Valinnan vaikeutta takkiostoksilla

Olen viettänyt talvivarusteiden hankintaviikkoja. Taidan kohta tarvita personal shopperin, niin vastenmieliseksi alkaa muodostua nämä pakko-löytää-tietty-vaate-ostoskeikat. Parin viikon takaisten pakkasten kannustamana olin pakotettu hankkimaan itselleni uuden talvitakin.

Käytettävissä olevan ajan ja voimien puitteissa valitsin strategiaksi yhden pysäyksen ostoreissun. Eli lähikauppakeskukseen ja vain yhteen kauppaan siellä ja myyjä auttamaan. Hyvin nopeasti sopivat lyhyet tai puolipitkät villakangastakit oli karsittu kahteen malliin. Luulisi olevan valinnan sen jälkeen helppoa!

Ensimmäinen vaihtoehto oli suhteellisen slimmi ja jotenkin trendikkäämpi malli, toispuoleisella kauluksella ja hyvin isoilla napeilla. Toinen malli oli perinteisempi A-linjainen takki muhkealla kauluksella. Molemmat takit olivat kivoja ja riittävän laadukkaan oloisia. Silti valinta meinasi osoittautua ylivoimaisen vaikeaksi. Piti ottaa konsultointipuheluita kotiinkin :) Päädyin lopulta trendikkäämpään takkiin, etenkin kun se oli selvästi halvempi.

20 minuutin päästä olin takaisin kaupassa. Päätin vaihtaa trendikkään takin siihen perinteiseen A-linjaiseen. Minä ja trendikkäät takit emme sovi yhteen, tunnen oloni kotoisaksi vain "tätitakeissa". Tällä kertaa jopa muistin trendikkään syystakkini kohtalon.

Itse tykkään uutukaisesta jo nyt paljon ja toivon takille pitkää ikää. Takissa on kashmiria ja en tiedä, kuinka hyvin tuollainen villa-kashmir pienellä tekokuitulisällä kestää kulutusta. Takin lisäbonuksena on se, että siihen käy pinkit "kesäasusteeni". En nimittäin pysty hylkäämään pinkkiä enää edes talveksi ;)

Tummansinisen takin kuvaaminen osoittautui erittäin hankalaksi. Töiden jälkeen on liian pimeää ja viikonloppuisin sataa. Alla erilaisia virheellisesti valottuneita otoksia.

Maanantaina olimme poikien kanssa kenkäostoksilla. Keskimmäinen ei ole tullut äitiinsä, hän tietää, mitä haluaa. Niin ja minä en juokse kauppaa ympäri, koska vaan tuntuu siltä, että on pakko juosta. Enää talvivarustelistalta puuttuu rukkaset ja pipot kahdelle pojalle. Joutunen keräilemään voimia, motivaatiota ja rahaa ennen talviurheilutarvikelistan kimppuun käymistä.

Näyttäähän nuo konjakin väriset asusteet asiallisilta ja klassisilta,

mutta eikö pinkki olekin parempi?? 

Pinkkiunelman täydennykseen sopisi nämä kengät. 

Jäänevät ostamatta, koska sekä platform että hinta ovat liian korkeat.

Kuva täältä

The Kurpitsa

Saimme kutsun ystäväni luokse kaivertamaan kurpitsoja. Lähdimme reissuun esikoisen kanssa kahdestaan, pienemmät pojat saavat vielä kasvaa, ennenkuin annan teräaseita käyttöön. Ystäväni oli hankkinut aivan upeat kurpitsat suoraan maatilalta.

Blondit arvioivat kurpitsoja

Kurpitsojen kaivertaminen on sottaisaa puuhaa. Ystävättärelläni on lapsiperheen unelmakodinhoitohuone, jonne mahtui hyvin neljä kurpitsahommiin. Ihan hyvä idea olisi käyttää sanomalehteä lattiansuojana, jolloin roiskeet on helppo siivota.

Ensimmäiseksi leikkasimme kurpitsojen hatut. Prismasta löytämäni puukkosaha oli varsin oiva väline hattujen leikkuuseen. Sen jälkeen oli vuorossa sisälmyksien poistaminen. Pojat eivät halunneet niitä irrottaa käsin, joten jouduin hiukan auttamaan esikoista. Työvälineenä oli jäätelokauhat. Tosin mielestäni ystäväni muhkea Iittala Toolsin salaattikauha oli paras.

Ennen tyhjennystä 

Jälkeen

Sitten laitoimme paperitulosteen kurpitsaan kiinni ja merkkasimme hedelmäveitsellä leikkuuaukot. Mikäli haluaisin tehdä pientä ja tarkkaa työtä, kuten maisemia tai eläimiä, kannattaa hankkia kurpitsan kaiverrukseen tarkoitettu pieni sahareunainen veitsi. Me esikoisen kanssa käytimme mattoveistä ensimmäisen viillon tekoon ja linkkarilla loput.

Kurpitsan siemenet keräsimme talteen. Ystäväni tytär kiehautti niitä hetken ja sen jälkeen siemenet levitettiin uunipellille, loraus öljyä, merisuolaa ja uuniin alhaiselle lämpötilalle (120-150 astetta) vajaaksi tunniksi. Siemenistä tuli hyviä, maku muistutti kovasti pop cornia. 

Minäkin kaiversin kurpitsan. Vielä yksinkertaisemmin kuin esikoinen. Omaani pidän blogipiilossa ja koitan saada sen säilymään KauhuKahveille saakka.

The Kurpitsa by esikoinen

Ystävättäreni poika teki saman mallin. Toimii erinomaisesti kynttilän kanssa!

Emännän ulko-oven edusta

Edistystä ja elokuvia

Hih, meidän perheeseen ostettiin vaate, joka päällä lapsi haluaisi nukkua :) 

Kuvissa siis keskimmäisen ensimmäinen taekwondo-puku. Hän treenaa yhdessä Hra Kepposen kanssa kahdesti viikossa. Pukuun tuli tänään jotain uutta.

Keltainen vyö!

Mikä edistysaskel! Ensimmäinen vyökoe on suoritettu.

Keskimmäinen on meidän perheen kolmas keltaisen vyön omistaja.

Vyökokeen ohella olemme viettäneet leffaviikonloppua. Eilen olin leffassa (ihan hulvatonta menoa, koska tämä oli vuoden toinen kerta ;) ) mieheni, kälyni ja lankoni kanssa. Kävimme katsomassa Leijonasydämen.

Minulle elokuva oli pettymys. Juoni on ennalta-arvattava ja henkilöhahmot kovin yksioikoisia. Yhteiskunnallisena kuvauksena elokuva oli ontuva ehkä jopa lapsellinen, eikä se rakkaustarinakaan mikään ihmeellinen ollut. Ajoittain komedialliset aspektit toimivat. Parhaat palat olivat poikapuolen Ramun ja isäpuolen Tepon ja Tepon velipuolen Harrin välillä. Skinit oli kuvattu erittäin pelottavaksi porukaksi, jonka vähäisetkin kunniaan liittyvät hyvät teot peittyvät aivottomuuden ja väkivallan jalkoihin. 

kuva http://www.leijonasydanleffa.fi/galleria

Huomattavasti parempi oli poikien elokuvavalinta: Croodit

Luolamiesperheen on selviydyttävä uuteen aikaan mannerlaattojen murtuessa, opittava tulenteko ja elämään luolien ulkopuolella. Oppaaksi uuteen elämään tulee Kundi. Elokuvassa on vauhtia ja menoa, huumoria ja pakolliset elämänarvo-opetuksetkin. Innokkain haluaisi katsoa vuokraelokuvan vielä kolmannen kerran :) Jos tämä on näkemättä, niin suosittelen vaikka joulupukin konttiin alakoululaiselle, ehkäpä eskarilaisellekin aikuisen kanssa katsottavaksi. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Halloween inspiraatiota 2013

Vuoden toiseksi suurin juhla lähestyy, eikä mitään valmisteluja ole vielä tehty! Kääks! Muuten voisi iskea Halloween paniikki, mutta tämä on juhla, jonka valmisteluun lapset haluavat ehdottomasti osallistua.

Pojat rakastavat Halloweenia ja olemme viettäneet sitä kolmena vuotena. Ennen lapsia Halloween oli elämässäni täysin tarpeeton juttu.

Halloween ohjelmaamme kuuluu kamalaa ruokaa, ällöttäviä koristeita, karmeita pukuja ja rohkeutta vaativia tehtäviä.

Aikaisempiin Halloween-juttuihini linkit alla:
Halloween 2012
Halloween inspiraatio 2012
Halloween 2011
Annoin pikkusormen eli eka Halloween 2010

Sitten siihen vuoden 2013 inspiraatioihin

Ruoka
Uudet ehdokkaat ruokapöydän sulostuttajiksi ovat

Silmämunapizza
Kuka voisi vastustaa pizzaa? Ohje on helppo ja nopea. Kuva ja ohje täältä.

Minimuumiot
Ovatko nämä jo liian söpöjä? Kuva ja ohje täältä.

Kummitukset
Helppoa ja terveellistä. Kuva täältä.

Silmämunia taas

Jos ne silmämunat sopivat pizzan päälle, niin kyllä ne sopivat myös jälkkäriksi. Terveellinen ja helppo annos. Kuva ja ohje täältä.

Sanoinkuvaamattoman herkullinen sisälmysvuoka
Tämä on ehkäpä huikein bongaamani Halloween-ruoka. Sisälmysvuoka. You gotta love it!

Kuva ja ohje täältä.

Sisälmysvuoka ja aivohyytelökakku yhdessä olisivat aivan ässäyhdistelmä. Minun tuskin kannattaa kuitenkaan alkaa tätä tekemään, koska voin vannoa, että kukaan lapsista ei suostuisi maistamaan palakaan. Ehkä muutaman vuoden päästä...

Juoma
Käsi-silmä-booli toimi viime vuonna niin hyvin, että se saattaa olla pöydässä tänäkin vuonna. Kilpailijana on Ötököistä puristettu mehu.

Kuva täältä

Koristeet

Koristelu on vahvasti poikien juttu. Osa Halloween koristeista on hajonnut, joten edessä on ehkäpä uusien valmistusta ja ostamista.

Ylösnousemus

Tämän asetelman siirtäminen lattialle mustan kartongin päälle olisi veret seisauttava.

Luut myynnissä täällä

Mikäli asiat menevät suunnitelmien mukaan, sunnuntaina aloitamme valmistelut kurpitsojen kaivertamisella. Jos ei tule alkuviikosta kurpitsapostausta niin sitten

a) kurpitsat ehtivät mädäntyä

b) kaiverrus epäonnistui

c) veitsi lipsahti raajaan

Joka tapauksessa luvassa on aivan karmeaa yhdessä tekemistä ja olemista. Suosittelen lapsiperheitä hyppäämään mukaan Halloween-hömpötykseen! Sillä lailla rennosti, vaikka parilla jutulla ja 100% leikkimielellä.

Poikien suusta

Kuopus on saanut päiväkotiryhmänsä tytöltä kutsun HopLop-synttäreille, jotka yleensä aiheuttavat riemunkiljahduksen. Lapset ovat hyviä kavereita ja leikkivät keskenään. Minä luen kutsun kuopukselle.

Kuopus: En mene.
Minä: Miksi et mene. Onko teillä ollut jotain riitaa? Ettekö ole enää kavereita?
Kuopus: Ollaan kavereita. Mutta sinne on kutsuttu vaan tyttöjä.

Kuopus katsoo minua vakavana.

Kuopus: Äiti etkö ymmärrä, kuinka raskasta on olla pelkkien tyttöjen kanssa. Se on niin raskasta *syvä huokaus*

Hetken päästä juttu jatkuu ja naamalle ilmestyy voitonriemuinen ja kiero virne.

Kuopus: Sitä paitsi, jos mä menen sinne, niin siinä kuitenkin käy niin, että kaikki tytöt rakastuu minuun.

Kun kohta 5v aloittaa tarinan iskemisen vastuu siirtyy kuulijalle. Itsetunnon sanoisin olevan kohdallaan.


***

Mummilassa on huikaisevan kirkas syyspäivä. Äiti lukee blogeja ja on vetänyt verhot eteen. Verhon raosta tunkee auringonvalokiila sisään, joka paljastaa huoneessa leijailevan pölyn. Keskimmäinen katselee pölyä hämmästyneenä.

Keskimmäinen: Isi, onko tuo planktonia?

Voiskohan tähän nyt kehaista, että meillä on niin siistiä ja pölytöntä, että pitää oikein viedä lapset muualle tutustumaan pölyyn *potkiskelee villakoira ja pidättää henkeää, jotta likaisten astioiden torni ei kaatuisi*

Hauskojen juttujen ohella poikien bravuurina on myös Keppospino a.k.a  Mangustisimulaatio. Itselleni ei ole vieläkään auennut homman viehätys.

Melkein 9v, melkein 5v ja 6,5v

Keppospino on jaksanut innostaa vuosia. Meno on siis edelleen samaan, mutta pojat sen sijaan ovat kasvaneet hurjasti. Alla on ensimmäinen valokuvattu Keppospino heinäkuulta 2009.

8kk, 2v ja 4,5v

Viikonlopun aakkoset

P - Pizza-perjantai

Tavanomainen pizzaresepti: kaupan pakastepohjien päälle täytteitä oman maun mukaan.
Erikoisempaa: paikka.
Ajelimme perjantaina isovanhempien kaupunkikodille Tampereelle viikonlopun viettoon. Isovanhemmat väistivät maaseudun rauhaan, jotta hulinajengimme mahtuisi paremmin.

Pizza-perjantai ei ollut huolista vapaa. Kilpikonnamme Noppa jäi kotiin ja poikia huolestutti, että pärjäähän Noppa yksin. Noppa aivan varmasti mököttää palatessamme.

Otimme sitten Etelä-Afrikasta tuodun leijonanpennun Leonardon mukaan :)
(nimen lähteenä ei toimi ihannointi menneiden aikojen suurmiehiä kohtaa vaan *huoh* Ninjamutanttikilpikonnat)

L - Lellittely-, lilluttelu- ja lautapeli-launtai

Lauantaiaamu alkoi ensilumen hämmästelyllä matkallamme kohti Nokian kylpylä Edeniä.

Olemme yleensä ottaneet perhepotretin Edenin suihkulähteen edessä. Koska emme ole ennen nähneet noin komeita jääpuikkoja suihkulähteessä, pääsi suihkulähde kerrankin yksin kuvaan :)

Kylpylässä lilluttelun jälkeen lasten lellittely jatkui Mäkkäriaterialla ja ilta huipentui Taru Sormusten Herrasta lautapeliin.

S - Särkänniemi-sunnuntai

Kauniissa ja kirpakassa syyssäässä kävelimme Särkänniemeen katsomaan delfiineja.

Ihanat delfiinit aiheuttivat hirvittävän delfiinikuumeen. Nyt koko perhe on säästökuurilla. Rahat käytetään luonnollisesti delfiinin hankintaan. Maailman upein asia olisi oma delfiini

Veljeysrakkaus oli taas hetkellisesti matalimmillaan. Välirahaksi delfiiniin suunniteltiin kuopuksen luovuttamista.

Kohta nokka kohti kotia. Heippa Tampere!

Oispa se aito

Yläkerrasta kuuluu poikien supatusta. Hiljennetty äänenvoimakkuus tarkoittaa 99% että käynnissä on jotain salailtavaa tai kiellettyä. Hermostoni on viritetty reagoimaan kaikkeen poikkeavaan. Alan kuuntelemaan tarkemmin.

"...mä niin toivon, että se on aito"

supatusta, josta en saa selvää.

"Jos me myytäisiin se, meistä tulisi rikkaita!" kaikuu innostuneella ja kovemmalla äänellä.

Jaahas. Selvästi intervention paikka.

Pojilla oli mummoni perintösormus. Se on ollut jonkin aikaa hukassa ja mies oli löytänyt sen ja jättänyt pöydälle. Pojat olivat heti napanneet sormuksen. He haaveilivat, että kyseessä on aivan oikea ja aito timanttisormus ja olemme kaikki rikkaita :)

Ensimmäinen pettymys tuli siitä, että äidinkin tavaroiden vieminen on varkaus. Eikä äidin tavaroita voi todellakaan myydä. Ihan eri kertaluokan pettymys oli se, että kyseessä ei ole aito timantti.

Hyvästi rikkaat päivät ja uudet legot :(

Hyvä puoli on se, että nyt minulla on sormessani pitkästä aikaa erittäin muhkea perintösormus ja se on onneksi 18K kultaa, jota sormenvälini sietävät edes hetken.

Kuvausteknisistä syistä sormus on vasemman nimettömässä

Eihän tämä kaikkien asujen kanssa sovi, mutta tykkään silti. 

Jotenkin tulee 50-luvun fiilis, vaikka sormus on 60-luvulta.

Mukavaa viikonloppua!

Kolmen tunnin syysloma

Koululaisella alkoi keskiviikkona syysloma ja sen kunniaksi pienemmätkin saivat yhden lomapäivän. Itse vietin kolmen tunnin tehovapaan poikien kanssa. Sen jälkeen olikin mukava solahtaa palaverivirtaan - niin rauhallista ja ihanan asiallista!

Aloitimme syysloman metromatkalla Hakaniemen torille. Kävimme kartoittamassa kaikki torilla myytävät vihannekset ja sen päälle joimme torikahvit. Metrossa kävi kovaääninen nauruntyrskähdys, kun kertasin ohjelmaa "ensin pullakahvit ja sitten teatteri" ja keskimmäinen parkaisi hätääntyneenä: "Äiti, mä en juo kahvia! Se on niin pahaa!"

Keskimmäisen herkkuhankinta oli tarkkaa hommaa - tiukka EI lisäaineille.

Torikahvilanmyyjä kävi läpi heidän valmistamiennsa tuotteiden ainesosat.

Torilta kävelimme Kaupunginteatterille katsomaan taskuteatteri MIMICin Ai-jai-jai esitystä. Se oli hykerryttävän hauska. Poikia etukäteen mietitytti kovasti, että kuinka pystyy esittämään tarinan puhumatta. Kyllä se MIMICin parivaljakolta onnistui. Suosittelen.

Kuva lainattu ja lisätietoa: Ai-jai-jai

Teatterin jälkeen kävelimme lähipuistossa ihailemassa syksyn värejä. Kohta ne ovat muisto vain - niin paljon lehtiä on jo pudonnut. Tylsää!

Keskimmäinen löysi itselleen uudet arteet. Hevoskastanjoita piikikkäine kuorineen. Ne ovat kuulemma huippuaskartelumateriaalia. Toivon, että askartelun tulokset ovat rauhanomaisia eikä kotimme muutu asetehtaaksi.

Retki sujui mukavasti. Pojat olivat varsin aurinkoisella ja jopa aika tottelevaisella tuulella, mutta innostus oli taas huipussaan. Kaikesta pitäisi saada tietää lisää ja mahdollisimman montaa metrossa tai kahvilassa istujaa pitäisi jututtaa. Itse jaksan edelleen yllättyä siitä, kuinka mukavasti ihmiset suhtautuvat poikiini. Tori- ja kahvilanmyyjä kertovat tuotteistaan, teatterin äänipöydänhoitaja työstään, kahvilan vieruskaverit puurovalinnastaan ja metron hurjan näköinen kulkija jakaa elämänohjeita.

Se hurjan näköinen hemmo vielä vilkutti pojille pois lähtiessään metron ovelta ja huikkasi "Moido rasavillit. Muistakaa totella äitiänne!"

Koululaisen talvivaatteet

Sunnuntaina teimme uuvuttavan, mutta tuloksellisen, ostosreissun esikoisen kanssa. Periaatteet olivat selvät: niin kauan etsitään, kunnes löytyy vaate, joka tuntuu hyvältä. Tuntemuksia pitää kuulostella tarkasti.

Viimevuotiset topat mahtuvat edelleen, mutta olivat suorastaan vihatut. Poika haluaisi mahdollisimman ohutta ja kevyttä. Viime talven topat jäävät odottamaan paukkupakkasia ja laskettelukautta. Burtonin housut ovat ainoat viime vuodelta mahtuvat housut, kiitos erinomaisten säätöjen vyötäröllä.

Viime talvelta: Ticketin takki ja Burtonin housut koossa 140

Toppavaatteita sovitimme neljässä eri kaupassa. Valikoimat koululaisille koossa 146cm ovat järkyttävän suppeat. Jopa Jesper&Junior tuotti pettymyksen, heillä oli yksi Jonathanin ja yksi Reiman (eikä ollut Reimatec) takkimalli koossa 146cm. Molempien valmistajien 140cm on liian nafti. Tickettiä heillä olisi ollut paremmin. Parhaimman takkivalikoiman tarjosi Stadium. Noin 10 sovitetun takin jälkeen poika tätä sovittaessaan heti totesi haluavansa sen. Everestin tekninen takki lupaa täyden vedenpidon, hyvän hengittävyyden ja lisäksi se on ohut ja kevyt.

Ihana väri!

Toppahousujen suhteen tilanne oli vielä heikompi. Siis koulussa toppahousut vetäistään välitunnille mennessä housujen päälle. Pojalla on yleensä ohuet resorifarkut. Kisko nyt sitten niiden päälle toppahousut, jossa on paksulla fleecellä vuorattu pyllyosuus. Yllättävän pelastuksen tarjosi Anttilan kevyttoppahousuvalikoima. Hiukan mietityttää, että kestääkö noin halpa tuote koko talven.

Kengät löytyivät helposti vakikaupastamme K-Kengästä, vaikka myyjämme ei ollutkaan paikalla. Melkein päädyimme jokavuotisiin Eccoihin, mutta viime hetkellä vaihdomme SuperFitin kenkiin, jotka ovat erittäin kevyet Eccoihin verrattuna. Kengät ovat K-plussakorttitarjouksessa lokakuun loppuun saakka ja tarkoituksenani on ostaa samat myös pienemmille pojille.

Viime talveksi ostin pojalle varakengiksi Sorelit. Ne olivat jalassa tasan 0 kertaa. Tänä talvena tarkoituksena on pärjätä vain yksillä kengillä. Mikäli pakkaset ovat kovat, niin sitten toivon löytäväni vielä Kuomat.

Sitten pitäisi käynnistää suuri toppavaraston tonkiminen kahta pienempää varten. Ja sitten kantaa hirveä rahasumma siihen paikalliseen kenkäkauppaan.

Melkein alkaa ahdistamaan se, että poikien talviurheiluvälineet ovat melkein kaikki pieniä. Tarvelista on pelottavan pitkä :(

Ulkoilupäivä ja treffi-ilta

Pakkohan tässä on hetkellisesti innostua syksystä, kun ruska on kauneimmillaan ja ulkona on paistanut aurinko niin kirkkaasti ja lämpimästi. Eilen oli täydellinen syksyinen ulkoilusää.

Älyttömän kaunista!

Illalla pääsimme miehen kanssa kahden kaupungille. Palkinto-ohjelma syksyn ankeuden selätykseen on siis käynnissä. Kävimme syömässä Strindbergillä. Strindbergin hintaluokassa olevassa ravintolassa syömisen pitäisi minusta olla pieni elämys. Palvelun tulee olla moitteetonta, ruuan suussa sulavaa tai kekseliästä (tai molempia :) ) ja annosten kauniita.  Strindbergissä ei ollut varsinaisesti vikaa, mutta vaatimuksiani se ei aivan täyttänyt.

Jäimme johonkin palvelukatveeseen :( 

Kahden viereisen pöydän asiakkaat lukivat ruokalistoja, kun saavuimme paikalle. Siinä vaiheessa, kun me vielä odotimme jälkiruokia, toisen pöydän asiakkaat olivat poistuneet ja toiset maksaneet. Palvelua piti erikseen pyytää "saisinko tilata?" ja osaa asioista kahdesti. Hitaus alkoi siinä vaiheessa ärsyttämään, kun mietimme, että ehtiikö lastenhoitaja enää metroon.

Miehen omenainen alkudrinkki

Tällä kertaa minun annokseni, jälkiruokaa lukuunottamatta, olivat selkeästi paremmat kuin miehen. 

Alkupalani vitello tonnatto - erinomaista. Kaupungin parhaita versioita.

Miehen puhvelinmaitomozzarellasalaatti - aika pliisu

Katrisaa dijonsinappikuorrutuksella. 

Herkullista, mutta mielestäni liian pieni annos.

Ulkonäköön ei ollut satsattu. Miksi nuo lihapalat oli tökkästy perunamuusin päälle?

Miehen vasikan entrecote, bearnaisekastikkeella.

Hyvä, mutta karitsa oli parempaa.

Pääruokia odotimme todella pitkään ja sen jälkeen palvelu oli olematonta. Vaikka mies oli jo tilannut jälkiruuan valmiin menun mukana ja minulla oli se vielä valitsematta. Jälkiruokia saimme odottaa pitkään ja odottelun määrä latisti fiilistä.

Ajattelin, että jälkiruoka nostaa kyllä tunnelman. Omalta osaltani niin ei käynyt. Strindbergin köyhät ritarit olivat hyvin perinteiset ja tosiaan köyhät. Pullaviipaleiden paistopinta oli minusta liian paksu ja tumma. Minun lapsetkin osaa valmistaa tällaisen annoksen ja todennäköisesti ravintolaa nopeammin. Hintaa herkulla on 10,4€.

Miehen lakkavalkosuklaauunijäätelö oli parempi valinta. 

Ravintolan hintatason huomioiden voi olla, että tieni ei vie Strindbergille enää, vaikka vitello tonnato kyllä houkuttelee. Tai ainakin jälkiruuan siirryn syömään alakertaan kahvilan puolelle.

Ulkona olisi jälleen täydellinen ulkoilusää. Verenpaine on valmiiksi korkealla, koska ulkoilun sijasta olen lähdössä ostamaan shoppailua, sovittamista ja ulkovaatteita inhoavalle sällille talvivaatteet. Ollaan varmaan tänään se tosilleen rähisevä äiti-lapsi-pari, mutta mä hoidan homman vaikka väkisin ;)

Kaikki kuvat otettu Lumia 1020.