Joulusukka

Joulusukka mokoma on vielä hukkateillä, mutta sisällön suunnittelua voit seurata ja vaikka ideoida kanssani Joulusukalle omistetulla sivulla. Sinne pääset sivupalkin linkistä tai tästä Joulusukka 2012.

Joulusukan parhaimmat ja huonoimmat hetken dokumentoidaan tänne :)

Ihanaa joulunodotusta!

Yksi lisää

Meitä on nyt perheessä

.

Uusi tulokas saapui eilen.
Hän on alunperin Uzbekistanista.
Hän on nelivarvaskilpikonna (maakilpikonna).
Ikä: ei enää vauva, taapero?
Sukupuoli: jäänee elinikäiseksi mysteeriksi.
Taidot: nukkuu, syö, paistattelee lämpölampun alla raajat velttoina, kiipeää ja ravaa kolinan kanssa ympäri terraariota.

Kaveri on toistaiseksi vailla nimeä, vaikka pari hyvää on jo keksitty. Nimiehdotuksia vastaanotetaan!

Koko päivä onkin kilpparilta kulunut sen varmistamiseen, että terrarion lasin läpi ei pääse. Oiskohan kaverilla koti-ikävä?

Ihan on tullut perheen ihmislapsiin. Persiljan pitäisi olla herkkua ja terveellistä.

"Yök, en syö!"

4 + 8 juhlaa

Eilen sukulaiset ja osa kummeista olivat juhlimassa kuopuksen ja esikoisen synttäreitä.

Esikoinen kunnostautui auttamalla reippaasti siivoamisessa sekä edellisenä iltana leipomisessa. Pienemmät pojat eivät meinanneet pysyä nahoissaan juhlien alkamista odotellessa. Voi sitä kihelmöivää jännitystä.

Tarjoilusta:
Suolaisena tarjosin kinkulla, juustolla ja rucolalla täytettyjä croissantteja sekä cantaloupe-meloonia ja Parman kinkkua. Nopeaa, helppoa ja maistuvaa. Lisäksi oli pakolliset juustonaksut. Tarkoituksena oli avata erinomaiseksi epäillyt prosecco-pullot, mutta hössäkässä unohdin koko homman.

Ensimmäistä croissant-satsia yritin ostaa Prismasta, ne olivat aivan ylipaistuneet. Kurvasin Citymarketiin toteamaan, että sama homma ja valitsin vähiten ylipaistetut. Pikkasen on vaikea uskoa, että Prismassa oikeat leipurit leipovat joka päivä alusta saakka, kun croissantitkin palaa. Kuvassa croissantit näyttävät lähes hyviltä, mutta olivat selvästi paistuneet liikaa.

Meillä on tänään vielä yhdet Halloween-synttärit, joten teeman mukaisesti pöydällä on kukkien sijasta pääkallo :) Kiinalaisessa käsiboolissa kelluneet silmät ovat päässeet uusiokäyttöön.

Kahvin kanssa oli kahta eri kakkua. Vihdoin ehdin tekemään kuopuksen toivoman täytekakun. Pohjana on suklaakääretorttulevy. Välissä yksinkertaisesti paljon banaania ja kermavaahtoa. Päällä kermavaahtoa. Kostutus laimealla maitokahvilla. Koristelu on sellainen viidessä minuutissa ravisteltu.

Itse pidän perinteisestä täytekakusta eniten. Tein kuitenki  lisäksi enemmän aikuiseen makuun olevan Baileys juustokakun Kinuskikissan ohjeella. Kakku oli hyvää, mutta minun makuun Baileys saisi maistua voimakkaammin. Koristelu ei voisi olla enää yksinkertaisempi :)

Esikoinen on elokuun alusta saakka haaveillut Legon Jabban palatsista. Teimme sopimuksen, että jos kaikki lahjanantajat lähtevät kimppaan ja esikoinen säästää pienen osan itse, hänen on mahdollista saada Jabban palatsi synttärilahjaksi.

Samalla olemme harjoitelleet odottamista, säästämistä ja rahan arvoa. Ei voi saada kuin yhden paketin, jos se on noin kallis. Harjoittelussa on ollut omat vastamäkensä, viimeinen nyppylä meinasi iskea synttäreillä, kun kuopuksen paketti oli kooltaan isompi :) Esikoinen on tyytyväinen saamaansa oppiin: kannatti odottaa sekä satsata yhteen lahjaan.

Kuopus on saanut kaiken kaikkiaan hirvittävän monta Lego-pakettia ja sen lisäksi uuden Hot Wheels autoradan. Se taisi olla ihan ykköslahja.

Veljien synttäreiden kunniaksi keskimmäinen sai vihreän Ninjan ja eskariharjoituskirjoja. Ensimmäisestä on jo kohta puolet tehtynä. Pojalla on himo erilaisiin tehtäviin. Pitäisi muistaa ostaa lentomatkaa varten sopivia harjoituskirjoja.

Täysi mysteeri on se, kuinka minulta lipsahti välistä se, että keskimmäinen oli neuvotellut itselleen hirvittävän lahjaröykkiön, vaikka ei ole hänen synttärinsä. Nimittäin Roskishemmoja autoineen. Tämä nosti aivan hillittömän roskishemmokuumeen kaikille pojille. Keskimmäinen ei meinannut pystyä nukkumaan, kun hän sängyssä mietti, että minkä roskishemmon hän tänään saa esikoisen synttärien aarteen etsinnässä ja ostaisiko omalla kympillään lisää roskishemmoja.

Itse voin ainoastaan huokaista kiinalaisen muovin ja markkinatalouden edessä.

Näin säilytetään uusia leluja :(

Tuliaiset

Mies juoksi kiitettävästi tavaratalon osastoja lävitse toivelistani kanssa. Toivomani pusero oli myyty loppuun :( Sama juttu pienen sievän messenger-mallisen laukun kanssa - se olisi ollut niin hyvä matkalle. Mies onnistui sentään saalistamaan kaupan viimeisen huivin.

Huivi on Ralp Laurenin mallistosta, se on ihanan runsas, pehmeä ja kevyt. Se vaatisi kaveriksen yksinkertaisen paidan, mutta minulla ei olekaan sopivan väristä. Olisi pitänyt samalla toivoa kuvan puserokin... Joululahjaksi tulee listan viimeinen toive.

Mies oli vieraillut suklaakaupassa, jossa myydään pienten pääosin amerikkalaisten suklaanvalmistajien tuotteita. Tuotteet on valmistettu vain parhaista raaka-aineista huomioiden koko tuotantoketjun kestävä kehitys.

Miehen ehdoton suosikki on lakritsisuklaa. Minun nuo pussissa olevat suklaanapit, joissa on kaakaopapu sisällä.

Alla miehen kuvia paikan kierrokselta, johon luonnollisesti kuului myyntivalikoiman maistelu. Miehen retki on saanut minut haaveilemaan vierailusta johonkin huippuluokan paikkaan, jossa valmistetaan suklaata käsin tai vaikka belgialaiseen suklaatehtaaseen. Kai tuollaisiakin retkiä on saatavilla? Jos ihmiset matkustavat viinin perässä viinitiloille, niin miksei sitten suklaan perässä suklaatehtaaseen?
http://thechocolategarage.com/index.html

Kiinattaria ja trikoota

Huh, mikä viikko menossa. Eilen menin nukkumaan seitsemältä ja vetäisin 12 tuntia unia. Töissä on kaaosta ja kotona lastenkasvatuksellisia haasteita. Keskimmäisen kanssa laskemme päiviä lomaan, hän tietää: enää 6 päiväkotiaamua.

Palkinto-ohjelma pyörii viikottain. Olen niin palkintojen tarpeessa! Tällä viikolla palkintona on iltavapaata muutama tunti yhdessä miehen kanssa. Viime viikolla (ja edelliselläkin mentiin) materialla. Kolleegani tekee ihania koruja sekä kaulanauhoja kulkukortille. Hän teki minullekin uuden nauhan kulkukortille. Siinä on söpöjä kiinattaria (vai ovatko japanittaria) ja näyttäviä metallihelmiä. Tätä käyttäessä on joka päivä statement-koru kaulassa :)

Tykkään trikoosta ja trikoon kaltaisista neuloksista (haukkukaa vaan selän takana tyylittömäksi ;) ). Trikoo ja neulokset nyt vaan on niin mukavia päällä ja helppo hoitoisia. Se ei varmaan ole enää mikään yllätys, että tykkään Nansosta. Olen tyytyväinen Nanson neulosmekkoihin, tuota mustaa voisin pitää vaikka joka päivä. Mekon olen valmis julistamaan toimistoklassikoksi. (Siitäkin huolimatta, ettät tuollainen löysä neulosmekko ei imartele tukevaa vartaloa. Mutta se hyvin leikattu villasekoitemekko ei vaan ole yhtä rento ja helppo).

Mekon alla on Nanson trikoopaita. Kuvittelin sen näyttävän toimistokelpoiselta, kun peilistä mallailin. Valokuvan perusteella mokoma näyttää päivän jäljiltä todella ryppyiseltä ja kaula-aukko repsottaa. Vaihtoon meni. Vaihtoon meni jo musta perustrikoo, jolla asui näytti, noh, todella mustalta. Mitäs sitä nyt keksisi?

4 vuotta valaisevaa hymyä

Kuin sadun hyvä haltijatar olen raskausaikana toivonut vauvalle hyviä luonteenpiirteitä. Olen toivonut heistä sosiaalisia, älykkäitä, valoisia, puheliaita ja energisiä. Olen toivonut heille isänsä hiuksia ja jossain vaiheessa elämää hyvät unenlahjat ovat olleet listan kärkipäässä.

Osa toiveista on toteutunut. Sitten on toteutunut niitä, joita en toivonut. Sitten on toteutunut niitä, joita en osannut toivoa.

En nimittäin osannut toivoa lasta, joka hymyilee aina. Lasta, joka heti heräämisen jälkeen hymyilee ja nukahtaa hymy huulillaan. Lasta, joka hassuttelee ja hupsuttelee jatkuvasti. Lasta, joka puhuu niin paljon kuin aikuinen vain jaksaa kuunnella ja jatkaa senkin jälkeen puhumistaan. Lasta, joka valaisee päivääni.

Hän on nyt 4v.
Tarinaniskijä. Kun puhe alkaa, vastuu siirtyy kuulijalle.
Ilopilleri, joka nousee jokaiseen päivään hyvällä tuulella.

Kaverisynttärit on juhlittu. P. Kallonen oli vierailevana tähtenä. Ensin osaa vieraista hiukan pelotti, mutta kaikki lämpenivät karmealle P.Kalloselle. Sitten naamaria soviteltiin ja paikalla oli ainakin neiti Kallonen ja poliisi Kallonen. Kukaan vieraista ei suostunut syömään nakkisormia :) Oli ongintaa, Halloween-koristeet ja päivänsankari juhli vampyyriviitassaan.

Päivänsankarin mukaan juhlat menivät muuten hyvin, mutta kakku ei ollut lainkaan sellainen kuin piti "Äiti, juhlat olivat hyvät, mutta se kakku oli pahaa!". Kuopus tilasi täytekakun suklaakääretorttulevystä. Kiireinen äiti oikaisi ja osti  Frödingenin pakastekakun. Tämä oli ilmeisesti Frödingenin ensimmäinen ja viimeinen esiintyminen synttäripöydässä.

Maksimaalinen joulukalenteririesa

Tähän saakka meillä on ollut joka vuosi joulusukka. Se on mukava, mutta työläs projekti. Se on myöskin kallis, jos sukasta tulee muutakin kuin pelkkää karkkia ja tarroja. Joulusukan täyttäminen maksaa helposti enemmän kuin kaupan kalliit lelukalenterit, ellei ole pitkin vuotta tehnyt löytöjä kaupasta tai kirppareita. Meillä on kalenterissa herkkujen ja pikkuyllätysten lisäksi jouluisia puuhia. Viime vuoden kalenteri-ideoihin pääset tästä.

Viime vuonna sukan sisällöstä oli narinaa. Jotain pieniä jouluisia juttuja saimme askarreltua nyrkkitappelun välissä ;) Mielessäni päätin, että 2012 saa olla sukan välivuosi. Ajattelin, että pojat ovat aivan innoissaan, kun vihdoin saavat kaupan lelukalenterit. Ensimmäisellä "myyntikierroksella" legokalenterit eivät kelvanneet pojille. Jokainen halusi joulusukan. Yritin tietenkin niitä edullisempia Lego City kalentereita.

Pari päivää sitten pojat ihastelivat Lego Star Wars kalentereita "Voi kun on hieno, saispa tuollaisen" ja päätin heltyä (=säästää omaa vaivaa ja latoa euroja tiskiin) ja luvata jokaiselle kyseisen kalenterin.

Kuinka kävikään. Esikoinen pisti vastaan urakalla. Olin jo luvannut hänelle joulusukan. Hän haluaa leipoa, askarrella, koristella ja saada pikkuyllätyksiä ja karkkia. Sinänsä tämä ilahdutti minua suuresti, mutta silti toivoin viime hetkeen saakka, että esikoinenkin sittenkin valitsisi Lego kalenterin.

Sain joulukalenterien kaikki huonot puolet: kaupan kalleimmat kalenterit ja sen päälle tekemisen ilon/vaivan. Toisaalta täytyy todeta, että 8v on innokas leipomaan ja näppärä askartelemaan. Ehkä tänä vuonna nautimme hänen kanssaan puuhasta viime vuotta enemmän.

Oikeaan yläkulmaan tulee jossain vaiheessa linkki myös tämän vuoden kalenterisuunnitelmaan.

Ystäväni laittoi aamulla tekstarin, että Citymarketissa on legot -25%. Sieltä tuli kalenteritkin, joille ei sitten lopuksi jäänyt hintaan kuin noin 21€ kpl. Osa Cittareista on joulun alla auki klo 21, joten vielä ehtii ostoksille.

Viikko yksin poikien kanssa

Onpas taas viikko takana. Työkalenteri oli aivan täyteen buukattu hommia ja palaverit päälle. Mies lähti maanantaina Jenkkeihin. En tykkää siitä, että jään yksin lasten kanssa, mutta eipä mulla ole vaihtoehtojakaan. Yleensä noina viikkoina kaikki kaatuu päälle, nyt mentiin vaan hiukan huojuen.

Nukuin liian vähän sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja työpäivä oli rankka. Puhelinpalaverit jatkuivat illalla. Kolleegoiden leväperäisyys saa verenpaineen välillä taivaisiin. Minä hankin väen kolmelta eri mantereelta paikalle ja sitten se, jonka pitää asiasta viime kädessä päättää, jää pois mitään ilmoittamatta. Argh. Vieressä oli elämän tuskaa poteva hänen kuninkaallinen korkeutensa, jolle ei kelvannut mikään. Ilta päättyi hermojen katkeamiseen ja riitaan pojan kanssa.

Tiistaina jouduimme tekemään töissä päätöksen, että emme jätä tarjousta. Monen ihmisen monen päivän työ meni hukkaan. Pikkasen sapetti. Mummi tuli illalla hoitamaan poikia. Yhtä prinsseistä loukattiin tarjoamalla samaa ruokaa kuin maanantai-iltana. Jos lapsilla olisi ohjuksia, niin selkkaus olisi ollut valmis, koska keittiö olisi pommitettu maantasalle. Jumppa teki kyllä hyvää illalla.

Keskiviikkona minulla oli iltatöitä. Aamulla heitin esikoisen kouluun ja muistutin, että tule suoraan koulusta kotiin, koska mummi ja isotäti odottaa siellä. Homma ei mennyt putkeen, koska poika unohti ja meni ip-kerhoon. Eikä sitten edes tajunnut soittaa minulle, että onkin kerhossa. Mummi huolestui ja poika harmistui kun ei ehtinyt olemaan riittävästi mummin ja isotädin kanssa. Illalla tulin töistä katastrofialueelle. Pojalla oli mennyt sukset ristiin ystävänsä syntymäpäiväjuhlissa ja hän oli poistunut sieltä ovet paukkuen.

Torstaina kesken työpäivän soi puhelin. Keskimmäisen omahoitaja soitti, että mitenkäs se valokuvauksen kanssa, kun ei ole palautettu lappua ja kuvaus alkaa nyt. Olin aivan ällistynyt, kuvaushan on perjantaina. Niin kuopuksen kuvaus on perjantaina, mutta keskimmäisen torstaina. Kiitos ihanan omahoitajan kuvat otettiin. Sopimus poikien kanssa oli, että hiukset leikataan ennen kuvausta ja kuvat otetaan kauluspaidoissa tänä vuonna. Keskimmäisen kuvat on pitkällä roikkuvalla tukalla ja satunnaisella trikoolla :(

Hain esikoisen ip-kerhosta. Siellä oli riita käynnissä. Oma poikani käyttäytyi huonoiten, tosin hän ei ollut aloittanut kahnausta. En millään olisi jaksanut. Jaksoin tsempata hermostumatta läpi tilanteen ja selvittelimme asiaa pitkään vielä kahden. Toivottavasti viesti meni perille. Jos ei pysty selvittämään asiaa puhumalla, pitää hakea aikuinen paikalle, eikä kannata provosoitua joka jutusta.

Leikkasin kahden pojan hiukset ja silitin vaatteet. Yöllä tein töitä. Ensimmäinen uuden ja terveellisen elämäni täydellinen repsahtaminen tapahtui tuona yönä. Vatsa ei tykännyt siitä kaikesta karkista ja vaaleasta jauhosta lainkaan.

Tämän näköiset lyhyttukkaiset lähtivät perjantaina kuvattavaksi.

Keskimmäisestä otettiin vielä sisaruskuva kuopuksen kanssa.

Keskimmäinen oli tohkeissaan, kun kuvassa oli saanut hypätä :)

Perjantaina oli raato olo. Sain kuitenkin siirrettyä lapset hoitoon ja kouluun. Onneksi oli etäpäivä ja pystyin lopettamaan työt ajoissa. Babysitteri haki pojat hoidosta ja otin itse tunnin päikkärit. Olin asennoitunut jo siten, että nukun tai luen kirjaa sängyssä ja babysitterin puuhaillessa lasten kanssa. Päikkäreitten jälkeen halusin ehdottomasti ulos talosta. Keskustassa asuva ystäväpariskunta lähti kanssani illalliselle. Kyllä teki valmis, hyvä ruoka ja aikuinen seura hyvää!

Kuva loiventaa mittasuhteita. Lautanen oli jättimäinen, kuin soppakulho.

Pohjalla oli pikkuinen pannacotta. Mä en ymmärrä tällaista kattausta.

Onneksi maku voitti esillepanon :)

Lauantaiaamuna täytyi jaksaa ponnistaa viemään pojat jalkapalloon. Sielläkin olivat varsin joustavia ja ottivat myös esikoisen mukaan, jolta jäi omat treenit väliin. Kävimme kuopuksen kanssa sillä välin kaupassa ostamassa vieraita varten lounastarpeet.

Lauantaiaamun surkeat uutiset tulivat mieheltä. Mieheltä tuli viesti, että hän ei päässyt lennolle. Oli tsekannut sen verran viime tingassa sisään, että lentoyhtiö oli antanut paikat stand by jonossa olleille. Mies tuleekin vasta sunnuntai-iltana. Sunnuntaina oli tarkoitus yhdessä valmistella maanantaina pidettävät kuopuksen kaverisynttärit. Juhlavalmistelut ja siivous jää sitten minulle. Täytyy yrittää mobilisoida pojat jotenkin hommiin. Huoh.

Eihän se ole kuin yksi päivä lisää, mutta olin todella pettynyt. Odotin pientä lepohetkeä ja toista aikuista työleirille. Mies on majoittuneena keskustahotellissa kauppojen vieressä. Olen jotenkin sitä mieltä, että mies on velvollinen tuomaan mulle hienoja tuliaisia. Palkinto-ohjelman nimissä voisin vähän katsella, josko löytyisi jotain kivaa mitä mies voisi tuoda tuliaisten lisäksi.

Maanantaina alkaa seuraavan tarjouksen valmistelu tiukalla aikataululla. Illalla talo täyttyy innokkaista synttärijuhlavieraista. Tiistaina mun pitäisi tehdä firman sisäiseen verkkoon menevä video omalla pärställäni. Mulle on epämiellyttävää katsella ja kuunnella itseäni videolta. Aikaakaan ei ole varattu paljoa kuvaukselle ja jossain välissä olisi pakko treenatakin. Keskiviikkona vetäisen kaksi palaveria kahden eri asiakkaan kanssa ja torstaina koko päivän workshopin laitetoimittajan kanssa.

Enää kaksi viikkoa lomaan. Loma tulee kyllä niin tarpeeseen.

En voi olla ihmettelemättä, että kuinka yksinhuoltajat pärjäävät ja jaksavat. Mä ainakin väsähdän täysin,  kun hoidan koko härdellin yksin :(

Statement kaulakoru

Statement kaulakoru ei kuulemma voi olla liian iso tai räikeä.

Mitäs tästä tuumitte?
Kaksi statement kaulakorua voittaa aina yhden??

Noh, oikeasti nuo kaksi olivat mun Halloween-korut :)  Menikö täydestä?

Mutta seuraava alla on se oikea statement kaulakoruni.

Minulla on vähän sellainen tutina, että reilun kymmenen vuoden päästä naurattaa nykyinen kaulakorumuoti. Onneksi korut ovat keveitä, ettei sentään tule pysyviä niska-hartiaseudun ongelmia. Tosin tuskin statement-korut ikinä pärjäävät pyöräilyshortsihuumalle tai salihousuille muodin merkkipaaluina :)

Tässä ajassa isot ja muhkeat kaulakorut tuntuvat kivoilta. Itse liikun jo äärirajoilla: statement koru voi sittenkin olla liian iso. Taisin sortua liian massiivisen korun. Tolla läpyskällähän voisi melkein pelata pingistä ;)

Trendivinkki: "Pelkistetyn beigen jakun kanssa käy hyvin pingismaila kaulaan".

EDITED:

Harkitsetko statement-korua itsellesi tai lahjaksi?

Sain kommentissa linkin Store of Hopeen, jonka korut valmistavat nepalilaisen turvakodin naiset. Samalla kertaa tyyliä ja hyvä työ.

http://www.storeofhope.fi/product

Kypärä

Teini-ikäisten (tai esiteinien) vanhemmat manailevat, että nuorison pipon käytössä on kaksi eri moodia: joko sitä pipoa ei saa mitenkään päähän tai sitten sitä pipoa ei saa päästä lainkaan pois.

Meillä on kuulkaas ihan sama juttu kypärän kanssa. Potkulautailussa on välillä vaikeuksia saada kypärä päähän. Muissa olosuhteissa kypärän saa yhden pojan päästä pois vain silloin, kun on veljen vuoro käyttää sitä :)  (on heillä omat kypärät tai useampikin jokaisella, mutta yhdellä mennään kuitenkin)

Ei meinaa pokka pitää millään... Äidin rakkaat höpöläiset. :L

Näin mennään jalkapalloharjoituksiin.

Ja näin pelataan tietokoneella.

Maailman surkein nähtävyys?

Muistan vielä, kun Dallas alkoi suuren kohun kanssa. Olin alakoululainen, ehkä 3. tai 4. luokkalainen. Muistaakseni ihan alusta en saanut sarjaa katsoa, mutta hyvin pian seurasin sitä. Taisin katsoa sen loppuun saakka.

Perjantaina katsoin digiboxista ensimmäisen jakson uutta Dallasia. Olihan se alkutunnari varsinainen nostalgiapläjäys :)  Nähtäväksi jää, että jäänkö kuitenkaan seuraamaan sarjaa.

90-luvulla olen käynyt muutaman kerran Dallasissa. Minähän olen hyvin kiinnostunut nähtävyyksistä, sekä luonnon että ihmisen tekemistä. Nähtävyysmielessä Dallas on ollut yksi surkeimmista kaupungeista. Toki siellä voi tanssia hillittömän kokoisilla areenoilla two steppiä, shoppailla vielä hillitömämmän kokoisissa kauppakeskuksissa ja syödä hillittömän kokoisia pihvejä.

Nähtävyyskokemusteni pohjaa pitää Dallas kahdella jumbo-sijalla: J. F. Kennedyn betonikuutiomuistomerkki, josta on päällikerros murennut pois ja Southfork. Tietääkseni Kennedyn kuutio on saneerattu.

Southfork on jumbolistalla siksi, että se on sarjaan verrattuna kuin nukkekoti. Se ei todellakaan muistuta upeaa, suurta ranchia. Se on aivan käsittämättömän pieni. Alkuperäisessä alkutunnarissa auto ajaa kohta ranchia ja kääntyy väärään suuntaan kuin todellisuudessa. Siitä syystä, että se tie on todellakin pieni pätkä ja se siitä ajettiin talon ohitse. Bobby kauhoi uima-altaassa vastavirtalaitteen avulla, koska allas on about 4m pitkä. Sinänsä mielenkiintoista, että joku oli ohi ajaessaan bongannut, että tässäpä oiva kuvauspaikka uudelle sarjalle.

Sarjan ulkokuvaukset tehtiin kaikki yhdessä sumpussa tiukalla aikataululla, koska koti oli osoitteen paljastumiseen saakka yksityiskotina (paljastuminen muistaakseni ajoittui JR:n ampumiseen). Talo on sisältäkin pieni, etenkin kun huonekalut ovat massiivisia. Tosin talossa ei ole ikinä kuvattu sisällä, kaikki sisäkohtaukset on tehty studiolla. Nykyisin Southfork on turistinähtävyys.

Siihen nähden, että oli retki Southforkiin oli pettymys, on aika hyvin jäänyt detaljeja muistiin 90-luvulta ;)  Jos Southfork olisi ollut vaikka keskikokoinen ranch, voi olla etten edes muistaisi käyneeni siellä.

Alkuperäisesttä tunnaripätkässä auto ajoi tästä piiitkän matkan 

Longhorn-karjaa

Reissu oli siihen aikaa, että joulukoristeet oli ripustettuna 

Kuuluisa aamiaisterassi 

Se täytyy sanoa, että nykyisellä kameralla tulee paljon parempia kuvia kuin silloisella pokkarilla.

Palkinto-ohjelma lähti lapasesta

Työtahti tällä viikolla on ollut erittäin kova. Siitä huolimatta olen suoriutunut kävelylenkeilleni pimeälle pururadalle, huutanut vähäisesti pojille ja kaiken kaikkiaan viikko on sujunut mallikkaasti. Pinna ei ole palanut, kun olen joutunut setvimään pikkukoulaisen toilauksia (no vähän on käryä ollut ilmassa).

Johtopäätökseni on, että hyvä viikko on ehdottomasti palkinto-ohjelman ansiota. Vähähiilarisella ruokavaliolla tai D-vitamiinin  yliannostuksella ei ainakaan ole vaikutusta, vaikka moni väittää molempien kohottavan myös vireystilaa. Parina aamuna aurinkokin on autolla ajaessa häikäissyt, mutta tuskin se valokaan on pääsyy. Se on se palkinto-ohjelma! Pelkkää materiaa itselleni.

Pikkasen hiertää se, että olen kouluttanut itseäni irti mielihyväshoppailusta ja päässyt siitä eroon. Nyt olen sitten harrastanut turhanpäiväistä shoppailua palkinto-ohjelman nimissä. (Turhanpäiväinen on tietenkin määrittelykysymys ja määritelmiä on varmaan useampi per nenä.)

Anyways, tässä arvokkain palkintoni:

On se kyllä hieno ja käytännöllinen

Palkinnon hankin, kun olin jo hiukan palkinnut itseäni pienemillä jutuilla. Palkinto-ohjelmaan olisi pitänyt "laittaa korkki kiinni" jo ennen tätä hankintaa, mutta palkinto-ohjelma on lähtenyt keulimaan. Budjettikin on ylitetty. Toisaalta tässä ei ole enää kuin 3 viikkoa lomaan (johon myös pitäisi jäädä rahaa)... ehkä vielä edes yksi koru... 

(Nyt on kyllä hyvä, että poikien synttärilahjat ja osa joululahjoista on hankittuna ;)  )

Joulukortit

Joulukorttien tekeminen edistyy hyvin, iso pino on jo valmiina ja muutama odottelee kasaamista. Vielä noin 5 korttia ja sitten enää haasteena on saada kortit matkaan ajoissa. (Se onkin todellinen haaste, koska viime vuonna jäi osa lähettämättä :( )

Kuvassa olevalla kortilla osallistun Lauran korttihaasteeseen. Aiheena on joulubingo. Valitsin rivikseni: kuusi-tekstileimasin-vihreä.

Tokihan tuo punainenkin on kortissa aika voimakkaana, mutta minustahan vihreä on pääväri :)

Kyseinen kortti on tämän vuoden tuotannon yksinkertaisin. Siinä on vain kartonki, kuviopaperi, stanssattu kuusi ja tekstileima. Tänäkin vuonna jokainen tekemäni kortti on uniikki. Tosin olen käyttänyt niissä samoja "aihioita": stanssattuja kuusia, nuottileimaa ja joulupalloleimaa. Viime vuoden joululehden stanssailin korttimateriaaliksi myös. Alla muutama "aihio".

Syy korttiurakan näin hyvään etenemiseen on se, että aloitimme niiden tekemisen Leonidan kanssa jo syyskuussa :) Ulkona oli upean aurinkoinen ja lämmin sää ja me istuimme sisällä tekemässä joulukortteja. Kesäisestä fiiliksestä huolimatta se oli ihanaa.

Mitä siinä toppakasassa sitten olikaan? Osa 1

Niin, se toppakasa - se tyylikäs talvivaate-esittely :)
Jotakuta kiinnosti, että mitä kasassa oli. Siellä on paljolti oman perheen kierrätyskamaa ja hintsusti uutta.

Kuopuksella ja keskimmäisellä on molemmilla 2 haalaria. Toinen haalari on yleensä paksu Ticketin haalari koville pakkasille ja toinen ohuempi kuten Reimatec tai Remu. Meillä ei harrasteta kerrospukeutumista kuin äärimmäisessä hätätapauksessa, siksi kaksi eri paksuista haalaria.

Haalareiden lisäksi pojilla on toppatakki+housut yhdistelmä. Toppahousuille ei yleensä tule montaa käyttökertaa, kuopuksen viimetalvisissa on vielä laput kiinni. Mutta takkia sen sijaan tulee käytettyä autolla liikkuessa. Joskus meillä on ollut "hienostelutakin" kuten duffelit, mutta niiden käyttö on ollut niin vähäistä, että olen luopunut niistä. Ehkä jossain vaiheessa esikoinen tulee tarvitsemaan siistimpää takkia.

Sitten kuviin:

Keskimmäisellä on esikoisen vanha Reimatec+ haalari. Se on aivan loistokunnossa, mutta se jää ihan kohta pieneksi. Asusteina pukuun on aikoinaan ostettu Reiman sininen pipo ja Rasavilin ruskeat hanskat. Koska hanskat eivät pidä vettä, ostimme uudet Reimatecit (poika valitsi värin).

Toppajemmasta löytyi käyttämätön H&M tekninen takki. Koska tuo Reimatec ei mahdu koko talvea, ostin mustat Lindexin Fix toppahousut ja rukkaset takin kaveriksi. Ne puuttuvat kuvasta. Päähän Timberlandin talvilippis tai H&M neulospipo

Paukkupakkasten haalarina on uusi Ticketin outletin alesta ostamani haalari. Värinä on joku tummansininen. Netissä väri näyttää tylsältä ja sitä jäikin useammassa nettikaupassa aleen. Ostin aikoinaan saman sävyisen Ticketin Rubber Rain with fleecen ja tiesin, että väri sopii keskimmäiselle.

Ninjaposeeraukset jatkuvat :)

Kaveriksi Reiman pipo, ne Lindexin mustat rukkaset.

Tai kaksinkertainen villapipo.

Kuopus vetää ihan kierrätyslinjalla. Ohuempana haalarilla jo kahdella ollut Reimatec. Tämän olisin shoppailuhimossani halunnut korvata uudella, koska polvissa näkyy kulumaa. Mutta kangas on ihan ehjä, joten järki voitti. Haalariin sopivia pipoja löytyi 3 kpl siitä korista. Dinohattu ja Reiman talvikypärähattu hävisivät heti Super Mario-pipolle :) Uuden veroisia hanskojakin löytyi kolmet: kahdet Reimatecit ja Rasavillit.

Ticketin coboltin sininen haalari on hankittu uutena keskimmäiselle. Siihen on kaveriksi musta Ransu-hattu, musta neulospipo ja mustat hanskat (tai jotkut yläkuvan hanskoista) sekä kuvassa oleva Pikku Stikkarin junapipo, minkä olen aikoinaan ostanut esikoiselle.

Toppahousut ja -takki ovat myös kierrätystavaraa. Toppatakkia on joku pojista jopa käyttänyt, housuista en tiedä.

Kenkinä keskimmäisellä on Vikingin mustat kevyet talvikumpparit ja Superfitin mustat talvigoret. Mikäli vanhat kulutustottumukset pitävät paikkansa, keskimmäinen käyttää talvikumppareita aina kun on mahdollista. Jos ihan hirvittävää pakkasta pukkaa, niin sitten täytynee ostaa jotkut pakkaskengät, vaikka Kuomat jos ei muuta löydy.

Kuopuksella riittää kenkiä. Hänellä on kierrätys talvikumpparit, kierrätys Eccon talvigoret, isommilla pitämättä jääneet paukkupakkaskengät, kierrätys Timberlandin karvavuori nilkkurit ja ostin hänelle talven ykköspariksi uudet Eccot.