Veljestä pidetään huolta

Vaikka kotona veljekset kurmottavat toisiaan, niin pojat pitävät toisistaan myös huolta. Nyt kun pojat ovat hetkellisesti samassa hoitopaikassa, veli mahtuu aina mukaan leikkiin. Kun kuopus itki varahoitopaikan ovella, keskimmäinen tuli ottamaan häntä kädestä ja sanoi "Mennään yhdessä leikkimään". Kun keskimmäinen jännitti muutamaa itseään isompaa poikaa, esikoinen sanoi "Sun ei tarvitse pelätä yhtään. Kerrot vaan mulle ja mä vedän niitä turpaan." Kun esikoisella oli ollut paha mieli, kuopus kävi paijaamassa häntä.

Joukossa on voimaa. Veljistä on turvaa ja lohtua.

Päivän kuvissa sovitellaan pikaisesti aleostoksia. Värikkäät Rugbyt todella edullisesti house of fraserilta (hillitympää oli ainakin Hilfigerillä). Alaosaksi vaaleat chinot tai canvas-housut.

Aamukampa näyttää, että enää 3 päivää lomaan :D

Kotikasvatuksen hedelmiä juhannuksena

Anoppilassa vietetään joka kesä juhannusjuhlia sukulaisten kesken. Anoppi jaksaa vuodesta toiseen järjestää oikeat juhannuspidot. Meidän pojat odottivat juhlia ja mummilaan menoa jo aattoaamusta saakka. Tiedätte varmaan, minkälaista on laittaa lounasta ja pakata tavaroita, kun kolme lähtöä malttamattomina odottavaa nassikkaa pyörii jaloissa hokien tauotta "Joko mennään?" Päätäni hieman kiristäneestä vanteesta huolimatta pääsimme ongelmitta perille.

Ohjelmana oli aluksi anopin herkkupöytä ja musiikkia. Mieheni kummisetä soitti alttoviulullaan Belmannia ja hänen poikansa jatkoi irkkumusalla ja mieheni tädin puoliso vetäisi parit biisit trumpetillaan. Musiikki toi pojille toivottua vaihtelua ja pojista oli kiva päästä katselemaan soittimia ja soittajia ihan vierestä. Itse sain tarvittavan henkäisy- ja ruokatauon. Aikuisten juhliin kyllästyneet pojat keksivät itselleen kaikenlaista *ei-niin-sopivaa* viihdettä kuten spontaani fudisturnaus sisätiloissa. Eikä ulkonakaan voinut vapaasti telmiä, koska piha oli täynnä autoja ja grillit kuumina.

Ruokapöytäkäyttäytyminen sujui aluksi aika mukavasti pojilta. Mutta tulihan se vannetta pään ympärille tiukasti kiristävä antikliimaksikin sieltä: kuopus ja keskimmäinen tekivät retken kahvipöytään ja kaapivat kakkua sormellaan. Minä havahduin tähän viereisestä huoneesta vasta sitten, kun kuulin kovaäänistä ihmettelyä, että ei kai lapset saa koskea kakkuun käsin? No, ei tietenkään saa! Vahinko oli jo tapahtunut, eikä muuta ollut tehtävissä kuin poistaa jälkikasvu toiseen huoneeseen nuhdesaarnan kera.

Ruuan jälkeen tuli se pojille mieluisin ohjelmanumero - juhannuskokko. Varsinaisen kokon jälkeen pojat saivat kantaa risuja kokon loppuun palamaan. Appiukko ehtikin jo harmitella, ettei päässyt traktorilla siirtämään risuja. Ei siihen hommaan traktoria tarvittu, kolme innokasta ja kaksi vahtia riitti :)

Ennen puolta yötä kävimme vielä sukulaisen mökillä ihailemassa maisemia korkealta kalliolta.

Seuraava aamu alkoi myöhään ja päivärytmi hupsahti sekaisin. Kivaa tekemistä oli liikaa ja edellisen illan valvominen väsytti vielä lapsia. Päiväunille ei malttanut käydä kukaan ja ruokakin tuli liian myöhään. Tilanne alkoi muistuttaa eläinlauman kaitsemista, jossa kukaan ei osaa noudattaa ohjeita ja konfliktit ratkotaan hampain/nyrkein. Tietysti sillä erotuksella, että esikoinen osaa vastata kaikkeen nenäkkäästi. Vanne oli erittäin kireällä. Siinä vaiheessa, kun keskimmäinen raapi esikoista kasvoista ja melkein osui silmään, tämän rouvan hermosi katkesi. Naama karjumisesta punaisena siirsin jälkikasvuni autoon ja kotiin. Että sellainen juhannuspäivä.

Tänään on puitu aika rutkasti juhannusreissua. Pojat itsekin tietävät, että homma meni pieleen. Rangaistukset on sovittu esikoiselle ja keskimmäiselle, ja nyt ne vaan on lusittava.

Muistioksi ensi vuotta varten:
-Kerro juhlista vasta vähän ennen lounasta/lähtöä
-Pakkaa tavarat poikien nukkuessa ja vie suoraan autoon
-Kertaa käytössäännöt tsiljoonaan kertaan
-Pätkäise ateria kahteen osaan. Kun pojat ovat syöneet pääruuan he voivat katsoa DVDtä tai pelata tietokoneella tai leikkiä pihalla
-Ota mukaan tietokone ja DVDeitä ja omaa jälkkäriä pojille
-Kun DVD on katsottu, anna pojille oma jälkiruoka
-Laita kännykkä soimaan 2,5 tunnin välein ja anna lapsille ruokaa/välipalaa
-Paina pojille paidat "Jos hölmöilen, niin komenna minua"
-Hanki resepti rauhoittavia lääkkeitä varten (siis itselleni) ;) 
-Harkitse sitä, että kotiin ajetaan yöllä

Väsynyt kulkemaan ja kuljettamaan

Olen sovitellut lähemmäs 11kk yhteen työelämää ja lapsiperheen elämää. Kolmen alle kouluikäisen kanssa soviteltavaa on riittänyt. Monet sanovat, että odotas vaan nainen, et ole vielä kokenut mitään, koska lapsesi eivät harrasta. En tiedä, miten tähän vielä sovittaisin harrastuksetkin?

Syksy töissä meni sinänsä sujuvasti. Tammikuussa alkoi poikien päiväkodin vuoden kestävä remontti. Päiväkodin toiminnat jaettiin 3 eri paikkaan huonohkojen yhteyksien päähän. Esikoisella oli yhdeltä päiväkodilta bussikuljetus esikouluun ja pienemmät ovat väliaikaisrakennuksessa vajaan 3km päässä.

Perheessämme on vain yksi auto. Julkiset yhteydet töihin ovat raskaat (bussi, metro, juna ja 1,5km kävelyä). Työpaikkalleni vie Suomen ruuhkaisimmat kilometrit. Matka-aika autolla vaihtelee 30 minuutista 90, ja viisi minuuttia myöhäisempi startti voi lisätä matka-aikaa 20 minuuttia. Onneksi  voin tehdä lyhennettyä työviikkoa ja vältellä ruuhkia.

Kevään mittaan olen valitellut miehelleni, että en enää meinaa jaksaa. Alkuun mies kummasteli asiaa. Töissä ei ole ollut mitenkään erityisen rankkaa, työaika on usein joustava (ajoittaiset rästit hoituu illalla/viikonloppuna kotoa), mahdollisuus etätöihin hyvä ja lapsetkin ovat olleet kevään varsin terveitä. Mikä meinaa katkaista kamelin selän? Se on tämä logistiikka!

Kuva lainattu www.maapallo.fi

Koko ajan pitää olla kyttäämässä kelloa ja katsomassa, että ehdin ajoissa matkaan. Pahimman päivän aikana saattaa olla 5 aikakriittistä lähtöä. Se on minulle liikaa! Minua hermostuttaa lähdöt. Onko kaikki tavarat mukana? Vieläkö ehdin? Kuka soittaa kännykkään just nyt? Onko taas kolari tiellä? Pitääkö lasten taas p* vitkutella? Siirtymätilanteet ovat vaikeita myös pojille ja nopeaa tai sujuvaa homma on harvoin, hermoille käyvää lähes päivittäin.

Jotta minun ei sitten myöhemmin tarvitse kehuskella tuoreemmille äideille, että minulla työn ja perheen yhdistäminen oli ihan helppoa, tässä muistiin päiväaikataulu.  

Toimistopäivä:
07:00 suihku ja aamutoimia
07:20-07:30 lapsille vaatteet päälle ja reput mukaan
07:40 matkaan
07:50 esikoinen päiväkodille
07:50-08:00 ajomatka pienempien poikien päiväkodille
08:00-08:10 pienemmät pojat omalle päiväkodilleen
08:10-08:20 ajo kotiin
08:20-08:45 aamupala, meikkaus
08:45-9:15 ajo töihin
09:15-15:45 töissä
15:45-16:20 ajo päiväkodille
16:20-16:35 pienemmät lapset päiväkodista
16:35-16:45 ajo esikoisen päiväkodille
16:45-16:50 esikoinen kyytiin
16:50-17:00 matka kotiin
17:00-18:00 välipalaa ja oleilua poikien kanssa, isi kotiin 17:40
18:00-18:30 pojat katsovat televisiota, minä kokkaan
18:30-19:30 syödään koko perhe yhdessä
19:30-20:30 leikkiä, askartelua ym.
20:30-21:00 iltatoimia
21:00-21:30 tai 22:00 nukuttelua
22:00 kotitöitä ja kuuluisaa omaa aikaa

Etäpäivät ovat kevyempiä -ainakin periaatteessa. Tunnin verran säästyy matkasta ja etäpäivinä ei tarvitse laittautua (eikä edes pestä hiuksia). Noina päivinä pääsen hakemaan lapsia aikaisemmin. Etäpäivät saattavat muuttua raskaiksi, koska niihin kasaantuu hoidettavia asioita ja ne ovat melkein ainoita mahdollisuuksia tehdä lasten kanssa jotain kivaa hoitopäivän jälkeen. Etäpäivä voi näyttää vaikka tältä (erään maanantain tapahtumat).

06:00 herätys
06:00-06:30 pikaiset aamutoimet
06:30 lapsille ulkovaattet päälle ja autoon
06:40 matkaan
06:40-06:55 mies metrolle ja työmatkalle, esikoinen päiväkotiin
06:55-07:10 keskimmäinen ja kuopus toiseen päiväkotiin
07:10-07:20 takaisin kotiin
07:20 työpäivä etätöissä alkaa, onneksi normipäivä, oikeastaan helppo
13:00-13:30 lounas kera webbisurffailun
13:30-14:15 töitä
14:15-14:55 esikoisen haku päiväkodista ja vienti fysiojumppaan
15:00-15:30 pikaiset ruokaostokset
15:30-15:55 ruokaostosten vienti kotiin ja esikoisen haku
16:00-16:20 päiväkodista pienemmät pojat
16:20-17:15 ajo mummolaan, matkalta valmista ruokaa mukaan
17:15-19: 45 mummolassa
19:45-20:15 ajo kotiin
20:15-21:15 iltatoimia ja nukuttelua
21:30 äiti kaatuu sänkyyn

Harrastusten suhteen linjaksi olen ajatellut: lapsi saa aloittaa harrastamisen, kun pystyy omatoimisesti ja kiukuttelematta siirtymään autoon reppunsa kanssa. Tai vielä parempaa: menemään omatoimisesti harrastukseensa :)

t: vanha ja väsynyt nainen

Paitoja ja maisemia Itä-Helsingistä

Viimeistelyä odottaneet paidat valmistuivat vihdoinkin paikkaamaan esikoisen akuuttia vaatepulaa. Poika kasvaa jälleen hurjaa tahtia, perjantaisessa mittauksessa 6,5v sällillä oli pituutta 129cm.

Merirosvokankaasta valmistui värikäs raglanhihainen kesäpaita. Hihat tein limenvihreästä trikoosta, jotta samasta pätkästä merirosvokangasta tulisi vielä jotain veljillekin. Harmi, ettei tuota limeä ollut enempää tilkkulaatikossa. Minä pidän merirosvokankaasta. Esikoinen olisikin pitänyt enemmän takakappaleen kuviosta, johon osui sukellusvene ja merieläimiä.

Toinen paita on Marimekon raitatrikoosta (näitä raitakankaita riittää varmaan seuraavaksi 10 vuodeksi). Pojat ovat jo kyllästyneitä raitaan, mutta C3PO saa raidatkin houkutteleviksi ja Star Wars fanin onnelliseksi :)

Vaikka paidat ovat valmiina, niin silti toivon, että niitä ei tarvitsisi käyttää, vaan tulisi taas t-paita ilmat.

Kuurosateiden välissä kävimme ulkoilemassa. Sattui kamera mukaan, kun tarkoituksenani oli harjoitella uuden makrolinssin käyttöä. Eipä löytynyt linssille sopivaa kuvattavaa, niinpä räpsäisin muutaman kuvan ulkoilualueelta Itä-Helsigin Uutelasta.

Tämä on sellainen paikka, jossa tuuli ja aallot tyhjentävät täydellisesti pään.

Bisnesmies?

Olemme kotona keskustelleet esikoisen kanssa rahasta. Kuluttamisesta, säästämisestä ja ansaitsemisesta. 6v ei saa viikkorahaa ja vanhempien budjetti legoille on osoittautunut varsin rajalliseksi. Niinpä poika on miettynyt, miten hän voisi ansaita rahaa ihan itse. Hyvin pian ansaintatavaksi valikoitui myyminen -sopivan tuotteen valikoiminen olikin sitten vaikeampaa. Mutta ratkesipa sekin.

Esikoinen on järjestelmällisesti painostanut meitä vanhempia tukemaan hänen "bisnestään" eli siis hankkimaan tuotteet ja auttamaan tarvittaessa. Päätimme lopulta antaa periksi. Viime viikonlopun helteissä esikoisella oli mehukioski pururadan varrella. Vaikka alunperin en ollut ideasta kovinkaan innostunut, minusta oli niin suloista katsella, kuinka poika hoiti mehukojuaan ja tiedotti ohikulkijoille kohteliaasti "Kylmää mehua myytävänä. Omenaa ja Appelsiinia. 50 senttiä muki".

Poika myi melkein 3 litraa tuoremehua (ja joi itse vain kaksi mukia ;) ). Ohikulkijat suhtautuivat erittäin mukavasti ja iloisesti mehubisnekseen. Pojan "taloussanastokin" kasvoi kahdella uudella termillä: vaihtoraha ja juomaraha :)

Alekausi avattu

Nettikaupoista on jo jonkin aikaa tupsahdellut kesäaleilmoituksia. Poikien osalta tämän kesän mottona on "vain tarpeeseen". Tarvetta kyllä riittää! Kävin esikoisen vaatekaappia läpi pitkähihaisten ja housujen osalta ja eipä siellä ole kovin montaa sopivankokoista vaatetta. Lisäksi esikoinen ja kuopus tarvitsevat yhdet setit välikausivaatetta. Keskimmäiselle on harkinnassa isompi Ticketin rubber rain with fleece tai vastaava.

Tälläista kaapin täytettä on saapunut.

Kuopukselle ostin Travellen Remu välikausihaalarin Lasten Juulia ja Joonatan webbikaupasta. Meillä on jonkin verran ollut Remua ja laatu on minusta ollut ihan hyvä ja samoin vedenpitävyys. Suurin syy siihen, ettei Remua ole ollut meillä enempää, on kuosit ja värit. Remun hintaero kilpaileviin on sen verran pieni, että valitsen mielestäni kauniimman ja Remu yleensä jää häviölle. Mutta tästä pidän -keltaisen ja hiekan väriyhdistelmä käy kuopukselle hyvin. Eikä näytä tyttömäiseltä. Pipo Lenneltä. Pitänee myöntää, että-50% tarjous lisäsi houkuttelevuutta ;)

Minä siis alan lämmetä vähitellen keltaiselle. Kaikki alkoi siitä Ikasyrin työkonekankaasta. Ensimmistä kertaa keltainen päihitti suosikkimme turkoosin. Alunperin ajatuksenani oli ostaa alesta tuo Reimatecin turkoosiraidallinen haalari.




Akuuttia housupulaa paikkaan tällä pinolla. Esikoiselle 4 kpl Maxomorran veloureita, pienemmille Dunsin joustofroteehousuja sinisenä ja vihreänä Mistinen alesta. Esikoiselle myös Kameleont Designit. Metsolan joustofroteet löytyivät Piilosta.

Nyt enää tarvitsemme pinon paitoja ja ehkä sen rubberin. Esikoisen paitapulaa on tarkoitukseni paikata omalla tuotannolla ja Mololla (jos sopivaa tulee alennukseen). Ihan fyysiseen kauppaan tarvinnee raahautua vain täydentämään hanskavarastoa.

Jospa tänä kesänä ehtisimme kerrankin hankkia vaatteita aikuisille. Tosin käynti sovituskopissa yleensä pilaa päivän. Minkä ihmeen takia ne hankkii sinne niitä suurentavia peilejä, jotka vielä heijastavat kasvot harmaina???

Legoukkeliprojekti osa 2

Laitoin osan askartelemistamme legoukkeleista jemmaan myöhempää käyttöä varten. Paksut ukkelit ovat kestäneen hyvin leikkiä myös alakerrassa, jossa on laattalattia. Ohuisiin on tullut murtumia.

Sitten projektin toisen osan tuotoksiin: ensimmäisenä ukkelihattu. Ukkeli on kiinni vahvalla askarteluliimalla. Ukko sinänsä selvisi koepesusta (käsinpesu), mutta permanent tussilla piirretyt koristelut lähtivät pois. Liimauksenhan voi tarvittaessa uusia ja hattuja ei tule pestyä kovin usein.

Nämä ukkelit -tai siis mies, nainen ja eläin- ovat magneetteja.

Tunnistatko ketkä hahmot ovat reunoilla?

"Man in black" -ukkeli on puolestaan pinssi. Mikäli esikoinen valitsee koulurepukseen muun kuin mustan, ukkeli päätyy koristamaan reppua.

Projektiin kuuluu vielä kolmas osa, mutta sen toteutus jäänee lomalle. Tällaisina viikonloppuina ei malta näperrellä. Pojat avasivat tänään uimakauden rannalla. Olemme asuneet 10v tässä asunnossa, jossa on aika lähellä uimaranta. Joka kesä olemme uineet, yhtenä kesänä tosin vasta heinäkuun lopussa. Ikinä aikaisemmin ei ole vesi ollut näin aikaisin kesäkuussa lämmintä!

Ihanaa helleviikonloppua!

Paperiaskarteluja haasteisiin

Pitkästä aikaa päätin osallistua haasteisiin, kun oli niin sopivat haasteet ja mitä erinomaisin askartelusää :)

Yli kuukauteen en ole askarrellut paperista mitään. Nopeutin alkuunpääsyä sen verran, että käytin aiemmin tekemiäni "aihioita".

Ensimmäisenä p*skarteluhaaste #94. Haastessa tulee käyttää pelkästään paperia. Kiva haaste ja joka tapauksessa olin aikeissa tehdä kiitoskortin huomista varten. Ei ole korttien valokuvaus kesäiltanakaan helppoa, kun jostain aina paistoi. Päädyinkin kuvaamaan läppärini päällä.

Koristeen olen tehnyt paperista aikaisemmin. Lintuleima on edelleen yksi suosikeistani! Teksti olisi saanut olla keskemmällä.

Koukussa kortteihin yhteisön Vintage-haasteessa tuli tehdä rasia. Minulla jäi pari rasiaa pääsiäisestä ylitse ja päätin uusiokäyttää yhden. Rasian etupuolelle laitoin vintagekuvan ja perhosia, taakse kuvan sijasta kukan.  Kyllä takapuoli on minusta se parempi puoli :)

Kevätretki Porvooseen

Eskarin päättymisen kunniaksi tein esikoisen kanssa kevätretken Porvooseen. Retkiohjelmana oli tutkia vanhoja taloja, etsiä haamuja kirkon ympäristöstä, syödä eväitä ulkona ja käydä kahvilassa. Minä pidän Porvoosta -on se vaan niin suloinen paikka! Vanhoja mukulakivikatuja kävellessä voin kuvitella itseni 1800-luvulle porvarisneidoksi (jostain syystä en ikinä kuvittele itseäni 1800-luvulle piiaksi tai navettatytöksi).

Porvoolaiset jaksavat, ainakin näin matkailusesongin alussa, suhtautua lungisti ja iloisesti uteliaisiin pikkupoikiin. Esikoinen kurkisteli aidanraoista, porteista ja jopa ikkunoista. Tietenkin kaikki mielenkiintoinen piti raportoida äidille, joka ei kehdannut kurkistella, vaikka mieli olisi tehnyt. Yhden aidan takana oli koira ja tietenkin sieltä aidanraosta piti tunkea sormet! Onneksi koira oli kiltti ja vähän arkakin ja paikalle tullut emäntä todella mukava. Talon ja koiran emännältä esikoinen sai ensikäden tietoa, että miksi talojen kivijaloissa on luukkuja, onko pihoilla vielä hevostalleja, mitä rouvan puutarhassa kasvaa, onko näkynyt kummituksia, mikä on koiran nimi, mikä on rouvan nimi ja asuiko rouva jo Porvoossa, kun kirkko rakennettiin :)

Eräällä kujalla meidät ohitti neljän aikuisen porukka, joista yksi mies puhui esikoiselle Aku Ankka äänellä. Poika katseli miestä silmät pyöreinä, kunnes yhtäkki totesi "Nyt minä otan sinut kiinni Aku Ankka". Siitä alkoi ankkajahti mukulakivikujalla. Kujan päässä poika sai Aku Ankan kiinni ja leikisti nyppäisi Akulta pari pyrstösulkaa muistoksi. Miehen seurue ulvoi kujalla naurusta. Pikkukaupassa ja kahvilassa esikoinen sai ensiluokkaista palvelua ja huomiota. Me kiitämme porvoolaisia lapsiystävällisyydestä ja huumorista! Oli huippukivaa! Vi ses!

Kasvitietämykseni vaatinee päivitystä.

En nimittäin muista ikinä nähneeni

nokkosen kukkivan. Iski epäilys -kai

minä sentään nokkosen tunnistan?

Epäilevän Tuomaan paitapostaus

Olen leikellyt uusia kankaitani ja kohta alkaa tulla valmista. Mutta ensimmäiseksi paitoihin, joita minulla ei ollut tarkoitus tehdä. Siis ihan tyypillistä minulle: jonossa on suunniteltuja projekteja, mutta yllytyshulluna alan kokeilemaan jotain ihan muuta.

Tällä kertaa kun näin "sen muun", en ollut alkuunkaan innostunut. Itse asiassa mietin, että viitsinkö ryhtyä hommaan. Ensimmäinen extra-projektini oli paita Ikasyrin myymästä turkoosista Folkloresta. Pätkä päätyi minulle, koska ystäväni ei keksinytkään sille käyttöä. Olin aika epäilevä, että käykö väri kenellekkään lapsistani ja onko kuosi liian levoton. Oranssi resori kyllä toi mukavasti tasapainoa ja pirteyttä. Kangas päätyi akuutista paitapulasta kärsivälle esikoiselle.

Mielestäni kuosi sopii oikein hyvin vaalealle esikoiselleni ja poika itsekin tykkää paidasta. Oikeastaan siitä tuli aika ihana. Keskimmäinen haluaisi samanlaisen paidan. Hän on väritykseltään erilainen kuin esikoinen, mutta kuosi kyllä sopii hänellekin. Kuvissa turkoosi on aavistuksen vaaleampi kuin luonnossa.

Toinen paita on tuunauskohde. Olin Piilossa käymässä ja eräs myyjistä tyhjenteli pöytäänsä ja vaatetta päätyi myös "saa ottaa"-koriin. Hanna yllytti minua tuunaamaan koriin päätyneen raitapoolon (meillä pojat eivät käytä pooloja). Poolo oli ihan hyväkuntoinen, mutta ei lainkaan sellainen vaate, jota edes kaupassa vilkaisisin.

Tuunattu poolo menee keskimmäiselle, jolle musta väri käy hyvin. Leikkasin poolokauluksen irti ja laitoin leveähkön resorin kaula-aukkoon ja samaa hihansuihin. Kiinnisilitettävästä Glitterfoliosta tuli pojan valitsema delfiini eteen.

 

Mies on viime aikoina alkanut kokkailemaan enemmän ja tälläinen ihana ateria odotti minua tänä iltana. Pihvi oli täydellisen medium, vaikka se ei kuvasta näykään. Alkavasta flunssasta huolimatta ihana vapaa :) -toivottavasti myös sinulla