Viikon tätimekko

Vaatekaapin läpikäynti se jatkuu vaan... Tällä kertaa kotiin/töihin/kiertoon arvioitavaksi pääsi 2-3 vuotta vanha kesämekko. Käyttökertoja mekolle on tullut aika vähän, hiukan tylsän ulkonäön ja värin vuoksi. Mekko on lisäksi melkein liian rento käytettäväksi asiakastilaisuuksissa, koska yläosa on neulosta. Ensimmäisenä ajatuksena oli, että mekko lähtee kiertoon - mutta koekäytön kautta.

Pidin mekkoa tällä viikolla kahdesti. Istanbulissa ilman sukkahousuja, koska lämpöä oli +34. Toisella ulkoilutuskerralla pystyin sentään laittamaan ohuet sukkahousut. Ulkonäköä parantaisi korkokengät, mutta olin liikkeellä matalammilla kiilakoroilla edellisestä reissusta viisastuneena.

Kuvissa mekko on käytettynä ja ryppyisenä.

Mekko on ihanan vilpoisa päällä, ei rypisty helposti, mukava pitää ja joustaa. Tuskin yhtä leppoisaa työvaatetta löytyy helposti. Sen perusteella voisin jättää mekon kuumien kelien työvaatteeksi. Mutta tuo ulkonäkö ei varsinaisesti miellytä.

Tässä se on nyt keski-ikäisen valkoisen naisen ongelma:
Uhratako tyylikkyys/vähäinen trendikkyys vai mukavuus?
Eli pitoon vai poistoon?
Odotan kovasti mielipiteitänne :)

Ostin mekkoon sopivan kaulakorun katseenvangitsijaksi, kun mekko kuitenkin oli päälläni kahdessa tapaamisessa. Kaapin pengonnassa otin käyttöön olkalaukun vuodelta 2000. Pieni huolto tekisi hyvää, mutta laukku on kovasta käytöstä huolimatta vielä ok kunnossa ja sisuksiltaan toimivin työlaukku ikinä.

Tämä on minusta ihana koru :)

Seurasaaressa

Viime sunnuntaina oli ihanan kesäinen sää. Päätimme tehdä retken yhteen minun suosikkipaikoistani eli Seurasaareen. Nuorena kävin siellä piirtelemässä taloja ja mieleeni on hyvin jäänyt, kuinka orava pihisti minulta lyijykynän :)

Pojat innostuivat kovasti Seurasaaresta ja museotaloista. Retkeen olisi pitänyt varata tuplasti aikaa, jotta pojat olisivat ehtineet käydä lävitse enemmän taloja ja juosta enemmän pitkin metsää ja leikkiä enemmän piilosta.

Yritin napsia kuvia lapsista kauniissa miljöössä, mutta mallit olivat liian eläväisellä tuulella.

(Milloinkohan saisin blogipohjan vaihtoon. Näistä isoista kuvista leikkaantuu osa reunasta pois. Plääh!)

Pojat poseeraavat tuulimyllyn edessä.

(mikä yhtenäväisyys profiilikuvaani vuosien takaa - sortuva pino poikia :) )

Oli tarkoitus seistä :)

Pojat Karunan kirkolla. Missäs se pienin Kepponen onkaan?

How did this happen?

Pitäisiköhän ilmoittautua kansalaisopistoon veistokurssille ja tehdä kolme jalkapuuta? Ai, että olisi näppärä jäähypaikka.

Kellotapulin huippu

Erilaiset myllyt olivat pojista erittäin kiinnostavia.

Pojille oli aivan uusi juttu se, että miten viljasta saadaa tehtyä jauhoa.

Näimme tietysti oravia. 

Emme nähneet yhtään niin kesyä oravaa, että se olisi syönyt kädestä.

Ovatko Seurasaaren oravat tulleet aremmiksi?

Heippa Seurasaari!

Jospa tänä vuonna tapaisimme Joulupolun merkeissä.

Ihana ja helppo retkikohde - Kepposet suosittelevat!

Pieniä nautintoja arkeen

Arki on ollut alkuviikolla kiireistä ja työntäyteistä. Pientä hemmottelua on kuitenkin mahtunut sekaan.

Sokerimättölounas

Lopetin reilu vuosi sitten sokerin käytön kahvissa kokonaan. Tilasin toisen vanhoista suosikeistani eli Starbucksin caramel frappucinon. Jestas oli makea, mutta olihan se hyvää. Olisi pitänyt pysytellä sokerittomassa mocca frapuccinossa, koska pikkaisen oli ällö olo. Muffinsi ja suklaat jäivät iltapalaksi :)

Olen nautiskellut iltauinnista. Aivan yksikseni koko altaassa. Siellä soi rauhallinen taustamusiikki ja eteeriset öljyt tuoksuvat. Olen lötkötellyt myös turkkilaisessa saunassa (sielläkin yksin). Pidin siitä! Lämmitetyt seinät, penkit ja lattia tuntuvat ihanalta.

Kuva ei ole mustavalkoinen :) Hammam on harmaasta marmorista

Tiistai-illan aterian kruunasi jälkiruoka. Semolina sufflee oli ihan ok, mutta yllättävä ja loistava makuyhdistelmä oli vaniljajäätelöä, jonka päälle on ripoteltu kanelia ja vadelmakastiketta. Pitää ehdottomasti kokeilla, että toimiiko se kotikeittiössäkin.

Kepposkotoon ei ole tullut lisää saunoja tai uima-allasta eikä Hra Kepponen osaa vielä valmistaa kohokkaita. Olen siis taas reissussa.

Työmatkoilla hotellit ovat aina hyviä, mutta harvoin tulee vastaan mitään, jossa olisi ripaus luksusta. Tällä reissulla on. Huone on todella miellyttävä. Ihanat puulattiat, kauniita huonekaluja, sadesuihku, nuo kylpylätilat uima-altaineen ja aamiaisella vohvelikokki (munakaskokin lisäksi). Periaatteideni vastaisesti olenkin linnottautunut kaikeksi vapaa-ajakseni hotelliin. Hyvän hotellin lisäksi minulla on myös erittäin jännittävä dekkari menossa :)

Kaikesta huolimatta, odotan jo kovasti tavallista arkea kotona.

Kuvassa kehumani hotellihuone ei kovin kummoiselta näytä. Vika lienee kuvauskalustossa ellei peräti kuvaajassa ;) Tosin kuvista on suurin osa otettu surkealla kännykkäkameralla.

Huoneen ikkunasta näkyy tällaista:

Paikkana on tällä viikolla on Aasian puoleinen osa Istanbulia. Maailmanluokan kivikasanähtävyydet ovat Euroopan puolella, mutta olen ne nähnyt joten pysyttelen tiiviisti Aasiassa hotellissani.

Kremlin ympärillä

Palaan vielä Moskovan tunnelmiin ja niihin varsinaisiin nähtävyyksiin.

Lipputarjonnasta huolimatta päädyin kiertelemään Kremliä ulkopäin. Sen ympärillä on kaunista puistoa, johon muuri luo helteisenä päivänä ihanat varjot. Varjoisalta penkiltä on hyvä tarkkailla turistiryhmiä ja paikallisia vanhoja herrasmiehiä.

Kuvassa näkyy tyhjänä penkki, jolla kävin kahdesti istumassa. Takana on yksi Kremlin torneista ja sen alla luikertelee jono johonkin Kremlin nähtävyyksistä.

Seuraavassa kuvassa näkyy paremmin Kremlin muuria ja sen lisäksi tuntemattoman sotilaan muistomerkki.

Kuuluisin Kremlin torneista Spasskaja-torni.

Punainen rakennus keskellä on Venäjän valtion historiallinen museo. Sinne menon sijaan lorvehdin kuvan oikean reunan kahvilassa rakennuksia ihmetellen. Olisi varmaan pitänyt edes pikaisesti vilkaista tuota museota.

Osa Punaisesta Torista oli suljettu. Sinne oli tulossa joku mieletön iltashow soittajineen ja tanssijoineen. Ainakin videoscreenin mainoksen perusteella show on upea.

Punaisen Torin päässä on Pyhän Vasilin katedraali.
Oli niin paha vastavalo, että kuville piti etsiä uudenlaisia kulmia.

Kirkkoon kävin ostamassa pääsylipun. Yleisesti ottaen liput olivat varsin maltillisesti hinnoteltu. Kirkko oli 250 ruplaa.

Väri-iloittelu jatkui sisällä.

Toinen toistaan hienompia ikoniseiniä

Vierailuni Pyhän Vasilin katedraaliin kruunasi paikallisen kuoron myynninedistämistaktiikka. Kiipesin portaita ylös ja sieltä kuului gregoriaaristyyppistä aivan mahtavaa laulua. Ihoni meni kananlihalle. Paikallisen kuoron neljä edustajaa olivat laulamassa ja myymässä CD:tään.

Moskovan nähtävyyksissä olisin helposti voinut viettää useita päiviä lisää. Näiden keskustan paikkojen lisäksi ehdin käydä myös moskovalaisessa luostarissa hotellini lähellä. Sekin oli aivan hurmaa paikka.

Vieläkö kestätte Moskovaa yhden luostaripostauksen verran?


PS. Lentofirmathan hakevat lentoemojen pukuihin kilvan neutraalia ja modernia lookia. Mutta mitäs pidätte tästä? Aeroflotilla mennään vasaralla, sirpillä ja neuvostopunaisella :)

Tolppakorot

Varpaani muistelevat vieläkin kauhulla Moskovan reissua. Siitä johtuen surffailin kenkäkauppojen tarjontaa. Pinkkien kiilakorkojen etsintä vähän keskeytyi, kun silmäni bongasivat suosikkikorkoni. Siis tolppakorot! Ja mikä parasta suosikkikorkoani vilahteli monessa kuvassa. Eikä vain nilkkureissa vaan myös avokkaissa ja korkokengissä. Ihanaa, jalkani pitävät tolppakoroista!

Tästä innostuneena kipaisin varastolleni ja kaivoin suosikkiparini esille. Maailman parhaat avokkaat ever. Neljä paria kulutin aikoinaan loppuun ja viides muuttui auttamattomasti epämuodikkaaksi. Mutta nyt, koska tolppakorkoja näkyy taas, otan aikahyppäyksen 90-luvun loppuun. Tervetuloa käyttöön tolppakorot!

Kunhan ehdin kauppaan saakka, niin hankin tolppakorkoparin vuosimallia 2013, mutta siihen saakka pitää pärjätä "vintage"parilla. Ovat muuten aivan loistavat kengät myös kuumaan säähän ja seisomiseen. Materiaali on siistin näköistä tekstiiliä, joka joustaa. Harvoin 8cm korko on näin mukava.

Olis varmaan pitänyt säästää ne 80-luvun moonbootsitkin :)

Aamupäivä Moskovassa

Kivikasabongauksen kruunaamattomana kuningattarena en tietenkään voinut vastustaa Moskovan keskustan kutsua. En voinut, vaikka se tarkoitti aikaista nousua. En voinut, vaikka vaihtoehtona olisi ollut poreallaslilluttelu ja pitkä aamiainen, jonka kylkeen olisi voinut tilata lasillisen kuohuvaa. Ei muuta kuin metroon tunkemaan paikallisten kanssa ja suunnaksi Punainen Tori.

Aamu oli huikaisevan kirkas. Olin niin aikaisin liikkeellä, että olisi voinut valita lipun mihin tahansa avoimeen museoon. Siihen en kuitenkaan suoriutunut, vaan päätin ottaa rennosti ja nauttia Kremlin ympäristön puistosta ja istuskella varjossa nauttimassa maisemista. Näkymät olivat komeat.

Katunäkymiä Kremlin tienoilta.
Rakennukset olivat huippukunnossa ja kukat loistivat joka paikassa. Kaunista, rauhallista ja tyylikästä. Koska Pietari yllätti vuosi sitten keskusta-alueiden siisteydellä ja huippukunnolla, ei Moskova päässyt enää yllättämään.

Suunnitelmatalous on antanut tilaa markkinataloudelle.
Tavaratalo oli aikoinaan varattu puolueen eliitille. Nyt se on täyttynyt luksusmerkkien putiikeista. Tavaratalolla on tosi kivat kahvilapalvelut kadulla, joista on voi tuijotella merkkirakennuksia. Voi valita kalliimman ja tyylikkäämmän paikan pitkällä ruokalistalla tai kahvin ja jätskin itsepalveluna.

Matkalla metrolle jouduinkin kauppakeskukseen. Valikoima oli erinomainen. Hintataso minusta hiukan Helsinkiä edullisempi.

Punaisen Torin edustalla oli bisnes käynnissä. Ei mitään turistikrääsää eikä todellakaan pimeää pulloa. Siellä oli Stalin ja Lenin look-a-liket, joiden kanssa sai kuvata itsensä.

Koska näitä katukuviakin tuli niin paljon, niin laitan turistipytinkikuvat omaan postaukseensa. Lopuksi vielä kuva modernista venäläisestä illallisesta: borsh-keitto ja stroganoff. Voi jestas tuo stroganoff oli hyvää! Suolakurkut erillisessä astiassa olivat ilman etikkaa ja olisin voinut syödä niitä keittokulhollisen. Okei, mulla oli nälkä :) olin vetäissyt koko työpäivän yhdellä espressolla.

Mukavaa viikonloppua!

Pakkopuku

Olen erittäin jakkupukuvastainen henkilö, koska
-Ne ovat kuumia. Jos laitan alle paitapuseron saan lämpöhalvauksen ja jos taas laitan hihattoman topin en oikein voi riisua jakkua ja esitellä allejani
-Useimmat jakkupuvut vaativat pesulan
-Osa rypistyy ja ovat hankalia silittää
-Ovat kalliita
-Näyttävät usein varsin tätimäisiltä (ainakin minun ruumiinrakenteellani)

Tuossa on kerrakseen syytä pysytellä erossa jakkupuvuista. Tänä kesänä annoin kuitenkin pakkopuvulle periksi. Ostin uuden. Löytyi vuoriton ja kaulukseton pellavasekoitejakku ja siihen housut sekä hame. Materiaali ei ole sileää, joten pienet rypyt eivät erotu. Kaikki voi pestä pesukoneessa. -50% alesta.

Tummansinistä. Ei mitään jippoja. Tätilookkihan se iski. Taistelen sitä vastaan edelleen pinkeillä asusteillani, pääkalloa kaulaan ja korkoa jalkaan. Jakunkin voi riisua ja ottaa huivin kaulasta peittämään käsivarsia. Ajattelin pitäväni pakkopuvun kanssa aina pinkkejä asusteitani. AINA.

Pimeät pakkopukukuvat. 

Siistimmän vaatteen ongelma piti olla ratkaistu koko syksyksi. Mites kävi: iski asustekriisi!

Vetäisin noilla pinkeillä korkokengillä reippaan 20min per suunta helteisessä Moskovassa ja seisoin 3 tuntia kuumassa neuvotteluhuoneessa. Juuri tällä hetkellä pelkkä ajatus noiden kenkien käyttämisestä aiheuttaa psykosomaattisia varvaskipuja. Pitäisi keksiä ehdottomasti uudet asusteet pakkopuvulle. Onko ideoita?

Asusteet saisivat mielellään olla jotain muuta kuin varman päälle klassista :) Villi on parempi :)

Tietenkin voisin heivata hameen vaatekaapin pohjalle ja ottaa housut käyttöön, jotka ovat aavistuksen verran nuorekkaammat ja matalammat kengät sopisivat. Mutta olin suunnitellut vielä pari kuukautta ulkoiluttavani tuota ihanan kevyttä hametta ennen housuihin siirtymistä.

Työmatkailuketutus

Minun piti laskeutua eilen illalla Moskovaan 21:30. Ajattelin olevani klo 23 sängyssä, jotta jaksan nousta reippaana uuteen päivään. Tapahtumaputki aukesi jälleen.

Kone oli 45min myöhässä, noh sehän on ihan tavanomaista. Ihme kyllä tilattu kuljettaja oli vielä odottamassa minua. Aloitimme matkan hotellille. Hirvittävä ruuhka. Siihen meni reilu tunti. Yritin kysyä aika kielitaidottomalta kuljettajalta, että hakeeko hän minut aamulla. Pyysin hotellin portieria kysymään asiaa myös. Sain vastaukseksi njet njet, no no.

Hotellilla eivät löytäneet varaustani. Jouduin oikein kaivamaan varauslapun esille. Olin väärässä Holiday Innissä! *kele!

Väärä Holiday Inn! 

Varaukseni oli Simonovskyssa ja kuljettaja oli ajanut minut Sokolnikyyn. En tietenkään voinut havaita virhettä, koska nimi oli seinässä vain kyrillisillä kirjaimilla. 

Hotellin respa sanoi, että saavat minulle kuljetuksen vasta 20min päästä. Pyysin heitä ottamaan sen suurimman taksifirman tavallisen taksin. Noh, päädyin odottamaan sen 20min saadakseni pahasti ylihinnoitellun mersukyydin. Lopulta pääsin seuraavaan hotelliin. 

Sieltäkään ei löytynyt varaustani ja kaivoin jälleen lappuni esiin. Virkailija oli pahoillaan, olin väärässä Holiday Innissä! Respa joutui toistamaan sen minulle. Väärä Holiday Inn! *tana!

Väärä Holiday Inn!

Tällä kertaa olin hotelli Suchewskissa enkä vieläkään Simonovskissa. Ensin meinasin puhjeta kyyneleihin ja sitten alkoi naurattamaan. Respa lupasi soittaa taksin ja kirjoitti kyrillisillä kirjaimilla nimen ja osoitteen. Kolmas kerta todensanoi. Holiday Innejä olisi kaupungissa ollut vielä 2 lisää. Olin huoneessani klo 01.

Oikea Holiday Inn! 

Nukkuminen on yliarvostettua. Sen sijasta voi ajella erilaisilla takseilla pitkin öistä Moskovaa. Jos asiasta pitää vääntää jotain positiivista, niin oli lämmintä, vähän liikennettä ja upea täysikuu!

Päätin ottaa aamun rauhallisesti, koska minulla ei ollut kuljetustakaan tilattuna. Ajattelin jopa uhkarohkeasti ottaa sen ison firman taksin. Päätin meikata tuhdin aamupalan jälkeen. Kun tulin aamupalalta näin autonkuljettajan firman lapun kanssa aulassa. Arvasin kyllä heti, että minuahan se kuljettaja odottaa. Vähän ajan päästä tuli tekstari, että kuljettajasi odottaa edelleen aulassa. Pesin hampaat, heitin jakkupuvun niskaan, meikit laukkuun ja säntäsin matkaan. Sihteeri kertoi, että kuljettajani oli kertonut minulle illalla, että kyytini lähtee aamulla klo 9. Njet=No=Nine? Kielitaito olisi kiva.

Kolleegani ei ollut vielä tullut, sihteeri oli toisella toimistolla, joten mulla oli hyvin aikaa meikata itsekseni neukkarissa odotellessani pääsyä varsinaisiin toimistotiloihin.

Olin aikeissa käydä punaisella torilla tänä iltana, mutta en tiedä riittääkö uskallus ja jos lähden joudunko käymään ne kaksi vielä tuntematonta Holiday Inniä lävitse illalla ;)

Matkailu avartaa, siinä näkee paljon Holiday Innejä.