Meille tuli vauva!

Elo Kepposlassa on täynnä yllätyksiä. Olin perjantaina menossa Haagan alppiruusupuutarhaan ja kysyin esikoista mukaan. Esikoinen lupautui lähtemään.

Ensin piti hoitaa asioita. Kirjastoa, postia ja Nopan terraario tarvitsi ehdottomasti uuden alustan ja uudet UV-putket. Eläintarvikekaupassa meni pasmat aivan sekaisin. Näimme jotain aika harvinaista ja aivan vastustamatonta.

Siinä kävi niin, että meidän perheeseen tuli vauva. Niin suloinen pieni olento!

Tervetuloa joukkoon pikkuinen

Meita on nyt sitten seitsemän! Uusin tulokas on vuoden ikäinen. Se on jo hyvin tottunut käsittelyyn ja utelias ja virkeä pikkukaveri. Pieni söpöläinen oli tullut myyntiin ruotsalaiselta kasvattajalta. Noppahan oli luonnosta Uzbekhistanista pienenä poikasena vangittu.

Olipas jännittävä hetki nähdä, että mitä Noppa tuumi uudesta tulokkaasta. Ensi tapaaminen sujui rauhallisesti. Yhtäkkiä Noppa huomasi terraarion toisesta päästä pienokaisen. Määrätietoinen katse silmissään Noppa lähti tarkastamaan tilannetta. Pieni selvästi kiinnosti Noppaa. Eniten kuitenkin kiinnosti pienen ruuat, jotka Noppa isomman oikeudella sosialisoi itselleen. Koko illan oli tarkkailuvaihe käynnissä, että kuinka kaverit mahtuvat samaan terraarioon ja samalle ruokakupille.

Ruokakupin sisältö on nykyisin menossa surkeaan suuntaan. Noppa-raukalla on kilpeen tullut hiukan pyramidikasvua eli kilpi kasvaa liian korkeaksi. Syynä on ilmeisesti liian suuri tuoreruuan määrä. Siksi saatavilla onkin vähäisemmin tuoreruokaa ja enemmän kuivaheinää. Noppa-raukka, joka rakastaa romainea.

"Mikäs se siellä liikkuu? Tilanne täytyy selvittää" tuumii Noppa.

"Noin pieni ei tarvitse näin isoa lehteä, parempi että iso konna syö sen"

Ilta meni hyvin ja pienikin pääsi ruokakupille :)

Vaihdoimme terraariomaton sijalle turvehiekkasekoituksen, jonka pitäisi olla parempi kilpikonnille, koska se on pehmeämpi ja luonnonmateriaalia. Nopalta meni heti hermot uuteen pohjamateriaaliin. Se luistaa niin, että Noppa ei voi enää seistä terraarion lasia vasten. Vihainen tuhina vaan kuului. Se on lähdettävä terraariomaton hakuun.

Nukkumaan Noppa ja pienokainen kävivät näin sopuisasti:

Noppa yleensä nukkuu sillan alla, mutta nyt se kävi nukkumaan lähelle pikkuista. Toivottavasti konnat tulevat toimeen keskenään.

Onpa jännittävää aikaa meillä :)

Häähumua Tokiossa

Kiertelimme Tokiossa temppeleillä hyvän ystäväni kanssa viime lauantaina. Päivä oli mitä ilmeisimmin buddhalaiskalenterin mukaan erittäin suotuisa päivä avioliiton solmimiseen, koska näimme peräti kolme hääparia yhden iltapäivän aikana.

Yhdellä hääparilla oli länsimaalaiset häät, kahdella muulla perinteinen japanilaiset. En tietenkään voinut välttää kiusausta kuvata hääpareja ja vieraita ihanissa kimonoissaan temppelillä.

Togo shrine, tuolit ja punainen matto ovat valmiina hääparia varten. 

Tämän temppelin pihan lävitse minulla oli tapana oikaista junalle.

Vihkiseremonia käynnissä. 

Seremonian erikoisuus oli orkesteri, joka soitti perinteistä seremoniamusiikkia. 

Ystäväni kertoi, että niitä on vaikea varata ja ovat hyvin kalliita. 

Vanhemmat edessä mustissaan ja heidän takanaan vihkipari ja sitten temppelin väki

Hääpari, morsiammen vanhemmat ja sulhasen äiti asettuvat kuvattavaksi. 

Oikealla kuvaajan vieressä ilmeisesti wedding planner, sen käyttö on suosittua Tokiossa.

Morsiammella oli päällään perinteinen, paksu, valkoinen hääkimono ja siihen kuuluvat lipokkaat. Kampaus oli moderni, omista hiuksista tehty nutturakampaus. Sulhasella oli myös perinteinen hääasu. Hääparin äidit olivat pukeutuneet mustiin juhlakimonoihin, joihin kuuluu leveä ja koristeellinen vyö eli obi. Naimissaolevien naisten obi sidotaan tuollaiseksi laatikoksi, sinkuilla taas näyttäviksi perhosiksi tai ruusukkeiksi. Yleensä juhliin tullaan kimonoon pukijan kautta, joka osaa asetella kimonon, aluspuvun ja sitoa obin.

Ihanat värikkäät kesäkimonot portailla seisovilla vierailla

Kännykkäkuvistani tuli liiankin tarkat. Olisin niin halunnut näyttää kauniin morsiamen, mutta alkoin sitten miettimään, että olisiko minusta kiva, jos naamakuvani häistäni olisi turistin blogissa... joten päädyin blurraamaan.

Juhlaväki yhteiskuvassa

Togo shrinen vieressä on aivan ihastuttava lampi ja pieni puisto. Lammen reunalla on ravintola. Tämän hääparin juhlat vietettiin siellä ja he siirtyivät lammen poikkivievän sillan kautta ravintolaan. Koko lampi oli varattu heidän yksityiskäyttöönsä. Harmi homma minulle, koska olisin halunnut käydä lammella.

Togolta shrinelta jatkoimme matkaa Meiji shrinelle. Meiji ja Asakusa Kannon temple ovat Tokion tunnetuimmat ja suosituimmat temppelit. Meiji on omistettu Keisari Meijille ja hänen puolisolleen Shokenille. Ja kas, Meiji shrinellakin oli häät. Ystäväni mukaan niitä joutuu jonottamaan vähintään vuoden.

Puistoväylän portti Meijille

Ystäväni näyttää minulle puhdistautumisrituaalin

Hääseremonia on suoritettu Meijillä. Hääpari ja vieraat kulkevat temppelialueen lävitse juhlakulkueena.

Morsiammella oli erittäin perinteinen kampaus ja siihen kuuluva hääpäähine. Tosin kampaus oli peruukki.

Juhlavieraiden letkaa - mikä kimono keskellä!

Morsianta valmistellaan autoa varten. Valkoinen pääkoriste on jo poistettu.

Morsianta varten oli erikoisauto katto-ovella, jotta hääperuukki mahtui mukaan kyytiin lyttääntymättä. 

Rakeinen suurennos hääperuukista. Se on kuulemma todella painava.

Vieraita varten oli kaksi tilausbussia. Pitihän nekin ikuistaa, koska olivat pienet söpöläiset

Kävelymatkalla takaisin metrolle vastaan tuli ravintola, joka on suosittu hääpaikka. Siellä oli juuri hääkuvaus käynnissä sisäpihalla. Sen jälkeen on tapana että torvifanfaarin säestämänä hääpari kiertää ulkokautta ja kahvilan läpi takaisin juhlatilaan.

Itse olen kerran kokeillut koko kimonorepertuaari geishameikkeineen niihin erikoistuneessa valokuvaamossa. Kuvan olen kerran aikaisemmin jo julkaissut, mutta laitanpa vielä uudestaa. Alla siis yritykseni hymyillä vienosti huulet yhdessä kuten geisha.

PS. Kuvia olisi vielä puistoista ja parista ihanasta illallisesta. Vieläkö lukijat kestätte Japani-postauksia?

Hullu tiedemies on vihdoin onnistunut!

Kyllä pikkukepposet tietävät, miksi sää voi vaihdella vuorokaudessa 20 astetta. Siihen ei ole muuta selitystä kuin, että hullutiedemies, joka haluaa säävaltiaaksi kiristääkseen koko maapalloa, on vihdoin onnistunut kehittämään sääkoneen. Se mahdollistaa sen, että maanantaina oli niin kaunis ja helteinen päivä ja +28 astetta ja tiistaina olikin sitten +8.

Onneksi meteorologit osasivat ennustaa hullun tiedemiehen hommat ja ehdimme nauttimaan hellejakson viimeisestä päivästä. Minultahan muut hellepäivät menivät Japanin matkan takia sivu suun.

Maanantaina menimme töiden jälkeen mummolaan uimaan ja saunomaan. Esikoinen meni heti uimaan, ennenkuin saunassa oli kiukaan alla edes tulet. Ihmettelin, että kuinka poika tarkenee aina vaan uida ja uida. Noh, helposti! Mittaria ei ollut mukana, mutta vesi oli vähintää 20-asteista. Koko perhe, mukaanlukien vilukissat kuopus ja hra Kepponen, tarkenivat hyvin uida. Työkaveri kertoi, että heidän mökillään oli vesimittari näyttänyt +24.

En muista, että olisin koskaan elämässäni uinut toukokuussa näin lämpöisessä vedessä! Pakko olla sääkoneen ansiota :)

Uimisen lisäksi suurta huvia on vikkelien vesimittareiden pyydystäminen saunakauhalla. Jos ei saa vesimittaria kiinni, niin sitten pitää tyytyä simpukkaan.

Aika hurjaa, että samaan aikaan kukkii omenapuut, sireenit, kielot ja ahomansikat. Kun astuin autosta ulos mummolan pihalla, kuului pelkkää linnunlaulua ja kielot tuoksuivat huumaavasti. Oi, mitä onnea se olikaan!

Reissun lopuksi grillasimme makkaraa ja joimme Jaffaa. Ihan loistoretki!

Nyt odottelemme kiristyskirjettä hullulta tiedemieheltä. Minä ainakin olen valmis maksamaan siitä, että hyvät ilmat tulisivat takaisin! Huomisesta voisin maksaa vaikka tuplahinnan ;)

A piece of perfection

Yhden vuorokauden parhaan tunnin Tokiossa vietin latautuen raskaan työpäivän jälkeen Hamarikyu-puistossa.

Akkujen lataus tuli erityisesti tarpeeseen, koska simultaanitulkkini sinä päivänä oli aivan syvältä. Asiakas ilmoitti 30 minuutin jälkeen, että he eivät tarvitse tulkkausta englannista japaniin. En yhtään ihmettele, kun yksinkertaisen pätkään kääntöön meni vähintään kolme kertaa se aika, mitä minulla oli mennyt sen sanomiseen englanniksi. Itse meinasin jo unohtaa, että mitä olin sanonut ennen tulkkausta. Ongelmat lävähtivät silmille siinä vaiheessa, kun asiakkaalla olikin paljon kysyttävää ja halusivat haastaa positiointiamme. Lopulta päädyimme siihen, että yksi työkavereistani ryhtyi tulkikseni ja toinen täydensi vastauksiani japaniksi. Onnistuivat ottamaan minusta kahdessa tunnissa kaikki mehut irti.

Anyways, tunti Hamarikyuissa tuli siis tarpeeseen ja sen jälkeen olin jälleen kuin uusi ihminen :) Paikka on niin rauhallinen ja lumoavan kaunis. Perintaisen japanilaisen puutarhan kauneutta korostaa kontrasti pilvenpiirtäjiä vastaan. Mutta antaa kuvien puhua!

Monissa Tokion puistoissa on pieni sisäänpääsymaksu, samoin Hamarikyussa. Näissä puistoissa on myös rajoitetut aukioloajat.

Tokiolaisessa ruokakaupassa

Tokiossa on paljon pieniä kauppoja, jotka ovat auki ympäri vuorokauden. Niiden ruokavalikoima on suppea. Isoja ruokakauppoja on huomattavasti harvemmassa. Sattumalta osuin hiukan isomman ruokakaupan kohdalle ja päätin ikuistaa osan valikoimasta.

Aloitetaan kierros kylmästä pullotetusta teestä. Valikoima oli varsin hyvännäköinen. Oma suosikkini on oikean alakulman tee, jonka nimi on muistaakseni uron. Sitä tarjoillaan yleensä aina asiakaspalavereissa. Ensimmäisenä iltana ostin epähuomiossa viereistä tummempaa versiota. Yök!

Laiskan kokin tai kiireisen offisu ladyn elämän pelastaa kaupan valmisruokahyllyt.

Ensin katsaus friteerattuihin tuotteisiin sekä muutamiin yakitori-vartaisiin. 

Lisää yakitori-vartaita

Aikoinaan ostin joskus kotiin noita valmiita yakitoreja. Niiden lisäksi ostin paistettuja dumplingeja. Niitä oli tässäkin kaupassa.

Tarjolla oli myös erilaisia nuudeliannoksia

Sekä tietenkin sushia.

Maitohyllykin piti ikuistaa, koska aikoinaan maitoja oli muistaakseni yhtä mallia rasvaton ja yhtä mallia "punainen maito".

Kaupan hedelmäosasto oli pettymys. Yleensä vihannesosasto on hyvä ja hedelmävalikoimaa täydentävät Uudesta-Seelannista ja Australiasta tuodut tuotteet. Mutta viis nyt terveellisestä, loikataanpas suoraan snäckki-osastolle. Tavallisia perunalastuja olisi tietenkin saatavilla. Kukas nyt niitä syö, jos on tarjolla kuivattua kalaa?!? Petollisimmasta päästä ovat sellaiset snackssekoitukset, joissa on kuivattuja kaloja seassa. Koko pussi nimittäin haisee aika pahalta. Toki kalojen lisäksi on erilaisia pähkinä- ja ties-mitä-pallura-sekoituksia.

Ei muuta kuin pari tölkkiä Asahi-olutta ja fisut ja töllön ääreen ;)

Tiskaus sujuu kuin tanssi, kun käteen vetäisee vaaleanpunaiset muovihanskat. Jos pinkki kyllästyttää, on saatavilla myös mintunväriset. Pahus, kun oli L-koko loppu noista pinkeistä :(

Suomeen vietäväksi ostin pieniä herkkuja. Mietin kyllä, että pitäisikö ostaa pussi kuivakalaa ja järjestää kaikkien aikojen blogiarpajaiset ;)

Ihanaa viikonloppua!

Aivan fiiliksissä!!!

Löysin toimistolta sellaisen ad-hoc palaverialueen. Koska siellä ei ole näkynyt muita, olen valloittanut yhden pöydän itselleni. Ihan mielettömän hyvä paikka istua. Riskinä on se, että maisema alkaa haitata työntekoa. Näkymät ovat aivan huikeat. Säät ovat vielä olleet hyvin vaihtelevat, joten oman lisänsä maisemaan ovat tuoneet erilaiset pilvimassat.

Kuvat ovat 41. kerroksesta Tokyon keskustan alueelta.

Pilvet ovat väistymässä ja aurinko paistaa jo

Pilvirintama lähestyy 

Japanilaisten versio Eiffelistä eli Tokio Tower (joka tietenkin Eiffeliä korkeampi). 

Tokionlahti näkyy myös. 

Maisemien lisäksi Tokio on hemmotellut minua ruuallaan.

Ensimmäinen lounas oli kaiten-sushi ravintolassa, jossa oli myös mukavia looseja ruokailuun. Kaiten-sushissa liukuhihnalla kiertää annoksia, joista ruokailijat poimivat haluamansa itselleen. Tällä kertaa tilasimme valmiit sushilautaset.

Loosistakin näki sushiliukuhihnan ja saattoi samalla seurata sushikokin työskentelyä.

Hanasta tulee kuumaa vettä teetä varten. Punaisessa astiassa on vihreää teetä jauheena.

Lounasasiakkaita liukuhihnan äärellä

Taivaallinen lounas!

Yksi työkavereista söi tuoretonnikala-annoksen. 

Riisin päällä on tuoretta raakaa tonnikalaa viipaleina ja sitten tuollaisena hakkeluksena.

Olen aivan fiiliksissä!