Parempaa kuin koulun Halloween-disco?

Aika yllättävä asia voi olla 9-vuotiaan pojan mielestä parempi kuin koulun Halloween-disco. Ensiksi tosin pitää määritellä, että miksi Halloween-discon arvostus oli niin korkealla. Sinne oli rakennettu Kammokuja ja huhun mukaan pullat maksoivat vain euron kappale! Kertakaikkiaan WAU! Tanssimuuveista ja tytöistä ei vielä ole niin väliksi.

Esikoiselta jäi Halloween-disco väliin, koska olin ostanut meille liput Lumikuningatar-balettiin. Noin lähtökohtaisesti baletti oli Kammokujan ja euron pullien esteenä - ei hyvä paikka baletille laisinkaan. Minuakin alkoi jännittää tilanne. Pelkäsin, että mukanani on nariseva riippa, jonka joudun huonoimmassa tapauksessa jättämään väliajalta aulaan pelaamaan kännykällä.

Kuva lainattu http://www.ooppera.fi/

Meillä oli ihana ilta! Esikoinen piti Lumikuningattaresta. Lavasteet, valot ja puvut olivat aivan huikeat! Kesäinen Helsinki ensimmäisen näytöksen taidokkaina kulisseina oli ihastuttava ja kohtauksissa oli paljon pieniä balettikoululaisia. Lapset tykkäävät katsoa lasten esityksiä tai kun aikuiset esittävät jotain muuta kuin aikuisia. Balettikoululaisten ylitse esikoisen suosiossa kiilasivat maahiset.

Maahisia ja Lumikuningatar
Kuvat lainattu http://www.ooppera.fi/

Baletin juonen seuraaminen oli tehty helpoksi. Baletissa on yksi puherooli :) Isoäiti kertoo tarinan tapahtumista. Tämä helpottaa kyllä lapsen eläytymistä satuun ja minustakin se toimi hyvin. Ensimmäinen näytös hujahti nopeasti. Sitten olikin aika herkutella. Lasten riemuksi lämpiössä kierteli Lumikuningattaren kätyreitä sekä jääkarhu.

Toisen näytöksen alussa Kerttu kiersi maailmaa ja tutustui moneen eri kansaan. Se esitettiin eri maita kuvaavien tanssien avulla. Minä pidin niistä, mutta tässä kohtaa esikoisen kiinnostus herpaantui. Loppuun saakka jaksamiseen baletin väki oli suunnitellut superkoukun. Lapset saivat taikasauvat, joita ehdottomasti tarvittaisiin Lumikuningattaren kukistamiseen, mutta niitä sai käyttää vasta, kun isoäiti lavalta antaa luvan. Eihän sitä voinut narisemaan alkaa, kun tulossa oli mitä tärkein tehtävä :)

Loppua kohti vauhti kiihtyi. Maanalaisen väen saunakohtaus oli erinomainen ja yksi teoksen parhaista tansseista.

Saunakohtauksen alku

Kuva lainattu http://www.ooppera.fi/

Toisen näytöksen loppupuolen pitkätkin tanssikohtaukset pitivät myös esikoisen mielenkiinnon yllä. Lopulta taikasauvat pääsivät käyttöön. Viimeinen näkymä lumikuningattareen ja lavalla leijuvaan lumisateeseen oli todella kaunis.

Tanssijoita esityksessä oli paljon ja he onnistuivat hyvin. Entisenä joukkuevoimistelijana tuijotan liikaakin joukkuekohtausten yhtäaikaisuutta ja parin tanssin osalta huomautettavaa löytyi. Minustakin parhaimmat olivat maahiset ja lapset :) Pikku-Kerttu etenkin oli niin valloittava!

Lumikuningatteresta voin todeta, että toimii myös pojille. Ehkäpä parin vuoden päästä pääsen uudestaan keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Toivottavasti Lumikuningatar jatkaa loppuvuoden ohjelmistossa vuodesta toiseen kuten Pähkinänsärkijä. Minä muuten suosittelen lapselle ensimmäiseksi baletiksi Lumikuningatarta, kertojan takia se on helpompi seurattava.

Zombie-meikki Halloweeniksi

Viime vuoden Halloween-lookkini oli niin onnistunut, että omat lapseni pelkäsivät minua aluksi :) Siis kerrassaan nappisuoritus!

Kuvat otettu vuoden 2013 Halloween bileistä

Minulta on kyselty ohjeita zombiemeikin tekemiseen. Ystäväni Hanna teki minulle meikin vartissa. Tässä muistelua vuoden takaa.

Tarvikkeet:
-Meikkivoidetta, mitä vaaleampaa sen parempi
-Askarteluliimaa (vesiohenteinen, hapoton) kuten Erikeeperiä ja vessapaperia
-Muutama nude- ja ruskeasävyinen huulipuna ja/tai tumman luumun värinen luomiväri (mattaväri)
-Keskisininen kajalkynä
-Tekoverta (saa pilailukaupasta, usein lelukaupatkin myyvät Halloweenina)

Vessapaperin ja askarteluliiman sijasta voi käyttää nestemäistä lateksia, jota saa ostaa pilailutarvikeliikkeistä. Oma ihoni on hyvin herkkä, mutta se kesti Erikeeperiä muutaman tunnin ärtymättä. Nestemäisen lateksi käyttöohjeita löytyy esim. YouTubesta (liquid latex, zombie makeup).

1. Pohjusta iho hyvin kauttaaltaan meikkivoiteella, etenkin se kohta johon reikä on tarkoitus tehdä. Jos meikkivoide on vaaleaa, pohjusta myös kaula ja dekoltee. Kannattaa pohjustaa huuletkin. Kuvan meikkini on tehty sillä meikkivoiteella, jota käytän normaalisti.
2. Sivele meikattavan reiän kohdalle liimaa ohuesti. Luit oikein, laita poskeesi Erikeepperiä. Revi vessapaperin reunat epätasaisiksi ja laita se liiman päälle. Paperiin saa jäädä ruttua. Anna kuivua.
3. Piirrä sinisellä kajalilla hentoja viivoja katkenneiksi verisuoniksi. Niitä voi pehmentää sormella.
4. Käsittele silmän ympärykset. Aloita sisänurkasta. Käytä joko luomiväriä tai rusehtavaa ja punertavaa huulipunaa. Häivytä kohti ulkonurkkia. Ohimolta kohti silmän ulkonurkkaa voi myös laitella rusehtavaa huulipunaa tai luomiväriä.
5. Käsittele nenä. Reunusta nenävartta ruskealla huulipunalla tai luomivärillä. Tekoveri sieraimissa antaa hyvän säväyksen.
6. Reikä poskessa. Vessapaperiin kannattaa piirtää kajalilla hento viiva tai kaksi. Tupsuttele vessapaperin reunaan meikkivoidetta, jatka värittelyä nude- ja ruskeasävyisillä huulipunilla. Kruunaa komeus tekoverellä.
7. Meikissäni on ollut värittömät huulet, joissa oli tekoverinaarmuja.
8. Leuan alustaa kannattaa meikata rusehtavalla värillä.
Siinäpä se.

Mikäli haluat vetäistä astetta hurjemmaksi punaiset piilolinssit ovat kamalan upeat. Samoin punainen kajal silmien ympärillä.

Vessapaperista meikattu reikä

Vera Jordanovan Don't miss a bite

Löytyyköhän teitä muita samanlaisia keittokirjojen ja ruokaohjeiden ystäviä? Minä nimittäin rakastan lukea keittokirjoja ja reseptejä, mutta äärimmäisen harvoin laitan ruokaa suoraan keittokirjan ohjeella. Aina niistä jää kuitenkin jotain itämään mieleen. Kun haluan vaihtelua aterioihin muistelen, että luin sen yhden hyvän reseptin ja siinä oli näitä ja näitä raaka-aineita ja sitten niitä laitettiin suurin piirtein näin. Ehkä pari pikaista googlausta pääraaka-aineen valmistuksesta ja hommiin.

Välillä muistini toimii paremmin ja ruuasta tulee oma versioni reseptistä, välillä muistini toimii huonommin ja tuloksena on reseptiin verrattuna eri ruoka. Joskus tästä on seurannut myös sellainen ongelma, että jotain erityisen hyvää ruokaa on ollut vaikea valmistaa enää uudestaan täsmälleen samanlaisena, koska jälkikäteen en ole varma määristä ja joskus on hämärän peitossa sekin, että mitä raaka-aineita jääkaapista oikein mukaan osuikaan :)

Sain arvostelukappaleen Vera Jordanovan uunituoreesta keittokirjasta Don't miss a bite, makuja ja muistoja maailmalta. Tartuin kiinnostuneena kirjaan, koska olin utelias lukemaan millaista on menestyksekkään mallin uran tehneen Veran hyvänä pitämä ruoka. Pakko tunnustaa, että epäilin kirjan koostuvan resepteistä kevyeen ja mauttomaan ruokaan. Onneksi ei! Vera käyttää resepteissään paljon kasviksia, valkosipulia, lihaa, kalaa, kanaa, oliiviöljyä ja erilaisia juustoja. Kermalla ja rasvoilla ei tosin juuri läträtä.

Kirjassa on melkein 100 reseptiä. Ne on jaettu aamiaisiin ja brunssiin, lounaisiin, päivällisiin ja jälkiruokiin. Ohjeet ovat selkeitä. Hyvin harva ohje vaatii erikoisvälineitä, eniten käytetty väline on monitoimikone. Suurin osa ohjeista ei ole vaikeita tai monimutkaisia, mutta isossa osassa ohjeita ruuan valmistaminen vie yli kaksi tuntia.

Kirjan ruokakuvat ovat varsin hurmaavat. Lisäksi pidin niistä muutamista kirjan tarinoista, joissa Vera kertoo miten on tiettyyn ruokaan tutustunut tai mikä ruokamuisto on jäänyt jostain paikasta päälimmäiseksi mieleen.

Mistä ohjeista pidin:

• filotaikinaa käyttävistä ohjeista, etenkin kesäkurpitsa-pecorino filopiiraan kuva ja ohje saivat veden herahtamaan kielelle
• pikkusuolaiset fetarullat
• kokeiluun lähtee ehdottomasti kesäkurpisa-vuohenjuustopasta. Tuohon yhdistelmään kun vielä lisää herkulliset pinjansiemenet, niin ei voi mennä vikaan
• kokeiluun päätyy myös joku muunntelma pihvi-granaattiomenasalaatista. Olen ihastunut viime aikoina granaattiomenaan
• kokeiluun pääsee kanapiccatta ja rikotut perunat

Erittäin herkulliselta vaikuttivat paahdetun ankan ja hummerikeiton reseptit, mutta ne ovat myös työläitä ja itse hiukan vierastan uusia reseptien ja kalliiden raaka-aineiden yhdistelmää.

Lounaat alkaen saalateista ja päivälliset osio olivat minusta kirjan parhaimmat ja niistä on helppo ammentaa vinkkiä omaan keittiöön. Jälkiruokafanina minulle oli pettymys kirjan jälkiruokaosuus. Siitä mieleen jäi ainoastaan cocktailmehujäät, jotka olisivat hauskat kesäisissä illanistujaisissa puutarhassa.

Kirjasta löytyy myös yksi resepti kirja.fi sivuilla. Siellä on linssikeiton ohje. Itse olisin valinnut jonkun muun reseptin "näytepalaksi" kuin tuon. Mutta itse syön linssini intialaismaustein tai en ollenkaan ;)

Kuva sivulta 44, kesäkurpitsa-vuohenjuustopasta

Alkuviikon askartelut

Sairastuvalta moikka jälleen! Ärsyttävä pikku flunssa: se riivaa minua päiväkaupalla, mutta ei nosta kunnon kuumetta. Räkää riittää tolkuttomasti ja oloni on todella väsynyt. Mitään en saa aikaiseksi ja tämä alkaa käydä hermoille. Mietin jo shoppausterapiaa, mutta en keksinyt mitään kohtuuhintaista nettiostospiristettä. Karkinsyöntiterapiaa olen toki kokeillut, vatsani ei kestä niin paljoa karkkia, että sillä olisi nostattava vaikutus.

Esikoinen on ollut niin hyväntuulinen ja ylpeä omasta askartelustaan, että minä päätin kokeilla myös askarteluterapiaa.

Ensimmäisella tuotoksella osallistun p*skarteluhaasteeseen #251. Haasteessa piti tehdä cabinet-kokoinen kortti. Tuntematon korttikoko minulle, mutta varsin näppärän kokoinen pitkiin ja kapeisiin leimoihin. Mitat ovat 10.4cm x 20.9cm.

Pimeän illan kuvaus vääristää taas värejä, kortin pohjapaperi on tumman vihreä. Kortin tein isälleni isänpäiväksi. Tekstipaperin alareunaan olen kirjoittanut isän japanilaisen kanjimerkin. Menin vielä leimaamaan innoissani useamman rakkaus-kanjin, joka rikkoi kortin linjoja ja yhtenäisyyttä. Mutta tuleehan selväksi, että isä on rakas :)

p*skis #251 haastekortti

Seuraavan kortin tuunasin loppuun vuosi sitten tekemästäni korttiaihiosta. Sillä osallistun Korttisirkuksen haasteeseen #16. Haastekortissa pitää olla tähtiä ja/tai lumihiutaleita. Tällä lintuleimalla leimailin jo muutaman aihion joulukuussa 2013 ja silloin naureskelin, että olen suunnitellut tätä mallia jouluksi 2015 :)

korttisirkus #16 haastekortti

Harmillisesti askartelu ei tehnyt minusta läheskään yhtä hyväntuulista kuin esikoisesta. Esikoinen oli tehnyt harrastuksessaan itse tikuista kuumaliimapyssyllä 10-kerroksisen tornin. Kaksi ensimmäistä kerrosta olivat kuulemma vaikeita, mutta sen jälkeen kerroksia syntyi nopeasti. Tornia on ihasteltu koko perheen voimin. Pojalla on mielessä monta ideaa, kuinka tornia voisi vielä jalostaa lisää. 

Esikoinen ja The Torni

Ajattelin seuraavaksi yrittää fiilisten nostatusta joko hamahelmillä tai kuumaliimapyssyllä :) Myös kokonainen kotitekoinen sacherkakku on kummitellut mielessäni...

Viikonloppu meni ja flunssa tuli

Voi tätä syksyä. Pimeä haukkaa päivästä yhä suuremman osuuden, vettä satelee ja flunssa numero kaksi on ottanut minut valtaansa. Miten tästä syksystä taas selviää? Vaan lauantai oli ihana! Kirpeän raikas päivä ja huumaavan kirkas auringopaiste. Lisää tällaisia päiviä!

Tällä kadulla on hieno, vanha puusto. On jalavia, vaahteroita ja tammiakin

Auringon paisteessa ja keltaisessa hehkussa on vaikea inhota syksyä ;)

Väriterapiaa

Lauantaisen ulkoilun tilannehuumorista vastasivat sorsat. Menin aamulla rantaan katsomaan, että todentotta meressä on jo pieni jääkerros. Sorsille rannalla seisova ihminen tarkoittaa usein ruoka-automaattia - ainakin niin usein, että paikalle kannattaa lennähtää tarkastamaan tilanne. Kahdelle ensimmäiselle sorsalle laskeutuminen oli yllätys. Kumpikaan ei tajunnut, että lahden pää on jäässä. Ällistyneen näköiset sorsat liukuivat pari metriä jäätä pitkin pyrstöillään. On aivan totta, että sorsatkin voivat näyttää ällistyneiltä :D Minä ja toinen rannalla oleva nainen purskahdimme nauruun, kun näimme sorsien laskeutumisen.

Kauempana rannasta ei ollut jäästä tietoakaan

Illalla kävimme katsomassa Muumit Rivieralla. Muumien jälkeen oloni alkoi olla kovin nuutunut, ennen nukkumaanmenoa kurkku oli kipeä, nenä tukossa ja hiukan lämpöä. Sieltä se pukkasi päälle jo syksyn toinen flunssa. Sunnuntai kulukin niistäessä ja sadessa kuunnellessa. 

Toiset valmistavat flunssan karkoitukseen inkiväärijuoman, minä teinkin mangokääretortun, koska se on paljon paremman makuista. Voin vannoa sen toimivan, oloni koheni pala palalta! Valitettavasti nenän tukkoisuuteen tai lämpöön se ei vaikuttanut.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Pysykää terveinä!

Hetkessä: Hyvä ruoka parempi mieli

Olin tässä yhtenä päivänä kovasti paremman ruuan tarpeessa. Ajatus keitosta tai laatikkoruuasta tympi rankasti. Mielessäni oli jo pidempään pyörinyt vaalea kala voisalviakastikkeella. Hra Kepponen näytti hiukan epäilevältä, koska hän ei arvosta kotikeittiön vaaleita kalaruokia. Sainpas käännettyä hänen päänsä.

Resepti on äärisimppeli.
Tarvitset kuhaa, ruukun salviaa, voita, yksikyntisen valkosipulin ja perunamuusitarpeet.
1. Irroita lehdet ruukkusalviasta ja palastele ne. Suikaloi yksi yksinkyntinen valkosipuli.
2. Mausta kuhafileet sitruunalla, suolalla ja valkopippurilla.
3. Kuumenna voi pannulla ja paista kuhafileet keskilämmöllä. Paistoaika riippuu fileen paksuudesta. Meidän fileemme paistuivat reilu 3min per puoli.
4. Kun kala paistuu, sulata voita kattilassa.
5. Lisää voisulaan valkosipuli, mustapippuria ja ripaus suolaa. Lisää salvianlehdet muutamassa erässä. Varo etteivät lehdet pala voisulaan.
6. Kaada kastike paistetun kalan päälle, tarjoile perunamuussin kera.

Helppoa ja hyvää! Ainoa moite kuhan kovasta kilohinnasta :(

Salviavoikastike

Salvia on yksi lempiyrteistäni. Salviavoikastike sopii hyvin pastalle ja salvia maustaa muhevaksi myös kanafileet. Reseptit täällä.

***

Varsinaisen ruokaelämyksen koimme ravintola Yumessa. Pidin heidän ruuistaan todella paljon. Ravintolan konseptina on, että annokset jaetaan. Erinomainen vaihtoehto sellaiselle, jolle melkein poikkeuksetta iskee annoskateus ja haarukka meinaa aina lipsua pöytäseuran lautaselle :)

Aluksi maistelimme tamarindilla maustettua katkarapusalaattia, joka tarjoiltiin shisolehdeltä. En ole mikään suuri shison ystävä, mutta tähän yhdistelmään se sopi erinomaisesti. Samaan aikaan pöytään saapui myös salaatti, jossa oli jokirapua ja grillattua parsaa. Salaatti oli hyvä, mutta hento jokirapu peittyi kirpakoitten kasvisten joukkoon. Ensimmäisenä pöytään saapui pienen pieni maisteluannos karitsaa.

Vasemmalla katkarapusalaatti shisolehdellä, oikealla takana jokirapuparsasalaatti 

ja oikella edessä karitsaa.

Sitten grillailimme kuumalla kivellä muutaman ohuen palan nautaa. Konsepti on minusta ihana! Kiva pikagrillailla itse pöydässä. Lihalle tarkoitettu kastike oli erittäin maukasta.

Sitten pöytään saapui varsinainen pääruoka: Yumen versio tonkatsusta. Tonkatsu on japanilainen wieninleike, yleinen lounasruokana. Yumen versio oli siitä hienostuneempi. Mukana tulevat kastikkeet olivat erinomaiset. Söimme ne viimeistä tippaa myöden ja jouduimme pyytämään lisää.

Tonkatsu ja alla Yumen coleslaw joka sekin oli hyvää ja riisiä

Koska ruoka oli niin hyvää, päätimme vielä mahduttaa yhden pääruuan vatsoihimme. Hyvä niin, koska ankka oli jopa tonkatsuakin parempi. Ankkaviipaleet tarjoiltiin ohuiden lettujen kera. Letun sisään kääräistiin ankkaa, sipulia, kurkkua ja kastikkeita. Jälleen kastikkeet loppuivat kesken. Todella hyvä annos!

Minusta pääruuat olivat alkuruokia parempia. Tosin ribsit jäivät koestamatta, joten itse voisin harkita sellaista jakamista, että tilaisin pelkkiä pääruokia :)

Jälkiruuaksi söimme raikkaat Ananas granitat, eli sellaista kuohkeaa ananasjäähilettä. Kaverina oli paahdettua valkosuklaata, mansikkakastiketta ja marjoja. Ihanan raikas jälkiruoka.

Hintatasoltaan Yume on yhtä kallis kuin keskustan muutkin hyvät ravintolat. Minusta se aivan suotta jäänyt Farangin ja Gaijinin varjoon, Yume pärjää niille vertailussa erinomaisesti, ainakin Gaijinille. 

Valopilkkuja lokakuussa

Syksyn ankeus ja harmaus alkavat jo tuntua. Olo on nuutunut ja energiatasot matalalla. Onneksi mukavia ja yllättäviäkin valopilkkuja on kuitenkin viikkoon mahtunut :)

Tiistaina minulla oli 9,5 tunnin workshop. Tämän hetkisessä kahvittomassa elämässäni olen tuollaisissa kinkereissä yleensä klo 14 jälkeen aivan sippi. Päivän ohjelmaan mahtui pari puolen tunnin taukoa. Kahvittelun sijasta kävin ulkoilemassa! Aika radikaalia ;)

Workshop pidettiin kurssikeskuksessa meren rannalla ja halusin hapen lisäksi nauttia maisemista. Aamupäivällä tunnelma oli erikoinen. Paksu sumu leijui pitkään ilmassa ja aivan rannassa näkyvyys oli pari metriä, jonka jälkeen merenlahti peittyi sumun syleilyyn. Sumu alkoi hellittää vasta lähempänä puolta päivää.

Sumu kätkee meren. Näkyvyys metri ehkä kaksi.

Sumun keskeltä näkyy aavistus massiivista kivilaituria

Tässä se sumun piilottelema komea kivilaituri

Workshopin jälkeen oli mahdollisuus jäädä kolmen ruokalajin illalliselle. Kotona olisi ollut jäljellä edellispäiväistä makkarakeittoa, joten valinta oli helppo :) Alkukeitto pitää laittaa muistiin ja kokeiltavien listalle. 

Kermainen bataattikeitto, jossa ripaus tuoretta chiliä. Olipas hyvää!

Torstaina syyslomailimme poikien kanssa ja kävimme Kansallismuseossa. Kävimme Suomen esihistorian osastolla shamaaniradalla. Tykkäsimme siitä - ainakin siihen saakka, kunnes selvisi, että radan kysymyksiin ei ollut tarjolla oikeita vastauksia. Aika töpeksintää sanon minä! Nyt meiltä jää pari noitajuomayrttiä selvittämättä ja voi olla, että vietämme unettomia öitä miettien alla olevien tavaraoiden käyttötarkoitusta. Lisäksi turkisten tunnistuksessa jäimme yhden turkin osalta pattitilanteeseen 3-1.

Piirrustustaulu on selvä, mutta mikä ihme on edessä oikealla?

Joudumme luottamaan kuopuksen arvioon, että kyseessä on kivikautinen jojo.

Kiertelemme muitakin osastoja ja ihmettelemme hurjan kokoista plooturahaa.

Plootu, vasemmalla kuulakärkikynä mittatikkuna

Lapsista museon paras paikka on Vintti. Kannattaa ehdottomasti käydä Vintillä! Siellä voi leikkiä historiaa. On vanhanaikaista kyläkauppaa, puuhellaa, hirsimökin rakennuspaikka, kangaspuut, tehdaslinja ja paljon muuta. Näin syyslomalla Vintissä kävi aikamoinen kuhina, mutta muutamaan leikkipaikkaan mahduimme.

Ostimme leikkikaupasta leikkieväät ja söimme niitä maitolaiturilla.

Kuopus ja keskimmäinen olivat kääntäneet kaupan kassan mukaansa.

Kuulemma kun kaupan neitiä vähän jututti, niin hän ei huomannut mitään :D

Tästä tulee mieleen Olipa kerran piirretyn Maestro

Suurta huvia oli ottaa itsestään tietokoneen kameralla kuvia ja mailailla niitä mm. isille töihin.

Pitäisi vaan jotenkin jaksaa tsempata itseni pysymään liikkeellä, niin syksy tuntuisi mukavammalta. Kummasti vaan sohva ja sänky viekoittelevat jatkuvasti luokseen. 

Huvittelua koko perheelle

Tänä vuonna meillä ei ole mitään syyslomasuunnitelmia. Pojilla on lomaa keskiviikosta perjantaihin. Minulla on vaivainen päivä lomaa ja sekin torstaina. En edes onnistunut varaamaan mitään viikonlopuksi. Mutta mepäs otimme varaslähdön lomatunnelmaan ja huvittelimme jo viime viikonloppuna :)

Pitkän aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Sirkus Finlandiaa. Näytös oli jälleen hyvä. Koko perhe tykkäsi siitä kovasti! Oma suosikkini oli klovni-akrobaattiduo the Catastroph Brothers. Ihmistykinkuulanainen oli hyvä, mutta ei lähellekkään yhtä hyvä kuin tähän mennessä paras näkemäni viimeinen ohjelmanumero. Toistaiseksi paras on kahden vuoden takainen kuolemanpallon neljä moottoripyöräilijää. Se oli huikea!

Pojat ja karkit :)

Esiintyjät. Punapukuinen nainen on suomalainen akrobaatti-rullaluistelija

Kepposet suosittelevat Sirkus Finlandiaa. Suosittelemme myös korvatulppia tai kuulosuojaimia herkkäkorvaiselle. Esikoista häiritsi livebändin musiikin voimakkuus paljon. Jos olisi ollut korvatulppia mukana, olisin itsekin ottanut käyttöön.

Sirkuksesta jatkoimme pizzalle. Ravintolaksi valikoitui sattumalta Rautatientorin reunalla oleva Vapiano. Pizzat olivat hyvät, pöydät tilavat, mutta onhan se kolmen vilkkaan lapsen kanssa hankalaa ilman pöytiintarjoilua. Pizzat piti käydä noutamassa itse alakerrasta, kun tilauksen jätettyämme mukaan saamamme hälyytin piippasi. Lasten pizzat olivat kyllä söpöimmät ikinä näkemäni.

Miten voi olla näin söpö pizza?

Kalan "teurastus"

Minun piti tilata salaatti, mutta päädyinkin pizzaan :)
Päällä oli niin reilusti pinaattia, että siinähän oli melkein salaatti mukana (mikä perustelu!)

Ostimme jälkiruokia jaettavaksi koko perheen kesken. Pojat eivät tykänneet tiramisusta. Joku hullaantui niin pannacottaan mansikkakastikkeella, että piti ostaa yksi lisää :)

"Taivaallista!" Kuopus on perheemme tuorein pannacotta-fani

Tiistai-iltana pojat pääsivät nauttimaan alkavasta lomasta. Esikoinen pääsi kaverinsa mukana HopLopiin, keskimmäinen meni kaverilleen yökylään ja kuopus puolestaan oli kaverillaan leikkimässä. Keskiviikoksi onkin luvassa melkein rajoittamatonta ruutuaikaa, koska minun pitää tehdä töitä ja minusta pieni lojuminen sopii pojillekin.

Loppuloman tärpit meille ovat:

1) Kansallismuseon shamaanirata ja Vintin työpaja

2) Nuuksion opastettu syksyn väriretki

3) Muumit Rivieralla

4) Uimahalli

Eiköhän näistä ainakin yksi ellei kaksi ehditä toteuttaamaan. Linnanmäellä on käynnissä Valokarnevaalit ja Sealifessa Kalakarnevaalit, mutta niihin emme tänä vuonna mene.

Kuva http://www.finnkino.fi

Lomalaisille toivotan oikein mukavaa syyslomaa!

Joulukortteja ja kortteja askarteluhaasteisiin

Tämä postaus sisältää kortit p*skarteluhaasteeseen nro 249 ja Korttisirkuksen haasteesen nro 15.

Voin tunnustaa olevani viime tipan kuningatar monessa asiassa, mutta monena vuonna olen tehnyt joulukortit valmiiksi erittäin ajoissa. Melkein voin hihkaista, että valmis. Pari korttia on viimeistelyä vailla. Lähinnä jännitettäväksi jää, että ehdinkö postittamaan kortit :)

Yhtenä sunnuntaina askartelimme ystäväni kanssa joulukortteja. Leimailut niihin olin tehnyt jo vuosi sitten. Oli varsin rentouttava päivä.

Mallin korttiin kopion ystävältäni, joka oli nähnyt kyseisen kortin askartelukaupan mallikorteissa.

Askartelukaupan mallikortin toisinto.

Minulla oli kymmenisen tummanruskeaa korttipohjaa ja ne olivat harmillisesti kaupasta loppu. Ihastuin hyvin tukeviin ekokorttipohjiin ja ostin niitä tummanruskeiden tilalle. Olisihan se pitänyt arvata, että malli ei enää näyttänytkään yhtän hyvältä ekokorttipohjalla.

Sama malli ekokorttipohjalla

Olin ostanut korttipohjien hakureissulla suloisen aaltopahvipaperikon ja päätinkin alkaa hyödyntämään sitä. Itse tykkäsin, että uusi malli on vähintään yhtä hyvä ellei parempi kuin alkuperäinen.

Simppeliä punaista ja vihreää

Sitten satuin kiinnittämään huomiota, että pilkkupaperin toinen puoli käy hyvin yhteen ekopaperin ja ruskean aaltopahvin kanssa. Niinpä kortti muutti ulkoasuaan enemmän. Sarjatyöksi tarkoitetuista korteista tulikin aika erilaisia :) Tällä kortilla osallistun Korttisirkuksen haasteeseen #15. Haastekortista pitää löytyä kraftia (pahvilaatikon väriä) tai aaltopahvia.

Korttisirkuksen #15 haastekortti

P*skarteluhaasteessa #249 oli inspiroidu kuvasta haaste. Kuvassa oli ihanat sinisen sävyt ja kupillinen teetä. Ensimmäinen fiilis oli tehdä jotain sinistä, mutta sitten päädyin teejuttuihin. Olihan minulla kaunis vintage kuva kokonaisesta teeastiastosta. Halusin jättää tuota ekokorttipohjaa tällä kertaa mahdollisimman paljon näkyville. Siinä on niin kiva struktuuri.

Keskiyön kännykkäkuvat syksyllä ovat mitä ovat :(   keväällä tulee sitten parempia

p*skarteluhaaste #249 kortti