Sieni- ja lahjasatoa

Pitkin syksyä olen suunnitellut tekeväni sienipaidan ja nyt sitten joulunpyhien kunniaksi sellainen syntyi. Tarkemmin ottaen kaksi paitaa. Esikoisella on mieli vaihtunut jatkuvasti, että pitäisikö paidassa olla vain kärpässieniä vai lisäksi myös muita sieniä. Aamulla nuori herra voi sitten valita, kumpiko miellyttää enemmän. Itse en osaa päättää kumpi on kivempi. Toinen paita lähtee sitten Vantaalle päin.

Tekotavassa ei mitään uutta. Paitoina H&M uudet perustrikoot, väreinä FolkArt Fabric. Paidan keltainen väri ei miellyttänyt minua, mutta olikin oikein hyvä pohja punaiselle ja valkoiselle.

Joulua vietimme kotonamme isovanhempien kanssa. Syötiin kala-alkupaloja, perinteinen kinkku & laatikot ja täytekakku ateria. Ja odottelimme kiireistä joulupukkia, joka kävi vaan kolistelemassa ovella ja soitti perään, että nyt vois lahjat ottaa. Pojat saivat paljon lahjoja. Vaikka muutama paketti oli poikien kesken jaettavaksi, oli lahjakasa ehkä liian iso. Miestähän pelotti, että pojilta on joulu "pilalla", koska paketteihin ei ollut kääritty yhtään Gormittia ja minä vielä kävin aatonaattona ostamassa muovihirviöitä -ihan varmuuden vuoksi auton takakonttiin. Citymarketissa oli lautapelit ja muutama iso legopakkaus -40%, niin eikös mun pitänyt vielä kahmia niitäkin. Nyt on auton takakontti puolillaan lahjoja ensi jouluksi.

Keskimmäinen 2,5v ihastui ensimmäisestä paketista tulleesseen helikopteriin niin, että ei olisi halunnut enää avata yhtään pakettia eikä päästää irti helikopterista lainkaan. Sitten jossain vaiheessa kaveri tajusi, että hän saa pitää helikopterin ja sen lisäksi saa vielä lisää lahjoja. Sitten paketteja revittiin auki silmät loistaen. Esikoinen jo tiesi hyvin pelin hengen. Paketeista paljastui ainakin autorata, pokemon peli, linna logiikkapeli, puinen maatilatalo, automatto, piirrustusmatto, sukset, mukit omilla kuvilla ja ihania uusia kirjoja. Itse sain toivomani Remeksen uusimman (joka on jo lukaistu) ja mieheltäni lupauksen kustantaa minulle uusi ompelukone.

Keskimmäinen tutkii isoveljen Pokemon kuulapeliä. Tosi kiva peli - ollaan miehenkin kanssa kisattu ;)

Isi, keskimmäinen ja kuopus autoradan kimpussa. Lattiat vaan lainehtivat lahjapapereita.

Kuopus ihmettelee piirtoalustaansa, johon piirretään vedellä. Me likes very much :)

Iloista ja rentouttavaa Joulua!

Meillähän pojat tunnetusti jotain ihanaa odottaessaan eivät pysy nahoissaan ja tollontöitä syntyy. Ei puhettakaan syömisestä tai päiväunista tai mistään järkevästä. Voitte arvata, mitä pelkkä ajatus joululahjoista saa aikaan. Tässä kävi sellainen väärinymmärrys, että esikoinen luulee jouluaaton olevan huomenna. Ja mitä röyhkein äiti ei tietenkään tälläistä virhettä lähde oikomaan vaan itsekkäästi vahvistaa uskoa. Meillä on siis ihanan normaalia (ei siis rauhallista). Pahin lahjatuskaodotus on lievitetty isommilla joulukalenteriylläreillä. Lähdemme nyt ulos joulurauhan vastaisesti hurrrjaan lumisotaan. Päiväunien jälkeen lienee syytä paljastaa illan ohjelma :)

Illalla vietämme joulua isovanhempien kanssa. Mukaan tulee myös mummin koira. Kuvassa koira esittelee kinkunvahti taitonsa.

Joulukarkit odottavat vieläkin tekijäänsä, mutta kyllähän tässä ehtii -ehtiihän?

Sudenkorentoprintit

Sairastupalinjalla jatkan edelleen, mutta pieneen joulupuuhastelun makuun olen sentään päässyt. Poikien kanssa askartelimme lumihiutaleita ikkunaan ja joulukortitkin ehtivät sentään perjantaina postiin. Tänään mies kävi esikoisen ja keskimmäisen kanssa ostamassa joulukuusen. Tänään haemme kellarista koristeita ja ajattelin, että olisi aika alkaa kuunnella joululauluja.

Minullahan oli tarkoituksena tehdä mahdollisimman monta lahjaa itse. Olen niin paljon myöhässä aikataulusta, että kiriminen ei enää onnistu. Better luck next time. Muutaman paketin saan sentään kasaan. Täysin sesongin hengen vastaisesti käärin pakettiin t-paitoja :) Tänään valmistui kaksi sudenkorentopaitaa. Lila menee hyvälle ystävälleni esikoisen kummitädille synttärilahjaksi. Tämähän nyt ei ole ihan fleecehuppu, jonka sankari valitsi antamistani vaihtoehdoista... toivottavasti ehdin vielä fleecehupun tekoon tammikuussa. Tummansininen paita on menossa anopin joulupakettiin. Anoppi ei jouda nettisurffailemaan ja luotan siihen, että sukulaiset osaavat pitää salaisuuden. Noh, esikoisen kummitäti jos ehtii tämän lukemaan, niin voi sitten varautua, että tämä lahja ei päätä lämmitä näissä keleissä :)

Sudenkorentomalli on Ottobre webbisitelta. Värit FolkArt fabric. Lila on tehty kolmella värillä, (joista yksi metallihohdeväri) ja vihreä neljällä. Kaikki ohuita kerroksia, jotka eivät peitä koko aukkoa. Itse tykkään niin paljon, että teen varmasti vielä ainakin omaan käyttööni. Minä tykkään ihan hirveästi lilasta, mutta tuo vihreä toimii tummansinisellä niin hyvin, etten tiedä kummanko tekisin itselleni.

Tänään ei onnistunut kuvaus eikä kuvienkäsittely, mutta eiköhän noista jonkinlaisen käsityksen saa.

Ihanaa postia Salaiselta Ystävältä

Mieheni tuli tänään postin kautta ja toi minulle paketin. Pakettikortissa ei lukenut lähettäjää lainkaan, joten aloin heti epäilemään lähettäjäksi Salaista Ystävää. Pakettia on ensin rapisteltu ja sitten nuuhkittu ja sitten revitty auki. Hämmästys ei meinannut loppua lainkaan, kun olen ihaillut paketin sisältöä: todella hieno suklaa reseptikirja ja appelsiini-mauste-suklaata, joka muuten on luomu reilunkaupan tuote ja en ole maistanut ikinä aikaisemmin.

Kirja on aivan ihana, reseptit ovat toinen toistaan houkuttelevampia ja ohjeet hyvin selkeitä. Ei ollut kaukana, ettei kuola valunut kirjan sivulle. Selailin pikaisesti lävitse ja ajattelin valita pari herkkua joulunajaksi. Valintahan oli tietenkin vaikea ja avuksi piti ottaa kynä ja paperia, ja listalla on nyt 10 heti-kokeilen herkkua :) Suklaa on vielä maistamatta, ainoastaan siitä syystä, että kurkku ei ole parantunut suklaansyöntiin.

Suurkiitos Salainen Ystäväni! Ihana superyllätys!

Kuvan suklaamarenkia en ole ikinä maistanut. Joko tuollaisia tai sitten marenkikääretorttu koestetaan ehdottomasti. Mutta ehkä ensin suklaa-vadelmapiiras tai tahmea suklaakakku tai valkosuklaa-vadelma parfait tai...

Lämmikettä äidille ja tihutöitä

Viikko meni minulla antibioottikuurin loppumisesta, kun kauhistuttava kurkkukipu uusi taas. No, uudet napit kehiin ja niin paljon lepoa kuin se tämän sakin kanssa on mahdollista. Joulupuuhat ne vaan taas lykkääntyy, mutta tuleehan se joulu vaikkei puuhastelisikaan.

Aikaisemmin ehdin huristella itselleni fleecehupun. Tykkään. Lämmittää kaulaa, eikä latista tukkaa samalla lailla kuin pipo :) Jos tuulee edestä, niin sitten on vähän kylmä. Kunhan tästä paranen, niin ajattelin tehdä lisää eri väreissä. Alla vähän kuvatusta hupusta.

Pojat ovat sen sijaan ahkeroineet. Kaikenlaista pientä jäynää ovat tehneet, poikien on jotenkin kovin vaikea hyväksyä tilannetta, että äiti vaan makaa sängyssä eikä osallistu elämään. Esikoinen sai käteensä mustan kangastussin ja merkkasi sillä kaikki esillä olleet muovitavarat ja kuopuksen uudet duploeläimet ja jätti tussin korkki auki kuivumaan. Keskimmäinen haukkaili piparkakkutalon kahdesta seinästä puolet, kuopus sai käsiinsä pahvikeräyksen pahvit ja postit ja levitteli ne ulko-oven eteen. Äidin kullanmurut.

Kuopus mietteliäänä, oisko jotain papereita vielä, jotka eivät ole lattialla

Nimikoitua muovia. Myöhemmät ristit alkoivat muistuttaa kirkkovenettä...

Ahne piparirosvo vei seinätkin

Pipareita ja kutistemuovia

Tänään leivoimme poikien kanssa piparkakkuja. Yllättävän näppärästi sujui 5- ja 2,5-vuotiailta pipareiden teko. Kuopus 1v istui ihmettelemässä touhua ja littaili kätösillään omaa taikinanokarettaan. Keskimmäinen tarvitsi kaulinta-apua, esikoinen vain ohjeita. Teimme pari pellillistä tavallisia pipareita ja sitten muotin puutteessa veitsellä leikellen autoja, possuja, siilin yms. "Erikoispiparit" saivat vielä kuorrutetta. Muutama on jäljellä, mutta aika tehokkaasti pojat tuhosivat koko paketillisen pakastetaikinaa. Kaupan "elementti"piparkakkutalon osatkin koristelimme, vielä pitäisi saada tönö kasattua. Alla kuvakooste touhusta -paidattomien piparijoukkue :)

Pipareiden lisäksi meillä on tänään testailtu kutistemuovia. Kokeilimme poikien kanssa sekä kirkasta että valkoista. Kirkkaasta teimme Salaman ja valkoisesta Pikachun. Väreinä käytimme liituja, Salamassa näkyy edelleen liiduista jääviä pikkuhitusia eikä värikään ole kovin tasainen. Liitujen kanssa valkoinen toimi paremmin. Tarkoituksena oli, että pojat voivat kiinnittää tekeleet nauhalla vetskariin -toimii sekä koristeena että parempana vetimenä. No Picahusta unohtui reikä ja Salamakin päätyi leikkeihin. Ei muuta kuin uusi satsi uuniin, parastahan hommassa on ihmetellä muovin paistoa.

Lumihiutaleita ja "Pirkka-niksi"

Jotain pientä olen saanut tehtyä. Kaipaan kovasti lunta. Nyt isoja lumihiutaleita leijailee sinisen H&M trikoopaidan rintamuksessa. Hihassa mäkeä laskee Snoopy, kuva on fleecen palanen. Tämä talvinen paita matkasi ilahduttamaan esikoisen kummitädin poikaa, ajattelin tekaista tuollaiset omillekin mukeloille. Tällä kertaa kokeilin Sinellin myymää peittovalkoista kangasväriä. Peitto-ominaisuudet olivat hyvät, mutta väri oli kovin paksua ja painojäljestä tuli hiukan tuhruinen. Sen kätkin piirtämällä ääriviivat tummansinisella kangastussilla. Painetut kuviot eivät ole samalla lailla pehmeitä ja notkeita kuin FolkArtin väreillä tehdyt.

Edellisen postauksen väsyyn liittyen miehelläni on "Pirkka-niksi": kun lapsi meinaa nukahtaa ostoskärryyn, silloin on aika täydentää kodin paperivarastot. Ota toinen ostoskärry ja laita sinne talouspaperi- tai vessapaperisäkki ja lapsi päälle nukkumaan. Ja edessä on rauhaisa kauppareissu molemmat kädet vapaina :) Todisteena niksin toimivuudesta alla on kuva samaisesta kaverista pienempänä nukkumassa kaupassa. Pitää vielä todeta, että tämä hetkessä sammuminen tapahtuu valitettavasti vain päiväuniaikaan, illalla sängyssä pitää pyöriä ja höpötellä ikuisuus.

Armoton väsy

Blogissani on ollut hiljaista. Kaikki pojat ovat olleet joka päivä kotona. Ei edelleenkään päiväkotia, kaverivierailuja tai puistoja. Ulkoilusäät ovat olleet järkyttävän vetiset, joten olemme puuhastelleet paljon sisällä. Meno äityy välillä ihan tolkuttomaksi ilman päivittäistä ulkoilua. Lahjalelut on kaikki leikitty läpi, niiden lento-ominaisuudet on kokeiltu ja yksi Gormiti asuu nyt talomme katolla.

Suurin syy hiljaisuuteen on kuitenkin ollut sairastelu. Pojat ovat olleet terveinä, kahden viikon karanteeni, jonka pidimme sikainfluenssarokotuksen jälkeen päättyi tänään. Itse olen sairastanut angiinan, potenut hammastani, jossa inha reikä ja ihottumanikin äityi tulehtumaan. On ollut armoton väsy. Ei jaksa, ei kykene, ei pysty.

Kuvassa keskimmäinen poikani potee myös armotonta väsyä kesken Prisma-reissun. Kun mies tarvitsi kädet vapaaksi laittaakseen ostokset hihnalle eikä voinut enää pidellä nukkuvan pojan päätä, oli hänet laskettava jonnekkin :)

Onneksi kunto alkaa normaali ja pääsen vihdoin aloittelemaan hissukseen jouluvalmisteluja.