Hidasta toipumista, tunnus ja haaste

Toipuminen on nyt sellaisessa vaiheessa, että puolet leikkaushaavan peitteistä on lähtenyt pois. Kurkku on edelleen niin kipeä, että särkylääkettä on pakko ottaa maksimimäärä säännöllisesti. Rakenteen puolesta pystyn jo syömään hyvin monipuolisesti, kirpeät ja voimakkaasti maustetut ruuat eivät vielä mene. Toistaiseksi olen vain lepäillyt kotona. Elämä tulee voittamaan :)

Esikoinen ja keskimmäinen muuttuvat koko ajan hirveämmiksi. Toipilaana hermoni eivät meinaa millään venyä. Yhdessä olomme on pelkkää huutoa, toisen kiusaamista ja huonoa käytöstä. Pojat eivät noudata mitään sääntöjä ja sotkevat tahallaan ja jopa rikkovat tavaroita. Tässä alkaa olla keinot jo lopussa. Äidin toipuminen ottaa siis koville pojillekin. Lisäksi viime viikolla kuopuksella oli vatsatautia ja viikonloppuna keskimmäisellä. Mies-raukka sai 40v syntymäpäivälahjakseen pidellä oksennusämpäriä. Vahinko otetaan takaisin ja korkojen kera.

Ciacylta blogista Benvenuti al Sud sain tunnustuksen. Kiitos!! Täydellinen ajoitus.

Olen tämän laittanut jo aiemmin eteenpäin, joten nyt nautiskelenkin siitä vain itsekseni.

Annu blogista "Ja jonakin päivänä" haastoi minut kertomaan 5 asiaa, joista pidän.  Jätän nyt perheen pois listalta, vaikka se onkin ykkösenä.

1. Lukeminen
Minusta on ihana heittäytyä hyvän kirjan kanssa (tai mikse lehdenkin) sängylle lukemaan. Kesäisin luen mielelläni parvekkeella pihakeinussa.

2. Hyvä ruoka
Kuulun siihen kategoriaan, joka elää syödäkseen. Rakastan italialaista, japanilaista, thaimaalaista, ranskalaista, meksikolaista, intialaista, kalaa, pihvejä, äyriäisiä, ruokaisia salaatteja, juustoja, marjoja, mausteisia ruokia, tuoretta leipää, parsaa, tuoretta ananasta, creme bruleeta, täytekakkuja, lettuja, jäätelöä, laskiaispullia, mustikkapiirakkaa, suklaata lähes kaikissa muodoissaan...

3. Matkailu
Nautin istuskella paikallisissa kahviloissa, kierrellä museoita, miettiä mitä mahtaa tulla vastaan seuraavan kulman takaa, haistella kaupungin vieraita tuoksuja.

4. Vesi
Viihdyn veden äärellä oli se sitten järvi tai meri. Tai vaikka uima-allas. Yksi asuntomme parhaista puolista on sijainti lähellä merta. Kesäisin lahdelta kantautuu moottoriveneiden putputus ja illalla alkaa aina tuulemaan viileästi mereltä päin.

5. Rauha
Viime vuodet ovat saaneet aikaan sen, että pidän rauhasta ja kaipaan rauhaa. Hiljaista taloa. Aikaa tehdä asioita omassa tahdissa. Tai olla tekemättä.

Haastan
Ciacyn
Uuden kuun ajan Mirkan
Sateen kaaren tässä päässä blogin Virvatulen
Arkitaivaan Leonidan

Kuvaan hyvin usein poikia jääkaapin oven edessä.

Kun keskimmäinen halusi kuvata kuopusta,

kuopus kiskoi matkalta saadun Bamse-repun selkään

ja paineli omatoimisesti "kuvauspaikalle"

P*skis 75 ja *kele!

Aika vetävän näköinen otsikko vai mitä :)

P*skarteluhaasteessa nro 75 pitää käyttää huopaa tai tehdä työ huovuttamalla. Pirteämpänä hetkenäni tein tällaisen ystävänpäiväkortin.

Leima on ensimmäistä kertaa käytössä, väritetty Promarkereilla. Taustapaperi Papermanian, vähän distressiä kulmissa ja sitten kokeilin tuollaisia koukeroita piirtämällä. Huopaa kortissa on punainen kukka.

Vointi on taas palannut karmean puolelle. Katteet nielussa alkavat vähitellen irtoamaan ja kurkku on erittäin kipeä. Sen vielä lääkkeellä kestäisin, mutta nielua kutitteleva ja sinne valuva peitemäski täytyy kakistella ulos. *kele! Homma on niin etovaa, että jätän tarkemman kuvauksen sikseen. Koko kurkku on kipeä ja käheä ja ääni on mennyt. Keskimääräisen toipumisen mukaan mulla onkin nyt kipeimmät päivät sinniteltävänä. Kyllä pelottaa, että tuleeko vielä verenvuotoakin.

Mukavaa viikonloppua!

Jailhouse Rock

Söin tänään lounaaksi kokonaisen mikroruuan. JIHUU! Olokin kohentui, kun vihdoin sain kunnollisen määrän ruokaa sisääni. Edellisestä ateriasta, yhtä puuroa lukuunottamatta, ehtikin kulua 8 tuntia vaille viikko.

Pahoinvointi on loppunut, mutta en ole uskaltanut palata Panacodiin. Toistaiseksi olen pärjäillyt Panadolilla ja Voltaren Rapidilla. Juuri nyt tuntuu olevan jonkinlainen suvantovaihe: kurkku on kipeä, mutta lääke toimii. Kutina kurkussa on järkyttävä! Kurkku on ihan paksujen katteiden peittämä. Voin vaan kuvitella, kuinka peitteiden irtoaminen sattuu. Toisaalta meinaan tulla välillä hulluksi, kun peitteet saa tuntemaan, että tukehdun.

Tänään on kyllä ollut paras päivä leikkauksen jälkeen. Olenkin käyttänyt pienen pirteän hetken omiin harrastuksiini. Sairasvalittelut sikseen ja päivän aiheeseen...

Muut tekevät lupauksia, että tuhoavat kangasvarastoja. Nolona ajattelin tehdä lupauksen, että minä yritän tehdä kesken olevat ompelukset valmiiksi. Nyt esittelyssä ensimmäinen:

Satunnaisilla kaavoilla Marimekon "tilkuista" tehty raitapaita. Kaula-aukossa ja helmassa perinteinen resori. Edessä harmaa formula silityskuva. Vasta valmiissa paidassa huomasin, että edessä on pieni reikä ja se korjaantui näppärästi silityskuvalla. Mielestäni siitä tuli kiva lisä.

Meillä on nyt jokaisella pojalla tälläinen vankila-asu: raitapaita ja mustat farkut. Esikoisella ja keskimmäisellä on Marimekon paidat. Kuopus on kuitenkin kaikkein onnellisin inmate, koska hänen paidassaan on formula. Minäkin olen lämmennyt mustavalkoiselle, vaikka hitaasti se on käynyt. Kivaa vaihtelua poikien vaatekaappiin.

Ja sitten lopuksi meidän Jailhouse Rock kuvasarja. Oikeaan fiilikseen pääset klikkaamalla videon päälle ja volan täysille :)

Hengissä...

Kiitos kaikille tsempistä.

Oksentaminen loppui viime yönä. Nyt on ensimmäinen ateria pysynyt pari tuntia sisällä. Olo on edelleen aivan järkyttävä.

Leikannut lääkäri arveli, että maha oli aivan liian tyhjä ja siksi Panacod aiheutti rankan pahoinvoinnin. Koska kivut ovat aikamoiset ja kuulemma pahenemaan päin samainen lääkäri suositteli, että kun saan syötyä niin palaan takaisin Panacodin. Mulla on kyllä kynnys Panacodiin aika korkealla, niin hirveää tuo oksentaminen oli. Kokeilen tässä, että miten mahtaisin selvitä tavallisella Panadonilla. Harkinnassa on edelleen, että painelen päivystykseen ja jään aulaan makaamaan, kunnes ottavat minut osastolle lääkittäväksi. Voisin vaikka itkeä ja kieriä lattialla. Voisivat mieluiten laittaa tajun pois kokonaan :)

Samalla tätä kirjoitellessa testaan tässä uusinta olon parannuskonstia. Apteekin ravintolisiä. Yhdestä 1,25dl pullosta saa 300kcal energiaa ja kaikki tarvittavat hivenaineet ym. Jos noiden avulla saisin syömisen käyntiin, kun yleisvointi kohenee. Enpä olisi uskonut, että minun tarvitsee miettiä, että kuinka saisin enemmän energiaa kroppaan, yleensä tuollainen ylimääräinen 300kcal hoituu ihan huomaamatta.

Pojat ovat aloittaneet varsinaisen häiriökäyttäytymisen. Johtunee siitä, että en voi tehdä oikein mitään heidän kanssaan. Mies on kovilla poikien kanssa. Ja rehellisyyden nimissä minäkin jo mietin, että olisiko kohta selkäsaunan paikka.

Toivon, että huomenna olisi parempi päivä. Please maailmankaikkeus, tee olostani siedettävä.

Meillä juoksentelee tämän näköisiä nappuloita :)

Star Wars huumaa ei pysäytä enää mikään

Sietokyvyn rajamailla

Seuraa siis pelkkää valitusta...
Olen oksentanut iltapäivästä saakka. Aivan järkyttävää touhua tällä kurkulla. Pikainen analyysi poliklinikalta: a) vatsatauti b) vatsani ei kestä Panacodia. Edes vesi ei pysy sisällä, särkylääkkeestä puhumattakaan. Kurkku on sikakipeä. Mutta on tämä oksentaminen kuitenkin kauheampaa. Pitäisi tarkkailla tilannetta huomiseen. En tiedä kuinka kestän enää hetkeäkään. Tekisi mieli soittaa ambulanssi ja mennä poliklinikalle.

p*skarteluhaaste #74

Enpä olekaan osallistunut p*skikseen pitkään aikaan. Tämän viikon haasteena oli käyttää valokuvaa. Kortti on saajalleen jo annettu, mutta kuvia siitä en ole aikaisemmin julkaissut. Kortti on tehty hyvälle ystävättärelleni vauvaonnittelukortiksi. Kukkien keskellä on valokuva pienestä ja suloisesta neidistä.

Valokuvat kortista on otettu pienokaisen kotona sen jälkeen, kun isosisko on hiukan tutkaillut ruusua. Ekassa kuvassa on värit vääristyneet, mutta siitä näkyy kokonaisuus. Ja seuraavasta kuvasta näkyy sitten värejä vähän enemmän.

Hakusessa oli hiukan rokimpi vauvakortti kuin perinteinen vaaleanpunainen hempeys. Mutta silti halusin mukaan niitä perinteisiäkin elementtejä. Itse tykkään kokonaisuudesta. Kukat on embossattu, taustaa väritelty distresseillä lähinnä vihreällä ja punaisella. Alla voimakkaan väristä punaista paperia, molempien papereiden reunat on ressattu voimakkaalla kädellä. Vielä koristeeksi vähän kiekuraleimaa, timantteja, crackle accenttia ja yksi isohko ruusu.

Olo on tällä hetkellä aika kurja. Nukkumaan pystyn noin 3 tunnin pätkissä, sitten pitääkin nousta juomaan ja syömään jätskiä. Sitten pysyn hereillä tunnin ehkä kaksi ja vaivun takaisin horrokseen. Nyt yritän syödä ensimmäistä ateriaa -jäähtynyttä puuroa :( Kaikista mömmöistä huolimatta pieni kuume on myös noussut. Ja koko suu haisee käyneelle punaviinille, sellaiselle pullonpohjalla muhineelle. Puhumaan en pysty yhtään, mutta silti onnistuin laittamaan lapset päiväunille. Saas nähdä miten menee iltanukutus...

Risat läks

Siis nielurisat. Eilen.

Mietin vielä loppuun saakka, että pitäisin risani. Leikannut lääkäri sanoi, että nielurisat olivat varsin arpiset ja rokkoisen näköiset, että joutivat pois.

Tänään on päivä mennyt ihan makoillen ja jääpaloja imeskellen. Ja jäätelöä syöden. Kahden vuorokauden ruokailut ovat litra jätskiä, vähän perunamuusia, pieni pala sämpylää ja muutama mehulitra. Kipulääkkeet ovat hyviä, perhanan arka ja kipeähän tuo kurkku on, mutta ihan hyvin pystyn nukkumaan ja istuskelemaan. Muuta en vielä jaksakaan. Sairauslomaa tuli 2vkoa. Jos tässä saikulla jaksaisi jotain pientä puuhata, niin nyt olisi oikea aika hankkia vähän askartelutarvikkeita. Saisin levittää ne ihan rauhassa päiväksi pöydälle. Noh, katellaan, että saisiko hiirikäsi klikattua jotain kivaa tännepäin :)

Palailen takaisin petiin.

Loppuun vielä somisteeksi muutama kuva Jungle Parkista Teneriffalta. Paikalla sinänsä olisi ollut puitteet ihan maailmanluokan nähtävyydeksi, mutta juoksutermein takakaarteeseen oli homma hyytynyt. Mutta ihan komea oli petolintujen lennätysshow. Ja paljon erilaisia apinoita.

Korppikotka

Ihan mahtavat linnut

Mitä lienee olivatkaan, korkeus about 150cm,

ilmeisesti kalastaa ja niin sulavaa lentoa.

Oranki

Pojat ja pingviinit

Riippusillat toivat jännittävää tunnelmaa.
Lisäksi niistä pääsi katsomaan eläimiä
eri korkeuksista, mikä apioiden kanssa
avaa ihan erilaisia näkymiä.

Puistossa oli myös erillinen viidakkopolku,
mutta minä jäin kuopusta hoitelemaan.
Samalla jäi kokeilematta kesäkelkkarata.

Matkafiiliksiä

Ihan päällimmäinen fiilis on väsy: Suurin syy oli tietenkin siinä, että lento oli yli 3 tuntia myöhässä. Hajonneen paluulennon koneen tilalle hankittua espanjalaista halpalentofirmaa ei myöskään pääse ripeydestä, ei palvelualttiudesta eikä toimivista laitteista kehumaan.

Muilta osin reissu oli oikein onnistunut. Olimme siis Teneriffalla, pienessä kylässä noin 15min ajomatkan päässä Los Cristianosista. Tarkoituksenamme oli viettää hotelliloma uiden ja auringosta nauttien, tehdä yksi pieni retki ja seuraavan kerran poistua lentokenttäbussiin. Ja juuri näin teimme. Kävimme poikien kanssa Jungle Park eläintarhassa ja muuten polskimme hotellin altailla. Hotelli sinänsä olisi voinut olla missä tahansa lämpimässä paikassa, mitään "aitoa ja paikallista" emme kokeneet, mutta emme sitä myöskään hakeneet. Teneriffan erilaisista maisemista sentään saimme nauttia ja säät suosivat meitä. Joka päivä paistoi ja lämmintä oli 21-23. Yhtenä päivänä oli hiukan enemmän pilvihattaraa.

Hotelli vastasi odotuksia. Olemme miehen kanssa olleet kahdesti aikaisemmin Riu-ketjun hotelleissa ja ensimmäistä muistelemme vieläkin yhtenä parhaista ever paikkana. Tämäkin Riu päässee listallemme, toisin kuin Riu Puerto Ricossa muutama vuosi sitten.

Hotelli ilta-auringossa rantaravintolalta päin

Henkilökunta ystävällistä ja hyvin lapset huomioivaa. Uima-altaat ovat isot ja todella siistit, lastenallas ja toinen isoista altaista oli lämmitetty. Aurinkotuoleja riitti aina, tosin ei aamuaurinkoisella puolella.

 Ala-altaassa menossa joku aktiviteetti

Ruoka oli HYVÄÄ. Joka päivä oli jotain, mikä oli herkullista. Lapset olivat pasta-pitsa-linjalla. Minullahan on vatsa lähes terästä, useimissa maissa voin syödä melkein mitä vaan ja missä vaan. Nyt tuli taas muistutus, että parempi huolehtia se omakin käsihygieniä ja varoa vähän mitä syö. Sain nimittäin lievää ruokamyrkytystä muistuttavat oireet. Niistä selvisin 4 tunnin laatoituksella. Onneksi olin ainoa.

Päivät tosiaan vietimme altaalla. Pojilla oli veteen sopivia muovileluja ja uimalelut. Niin ja osallistuimme olympialaisiinkin ja saimme kultamitalit :) Hotellilla oli myös pieni leikkipaikka ja joka päivä oli vähintään yksi lapsi/perheaktiviteetti, illalla show lapsille ja sen perään aikuisille. Pojat katsoivat yhtenä iltana lähes koko showputken. Bamse tai joku Bamsen kaveri kävi pyörähtelemässä päivittäin paikalla. Esikoinen ja keskimmäinen kävivät Bamse-kerhossa ja kivaa oli. Lomakavereitakin saimme, Keski-Suomesta oli nimittäin samanmoinen poikatrio liikkeellä ja Espoosta veljekset.

Bamsekerho alkaa, reput naulakkoon!

 

Mikäli työt ja rahatilanne sallivat niin samanlaisen hotelliloman ajattelimme viettää ehkä jo ensi talvena tai sitä seuraavana. Ja minä haaveilen, että silloin pääsisi poikien kanssa vähän liikkumaankin.

Tästä se arki sitten taas jatkuu. Ja kaksi matkalaukullista pyykkiä odottaa...

Pakkausurakkaa ja ATC-kortti

Meilläkin käydään kesävaatteita lävitse, nimittäin mikä mahtuu pojille päälle NYT. Edessäni on viiden hengen matkakamppeiden pakkausurakka. Täytyy sanoa, että pakkaaminen sopii minulle.  Harvoin unohtuu mitään, ongelmana on enemmän laukkujen purkaminen. Siinä kun ei ole pakkaamiseen liittyvään lähdön odotusta lainkaan :)

Pojat ovat ihan täpinöissään matkasta. Keskimmäinen ja kuopus eivät ole olleet lentokoneessa aikaisemmin. Toivottavasti matkakuume laskee ennen lentoa. Muuten tätä hyörintää, pyörintää ja pientä painia ei ainakaan meikäläinen kestä. Jos matkakuume ei laske, niin joudun harkitsemaan tarkkaan, että huudanko kuin hinaaja lentokoneessa vai kiskaisenko pienet aamuhuppelit. Miehellä pinna tunnetusti kestää tosi pitkään, minä voisin nimetä hänet lentomatkavastaavaksi ja aloittaa aamuni kuoharilla tai tilanteen niin vaatiessa gintonicilla.

Matkakohteenamme on Teneriffa. Mieleni olisi kovasti tehnyt Egyptiin, mutta siellä erilainen bakteerikanta aiheuttaa niin usein vatsaongelmia, että pitänee odotella kuopuksen kasvavan hieman. Ja ne haihyökkäystapaukset laskivat snorklausintoa. Teneriffan hotellimme on vähän sivussa kaikesta oleva all inclusive paikka. Tarkoituksena on, että hotellin alueelta poistumme kerran eläintarhaan ja seuraavan kerran lentokenttäbussiin. Muu aika kulutetaan uima-altaalla ja rannalla ja toivon hartaasti, että säät suosivat tätä suunnitelmaa. Esikoinen ja keskimmäinen odottavat myös Bamse-kerhoa. Keskimmäisellä on tosin ollut pahaa mieltä, kun matkatoimisto lähetti ainoastaan yhden lippis-teeppari-kassi-paketin ja hänen pakettinsa hukkui ties minne. On se pienestä kiinni.

Matkavalmisteluiden ja töiden ohella olen tehnyt kahta ATC-korttia. Niissäpä on hempeämpää ja kaihoisampaa fiilistä kuin edeltäjissään. Toinen siskoksista on vielä kesken, nähtäväksi jää, että valmistuuko vielä ennen reissua, mutta tässä valmis neito:

Taustan väritys distresseillä. Nainen embossattu. 

Koristeina pienet ompelut ja 

Mariposan paperikosta leikatut perhoset.

Blogi hiljenee reissun ajaksi. Hyvää viikonloppua!

*huoh* lomalta paluu *huoh*

Vuoden ensimmäinen työpäivä reilun viikon loman jälkeen. Kaikenhan pitäisi sujua tuosta vaan. On nukuttu, ulkoiltu ja leikitty. Ja syöty. Eilen illalla kuopus ei mene nukkumaan. Eikä keskimmäinenkään, hän sentään pysyy sängyssään. Urakan jälkeen on pakko saada jotain naposteltavaa ja katsoa televisiota. Aamulla on t-o-s-i väsynyttä sakkia. Iltapäivän kooman taltuttamiseksi kehitän uuden kahvijuoman: tuplashotlatte + 1 cofitabs.

Käytän esikoista fysiojumpassa työpäivän jälkeen. Haen päiväkodista todella nälkäiset pienemmät pojat. Pääsemme kotiin, kaikki huutavat, tappelevat ja itkevät. Alan tekemään ruokaa heti. Jotta se valmistuisi mahdollisimman nopeasti tarvitsisin kaksi lisäkättä tai toisen aikuisen. Mies on myöhässä. Ketuttaa. Ruoka ei valmistu tarpeeksi nopeasti, sorrun antamaan lapsille nakkikastikkeen nakkeja ja leipää.

Ruoka vihdoin valmistuu, mutta ruokahalu on hukassa. Paitsi minulta. Tilanne jatkuu riitaisana, kotonahan on edelleen huonosti syöneitä ja väsyneitä poikia. Koska emme kykene muuhun, annamme lasten pelata tietokoneella ja katsoa televisiota ja tapella. Saamme vihdoin lapset sänkyyn. Kuopus ei nukahda. Hermo meinaa mennä. 22:35 kuopus sammuu. Missä on mun oma aika? Ai niin pyykit on koneessa. Hoitaisko parisuhdetta? Ei tarvitse, koska mies sammui jo. Lohdutuksena syön kuopukselta jääneen nakkikastikkeen kylmänä.

Lomalta paluu sucks. Deep. Miksi keskeyttää arki, kun sen on kerran saanut rullaamaan?

Tämäkö on nyt sitä mun elämäni parasta aikaa? Tätä sitten kaihoten muistelen vanhana?

 

Iltahäirikkö on tehnyt sitteristä itselleen auton.

Eväätkin on autoretkellä mukana.

Niin pieni, mutta niin paatunut.

Viime vuoden paras

Se on tässä: puuvillainen paitapusero. Sinistä ruusukangasta. Kaulukset ja tuplapitkät käännetyt mansetit vaaleansinistä puuvillaa. Kaula-aukko avonainen, ei siis napitu ylös saakka, iso kaulus. Hihassa aavistus rypytystä kädentiellä. Vaatii silitystä, minkä skippasin. Ja roiskasin henkarillekin näköjään miten sattuu.

Tein itse! Nyt täytyy sanoa, että olen ylpeä itsestäni. Tempaisin tälläisen tehden työväenopiston lyhytkurssilla (Ja sitten paita odotteli kuukauden nappeja). Nyt jos saman tien aloittaisin, niin varmaan osaisin tehdä toisen kappaleen ihan ilman neuvoja ja huomattavasti nopeammin. Tästä versiosta tuli varsin siisti. Menee työvaatteena erinomaisesti tummansinisten suorien housujen kanssa.

Tämän paitapuseron ja ensimmäisen ompelukseni välissä oli noin vuosi. Ja edeltävästä ompelukerrasta 25v. Aika mukavasti siis oppii vuodessakin ompelemaan vaikka lähtötaidot on about nolla käytettävissä oleva aikakin ollut hyvin rajallinen.

Meinasin 4-kympin kriisissäni jo kirjoittaa, että takana on taas aika yhdentekevä vuosi, jolloin en saavuttanut tai tehnyt mitään merkittävää. Vuosi 2010 oli vuosi jolloin opin ompelemaan ja tekemään kortteja leimasimilla. Vuosi 2010 oli vuosi jolloin löysin itselleni samanhenkistä seuraa kädentaitoihin. Näin monta uutta ystävää kerralla olen viimeksi saanut ööö 80-luvulla :) Ja tulihan vietettyä kaikkien aikojen hellekesä. Että mitä tässä marisemaan, vuosi 2010 oli hyvä.

Uutta vuotta otimme rauhallisesti vastaan kotona. Taloyhtiöllämme on tapana pitää yhteisellä pihallamme bileet. Se on ihana tapa. Ne joilla on pieniä lapsia juhlivat ensimmäisessä aallossa alkaen klo 21 ja muut kömpivät grillailemaan viimeistään puolilta öin. Joka vuosi pihabileistä on kuulemma jaettu myös krapulaa ja tällä kertaa olin ajatellut kutsua sen itselleni kylään. Olo oli outo jo valmiiksi, joten virvokkeiden juomasaldo oli pyöreät nolla. Raketteja meillä kyllä oli, sekä suojalaseja, jotka ovatkin sitten kuopuksen uusin muotivillitys ulkoillessa :) Meillä on vahvistusjoukkoina Hanna tyttöineen.

 

Keskimmäinen, Mimosa ja naapurin pojat

 Meidän ja Hannan jengiä. Myy otti varsin rauhallisesti vuoden vastaan.

 Iso grilli toi ihanasti tunnelmaa pakkasyöhön.

Hyvää alkanutta vuotta juuri Sinulle!