Jouluinen haaste ja JouluKepponen

Pojilla ei ole tänä vuonna tavallisia joulukalentereita lainkaan, vaan jälleen on puuhakalenterin vuosi. Puuhakalenteri elää myös blogissani, tosin päivittäistä "luukkua" ei ole tulossa. Koska joulusukka on edelleen hukassa puuhakalenteri onkin tänä vuonna nimeltään JouluKepponen. Se tulee sisältämään helppoja ja edullisia vinkkejä joulumielen nostattamiseen koko perheelle.

JouluKepposen luukut pyrimme testaamaan ennakkoon, jotain joutunen jakamaan ennen koekäyttöä. Ensimmäinen JouluKepponen postaus tulee 1.12.

Vanhat puuhakalenterin löytyvät bannerin alta oikealta.

***

Sitten jouluiseen haasteeseen, jonka sain Katilta blogista Ei ihan vielä.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Ota kuva rakkaimmasta joulukoristeesta, ja kerro tarina sen takaa.
2. Kiitä sitä bloggaajaa, keneltä haasteen sait.
3. Linkitä postauksesi myös Karkkipurkki-blogin alkuperäiseen haastepostaukseen 
4. Haasta mukaan muutama blogi, kenen lemppareimman joulukoristeen sinä haluat nähdä.

Kiva haaste. Minulle sittenkin vaikea toteuttaa. Vaikka joulusta tykkäänkin, en ole "jouluhössöttäjä" enkä innokas joulun valmistelija. Se näkyy esimerkiksi siten, että joulukoristeemme eivät ole erityisen huolella valittuja vaan lähinnä jotain kaupasta käteen osunutta ja sillä hetkellä silmää miellyttänyttä. Minulla ja miehelläni ei myöskään ole oman lapsuutemme joulukoristeita vaan ne koristavat lapsuuden kotiemme kuusissa. Lasten tekemät koristeet ovat tietenkin lähinnä sydäntäni mutta eivät aina lähinnä esteettistä silmääni ;)

Olenkin ajatellut, että Pariisin matkalta toisin tuliaisiksi uusia joulukoristeita. Valitsin vanhoista koristeista kauneimman. Valitettavasti joulukoristeet ovat vielä kellarin perukoilla, joten nyt on tyytyminen vanhaan ja heikkoon kuvaan. Kyseessä on valko-hopeiset pallot, jotka ovat käsinpuhallettua lasia. Ne ovat aikoinaan ostettu ihan vaan Anttilasta, mutta ovat mielestäni erittäin kauniit. Pitkään epäilimme niiden olevan muovia, mutta lapset ovat hajoittaneet niitä muutaman ja kyllä ne ovat lasia. Harmillisesti kahdeksasta pallosta on jäljellä enää kuusi.

Kiitos Kati haasteesta. Tähän voi hyvinkin tulla vielä päivitysvastaus.

Haasteen laitan eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Nonna, Pearly White
Sara, Sara S.
Marja, Haveaniceday
Haltiakummi, Haltiakummi
Anna, Annan Aarteet 

Samalla lisään sellaisen säännön, että esitellyn joulukoristeen ei tarvitse olla kaikken rakkain, jos se on itse askarreltu. Jos vaikka Annalla tai Haltiakummilla olisi joku kiva koristeaskartelu mielessä.

Rabat, Marokko

Keskiviikkoaamuna ehdin tehdä reilun parin tunnin kävelykierroksen. Kävelykierroksen pelasti Lumia 1020 loistavine karttoineen ja navigointiohjeineen ja Hra Kepposen huomaavaisuus - hän latasi valmiiksi Rabatin kartat puhelimeeni ennen lähtöäni.

Rabat ei ole varsinaisesti turistikohde ja sen kyllä huomaa siitä, että siellä saa liikkua erittäin rauhassa. Sekä siitä, että hotellien ulkopuolella (eikä aina niissäkään) juuri kukaan ei puhu englantia. Ranskalla ja arabialla pärjää. Keskusta on afrikkalaiseksi kaupungiksi varsin siisti ja rakennuskanta laadukkaan näköistä.

Medina on aina medina. Ahdasta, ränsistynyttä ja soukin kauppakujien tungosta, jossa huumaava mausteiden tuoksu vaihtuu hetkessä viime viikkoisten jätteiden lemuun. Myynnissä kaikkea, mitä ihminen voi elämänsä varrella tarvita ja vielä tuhat juttua päälle. Tällä kertaa selvisin soukin läpikävelystä eksymättä Lumiani ansiosta.

Pienet jännistysnäytelmät koin tälläkin reissulla. Pankkiautomaatti ei antanut rahaa ja autonkuljettaja lähetti jonkun miehen avustamaan minua. Luulin jo olevani ryöstön kohteena, mutta avustaja olikin työnantajani myyntitiimistä ja sattui olemaan samalla lennolla. Paluumatkalla autonkuljettaja lukitsi minut autoon sisään ja häipyi. Enpä olisi heti keksinyt, että hän haki kolleegani toimistolta kävellen :)

Sitten niitä nähtävyyksiä kaupungilta

Hassan Tower
Kesken jäänyt minareetti, jonka edessä on 200 pylvästä.

Muurissa sekä minareetissa olevat reiät eivät suinkaan olleet tyhjiä, vaan koteja :)

Mausoleum of Mohammad V
Edesmenneen kuninkaan hautamuistomerkki.

Medina & souk

Tämän kojun kaverit eivät olleet ikinä kuulleet maasta nimeltä Suomi. Uuden maan löytämisen kunniaksi, he olisivat mielellään tarjonneet minulle noita ihanan näköisiä leivonnaisia. Olin tällä kertaa hannari, enkä riskeerannut vatsaani, vaikka nuo leivonnaiset olivat tulikuumia.

Kasbah des Oudaias
Täältä Rabat on saanut alkunsa

Kasbahissa olisin voinut vaeltaa vaikka kuinka pitkää etsimässä kauniita ovia. Alla yksi ihana ovi!

Mukavaa torstaita!

Tapahtumaputkesta tupsahtanutta

Taas se putki suoltaa tapahtumia ulos. Minä kun olin niin suunnitellut rauhallista viikkoa ja pientä valmistautumista jouluun. Nyt putkesta tuli:

Rabat Sale

Hauskainen kuuloinen juttu? Aleostoksia? 

Valitettavasti ei. Eilen illalla yhdeksältä soi puhelin ja se tarkoitti äkkilähtöä Marokon pääkaupunkiin Rabatiin. Lentokentän nimi on osuvasti Sale. Aamulla koitin kovasti vannottaa matkatoimiston virkailijalle, että nyt olisi palvelu parhaimmillaan, jos lentoja ei olisi. Niitä oli. Se on nyt nokka kohden Rabattia. Au revoir!

Palaan jouluisiin haastepostauksiin varmasti ennen?? joulua!

Pikkujoulut vuosikymmenen tauon jälkeen

Aika kääntää ajatukset perjantain onnettomuudesta mukaviin asioihin. Ensi viikonloppuna vietän pikkujouluja :)

Olen ollut viimeksi työnantajan järjestämissä pikkujouluissa vuonna 2003. Vielä vuonna 2005 niitä vietettiin, mutta en päässyt paikalle. Sen jälkeen työnantajan säästökuuri vei pikkujoulut enkä ole kuulunut sellaiseen organisaatioon, jossa niitä olisi järjestetty omakustanteisenakaan. En ole ollut hirveän innokas pikkujouluilija. Jotkut juhlat jäivät välistä, joskus kävin paikalla vain kääntymässä, mutta joskus venyin jatkoille saakka. Aikaisemmin pikkujoulujen puute ei mitenkään haitannut. Lasten ollessa aivan pieniä pikkujouluiksi riitti päiväkodin, koulun tai kaveriporukan kanssa piparit ja glögi. Vähitellen on pikkujoulujen puute alkanut häiritä. Niinpä pitää järjestää itse pikkujoulut.

Ajattelin ottaa kerralla vahingon takaisin 10 vuoden menetetyistä bileistä. Nämä pikkujoulut kestävät perjantai-illasta maanantai-iltaan! Näissä pikkujouluissa:

• Aamu aloitetaan kuoharilla ja illallinen syödään pitkän kaavan mukaan

Kuva Moet & Chandon

• Päiväkahveilla herkutellaan leivoksilla

Kuva http://www.lapatisseriedesreves.com/

• Ihaillaan nähtävyyksiä ja kaupungin jouluvaloja sekä tutkitaan kauppojen valikoimaa

Kuva parisinfo.com

• Kirsikkana kakun päällä katsotaan show

Kuvat http://www.pariisiliput.fi/kabaretti/moulin-rouge/

Ensi perjantaina lähden ystäväni kanssa viikonlopuksi Pariisiin. Yhteisestä reissusta on puhuttu yli puolitoista vuotta ja perjantaina se toteutuu. Ollaan aika fiiliksissä molemmat :)

Tapahtumaputken räjähdys

Tässä onkin mennyt pitkän aikaa elämä sellaista tasaista ja aika sujuvaa rataa eteenpäin. Ketään ei ole täytynyt käyttää tikattavanakaan aikoihin ja ollaan oltu terveitä.

Tänään sitten tapahtumaputki suorastaan räjähti auki. Meillä kävi aamulla vesivahinko. Valitettavasti vesi pääsi välipohjan rakenteisiin ja nyt meillä tippuu vettä katosta alakertaan. Välipohjassa kulkee sähköt, jotka pitäisi olla putkitettu, mutta alakerran halogeenit ovat kaikki poissa pelistä.

En edes vielä uskalla ajatella, että mitä kaikkea tästä seuraa. Voi, kun kävisi hyvä tuuri ja selviäisimme vähäisellä auki repimisellä, kuivatuksella ja vakuutusbyrokratia sujuisi hyvin. Hermoni eivät ole soveltuvat tällaisiin asioihin.

On kyllä ankea alku viikonlopulle :(

Työmatkan matkahyväksyntäni on juuttunut firman byrokratian rattaisiin. Ehdin jo tuuletella, että voin jäädä kotiin. Nyt aloin toivomaan, että hyväksyntä tulisi sittenkin. Olisi nimittäin kiva päästä hotelliin nukkumaan.

Mutta kevennykseksi Oolalaan mainosviestin otsikko:

Viesti suorastaan houkuttelee klikkaamaan

Jouluista Halloweenin keskellä

Tiistai-iltana saimme meille tyttöenergiaa. Kummityttöni tuli isosiskonsa kanssa leipomaan pipareita. 3v kummityttöni on varsin täpäkkä piparinleipoja. Hän kaulitsee ja ottaa muotilla piparit sukkelaan. Oma esikoiseni oli luvannut auttaa tyttöjä leipomisessa ja jos taikinaa jää ylitse, niin leipoa loput pipareiksi.

Spesiaalifiiliksen leipomiseen toi se, että piparien leivonta tapahtui Halloween koristeiden keskellä :) Muovinen pääkallo kolisi pöydällä kohmeista taikinaa kaulitessa ja muovihämähäkit roikkuivat pään päällä.

Esikoinen + kummityttö

Leivoimme lasten kanssa kilon piparitaikinan. Leivonnan tulos oli laiha. Lautaselle jäi muutama pipari koristeltavaksi.

Kummitytön tekemät

Otin vielä sulamaan puoli kiloa lisää taikinaa, jonka leivoimme kahteen pekkaan esikoisen kanssa. Siitä tuli huomattavasti enemmän pipareita lautaselle kuin edellisestä kokonaisesti kilosta. Pienille leipureille oli maistunut lämpimät piparit hyvin.

Keskimmäinen innostui kovasti pipareiden koristelusta.

Kiva ilta lasten kanssa.

***

Kommenttiboxissa kyseltiin, että tuleeko meille tänäkin vuonna kotitekoinen yllätyskalenteri. Meillä se on kulkenut joulusukan nimellä - siitäkin huolimatta, että itse joulusukka oli koko viime joulukuun hukassa. Sukasta on tullut erilaisia puuhatehtäviä, pieniä leluja ja herkkuja.

Joulusukka on tulossa tänäkin vuonna. Valmisteluja en ole ehtinyt vielä aloittamaan. Tänä vuonna olen suunnitellut, että kalenteri olisi mahdollimman puuhavoittoinen: leivontaa (piparit ja tortut), koristeluaskarteluita, jouluinen retki, jouluvalojen ja -ikkunoiden katseluretki, jouluinen elokuva ja kirja. 

Jos ehdin niin alan kirjoittelemaan ennakkoon Joulukalenteria 2013. Kahden edellisen vuoden joulusukat-postaukset olen laittanut näkyville taas. Yläbannerin alla oikealla on linkit niihin.

***

Synttärijuhlaputki takana

Juhlaputki alkoi perjantaina kuopuksen 5v kaverisynttäreillä. Kutsutuista 9 vieraasta paikalle saapui 7. Juhlimassa oli merirosvoa, hämähäkkimiestä ja velhoa.

Sankari itse

Vahingosta viisastuneena aloitin tarjoilun lepakkovoileivillä. Tarjolla oli ruskeita, pinkkejä ja vaaleankeltaisia lepakoita eli paahtoleipää ja ruisrealia leikattuna lepakko-piparkakkumuotilla, päällä kinkkua tai juustoa. Muuten tarjoilu koostui pääasiassa kaupan tuotteista. Oli juustonaksuja, popcornia, Fanipaloja, Ballerina-keksejä, pipareita, silmämunasuklaita, zombie-vaahtokarkkeja ja irtokarkkeja. Kakun korvasin Ville Vallaton jätskeillä ja mehujäillä. Tarjoilun menekki oli yllättävän vaatimaton. Ilmeisesti vieraat tulivat suoraan illallispöydästä. Suosituin tuote oli Fani-palat.

Pöytäliinana jälleen Ikean lakana :) Kertaakaan en ole sitä käyttänyt sängyssä, taidan pitää sen pöytäliinanana. Koristelu oli luonnollisesti Halloween-kamaa.

Kuopuksen kaverit tuntuvat keskivertoa rauhallisemmilta (tai me olemme siedättyneet kovemmalle menolle). Meno oli aika rauhallista. Ohjelmana oli piilosta ja ongintaa. Piilonen sujui pienemmiltäkin hyvin, koska esikoisemme auttoi heitä erinomaisiin piiloihin. Onginnassa kalana oli sormeen kiinnitettävä valo, valotikkuja ja karkkia. Lahjoillakin synttärisankari ja vieraat ehtivät hiukan leikkiä. 

***

Sunnuntaina juhlimme sukulaisten kesken sekä esikoista että kuopusta. Tarjoiluksi valmistin elämäni ensimmäisen voileipäkakun. Pidän voileipäkakuista paljon, mutta olen aika kranttu kostutuksen suhteen. Omani onnistui hyvin. Makeana oli erinomainen Kakkugallerian suklaa-mustaherukka-kakku. Vieraita oli 7 aikuista.

Kahvipöydässä oli tolkuttoman rauhallista. Pojat olivat kasaamassa synttärilahjalegojaan. Keskimmäinen sai "säälilahjan" mummilta ja isotädiltä, jotenkin hänkin pysyi poissa pahanteosta ;)

***

Maanantaina oli rankaksi arvelemani ilta. Paikalle oli kutsuttu 7 esikoisen kaveria. Vierasmäärän sain onneksi pysymään kohtuullisena.

Ystäväni soitti minulle luettuaan angstauspostaukseni, että heijastimien etsiminen pimeällä pihalla taskulamppujen kanssa toimii hyvin. Niinpä aloitimme juhlat pihalla. Ensimmäiset paikalla olleet ehtivät pelailla fudista viimeisiä odotellessa. Heijastimien etsintä toimi oikein hyvin. Heijastimen sai omakseen ja nopeusjärjestyksessä pääsi valitsemaan tarjottimelta mieleisensä karkin. Suurimmat höyryt jäivät kirpeään syyssäähän. Kiitos vinkistä L.

Suolaiseksi oli kaupan pakastepizzaa sekä erilaisia uudelleen nimettyjä snacksejä. Juustonaksut olivat jättiläisen korvavaikkua ja popcornit kuivattuja pieruja. Juomaksi oli jälleen rotan pissaa sekä verta. Makeat herkut olivat suunnilleen samat kuin kuopuksen juhlissakin. Suosituin tuote oli Halloween-suklaat.

Ohjelmana oli lahjojen avaus pääkalloa pyörittämällä sekä piilosta hämärässä asunnossa. Hämäräpiilonen toimi hyvin, kun ensimmäisellä kierroksella esikoinen auttoi kaverit piiloon. Kolme kierrosta olimme piilosta, neljäs kierros olisi varmaan mennyt ihan hyvin. Mutta piti jättää aikaa P.Kallosen vierailulle ja arteen etsinnälle. Aarteen saivat muut piilottaa ja antaa vihjeitä etsijälle. Tigerin pääkallokumi ja kynä tuntuivat mieluisilta aarteilta. 

Juhlat menivät oikein sujuvasti. Pojat olivat selvästi kasvaneet viime vuodesta ja ilmeisesti ohjelman runsas määrä piti touhun aisoissa. P.Kallosen jahtaamisessa oli hiukan vanhojen aikojen "kohta menee överiksi"-fiilistä, mutta se oli aivan itseaiheutettua. Kertaakaan ei ehtinyt ahdistaa, että miksei nämä juhlat lopu jo.

Ainoa, jota juhlat alkoivat ahdistaa, oli meidän Noppa. Siitä huolimatta, että Noppa huomioitiin heti aluksi ja vieraat syöttivät ja jättivät Nopalle hilittömän kasan salaattia. P. Kallosen esiintymisen aikaan terraariosta tunki aivan hirvittävä haju. Metelille ehdollistettu Noppa ei sentään ihan mitä tahansa siedä. Noppa jätti metelille haisevan vastalauseen.

***
Vaivan palkitsi synttärisankareiden riemun näkeminen. He olivat kovasti onnellisia juhlistaan. Ja vieraillakin näytti olevan kivaa.

Omalta osaltani putki päättyi suunnitellusti kuten alta näkyy.

Ei juuri harmita, että seuraavat lastenkutsut ovat vasta toukokuussa.

Lukeminen on ihanaa!

Olen rakastanut lukemista pienestä tytöstä saakka. Välillä lukemisessa on ollut pidempiäkin taukoja. Tenttikirjojen ohella ei ollut voimia muille kirjoille ja vauvavuosina keskittymiskyky kirjoihin ei riittänyt. Elämäni pisimmäksi lukutauoksi muodostuikin poikien vauva- ja taaperovuodet. Sen jälkeen olen puhallellut uutta henkeä lukuharrastukseeni. Miksi?

Minä rentoudun lukemalla.
Saan lukiessani ajatukseni omasta elämästäni ja sen ajoittaisesti hektisyydestä irti. Jos uni ei meinaa tulla illalla, kirja auttaa yleensä aina. Ja jos nukahtamisessa kestääkin hiukan pidempään, olen saanut itselleni jotain muuta kuin pelkkää sängyssä pyörimistä.

Rakastan tarinoita. 
Hyvä tarina imaisee minut vahvasti mukaansa. Pidän kielestäkin, mutta en kuulu niihin, jotka makustelevat sanoja tai jäävät ihailemaan lauserakenteita. Minä himoitsen tarinoita.

Rakastan kokea uusia paikkoja.
Aina ei voi matkustaa uusiin paikkoihin. Eikä etenkään sellaisiin, joita ei ole enää olemassa. Kirjoissa voi matkustaa. Hyvässä kirjassa melkein tuntee suolaisen merituulen kasvoilla tai mausteiden tuoksen basaarin auringon alla.

Lisäksi uskon, että lukeminen tarjoaa aivoille virikettä ja tarvittaa jumppaa. Yritän lukea kirjallisuutta monipuolisesti, vaikka suosikkigenreni dekkarit kattavat varmasti puolet lukemistani kirjoista.

Jotta saisin rakkaan harrastukseni aktiivisemmaksi ja muistaisin, että mitä olen lukenut ja mistä olen erityisesti pitänyt, aloitin vuoden 2010 alusta lukupäiväkirjan pitämisen kirjablogissani. Samaan aikaan aloin lueskelemaan muutamaa kirjablogia saadakseni lukuvinkkejä. Ennen blogini aloittamista luin noin kirjan kuukaudessa. Halusin lukea enemmän. Ensimmäisenä blogivuotena luin 20 kirjaa. Sitten 42, sitten 46. Lukemisen lisääntymiseen on kaksi syytä:

1) Pidän nykyisin aina kirjoja saatavilla
Lainaan pääsääntöisesti kaikki kirjat kirjastosta. Joskus kavereilta. Olen myös oppinut siihen, että kannattaa ottaa pari ylimääräistä kirjaa mukaan kirjastoreissuilta. Tuntemattomista kirjoista ei ikinä tiedä, että nappaako ne lainkaan. Valitsen kirjoja myös sen perusteella, miten ne on aseltu kirjaston hyllyihin. Ne jotka ovat kansikuva eteenpäin on tarkoituksella valittu kyseiselle paikalle. Kirjastonhoitajilla tuntuu olevan hyvä maku.

2) Tartun tuntemattoman kirjailijan kirjoihin
Mitä enemmän lukee uusia kirjailijoita, sitä enemmän muodostuu uusia suosikkeja. Jos pidän yhdestä kirjalijan kirjasta, lainaan yleensä heti perään jonkun toisen hänen teoksensa. Näin syntyy nopeasti uusia suosikkeja. Jopa sellaisia, joilla on jo julkaistuna suuri tuotanto.

Noin 40 kirjaa on ollut aikuisikäni lukuennätys. Tänä vuonna ajattelin, että nostan lukutahtini kirjaan per viikko eli 52 kirjaa vuodessa. Se täyttyi tänään! Syy menestykseen on ollut osittain runsaassa työmatkailussa. En pysty nukkumaan lentokoneessa, joten minulla on ollut kymmeniä tunteja aikaa lukea. Sen lisäksi tänään toteutui toinenkin merkkipaalu lukuhistoriassani. Yläasteikäisestä olen yrittänyt lukea venäläisiä klassikoita. Kertaakaan en ole päässyt loppuun saakka. Tänään sain luetuksi Anna Kareninan. Tämä vuosi on siis ollut melkoinen lukuvuosi minulle! Lukisin mielelläni vieläkin enemmän, mutta aika ei riitä.

Muutama lukuvinkki tämän vuoden lukemistani kirjoista:

• Vuoden paras (tähän mennessä) Susan Fletcherin Tummanhopeinen meri
  Melkein yhtä hyvä on kirjailijan Noidan rippi.
  
  
• Miksi en aikaisemmin uskonut, että Juha Itkonen on hyvä kirjailija
  viimeisin luettu: Hetken hohtava valo
  
  
• Ruotsalaisen dekkarin kuningatar on Camilla Läckberg, heippa Liza Marklund!
  Helmikuussa luin ensimmäisen Läckbergin dekkarin ja nyt on kaikki uusinta kirjaa vaille luettuna.
  
  
• Ihailuni Elif Shafakia kohtaan kasvaa kirja kirjalta.
  Tänä vuonna luin kirottu Istanbul, Rakkauden aikakirja vei sydämeni.
  
  
• Aivan verraton kirja varsinaisesta antisankarista huippufysiikan äärellä on Ian McEwanin Polte

Sama kirjoitus on julkaistu molemmissa blogeissani: Pikkukepponen ja Kirjakepponen

SynttärijuhlajärjestelyANGST

***
Jos rakastat lastenkutsujen järjestelyä, ei kannata haaskata aikaa tähän kirjoitukseen. Ei yhtään!
***

Syksy painaa päälle. Töissä on kiirettä. Väsyttää todella pahasti. Mikäs peikko se siellä kalenterissa vaaniikaan? Kaverisynttärit x 2.

En ole enää muutamaan vuoteen jaksanut inspiroitua lastenkutsujen järjestämisestä. Ei nappaa. Been there, done that. Too many times.

Melkein sapettaa katsella sosiaalisessa mediassa juhlakuvia, joissa on askarreltu popcornrasiat, koristeltu pillit, väkerretty pinjata, pykätty fantasiakakku ja katettu pöytä viimeisen päälle. Ai miksikö sapettaa? Noh, minusta tuntuu, että tuo on juuri se ainoa ja oikea tapa juhlia lasten synttäreitä. Mielikuvassa näen, kuinka olen sen kaiken puuhastellut kasaan hymyillen. (Aika epärealistinen mielikuva, koska helpon illallisen valmistaminen saa naaman irveeseen). Sitten lapset ihailevat koristeita ja vievät synttärisankarin äidin askartelemat karkkirasiat kotiin avaamattomina vain pystyäkseen ihailemaan niiden kauneutta.

Näen tämän kaiken silmieni edessä. Tunnen verenmaun suussani.

Sitten reality check. Vieraiksi tulee poikia. Meillä lasten kaverit ovat vähintään yhtä vilkkaita kuin omamme. Viime vuonna erehdyin jättämään karkkia esille ennen suolaisen tarjoilua, yksi 8v vieras oksensi (onneksi diskreetisti vessanpönttöön), kun juhlia oli kulunut 20min. Tyypillisesti vieraista 10% syö kakkua. Pöydän kattamisellakaan ei ole väliä, ekan 5min kuluttua siinä kuitenkin lainehtii limsaa ja limsaan liiskaantuneita juustonaksuja.

Voin siis skipata koko synttärihifistely homman. Riittää kaataa johonkin muovikulhoihin suolaista ja vahtia, että JOKAINEN syö voileipää ensin. Ja sen pakollisen kurkkutikun. Sitten voinkin lätkiä pöytään uusia muovikulhoja, joihin ravistelen kaupan pusseista ja paketeista herkkuja.

Kuulostaa helpolta. Mutta ei ole. Meidän pitää jotenkin pystyä hallitsemaan se nuorten hirvaiden lauman into ja uho, säännöstellä ruokinta ja keksiä jotain viihdykettä. Viihdykettä, jolla irtaimisto ei tuhoudu, kukaan ei satuta itseään ja kaikki mahtuvat mukaan. Olin ajatellut aarteen etsintää ja piilosta. Lapset aikovat riehua P.Kallosen kanssa. Hra Kepponen parka juoksee kuminaamari päässä kakaroiden lätkiessä häntä tyynyillä (tunnen salaa pientä vahingoniloa, koska Hra Kepponen unohti kauppapäivän). Pitää muistaa piilottaa kaikki mailan kaltaiset.

Me teemme tämän melkein vapaaehtoisesti. Toistaiseksi. Kahdesti yhden viikonlopun ympärillä. Voisin sanoa, että en ymmärrä miksi. Ymmärrän kuitenkin. Pojat ovat niin onnellisia synttäreiden jälkeen ja odottavat niitä niin kovasti. Minäkin odotan. Sitä, että juhlat menisivät ohitse mahdollisimman nopeasti. Vähäisillä vahingoilla.

Kadehdin äitiäni. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että hän olisi ryhtynyt tällaiseen rumbaan ja kestänyt mölisevää lapsilaumaa kotonaan. Nykyisin kai keskiluokkaiseen perheidylliin kuuluu pakkosynttärit. Ainakin kotiin kulkeutuvien kutsujen perusteella, emme todellakaan ole ainoat. Ehkä joku nauttii synttärijärjestelyistä. Joku vähemmän väsynyt. Joku tuoreempi äiti. Rauhallisten lasten äiti. Tai ehkä minä olen niitä harvoja äitejä, joiden mielestä kaverisynttärit ovat hanurista.

Perjantaina kuitenkin startataan: juhlimme 5-vuotiasta kuopusta. Sunnuntaina vietämme sivistyneemmin synttäreitä sukulaisten kesken. Pahus vie, sinne pitäisi taikoa jotain tarjoilua. Maanantaina maitohapoilla vedetään esikoisen synttärit.

Sitten loppuhuipentuma tiedotus: Olen joutunut ottamaan kaksi päivää palkatonta vapaata töistä selvitäkseni tästä. Olen harkinnut tiistaiksi, joilloin kaikki on ohitse ja olen vapaalla, kankkusta.


PS. Tämä homma on niin pakko ulkoistaa. Tai lopettaa.

***

Ihan varmasti, kun olen lusinut synttärit, aion laittaa blogin täydeltä hehkutusta lastenkutsujen palkitsevuudesta. Saatan vuodattaa muutaman lauseen siitä, kuinka haikealta tuntuu, kun kohta koittaa aika, jolloin lapset eivät enää halua niitä.

Jos juhlat tarjoiluineen ovat onnistuneet yli odotusten, saatan poistaa tämän kirjoituksen ja teeskennellä, kuinka olen aina rakastanut lastenkutsuja. Kyllä minä rakastinkin. Vähintään 5 ensimmäistä vuotta.

Mistä tietää, että on kaamos?

No, ainakin siitä, että auringon näkeminen aiheuttaa riemunkiljahduksen! Sekä siitä, että aurinkoa pitää pysähtyä valokuvaamaan!

Kun tiistaiaamuna vein esikoista kouluun, taivaanranta kylpi pinkissä, lilassa ja oranssissa. Uskomattoman hienot värit. Valoshow ei ollut kovin pitkäaikainen, joten piti paluumatkalla pysäyttää auto ja nappasta ensimmäinen katukuva. Loput kuvat otin läheisestä venesatamasta.

Luonto on tarjonnut muutakin yllätystä. Maanantaina kävin edellisen kerran ihmettelemässä aurinkoa. Silloin ulkona oli kirkasta. Suunnittelemani kävelylenkki jäi lyhyeksi. Ei todellakaan ollut lenkkarikeli - pururadan olivat vallaannet sorsat :)

Isänpäivän tuuli oli puhaltanut lahdelta vedet ulkoilureitille.

Pink my working week

Syysvihaajan pitää yrittää keksiä kaikenlaista piristystä syksyyn. Palkinto-ohjelma yskiskelee, koska olen käyttänyt siihen tarkoitetun budjetin tuleviin pikkujouluihini.

Keksin aivan ilmaisen aamunpiristyksen: pink my working week!

Innostuin tästä niin, että vetäisin suurin piirtein samalla setillä heti kaksi viikkoa. Pink my working weekissä jokaisena toimistopäivänä asussani on jotain pinkkiä. Enemmän tai vähemmän, mutta mieluummin enemmän :) Minä yleensä käyn toimistolla neljänä päivänä, siksi viikossani on vain neljä asua.

Kaksi ensimmäistä ovat tämän hetken lempparini, molemmat olen kaivanut vaatehuoneestani. Vanhin osa on tuo ensimmäinen pinkki pellavapaita vuodelta 2004. Uusin on tuo toisen kuvan huivi, joka on keväältä. Kaikki korut itsetehtyjä.

Maanantain etäpäivänä voin miettiä, että lähteekö käyntiin kolmas pinkkiviikko vai olisiko vuorossa Turkoosi Työviikko. Senkin voisin juuri ja juuri saada kasattua, vaikka turkoosi onkin toistaiseksi kesäväri.

Mukavaa työviikkoa - pinkillä tai ilman!

Nakkikiskajonorähinän verso

Kaksi pojista on jo lauantaiaamuna hereillä. Kuulen, kuinka he vievät leluja huoneesta toiseen. Unisinkin veli herää. Kuuluu hetken leikin ääniä.

Suloinen hetki.

Niin ohikiitävää.

Hetken päästä kuuluu kova juoksuaskelten töminä, meteliä, avokämmenellä läpsimistä, vielä kovempaa meteliä. Vessamme on käynnissä poikien käsirysy.

Syynä on törkeä kiilaus vessajonossa, jota selvitetään avokämmenin (ei onneksi nyrkein). Viimeksi heränneellä oli kova hätä ja hän joutui mitä törkeimmän kiilauksen kohteeksi.

Ihan älyttömän tutunkuuloinen kuvio. Mistä? Jotenkin muistuttaa niitä öisiä rähinöitä nakkikiskajonoissa.

Todistinko juuri omassa kodissani nakkikiskajonorähinän esiversiota?


Viesti siitä, että näin ei toimita, on jälleen välitetty. Viestin sisäistämisestä ei vielä varmuutta. Kerrataan, kerrataan ja kerrataan. Ja sitten toivotaan parasta, että viesti on mennyt perille, ennenkuin täältä siirtyy nuorta miestä nakkikiskalle.


***
Julkaistu sarjassani "Tarkistuksia Tulevaisuuden Muistoihin"
Osa: Lapseni eivät ikinä tapelleet fyysisesti.

Uusi kuvakulma kotiin haaste

Nonna Pearly White-blogista haastoi minut alla olevalla haasteella

KOTILA -blogin UUSI KUVAKULMA -haaste on seuraavanlainen:

- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).
- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
- Have fun!

Aika vähän olen blogissani julkaissut kuvia kodistamme. Pääsyy on se, että meillä kertyy kaikille vaakatasoille epämääräisiä pinoja, enkä ole viitsinyt niitä ikuistaa. Tällä hetkellä olen luopunut taistelusta pinoja vastaan. I surrender.

Sisustaminen on ollut vuodesta 2004 jäissä. Kaikki on kovalla kulutuksella ja tuntuu että vain teräs ja mdf kestävät meidän perheemme elämää. Siitä huolimatta osa sisustuksestamme on perittyä ajalta ennen mdfää. Kalusteet ovat kestäneet toistasataa vuotta aikaisempia sukupolvia, mutta pahasti vaikuttaa siltä, että mitään perittävää ei tämän jengin jäljiltä jää.

Sitten niihin kuviin. Ensimmäiseksi päätin laittaa kuva-arvoituksen. Tämä yksityiskohta on makuuhuoneestamme. Mikäs se tämä on?

Kaikenlaista sitä voi kadota kotona. Kuten ovenkahva.

Ovi vie yläkerran parvekkeelle ja siitä oli useamman viikon kahva kateissa. Kahvassa piti roikkua niin kauan, että se jäi käteen. Sitten tosiaan katosi koko kahva. Kuin maa olisi nielaissut kahvan (kävin jopa katsomassa pihalta, kun olisihan se voinut lennähtää parvekkeelta maahan *itsekseen*). Kahva löytyi viime viikonloppuna oven vierestä. Täysi mysteeri! Todella hyvä, että löytyi, koska pakkasöitten aikana kahvanrei'istä tuuli varpaisiini ikävästi.

Sitten hiukan sisustusmaisempi kuva kukkineen. Olisikohan pitänyt laittaa tämä ensin :) Kuva on olohuoneen nurkasta, jossa on pieni kaappi astioiden ja maljakoiden säilyttämiseen. Pikkupöytä on perintöä myös ja raukka seilaa ainaa nurkasta toiseen.

Kun tuosta kääntyy 180 astetta, näkyy tänään tällainen lattialle levitetty installaatio. Taiteilija on paennut siivousvastuutaan päiväkotiin.

Lopuksi vielä vilkaisu ison kaappini suuntaan, joka on ruokailutilassa. Kaapissa olisi tarkoitus säilyttää "parempia" astioitani. Mutta hyvähän sinne lautaspinon päälle on kaikenlaista tärkeää paperia sujauttaa.

Olen tuntenut suurta heikkoutta astioita kohtaan. Katselen himoiten niin monia sarjoja, mutta tuohon kaappiin ei enää mahdu mitään, joten astiahankintani on ovat olleet pannassa vuosikymmenen. Oikealla ylhäällä on yksi kaappini aarteista. Japanilaista käsintehtyä ja -maalattua keramiikkaa.

Sakeastiastoa (2 pulloa + 5 kuppia) tulee käytettyä sen verran harvoin, että fiksu tilankäyttäjä pakkaisi tämän johonkin kaapinperukoille. En voi, koska nuo ovat mielestäni niin kauniit!

Aika erilaisia kuvakulmia meilläkin löytyy. Tiedä, vaikka joskus dokumentoisin koko perheen legot. Se voisi olla veret seisauttava kokemus ymmärtää, että paljonko niitä on kertynyt.

Haaste on varmaan ehtinyt jo kiertää monessa blogissa. Haluaisin kurkistaa kaikkien lukemieni blogien koteihin. Joten nappaa nyt haaste mukaasi! Laitan kuitenkin vielä neljälle nimetylle haasteen eteenpäin.

Haltiakummi, Haltiakummilla on kotonaa hienoja ja personaallisia sisustusjuttuja
Hupulaiset, Kaaoksen voimat varmaan keksivät hyvä ideoita
This too shall pass, P päivitti sisustustaan joku aika sitten ja olisi kiva nähdä nykytilanne
Jalalla koreasti, haluaisin kovasti kurkistaa Terhin kodin yksityiskohtiin

Halloween 2013

Tänä Halloweeninä vietimme karmeita KummitusKahveja. Pojat rakastivat juhlia. Parasta oli P.Kallosen kanssa remuaminen ja toiseksi parasta oli aivan karmeat ruuat.

Tarjolla oli aluksi pientä suolapalaa. Tarjoilupöydän ehdoton katseenvangitsija oli oksentava kurpitsa.

Suusta pursuaa guacamolea. Toinen purkki guacamolea oli joku extramausteinen versio, joka haisi pahalta. Kuinka sopivaa :)

Pöydässä oli nachojen lisäksi Jättiläisen korvavaikkua (=juustonaksuja), pienten eläinten nahkaa (=kasvissipsejä) ja Jättiläisen silmäpizzaa.

Juomana oli lapsille pulotettua rotan pissaa.

Jälkiruokapöytään katettiin monenmoista:

zombien päitä

Kuivattuja ja lististettyjä lepakoita

aivot

myrkkyhämähäkkejä

Koristeena oli hämähäkinseittejä ja hämähäkkejä, pari Halloween viirinauhaa ja itseoikeutetusti kunniapaikalla esikoisen kaivertama kurpitsa.

Syömisen lisäksi lapsivieraat jahtasivat P.Kallosta tai P.Kallonen jahtasi lapsia. Oli taas liikkeellä karkkivarkaita ja P.Kallosen lemmikkihämähäkkiäkin oli kiusattu. Kuten näkyy kuolon pikkuapuri iskee tehokkaasti viikatteellaan P.Kallos-raukkaa, joka lopuksi pakeni parvekkeen kautta ja unohti hämähäkkinsä meille.

Olohuoneen täydeltä suloisuutta ja viehättävyyttä :)

Koristeet on jätetty paikoilleen. Pienimuotoisempia uusintakierroksia on vielä tulossa kaksi. Sekä kuopus että esikoinen viettävät Halloween-teemalla synttärinsä. Isänpäivä lepäillään ja sitten isketään taas lisää kierroksia.

Käynnissä on siis hurja hulinakuu!