella ja se kesti vaatimattomat 6 viikkoa. Eihän siinä nyt joka päivä sairastettu, mutta joka viikko oli joku potemassa muutaman päivän. Viime talvi ei ollut poikkeus sairastelussa, meno on ollut aikalailla samanlaista aiempinakin vuosina. Pikkupotilaissa on sellainen kiusallinen piirre, että heti kun tauti hellittää, niin energiatasot nousevat saman tien ja pitäisi olla tekemistä. Piirtämistä, askartelua tai pelaamista.

Ihastuin kovasti Alga Learning pelivalikoimaan. Meille kelpaisi nuo kaikki. Erityisesti mieleeni olisivat lukemaan opettelevalle keskimmäiselle Muodosta sanoja, kuopukselle hienomotoriikan treenausta tukemaan Sorminäppäryyttä ja esikoiselle voisi sopia Maat ja paikat.

Klikkaa Algan tuotteisiin tästä

Lisäksi olisi kiva kokeilla jotain Algan Science pakettia. Valikoimiin kuuluu monta kiinnostavan oloista pakettia. Tuosta kalleimmasta paketista 101 Experiments riittäisi varmaan tekemistä pitkäksi aikaa. Itselläni oli lapsena vaihe, jolloin ystäväni kemistinsetti oli todella kuumaa kamaa, jopa barbeja parempaa.

Itsenäiseen askarteluun pojille sopisi erinomaisesti Ninja Turtles naamiosetti. Turtles fani varmasti pitää Kimblen Turtles versiosta, joka on nyt -40% alessa.

Esikoisen suosikki on tietenkin vakoilusetti, jolla on muuten kukkaroystävällinen hinta tällä hetkellä (11,90€)

Sitten siihen shoppailurahaan.

Sinulla on mahdollisuus voittaa 50€ shoppailurahaa Lekmer.fi webbikauppaan. 

Arvontaan osallistut jättämällä kommentin, jossa kerrot lempituotteesi tai tuotemerkin Lekmerin valikoimasta. Mikäli sinulla ei ole blogger-tunnusta, liitä kommenttiisi sähköpostiosoitteesi siltä varalta, että onni potkaisee. En voi hyväksyä arpoja ilman yhteistietoja.

Arvonta päättyy keskiviikkona 5.2 klo 23:00

Onnea arvontaan!

Arvonnan mahdollistaa Lekmer.fi

Torstain oudot sattumukset

Helsinkiläinen perusolettamus on, että vain hullut ja humalaiset puhuvat vieraille. Ainoa sallittu poikkeus on asiat, jotka ovat vaikeita hoitaa elekielellä tyyliin "sinulta putosi lapanen" tai "anteeksi istut takkini helmalla". Kärjistys tai ei, niin on tässä ainakin puolet totta ;) Toiset nauttivat Helsingin anonymiteetista ja toiset kärsivät siitä. Itse suhtaudun siihen neutraalisti vallitsevana asiantilana.

Torstaina lounastin lähikauppakeskuksessa. Tuijottelin itselleni tuntemattoman ravintolan listaa, kun eläkeikää lähestyvä rouva tuli kertomaan, että tänään buffetpöydän ruuat näyttävät niin huonolta, että ei kannata mennä. Rouva kyseli minun suosikkiravintoloistani ja missä kauppakeskuksen ravintoloista olen syönyt. Hänen mielestään minun pitäisi ehdottomasti kokeilla yhtä vähän aikaa sitten remontoitua ravintolaa. Koska olimme nyt molemmat menossa sinne, rouva tiedusteli, että kenties voisimme istua samassa pöydässä.

Niinpä päädyin rouvan kanssa lounastamaan. Hän oli jo eläkkeellä, puolisonsa menettänyt ja lapseton. Normaalin oloinen, miellyttävä ja kovin puhelias. Siinä oli äkkiä selvitetty nimi, ikä, siviilisääty, lasten määrä, viimeisimmät lomamatkat ja luetut kirjat ja pohdiskeltu hankkiako tietokone vai tabletti. Lounastaminen sujui leppoisasti, mutta tilanne oli minusta outo. Suorastaan todella outo. En ole vaan tottunut moiseen tuttavallisuuteen.

Lounaskeskustelun yhteydessä selvisi, että me molemmat ruokailemme kauppakeskuksessa ainakin kerran kuussa. Rouvan mielestä olisi niin kiva syödä joskus tulevaisuudessakin yhdessä. Niinpä päädyimme vaihtamaan puhelinnumeroita. Mielessäni kävi muutama epäilys avohoitopotilaasta itämafian ryöstökohdehankkijaan, mutta päätin silti uskoa, että tavallisen oloinen rouva lounastaa mieluummin seurassa kuin yksin.

Tämän tapauksen olen nimennyt "Mummo ui liiveihin"

Hämmentyneenä jatkoin lounaalta apteekkiin. Minä muistan hyvin sen kauniin farmaseutin, joka on palvellut minua aikaisemmin useinkin. Edellisestä kerrasta on tosin ainakin kaksi vuotta. Se kerta jäi mieleeni, koska farmaseutti luki reseptini väärin ja antoi minulle vahingossa väärän vahvuista lääkettä. Satuin huomaamaan asian kotona avatessani purkkia, koska se oli erilainen kuin aiemmin. Kysymys ei ollut mokasta, joka olisi vaarantanut terveyteni. Minulle kävi kyllä selväksi, että farmaseutti myös muisti tapahtuneen. Mahdankohan olla hänelle vielä vuosia "se harmillinen erehdys"?

Tämän tapauksen olen nimennyt "Apteekkari ei saa selvää kaunokirjoituksesta"

Oudoista sattumuksista päivän ikävään sattumukseen. Remonttimme on edennyt hitaasti ja tuntuu, että koko ajan pitäisi olla vahtimassa ja painostamassa korjauksen etenemistä. Tänään näytti hetkellisesti hyvältä. Vielä vähän maalausta ja sitten lattia ja listat. Lattialähetyskin on jo kodissamme. Sitten soitti timpuri lattiasta: "Viallista materiaalia. Kauheita naarmuja." Siis sveitsiläinen tehdas lähettää sekundaa. Jo on aikoihin eletty. En edes viitsi tänään ajatella, että mitä tämä tarkoittaa aikataulullemme.

Tämän tapaus kulkekoon nimellä "Tunnettua sveitsiläistä laatua"
Koko remppaa kuvatkoon "There's no business like construction business"

Ihan yllätyksittä ei sujunut laskiaispullienkaan ostaminen. Ostinkin laskiaispullakakun :)

Tämän hetkinen asemapaikka on hotelli suhteellisen lähellä kotiamme. Se sijaitsee upealla harjulla, jonka molemmin puolin on meri. Kesäisin käymme harjunpäässä uimassa. Kateellisena olen katsellut harjun taloja ja huokaillut, että voisinpa minäkin asua täällä. No, nyt asun.  Eikä kuulkaa yhtään ilahduta. Tahdon kotiin!

Abu Dhabi

Hra Kepponen myönsi minulle lomalla päivävapaan, jotta pääsin Abu Dhabiin katsomaan moskeijaa ja lounastamaan seitsemän tähden Emirates Palace hotellissa. Retkipäivä oli sen verran raskas, että päätös olla viemättä poikia retkelle, oli hyvä.

Retki alkoi mielenkiintoisesti. Kuljettaja tuli hakemaan minut hotellilta ja matkamme jatkui hakemaan retkifirman oppaita. Tiellä oli hirveä ruuhka ja kuljettaja hiukan röyhkeästi tunki tielle. Liikenteen seisoessa edellisestä autosta tuli kaksi miestä valittamaan, että kuljettaja osui heidän autoonsa. Minä takapenkiltäkin näin, että niin ei voinut missään nimessä tapahtua. Kuljettaja ajoi auton sivuun ja kiisti tapahtuneen. Vastapuoli väitti sitkeästi, että heidän puskuriinsa osui. Siitäkin huolimatta, että matkatoimiston autossa oli kuratkin koskemattomana väitetyssä osumapaikassa. Poliisi piti kutsua paikalle.

Matkatoimisto sai järjestettyä pikkubussin hakemaan meidät. Bussi ei päässyt kääntymään sovittuun tapaamispaikkaan ja jouduimme puikkelehtimaan liikenteen keskelle bussin viereen. Eikös juuri silloin ajovauhti kasvanut. Juoksimme bussin kiinni ja hyppäsimme vauhdissa kyytiin :)

Retki alkoi vierailulla Arabiemiraattien perustajan Sheikh Zayedin mukaan nimetyssä moskeijassa. Moskeija on upea! Se on valkoista marmoria, siellä on upeita lasi-ikkunoita, jättiläismäiset kristallikruunut ja maailman suurin käsintehty matto. Tosin mattoa lukuunottamatta, moskeijan materiaalit ovat pääosin Euroopassa valmistettu tai sieltä peräisin.

Kuva lainattu projektista vastanneelta firmalta täältä

Sitten omiin kuviini moskeijasta. Se on yksi kauneimmista näkemistäni rakennuksista.

Seuraavaksi lounastin seitsemän tähden Emirates Palacessa. Hotelilla on 1,3km yksityinen ranta hienoilla näkymillä. Sieltä näkyy myös rakenteilla oleva Abu Dhabin hallitsijasuvun uusi palatsi. Hotellissa on kuulemma jokaista käytössä olevaa huonetta kohden noin neljä työntekijää.

Sisäänkäynti

Sisätilat olivat vähemmän prameat kuin odotin, vaikka kultauksessa ei oltu säästelty. Ehkä enemmän kuitenkin hillittyä tyylikkyyttä. Katto oli upea. Paikassa voi helposti kuvitella yöpyvänsä oikeassa palatsissa. Näkemieni kuvien perusteella uima-allasalue on myös upea.

Hotellin yksityisrantaa kuvattuna ruokapöydästä. Kyllä kelpasi näiden näkymien edessä nautiskella buffet-pöydän antimista. Saavutus oli se, että buffessa ei ollut jonoa ja tungosta, vaikka suurinosa vierailijoista oli aasialaisia. Parhaat ruuat olivat valkoinen kala, ravut, arabialainen salaatti, sushi ja dim-sum. Jälkiruokabuffet oli paras, jota olen ikinä maistanut. NAM! 

Takana näkyy rakenteilla olevaa sheikin palatsia. Mahtipontinen rakennus. Toisaalta on sinne majoitettavaakin, koska maanperustajalla Abu Dhabin sheikillä oli 29 lasta.

Retki päättyi pieneen museoon, josta oli erinomainen näkymä Aby Dhabin keskustaan.

Pakko laittaa muistiin pari valokuvasta ottamaani kuvaa museosta. Abu Dhabi on aivan konkreettisesti takapajula ja risukylä vielä vuonna 1960. Keskustassa oli muutamia matalia tiilitaloja, ihmisistä suurin osa asui palmunoksista rakennetuissa majoissa. Joka kotiin(=telttaan) kuului ase, joka saa osan ensimmäisen maailman sodan aseista näyttämään uusilta. Öljy löytyi Abu Dhabista 1960 ja Dubaista 1966. 

Abu Dhabilaisia vuonna 1960

Abu Dhabi downtown 1960

Abu Dhabi downtown 2014

Kaunista, mutta kylmää

Olemme edelleen maalla remonttievakossa. Sunnuntaina esikoinen siirtyi toiseen mummulaan, jotta hän pääsee vihdoin kouluun. Olimme viime viikolla niin sairaita, ettemme pystyneet ajelmaan poikaa kouluun tunnin matkan päähän. Odotan kovasti sitä, että pääsemme tällä viikolla kaupunkiin hotelliin. Eniten odotan tietenkin kotiinpääsyä. Matkalaukkuelämä alkaa käydä raskaaksi *syvä huokaus*.

Flunssa on väistynyt sen verran, että pääsimme sentään ulkoilemaan viikonloppuna. Jatkuva sisällä olo alkoi jo käydä kaikkien hermoille. Ulkona oli niin aurinkoista ja kaunista, että kipaisin hakemaan kameran.

Järven jää oli täynnä tuollaisia erikoisia kuvioita, jotka muodostuivat pienistä palleroista. Mikäköhän tuollaisen aiheuttaa?

Koska emme keksineet mitään järkevää selitystä, sen on pakko olla sama ufo, joka käy tekemässä ympyröitä viljapelloille Englannissa :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Monopoly-huuma

Pojat ovat innokkaita lautapelien pelaajia. Muistelin, kuinka omassa lapsuudessani kävin kavereilla pelaamassa Monopolya ja pidin siitä todella paljon. Erehdyin toivomaan pojille joululahjaksi Monopolya ja joulupukki toikin sen.

Pojat pelaisivat sitä loputtomasti. Esikoinen osaa säännöt ja melkein kaikki hinnatkin ulkoa. Keskimmäinen osaa kadut.

Aikuisille on iskenyt paha Monopoly hyytyminen. Peli kestää aivan liian pitkään!

Pojat eivät antaneet aikuisten hyytymisen masentaa. He keksivät tavan helpottaa hyytyneen aikuisen pelitaakkaa. Pojat heittävät aikuisen puolesta, aikuiselle jää tehtäväksi vain mahdolliset ostopäätökset tai kiinnitykset. Mikäli aikuista ei haittaa se, että lasten rahavarat saattavat kasvaa kierroksen aikana moninkertaisesti aikuiseen verrattuna, tämä on kevyt tapa pelata. Keskimmäinen on parhaimillaan pelannut Monopolya omasta ja kolmen muun pelaajan puolesta :)

Lisämotivaatiota yksin pelaamiseen löytyi tableteille saatavista Monopoly appseista. Hra Kepponen investoi muutaman euron sähköiseen versioon. Käsittämättömän hyvin keskimmäinen pelaa peliä, vaikka ei osaa lukea (ja se on englanniksi). Sen mitä olen olan takaa vilkuillut pelin toteutus miellyttää silmää ja jäljittelee lautapelifiilistä.

Kuva täältä

Pelataanko teillä Monopolya?
Mikä on teidän perheen suosikkilautapeli?

Arabiemiraatit perhelomakohteena

Perhelomakohteeksemme tälle vuodelle valikoitui Sarjah. Alunperin katselimme Dubaita. Lentojen korkeiden hintojen ja huonon saatavuuden takia päädyin valmismatkaan. Varsin nopeasti selvisi, että matkabudjettimme ei taivu siihen, että saisimme Dubaista hotellin, jossa on hyvät uima-altaat sekä ranta vieressä ja vielä perhehuone viidelle. Siksi päädyimme Dubain naapurikaupunkiin.

Ranta oli ihana! Laskuveden aikaan paljastuneelta kannakselta saalistimme pikkurapuja. Nousuveden aikaan nautimme samassa paikassa turvallisesti isoista aalloista. Sarjahissa oli paljon ostoskeskuksia ja ravintoloita, mutta joka paikkaan piti mennä taksilla. Taksit ovat edullisia, mutta meille on edelleen siirtymiset ponnistus. Söimme silloin tällöin hotellilla ja muulloin kaupungilla. Kauppakeskusten bussit kuljettivat maksutta turisteja hotelleista huvien ääreen. Jokaisessa kauppakeskuksessa oli jotain huvitusta lapsille, oli peliautomaatteja, trampoliineja ja suurempaa ja pienempää huvipuistoa. Yhtenä sateisena iltapäivänä pojat pääsivät koestamaan pelejä ja heille se oli yksi matkan kohokohdista.

Sarjah on Dubaita vanhoillisempi, mikä näkyi erityisesti naisten pukeutumisessa. Monella näkyi vain silmät toisin kuin Dubaissa. Pitää tunnustaa, että vilkuilin salaa, kuinka täyshunnutettu nainen suoriutuu pehmiksen syönnistä :)  Myös miehet käyttivät enemmän perinteistä vaatetusta.

Dubain kauppakeskukset pursusivat kansainvälisiä merkkejä HenkkaMaukasta luksusbrändeihin. Sarjahissa sen sijaan oli myös perinteisempää tarjontaa. Kauppakeskuksessa oli varattu käytävä paikalliselle vaatetukselle. Tarjonta alkoi mustista kaavuista. Koristeltuna tai ilman. Sen jälkeen tulivat värikkäät kotiasut. Arvaatteko mihin käytävä päättyi? Sellaisiin alusvaatteisiin, että Suomessa niitä ei todellakaan kauppaa mikään patricia. Ja sloggit ovat eri planeetalta ;)

Koska kaksi pojistamme on toivottomia nirsoilijoita, ruokailut hoituivat aika casual paikoissa. Italialaisissa ravintoloissa, pizzerioissa, Rainforest cafessa ja Mäkkärissä. Mäkkärit olivat aina jonkun food courtin yhteydessä, joten aikuisille haimme jotain muuta. Iranilainen ja libanonilainen pikaruoka oli varsin maukasta. Hinnaltaan ruokailu oli hiukan Suomea edullisempaa. Tarkoituksenani oli kävellä Dubain The Walkia pitkin ja ruokailla siellä jossakin terassiravintolassa, mutta sään takia se jäi väliin. Sattumalta osuimme iranilaiseen buffet-ravintolaan, joka oli suorastaan naurettavan halpa suomalaisesta näkökulmasta, koska pöydät notkuivat erilaisia mereneläviä. Matkan kulinaristinen nautinto oli 7 tähden Emirates Palacen jälkiruokabuffet.

Koska säät olivat kehnot meidän tuli pyörittyä Dubaissa suunniteltua enemmän. Hotellilta pääsi ilmaisella bussilla yhteen lukuisista kauppakeskuksista. Ensimmäisenä Dubaissa kävimme maailman korkeimmassa rakennuksessa Burj Khalifassa. Valitettavasti näköalapaikka on noin tornitalon puolivälissä 452m korkeudessa. Olisi ollut kiva päästä vielä korkeammalle. Liput ostin reilua viikkoa ennen matkaa netistä. Silloin olisi ollut saatavilla lippuja myös auringonlaskun ajalle. Burj Khalifa oli yksi reissun parhaista paloista.

Kävimme katsomassa Dubail Mallin ulkopuolella suihkulähde-esitystä. Näyttävä, mutta lyhyt esitys. Suihkulähdeshow alkaa pyörimään klo 18 tasatunnein ja puolelta. Ruokailimme italialaisen ravintolan terassilla, jolta oli hyvä näkymä suihkulähteille.

Kävimme myös Dubai Mallin akvaariossa. Se on varsin komea. En muista olenko nähnyt missään aikaisemmin yhtä isoja rauskuja.

Mitä pidimme:
Kaikkialla on siistiä, palvelu on ystävällistä, lapsiin suhtaudutaan hyvin ja heidät on huomioitu melkein joka paikassa. Kouraan isketään heti puuhakirjaa ja ilmapalloa. Shoppailija varmasti nauttii valikoiman laajuudesta, hinnat tosin ovat Suomen tasoa ellei korkeampiakin. Maassa on jäljellä ripaus eksotiikkaa.

Liikenne on ruuhkaista Dubaissa (sekä Sarjahissa). Koska kyseessä on kunnon kaupunki, se tarkoittaa usein monia siirtymiä päivän aikana, eikä aina tiedä kauanko aikaa matka vie. Kauppakeskukset ja nähtävyydet ovat varsin tukkoisia ja meluisia paikkoja.

Minun mielestäni Dubai sopii paremmin isommille lapsille. Tai ainakin perheille, joiden on helppo vahtia tungoksessa lapsiaan ja joille kulkeminen ei ole raskasta.

Minähän rakastan kauniita maisemia, pittoreskejä pikkukyliä, kulttuuria, kulttuurinähtävyyksiä ja leppoisaa menoa. Näihin toiveisiin Dubai vastaa huonosti. Itse pidän Teneriffan Costa Adejesta enemmän.

Narinaa lomasta

Aina loma ei kaikilta osin vastaa odotuksia. Meillä on mennyt lomat erinomaisesti putkeen useamman vuoden, tällä kertaa iski vähän Murphya peliin. Ei mitään suurta ja vakavaa, mutta kirjoitanpa muistiin narinan aiheet.

Sää
Aurinkovarmaksi kehuttu Arabiemiraatit näyttivät meille pilvisen ja sateisen puolensa. Aurinko paistoi ainoastaan yhden kokonaisen päivän. Yksi päivä oli hyvin sateinen ja toinen täysin pilvinen. Muina päivinä aurinko paistoi tunnista kolmeen, kunnes pilvet peittivät sen.

Poikia sää ei haitannut. He uivat joka päivä. Altaan vesi oli hyväksi lämmitettyä ja altaassa oli usein lämpimämpää kuin altaan reunalla. Uimavalvojana toimivan aikuisen vaatetus oli usein tällainen:

Tuhmaikäinen
Tämä ei ole loman tai kohteen vika. Meidän keskimmäiselle on iskenyt voimakas 6v uhma. Kuvittelin, että kyseessä oli jouluun ja remonttievakkoon liittyvä jännitys. Mutta se onkin kunnon uhma/tuhmakausi. Meillä on ollut matkassa kiukkupussi, josta näkee kuinka tunteiden tornado raivosta kyyneliin ravistelee koko lasta. Epäsäännöllinen ruokailu, ruoka joka ei maistu ja väsymys yhdistettynä innostukseen ja jännitykseen lisäsivät tornadon voimaa.

Uhmis poseeraa Dubai Mallin akvaariolla

Sairastelu
Miehen kanssa saimme matkamuistoksi ikävän flunssan. Kuopuksella kävi vielä huonompi tuuri. Kotiinlähtöpäivänä hänelle nousi kuume ja hän alkoi oksentamaan. Ehdimme käydä ennen lentoa paikallisella lääkäriasemalla, jossa kuopusta lääkittiin lentoa varten. Lento meni aika rauhallisissa merkeissä muutamalla pienellä oksennuksella. Itselläni on oksennusfobia. Lento tuntui varsin pitkältä. Onneksi kuopuksen kunto näyttää nyt kohentuvan. Odotan kauhuissani, että onko kyseessä vatsatauti.

Minä en yleensä syö kebabia mutta paikalliset versiot olivat herkkua.

Sitten pienempiin narinoihin...

Venäläiset
Hotellimme kuten melkein koko Dubai oli täyttynyt venäläisistä. Olen hyvin kansallisneutraali, mutta venäläiset kävivät hermoilleni tällä reissulla.

Venäläisten juomatavat eivät todellakaan häviä euroopan superjuomareille. Lomakohteessamme Sarjahissa ei tarjoilla eikä myydä alkoholia. Siitä huolimatta saimme aamuyön herätyksen klo 03, kun venäläinen päihtynyt daami yritti voimalla terassimme ovesta sisään. Jotain elämäntuskaa hän olisi halunnut hra Kepposelle purkaa. Juttu eteni hiukan heikosti, koska daami osasi ainoastaan: help me, forgive me ja happy new year. Pakkohan se oli rouvaa lähteä viemään respaan ettei rouva kompuroi altaaseen. Eikö mitä venäläinen tuli vielä kerran koputtelemaan uudestaan *huoh*

Sarjahiin sai tuoda mukanaan 4l alkoholia, että jos se vodkana mukanaan kantaa, niin kai sillä venäläinenkin pidempään bilettää ;)

Meidän eväät olivat pienemmät

Itänaapuri oli myös vailla snorklauslaseja. Ne katosivat sillä välin kun perheemme söi 20m päässä laseista. Hra Kepponen toki nyt sanoisi, että ei ole mitenkään varmaa, että venäläiset veivät ne. Noh, saattoihan se olla joku niistä norjalaisista eläkeläisistä joka oli laseja vailla. Ilmeisesti lapsemme ovat helppoja varkauden kohteita, viimeksi reissussa katosi kengät.

Ja vielä viimeksi se vakiojurputus. Venäläisten on pakko kiilata. Vaikka edessä olisi pieniä lapsia, niitähän on kevyempi töniä.

Lentoparkki
Meidän oli pakko tulla evakkopaikastamme omalla autolla lentokentälle. Jätimme sen lentoparkkiin säiden armoille. Never ever again talvisäällä. Ovet olivat jäätyneet kiinni. Yhdestä ovesta irtosi tiivisteet. Takaluukku ei auennut lainkaan. Jäinen kroppa lämpenee hyvin kun siirtää 20kg matkalaukkuja sisäkautta tavaratilaan.

Yöllä lentokoneessa ajattelin, että en kyllä lähde pitkään aikaan perhematkalle lentäen. Eiköhän tuo fiilis unohdu parissa päivässä. Matkaan mahtui paljon mukavia juttuja ja kokonaisuudessaan antaisin lomalle arvosanan 7.

Seuraavaksi niistä mukavista jutuista.