Superhelppo paitatuunaus

Minulla on pahahko työstressi. Hankalia asioita kaatuu niskaan ja mikään asiallinen työtuntimäärä ei riitä. Olen oppinut lievittämään stressiäni tekemällä jotain aivan muuta. Niinpä tein koululaiselle tuunatun paidan. Tämän tekeminen onnistuu jopa ilman ompelukonetta.

Valmis paita koululaiselle

Tuunaukseen tarvitset t-paidan ja lisähihat. Hihat voi ommella itse tai leikata toisesta paidasta. Kirpparilta voi ostaa paidan, josta saa sopivat hihat. 

Tässä lähtötilanne ennen lisähihoja

Helppo homma: 

• Mittaa tarvitsemasi lisähihan pituus. Huomioi, että tarvitset t-paidan hihan käänteen verran pidemmän lisähihan (ja jos ompelet itse lisähihan, niin huomioi hihansuun käänteen vara)
• Itse leikkasin hihan kankaasta käyttäen mallina toista pitkähihaista paitaa
• Jos et ompele, kiinnitä lisähiha palttausnauhalla (sellainen kaksipuolinen silitettävä "teippi") t-paidan hihan sisäpuolelle. Palttausnauha estää myös lisähihan rispaantumisen eikä sitä tarvitse viimeistellä. Kannattaa käyttää leveähköä nauhaa.
• Tai ompele lisähiha kiinni t-paidan hihan käänteeseen haluamallasi ompeleella (joustaville materiaaleille suositellaan jousto-ompeleita). Itse hurautin ihan vaan suoralla.

Voilà, uusi uniikki pitkähihainen paita on valmis!

Lisähihoilla voisi hyvin revitellä, laittamalla vaikka toisen toisesta väristä tai kasaamalla hihan useammasta värikkäästä palasta.

Itse käytin kirppikseltä ostamani Legon Star Wars t-paidan ja ompelin varastostani löytyneestä kankaasta lisähihat. Paidan kustannus oli selvästi alle 10€, aikaa meni noin 30min.

Stressikin lievenee, kun saan jotain konkreettista aikaan. Koululaisen mielipide paidasta oli myös varsin kannustava :)

Koululaisen unelmahousut

Melkein kuukausi sitten yritin etsiä koululaiselle sopivia housuja ensin alesta ja sitten normihinnalla. Ei ollut aivan helppoa. Eilen poikkesin ihan sattumalta Polarn o. Pyretin alessa. Hyvänen aika! Siellähän oli pehmoisia resorifarkkuja, joissa on vyötäröllä painonappi ja hyvä vetoketju. Ostin yhdet kokeeksi kotiin. Arvaatkaas, mitä poika sanoi. "Äiti nämä on ihanan pehmeät." Tilasin heti kahdet lisää PoPin nettikaupasta (ale vielä keskiviikkoon saakka). Tuolla 40% alennuksella housujen hintakin on ihan ok :) Kulutuksen kesto on toistaiseksi arvoitus, mutta Po.Pin laatu on kokemukseni mukaan hyvää.

Meillä on ollut jonkin verran Po.Pin kuosipaitoja, mutta en ole ollut merkin suuri fani. Raidoista en ole aikaisemmin innostunut. Nyt iski nekin täysillä. Mukaan tuli paitapusero, trikoo, t-paita ja tilauksessa on vielä yksi trikoopaita lisää. Ainakin meidän lähiPo.P:ssa oli juuri tuota isointa koko 146/152 jäljellä hyvin. Toivottavasti koko menee pidempään pojalla.

Myyjä kertoi, että Po.P panostaakin nyt koululaisten mallistoon ja siihen on tulossa kivasti syysuutuuksia.

Suosikkihousut ja paitapusero

Parit paidat

Kiva kun pojillekin on väriä!

Lindexiltäkin tilailin resorifarkkuja. Niiden istuvuus ei ollut samaa luokkaa kuin Po.Pin. Lisäksi tuli vähän erikoisemmat farkut. Ne ovat pehmeät ja muuten hyvät, mutta lahkeensuun resorit saisivat olla löysemmät. Toivottavasti eivät jää tuon takia käyttämättä.

Valitettavasti tuli myös huti. Molon vaatteissa on yleensä reilu mitoitus, mutta 140cm Antonio housut olivatkin pienet. Harmi, kangas ja malli olisi ollut mieleiset. Antonio-housuja on vielä näkynyt monessa alessa - kannattaa bongata. Samaan hutiosastoon meni housujen pariksi hankittu Miniaturen paita.

Keväisistä paidoista menee vielä moni ja tavoitteenani on ommella pari uutta. Sitten poika ei tarvitsekaan syksyyn muuta kuin yhdet kengät lisää, verkkarit ja liikkatuntia varten shortsit. Niin ja uusi koulureppu :)

t-paidasta bolero

Ennenvanhaan naisilla oli kotitakki. Noudatan perinnettä kesäkeleillä :) Kotitakin sijasta minulla on kotimekko.

Se on niin ihana päällä, että kulkisin siinä myös kodin ulkopuolella. Mekko on vilpoinen ja pidän väristä. Harmikseni pitää todeta, että mekko ei imartele vartaloani. Se paljastaa vatsakumpuni sekä käsivarteni. Hihattomat vaatteet eivät ole mun juttu. Olen kaivannut jotain kevyttä, minkä voisin laittaa mekon päälle. Tuunasin mekolle kaveriksi boleron. Nyt kehtaan vaikka kipaista asioilla kotimekossani.

Reissun jäljeltä on vain ryppyisiä vaatteita

Bolero-homma lähti liikkeelle siitä, että aletangossa roikkui ihana t-paita. Se oli pieni. Ostin sen kuitenkin, kun se ei maksanut juuri mitään. Paljon kalliimmaksi olisi tullut ostaa kangasta kaupasta.

Lähtötilanne: pieni liehuva hihainen pitkä t-paita

Olin aiemmin katsellut tätä t-paidan tuunausohjetta: http://www.cutoutandkeep.net/projects/tshirt_shrug

Laskeskelin, että saan helposti lisää leveyttä paitaan käyttämällä alaosan kaksinkertaisen käänteen. Irrotin sen ensin talteen, leikkasin sen pituussuunnassa puoliksi ja sitten t-paidan etukappale keskeltä kahtia.

Levennyspätkät saumurilla kiinni etukappaleiden reunoihin. Sitten nauhakuja kulkemaan levenneyspätkiin ja niskaan. Sitten lyhensin alaraunan samaan pituusmittaan levennyspätkien kanssa ja ompelin alareunaan uuden käänteen. Laitoin nauhaan vielä kaksi hopea helmeä "kiristimiksi". Boleron mallia voi muokata sen mukaan, että kuinka kireälle nauhan laittaa.

Nauhakujan ompelin ompelukoneella, joka ei suostunut tekemään siistiä jälkeen ohueen ja venyvään viskoosiin. Puuvillatrikoolla jälki olisi varmastikin ollut siistimpää.

Se on taas tänään kotimekkokelit - Ihanaa!

Fagervikin rautaruukki

Retkipäiväni Raaseporissa kolmanneksi kohteeksi tuli Fagervik. Fiskarsin ja Billnäsin ruukkimiljööt ovat tuttuja ja mieleisiä paikkoja, mutta mielessäni pyöri Fagervik. Fagervik on yksityisomistuksessa eikä siellä ole kahvilaa lukuunottamatta palveluita (museo on auki kahdesti viikossa). Ajattelinkin vain katsella maisemia ja vältellä ravintoloiden ja kahviloiden herkut sekä käsityöläismyymälöiden ostoshoukutukset :)

Fagervikissä voi liikkua suhteellisen rajoitetulla alueella, mutta siinäkin pääse nauttimaan paikan kauneudesta.

Vanha tinaamo toimii museona

Pieni söpönen kirkko. Ainoa Suomessa, joka on yksityisomistuksessa.

Suloisia vanhoja taloja tyrmäävän kauniissa ympäristössä

Komea kartano

Fagervik sijaitsee järven rannalla

Laineet melkein liplattelevat kirkon kivijalkaa

Lisätietoa Fagervikistä täältä.

Kaksin kaupungilla

Saimme miehen kanssa melkein vuorokauden vapaan - the lomavuorokausi :)

Pojat jäivät mummilaan ja me lähdimme Hra Kepposen kanssa kaupungille. Olin jo monena päivänä katsellut, että Suomenlinnan kesäteatteriin pääsee tänä kesänä ex-tempore. No, ei tietenkään päässyt eilen. Menimme sitten leffaan ja sen jälkeen illalliselle. Taisi olla vuoden ensimmäinen leffakäynti minulle. Pitäisi käydä useammin - vaikka sitten yksin.

Illallisravintolaksi valikoitu KuuKuu. Aikoinaan, ennen ravintolan paloa, kävimme siellä muutamia kertoja ja pidimme paikasta, ruuasta ja hyvästä viinivalikoimasta. KuuKuu tuli mieleeni, kun luin TableOnlinen tarjouskirjeen, jossa KuuKuu on mukana heinäkuun loppuun saakka tarjouksella kaksi samaa pääruokaa yhden hinnalla.

Ruoka KuuKuussa oli todella maukasta ja palvelu mutkatonta ja ystävällistä.

Mies valitsi alkuruuaksi kermaisen lohikeiton.

Minä otin toast Skagenin

Pääruuaksi molemmille Herefordin naudan marmoripihvi, villipiparjuurivoilla ja kasviksilla. Miehen lasillinen Bogle Cabernet Sauvignon 2010 oli loistopari pihville.

Jälkiruokalista oli suppea, siinä ei ollut kuin kaksi jälkkäriä ja juustolautanen. Valitsemamme köyhät ritarit olivat loistavat. Pullan päällä oli suolakaramellia, kaverina mansikkasorbettia ja molemmat uiskentelivat kermassa.

Tänään ehdimme mukavasti paistattelemaan päivää mummilan laiturille. Vihdoin se luvattu lämpö tuli. Harmi vaan, että loma alkaa olla loppu. Maanantaina alkaa jälleen aherrus. Sinänsä ihan mielenkiintoista mennä töihin katsomaan, että mitä sinne kuuluu. Homman masentava puoli on se, että näillä näkymin minulla on seuraavan kerran lomaa joulun jälkeen. Nyt tuntuu siltä, että olisi pakko saada joku pieni breikki syksyyn.

Yksin Raaseporissa

Suunnittelin eiliseksi pojille retken: tutustuminen Raaseporin linnanraunioihin ja tilanteen salliessa piilosta siellä. Pojat eivät halunneet lähteä mummilasta mihinkään. Koska kesäloma on ollut aika vauhdikasta, en viitsinyt ketään määrätä retkelle. Lähdin yksin. Ei huono vaihtoehto lainkaan :)

Raaseporin linnan kohdalla huomaa konkreettisesti vuosisatojen aikana tapahtuneen maankohomisen. Saarelle rakennettu linna on nykyään sisämaassa. Linna on aikoinaan ollut merkittävä puolustuksessa, mutta se on hylättiin 1500-luvun loppupuolella, jonka jälkeen se rapistui pahasti. Alkuperäisestä ulkonäöstä ei ole säilynyt tietoa. Raunioita kierrellessä voi antaa mielikuvituksen laukata ja kuvitella, miltä se on mahtanut näyttää ja millaisia taisteluita siellä on käyty.

Matkailijoita oli vähän. Saapuessani raunioille siellä oli yksi perhe ja sen jälkeen olin pitkään yksin. Tuuli vaan suhisi seuranani. Piilosleikit olisivat siis onnistuneet vallan mainiosti, jos vaan uskallusta riittää piiloutua pimeää kellariin.

En tiedä miksi, mutta linnasta tuli mieleen Enid Blytonin Viisikot. Tuollainen linna olisi juuri sopiva paikka öisille salakuljettajille ja tietenkin hyvälle eväsretkelle :) Ehkä olisi pitänyt määrätä lapset retkeilemään.

Retkikohteena Raaseporin linnanrauniot eivät mitenkään pärjää vertailussa vaikka Turunlinnalle tai Suomenlinnalle. Mutta jos liikut lähellä Raaseporia vaikka Tammisaaressa, kannattaa ehdottomasti käydä raunioilla. Aukioloajat kesälomalla ovat hyvät (10-20), pääsymaksu 5€ aikuiselta ja vieressä kahvila.

Lisää tietoa Wikipediasta ja Museovirastolta.

Kävelymatkan päässä (kaunis reitti ja lampaita sen varrella) linnanraunioilta on Snappertunan talomuseo Forngården. Se esittelee, kuinka saaristossa asuttiin 1800-luvulla. Päärakennus on museon perustajan suvun kotitila. Museo on nopeasti katsottu, mutta fiilis piha-alueella on ihana.

Lisätietoa täältä.

Lyhyen kävelymatkan on vanha Snappertunan puukirkko. Sinne vie kaunis tie joen yli. Heinäsirkat sirittivät leikatun niityn laidassa korvia huumaavasti.

Retken helmi on ex-tempore kohde Fagervikin rautaruukki. Siitä oma kuvatulvapostaus myöhemmin.

Viimeinen lomaviikko lähenee loppuaan eikä luvattu helle ole saapunut vieläkään. Vaadin aurinkoa ja uimasäätä! Heti!

Lomastressi lähestyy

Ensin menimme mökille: pakkaa, roudaa ja pura petivaatteet, pyyhkeet, ruuat, vaatteet ja viihteet viidelle. Niin ja sille kuudennelle. Sitten jatkoimme sieltä Tampereelle: pakkaa, roudaa ja pura. Sitten kotiin: roudaa, pura ja pyykkää. Nyt olemme anoppilassa: pakkaa, roudaa ja pura. Minulle on tullut siirtymäangsti, en enää kestä yhtään pakkauskeikkaa. Nyt sopiva lomaohjelma olisi pelkkä möllötys. Kuopus heräsi tänä aamuna pikkasen sairaana, joten taidan yrittää parkkeerata itseni hänen kaverikseen.

Siirtymäangst on iskenyt meidän perheen kuudenteen matkailijaan myös. Siis meidän Noppaan. Tanskan reissun aikana vaari hoiti Noppaa, joka päätti vain mököttää. Siksi päätimme ottaa kuollutta teeskentelevän Mielensäpahoittajan mukaamme. Mökkireissun ajan vielä Noppa matkusti tyytyväisenä matkaterraariossaan auton takakontissa. Mummilareissulle lähdettäessa kun Noppa laitettiin auton takakonttiin, se vetäisi terraarion täyteen hätäripulia (yök!). Nopalle siis riittäisi myös lähdöt.

Kukas se siellä matkalaukun vieressä matkustaa? 

Perillä olemme kaikki viihtyneet hyvin. Noppa myös. Noppa on nauttinut siitä, että hän on saanut kokonaisen huoneen käyttöönsä. Minulla on ollut pokassa välillä pitelemistä tuon elikon kanssa. Olen nimittäin asunut hänen terraariohuoneessaan. Yhtenä päivänä kutsuin konnaa viereisen sängyn alta. Sieltähän se tuli ja yritti niska kenossa selvittää, että mistä (henkilökunnan) ääni kuuluu. Konna teki sellaisen kunniamarssin sänkyni ohi kaula kenossa, mutta ei raukka nähnyt riittävän korkealle nähdäkseen, että olin sängyssä. Sitten se tuhahti ja meni lämpölampun alle ja käänsi pyllyn kohti ääntä.

Uzbekhistanin elikko ylenkatsoi suomalaista superfoodia

Mummilassa Nopan huoneen ulkopuolella kyttää mäyräkoira.

Sen kanssa saa olla tarkkana, mäyris on meillä kotona melkein päässyt terraarioon.

Tampereella otimme toiveuusinnan viime kesästä. Ensin menimme uimaan Nokian Edeniin. Tällä kertaa ostimme vain päiväliput. Sitten oli vuorossa Herra Hakkaraisen Talo Sastamalassa. Se, että pojat halusivat niin kovasti Hakkaraisen talolle oli yllätys. Mutta he muistelivat edellisenä kesänä isin kanssa leikittyjä miekkailu- ja hippaleikkejä niin tohkeissaan, että Hra Kepponen myöntyi toiveuusintaan. Omana strategianani oli istua jossain penkillä kyllästyneen näköisenä :) Tosin päädyin kauppaleikkeihin kuopuksen kanssa.

Viime kesäisestä reissusta Herra Hakkaraisen taloon kirjoitin ihan oman postauksensa, siihen pääset tästä. Mielestäni paikka on kiva kohde noin 4-7 vuotiaille ja kohtuullisesti hinnoiteltu. Tosin paikka on sen verran pieni, että siitä tulee helposti ruuhkainen, kuten tänä kesänä jouduimme toteamaan.

Matkalla mummilaan ehdimme vielä käydä toisen isoäidin luona synttärikahveille.

Tungin aivan täyteen autoon vielä kaksi tällaista jättiruukkuhortensiaa :)

Nyt kelpaisi lepo. Sateinen sää saa terveet pojat nahistelemaan sisällä vailla tekemistä. Toivottavasti huomenna tulee se luvattu helle ja pääsen tuonne laiturille pötköttelemään uimavahdiksi. Laiskana harkitsen, että huomenna vietetään pelastusliivit päällä uintipäivää :)

Olen ollut kesäloman mittaisella kevennyskuurilla ja karkkilakossa. Kohtahan se katkeaa ja sitten herkuttelen näillä:

Poikien sedän ja hänen vaimonsa tulaiset Belgista: pinkkejä käsintehtyjä konvehteja.

Nämä varmaan vaati kaverikseen hyvän kuoharipullon?

6-vuotias Pikku Kepponen odottaa vanhempiaan miinalaiva Pohjanmaan alakannella

Tapasimme eilen hyvän ystäväni lapsineen Tall Ship Racessa.

Tunnelma oli hyvä ja veneet mahtavan näköisiä.

Sää oli kovin oikukas. Välillä paistoi lämpimästi ja välillä tuli vettä kunnolla. Harmillisesti moni laiva oli kiinni ja taas moneen avoimeen oli pitkä jono. Kävimme kolmessa aluksessa.

Rauhaa rakastavien poikieni suosikki oli luonnollisesti miinalaiva Pohjanmaa. Ketä kiinnostaisi köydet ja purjeet, jos on aseita. Pohjanmaan miehistö oli varsin palvelualtista ja saimme pikakatsauksen mm. miinatyyppeihin ja ilmatorjuntatykin laukaisunopeuteen.

Pohjanmaalla ollessamme alkoi sataa aivan hirmuisesti. Samoja kapeita portaita kulki ihmiset sekä ylös että alas ja siinä hötäkässä kadotimme keskimmäisemme hetkeksi.

Ensimmäistä kertaa kuulimme kuulutuksen lapsestamme. Se jää taatusti mieleen, äiti ei suinkaan odoteltu Prisman info-pisteessä ;)

"6-vuotias Pikku Kepponen odottaa vanhempiaan miinalaiva Pohjanmaan alakannella"

Poika oli hiukan vakavan näköinen löydettäessä. Miehistö oli nimittäin sanonut, että jos ei vanhempia kuulu, niin ei ole mitään hätää poika voi jäädä laivalle töihin :) Kaveri joka on useamman kerran uhkaillut kotoa muuttamiselta, oli kuitenkin sitä mieltä, että ei jää laivalle duuniin vaan lähtee mieluummin kotiin.

Lisätietoa suosikistamme: Miinalaiva Pohjanmaa

Ihan hurjaa oli meksikoilaisaluksen purjeiden valmistelu laskua varten.