Kohta alkaa laatuaika

Vuoden kohokohta on kohta edessä. Miniloma miehen kanssa kahdestaan. Tänä aamuna hymyilytti leveästi jo ennakkoon :D

Viime kesänä meillä oli ensimmäinen lapseton loma sitten vuoden 2004. Silloin olimme niin väsyneitä, että loma meni kotona lepäillessä, kun kumpikaan meistä ei kyennyt matkasuunnittelluun. Nyt meillä on matkasuunnitelmat valmiina - meitä odottaa romantic get-away Nizzassa.

Ohjelmassa on toivottavasti aurinkoisesta säästä nauttiminen katukahviloissa, paikallisten ruokien ja viinien maistelu ja kimmeltävän meren ihailu. Tavoitteena on leppoisaa oleilua. Kenties koen elämäni (toiseksi) parhaimman lukukokemuksen. Toistaiseksi parhain on vuosituhannen alusta Sorrennon näköalapaikalta huikeiden merinäkymien keskeltä syksyisessä auringonpaisteessa.

Ihana anoppini tulee ihanan siskonsa kanssa taas meille hoitamaan poikia. Luksusta on mahdollisuus irtiottoon yhdessä miehen kanssa kotiympyröistä.

Tätä lomaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Kyseessä on nimittäin toinen talvilomaviikkoni. Alkuperäinen suunnitelmani oli pitää se pääsiäisen yhteydessä, mutta töiden takia se piti perua :( Nyt loput päivät siirtyvät juhannusviikolle. Toivonkin talvilomastani erittäin vähälumista ;)

Tuleva lomakausi on jo aiheuttanut pettymyksen. Toivoin niin mahdollisuutta vaihtaa lomarahat vapaaksi, mutta yksikölleni ei kyseistä etuutta suotu. Toki on vielä mahdollista yrittää neuvotella palkaton lomaviikko esimieheltä. Vuosiloman yhteyteen sitä tuskin saan. Tänä vuonna yhtämittaisen lomaputken pituudeksi tulee vain kolmea viikkoa :(

Vuosiloman ajankohtakin on varmistumatta. Voi olla, että tulee katkera kalkki nieltäväksi ja loma ei osukaan juuri suunnittelemilleni heinäkuun viikoille. Meillä kun on toistaiseksi ollut sellainen etuus, että lomansa ajankohdan on voinut melkein poikkeuksetta itse valita.

Noh, nyt ei jouda suremaan tulevia lomia, kun seuraava alkaa kohta ja kassi odottaa pakkaamista.


Iloista vappua näin ennakoon!

Lomakuvat lokakuulta 2011, jolloin olimme reissussa esikoisen kanssa kahden reissussa.

Miksi hyvät taidot unohtuu ja turhat säilyy?

Tiedättehän sanonnan "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa".

Minun aivoissani ja liikemuistissani on pakko olla jotain vialla. Osa vaivalla nuorena hankituista taidoista on unohtunut täysin, mutta mielen sopukoista putkahtaa välillä esille jotain todella turhanpäiväistä niin kirkkaana kuin olisin opetellut sen eilen. Homma on epäreilussa balanssissa. Taidot joiden hankkimiseen olen laittanut 10, 100 tai jopa 1000 kertaisesti aikaa katoavat ja jäljelle jää joku tarpeeton juttu. Ärsyttävää!

Lista kadonneista taidoista (joille olisi käyttöä ja joista nauttisin):
-en oikein osaa enää piirtää
-en osaa enää lukea nuotteja
-en muista yhtään kokonainaista pianokappaletta
-olen hukannut täysin lentopallon ja tenniksen syötön

Toisen listan todiste on aivan murskaava. Sellainen todella tarpeeton taito vuosikymmenten takaa.

Äitini salakuljettaa meille lapsuuden aikaisia rojujani. Yhtenä kertana oli tullut 80-luvun alkupuolen Rubikin kuution sisartuote Rubikin käärme.

Siis tuollainen kolmioista tehty pitkä pötkö

Poikia tietenkin kiinnosti, että mitä tuolla turhakkeella voi tehdä. Kerroin, että siitä voi väännellä erilaisia hahmoja ja pojat pyysivät näyttämään. Hetkinen - edellisestä treenikerrasta on varmaan 30 vuotta. Voi olla, että äiti ei enää osaa. Aloitin helposta eli koirasta. Sikanopea suoritus.

Sitten astetta vaikeampi eli joutsen. Ihan pikkasen haparointia.

Lopuksi kaikkein vaikein eli pallo. Käteni suorastaan lentävät taitoksia tehdessä, ne tekivät sen itsestään. Ällistyttävä nopeus.

Mielestäni tässä ei ole kohtuutta: nuottien lukutaito katoaa, mutta Rubikin käärmettä osaan väännellä ihan samalla lailla kuin 10-vuotiaana. Olisipa kiva tietää, että mikä tällaisen ilmiön taustalla on?

Olin jo ajatellut heittää Rubikin käärmeen roskiin, mutta on vissiin parempi säästää sen vanhuuden päiville - jos aivoni hukkaavat siihen mennessä kaiken muunkin hyödyllisen, niin vääntelenpä sitten käärmettä :(


Leppoisaa sunnuntaita! Minä lähden toiveikkaana t-paita ostoksille :)

Illallinen Gaijinissa ja kotona

Olin aikeissa kirjoittaa, että minulla on tapana hemmotella itseäni käymällä ihanaisen ystävättäreni kanssa säännöllisesti ulkona syömässä vähän paremmin. Sitten aloin laskeskelemaan, että säännöllisyys on typistynyt lapsiperhevuosien varrella kerran vuodessa tapahtuvaksi. Mutta viime perjantaina olimme siis vuosittaisella illallisellamme :)

Ravintolaksi valikoitui Tomi Björckin & co luotsaama Gaijin. Lähdin syömään suurin toivein. Pidän japanilaisvaikutteisesta ruuasta paljon. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Gaijinissa. Olen syönyt sekä  Farangissa että Boulevard Socialissa ja molemmissa ruoka on älyttömän hyvää.

Valitsimme valmiin maistelumenun, jossa oli monipuolisesti kalaa, lihaa ja äyriäisiä, yhteensä kahdeksan pientä annosta ja jälkiruoka. En jaksanut ottaa kameraa mukaan, vaikka arvasin, että moni annoksista olisi visuaalisesti sellaisia, että haluaisin kuvata ne. Räpsin huonolla kännykkäkamerallani muutaman kuvan.

Mitä pidin ruuasta? Osa annoksista oli erinomaisia, osa aika mitäänsanomattomia ja yllätyksekseni osa oli mielestäni heikkoja.

Illan pohjanoteeraus oli FOIE & UNAGI (glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa, nori-leipää, kirsikkaa). Rakastan ankeriasta makeassa japanilaisessa kastiikkeessa, siinä ei ollut mitään valittamista. Pidän myös ankanmaksasta. Mutta noiden kahden yhdistelmä oli mielestäni erittäin epäonnistunut. Osat olivat syömäkelpoiset erikseen, mutta eivät yhdessä.

Foie & Unagi

Seuraava outos oli CHICKEN UMEBOSHI YAKITORI (makeassa luumu-soijassa marinoitua, grillattua kanaa). Yakitori-vartaat ovat japanilaista perus- ja pikaruokaa. Japanissa niillä voi herkutella kadunvarsikojuissa, kansanravintoloissa tai yakitoriravintoloissa. Yakitoritkin kuuluvat suuriin herkkuihini (mun herkkulista on kieltämättä todella pitkä). Tämä oli aivan uudenlainen kokemus, mutta ei hyvässä mielessä. Kastike oli aivan liian makeaa. Ja kastikkeen makeuteen suhteutettuna kana oli aivan liian suolaista. Ystävättäreni mielestä annos oli hyvä. Minusta tämä oli luokkaa, että joku olisi tarjoillut mämmin kanssa piimää kerman sijasta ihanana uutuusyhdistelmänä.

Yakitori

Alla kuva kampasimpukasta tykötarpeineen. Aika perussetti, mutta kyllä paistetun kampasimpukan pitäisi minusta olla lämmin.

Illan parhaat annokset olivat ehdottomasti: PORK BUN (possunkylkeä, kimchi majoneesia, pikkelöityä kurkkua, pehmeää leipää) ja MONGOLIAN LAMB HOT POT (haudutettua lampaan niskaa, grillattua ja savustettua fenkolia, lammaslientä).

Ihanan murea ja mausteinen Mongolian Lamb Hot Pot

Tarjoilukin sakkasi. Enemmän alkupalatyyppiset annokset valuivat pöytään mukavaan tahtiin. Sitten tuli odottamaton tauko, jonka jälkeen pöytään tuli liian nopeaan tahtiin lämpimiä ruokia. Sen jälkeen saimme odottaa todella pitkään jälkiruokaa. Viereisessä pöydässä sitä jo tiedusteltiin. Kun erittäin herkullinen jälkiruoka vihdoin viimein saapui pöytään, ehdimme hädin tuskin nuolaista viimeisen lusikallisen, kun tarjoilija oli ilmoittamassa, että meille varattu ruokailuaika on jo päättynyt (ruokailuaika on 2,5h). Tilannetta ei mielestämme hoidettu kovinkaan tyylikkäästi, ystävätterelleni tuli sellainen olo, että olisi meidän vikamme, että vielä istumme pöydässä ruokailuaikamme jälkeen. Fiksu tarjoilija olisi tiedustellut haluamme jatkaa iltaa Gaijinissa ja ohjannut meidän baariin vaikka espressolle tai drinkeille sen sijaan että "potki meidän ulos".

GREEN TEA & WHITE XOCO vihreällä teellä maustettua valkosuklaamoussea, marenkia, granny smith omenaa, szechuan pippuria

Ilta oli ihana, vaikka ruoka ja palvelu ei kaikilta osin vastannut odotuksiani. Gaijinin hintatason huomioiden luulen, että ei tule mentyä uudestaan.


*** Sitten uuteen kotiruokaan numero 3 ***
Vaikka postaus on jo kilometrin mittainen, niin jatkan silti.

Muutama postaus sitten pohdin uusia kotiruokia. Woops vinkkasi pataruuista ja hänen blogissaan on Provencen padan ohje. Minulla on edelleen pata ostamatta, mutta kaupassa Provencen pata kummitteli mielessäni. Niinpä kehittelin ruokakaupassa pataruuasta oman paistinpannuversioni. Muistelin Provencen pata-ohjetta ja sain kaupasta kasaan seuraavat:

700g mureaa ulkopaistia
10 salottisipulia
valkosipuli (käytin noin 3 kynttä)
rasiallinen herkkusieniä
lihafondikuutioita 2 kpl
mustapippuria
Provencen mausteen unohdin ja laitoin sen sijaan basilikaa ja rosmariinin loput ja ripaus rakuunaa
Porkkanatkin jäi kauppaan ja valitettavasti myös punaviini.

Paistoin lihat öljyssä pienissä erissä, niin että saivat mukavasti väriä. Sitten sekaan kuoritut ja halkaistut salottisipulit. Laitoin kolme sipulia ihan pieneksi hakkelukseksi. Mausteet, fondit ja vettä. Jätin porisemaan kannen alle tunniksi, minkä jälkeen lisäsin palastellut herkkusienet. Hauduttelin vielä ainakin puoli tuntia lisää. Päätin jo kaupassa skipata (patongin ja) brien lisäkalorit ja valita lisukkeeksi riisiä. Brie versiokin pitää kokeilla (koska kas kummaa pidän Briestäkin paljon).

Oli erittäin maukas ja helppotekoinen ruoka. Kiitos Woops :)

Saimme syödä ruuan kolmeen pekkaan, koska kaksi nuorinta valitsivat Atrian nakkeja.

Tien päällä

Tämä on kolmas työreissuni tänä vuonna ja toinen, joka on samaan aikaan miehen reissun kanssa. Asioilla on varsin outo taipumus kasaantua :(

Pelastuspartio mummi ja isotäti ovat rientäneet avuksemme. Ihanat! Minulla on onneksi vain kahden päivän keikka.

Tämän keikan tiesin jo etukäteen sellaiseksi työläämmän puoleiseksi, jolla huvien osuus jäänee lähes nollaan. Tänään olen lentänyt, junaillut ja kiskaissut kolmioleivän lounaaksi kioskilla ennen asiakkaan tapaamista, tavannut asiakasta, valmistellut toimistolla seuraavaa tapaamista ja juuttunut erittäin pahaan liikenneruuhkaan. Sellainen 14 tunnin setti (väli kotoa hotelliin). Lentomatkakakin oli kaukana rentouttavasta. Käytävän toisella puolella istui vanhahko nainen, joka kärsi erittäin pahasta matkapahoinvoinnista. Aika diskreetisti häneltä sujui pieni oksennus sekä nousun että laskun aikana. Oksennusfoobikkona tilanne oli minulle epämiellyttävä.

Päivä Hollanissa Haagissa on sujahtanut nopeasti. Alla parit räpsyt.

Hotellini on hiukan syrjässä keskustasta söpön puiston vieressä.

Matkalla syömään illallista (=päivän ensimmäistä kunnon ruokaa) bongasin

"laiva-asuntoja". Jotenkin tosi sympaattisia, vaikka eivät vimpan päälle olekaan kunnossa.

Tulin Amsterdamista Haagiin junalla

Bongasin hienon perhemallifillarin. Edessä ja takana lastenistuimet ja ihan edessä tavaratila. Tällä Hra Kepponen voisi kuljettaa pojat päiväkotiin :)

Bongasin myös mielenkiintoisen pyöräparkin asemalla. Olin juuri selvittelemässä,

että kuinka pyörän saa ylös, kun kolleega soitti, että missä oikein luuraat.

Jotenkin katsoin olevani oikeutettu johonkin nautintoon tai hupiin tälläkin reissulla. Jouduin varmistamaan ne jo Helsinki-Vantaalla.



Tuo Fazerin appelsiinicrisp-tummasuklaa on aivan älyttömän hyvää! Lisäksi se on siitä ihmeellistä, että sitä riittää kohtuullinen määrä ja koko levyä en pysty syömään, vaikka kuinka yrittäisin (Tämä on todellakin totta)! Toistaiseksi en ole nähnyt sitä vielä ruokakaupoissa.

Huomenna sitten samanlainen 14 tunnin setti vähän niinkuin käänteisessä järjestyksessä kotiin päin.

Toivottavasti pojat ovat olleet kiltisti ja pääsevät torstaina Mäkkäriin syömään. Se olisi ihan win-win: lapset pitävät Mäkkäriruuasta valitettavan paljon ja äiti välttyy ruuanlaitolta :)

Darth Vader herätys

Pätevyyttäni ison ja villin perheen äitinä latistaa monikin juttu. Ehkä vähäisimpänä listalla on toivoton aamu-unisuuteni. En ole äiti, jolla on sunnuntaisin kahdeksalta sämpylät uunissa (ei edes ne kaupan paistosämpylät). Meillä on perheessä vielä yksi, joka edelleenkin herää viikonloppuisin aina viimeistään seitsemältä. Hän herää hymyillen ja täynnä energiaa. (that sucks!)

Tuo pikkupalleroiseni on kehitellyt monia taktiikoita äidin herättämiseen. Normi mankuna ja vinkuna ei toimi, sillä saa vain välittömän häädön huoneesta. Pitkään bravuurina oli selkäni taakse käpertyminen ja niskan rapsuttelu. "Äiti, nuku sinä vaan, minä vähän rapsuttelen sinua". Kevään väsymys teki minusta immuunin, pystyn todellakin nukkumaan läpi suloisen rapsuttelun.

Uusin keksintö on Darth Vaderin pepputanssi herätys. Ensimmäisenä koeaamuna repesin aivan täysin ja olin hetkessä hereillä.

Hahvahdun keveästä unesta. Ovella hiipii vähäpukeinen Darth Vader.
Naamarista kuuluu: "The Force is strong with you".
Ja sitten kuuluu sitä kauheaa hengitystä.
Naamarin takaa kuuluu
"Äiti haluaisitko erikoisherätyksen? Darth Vaderin pepputanssi herätyksen?"
En tunnustanut haluavani.
Salamana nenäni vieressä heiluu hetkuva pylly ja välillä tuijotan ällöttävään Darth Vader naamariin.
Toimintaa säestää iloinen nauru ja pälpätys "Tää on Darth Vaderin pepputanssi herätys".
Herätys on niin absurdi, että nauraa räkätin lähes hysteerisenä.

Pitäähän tämäkin kirjoittaa muistiin. Siinä vaiheessa, kun yritän puolilta päivin hermostuneena kiskoa (esi)teinejä sängystä ylös voin muistella niitä kultaisia aikoja, jolloin herätysvuoro meni toisin päin. Tai ehkäpä säästän Darth Vader naamarin ja yllätän pojat pepputanssiherätyksellä. Jolleivat kuole nolouteen, niin ylösnouseminen voi olla nopea -ainakin kun uhkaan jatkaa tanssia, kunnes teiniahterit on hilattu ylös sängystä :)

"Join me and together we can rule the Galaxy!"

Hampaat irvessä tuunausta

Tuunauksesta innostunut ei anna periksi helpolla. Meikä on tuunannut melkein hampaat irvessä.

Tämä projekti juontaa juurensa vuoden taakse. Löysin kirpparilta vitosella hyvän mallisen tunikan. Heti katselin, että tuosta tykkään, mutta en valkoisena.

Niinpä käynnistyi epäonninen värjäysprojektini. Vaiheet ovat kuvattu täällä. Lyhyesti: värjäsin paidan vihreäksi. Se epäonnistui. Poistin värin. Se melkein onnistui. Värjäsin uudestaan vihreäksi vain epäonnistuakseni taas. Tilanne päätyi tähän:

Tunikasta ei pitänyt tulla mustaa. Mutta eihän tässä ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin rätti tai musta. Tuli siis musta.

Väri on tällä kertaa tasainen. Valkoiset tikkaukset (varmaan polyester-lankaa) jäivät valkoisiksi. Sen kyllä tiesin jo ennen värjäystä, eikä se varsinaisesti häiritse minua.

Mystisin homma on, että löpsöstä puuvillakankaasta tuli jäykkä. Se ei todellakaan laskeudu vartaloa pitkin vaan tönöttää pystyssä kuin teltta. Olettaisin, että pari pesua korjaa tilanteen. Jos ei korjaa, niin sitten kuljen pystyssä pysyvässä teltassa :(  Eihän tässä nyt enää voi perääntyä ja käyttää paitaa keväiseen ikkunanpesuun (vaikka mieli tekisikin).

Paita päällä. Kukaan ei varmaan olisi arvannut, että tähänkin voi hyvin yhdistää pinkit asusteet.

Tämän helpon tuunauksen mahdollisti Dylon-pesukonevärit. Kokeilkoon se kenellä hampaat kestää ;)

Ostoksia laivalta

Joku ehkä vielä muistaa, että olin pidempään ostamatta juuri mitään itselleni ja tietoisesti vähensin kulutustani. Nyt olen valitettavasti ajatumassa linjalle, että jokainen shoppailumahdollisuus pitää hyödyntää. Onneksi mahdollisuuksia on rajoitetusti eikä vapaa-aika riitä kauppojen kiertelyyn!

Siljalla oli mukavat shoppailumahdollisuudet. Ei liikaa valikoimaa, mutta juuri sopivasti.

Vaatekaupasta löysin uuden rannekorun. Se on nahkaremmi, jossa lukee mukavia (=ällösöpöjä?) tekstejä ja sen voi kietoa monta kierrosta ranteen ympärille. Olen ollut aika hidas lämpenemään tällaisille, mutta lämpenin kuitenkin.

Löysin myös ihanan t-paidan. Casual-vaate toiveissani näen itseni jopa rennommissa työjutuissa tuossa t-paidassa, mustissa suorissa housuissa ja mustissa korkokengissä. Kädessä on tietysti uusi nahkaremmi.

Jos en ilkeä olla t-paitasillani, niin varavaihtoehdoksi löytyi laivalta toinen paita. Siinä näytän enemmän vanhalta ja tukevalta tädiltä, mutta yritän kestää sen pystypäin ;)

Asu olisi parempi koroilla, mutta sisäänajossa on mustat balleriinat, joiden kantapää tuntuikin kuolettavan kovalta (kohta joudun koestamaan vanhaa kikkaa "kostea urheilusukka pikkukenkään").

Olen todella huono ostamaan ja vielä huonompi käyttämään kosmetiikkaa (sain kerran aikaisemmin silmänympärysvoiteen kasvovoiteen kylkiäisenä ja se jäi käyttämättä). En tunne kosmetiikkaa tai meikkejä kohtaan sen kummempaa kiinnostusta kuin, että jollain pitää kiristävä iho kosteuttaa ja toimistoaamuna kannattaa kevyesti meikata "jollain". Rasvoina käytän apteekissa myytäviä tuotteita, usein ihan perusvoiteita ja jos oikein irrottelen, niin saatan ostaan vaikka Vichyn kosteusvoiteen. En yleensä osta kalliita rasvoja, meikkini ovat yleensä hinnakkaampia merkkituotteita. Meikkipussissani on meikkivoide, silmän rajauskynä, ripsiväri ja huulikiiltoja. Puuterini on kateissa.

Saimme ystävättären kanssa oikein hyvää palvelua laivan kosmetiikkakaupassa. Nyt minulla on uusi kasvovoide, silmänympärysvoide (elämäni ensimmäinen käyttöön päätynyt -tarvetta toki olisi ollut aikaisemmin), mustien hiekkasäkkien peiteaine ja poskipuna. Kolme neljästä on jo käytössä.

Silmän ympärysvoide on kätevässä tuubissa, tuntuu oikein hyvältä. Muutaman päivän käytön jäljiltä hiekkasäkeissä ei ole eroa. Kosteusvoide taitaa olla sittenkin liian kevyt. Hiekkasäkkipeiteaine toimii. Poskipunasta ei ole vielä kokemusta.

Ihan pelkästään itseeni en reissulla satsannut. Pojat saivat lelut ja karkkia. Mikä onnenpäivä :)

Valinnan vaikeutta. Pojat pysyivät hyvin äidin antamassa budjetissa

Mihin nämä viikot sujahtavat? Se on jo torstai. Samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. Olisi noita työ-töitä, jotka pitäisi urakoida valmiiksi.

Röyhkeitä risteilyvarkaita

Tukholman risteily sujui mukavasti ja osa matkasta suorastaan leppoisassa tunnelmassa.

Leppoisaa ei ollut se, että jouduimme oudon varkauden kohteeksi. Sanontahan kuuluu, että tilaisuus tekee varkaan. Me toki tarjosimme tilaisuuden, mutta siltikin teko oli mielestäni röyhkeä. Potentiaalisesti maksimaalinen risteilyn pilaaminen varkauden kohteelle ja varkaalle hyvin vähäinen rahallinen hyöty.

Episodi meni näin. Laiva oli saapumassa Tukholmaan. Pojat olivat "vatsalevolla" meriaamiaisen aikana Buffet-ravintolan edessä olevilla sohvilla. Siinä oli sitten keksitty sellainen näppärä leikki, että veljeltä vedetään kengät jalasta. Niinpä keskimmäisen kengät jäivät sohvalle ja poika kipaisi takaisin ravintolasaliin sukkasillaan. Minulla ei kestänyt kovin kauaa, kun huomasin, että pojalta puuttuu kengät. Menimme hakemaan kenkiä, joita ei löydy enää mistään. 

Joku oli napannut kengät mukaansa! Kuka varastaa lasten kengät? Kyseessä oli ne Crocsin nahkaiset tarjouslenkkarit, eli ei edes mitään arvotavaraa. Toivottavasti oli sentään varkaan lapselle sopiva koko.

Olipa mukava viettää loppuristeily ilman kenkiä! 

Meillä oli sentään sen verran onnea matkassa, että lapsilla oli mukana talvikumpparit laivalla, koska he olivat menossa suoraan laivalta päiväkotiin. Onneksi en jättänyt niitä autoon. Pääsimme käymään Tukholmassa ja oli helppo kävellä Helsingissä autolle. Mutta ei siinä auttanut mikään muu kuin keskimmäisen olla laivalla ilman kenkiä :(

Kenkävarkautta lukuunottamatta reissu meni mukavasti. Menomatka oli suorastaan leppoisa ja aikuiset pääsivät siemaisemaan pari lasia kuohuviiniä lasten leikkiessä. Ystävättären kanssa teimme kosmetiikkaostoksia pitkän kaavan mukaan. Palvelu oli todella hyvää! 

Paluumatkalla meinasi kuntokestävyysloppua lapsilta ja äidiltä, kun verensokeri laski vaarallisen alas ja väsymys piinasi ja kahvilan valikoima ei meinannut kelvata kenellekkään muulle kuin minulle. Onneksi oli runsaat karkkivarastot :) ja aikainen varaus ravintolaan.

Esikoinen ihailee Suomenlinnaa 

Kuopus leikkii junaradalla

Lapset hautasivat jokaisen yksi kerrallaan pallomereen:

Esikoinen on kasvanut ulos Siljan leikkihuoneesta. Hän ei enää jaksa olla siellä tuntikaupalla. Kuopukselle leikkihuone on vielä todella mieluinen paikka.

Tukholmassa oli upean aurinkoinen sää eikä enää yhtään lumikasaa jäljellä :) Ihmiset istuivat shaaleihin kääriytyneenä ulkoterasseilla. Meidän Tukholman tutkiminen jäi lyhyeen, koska lapset olivat erittäin väsyneitä. Pullan voimalla saimme sentään pienen kävelykierroksen tehtyä.

Ravintolaruokailut sujuivat mukavasti. Laivalla oli niin tyhjää, että pöytä järjestyi aina hyvin 10-hengen seurueellemme. Menomatkalla lapset jaksoivat innostuksen voimalla odottaa klo 20 buffet-kattaukseen. Paluumatkalla söimme jo aikaisemmin Bistro Maximessa, jonka ruuista pidän.

Maximessa oli niin vähän lapsia, että siellä ei ollutkaan meille myytyä lasten buffee-pöytää. Lasten listalla oli hyvin valikoimaa ja esikoisen lohi oli herkullinen ja kauniisti aseteltu. Kuopus pääsi keittiöön hakemaan kokilta tikkarin :)

NAM!

Kutrit poikki

Esikoiseni hiukset on viimeksi leikattu syyskuussa 2011 :)  Kun hiukset kasvoivat pidemmiksi ne menivät latvasta voimakkaasti kiharaan ja ne vaalenivat ihan blondeiksi Kanarian reissulla tammikuussa 2012. Tuli surffarilook. Esikoinen päätti pitää pidemmät hiukset. Tarkoitus oli välillä niitä siistiä, mutta jäi siistimättä.

Hiukset kasvoivat hurjaa vauhtia. Tässä lopputulos. Hiukset olivat työläät hoitaa, menivät helposti takkuun ja niitä olisi pitänyt alkaa pitää kiinni taekwondossa.

Minä olisi mielelläni ottanut nuo blondit kiharat itselleni. Sen sijaan kutrit jäivät parturin lattialle. Tämä oli esikoiselle ensimmäinen parturikäynti, tähän saakka olen itse leikannut kaikkien poikien hiukset.

Ihan tuli erivärinenkin poika meille

Päällä uusi Molo Kidsin laskettelupaita takatalven kunniaksi

Olisin vienyt pienemmätkin parturiin, mutta heti käynnistyi vastarintaliike. Äiti on kuulemma niin paljon parempi kuin kukaan parturi :) Millään en enää jaksaisi yrittää hoitaa parturintoimea, mutta yritän asennoitua nauttimaan siitä. Tiedän että tulee aika jolloin kukaan pojista ei edes kehtaa tunnustaa, että äiti on joskus leikannut heidän hiuksensa.

Pieniä tulevaisuuden toiveitani on siis mahdollisuus lopettaa makaroonilaatikon syöminen ja kotiparturointi ;)

Jakkupukupakkoa, t-paitoja ja askartelua

Otsikko kertoo postaukseni punaisen langan - tähän on ympätty kaikenlaista sekaisin :)


*** askartelu***
Olen tehnyt kortteja. Koska minulla ei ollut joulupapereita, askartelun alle päätyi ystävänpäiväkortit ensi vuodelle (ja kiire tulee kuitenkin ensi helmikuussa).

Alla olevalla kortilla osallistun p*skarteluhaasteeseen #183, jossa piti toteuttaa kortti luonnoksen mukaan. Oli kiva luonnos, tuskinpa olisin muuten ikinä kokeillut laittaa helmiä "pitkin poikin korttia". Hehkuvat värit haalistuivat, kun kuvatessa ei enää ollut päivänvaloa jäljellä lainkaan.

***t-paidat***
Meillä ei ole lasten välikausivaatetus täysin kunnossa, mutta olen toiveikkaana siirtynyt ostelemaan t-paitoja pojille. Muutaman kerran olen käynyt pikaisesti pyörähtämässä lastenvaatekaupassa, harmillisesti haluamistani paidoista ei ole löytynyt kokoa kaikille pojille. "Kesätiimipaidat" ovat vielä hakusessa. Varsinainen varaston täyttö tulee varmaan H&M:ltä tai Bodenilta.

Po.Pin edullisempia t-paitoja, musta koossa 146/152 ja turkoosi 110/116

DPAMin sitruunankeltaisen paidan teksti osui silmääni kauppakeskuksen käytävälle saakka. Kas kummaa - siitä tuli heti mieleen esikoiseni ;)  Keskimmäiselle löytyi kiva taksipaita.

***jakkupukupakko***

En pidä businesspukeutumisesta. Yritän vältellä tummat jakkupuvut ja housupuvut kokonaan. Yleensä onnistun aika hyvin. Viikolla piti olla businessrytkyä ja mummomekkoni asusteet olivat huoltamatta. Hetken näytti siltä, että iskee musta housupuku. Päädyin kuitenkin beigeen jakkuun.

Sitten ryhdyin kapinalliseksi. Valitsin mustien asusteiden sijasta PINKIT. (Ymmärrän, että lukijoilta alkaa tulla pinkkipostauksia kohta korvista, mutta elän elämäni ensimmäistä pinkkikautta täysillä :D ) Pinkit korkkarit ja pääkallohuivi herätti työkavereiden kesken jonkin verran huomiota. Kapinani on toki aika vaisu, mutta kapina kuitenkin. Jakkupukupakkoa vastaan pinkillä :)

Huomenna me laitamme nenät kohti Tukholmaa. Tukholman pään suunnitelma on vielä aika avoinna. Ehkä Wasa-laiva?

Alkuviikon typeryydet

Eilen pojilla oli sellaista pikkutyperyyksien sarjatulitusta. Vielä tänään aamulla jouduin pitämään eilisestä puhuttelun muistutukseksi. Asiat saivat erilaiset mittasuhteet, kun tänä aamuna istuin työpöytäni ääressä miettien, että olisiko minun syytä ottaa puhutteluun vieras aikuinen mies!!

Olen sahannut Suomen ruuhkaisimpia kilometrejä Kehä I:llä kymmenen vuotta. Luulin jo nähneeni kaiken, mutta tänä aamuna Honda-kuski laajensi kokemusvalikoimaani. Liikenne veti ihan mukavasti, mutta kaikki kaistat olivat täynnä. Taustapeilistä näin, että takaa tulee taas varsinainen kaistapuikkelehtija. Ai, että inhoan noita, jotka ehtivät muutamassa minuutissa käydä piipahtamassa kaikilla kolmella kaistalla.

Puikkelehtija suhahtaa ohitseni reilua ylinopeutta ja aivoni eivät rekisteröi näkemäänsä. Voiko olla totta? Puikkelehtija jää viereiselle kaistalle jumiin ja pääsen katsomaan paremmin. Totta. Kaverilla suu käy lähes tauotta, käytössä on sentään hands-free ja samaan aikaan hän ajaa partaansa. Olen luullut näitä urbaaneiksi legendoiksi. Aamun vilkkaassa ja ruuhkautuvassa liikenteessä mies ajaa partaansa + ajaa reilua ylinopeutta + kaistapuikkelehtii + puhuu puhelua. Mitä mahtaa miehen päässä liikkua?

Rekisterinumero suorastaan syöpyi mieleeni. Varmuuden vuoksi kirjoitin sen heti töissä muistiin.

Mietin pitkään, että selvitänkö puhelinnumeron rekisterinumeron perusteella ja soitan: "Rouva Kepponen tässä hei, haluaisin kysyä sinulta, että oletko ikinä miettinyt kuinka ajat? Pitääkö minun vaarantaa henkeni sen takia, että sinulta jäi aamulla parta ajamatta?"

Aikuisen miehen käytöksen jälkeen poikieni alkuviikon suurimmat typeryydet tuntuivat varsin pieniltä:

1) 5v liimasi purkan polvitaipeeseensa ennen sänkyyn menoa
Ei välitöntä hengenvaaraa eikä vammautumisriskiä. Rajalliset omaisuusvahingot, jotka nopea aikuinen ehti estää. Mutta mikä ihmeen idea tuokin oli?

2) Pojat 5v, 8v ja 9v riisuivat 4v alasti trampoliinilla
Housujen kinttuun nykiminen riistäytyi käsistä ja isommat riisuivat pienimmän alasti trampoliinilla ja pakenivat itse sisään. Pienin tuli paljain jaloin jääkalikkana itkien perässä. Ei välitöntä hengenvaaraa eikä vammautumisriskiä, tosin kylmettymisvaara. Ei omaisuusvahinkoja. Mutta todella noloa käytöstä koululaisilta, porukalla ei käydä kenenkään kimppuun (eikä etenkään sen pienimmän)!


Että sellaista tänne. Mietin edelleen, että soittaisko vai ei? Omani on jo läksytetty ja rangaistu.

***
Asiasta täysin kuudenteen.
Silja Linella on 14.4 saakka tarjouksessa todella edullisia (36€ per promenade hytti) Tukholman risteilyjä toukokuun alkupuolelle saakka. Jotta Siljan myynti ei romahtaisi, jätän kertomatta mille päivälle varasin :)

Klikkaa risteilylle tästä

Poikien kanssa brunssilla

Otsikko voisi kertoa hermoja kiristäneestä tai pieleen menneestä ravintolareissusta. Sen sijaan tarina kertoo leppoisasta ja onnistuneesta sunnuntaista. Kävimme koko perheen ja ystäväperheen voimalla brunssilla.

Pöytävarauksen suhteen olin liian myöhään liikkeella ja meitähän oli peräti 7 henkeä. Sain kuitenkin pöydän ravintola Dylanista Arabianrannasta.

Sisustukseltaan Dylan on kuin tehdashalliin laitettu. Joku varmaan pitäisi sitä trendikkäänä, minusta se on lähinnä viimeistelemätön. Tuolit ovat muovia ja pöytäkin heilui. Kattaus oli myyty täyteen ja tungos sen mukainen.

Rosoisempi ympäristö sopii lapsiperheelle (ainakin meille) hyvin. Lasten äänet katoavat yleiseen puheensorinaan. Pöydät eivät ole liian hienot, lasitkin ovat sopivan kokoiset ja tukevat. Koska ruokaa noudetaan itse, siinä on sopivasti tekemistä eikä kukaan muutenkaan ihmettele jaloittelevia lapsia. Lisäksi lapsille on koko ajan tarkkailtavaa, kun asiakkaat hakevat ruokia ja työntekijät täyttävät buffet-pöytää.

Dylanin salaatit olivat varsin maukkaita ja valikoimaa oli paljon. Erityisesti kalapohjaiset olivat herkullisia. Useimmissa salaateissa oli jotain pientä twistiä. Tosin jos ei pidä chilistä lainkaan se rajoittaa valikoimaa.  Leipävalikoima oli suppea. Jälkiruokavalikoimakin oli suppeahko, mutta jokainen sai suunsa makeaksi ja tarjolla oli hyvin hedelmiä. Juomina oli vettä, mehua, kahvia ja teetä. Kuohuviiniä sai laseittain tai pullottain.

Brunssi sopii meidän perheelle hyvin. Pojat eivät välttämättä innostu lainkaan perinteisen buffet-pöydän antimista, mutta brunssissa löytyy aina jotain syötävää. Jos ei muuta niin muroja ja karjalanpiirakoita ;) Kuopus pitäytyi tällä kertaa leipä, karjalanpiirakka, croissant linjalla. Suurin nirsoilija keskimmäinen sai varsinaisen syömäinspiraation ja söi kaksi annosta pasta carbonaraa ja neljä mini croissanttia. Esikoinen maisteli monipuolisesti pöydän lihaisia antimia. Valitettavasti katkarapusalaatissa oli pojalle liikaa chiliä.

Suosikkini nro 1 Lohta, perunaa ja fenkolia 

Suosikkini nro 2 tonnikalaa

Buffet pöytä

Jälkkäriksi hedelmiä

Menemme varmasti brunssille uudestaan!

Brunssiasukuvista tuli huonoja, siitä huolimatta alla räpsy siitä miltä uudet pinkit jutut näyttävät päällä. Asuna oli rennosti farkut ja (liian suuri) paitapusero. Pinkkinä tennarit, huivi, rannerengas ja korvikset. Asusteena myös jättikassi, mihin mahtuu vaivattomasti tabletti, nintendot, kirjoja ja järjestelmäkamera.