Hauskaa Vappua!

Mikä saa rähinä-Kepposetkin hymyilemään?
Vohvelikestit.

Kukaan ei todellakaan jaksa haastaa riitaa, jos on maha täynnä vohveleita :) Se on jälleen todistettu.

Alkurähinöiden jälkeen ilta on sujunut leppoisasti. Terrific Trio onnistui valmistamaan hyvän vohvelitaikinan, vaikka mitoissa olikin "pientä epäselvyyttä". Päällystetyyli oli vapaa. Testasimme sokeria, hilloa, kermavaahtoa, jäätelöitä ja niiden erilaisia yhdistelmiä.

Kaupan simapullo pääsi poseeraamaan ilmapallojen väliin siitä syystä, että 1,5kk olen joutunut juomaan pelkkää vettä tai maitoa ja riemukseni vatsani sieti simaa :)

Vapunpäivänä on vuorossa vappulounas ravintolassa. Lisäksi olen kuullut huhua, että Halloweenvieraallamme P.Kallosella olisi veli, joka juhlii vappuna ja hän olisi ehkäpä tulossa meille. Hurjaa!

Näiden tunnelmien keskeltä vatsat pullollaan toivotamme sinulle
Hauskaa Vappua!

Luonnontieteellisessä museossa

Apua, se syö minun lapseni!

Olin sunnuntaina esikoisen ja keskimmäisen kanssa äidit-ja-pojat-retkellä. Kuopus oli sairaana ja joutui jäämään kotiin. Retken teimme yhdessä ystäväni kanssa, hänellä on melkein saman ikäiset pojat. Luonnontieteellinen museo on kyllä hieno vierailukohde! Itseäni kiehtoo erityisesti Suomen luonto-osaston vitriineihin rakennetut maastot eläimineen.

Ihailimme keskimmäisen kanssa metsäkaurista poikasineen. Keskimmäisen mielestä se muistutti meidän perhettä. Ihan kuin meillä joskus olisi noin suloisen ja seesteisen oloista elämää - dream on!

Seuraavasta vitriinistä löytyikin sitten se meitä vastaava eläinperhe. Kaksi pentua leikkisästi nahistelee, yksi pentu roikkuu äidissä ja äiti selvästi karjuu :) Isä on varmaan hankkimassa ruokaa.

Pojat jaksoivat innostua myös fossiileista. Osaston hitit olivat seinä, jolta piti etsiä yhdeksän fossiilia sekä isokokoinen lautapeli.

Fossiilien etsijät

Afrikan eläinten kohdalla keskimmäiseltä alkoi herpaantua kiinnostus pahasti. Sanoimme nopeat moikat tiikerille.

ja lähdimme täyttämään nälkäisten retkeläisten vatsat pastalla. Olen avannut nyt todenteolla parsakauden, sillä tämä oli jo kolmas parsaruoka muutaman päivän sisään. Viimeksi parsaa olen hehkuttanut reseptin kera kaksi vuotta sitten. Olen parsafani!

Pasta Primavera / Kampin Don Corleone. 

Maittava annos, miinusta siitä, että kokki ei ollut leikannut puumaiseksi mennyttä parsan päätä pois.

Minä tykkään näistä retkipäivistä paljon. Oikein odotan, että tulee kesä ja pääsee vaikka Suomenlinnaan, Seurasaareen tai Porvooseen.

Askartelu lienee geenivika

Isoisäni maalasi tauluja.
Isäni piirtää, maalaa, sitoo kirjoja ja suunnittelee Ex Libriksiä.
Isoäitini ompeli ja virkkasi.

Hra Kepposen mukaan keskimmäinen muistuttaa luonteeltaan eniten minua. Näköjään myös askartelugeenin suhteen. Poika on nimittäin aivan täpinöissään miniatyyrien rakentamisesta ja maalaamisesta. Homma ei ole helppoa 6-vuotiaalle.

Näistä muoviosista pitäsi saada koottua miniatyyriukkoarmeija. Kootut ukot pitää ensin pohjamaalata ja sitten maalata väreillä. Keskimmäinen kävi Hra Kepposen kanssa maalausopissa Games Workshopissa, josta aloituspakkaus on hankittu. Poika kyllä tietää kenet perheessä kannattaa rekrytoida maalauskaveriksi. Niinpä minullakin on nyt uusi harrastus: miniatyyrien teko :)

74 hahmoa pitäisi saada valmiiksi ennenkuin poika pääsee pelaamaan. Pelaaminen onkin sitten Hra Kepposen heiniä.

Ihailen keskimmäisen kärsivällisyyttä. Hahmon maalaamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Homma ei ole helppoa tai nopeaa minullekaan, vaikka väittäisin käteni olevan vakaa ja harjaantunut. Saas nähdä milloin armeija valmistuu. Paketti oli syntymäpäivälahja ja ainakaan viikon päästä juhlapäivänä ukot eivät ole valmiit.

Alla kuvasaldoa valmistuneista ukkeleista.

Keskimmäisen maalaus

Vasemmalla keskimmäisen ritari ja oikealla minun

Ritarin korkeus on vajaa nelisen senttiä ilman miekkaa mitattuna

Armeijan kasaaminen on hidasta puuhaa!

Pyttipannu aasialaisittain

On sellainen suma töissä (lukemattomien sähköpostien määrä ampaisi taas nousuun ja on edelleen yli 700), että ruuankin suhteen pitää yrittää saada hyvää mahdollisimman helposti. Onneksi Hra Kepponen oli keittänyt ylimääräistä riisiä, joka odotti jääkaapissa herkuksi päätymistä. Paistettu riisi on nimittäin todella hyvää!

Tämä valmistuu reilussa vartissa helposti.
1. Kuumenna isohko loraus öljyä wokkipannussa. Tilkasta seesamöljyä tulee kiva lisämaku.
2. Heitä sekaan pussillinen (n. 500g) pakaste wokkivihanneksia. Pyörittele kasviksia öljyssä reilu 5min.
3. Kun kasvikset alkavat sulaa, lisää joukkoon kypsä riisi
4. Kun seos alkaa olla lämmintä, lisää kypsää kanaa tai katkarapuja tai molempia
5. Mausta suolalla, pippurilla, kunnon tujauksella makeaa chilikastikketta ja valkosipulilla. Toiset tykkää lisätä juustokuminaa tai inkivääriä (minä en).
6. Lisää lopuksi riisin sekaan 1-2 kananmunaa riippuen riisin määrästä. Hämmennä kunnes kanamuna on hyytynyt riisin sekaan.
7. Valmiin annoksen voi koristella vaikka paahdetulla sipulilla (suoraan kaupan pussista)

Jos omistat sopivan muotin, niin paistetusta riisistä saa helposti sen avulla kauniin annoksen. Kiireiset ja nälkäiset läiskäisevät kauhalla keon lautaselle ja hyökkäävät kiinni :)

Hiukan sähköpostia

Pitääpä läiskäistä tännekin ensimmäinen kuvani Facebookissa kiertävään arki kuvina viitenä päivänä haasteeseen. Olin poissa töistä neljä arkipäivää, kaikkiaan pyhien kera yli viikon, ja lukemattomien sähköpostien määrä oli tiistaiaamuna 693. Täytyy tunnustaa, että siellä oli "siemenperunana" lähemmäs sata lukematonta ennen vapaita. Luonnollisesti giganen mailiboxi oli myös täynnä, sinne ei enää mahdu edes yksi vuosineljännes. Tuota tulvaa ei mitenkään kannata edes yrittää järjestellä ja mitäänhän en ikinä deletoi. Store the evidence!

Onhan tuo sähköpostimäärä hiukan tyly aloitus viikolle. Tilanne on useimpien vapaiden jälkeen samankaltainen, harvoin kuitenkaan ihan näin paha.

Palkkani ansaitsen sähköpostiin vastaamisesta, puhelimessa puhumisesta ja presentaatioiden värkkäämisestä ja pitämisestä. Toki aihealuuseen perehtyminen vie oman aikansa ja vaatii jatkuvaa opiskelua. Että sinänsä on varmaan ihan hyvä, että sähköpostia riittää :)

Pääsiäisyllätyksiä

Jokainen juhlapyhä on mahdollisuus askarteluun :) Pääsiäiseksi syntyi rasioita poikien herkuille ja parit kortit.

Karkkiyllätykset olivat varsin mieleiset pojille ja äidin pieni puuhastelu sai arvostusta osakseen (Jee!). Keskimmäinen näki, kun tein rasiaa torstai-iltana ja tivasi, että mikä siitä tulee. Kerroin, että siitä tulee heille pieni pääsiäisyllätysrasia. Keskimmäinen harmitteli, että nyt häneltä meni osa yllätystä. Seuraavaksi hän mietti, että pitäisikö kertoa veljillekin. Keskimmäinen kuitenkin päätti olla aivan hiljaa asiasta, jotta veljille tulee täydellinen yllätys aamulla. Ihanan huomaavaista!

Pitkäperjantain yllätys:

Rasian taittelin tukevasta paperista ja päällystin kuviopaperilla. Piti tehdä tälläinen isompi rasia, jotta Kinderit mahtuvat.

Ensimmäisen pääsiäispäivän yllätys:

Mignonit värittelin tusseilla ja laittelin helmikynällä pieniä hopeisia pallukoita. Mignonit mahtuvat juuri passelisti rasiaan. Rasian mallin bongasin Maaretin blogista ja ohje löytyy täältä. Rasia on helppo ja nopea.

Toisen pääsiäispäivän yllätys:

Pääsiäiskortit:
Poikien kummeille ehdin tekemään pääsiäiskortit.

Tipuja

Pitkäperjantaina teimme ystäväperheen kanssa retken Sea Lifeen. Pääsiäisen kunniaksi sinne oli tuotu tipuja. Niitä oli paria eri lajia samassa tilassa. Jestas, mikä vilinä siellä kävikään!

Vitsit mikä söpöläinen

Yritin kovasti kuvata vikkeliä pikku tipuja, mutta ne olivat niin nopeita, että kuvissa näkyi lähinnä keltaisia vauhtiviivoja. Ihan pieniä untuvikkoja tipulaiset eivät enää olleet, siipien sulat olivat jo hyvässä kasvussa. Esikoinen näki tipujen ruokinnankin. Silloin se vasta oli vilinä käynytkin. Vilinä kävi meidänkin joukkueessa. Olin Sea Lifessa kahden miehen ja viiden pojan kanssa :) Lounaalle sain sentään naisvahvistuksen.

En ennen tiennytkään, että kaloja on myös lempivärissäni pinkissä. Hetken jo haaveilin akvaariosta, jossa uiskentelisi pinkkejä kaloja. Ehkä joku turkoosi pääsisi mukaan ;)

Ihana väri!

Sea Life on edelleen yksi perheemme suosikeista. Ainoa moite tulee sisäänpääsyn kalleudesta. 

Tipuja on yleensä voinut ihailla ilmaiseksi Talvipuutarhassa, tänä vuonna netti ei kerro tipuista mitään, mutta ainakin nukketeatteria olisi tarjolla.

Väriä!

Ystäväni soitti minulle Stockkan Hulluilta päiviltä "Täällä olisi nyt sinulle turkoosia". Loistavan täsmävinkin avulla onnistuin kampeamaan itseni Hullareille. Olenkin pitänyt useamman vuoden Hullareista taukoa. Sen jälkeen, kun yhtenä lauantaiaamuna olin Stockkalla 8:06, vain kuullakseni, että tuotteet ovat loppu, loppui osaltani Hullareille rynnistäminen.

Nyt kannatti Hullareille meno! Sain vaatekaappiini turkoosia sopuhinnalla. 

Keväisin kaipaan niin VÄRIÄ.

Muutoin vaivaa ostosangst. Se on taas kenkäkauppareissu edessä poikien kanssa ja farkkuni hajoavat päälleni. Plääh!

Kodin väriläiskästä vastasi Hra Kepponen, joka toi kotiin kolme tulppaanipunttia.

Ihanaa, kun on edessä pitkä viikonloppu! Meillä on suunnitelmissa hiukan pääsiäiskoristelua, pientä retkeilyä poikien kanssa ja suklaamunia. Sellaista rentoa ja leppoisaa oloa, ruuaksikin on valikoitu helppoja juttuja. Jos onni suosii, niin ehkäpä pääsen askartelemaan.

Nautinnollisia vapaita!

Vapaapäivä Keppostyyliin eli tapahtumaputken virtaa

Minulla oli maanantaina vapaapäivä. Päätin pitää kuopuksen ja keskimmäisen kotona. Esikoinen puolestaan oli taas aivan karmeassa yskässä, joten hänkin jäi kotiin.

Vapaapäivä alkoi ihastuttavalla köllöttelyllä pitkään sängyssä. Mies lähti aikaisin aamulla äitinsä tueksi, koska appiukollani oli maanantaina vaativa leikkaus. Me kaikki muut näytimme samalta kuin kuvan kuopus: onnellisilta laiskiaisilta. Yksi kuulosti yskäiseltä :(

Sitten leikimme kutituskidutusta, teimme yhdessä ruokaa ja leikimme piilosta. Yht'äkkiä kesken piilosen alkoi hirvittävä kutina suussa, silmät alkoivat vuotaa ja turvota, nenä meni tukkoon. Allerginen reaktio. Sitten alkoi hengitys rohista. Elämäni pahin allerginen reaktio! Allergialääkettä naamaan, varmuuden vuoksi tupla-annos. Ei mitään suht nopeaa vaikutusta. Henki alkoi vinkua rohinan lisäksi. Äkkiä päivystykseen, mutta mihin lapset?

Soitin isälleni. Hän ei ollut kotona. Heillä on kylpyhuoneremontti purkuvaiheessa ja olivat lähteneet hotelliin evakkoon yöksi. Ei muuta kuin äkkiä jengille vaatteet päälle ja taksilla keskustaan päivystykseen.

Hra Kepposella oli aikamoiset tunnit. Hänen isänsä leikkaus kesti huomattavasti odotettua pidempään. Heti kun mies äitinsä kanssa kuulivat hyvät uutiset, niin minä soitan kähisten perään. "Sain pahan allergiaoireen, hengitys heikentynyt, lähden päivystykseen lasten kanssa, tilaa mulle taksi".

Pääsimme perille ja marssin ilman mitään numeroa suoraan siihen luukulle. Sen verran oli happisaturaatio laskussa, naama kuin kauhuleffasta ja ääni puuroutunut, että eivät passittaneen jonottamaan luukulle, vaan suoraan seuraavalle vapaalle lääkärille. Siinä ei montaa minuuttia mennyt kun sain kortisoonipiikin, kortisoonia tablettina, antihistamiinia tablettina ja siirryin hengittelemään hengitysteitä avaavaa lääkettä.

Hengitystiet alkoivat aueta puolessa tunnissa. Sitten olikin aika vilkaista naamaa. Se oli näky. Suuta en saanut kiinni, koska posket alaleuassa olivat niin turvonneet. Vastapainoksi toista silmää en saanut auki kuin pari milliä, kun se oli turvonnut kiinni.

Mikäs se siinä kuvassa? Se ei ole makkara, johon joku on liimannut silmätarran vaan Kepposkan yläluomi. Kuvan olen ottanut siinä vaiheessa kun hengitys alkoi helpottua.

Sitten siihen reissun riemuhuipentumaan. Mitään asiaa ei ollut kotiin muutamaan tuntiin, aluksi puhuttiin jopa yön yli valvonnasta. Päivystyksessä oli kuuma, ei mitään tekemistä ja pojilla nälkä. Keskimmäinen purki turhautumistaan juoksemalla aulassa, metelöimällä ja esittelemällä ninjagoliikkeitä. Ymmärrän, että juokseva lapsi voi aiheuttaa vaaratilanteita. Yksi lääkäreistä kävi nuhtelemassa keskimmäistä ja selittämässä, että mikä on kiellettyä. Aivan sallitua minun puoleltani, joskus ulkopuolisen sanominen auttaa paremmin kuin äidin. Siitä en oikein tykännyt, että minut piti siinä käytävällä läksyttää, että miksi siinä istun enkä estä lastani juoksemasta. Ei sillä, että läksytys olisi ollut tarpeen: harmitti, kiukutti ja nolotti jo valmiiksi. Pahoittelin syvästi tilannetta, kerroin että olen saanut pahan allergiakohtauksen ja heti kun hengitykseni palautuu paremmaksi, yritän siirtyä kauemmas ja pysäyttää lapseni fyysisesti tarvittaessa, mutta nyt en vielä pysty siihen eikä puhe tehoa enkä saa poistua tästä.

Minusta ei ollut reilua, että läksytys jatkui ja jatkui. Joka asiasta piti läksyttää tyyliin lapsi kävelee liian lähellä. Etenkään jos vertaa siihen, että kukaan ei katsonut aiheelliseksi huomattaa mitään sille agressiiviselle vanhukselle, joka kiroili jatkuvalla syötöllä ja yritti paukaista viereiselle tuolille istuvia turpaan. Onneksi muiden lääkäreiden kestokyky riitti meidän perheeseen. Olenhan minä odottanut, että koska joku läksyttää minut kunnolla villeistä lapsistani. Enpä vaan ikinä olisi uskonut, että se tapahtuu sairaalassa olessani hengenvaarassa...

Oma hoitajani suhtautui poikien episodiin rauhallisesti ja rempseällä huumorilla. Tilanne on se mikä on ja parhaasi teet mihin nyt pystyt. Terveet pojat siellä päästelee höyryjä. Sitten saapui pelastava enkeli. Mies oli saanut babysitterimme kiinni ja hän oli vapaalla ja lähti saman tien hakemaan poikia. Thank god!

Aikoivat istuttaa minua siellä kaiken kaikkiaan 5 tuntia. Labrat tulivat ja olivat hyvä, happisaturaatio 99 ja lääkevaste hyvä. Sain sovittua, että pääsen, kotiin kun mieheni palaa kaupunkiin ja tulee hakemaan minut.

Mikäs oli kaiken takana?
Proteiinipatukka. Tai siis vajaa 2/3 osaa siitä patukasta.

Olen laihduttanut patukoilla ja paria muutakin merkkiä maistanut. Ei ole tullut mitään oireita. Tämä merkki oli minulle tuntematon ja osoittautui minulle vaaralliseksi. Suurin epäily kohdistuu patukan soijaproteiiniin. Olen syönyt paljon tofua ja maistellut soijajäätelöä oireitta, mutta saanut selvät oireet soijamaidosta kahvissa. Olen ruoka-aineallerginen ja allergisoivista tuotteista saan suun ja korvien kutinaa, huulten turvotusta ja joskus nokkosihottumaan rintaan. Siis kiusallista, mutta ei vaarallista. Asia selvinnee sitten, kun pääsen uusin allergiatesteihin.

Olen tässä valvoskellut urakalla ja vahtinut oireitani. Tätä kirjoittaessa klo on neljä aamulla ja henki kulkee hyvin. Aika painua pehkuihin. Että sellainen vapaapäivä. Huh huh.

Palmusunnuntaita ja sen valmisteluja

Lauantai olikin varsinainen vitsanvääntöpäivä. Ensin kävin kyläilemässä kummitytölläni. Suloinen ja veikeä kummityttöni odotti minua prinsessamekko päällä kylvöpuuhiin. Istutimme rairuohon siemenet, teimme seuraavan päivän virvontavitsat ja herkuttelimme ystäväni leipomuksilla. Ystäväni oli ollut päivällä rautalangan työstökurssilla ja tehnyt upean piikkipallon. Todellakin WAU!

Virvontaoksien teko jatkui kotona poikien kanssa. Viime vuonna reippain askartelija oli esikoinen, tänä vuonna keskimmäinen. Itse sain inspiraation tehdä pastellisävyisiä vitsoja. Tänä vuonna virpomaan lähti koko kolmikko. Loru sujui erinomaisesti.

Meillä joudutaan kohta piilottelemaan suljetun oven takana. Tämän vuoden noitasaldo on ollut huikea. Tätä kirjoittaessani kello ei ole vielä edes 13 ja noitia on käynyt 17 kpl sateesta ja kylmästä säästä huolimatta. Herkut on kohta loppu :(

Onko teillä päin liikunut virpojia?

PS. Onko teillä muilla vaikeuksia Bloggerin kanssa? Omat postaukseni eivät meinaa millään suostua julkaistuksi.

Kellä on päällään jotain keväistä

Eipä ole lämpötila keväinen lainkaan, vaikka aurinko on tänäänkin paistanut niin kauniisti. Olemattomista plusasteista huolimatta, päätin tänään siirtyä keväisempään varustukseen. Se oli tennarikauden avaus tänään. Niin ja pellavavaatekauden avaus myöskin. Molemmat ovat suosikkejani!

Tänään töissä oli rento toimistopäivä ja silloin pidän aina farkkuja.

Replayn siniset kukkatennarit ovat minusta suloiset. Harmittaa, että en ostanut tennareita myös punakuvioisena. Näissä tennareissa on yllättävän hyvä pohja. Rakastan pellavaa ja eilen ostin uuden tummansinisen pellavapaidan. Eihän se tummansininen ole mikään kesäväri, mutta menee ainakin keväällä. Jos kesällä aurinko porottaa hulluna, niin ostan sitten jonkun vaalean :) Kaulassa olevat nappihelmet ovat matkamuisto Etelä-Afrikasta.

Ihanaa - huomenna on perjantai ja viikonloppu on jo ovella!

Kellä on yllään jotain turkoosia

Jaahas, se on taas teemaväriviikon aika :) Teemaväriviikolla minäkin mietin, että mitä laittaisin päälle, kun yleensä päälle menee ensimmäisenä kaapista käteen sattunut yhdistelmä.

Näitä kolmea asukokonaisuutta kierrättämällä meni neljä työpäivää. Viimeksi teemaväriviikon väri oli pinkki ja nyt oli vuorossa petrooli/turkoosi. Tummemman kautta heleään ja keväiseen.

Jokaisessa asussa on samat housut. Ensimmäisessä asussa on luottovaate eli ohuen ohut neule ja sen alla turkoosi t-paita. Kaulassa yksi lempikoruistani. Jalassa yhdet lemppareista: El Naturalistan kiilakorot.

Seuraavassa kuvassa on ihana petroolin värinen kirpparilöytötunika, alla perustrikoo, keltainen helmikoru ja jalassa Eccon kiilakorot.

Kolmannessa kuvassa on samat kengät ja koru kuin ensimmäisessä. Alla valkoinen toppi ja sen päällä toinen kirpparilöytö, läpikuultava tunika.

Joo - turkoosin ja pinkin lisäksi pidän tunikoista ja kiilakoroista :)

Kolme helppoa alkupalaa avokadosta

Minulta kysyttiin neuvoa helppoon ja nopeaan alkupalaan, jossa olisi kasviksia. Kalaa voisi olla kaverina myös, mutta ei mielellään lohta. Koska olin ostanut kaupasta avokadoja, tuli mieleeni avokadoalkupaloja. Mutta ei sitä avokadopastaa - olenkohan ainoa, joka ei pidä siitä?

Eli siis superhelppoja ja -nopeita valmistettavia.

1. Avokadokuppi
Kaikessa yksinkertaisuudessaan: puolita avokado, poista kivi ja suurenna kivenkoloa hiukan lisää. Sivele avokadolle hiukan sitruunamehua tummumisen estämiseksi ja ripauta mustapippuria. Täytä kolo haluamallasi täytteellä.

Täytteeksi sopii vaikka:
-tomaatti-sipuli-hakkelus
-tomaatti- ja fetakuutiot
-katkaravut (voi sekottaa smetanaan/kermaviiliin tai lisätä vaikka makeaa chilikastiketta)
-salamileike (jos pienii leikkeen, annos on helpompi syödä)

Annoksen voi kasata salaattipedille tai nakata sellaisenaan lautaselle.

Tässä lihaversiossa on kaksi viipaletta salamia ja Parman kinkkuviipale

2. Tomaatti-avokadosalaatti

Tämä meidän perheen vakioherkku on esiintynyt blogissani jo aiemmin. 

Paloittele tomaatit viipaleiksi ja avokadot suikaleiksi. Lado kauniisti lautaselle. Pirskottele päälle Balsamicoa ja oliiviöljyä, rouhi mustapippuria. Paahda (käytän öljyä) pannulla pinjansiemenet ja kaada ne salaatin päälle.

Vain pinjansiemenet puuttuvat 

3. Avokadoa ja tuoretta tonnikalaa

Tätä en ole vielä ehtinyt kokeilmaan kotikeittiössä, mutta söin sitä Bratislavassa ja se vei kielen mennessään. Ruokakuvan laatu on aivan surkea, mutta ehkä se antaa hiukan suuntaa annoksen kokoamiseen. Annoksen alla oli kastike, jonka jätin syömättä, koska se peitti maut alleen. Joten sanoisin, että kastikkeetta parempi. Loraus hyvää oliiviöljyä ja sitruunamenua riittää.

Kokoa annos vetäytymään sopivaan astiaan tai muottiin (astia voi olla hyvä vuorata elmukelmulla). Alimmaksi kerrokseksi tulee avokado-tomaatti-hakkelusta. Mausta sitruunalla ja mustapippurilla. Seuraavaksi kerrokseksi tulee tuoretta tonnikalaa hakkeluksena. Itse laittaisin sekaan suolaa tai soijaa ja hiukan vedellä notkistettua wasabia. Koristele annos paahdetulla sipulilla (saa suoraan pussista).

Onnea kolinasta!!!

Makoilin tänään sängyssä ja yhtäkkiä aivoni rekisteröivät pientä kolinaa. Kolina aiheutti ilon läikähdyksen, koska tiesin heti mistä ääni tulee. Kilpikonnamme Noppa oli liikkeellä!

Pojat olivat jättäneet maitopurkkitalon Nopan terraariota vasten ja Noppa yritti jälleen seisoskella terraarion lasia vasten, jotta näkisi paremmin edessään olevan tavaran. Itseäni nauratti, että nytkö sitten löytyi jotain, mikä sain Nopan mielenkiinnon heräämään - nimittäin Sauronin Suun Mahti maitopurkkitalo :)

Sitten Noppa veti reippaan aamulenkin kävelemällä terraariotansa ympäri. Heti kun kuppiin ilmeistyi puhdas vesi, Noppa joka juo harvoin, ilmeistyi kupille. Viimeksi mielensäpahoittaja jätti lempiherkkunsa mangon syömättä, nyt oli konna nopeasti kupilla tekemässä inventaariota ja mangon tuhoaminen alkoi saman tien.

Kaksi kuukautta Noppa on elellyt hiljakseen. Syönyt silloin tällöin, ei ole osoittanut kiinnostusta ympäristöönsä, liikkunut todella vähän ja kartellut meitä. Jossain vaiheessa pelkäsin Nopan sairastuneen, niin raadolta se näytti maatessaan lämpölampun alla. Nyt konnasta pilkisti meidän vanha utelias Noppa, joka tykkää katsella lasten touhuja ja antaa omistajansa silitellä itseään. Vielä ei Noppa hamua sormia, mutta ehkä sekin päivä koittaa ja jatkan Nopan kanssa "kilppariagilitya".

Kiva, että Noppa on taas Noppa, eikä mielensäpahoittaja! Onnea on kilven kolina terraarion lasia vasten :)

Ensi talveksi pitää ilmeisesti löytää Nopalle sopiva talvihorrospaikka.

Gastroskopia

Jännittämäni gastroskopia on enää muisto vain.

Sen voin todeta, että tutkimusmenetelmänä gastroskopia on loistava. Miten muuten ruokatorven ja vatsalaukun tilasta ja mahdollisista sairauksista saisi tietoa? Koepalatkin tulevat hetkessä.

Gastroskopia on kivuton ja nopea.

Gastroskopia on helvetin epämiellyttävä.

Alustavien tulosten mukaan kyse ei ole muuta terveyttä vaarantavasta vaivasta. Valitettavasti näyttää siltä, että olen saanut itselleni pitkäaikaisen ja ajoittain todella kivuliaan riesan. Aika pahasti riipaisee pitkäaikainen hiilihapotettujen juomien, alkoholin, sitrushedelmien ja suklaan syöntikielto. Niin ja loppuelämän tulehduskipulääkekielto Panadolia ja pakkotilannetta lukuunottamatta.

Kepposlassa on tapana yrittää keskittyä positiivisiin asioihin. Koska jäätelö ei ole kieltolistalla ja kesä on tulossa, varautukoon Valio menekin hurjaan kasvuun :D

Tämä olisi ykkösvaihtoehto: Kolmen Kaverin vadelma & valkosuklaa,

mutta pitänee tyytyä tyytyvä allaolevaan vaihtoehtoon

Kotiruokaa ja fine diningia

Sunnuntain ateria oli varsin onnistunut. Pidän kovasti punajuuresta ja aikaisemmin olen valmistanut siitä laatikkoa vuohenjuuston kanssa. Tällä kertaa päätin tehdä punajuurisalaattia Haltiakummin reseptillä. Resepti on huomattavasti helpompi, koska punajuuri ei tarvitse keittää eikä kuoria. Oikeastaan punajuurisalaatti on vielä parempaa kuin punajuurivuohenjuustolaatikko. Suosittelen kokeilemaan.

Punajuurisalaatin kaverina oli lohta. Tuhottiin miehen kanssa kahteen pekkaan kilo punajuuria - aika saavutus! Sunnuntain kunniaksi oli jälkiruokaakin.

Punajuuresta tuli mieleen vuohenjuustoleipä-alkupala, jonka söin Tallinnassa. Etsin Tallinnan reissullemme ravintolaa ja törmäsin arvosteluun 50 Viron parhaasta ravintolasta. Etsin mahdollisuutta aikaiseen illalliseen ja ensimmäisenä listalta tärppäsi Ribe.

Riben sisustus on tyylikäs ja palvelu ainakin kiireettömänä aikana hyvin ystävällistä ja nopeaa. Hintatasoltaan Ribe vastaa suomalaista keskitason ketjuravintolan hinnoittelua.

Alkuun valitsimme molemmat vuohenjuustoleivät "Vuohenjuusto: paahdettua punajuurta, punajuuritartaria, makeita saksanpähkinöitä, basilikageeliä, hunajakastiketta, paahdettua leipää"

Annos oli hyvä, vaikka omaan mieleeni ehkä kuitenkin liikaa makeita osia. Punajuuri on makeaa, saksanpähkinät olivat vielä makeampia ja hunajakastikekin oli makeaa. Voisin kokeilla kotioloissakin vaikka vuohenjuustoleipää ja punajuurilohkoja. Annos oli kyllä kaunis.

Pääruuakseni valitsin "Lammas - munakoisoa, paahdettuja vihanneksia, jogurttigeeliä, yrttikastiketta"

Komponentteja annoksessa oli vaikka muille jakaa ja ulkonäkö oli kaunis. Itse olen selvästi ronskimman ja rouheamman keittiön ystävä. Siis mausteita, voita, kermaa ja kunnon kastikkeita. Mielestäni tämä oli aika pliisu :( Hra Kepposen pihvi oli parempi valinta ja sen annoksen ulkonäkö oli upea.

Nauta - sellerisosetta, peruna-sipulimuusia, peruna-sellerimuruja, brandykastiketta

Vaatimattoman pääruuan jälkeen Ribe keräsi täydet pisteet jälkiruuallani. Todella hyvää.

Karamelli - Kinuskikakkua, suolakaramellijäätelöä, toffeekastiketta, karamellimarenkia

Hra Kepposen valitsema suklaa fondant ei ollut yhtä hyvä kuin minun annokseni

Suklaa - suklaafondant, suklaamoussea, suklaamaltoa, mustan luumun ja Vana Tallinnan jäätelöä

Leivät ja niiden päällysteet olivat erinomaiset

Näitä komponenttikimaroita eli piperrysruokia on kiva välillä maistella, mutta täytyy tunnustaa, että tällaiset fine dining tyyliset annokset eivät ole minun juttuni. Omasta mielestäni meidän sunnuntain kotiruoka lohi ja punajuurisalaatti oli Riben pääruokaa parempaa. Mitään Riben jälkiruokaa edes etäisesti muistuttavaa ei meidän keittiöstämme oli ikinä tullut eikä riitä rahkeet edes yrittää.

PS. En tiedä mikä nuo oudot varjot kuviin teki :(